lauantai 1. tammikuuta 2022

Vuosi 2021 kollaaseina

Tammikuu


Jälkikäteen ajateltuna jokainen vuosi tuntuu menneen nopeasti. Niin myös vuosi 2021, vaikka minun elämässäni oli muutama erityisesti mieleenpainuva asia. Varsinkin tammikuu on muistissa edelleen melkoisena sekasotkuna. Haimme joulukuussa veljeni kanssa vanhemmillemme hoivakotipaikkaa, joka saatiinkin yllättävän nopeasti. Äiti muutettiin tehostetun hoivan yksikköön 11.1. Isä siirrettiin väliaikaisesta hoivakodista äidin kanssa samaan paikkaan heti seuraavana päivänä. Loppukuukausi menikin sitten vanhempien asunnon tyhjentämisessä, siivoamisessa ja monenlaisten paperiasioiden hoitamisessa.

Lunta satoi kohtalaisen runsaasti. Ainakin verrattuna edelliseen talveen, jolloin lunta ei ollut juuri ollenkaan. Lumityöt ovat raskaita, mutta kolaaminen on hyvää liikuntaa raittiissa ilmassa. 

Kelloköynnökset kylvin 18.1. 

Helmikuu

Vanhempien muuttoasiat olivat vielä kesken, kun äiti kuoli 4.2. vaikean sydänsairauden murtamana. Hän ehti olla hoivakodissa vain kolme viikkoa. Alkoi hautajaisten järjestäminen ja perunkirjoitusasioiden hoitaminen. Isä sai onneksi jäädä hoivakodissa samaan paikkaan, johon hän äidin kanssa muutti.

Kotipiirissä arki kului lumitöitä tehdessä ja paperiasioita pyöritellessä. Opinpahan taas paljon uusia asioita. Kieltämättä välillä kiukutti rankastikin viranomaisten kanssa asiointi. Ihmisen kuolemaan liittyy melkoinen määrä byrokratiaa.

Paperienpyörittelyn, sinne tänne soittamisten ja hoivakotikäyntien välissä oli terveellistä pureutua välillä yksinkertaisiin asioihin. Tein siemenkylvöjä ja koulin pikkuisia taimia.  

Maaliskuu

Maaliskuu on täällä etelärannikolla selvästi ensimmäinen kevätkuukausi. Lumi sulaa vauhdilla, vaikka talvi vielä yrittääkin pitää otteessaan. Jokainen pälvipaikka on käytävä tutkimassa, ettei vaan yksikään mullasta ilmestyvä piippo jää huomaamatta.

Yhä enemmän tuli kylvettyä siemeniä multaan. Koulimiset jatkuivat ja lisääntyivät. Taimet siirtyivät ikkunalaudalta kellariin kasvilampun huomaan.

Metsuri kävi kaatamassa pihaltamme ison männyn ja kaksi vaahteraa. Puutalkoissa vierähtikin muutama päivä. Äidin uurna laskettiin hautaan, isää kävin hoivakodissa säännöllisesti katsomassa. Sain myös 1. koronarokotuksen.

Lumikellot nousivat hienona ryppäänä omenapuun alle. Pihalle eksyneet peurat ehtivät napostella muutaman tulppaanin ja krookuksen, kunnes sain ruiskutettua piipot Trico Gardenilla. Siitä oli selvästi hyötyä.

Huhtikuu

Kuun alku oli yhä kylmän ja lämpimän taistelua. Tyhjensin biokompostorin, siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isoihin kasvatusastioihin, joissa ne myöhemmin jatkaisivat eloaan kasvarissa. Kannoin pihakalusteet pergolaan ja kanttasin istutusalueita. Levitin katemultaa penkkeihin ja lehtikompostista multaa kasveille. Haravoin pihakäytävät.

Puunkaadosta syntyi iso keko oksia, joiden hakettamisessa olisi mennyt ikä ja terveys. Veimme ne peräkärryllä Sortti-asemalle, jossa oksia myös haketetaan.

Huhtikuun puolivälissä sää lämpeni kunnolla. 16.4. siirsin hyvin itäneet tuoksuherneet kasvihuoneeseen isossa muovilaatikossa, jonka suojasin etenkin öiksi tuplaharsolla. Kylvin kasvihuoneeseen myös retiisiä, ruusukaalia ja yrttejä sekä perunoita ämpäriin. 

