Vuosi alkoi viileästi

Hydrangea paniculata 'Vims Red' - Syyshortensia

 

Vuosi 2026 alkoi viileissä merkeissä. Täällä etelässä lunta ei vielä paljoa ole (kirjoitan tätä loppiaisena 6.1.). Vain muutama sentti maassa. Pakkasta sen sijaan on ollut ihan kunnolla. Parina aamuna -20℃, eikä päivälläkään lämpötila ole montaa astetta kohonnut. Aurinko on näyttäytynyt tähän mennessä useammin kuin koko syksynä yhteensä. Tai ainakin siltä tuntuu kaiken sen vetisen harmauden jälkeen, jota me kaikki harmittelimme.

Omenapuun oksa

Puutarhatyöt ovat luonnollisesti vähissä näin talvikaudella. Kun lumitöitäkään ei ole ollut, olemme tehneet Ukkokullan kanssa muutamia pitkiä lenkkejä ja välillä vähän lyhyempiä. Ihan vain mielenvirkistykseksi ja raitista ilmaa saadakseni olen pukenut lämmintä päälle ja mennyt pihalle touhuamaan. Ohuttakin lumikerrosta voi käytäviltä hieman keventää nakkaamalla lunta istutusalueille. Lisäpeite kasveille ei ole lainkaan pahasta.

Koristeomena Musta Rudolf

Linnuille siemenet ja talipötköt ovat maistuneet. Siitä päätellen, miten usein automaatteja saa täyttää. Aloitin lintujen ruokinnan tavallista myöhemmin, koska maa oli sulaa ja sää lämmintä. Vasta marraskuun puolivälissä ripustin ensimmäiset talipötköt metallitelineisiinsä. Siemeniä ryhdyin laittamaan pari viikkoa myöhemmin. Tällä menolla tulee konkurssi, kun kuorittuja auringonkukansiemeniä saa alituiseen hakea kaupasta lisää.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Enimmäkseen siemeniä ja talipötköjä käyvät verottamassa tali-, sini- ja kuusitiaiset. Pikkuvarpusia on vähemmän, samoin viherpeippoja. Punatulkkuja näkyy harvoin, harmaapäätikka vasta kahdesti. Sen sijaan käpytikkoja on välillä kaksin kappalein samaa pötköä naputtamassa. Pyrstötiaisia on ollut ilahduttavan usein. Jos niitä havaitsee jossain yhden, voi olla varma useamman olevan jossain lähellä. 

Mustarastaita hyppii maassa lukuisia. Ne yrittävät saada automaatista siemenen ripustautumalla kynsiensä varassa automaatin reunaan ja pyörittämällä toista siipeään vinhasti pysyäkseen kiinni siemenen nappaamisen ajan. Tavallisimmin mustarastaat luottavat muiden pikkulintujen apuun näiden heitellessä satunnaisia siemeniä maahan.

Mustarastaat ovat pelmuuttaneet lumettomia kohtia tehokkaasti. Kuivia lehtiä ja kariketta on pitkin poikin pihamaata. Kuvittelevatko ne löytävänsä toukkia karikkeen joukosta? Vai ottavatko mustarastaat kuivakylpyjä? 

Närhiä käy kyttäämässä putoavia siemeniä useamman linnun porukalla. Kolme on melko tavanomainen näky syreenien alla. Harakoitakin pyrähtelee pikkulintujen touhuja sekoittamassa. Juuri äsken kolme varista ihmetteli, missä muut tintit. Varikset ja naakat ovat nyt pysyneet poissa pihasta. Parempi niin, koska ne saavat melkoisen metakan aikaan.

Kylän Smarket otti loppuvuodesta käyttöönsä robotit. Vuoden viimeisenä lauantaina kauppaan kävellessäni vastaan tuli tämä robotti. On ne aika symbaattisen näköisiä vekottimia. Illan pimeydessä näen välillä sohvalla istuen, kuinka roborin punainen viiri vilkkuu puiston laidan kevyen liikenteen väylällä. Sunnuntaina alkuillasta autolla kotiin tullessani näin robotin jumittavan pienessä lumivallissa. Jäljistä päätellen se oli jo jonkin aikaa siinä suhannut, mutta hetken tilannetta seurattuani pääsi jatkamaan taas matkaansa.

