perjantai 7. tammikuuta 2022

Tästä se taas lähtee

Ilotulituksen kuvaaminen ei mennyt ihan nappiin.
 

Uusi vuosi ja loppiainen on juhlittu, kumpikin varsin rauhallisissa merkeissä Ukkokullan kera. Tällä kertaa en mennyt edes ulos tähtäilemään ilotulitusta, vaan napsin ikkunasta muutaman suhruisen otoksen. Koko tienoo oli välillä harmaana savusta, kun ihmiset lennättivät taivaalle kymmenittäin komeita raketteja. Pauketta kesti tasaiseen tahtiin iltakuudesta yöyhteen ja sitten se  loppui kuin seinään.


Jouluun saakka siirsin tietoisesti kasvi- ja puutarha-aatokset tuonnemaksi. Nyt tammikuun koittaessa saa täydestä sydämestä kohdistaa katseen kevääseen. Hyvä lähtölaukaus tulevan kasvukauden avaamiselle on inventoida siemenvarastot. Viime kesänä pyrin käyttämään systemaattisesti siemeniä vanhemmasta päästä. Yli-ikäisiä ripottelin istutusalueille siinä toivossa, että joku niistä aloittaisi siellä uuden elämän.

Omasta siemenvarastosta löytyy edelleen runsaasti kylvettävää tulevana keväänä. Listasin niitä, joita täytyy hankkia lisää. Sehän innosti katsomaan, onko jotain jo tarjolla.

Kuva nettikaupan tarjonnasta.


Seuraavat siemenet pudotin nettikaupan ostoskoriin. Enemmänkin olisi tehnyt mieli ostaa, mutta vilkaisu loppusummaan teki stopin hamstraukselle. Hinnoista voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä. Minua kyllä hirvittää, kun 4 kpl kasvihuonekurkku Cordoban siementä maksaa 8,95 €. Tai 7 kpl Sungold-tomaatin siementä 6,35 €.

Solanum lycopersicum - Kirsikkatomaatti F1 ’Sungold’
Solanum lycopersicum - Kirsikkatomaatti F1’Supersweet 100’
Cucumis sativus - Kasvihuonekurkku F1 ’Cordoba’
Cucumis sativus - Kurkku ’Beit Alpha’
Brassica oleracea - Ruusukaali ’Igor’ F1
Brassica oleracea - Lehtikaali ‘Westlandse Winter’
Tagetes patula nana - Ryhmäsamettikukka ‘Honeycomb’
Tagetes patula - Ryhmäsamettikukka ‘Mr Majestic’
Lathyrus odoratus - Tuoksuherne ‘Franciscus Cupani’
Lathyrus odoratus - Tuoksuherne ‘Old Spice Miss Willmot’
Lathurys odoratus - Tuoksuherne ‘Old Spice Painted Lady’
Papaver somniferum - Oopiumiunikko ‘Hungarian Blue’
Papaver somniferum - Sulkaunikko ‘Crimson Feathers’
Cosmos bipinnatus - Punakosmoskukka ‘Velouette’
Cosmos bipinnatus - Punakosmoskukka ‘Double Click Rose Bonbon’
Dahlia - Koristedaalia ‘Cafe au Lait’

Kaikkia suunnittelemiani siemeniä ei vielä ollut nettikaupassa. Tsekkasin tarjonnan useammasta paikasta. Joitakin aion tilata, kunhan siementarjonta täydentyy. Ja tottakai, siementelineiden ilmestyessä kauppoihin, ne tulee tutkittua tarkkaan.


Vielä kylvöillä ei ole kiire, joskin suunnitelmia on lupa tehdä jo nyt. Itse asiassa kylvösuunnitelma onkin seuraava lista, jonka aion laatia. Kasvihuone ja lavakaulukset nukkuvat talviuntaan usean viikon ajan. Sen sijaan esikasvatustiloja järjestin viime kesän kellarisiivousrupeaman yhteydessä siten, että ne ovat nyt selkeämmät ja tilavammat. Ensimmäisenä taidan kylvää paprikat ja kelloköynnökset.


Mustarastaat ovat pyörineet kesät talvet pihassamme usean vuoden ajan. Nyt niitä on erityisen paljon. Yhtenä päivänä kellariin mennessäni laskin samanaikaisesti pienellä alalla 6 mustarastasta tepastelemassa ruokinta-automaatin alla.

Oheinen mustarastaskuva on napattu työhuoneen ikkunasta. Ulkosalla en näin lähelle lintua pääsisi ilman zoomia.

Leikkimökkirinteen aroniat alkaa olla putsattu puhtaaksi sinne jääneistä marjoista. Alapihan hanki on koristeltu aronian punaisilla täplillä. Ilmeisesti linnut pudottavat nokastaan marjoja paikasta toiseen siirtyessään. Kuvan marjat ovat suoraan aroniapensaiden alla. Jäljistä päätellen linnuilla on ollut kunnon karkelot.