Toukokuu

Kuun alussa lämpömittari nousi parhaimmillaan +10 asteeseen. 10.5. sää lämpeni selvästi, myös öisin lämpötila pysyi +10 asteessa tai sen yläpuolella. Tein uhkarohkean tempun kiikuttamalla isoiksi ja vankoiksi kasvaneet tomaatit ja kurkut kasvihuoneeseen. Olin virittänyt tuplaharsoista kasvihuoneeseen teltan ja illalla kävin laittamassa varoiksi lämmittimen. Kaikki meni hyvin, enkä kokenut takaiskuja.

Poistin muovireunukset alapihan Kriikunapolulta ja korvasin ne turveharkoilla. Kylvin siemeniä kasvimaalle, istutin perennoja, pesin ikkunalaudat ja pation siitepölystä. Ukkokulta pesi pergolan lasikatteen ja öljysi patiot.

Kesäkuu

Toukokuussa alkanut lämpö jatkui ja lisääntyi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä pahemmin satanut. Nurmikkoa leikattiin, reunuksia ja tontin rajoja trimmattiin, tynnyreitä ja kastelukannuja täytettiin vedellä. Kastelemista riitti, eikä sille heti loppua tullutkaan.

23.6. oli hurja ukkosmyräkkä, joka ei onneksi kestänyt kauaa, eikä tehnyt suuria tuhoja. Pionien sadesuojaksi viritetyn päivänvarjon tuuli heitti käytävälle ja rikkoi kuin tulitikun.

Lämpö helli kasvihuoneen asukkaita. Kurkkuja pääsimme maistelemaan jo kesäkuussa. Kurkkuja kypsyi ennätysnopeasti ja paljon. Eipä tarvinnut kaupasta kurkkuja kesän aikana ostaa.

Sain vihdoin sukuselvitykset ja muut perunkirjoitusta varten tarvittavat paperit toimitettaviksi pankkiin ja äidin tilin lopetettua. 

Heinäkuu

Heinäkuussa helteet jatkuivat ja sateet puuttuivat. Kastelin lähinnä kasvihuoneen ja kasvimaan asukit sekä kesäkukkapurkit. Muutaman kerran lorotin vettä reippaasti kärhöille ja niinikään jokusen kerran annoin sadettimen pyöriä istutusalueilla pidemmän aikaa. Muuten perennat saivat pärjätä omillaan. Kasvien nuutuminen lisääntyi helteiden jatkuessa. Eniten huolestutti, miten kasvit kykenevät valmistautumaan tulevaan talveen ja seuraavaan kesään. Se jää nähtäväksi.

Keskityin kasvattamaan kirsikkatomaatteja, joista satoa sai hakea tasaiseen tahtiin. Kasvihuoneen ovi oli auki ympäri vuorokauden. Yöksi laitoin oviaukkoon harson kiinni nipistimillä, jotta kissat, jänikset tai linnut eivät päässeet sisään kasvariin.

Helteiden vuoksi heinäkuussa ei pahemmin tullut istutettua mitään. Puutahan huoltotoimetkin olivat minimissä. Marjoja sentään keräsin ja mehustin. Ja putsasin yläpihan kivituhkakäytävät. Heinäkuussa siivosimme kellaria ja kuskasimme kaatopaikalle vuosien mittaan kertynyttä turhaa tavaraa. Kellarissa oli mukavan viileää, joten kerrankin työn pariin tuli mentyä suorastaan iloisin mielin.

Elokuu 

Kesän kolmas kuukausi toi hiukan viileämpiä säitä ja sateita. Kesäiseltä tuntui edelleen. Rohkenin siirtää joitakin kasveja ja istuttaa muutamia uusia. Tein Pikkupuutarhaan uusia oikopolkuja, jotka reunustin metallilistoilla ja päällystin kuorikatteella.

Safiirihortensia ihastutti kukinnallaan ja perhoset runsaalla esiintymisellään. Enpä muista, että koskaan aiemmin olisin pyydystänyt niin monia perhosia haavilla sisätiloista, kuin nyt tuli tehtyä. Lopulta pidimme verhoa avonaisen pihaoven edessä, jotta perhoset eivät niin helposti eksyisi sisälle.

Elokuu on jo sadonkorjuun aikaa. Hain kasvimaalta kurpitsaa, yrttejä, herneitä, lehtikaalia ja kasvihuoneesta tomaatteja ja paprikoita. Kosmoskukat kukkivat yhtä kauniisti, samoin kehä- ja samettikukat. Tuoksuherneet jostain syystä protestoivat ruskettumalla alaolistaan. Ehkä ne eivät tykänneet viikkojen helteistä.