Muutama päivä sitten lehdessä oli juttu eniten roboteilla tilattavista tuotteista. Hampurilaiset ja sipsit olivat kärjessä. Robottiin mahtuu kaivamieni tietojen mukaan kaksi muovikassillista tavaraa eli noin 9 kg. Aika paljon. Yllättävän suosittuja nuo vekottimet näyttävät meidän kylällä olevan. 

Me käymme ruokaostoksilla pääsääntöisesti kerran viikossa. Silloin tuodaan kaupasta kaikki mahdollinen pesuaineista kuivahiivaan. Tuoretavaraa täytyy välillä hakea. Silloin laitan mielelläni repun selkään ja kävelen kolmen kilometrin päässä sijaitseviin kyläkauppoihin. Ellei ole erityistä kiirettä tai muuta syytä käyttää autoa. 

Lumen myötä pihalle avautui moottoritie jäniksille. Taisi valtaväylä olla paikallaan jo ennen luntakin, mutta nyt jäljet näkyvät hyvin. 

Sammalleimuja, patjarikkoja ja sulkaneilikoita on pöyhittu pohjia myöten. Jänisten suu lienee peltipäällysteinen, kun kuiva ja tikkuinen eines kelpaa niille hyvin. Luultavasti yksi syy on tuoreen tarjonnan vähyys. Toivottavasti olen muistanut verkottaa herkimmät kasvini. Kuoren järsiminen puusta ja pensaasta voi hyvinkin olla kyseisen kasvin tuho.

Rhododenron

Espoolaisessa hoivakodissa asuva isäni täyttää maaliskuun puolivälissä 98 v. Hänen kanssaan kommunikointi on jo pidemmän aikaa ollut vaikeaa, koska isä kuulee huonosti eikä glaukooman vuoksi näe enää mitään. Hänellä on verisuoniperäinen muistisairaus, mutta isä ei ole muistisairaiden yksikössä. Hänen katsottiin pärjäävän hyvin muiden vanhusten parissa jäätyään äidin kuoleman jälkeen yksin runsas 4 vuotta sitten.

Uskon, että isä olisi paljon paremmassa kunnossa, mikäli hän näkisi ympäristönsä ja ihmiset. Kun hänen kuulonsakin on todella huono, hän elää kuin johonkin yksinäisyyteen tuomitussa kapselissa. 

Isän päivärytmi on ollut jo pidemmän aikaa sekaisin. Hän istuu päivisin salin keinutuolissa, jotta hän olisi toisten parissa vähäisillä aisteillaan aistimassa muiden läsnäoloa ja heidän aiheuttamiaan ääniä. Silti isä ilmeisesti torkkuu istuallaan, jolloin unta ei riitä koko yöksi. Isä on öisin touhukas, köpöttelee pitkin salia ja käytäviä, konttaakin lattioilla reittejä tunnustellessaan. 

Lattiassa on liiketunnistin, joka hälyttää yöhoitajan paikalle isän noustessa sängystään. Aina hoitaja ei ehdi riittävän ajoissa isän luo, sillä kerroksessa on 30 tarvitsevaa asukasta yhtä yöhoitajaa kohden. Yöhoitaja on välillä kuskannut isää pyörätuolilla mukanaan pitkin kerrosta.  Isälle pyydettiin lääkäriltä hygieniahaalarilupa (haalari, jossa vetoketju selän puolella), jotta hän ei ehtisi vessaa etsiessään pissata nurkkiin ennen yöhoitajan saapumista. Lupa saatiin kokeeksi kolmen kuukauden ajaksi. Haalarista on ollut apua.

Valvominen ja touhuaminen on kuitenkin vaaraksi vanhuksen sydämelle. Samoin on haahuilu pitkin huonetta ja yhteisiä tiloja, joita isä ei ole koskaan nähnyt omilla silmillään. Haparoiva kävely ja tuntemattomat nurkat aiheuttavat vakavan kaatumis- ja loukkaantumisvaaran. Yksi ratkaisu ongelmaan olisi useampi yöhoitaja kerrosta kohden. Liian kallista kuulemma.