Syksyllä harmittelin, kun niin paljon hyviä aronioita jäi pensaisiin. En vain saanut kaikkia mahtumaan omaan pakkaseen. Toisaalta on hyvä, että ne kelpasivat linnuille. Meidän tuurenpihlajat eivät pienikokoisina vielä tuottaneet montaakaan marjaterttua.

Pätkä väliaikaista verkkoa aidan jatkeena sulkee kottikärryjen kulkuaukon.


Peurat ovat taas kulkeneet pihamaallamme. Yhtenä yönä niitä oli käynyt useampi alapihalla napostelemassa tuijaa. Paljon muuta syötävää ei nyt ole, kun useimmat pensaat ja puut on verkotettu ja hanki peittää matalammat kasvit.

Puistoreunaa saavat kulkea, kunhan eivät loiki aidan yli meidän puolelle. 150-senttinen aita ei peuroja estä, jos ne haluavat yli tulla. Elän toivossa, että ne tyytyvät tepastelemaan ohi omassa rauhassaan, eivätkä intoudu loikkausharjoituksiin.


Kiukuspäissäni viritin (taas) verkkoaidat talon kumpaankin päätyyn. Kellaripäädyn verkon tarkoitus on ohjata peurojen kulku puiston puolelle. Päivällä verkko on hieman rullalla, jotta talonväen kulku pihan kautta kellariin sujuisi. Illalla verkko vedetään kiinni kellarin kaiteeseen.


Tässä samantyyppinen viritys peurojen alapihalle kulun estämiseksi. Ylimääräinen aitaelementti sulkee rajanaapurin autokatoksen ja meidän tukimuurin välisen solan. Aitaelementistä lähtee verkkoaita syreenien välistä kohti leikkimökkiä. Tuosta tukimuurin oikealta puolelta peurat tykkäävät kulkea alapihalle. Kesällä siinä kasvaa tiheä tuoksuvatukkaryhmä.

Kulkusolasta lähtevä verkkoaita ulottuu leikkimökin seinän ohi aina talon kulmaan saakka. Näin peurat eivät pääse tätäkään kautta ylä- tai alapihalle. Näin talviaikaan ei pihalla tuijien lisäksi paljon syötävää ole. Mielessäni kuvittelen esteillä totuttavani peurat valitsemaan jonkun muun kulkureitin, jotta ne eivät kasvuaikaankaan tulisi tontillemme. Kevään tullessa popsivat pahimmassa tapauksessa taas sipulikasvini. Aion kyllä ruiskuttaa lumen alta esiin tulevat piipot Trico Gardenilla, kunhan se on ajankohtaista.

 
Joulukukista on riittänyt valtavasti iloa. Kaksi valkoista amaryllistä on kumpikin kukkinut muhkeina ja kuukausi sitten ensimmäiset vanansa avannut vaaleanpunainen Rozetta kukkii nyt jo neljättä vanaa. Kunhan joulutähdet ja amaryllikset väsähtävät, onkin kenties jo leikkotulppaanien aika.

Lumitöitä on tullut jonkun verran tehtyä ja lisää on varmasti luvassa. Se ei minua lannista, sillä tästähän se taas lähtee, vain ja ainoastaan kohti valoa ja lämpöä.


tiistai 4. tammikuuta 2022

Kirjavuoteni 2021

 
Muutaman vuoden ajan olen osallistunut Helmet-lukuhaasteisiin. Tosin kirjausten siirtäminen tänne blogiin on jäänyt vaillinaiseksi. Suurimpana syynä lienee se, että vaikka luen paljon, kirjavalintani eivät tahdo istua haasteotsikoihin. Blogipostauksesta saattaa helposti myös tulla todella pitkä, jos haluaisi seikkaperäisesti selostaa syyt kunkin kirjan sijoittumiselle haasteessa.

 
Eniten luen dekkareita. Niissäkin suosin skandinaavisia kirjailijoita, koska itselle tuttuun elämäntapaan, yhteiskuntaan, kulttuuriin sijoittuvat rikokset ovat helpommin ymmärrettäviä ja uskottavia. Nykydekkarit ovat enemmän kuin vain salapoliisitarinoita. Niissä otetaan kantaa moniin tämän päivän ongelmiin. Moni hyvä dekkari jää mietityttämään, mikä on minusta hyvä asia. Jos kirja aiheuttaa liikahduksen ihmisen sisimmässä ja laittaa ajattelemaan asioita laajemminkin, sen lukeminen on kannattanut.

 
Kotimainen proosa, etenkin uusi sellainen on myös minulle mieluista. Varsinkin palkitut kotimaiset proosakirjat hankin omaksi, sillä usein ne kestävät toisen tai kolmannenkin lukukerran. Dekkareita ostan tarjouksesta ja kirppareilta. Valtaosan lainaan kirjastosta. Onneksi uutuudetkin tulevat meidän kylän kirjastoon varsin nopeasti. Välillä pitää kiirettä, kun sorrun lainaamaan useamman uutuuden pikalainana, jolloin niiden laina-aika on kaksi viikkoa.