Syyskuu

Heti syyskuun alussa aloitimme yläpihan siivouksen, koska kattoremontti oli suunniteltu alkavaksi toisella viikolla. Jotta rakennustelineet saataisiin hyvin pystytettyä ja remppamiesten työ sujuisi, piti kulkureittien varsilta leikata kasvustoa matalaksi. Talon seinusta oli tyhjennettävä kesäkukkaruukuista ja kalusteista. Tavallaan kesäkautemme päättyi syyskuun alkuun, sillä ei ollut järkevää kantaa kalusteita takaisin rempan jälkeen.

Zilga-viinirypäle teki ensimmäisen kunnon sadon. Elokuun sateet saivat sienisadon kypsymään. Kantarelleista ja suppiksista saan kiittää naapurin Maritia, joka toi sieniä meillekin. Saimme useamman kerran herkutella mm. kantarellirisotolla.

Syksyn ruska alkoi näyttää hienoimmat värinsä. Villiviinit, pensasmustikat, tuurenpihlaja ja monet muut hehkuivat yhä upeammissa sävyissä.

Ensimmäiset sipulitkin tuli piilotettua puutarhan multaan. 

Lokakuu

Koska tyhjensin valtaosan kesäkukkaruukuista syyskuussa, oli lokakuussa aikaa huoltaa kanttausuria. Sipulien istuttaminen jatkui. Haketin oksia ja joitakin leikattuja perennoja. Omat kompostit olivat täynnä, joten osan hakkeesta vein Sortti-aseman puutarhajätekeräykseen multamateriaaliksi. Osan hakkeesta sain uppoamaan omaan pihaan.

Kuun lopulla aloin viritellä puiden ja pensaiden ympärille jänisverkkoja. Nurmikolla haravoin ainoastaan lehtiä kasaan, jonka yli ajoin ruohonleikkurilla useamman kerran silputen lehdet näin pieneksi. Käytäviltä haravoin lehdet pensaiden alustoille.

Ukkokulta laittoi valkosipulit maahan 24.10.

Lokakuu oli melko lämmin ja sadettakin saatiin sopivasti. Syysmyrkkyliljat kukkivat hienosti.

Marraskuu

Talvi ei tullut etelärannikolla vielä marraskuussa. Ensilumi satoi 23.11. ja suli seuraavana päivänä lähes kokonaan pois. Pari kuurapäivää kuuhun mahtui, mutta muuten mentiin kuun viimeisiä päiviä lukuunottamatta selkeästi plussan puolella.

Marraskuussa päivänvalo on jo niin vähäistä, ettei ulkona senkään vuoksi tullut juuri mitään tehtyä. Muutaman kerran viikossa tapaan kiertää puutarhan tarkastaakseni mahdolliset jänisten ja peurojen aiheuttamat tuhot. 

Loppukuusta oli jo hyvä aika ripustaa kausivaloja ulos ilahduttamaan ja valaisemaan yhä enenevää pimeyttä. 

Isää kävin katsomassa hoivakodissa säännöllisesti. Vuoden aikana hoivakodissa oli kaksi pidempää koronasulkua, kun siellä oli tapahtunut altistuksia. Isä ei saanut tartuntaa. Koronan vuoksi asukkaita voi tavata vain heidän huoneissaan. Hetken aikaa omaisen kanssa sai olla ilman maskia, kunnes jälleen palattiin niiden käyttöön. Isänpäiväksi sain järjestettyä hoivakodin alakerrasta neuvottelutilan, johon kokoonnuimme pienellä porukalla isän kanssa kahvittelemaan.

Isä ei glaukooman vuoksi näe mitään. Hän myös kuulee huonosti ja kuulolaitteet ovat varsin usein kadoksissa. Tai niitä ei muuten vain laiteta isälle korviin. Ensitöikseni yleensä kaivan kuulolaitteet esiin, herättelen isän ja juttelemme kuulumiset. Muistisairaus supistaa keskustelunaiheita melkoisesti. Käymme samat asiat läpi useaan kertaan, kunnes on aika saattaa isä kahvipöytään ja hyvästellä hänet taas seuraavaan kertaan.