Opiskeluaikainen ystäväni sairastui kesällä vakavasti. Häneltä löydettiin pahanlaatuinen aivokasvain eli glioblastooma gradus IV. Kasvain leikattiin heinäkuun alussa, jolloin aivoihin saatiin tilaa ja näin lisää aikaa. Leikkauksen jälkeen aloitettiin säde- ja solusalpaajahoidot. Joulukuun alussa tehdyissä kuvauksissa todettiin kasvaimen kasvaneen, eikä mitään ole enää tehtävissä. Ystäväni pääsi palliatiiviseen hoitoon erikoistuneeseen hoitokotiin. Kävin häntä ennen uudenvuoden aatonaattona katsomassa. Kodikas paikka, jossa on myös paljon vapaaehtoisia helpottamassa ja viihdyttämässä potilaita.

Olen aina tykännyt Tampereesta. Pitkäaikaisin ja tärkein ystäväni perheineen asui ja työskenteli Tampereella useamman vuoden. Samoin Ukkokullan äiti asui kahdessakin eri paikassa Tampereella ennen takaisin muuttoaan Espooseen. Kävimme sekä ystävän että anopin luona vierailuilla. 

 

Intensiivisemmin tutustuin Tampereeseen nyt sairastuneen ystäväni muuttaessa sinne neljä vuotta sitten. Meillä oli monta tapaamista kulttuurin ja nähtävyyksien kokemisen merkeissä. Ystäväni laati tapaamisiamme varten päiväohjelmia, jotka sisälsivät antoisia kävelyreittejä, museokäyntejä ja kiinnostavia arkkitehtuurikohteita. Välillä istahdimme nauttimaan hyvästä ruoasta, kahvittelimme ja toisinaan vain istuimme ihailemassa maisemia. Vaihdoimme ajatuksia maailmanmenosta, muistelimme yhteisiä retkiä lapsiemme ollessa pieniä ja ylipäätään juttelimme elämästä ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Ystäväni elämä kulkee vääjäämättä kohti loppua. En osaa surra suunnitteluasteelle jääviä Tampere-retkiämme. Päinvastoin. Olen onnellinen, että vietimme nuo antoisat hetket yhdessä iloiten ja monenlaista kiinnostavaa kokien. En varmaan ole vielä täysin sisäistänyt vauhdilla lähestyvää ystävän menettämistä. Sen aika tulee kyllä.

Aamurusko 1.1.2026

Kässäkerhomme eli kolmen kässälikan kokoontumiset alkavat loppiaisen jälkeen. Sain jo valmiiksi yhdet sukat, joita voimme hiplata joulukuulumisia jakaessamme. Mitähän seuraavaksi laittaisin aluksi puikoille?

Pyhät on nyt käytännössä juhlittu. Jääkaapistaakaan ei enää jouluruokia löydy. Suunnatkaamme katseemme kohti keväisiä askareita. Sieltä se tulee, vaikka välillä saattaa vähän keikuttaa. 

Saimme talven

 
Iltapäivälehtien kauhulööpit ovat toteutuneet. Ensin torstaivastaisena yönä tuli märkää lunta kasapäin. Kolat oli kaivettava esiin, sillä pihasta ei olisi päässyt pois ilman lumihommia. Aura työnsi portille kunnon vallin, jonka yli päästäkseen vuorikiipeilytaidoista olisi ehkä ollut hyötyä.

Viime talvena uhkasin, että nyt on minun kolausurakkani ohi ja seuraavaksi ryhdyn lykkimään lumilinkoa. Ei ole tullut linkoa tähän huusholliin. Vahvasti näyttää siltä, ettei ihan heti tulekaan. Kolan perässä tallustellaan vastakin. Toivottavasti lunta tulee tänä talvena vähemmän ja pidemmin välein. Ehtii ainakin toipua urakoiden välissä.

Lauantaiaamuna mittari näytti -12℃. Sunnuntaina jo -15℃. Maanantain jälkeen pakkasen pitäisi vähän lauhtua. Tiistaille taasen on luvattu lisää lunta. Pakkassäässä mennään seuraavatkin päivät.

Mustarastas Bermuda-penkissä 17.11.23

Lintujen ruokinta-automaatteja on saanut täyttää ahkerasti. Uudet kilon talipötkökin kävin jo ostamassa syötyjen tilalle. Pohdin pitkään, arvaanko lintuinfluenssan vuoksi talviruokintaa aloittaa. BirdLife-Suomen mukaan ruokinta on turvallista, kunhan noudattaa muutenkin tarpeellisia hygieniatoimia. 