 
Kuluneen vuoden mieleenpainuvimmiksi kirjoiksi osoittautuivat Anni Kytömäen Margarita, joka valittiin vuoden 2020 Finlandia-voittajaksi. Huhtikuussa luin Delia Owensin Suon villi laulu, jonka tarina meni minulla suoraan tunteisiin. Kolmas voimakkaasti elämyksellinen lukukokemus oli juuri ennen joulua lukemani Rosa Liksomin Väylä. Liksomin meän-kielen murteeseen pääsi yllättävän nopeasti sisälle. Nuoren tytön evakkomatka Ruotsin puolelle oli mielenkiintoista luettavaa. Samalla kuvaukset siviilien, eläinten ja luonnon kärsimyksistä sodan keskellä saavat pohtimaan nykyihmisen selviytymistä maailmanlaajuisten poliittisten myrskyjen mahdollisesti aiheuttamissa selkkauksissa.

 
Vuoden 2022 Helmet-haaste on nyt julkaistu. Otsikot vaikuttivat mielenkiintoisilta. Seuraava vuosi kertoo, kuinka onnistuin yhdistämään lukemani kirjat niihin. Menneen vuoden haasteeseen kuuluneet otsikot löydät: Helmet-lukuhaaste 2021). 

Haasteeseen osallistuminen olisi ehkä parhaimmillaan toteutettuna siten, että poimii luettelosta jonkun otsikon ja lähtee etsimään siihen sopivaa luettavaa. Itse olen istuttanut lukemiani kirjoja luettelon otsikoihin. Jokin kirja sopii useampaan ostikkoon. Jostain toisesta kirjasta ei taasen saa tekemälläkään yhteyttä haasteostikoihin.

 
Tämän postauksen kuvat otin lähimetsään suuntautuneella sunnuntailenkillä 19.12.2021.

Ohessa vuoden 2021 aikana lukemani kirjat kuukausittain. Luettelossa ensin kirjailijan nimi, sitten kirja ja lopuksi kirjan sivumäärä.

Tammikuu 2021

Jungstedt Mari: Kun taivas tummuu, 286
Begtsdotter Lina: Beatrice, 320
Kytömäki Anni: Margarita, 581
Schulman Alex: Polta nämä kirjeet, 277

Helmikuu 2021

Seeck Max: Pahan verkko, 448
Tremayne S.K:. Jääkaksoset, 349
Puonti Kale: Milo, 269
Isokallio Kalle: Yhden miehen sote, 357
Läckberg Camilla: Noita, 630

Maaliskuu 2021

Bare Ruth: Rouva Westaway on kuollut, 399
Hill Antonio: Kauniit kuolemat, 413
Marttinen Annamari: Häiriömerkintä, 325 1137/3

Huhtikuu 2021

Wells Benedict: Yksinäisyyden jälkeen, 320
Lemaitre Pierre: Tulen varjot, 522
Owens Delia: Suon villi laulu 414, 1256/3

Toukokuu 2021

Griffiths Elly: Risteyskohdat, 305
Nesser Håkan: Vasenkätisten seura, 504
Ware Ruth: Lumimyrsky, 398 1207/3

Kesäkuu 2021

Riley Lucinda: Kadonnut sisar, 882
Alanko Teija: Torniossa pionit vielä kukkivat, 277
Backman Elina: Kun jäljet katoavat, 428

Heinäkuu 2021

Jokinen Seppo: Lyödyn laki, 407
Horts Jorn Lier: Tulikoe, 337
Wennstam Katarina: Hämärän tyttö, 460
Grabe Camilla: Kun jää pettää alta, 506
Roslund & Hellström: Tyttö katujen alta, 423

Elokuu 2021


Redondo Dolodes: Näkymätön vartija, 476
Adebayo Ayobami: Älä mene pois, 300
Pimenoff Ida: Kutsu minut, 384
Ohlsson Kristina: Sairaat sielut, 395

Syyskuu 2021

Turunen Saara: Sivuhenkilö, 236
Matintupa Tuula T.: Mirjami Doe, 302
Ojala Anu: Jääsilkkitie, 302
Tuomainen Antti: Tappaja, toivoakseni, 243
Somppi Tero: Kaapattu, 382
Tuominen Arttu: Verivelka 408,

Lokakuu 2021

Jensen Jens Henrik: Ihmiselle susi, 508
Lerneby Bäckström Johanna: Perhe, 303
Grebe Camilla: Veteen piirretty viiva, 415
Malmstedt Tuire: Lasitarha, 361
Kuisma Hanna-Riikka: Syyllinen, 287
Tuominen Arttu: Hyvitys, 355
Harper Jane: Kadonnut mies, 399
Avela Esa-Pekka: Sinitiainen – neljän tuuman hurrikaani, 88
Avela Esa-Pekka: Punarinta, hämärän henki, 128
Fitzek Sebastian: Potilas, 383