Joulukuu

Kuukausi alkoi pakkasessa. Puolenkuun tienoilla oli muutama leudompi päivä, mutta sitten taas mentiin ihan kunnolla pakkaselle. Lunta tuli vain hento kerros. Vasta aatonaattona lunta satoi vähän enemmän. Aurinko paistoi varsinkin joulun aikaan tehden luonnosta satumaisen kauniin.

Joulukuu kuluu normaalistikin leipomisten ja koristeluiden merkeissä. Joulutapahtumia oli koronan vuoksi tavallista vähemmän. Marketanpuiston joulumarkkinoilla sentään kävin. Siellä otettiin korona huomioon ja sisätiloihin vaadittiin koronapassi.

Normiarkeani sekoitti oikein kunnon selkäkipu, joka jumitti minut liikuntakyvyttömäksi. Jouduin hakeutumaan päivystykseen ambulanssilla. Kyse oli ilmeisesti noidannuolesta, johon sain tuhdin lääkityksen. Kipu selässä tuntuu yhä, mutta nyt voin jo olla ja elää kutakuinkin normaalisti. 

Joulun alla minulta leikattiin korvasta kesällä löytynyt luukasvain päiväkirurgiassa. Siitä ei aiheutunut suurempaa kipua tai kolotusta. Ainoastaan käytännön haittaa, kun parin viikon ajan oli vältettävä veden joutumista korvaan. Koittakaapa pestä hiuksianne korvan kastumista varoen. Ei ihan helppo tehtävä, mutta jotenkin siinä onnistuin tunkemalla korvan tulpaksi vaseliinilla kyllästetyn pumpulin. Varmuudeksi vielä käärin pakastepussin maalarinteipillä korvani suojaksi.

Alkusyksystä näytti, että koronapandemia alkaisi hiukan helpottaa. Sitten siitä ilmestyi uusi omikron-muunnos, joka tarttui muita muunnoksia helpommin. Rokotteiden ansiosta saatoimme kokoontua aattona lasten kanssa yhteisen pöydän ääreen. 

Uusi vuosi sujui Ukkokullan kanssa kaksin. Tai onhan viikon ajan seuranamme komea Roope-kolli. Roope on kovin arka, mutta vähitellen se on alkanut liikkua rohkeammin. Kiipesipä jo kirjahyllyynkin puolentoista metrin korkeudelle pudotellen Lucinda Rileyn kirjoja lattialle. Aamukuudelta.


Paljon mahtuu yhteen vuoteen. Moni asia tuli kirjattua ylös ja toinen mokoma jäi taatusti kirjaamatta. Uusi vuosi 2022 on jo alkanut. Toivottavasti se tuo meille kaikille mukavia asioita ja pitää meidät terveinä.

Toivotaan myös kiinnostavaa kasvukautta ja kivaa blogivuotta! 


38 kommenttia:

  1. Sinullakin on ollut suuria tapahtumia vuoden 2021 aikana. Ja onneksi myös puutarhaa ja muuta arkea.

    Roope on aika vahva kissa, kun jaksaa tiputella tiiliskiviä kirjahyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi oli todellakin monella tavoin poikkeuksellinen. Puutarhalle jäi aikaa. Siellä touhuaminen oli myös hyvin terapeuttista ja ylimääräistä stressiä helpottavaa.
      Roope on aika kookas kissa. Se venytteli jalkojaan ja itseään kirjojen takana, jolloin ne putosivat yksi toisensa jälkeen lattialle. Kunpa onnistuisin saamaan edes yhden kuvan, mutta kun katti kulkee nopeasti ohi ja piiloutuu oitis, kun lähestyn.

      Poista
    2. All my life I've never seen anything that works as fast as the Dr.Okosodo spell. I am from New Jersey and my name is Angela after contacting Dr.Okosodo so I started to believe the saying that every coin has two sides. When my lover abandoned me, he swore never to return to me, but thank God, through Dr. Okosodo's help, I have my lover back to me within 48 hours and I also want other people who are with the heart. party get in touch with Dr. Okosodo through these details below which are via email: ( Drokosodo647@gmail.com ) or via ( Whatsapp at +2349050443678 ), then you can see the wonders of Dr.Okosodo