Tinttien touhuja on mukava seurata. Mustarastaita on meidän pihassa paljon. Samanaikaisesti saattaa nähdä 6-7 mustarastasta. Ne ovat aika rohkeita ja tuttavallisia, eivätkä ihan heti säikähdä pihalla kulkijoita. Kuvan mustarastasta pääsin tosi läheltä kuvaamaan.

Tali- ja sinitiaisten lisäksi ruokinta-automaatilla käy runsaasti pikkuvarpusia ja viherpeippoja. Käpytikat vierailevat usein, pikkutikan näkee pari kertaa viikossa ja harmaapäätikkakin on taas löytänyt siemenbuffettini. Pari päivää sitten näin ensimmäistä kertaa järripeipon meidän pihassa. Luulin sen olevan muuttolintu, mutta pienet määrät talvehtivat Suomessa.

Puistoalue. Tonttimme jää kuvassa oikealle.

Perjantai-iltapäivällä juttelin naapurin kanssa portilla. He lähtivät varhain lauantaiaamuna Malagaan ja lupauduin ottamaan heidän postinsa. Siinä jutellessa tien yli tepasteli varsin rauhalliseen tyyliin peräkkäin kuusi peuraa. Olivat matkalla vastapäisen naapurin takapihalle, jossa niillä on kuulemma tapana ruokailla ja oleskella jatkuvasti.

Peuralauma tuli tonttimme viereisen puistoalueen läpi suunnaten taustalla näkyvään metsään. Luultavasti niiden reitti on kautta aikain kulkenut tuosta läheisen järven ja metsän välillä. Aiemmin puisto oli ryteikköistä metsää, jossa peurojen oli hyvä liikkua piilossa ihmisiltä. Satunnaisesti saattoi nähdä yksittäisiä peuroja. Ei koskaan isompia laumoja. Viimeisen 10 vuoden aikana peuroista on tullut vakiporukkaa ja riesaa meidänkin nurkilla.

Naapurin kanssa jutellessa peuralauma tepasteli meiltä piiloon. Sunnuntaiaamuna löysin peuranjälkiä myös meidän pihalta. Tähän aikaan vuodesta puutarhassa ei ole paljon syötävää ja tärkeimmät puut ja pensaat olen verkottanut. Silti ärtymys nousi korkeuksiin jälkiä katsellessa. Keväällä lienee turha odotella sipulikukkien piippoja, kun peurat napsivat ne suihinsa ja sylkevät sitten sipulit pitkin pihaa.

Naapurin poika asuu samalla kylällä toisaalla. Heidän pihassaan peurat ovat syöneet tuijat ja muut havut tupsulatvoiksi. Istutat innolla hienon havun ja odotat sen kasvua. Kun on vihdoin aika ihailla kaunista puuta, peura tuleekin syömään sen runkoa myöten jättäen pelkän latvuksen. Kyllä harmittaa.

Koreaköynnöskuusama

Viimeisetkin ruskalehdet ja sitkeät sinnittelijäkasvit ovat taipuneet lumen ja pakkasen myötä. Koreaköynnöskuusama ei osaa päättää, onko hän kenties ikivihreä rhodojen ja pikkutalvion tapaan. Nuppujakin pukkasi muiden kasvien jo siirtyessä syyskoomaan. Nuput eivät kyllä enää avautuneet, mutta kauniita ne ovat olleet muuten yhä vähävärisemmässä ympäristössä.

Parsa

Kasvimaan "joulukuuseni" eli parsa taipui kylmyyteen sekin. Olkoon tuollaisena koko talven. Ehkä joku pakkasessa hytisevä tintti löytää parsan alta suojaisan kolon. Pian en enää parsan luo helposti pääsekään, jos ja kun lunta tulee lisää. Olopihan lumet kolataan alapihalle johtaville portaille. Siinä sitten rämmin hangessa haaroja myöten, mikäli alapihalle tulee asiaa. Harvemmin talvella tulee.

Syreeni

Puiden ja pensaiden oksat ovat todella kauniita huurteisina ja lumella kuorrutettuina. Syreenit ovat kasvattaneet vihreät silmut kevättä varten valmiiksi. 