Marraskuu 2021

Ärlemalm David: Varjot silmien alla, 294
Karra Petri: Kylmä taivas, 342
Mäki Reijo: Sulhasmies, 349
Wennstam Katarina: Saalistaja, 431
Jansson Anna: Hämärän lapset, 313
Svernstöm Bo: Ken leikkiin ryhtyy, 496
Giolito Persson Malin: Lapsi vain, 344

Joulukuu 2021


Laiho Tommi: Uhanalaiset, 358
Griffiths Elly: Maan alla, 351
Liksom Rosa: Väylä, 266
Giolito Person Malin: Suurin kaikista, 414
Koskimaa Joonas: Särkynyt, 325
Oranen Raija: Kaikki tämä valo, 284


Haluan lähettää lämpimät kiitokset Kirjojen kuisketta -blogiin, jossa Anneli A. esittelee asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti arvosteltuina lukuelämyksiä meille kaikille. Tuon blogin innoittamana kirja jos toinenkin on tullut luetuksi ja vinkkivihkoon muistiin laitettuna moni odottaa sopivaa aikaa kansien aukaisemiseksi. Ei myöskään sovi unohtaa monille tuttua Leena Lumi -blogia, jossa niinikään ollaan aktiivisesti lukuvinkkien äärellä.

"Ei ole kirjaa uskollisempaa ystävää." - Ernest Hemingway 


Antoisaa kirjavuotta 2022 meille kaikille!

Lukemisessa pätee sama kuin syömisessä: mikä toiselle on herkkua, voi toiselle olla myrkkyä. (Lin Jutang)


lauantai 1. tammikuuta 2022

Vuosi 2021 kollaaseina

Tammikuu


Jälkikäteen ajateltuna jokainen vuosi tuntuu menneen nopeasti. Niin myös vuosi 2021, vaikka minun elämässäni oli muutama erityisesti mieleenpainuva asia. Varsinkin tammikuu on muistissa edelleen melkoisena sekasotkuna. Haimme joulukuussa veljeni kanssa vanhemmillemme hoivakotipaikkaa, joka saatiinkin yllättävän nopeasti. Äiti muutettiin tehostetun hoivan yksikköön 11.1. Isä siirrettiin väliaikaisesta hoivakodista äidin kanssa samaan paikkaan heti seuraavana päivänä. Loppukuukausi menikin sitten vanhempien asunnon tyhjentämisessä, siivoamisessa ja monenlaisten paperiasioiden hoitamisessa.

Lunta satoi kohtalaisen runsaasti. Ainakin verrattuna edelliseen talveen, jolloin lunta ei ollut juuri ollenkaan. Lumityöt ovat raskaita, mutta kolaaminen on hyvää liikuntaa raittiissa ilmassa. 

Kelloköynnökset kylvin 18.1. 

Helmikuu

Vanhempien muuttoasiat olivat vielä kesken, kun äiti kuoli 4.2. vaikean sydänsairauden murtamana. Hän ehti olla hoivakodissa vain kolme viikkoa. Alkoi hautajaisten järjestäminen ja perunkirjoitusasioiden hoitaminen. Isä sai onneksi jäädä hoivakodissa samaan paikkaan, johon hän äidin kanssa muutti.

Kotipiirissä arki kului lumitöitä tehdessä ja paperiasioita pyöritellessä. Opinpahan taas paljon uusia asioita. Kieltämättä välillä kiukutti rankastikin viranomaisten kanssa asiointi. Ihmisen kuolemaan liittyy melkoinen määrä byrokratiaa.

Paperienpyörittelyn, sinne tänne soittamisten ja hoivakotikäyntien välissä oli terveellistä pureutua välillä yksinkertaisiin asioihin. Tein siemenkylvöjä ja koulin pikkuisia taimia.  

Maaliskuu

Maaliskuu on täällä etelärannikolla selvästi ensimmäinen kevätkuukausi. Lumi sulaa vauhdilla, vaikka talvi vielä yrittääkin pitää otteessaan. Jokainen pälvipaikka on käytävä tutkimassa, ettei vaan yksikään mullasta ilmestyvä piippo jää huomaamatta.

Yhä enemmän tuli kylvettyä siemeniä multaan. Koulimiset jatkuivat ja lisääntyivät. Taimet siirtyivät ikkunalaudalta kellariin kasvilampun huomaan.

Metsuri kävi kaatamassa pihaltamme ison männyn ja kaksi vaahteraa. Puutalkoissa vierähtikin muutama päivä. Äidin uurna laskettiin hautaan, isää kävin hoivakodissa säännöllisesti katsomassa. Sain myös 1. koronarokotuksen.

Lumikellot nousivat hienona ryppäänä omenapuun alle. Pihalle eksyneet peurat ehtivät napostella muutaman tulppaanin ja krookuksen, kunnes sain ruiskutettua piipot Trico Gardenilla. Siitä oli selvästi hyötyä.

