Ehdin jo huolestua, joudunko aloittamaan uuden vuoden tyhjän valkoisen paperin kanssa. Ei suinkaan. Jouluviikolla postityttö pudotti laatikkoon uunituoreen Pihakalenterin. Voin siis jatkaa jo tutuksi tulleita kirjausrutiineja 11. pihakalenterin parissa.
Vuoden 2022 Pihakalenteri on jo 16. Makuasioista ei tietenkään sovi kiistellä, mutta minusta tämä on oivallinen pakkaus monien asioiden seuraamiseen ja muistiin laittamiseen. Käytössäni on myös kännykän kalenteri, mutta ei sinne jaksa nakkisormilla kovin pitkiä lurituksia näppäillä. Pihakalenteriin laitan säätietojen lisäksi tärkeät menot ja tapahtumat. Kalenterin välissä on sopivasti tilaa myös pidemmille teksteille. Erityisesti tästä kalenterista on tullut puutarhapäiväkirjani, johon palaan monta kertaa tarkastamaan edellisten vuosien asioita.
Lunta tuiskuttaa lisää, joten pian ruohotupsut puistopenkin alla peittyvät hankeen. Sen verran lunta on jo maassa, että hyvin näkee pupujussien jäljet pihalla ja puutarhassa.
Jänikset ovat kaivaneet pikkutalviota ja sulkaneilikkaa esiin monesta paikasta. Talon päätykäytävällä liikenne on ollut hyvinkin vilkasta. Olen verkottanut tärkeimmät puut ja pensaat, mutta säännöllinen tarkastus on aina paikallaan. Tässä vaihessa lunta ei vielä tarvitse tampata verkkojen reunoilta tiiviimmäksi. Sekin aika saattaa olla vielä edessä.
 |
| Harmaapäätikka talipötkössä |
Tinteille talipötköt ja siemenet ovat kelvanneet. Pakkasilla ruokintapaikoilla kävi vilske. Enimmäkseen tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Maassa ruokailevat mustarastaat ja keltasirkut sekä joskus harvoin myös punatulkkunaaras. Käpytikkoja näkyy joka päivä, toisinaan myös pikkutikka sekä närhi. Myös harmaapäätikka on ilmaantunut taas pihapiiriin. Sen sijaan aikaisempina vuosina runsaina ruokintapisteessämme käyneet viherpeipot ovat kokonaan kadonneet. Mustarastaat ovat alkaneet napsimaan leikkimökkirinteen päätyyn jättämiäni aronioita.
Maanantaiaamuna mittari näytti -20. Iltapäivään mennessä sää oli lauhtunut -15 asteeseen. Kirjastokirjoista oli laina-aika umpeutumassa, joten lähdin kävellen kirjoja palauttamaan. Olin pukenut lämpimästi päälle, eikä kävellessä tullut lainkaan kylmä. Paluumatkalla pysähdyin katselemaan, kun lähijärvelle tehty luistelurata oli houkutellut porukkaa kiertämään järveä.
Hoitokissa Roope alkaa vihdoin tulla esiin piiloistaan. Parhaillaan se kuuluu rapsuttavan hiekkalaatikossa. Ruokakin on jo alkanut maistumaan. Kuvattavaksi Roope ei edelleenkään ole suostunut. Roope ei ole millään lahjottavissa. Odottelen siis rauhassa.
Tuollainen kalenteri olisi varmaan itsellekin tosi kätevä. Sinulla onkin kalentereita kertynyt ihan kunnioitettava määrä.
VastaaPoistaLöysin Pihakalenterin vuosia sitten ja ihastuin siihen. Se sopii hyvin tarpeisiini. Siksi tilaan uuden joka vuosi. Kierresidonta tekee käytönkin helpoksi.
PoistaMitäpä sitä kalenteria vaihtamaan,kun on hyvän löytänyt ja tottunut siihen.
VastaaPoistaTuosta vielä oppii jotain muun lisäksi.
Hienoa on myös seurata lintuja ruokintapaikalla. Se harrastus puuttuu täällä kokonaan, kuten myös puutarhakin.