Usein kuulee puhuttavan sekä syreenistä että sireenistä. Kielitoimiston mukaan molemmat ovat oikein. Olen kuullut sanonnan: "sireeni on talon katolla, syreeni puutarhassa". 

Neilikkaruusu

Pakkasten saavuttua some on täyttynyt jäälyhdyistä, joiden sisälle on laitettu leikkokukkia. Jotkut laittavat jäälyhdyn ulkopintaan servettikuvioita. En ole perehtynyt, miten se tapahtuu tai pysyykö servetti lyhdyn pinnassa kuinka pitkään? Plussakeleillä saakin sitten kierrellä pihassa keräämässä servetinjämiä. 

Neilikkaruusuni toimii kauniina koristeena ilman ämpärillistä jäädytettyä vettä.

Kun pihalla on talven myötä yhä vähemmän kukkaisaa katseltavaa, osuu silmä muihin yksityiskohtiin. Ison vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. En ole aiemmin niihin kiinnittänyt huomiota. Vai ovatko kasvaneet syksyn aikana?

Myös terassin puulattiassa kukkii. Osa jääkukista on kosteudesta syntyneitä muodostelmia. Tuuli on pudottanut villiviinistä lehtiruoteja, joista on tullut osa jääkukkia.

Havut saavat lumikuorrutteisina hienoja muotoja. Kuin puutarhassa olisi erilaisia satuolentoja, jotka ihmisen nähdessään jähmettyvät paikoilleen. Paras ohittaa ne nopeasti, jotta saavat rauhassa jatkaa näytelmiään.

Mongolianvaahtera

Luonto on seisahtunut talvilepoon. Epäilen niin käyneen itsellenikin, koska ajatus kulkee villisti eteenpäin, mutta juuri mitään en saa aikaan. Ehkä sallin tällaisen tavoilleni poikkeuksellisen hitauden.

Kohta alkaakin taas jouluhässäkkä. Monille se alkoi jo kuluneella viikolla Black Fridayn merkeissä. Minä ostin vain ruokaa. Sitäkin tällä kertaa vähemmän inventoituani pakastimen sisällön. 

Mukavia marraskuun viimeisiä päiviä!

Ei sentään vielä ensilumi

 
Keskiviikkovastaisena yönä pihalle oli satanut ensimmäinen lumi. Tämä lumimäärä ei vielä täytä Ilmatieteen laitoksen ensilumen määritelmää, jonka mukaan "ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan vähintään yhden senttimetrin lumikerros". Eikä lumikolaakaan tarvinnut lähteä työntämään. Esimakua talven lähestymisestä näkymä toi.

Cotonaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

 
Tiistaina kiertelin pihalla tallentamassa ruskavärejä, joita viimein on tarjolla ihan mukavasti. Kasvien ruskavärityksen merkitys on viime vuosina saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun lämpimiä säitä jatkuu yhä pidemmälle syksyyn. Etenkin täällä etelässä lehtipuiden ja -pensaiden loistavat värit tuovat ikäänkuin yhden uuden vuodenajan kalenteriin. Syksystä ei harpatakaan suoraan talveen, vaan siirtymää pehmentämässä on ruskavuodenaika.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Keskiviikkoaamuna Ruusupenkin syysmyrkkyliljat olivat taipuneet yöpakkasen ja lumen edessä.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Tiistaina ne olivat vielä tanakasti pystyssä. Oikeassa yläkulmassa pilkottaa pikkuisen myös tulikellukka, joka yltyi kukkimaan vielä viime metreillä.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Yksi tämän kasvukauden silmäniloja on ollut koreaköynnöskuusama. Se on kukkinut pitkään ja hartaasti. Se ei ole pelästynyt kuivuutta, ei kaatosateita. Helppo ja kaunis köynnös, joka ansaitsee kaikki kehut ja kiitokset.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Tiistaina pörräsin kameran kanssa koreaköynnöskuusaman edessä. Samalla päässä välähti idea hankkia näitä enemmänkin. Googlettaessani koreaköynnöskuusamaa törmäsin Lonicera periclymenum 'Serotinaan', jossa kukan ulkopinta on tummanlilanpunainen. Köynnöksen kuva hurmasi minut kertaheitolla. Harmikseni myöhäissyksyisen ajankohdan vuoksi joudun odottamaan kevääseen idean toteuttamisessa.