Huhtikuu

Kuun alku oli yhä kylmän ja lämpimän taistelua. Tyhjensin biokompostorin, siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isoihin kasvatusastioihin, joissa ne myöhemmin jatkaisivat eloaan kasvarissa. Kannoin pihakalusteet pergolaan ja kanttasin istutusalueita. Levitin katemultaa penkkeihin ja lehtikompostista multaa kasveille. Haravoin pihakäytävät.

Puunkaadosta syntyi iso keko oksia, joiden hakettamisessa olisi mennyt ikä ja terveys. Veimme ne peräkärryllä Sortti-asemalle, jossa oksia myös haketetaan.

Huhtikuun puolivälissä sää lämpeni kunnolla. 16.4. siirsin hyvin itäneet tuoksuherneet kasvihuoneeseen isossa muovilaatikossa, jonka suojasin etenkin öiksi tuplaharsolla. Kylvin kasvihuoneeseen myös retiisiä, ruusukaalia ja yrttejä sekä perunoita ämpäriin. 

Toukokuu

Kuun alussa lämpömittari nousi parhaimmillaan +10 asteeseen. 10.5. sää lämpeni selvästi, myös öisin lämpötila pysyi +10 asteessa tai sen yläpuolella. Tein uhkarohkean tempun kiikuttamalla isoiksi ja vankoiksi kasvaneet tomaatit ja kurkut kasvihuoneeseen. Olin virittänyt tuplaharsoista kasvihuoneeseen teltan ja illalla kävin laittamassa varoiksi lämmittimen. Kaikki meni hyvin, enkä kokenut takaiskuja.

Poistin muovireunukset alapihan Kriikunapolulta ja korvasin ne turveharkoilla. Kylvin siemeniä kasvimaalle, istutin perennoja, pesin ikkunalaudat ja pation siitepölystä. Ukkokulta pesi pergolan lasikatteen ja öljysi patiot.

Kesäkuu

Toukokuussa alkanut lämpö jatkui ja lisääntyi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä pahemmin satanut. Nurmikkoa leikattiin, reunuksia ja tontin rajoja trimmattiin, tynnyreitä ja kastelukannuja täytettiin vedellä. Kastelemista riitti, eikä sille heti loppua tullutkaan.

23.6. oli hurja ukkosmyräkkä, joka ei onneksi kestänyt kauaa, eikä tehnyt suuria tuhoja. Pionien sadesuojaksi viritetyn päivänvarjon tuuli heitti käytävälle ja rikkoi kuin tulitikun.

Lämpö helli kasvihuoneen asukkaita. Kurkkuja pääsimme maistelemaan jo kesäkuussa. Kurkkuja kypsyi ennätysnopeasti ja paljon. Eipä tarvinnut kaupasta kurkkuja kesän aikana ostaa.

Sain vihdoin sukuselvitykset ja muut perunkirjoitusta varten tarvittavat paperit toimitettaviksi pankkiin ja äidin tilin lopetettua. 

Heinäkuu

Heinäkuussa helteet jatkuivat ja sateet puuttuivat. Kastelin lähinnä kasvihuoneen ja kasvimaan asukit sekä kesäkukkapurkit. Muutaman kerran lorotin vettä reippaasti kärhöille ja niinikään jokusen kerran annoin sadettimen pyöriä istutusalueilla pidemmän aikaa. Muuten perennat saivat pärjätä omillaan. Kasvien nuutuminen lisääntyi helteiden jatkuessa. Eniten huolestutti, miten kasvit kykenevät valmistautumaan tulevaan talveen ja seuraavaan kesään. Se jää nähtäväksi.

Keskityin kasvattamaan kirsikkatomaatteja, joista satoa sai hakea tasaiseen tahtiin. Kasvihuoneen ovi oli auki ympäri vuorokauden. Yöksi laitoin oviaukkoon harson kiinni nipistimillä, jotta kissat, jänikset tai linnut eivät päässeet sisään kasvariin.

Helteiden vuoksi heinäkuussa ei pahemmin tullut istutettua mitään. Puutahan huoltotoimetkin olivat minimissä. Marjoja sentään keräsin ja mehustin. Ja putsasin yläpihan kivituhkakäytävät. Heinäkuussa siivosimme kellaria ja kuskasimme kaatopaikalle vuosien mittaan kertynyttä turhaa tavaraa. Kellarissa oli mukavan viileää, joten kerrankin työn pariin tuli mentyä suorastaan iloisin mielin.

Elokuu 

Kesän kolmas kuukausi toi hiukan viileämpiä säitä ja sateita. Kesäiseltä tuntui edelleen. Rohkenin siirtää joitakin kasveja ja istuttaa muutamia uusia. Tein Pikkupuutarhaan uusia oikopolkuja, jotka reunustin metallilistoilla ja päällystin kuorikatteella.