Sepä se, hyvää ei kannata vaihtaa. Moni on luopunut paperikalentereista kokonaan. Kuten totesin, minulla kalenteri toimii myös päiväkirjana.
PoistaTinttien seuraaminen on mukavaa talvihuvia. Ymmärrän, ettei lintuja voi joka paikassa ruokkia. Aamulla luin, kuinka Helsinkikin rajoittaa ruokintaa rottaongelman vuoksi.
Harmaapäätikka on kaunis. Meilläkin se ollut vakituinen vieras.
VastaaPoistaMustarastaita en ole aiemmin täällä meillä talvella nähnyt. Nyt niitäkin on muutama tontilla pyörinyt.
Ensimmäisellä kerralla luulin harmaapäätikkaa vihertikaksi, kunnes kuulin jälkimmäisen olevan hyvin harvinainen. Harmaapäätikka on selvästi vihreä, joka varmasti sotkee muitakin.
PoistaTuntuu kuin mustarastaat lisääntyisivät vuosi vuodelta. Nytkin niitä pyörii pihalla runsaasti. Ennen se on ollut muuttolintu, ei enää.
Aivan, minäkin luulin sitä ensin vihertikaksi! Ja tosiaan minäkin luin kirjasta että se on harvinainen. Sitten tarkempaa vertailua harmaapäätikkaan :D
PoistaKävin saman prosessin läpi. Lintukirjat esiin ja Luontoportti netistä. Siten harmaapäätikka sai oikean nimen.
PoistaKissat eivät tosiaan ole lahjottavissa, hyvin sanottu. Tutustumisasiat sujuvat niiden tahtiin.
VastaaPoistaHienot talvikuvat, vaikka talveen alkaa jo olla aika kyllästynyt, sitä on jatkunut hyvin kauan jo.
Puutarhapäiväkirjan pitäminen on todella tärkeää, muuten ei pysy ollenkaan kärryillä. Onneksi blogistakin löytyy hakusanoilla ja tunnisteilla, mutta mulla on nykyisin tapana (kantapään kautta opittuna) kirjoittaa aina listat kasvihankinnoistani puutarhapäiväkirjaan heti, kun olen ne hankkinut yms. mitä ei blogiin tule laitettua, kuten ei istutuspiirroksiakaan.
Roope on jo enemmän näkyvillä, pysähtyy välillä jotain sanomaankin. Illalla se hakkasi suljettua vaatehuoneen ovea. Kun ovi avattiin, se ei kiinnostanut enää tippaakaan. Hyvin kissamaista.
PoistaBlogista löytyy monia asioita. Minulla ei vaan läppäri ole aina avoinna ja toisinaan joku hiivatin päivityskin hidastaa toimintaa. On helpompi selata puutarhapäiväkirjaa. Saattaa jopa käydä niin, että tulee uppouduttua vanhojen tietojen tutkimiseen pitkäksikin aikaa.
Hieno kalenteri minulla ei ole mitään vakituista mutta kirjoitus tilaa pitää olla joka päivälle ja sen pitää olla myös seinämalli. Mutta tämä sinun on todella kuin päiväkirja. Minä olen hitsin huono sellaista pitämään ja siksi minulla on nämä puutarhan tiedot aina hukassa 😣
VastaaPoistaMeillä mökkipihassa ei ole mitään eläinten jälkiä ehkä oravan ja hiiren mutta muita ei jostain syystä ole näkynyt.
Teillä on siellä runsas linnusto ruokailemassa.
Hyvää loppuvuotta.
Olen ehkä turhankin innokas kirjaamaan kaikenlaisia tietoja. Puutarha-asioita tykkään kirjata päiväkirjan lisäksi monenlaisiin listoihin. Silti minultakin välillä joku tieto on kadoksissa.
PoistaEhkä mökkitienoonne jäniksillä on nyt jokin mielenkiintoisempi apajapaikka. Pupujussien moottoritie on vuosia kulkenut tonttimme halki.
Viimeisiä viedään eli hyvää loppuvuotta sinullekin!