Asparagus officinalis - Parsa

Jätän sadonkorjuun jälkeen muutaman parsan kasvattamaan lehdistöä, koska se vaan on niin kauniin näköinen. Vihreys muuttuu kylmenemisen myötä keltaiseksi. Nyt näin ei ole vielä käynyt.

Asparagus officinalis - Parsa

Tiistaina parsa oli koristettu kastehelmillä. Keskiviikkona lumella.

Rosa  Austin 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu Lady of Shalott ei ole toistaiseksi täysin lannistunut pakkasessa ja vielä vähemmän sitä haittaa vähäinen lumi. Nuppujen avautuminen on hidastunut tai pysähtynyt  kokonaan.

Kuvasta näkee, kuinka korkeaksi Lady of Shalott on venynyt. Se pysyy yllättävän hyvin myös pystyssä. Muutama kaatosade hakkasi painavia kukkia sen verran voimakkaasti, että laitoin Ladylle tukikepin. Leikkasin pari päivää sitten ladyn toiselta puolelta syysasterit ja etualalta komeamaksaruohot, jotka kaatuivat käytävälle. 

Ruusu pääsi tai joutui samaan häkkiin taaempana kasvavan japaninkirsikka Royal Burgundyn kanssa. En halunnut pilkkoa pitkää verkkoa lyhyemmiksi paloiksi. 

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Ladyn toisella puolella kasvava niinikään Austin-ruusu Carolyn Knight tuli myös verkotetuksi. Kaipa nämä kaunottaret kelpaavat peuroille siinä, missä muutkin ruusut?

Olen kokonaan unohtanut tutustua Austin-ruusujen hoitamiseen. Etenkin niiden leikkaaminen alkoi nyt askarruttaa, vaikka en uskonutkaan sen olevan juuri tämän hetken toimenpide. Löysin netistä seuraavan ohjeen

"Austinruusut leikataan ensimmäisen kerran istutusta seuraavana vuonna. Leikkaus on hyvä tehdä keväällä. Versoista leikataan pois noin 10 cm ja kaikki kuolleet tai vahingoittuneet oksat poistetaan. Toisena vuonna versoja lyhennetään noin kolmanneksella sekä poistetaan kuolleet tai vioittuneet oksat kokonaan. Kolmantena vuonna ja siitä eteenpäin austinruusuja hoitoleikataan joka vuosi leikkaamalla versoja vajaan kolmanneksen tai enemmän riippuen kuinka paljon pensasta halutaan pienentää. Versoja ei kannata kuitenkaan lyhentää yli puoleen, ettei kukinta kärsi." Lähde: Viherpeukalot

Entä talvisuojaus? Millaisia kokemuksia ja vinkkejä teillä muilla Austin-ruusujen suhteen on?

Pitkään mietin, rohkenenko lintuinfluenssan vuoksi aloittaa pikkulintujen talviruokintaa. BirdLifen mukaan lintujen talviruokinta on turvallista. Ruokintapaikan hygieniasta on huolehdittava aina samoin kuin omien käsien suojaamisesta ja pesusta.

Pikkulinnut ovat jo käyneet nokkimassa keittiön ikkunaa. Se on ollut selvä signaali, että laitahan nainen meille siemeniä. Maa ei ole vielä kunnolla jäässä, eikä lumipeitettäkään ole. Yöpakkasia on ollut monena yönä, joten viikonloppuna täytin keittiön ikkunan edustalla sijaitsevan lintumökin kuorituilla auringonkukan siemenillä. 

Suosio on ollut valtava. Mökillä on ollut yhtäaikaisesti viherpeippoja, pikkuvarpusia ja sini- ja talitiaisia. Kun joukkoon pyrähtää pari mustarastasta tai käpytikka, lehahtavat muut tintit kauemmaksi odottamaan vuoroaan.

Nostin sälekaihtimen kuvaamisen helpottamiseksi. Toimenpide karkoitti linnut hetkeksi kokonaan, kunnes muutama tintti uskaltautui mökille.

Tuurenpihlajan vieressä asuva purppuraheisiangervo pääsi samaan verkkoon.