Safiirihortensia ihastutti kukinnallaan ja perhoset runsaalla esiintymisellään. Enpä muista, että koskaan aiemmin olisin pyydystänyt niin monia perhosia haavilla sisätiloista, kuin nyt tuli tehtyä. Lopulta pidimme verhoa avonaisen pihaoven edessä, jotta perhoset eivät niin helposti eksyisi sisälle.

Elokuu on jo sadonkorjuun aikaa. Hain kasvimaalta kurpitsaa, yrttejä, herneitä, lehtikaalia ja kasvihuoneesta tomaatteja ja paprikoita. Kosmoskukat kukkivat yhtä kauniisti, samoin kehä- ja samettikukat. Tuoksuherneet jostain syystä protestoivat ruskettumalla alaolistaan. Ehkä ne eivät tykänneet viikkojen helteistä.

Syyskuu

Heti syyskuun alussa aloitimme yläpihan siivouksen, koska kattoremontti oli suunniteltu alkavaksi toisella viikolla. Jotta rakennustelineet saataisiin hyvin pystytettyä ja remppamiesten työ sujuisi, piti kulkureittien varsilta leikata kasvustoa matalaksi. Talon seinusta oli tyhjennettävä kesäkukkaruukuista ja kalusteista. Tavallaan kesäkautemme päättyi syyskuun alkuun, sillä ei ollut järkevää kantaa kalusteita takaisin rempan jälkeen.

Zilga-viinirypäle teki ensimmäisen kunnon sadon. Elokuun sateet saivat sienisadon kypsymään. Kantarelleista ja suppiksista saan kiittää naapurin Maritia, joka toi sieniä meillekin. Saimme useamman kerran herkutella mm. kantarellirisotolla.

Syksyn ruska alkoi näyttää hienoimmat värinsä. Villiviinit, pensasmustikat, tuurenpihlaja ja monet muut hehkuivat yhä upeammissa sävyissä.

Ensimmäiset sipulitkin tuli piilotettua puutarhan multaan. 

Lokakuu

Koska tyhjensin valtaosan kesäkukkaruukuista syyskuussa, oli lokakuussa aikaa huoltaa kanttausuria. Sipulien istuttaminen jatkui. Haketin oksia ja joitakin leikattuja perennoja. Omat kompostit olivat täynnä, joten osan hakkeesta vein Sortti-aseman puutarhajätekeräykseen multamateriaaliksi. Osan hakkeesta sain uppoamaan omaan pihaan.

Kuun lopulla aloin viritellä puiden ja pensaiden ympärille jänisverkkoja. Nurmikolla haravoin ainoastaan lehtiä kasaan, jonka yli ajoin ruohonleikkurilla useamman kerran silputen lehdet näin pieneksi. Käytäviltä haravoin lehdet pensaiden alustoille.

Ukkokulta laittoi valkosipulit maahan 24.10.

Lokakuu oli melko lämmin ja sadettakin saatiin sopivasti. Syysmyrkkyliljat kukkivat hienosti.

Marraskuu

Talvi ei tullut etelärannikolla vielä marraskuussa. Ensilumi satoi 23.11. ja suli seuraavana päivänä lähes kokonaan pois. Pari kuurapäivää kuuhun mahtui, mutta muuten mentiin kuun viimeisiä päiviä lukuunottamatta selkeästi plussan puolella.

Marraskuussa päivänvalo on jo niin vähäistä, ettei ulkona senkään vuoksi tullut juuri mitään tehtyä. Muutaman kerran viikossa tapaan kiertää puutarhan tarkastaakseni mahdolliset jänisten ja peurojen aiheuttamat tuhot. 

Loppukuusta oli jo hyvä aika ripustaa kausivaloja ulos ilahduttamaan ja valaisemaan yhä enenevää pimeyttä. 

Isää kävin katsomassa hoivakodissa säännöllisesti. Vuoden aikana hoivakodissa oli kaksi pidempää koronasulkua, kun siellä oli tapahtunut altistuksia. Isä ei saanut tartuntaa. Koronan vuoksi asukkaita voi tavata vain heidän huoneissaan. Hetken aikaa omaisen kanssa sai olla ilman maskia, kunnes jälleen palattiin niiden käyttöön. Isänpäiväksi sain järjestettyä hoivakodin alakerrasta neuvottelutilan, johon kokoonnuimme pienellä porukalla isän kanssa kahvittelemaan.

Isä ei glaukooman vuoksi näe mitään. Hän myös kuulee huonosti ja kuulolaitteet ovat varsin usein kadoksissa. Tai niitä ei muuten vain laiteta isälle korviin. Ensitöikseni yleensä kaivan kuulolaitteet esiin, herättelen isän ja juttelemme kuulumiset. Muistisairaus supistaa keskustelunaiheita melkoisesti. Käymme samat asiat läpi useaan kertaan, kunnes on aika saattaa isä kahvipöytään ja hyvästellä hänet taas seuraavaan kertaan.