      Poista
  2. Haikein mielin luin puutarhavuotesi kuulumisia, mutta onnistuin eläytymään kaikkeen mitä olet puutarhassasi puuhaillut. Meillä molemmilla on ollut positiivinen tärkeitten elimien operointikokemus, kannustetaan muitakin hoidattamaan pelotta itseään. Melkein näköetäisyydellä täältä rivaristamme on kaupungin puutarhapalstat, taidan vuokrata sellaisen puuhamaakseni tulevalle kesälle. Onnekasta ja terveellistä vuotta 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiosti todettu, sinulla silmät ja minulla korva. Kummastakaan elimestä en hevillä luopuisi. Olin varautunut pitkäänkin odotukseen, mutta olivat kuulemma saaneet hoitojonoa hyvin purettua.
      Vuokraa ihmeessä puutarhapalsta. Sehän on melkein, kuin omalla pihalla, jos sijaitsee lähes näköetäisyydellä. Kasvien kanssa on kiva touhuta.
      Samoin sinulle, varsinkin terveellistä vuotta 2022!

      Poista
  3. Hienot kollaasit ja muutenkin kiva lukea, mitä kaikkea vuoteesi on mahtunut. Surullista ja raskasta asiaa myös. Hyvin havainnollistaa tuo, kuinka kauan edesmenneen läheisen paperityö jatkuu, kun puoli vuotta kuoleman jälkeen saadaan se päätökseen - ehkä.
    Hyvin kuvailet puutarhaihmisen puuhia vuodenkierron mukaan. Ja nyt on uusi alussa, mikä on kivaa. Toivottavasti tänä vuonna ei tule ikäviä tapahtumia ja koronakin laantuu tavallisemmaksi flunssaksi.
    Roopesta olisi kiva nähdä vilahdus, mutta ymmärrän, että kaikki eivät halua julkisuuden valokeilaan. Toivottavasti hän kuitenkin tuo teille kissamaista seuraa. Täälläkin aamuviideltä Musti availi liinavaatekaapin ovia ja yritti saada verhotkin auki. Kissamaista sekin, mutta ei ehkä niin söpöä kuin vieressä kehrääminen.
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahlasin läpi Pihakalenteria löytääkseni tärkeimmät jutut kultakin kuukaudelta, mutta paljon taisi mennä ohi. Alkuvuosi meni melkoisen hässäkän merkeissä. Moni ei tiedä, millainen paperishow seuraa ihmisen kuolemaa. Loppujen lopuksi meillä oli aika yksinkertainen tilanne, kun vanhemmat olivat jo aiemmin luopuneet mm. omistusasunnostaan. Isä täyttää maaliskuussa 94 v ja muistisairauskin heikentää hänen kuntoaan. On pakko varautua siihen, että ikävät uutiset voivat tulla milloin tahansa.

      Rooopen suhteen olen kaiken aikaa valmiina tähtäämään häntä kameralla. Herra on vain uskomattoman arka ja kissamaiseen tapaan vikkelä. Tuntuu hassulta elää samassa taloudessa kissan kanssa, jonka näkeminen on sattuman kauppaa. Tai sitten konttaan kurkkimassa sänkyjen alle ja kaappien taakse.

      Hih, Musti oli sitä mieltä, että nyt sinun on aika nousta täyttämään ruokakuppi. Tai päästämään hänet myyräjahtiin. Toki aamuyöstä harmittaa herätä kirjojen kolinaan, mutta siitä huolimatta tykkään kissojen arvokkuudesta. Ne eivät turhanpäiten "kuvia kumartele", vaan luottavat omaan arvostelukykyynsä. Kissa on aina oikeassa, omasta mielestään.

      Poista
  4. Olipa mukava paneutua vielä vuoden tapahtumiin tiivistetyssä muodossa. Sinulla puolet vuodesta oli melkoista vuoristorataa vanhempiesi vuoksi ja loppuvuodesta oman kropan osalta. Onneksi kesä antoi mukavampaakin ajateltavaa, vaikka pitkäjaksoinen helle ja kuivuus ei suoranaisesti helpota puutarhanhoitoa eikä vähennä työmäärää. Aika paljon sait kuitenkin ahkeroitua muutakin ja moni kohta puutarhassasi uudistui.
    Alueelliset erot olivat viime kesänäkin todella suuria, sillä meillä ei tarvinnut kuivuudesta kärsiä kuin ehkä viikon verran heinäkuun lopulla eikä sekään vielä oikein näkynyt puutarhassa. Juhannukseen saakka satoi harva se päivä vettä, joten maa oli litisevän märkää kuivan kauden alkaessa. Pitäisi ehkä itsekin tehdä joku kooste viime vuodesta, niin voisi sitten myöhemmin vertailla helposti vuosia keskenään.
    Roope järjestää teille mielenkiintoisia hetkiä. Toivottavasti hän rohkaistuu vielä poseeraamaan edes pikkuisen kameralle. Taisin jo eilen toivotella hyvää uutta vuotta, mutta menkööt vielä kerta kiellon päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuvuosi oli totisesti melkoista haipakkaa. Ajoittain aika ahdistavaakin, kun piti tukka putkella juosta moneen suuntaan ja opetella hoitamaan asioita, jotka mielellään olisin antanut jollekin osaavammalle. Selkä on osoittanut vihoittelun merkkejä aiemminkin, joten se ei ollut kovin suuri yllätys. Luukasvain löytyi muussa yhteydessä, sen poisto sujui näppärästi eli siinäkin suhteessa olen taas kokemusta rikkaampi.