Pihan haravointi on käytännössä vasta alkutekijöissään. Yleensä haravoin yläpihan hiekkapintaisilta alueilta lehdet istutusalueille. Alapihalla silppuan vaahteranlehdet nurmikonleikkurilla ja haravoin paksuimman massan pensaiden alle. 

Vaahteranlehtiä tulee niin paljon, että niitä olen säilönyt tyhjiin multasäkkeihin ja käynyt tyhjentämässä kaatopaikalle. Puissa on edelleen paljon lehtiä. Vasta osa vaahteroista on pudottanut lehtensä, syreenit ja omenapuut eivät juuri ollenkaan. Käykö tänä vuonna niin, että pysyvä lumi sataa ennen lehtien putoamista? Tuskin ainakaan täällä etelässä.

Kuka voisi kellot seisauttaa
kun turhan nopeaan
aika tänä yönä raksuttaa.

Suurlähettiläiden biisi: Kuka pysäyttäisi kellot

Muistattehan siirtää kellonne talviaikaan varhain sunnuntaiaamuna. Talviaika merkitsee viisareiden siirtämistä tunnilla taaksepäin.

Tämän kauden puutarhatyöt pulkassa

 
Pyhäinpäivänä oli sopiva sää viedä loppuun tämän kauden puutarhatyöt. Taivas oli pilvessä. Kaakkoistuuli sai ilman tuntumaan hyiseltä. Mittari näytti päivällä +2℃. Auringon laskiessa asteet putosivat vauhdilla, vaikka ei sentään pakkasen puolelle ole mennyt.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla pilkahtaa Hortensiapenkki.

Osan kanttauksista olen siivonnut jo aiemmin. Nyt kävin läpi Ruusupenkin, Hortensiapenkin, Kaivoruusupenkin, Syyspenkin ja rinteen alareunan. Samalla kitkin rikkaruohoja istutusalueilta. Niitä ei tosin kovin paljon ollut. Jokunen voikukka yritti voimistaa ruusukkeitaan ja tietenkin apila ja ruoho koittavat lähettää nurmikolta sateliittejaan.

Vasemmalla Oikearinne, oikealla Kurgaaniin päättyvä Hortensiapenkki.

Kitkeminen ja kanttausurien siistiminen kävi kuin leikki. Rikat nousevat kosteasta mullasta helposti. Sateet ovat myös tehneet mullan kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Vielä on tuoreessa muistissa heinäkuinen kitkemisyritys, kun rutikuivasta maasta yritin saada ratamoita ylös. Ei onnistunut. Ainakaan helposti.

Sormustinkukkien ruusukkeet Huvitus-omenan alla.

Sormustinkukkien lehtiruusukkeet ovat kasvaneet kokoa ja näköä. Jokunen muscarikin on kasvattanut lehtiään, joita jänikset yleensä käyvät lyhentämässä. Onneksi helmililjat eivät ole moisesta tasapäistämisestä moksiskaan, vaan kukkivat keväällä kauniisti.

Värien käydessä vähiin näyttävät sormustinkukkien vihreät lehdet hienoilta. Myös lemmikki nostaa syksyisin paljon lehtiä pintaan, mutta niiden ulkonäkö ei vedä vertoja digitaliksille. Toivotaan kaikki kimpassa, ettei talvi kohtele sormustinkukkia kovin ankarasti. Olisi kiva nähdä niiden kukkivan. Netin puutarharyhmässä keskusteltiin mm. digitaliksen siementen säilyvyydestä. Vaikka menettäisimme lehtiruusukkeet, säilyvät siemenet maassa vuosia. Eli kukkia tulee sitten joskus myöhemmin, jos niiden käy nyt köpelösti.

Olen kiikuttanut kitkentäjätettä ja puunlehtiä harmaaseen kompostoriin. Jotta se kypsyttäisi massaa helpommin ja nopeammin, sirottelin kompostoriin herätettä. Jätin myös kannen auki hyödyntääkseni sateen tuoman kosteuden. Muuten massa on liian kuivaa, eikä muutu mullaksi. Kompostorin paikka on tietenkin liian valoisa, lämmin ja avara. Ei mahda mitään, kun tontilta ei parempaakaan paikkaa löydy.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viikko sitten ripottelin katemultaa istutusalueille. Samalla huomasin olopihan Allaspenkissä pikkuisen salkoruudun taimen. Elän toivossa, että se olisi vuosia kukkinutta pinkinpunaista salkoruusua, joka ei keväällä noussut. Kasvatin siemenistä muitakin salkoruusuja, joita olen istuttanut kesän aikana eri paikkoihin. Juuri tähän paikkaan en ole uusia salkoruusuja laittanut.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuren vuodenajat ovat menneet sekaisin, kun se on kasvattanut lehtiryppään marraskuussa. Keväällähän se on aikaisten herääjien joukossa. Katsotaan, miten kaveri käyttäytyy ensi keväänä.