Joulukuu

Kuukausi alkoi pakkasessa. Puolenkuun tienoilla oli muutama leudompi päivä, mutta sitten taas mentiin ihan kunnolla pakkaselle. Lunta tuli vain hento kerros. Vasta aatonaattona lunta satoi vähän enemmän. Aurinko paistoi varsinkin joulun aikaan tehden luonnosta satumaisen kauniin.

Joulukuu kuluu normaalistikin leipomisten ja koristeluiden merkeissä. Joulutapahtumia oli koronan vuoksi tavallista vähemmän. Marketanpuiston joulumarkkinoilla sentään kävin. Siellä otettiin korona huomioon ja sisätiloihin vaadittiin koronapassi.

Normiarkeani sekoitti oikein kunnon selkäkipu, joka jumitti minut liikuntakyvyttömäksi. Jouduin hakeutumaan päivystykseen ambulanssilla. Kyse oli ilmeisesti noidannuolesta, johon sain tuhdin lääkityksen. Kipu selässä tuntuu yhä, mutta nyt voin jo olla ja elää kutakuinkin normaalisti. 

Joulun alla minulta leikattiin korvasta kesällä löytynyt luukasvain päiväkirurgiassa. Siitä ei aiheutunut suurempaa kipua tai kolotusta. Ainoastaan käytännön haittaa, kun parin viikon ajan oli vältettävä veden joutumista korvaan. Koittakaapa pestä hiuksianne korvan kastumista varoen. Ei ihan helppo tehtävä, mutta jotenkin siinä onnistuin tunkemalla korvan tulpaksi vaseliinilla kyllästetyn pumpulin. Varmuudeksi vielä käärin pakastepussin maalarinteipillä korvani suojaksi.

Alkusyksystä näytti, että koronapandemia alkaisi hiukan helpottaa. Sitten siitä ilmestyi uusi omikron-muunnos, joka tarttui muita muunnoksia helpommin. Rokotteiden ansiosta saatoimme kokoontua aattona lasten kanssa yhteisen pöydän ääreen. 

Uusi vuosi sujui Ukkokullan kanssa kaksin. Tai onhan viikon ajan seuranamme komea Roope-kolli. Roope on kovin arka, mutta vähitellen se on alkanut liikkua rohkeammin. Kiipesipä jo kirjahyllyynkin puolentoista metrin korkeudelle pudotellen Lucinda Rileyn kirjoja lattialle. Aamukuudelta.


Paljon mahtuu yhteen vuoteen. Moni asia tuli kirjattua ylös ja toinen mokoma jäi taatusti kirjaamatta. Uusi vuosi 2022 on jo alkanut. Toivottavasti se tuo meille kaikille mukavia asioita ja pitää meidät terveinä.

Toivotaan myös kiinnostavaa kasvukautta ja kivaa blogivuotta! 


torstai 30. joulukuuta 2021

Hyvää Uutta Vuotta 2022!

 

Niin paljon mahtui taas vuoteen tähän,
jota on jäljellä enää ihan vähän.
Sä enkelin siivin Uuteen Vuoteen kulje
ja keskiyöllä toivoen silmäsi hetkeks sulje.
Anna kauniiden toiveiden sua uudelle vuodelle kantaa
ja seikkailumielellä katso mitä se sulle antaa.

 

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

11. pihakalenterini

 
Ehdin jo huolestua, joudunko aloittamaan uuden vuoden tyhjän valkoisen paperin kanssa. Ei suinkaan. Jouluviikolla postityttö pudotti laatikkoon uunituoreen Pihakalenterin. Voin siis jatkaa jo tutuksi tulleita kirjausrutiineja 11. pihakalenterin parissa.

Vuoden 2022 Pihakalenteri on jo 16. Makuasioista ei tietenkään sovi kiistellä, mutta minusta tämä on oivallinen pakkaus monien asioiden seuraamiseen ja muistiin laittamiseen. Käytössäni on myös kännykän kalenteri, mutta ei sinne jaksa nakkisormilla kovin pitkiä lurituksia näppäillä. Pihakalenteriin laitan säätietojen lisäksi tärkeät menot ja tapahtumat. Kalenterin välissä on sopivasti tilaa myös pidemmille teksteille. Erityisesti tästä kalenterista on tullut puutarhapäiväkirjani, johon palaan monta kertaa tarkastamaan edellisten vuosien asioita.


Lunta tuiskuttaa lisää, joten pian ruohotupsut puistopenkin alla peittyvät hankeen. Sen verran lunta on jo maassa, että hyvin näkee pupujussien jäljet pihalla ja puutarhassa.


Jänikset ovat kaivaneet pikkutalviota ja sulkaneilikkaa esiin monesta paikasta. Talon päätykäytävällä liikenne on ollut hyvinkin vilkasta. Olen verkottanut tärkeimmät puut ja pensaat, mutta säännöllinen tarkastus on aina paikallaan. Tässä vaihessa lunta ei vielä tarvitse tampata verkkojen reunoilta tiiviimmäksi. Sekin aika saattaa olla vielä edessä.