      Puutarhahommissa en osaa lainkaan säädellä tekemisiäni. Toisinaan ihmettelen, miten kaikenlainen kaivaminen, kitkeminen ja mullan kanssa mönkiminen voikin olla niin antoisaa. Paljon tuli tehtyä, vaikka kaikkea ei suoralta kädeltä edes huomaa.

      Sääasioissa huomaa, kuinka pitkä ja monipuolinen maa Suomi on. Täällä etelässä kuiva hellekausi kesti viikkotolkulla. Ei se ollut ihan tavallista. Jatkuvaan kastelemiseen alkoi jo tympääntyä ja huoli kasveista painoi mieltä. Silti kesästä jäi kivat muistot ja hyvä mieli.

      Tee ihmeessä sinäkin kooste vuodestasi. Sinulla olisi paljon kerrottavaa. Sellaisiakin asioita, joita me muut voimme omissa ympyröissämme hyödyntää. Sitäpaitsi, koosteet ovat ajan kanssa itsellekin kivaa luettavaa.

      Juuri äsken Roope vilahti työhuoneen ovensuussa. En ehtinyt kättäni ojentaa kohti kameraa, kun kissa jo viiletti muualle. Iltapäivällä ja illalla se on aktiivisempi. Elän toivossa, että ennen sen noutoa saan vielä kuvan tai pari. Roope on nätti, mustavalkoinen katti pitkine viiksineen.

      Toivotuksia on kiva ottaa vastaan ja antaa useammankin kerran. Kiitos siis, samoin sinulle itsellesi antoisaa puutarhavuotta 2022!

      Poista
  5. Kiitos Suvi, samoin sinulle oiken hyvää Uutta Vuotta 2022!

    VastaaPoista
  6. Tämä oli oikein hieno läpileikkaus vuodesta 2021. Kuvakollaasit ihastuttivat ja tekstejä lukiessa palautui mieleen monet asiat, mitkä varmasti muistat pitkään viime vuodesta.
    Oikein hyvää alkanutta vuotta, olkoon se valoisa ja toivottavasti niin sinun kuin minunkin on mahdollista viettää paljon aikaa kasvien ja puutarhan parissa uutta oppien ja iloa saaden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Kollaaseja oli kiva tehdä, vaikka kuvatulvasta olisi voinut useammankin ottaa mukaan. Vuoden tapahtumia muistellessa ja Pihakalenterista kaivaessa moni jo unohtunut asia tosiaan nousi mieleen.
      Toivotaan ja uskotaan, että vuodesta tulee antoisa. Ihan varmasti kasvit tulevat olemaan isossa osassa meidän kummankin elämässä taas ajallaan. Ei mieliharrastuksesta ja elämäntavasta noin vain irti sanouduta.

      Poista
  7. Mennyt vuosi on ollut sinulle kyllä monella tapaa haasteellinen ja vuoteesi on kuulunut niin surua kuin iloakin.
    Toivotaan, että alkanut uusi vuosi olisi suosiollisempi kaikella tapaa meille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mennyt vuosi oli monessa mielessä yksi elämäni vaikeimmista. Läheisen kuolemaan ei osaa valmistautua, vaikka sen tietäisi olevan lähellä.
      Suhtaudun tulevaan positiivisesti, vaikka esimerkiksi koronan suhteen tilanne on vielä aika auki. Toivotaan turvallisempia aikoja.