Kotikivi alapihan aidan vieressä.

Linnut ovat nyppineet ahkerasti Kotikiven päällä kasvavaa sammalta. Yllättävän hyvin sammal korjaa itsensä ja paikkaa nopeasti aukkopaikat. Kiven tyvellä kasvaa hiukan posliinirikkoa ja rönsytiarellaa. Ne olisi järkevää siirtää parempaan paikkaan, sillä kiven tyvi kuivuu kesällä aivan korpuksi. Kiven toiselle puolelle olenkin jo laittanut vähän mehitähteä, joka pärjää huomattavasti paremmin.

Linnut tepastelevat ahkerasti keittiön ikkunalaudalla. Selvästi ne komentavat aloittamaan ruokinnan. Annoin sen verran periksi, että laitoin yhden talipötkön marjakuuseen roikkumaan. Viesti buffetin avaamisesta kiiri heti kauaksi ja sen seurauksena mm. käpytikka, pikkutikka ja närhi ovat vierailleet pötköä maistelemassa. Samoin pikkuvarpuset, sini- ja talitiaiset ovat jokapäiviäisiä kyläilijöitä. 

Siemenruokinnan aloitan vasta, kun tulee pakkasia ja maa jäätyy. Lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla. Rikkaruohoja kitkiessäni näin yllättävän monta kastematoa ja leppäkerttuja. Hyönteiset eivät siis kaikki ole vielä talviunilla, vaikka varmasti lintujen luontainen ruoka alkaa olla jo vähissä.

Kaupassa myytiin loppuja kransseja viidellä eurolla. Hiukan ne olivat jo rupsahtaneita ja tästäkin varisi turhan paljon lehtiä. Suihkutin kranssin hiuslakalla, koska sen sanotaan pidentävän kranssin kestoa. Ainakaan toistaiseksi tintit eivät ole nokkineet värikkäitä marjoja kranssista, kuten ovat joskus aiemmille kransseille tehneet.

Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat.

Kokeilin iltapäivälehdessä näkemääni piirakkaohjetta, josta tuli odotettua parempaa. Ulkonäkö ei näissä minun tekeleissäni ole koskaan parasta A-luokkaa, mutta hällä väliä. Maku on tärkeintä. Tässä ohje Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat. Kuvassa mustaherukat eivät näytä mustaherukoilta, vaan kyllä ne niitä ovat. Pohjanjätti -mustaherukat ovat kooltaan suuria ja väriltään punaisempia. Ihan mustaherukalta ne maistuvat. Paitsi tässä ohjeessa punaviini tietenkin toi oman arominsa.

Ystävät toivat meillä käydessään minulle kauniin atsalean, jossa on vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Valkoiset eivät muutu avautuessaan vaaleanpunaisiksi. Olisiko samaan purkkiin ympätty kahden eri värisen atsalean taimet? Nyt kasvi on keittiön ikkunalaudalla, mutta alla olevan patterin vuoksi parempi paikka lienee keksittävä. Olen nykyisin mestari tekemään ruukkukukista ja viherkasveista entisiä. Toivottavasti tämän kanssa sujuu paremmin ja saan ihailla sitä edes jokusen viikon.

Colhicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Pyhäinpäivä oli eilen. Sytytin illalla ulkolyhtyihin kynttilöitä. 

Vilkaisin kalenteria ja huomasin 6.11.nimipäiviään viettävän Mimosa, Örkki ja Örtti. Vanhan sananlaskun mukaan nimi ei miestä pahenna, mutta mahtaako lapsi kiittää vanhempiaan saatuaan nimekseen Örkki?

Tänään on myös Ruotsalaisuuden päivä eli Grattis på svenska dagen!