Harmaapäätikka talipötkössä

Tinteille talipötköt ja siemenet ovat kelvanneet. Pakkasilla ruokintapaikoilla kävi vilske. Enimmäkseen tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Maassa ruokailevat mustarastaat ja keltasirkut sekä joskus harvoin myös punatulkkunaaras. Käpytikkoja näkyy joka päivä, toisinaan myös pikkutikka sekä närhi. Myös harmaapäätikka on ilmaantunut taas pihapiiriin. Sen sijaan aikaisempina vuosina runsaina ruokintapisteessämme käyneet viherpeipot ovat kokonaan kadonneet. Mustarastaat ovat alkaneet napsimaan leikkimökkirinteen päätyyn jättämiäni aronioita.


Maanantaiaamuna mittari näytti -20. Iltapäivään mennessä sää oli lauhtunut -15 asteeseen. Kirjastokirjoista oli laina-aika umpeutumassa, joten lähdin kävellen kirjoja palauttamaan. Olin pukenut lämpimästi päälle, eikä kävellessä tullut lainkaan kylmä. Paluumatkalla pysähdyin katselemaan, kun lähijärvelle tehty luistelurata oli houkutellut porukkaa kiertämään järveä.


Hoitokissa Roope alkaa vihdoin tulla esiin piiloistaan. Parhaillaan se kuuluu rapsuttavan hiekkalaatikossa. Ruokakin on jo alkanut maistumaan. Kuvattavaksi Roope ei edelleenkään ole suostunut. Roope ei ole millään lahjottavissa. Odottelen siis rauhassa.


maanantai 27. joulukuuta 2021

Välipäivien pakkasissa

 

Joka vuosi käydään varsinkin mediassa keskustelua, tuleeko meille valkea joulu. Oli se toiveena tai ei, nyt saimme koko maahan lumisen maiseman juuri sopivasti jouluaattona. Hangessa ei tarvitse polvia myöten kahlata. Luonto on kuitenkin kuorrutettu puuterilumella, jonka aatosta lähtien paistanut aurinko saa näyttämään satumaiselta.


Auringonsäteet ulottuvat myös sisälle. Joulutähden lisäksi kaikki muutkin joulukukat ja viherkasvit saavat kylpeä kirkkaassa valossa.

Pakkanen on paukkunut kovimmillaan etelärannikolla -19 asteessa, kuten Tapaninpäivän aamuna. Keväällä kaadettu mänty on kuivunut ulkosalla niin hyvin, että sen kalikat syttyvät helposti ja tuottavat takassa mukavasti lämpöä.


Aattona herkuteltiin niin suolaisella kuin makeallakin. Edellisenä jouluna vietimme koronan vuoksi Ukkokullan kanssa kahdenkeskisen joulun. Nyt olemme kaikki saaneet vähintään kaksi rokotetta, joten uskalsimme kokoontua aattoaterian ääreen koko perheen voimin.

Kävimme viemässä äidin haudalle kynttilän. Tarkoitukseni oli ajoittaa käynti sen verran myöhäisemmäksi, että olisin nähnyt satojen kynttilöiden loisteen hautausmaalla. Samaan aikaan osui muutakin tekemistä, eikä kylmyyden vuoksi tehnyt mieli jäädä haudoille odottamaan pimeyden laskeutumista.


Saamme vuoden viimeiseksi viikoksi kivaa seuraa, kun veljenvaimon Roope-kissa tulee lomahoitoon. Toivottavasti aluksi aina arka Roope rohkaistuu, jotta saamme häntä edes vähän rapsuttaa ja jakaa viimeisimmät kissamaailman kuulumiset.

Keittiöremontti potkaistaan liikkeelle ma 17.1. Siihen mennessä kaapit on saatava tyhjiksi ja eteiseen sekä olohuoneeseen väliaikaistilaa tiistaina 18.1. saapuville uusille keittiökalusteille. Pölyn ja remppamiesten askelten vuoksi lattioita on syytä suojata myös muualla, kuin keittiössä. Niinpä korjaan pois vähäiset joulukoristeet alkavalla viikolla ja ryhdyn siirtämään tavaroita keittiöstä ympäri kotia ennakkoon katsottuihin väliaikaispaikkoihin. Olen laatinut siirtosuunnitelman niin tavaroille kuin huonekaluillekin. Suunnitelmasta on hyötyä myös tavaroiden sijoittelussa takaisin. Tietääpä, mistä mitäkin kippoa ja kapustaa metsästää.

Hiukan jo vatsanpohjassa jännittää. Omanlaisensa matka on pian alkamassa.


Joulunpyhät ovat vielä kesken. Tuntuu hyvältä mennä kohti uutta vuotta ja keväistä valoa.