      Poista
  8. Tapahtumarikas vuosi takana, onneksi siihen kuului myös monta mukavaa asiaa.
    Toivotaan että tämä uusi vuosi on lempeämpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä monin tavoin erilainen ja mieleenpainuva vuosi. Lempeämmät ja tasaisemmat ajat ovat nyt toieena. Joulun ja uudenvuoden kukistamisen jälkeen kevättä on jo mielessä. Varmasti sinullakin.

      Poista
  9. Niinpä on pihakalenterista hyötyä, niin saa kirjoitettua tuollaisen vuosikatsauksen. Paljon on ollut kaikenlaista ikävää ja mukavaa. Voi kun saisin paikan missä voisi kasvattaa kasveja ja kukkia.
    Oikein hyvää ja parempaa tätä vuotta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogistasi olen päätellyt, että sinäkin olet ahkera muistiinpanojen tekijä. Muisti tuppaa vanhojen asioiden osalta pettämään, joten parempi kirjata ne kalenteriin.
      Oletko miettinyt puutarhapalstan vuokraamista? Niitä on sinunkin kotikaupungillasi, vaan onko vapaana, sitä en tiedä?
      Samoin sinulle antoisaa alkanutta vuotta!

      Poista
  10. Mukavat kollaasit! Onko nuo tehty sillä Photoscapella?
    Vuoteesi mahtui paljon raskaitakin asioita, mutta myös kaikkea ihanaa.
    Hyvää alkanutta vuotta blogiystäväin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teen kollaasit useimmiten Picasalla. Se tuli aikanaan bloggerin myötä. Olen kuullut, ettei sitä saisi enää ladattua.
      Huonokuntoisten vanhusten poistuminen tulee aina yllätyksenä, vaikka muuta kuvittelisi. Vuoteen on mahtunut paljon myös iloa ja hyviä asioita, mikä auttaa pääsemään surullista asioista yli.
      Kiitos Pirjo, sinulle myös antoisaa vuotta!

      Poista
  11. Vuosi on sinulle ollut todella vaihteleva surua ja iloa mutta niinhän se elämä kulkee siksi pitäisi niistä arjen iloista osata nauttia itse kukin.
    Minä en ole itse oikein muistiinpanojen ihminen ja siksi minä en muistakkaan mitään puutarhan juttuja jälkeenpäin. Olisi hyvä opetella vai pystyykö sitä enää opettelemaan tässä iässä kirjoittamaan ylös mitä on puutarhassa ja pihassa tehnyt 🤔😎. Mutta kun katselin kuvia viimevuodelta olisi se ollut hyvä kun olisi niistä jotain tietoa ollut. Tuo sinun kalenteri on kyllä hyvä mistä postasit ja mihin olet kirjoitellut. Mistä sen olet tilannut ❓
    Ostin jo kyllä seinäkalenterin mutta se on eri juttu kuitenkin.
    Toivotaan että kevät on suotuisa kasveille ja edellinen talvi niin päästään taas kohti uusia haasteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suru kuuluu elämään kaikessa raskaudessaan. Äidin kuolema tuli yllätyksenä. Siitäkin huolimatta, ettei hänen paranemisensa ollut mahdollista.
      Uskon ihmisen oppivan uusia asioita missä iässä tahansa, vaikka opittujen tapojen muuttaminen on vaikeaa. Jollei ole koskaan tottunut tekemään muistiinpanoja ja kirjaamaan asioita paperille, pystyykö aloittamaan uuden käytännön? Ehkä kannattaa kokeilla. Jos huomaa asian tympivän, miksi jatkaa. Ja jos itse on tyytyväinen omien käytäntöjensä kanssa, ei kai niitä tarvitse muuksi muokata. Pihakalenteria on kyllä aika helppo käyttää pienemmälläkin tarpeella, kun siinä on monia asioita jo valmiina. OmaPiha-lehden kalenteria olen nähnyt aikaisempina vuosina Suomalaisessa kirjakaupassa. Nyt en tiedä. Tilasin omani OmaPiha-lehden tilaajapalvelusta (https://omapiha.info/kalenteritilaus). Maksoi 24 € postituskuluineen ja tuli ihan omaan postilaatikkoon.
      Toivotaan meille ja puutarhalle suotuisaa kevättä. Jotenkin on jo hyvin positiivinen tunne...

      Poista
  12. Sinullakin on ollut rankka vuosi, mutta onneksi ilonpilkahduksiakin on ollut. Toivorikkaana aloitetaan tämä uusi vuosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi oli todellakin rankka, mutta jo helpottaa. Rankinta oli vaihe, jolloin vanhukset olivat huonokuntoisina kotihoidon piirissä. Käytännössä suurimman osan vuorokaudesta ilman hoitoa ja valvontaa. Vaikeasti sydänsairas kumppaninaan sokea muistisairas. Koskaan en ole pelännyt puhelimeen vastaamista ja soittaessani vastauksen odottamista yhtä paljon. Pelkäsin mennä vanhempien luo ja pelkäsin lähteä sieltä pois. Yhtä kaaosta viikosta toiseen. Sen muistaminen saa kylmät väreet selkäpiihin.
      Joulunpyhien vaihtuessa vähitellen normiarjeksi, olo on toiveikas. Kohti valoa ja lämpöä ollaan taas menossa.

      Poista
  13. Monenlaista on vuoteesi kuulunut. Selasin tänään kännykästä kuvia ja niiden avulla uppouduin omaan vuoteeni 2021. Kyllähän sitä toivoisi jo kovasti että korona helpottaisi ja pääsi kunnolla liikkumaan. Sukulaisiakin on jo ikävä, kesällä viimeksi nähty. Vaan mennään niillä mitä annetaan, eihän sitä muutakaan voi👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasitko omia kuvia selatessasi, kuinka hyvä ja innostunut mieli katselemisesta tulee. Melkein kuin toinen jalka olisi jo kevään puolella, kun katselee vihreää puutarhaa.
      Ihan varmasti meistä jokainen alkaa jo kaivata paluuta normaaliin. Toivotaan niin tapahtuvan viimeistään tämän vuoden aikana.

      Poista
  14. Tapahtumarikas vuosi! Hyvää vuotta 2022 toivottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä! Ihmeen paljon yhteen vuoteen mahtuu, iloa ja surua ja kaikkea siltä väliltä.
      Hyvää alkanutta vuotta 2022 sinullekin!

      Poista
  15. Vuoteen mahtuu uskomattoman paljon asioita ja kalenteri on hyvä apu, kun alkaa kerrata menneitä. Suruakaan ei aina voi välttää ja iäkkäiden ihmisten kanssa sitä jotenkin varautuu ikäviinkin uutisiin. Silti se on aina suunnaton murhe ja toipumiseen menee aikaa. Sinulla on hieno järjestelmällinen ote puutarhanhoitoon, laitat asioita ylös ja toimit suunnitelmallisesti. Itseltä tuo ei oikein onnistu, monta asiaa tulee tehtyä vain hetken mielijohteesta (tässä olisikin minulle hyvä uuden vuoden lupaus; hankkia kalenteri, opetella kirjaamaan ja suunnittelemaan:))Kivat kuvakollaasit toivat kuukauden ja vuodenajan mukavasti esille, etenkin loka- ja marraskuu näyttävät hienolta, ei lainkaan synkän harmaata! Toivotaan, että tästäkin vuodesta tulee iloisen värikäs ja hyvä vuosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhojen ja hauraiden läheisten suhteen ei koskaan voi olla varma, mikä päivä on viimeinen. Kuten ei oikeastaan kenenkään muunkaan kohdalla. Toisaalta on parempi iloita hyvistä päivistä ja antaa huonojen tulla, kun ovat tullakseen.
      Onneksi kaikkien ihmisten ei ole tarpeenkaan olla samanlaisia listafriikkejä, kuin minä. Vähemmälläkin pärjää erinomaisesti.
      Mukavaa, että tykkäsit kollaaseistani. Itse asiassa loka- ja marraskuu olivat täällä mukavan valoisia ja eritoten värikkäitä kuukausia. Komea ruska helpotti pimeyteen tottumista.
      Kyllä, ehdottomasti toivomme ja uskomme tästä vuodesta tulevan värikäs ja hyvä!

      Poista
  16. Ihania kuvia, kauniita värejä <3 Tervetullut tuulahdus pakkaspäivään <3 Oli mukava lukea mitä kaikkea vuoteen 2021 mahtuikaan. Mahtavaa alkanutta uutta vuotta 2022 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa, että viihdyit menneen vuoden kollaasien parissa. Paljon noihin päiviin ja kuukausiin mahtui. Toivokaamme tälle alkaneellekin vuodella paljon hienoja asioita!

      Poista
  17. Yhteen vuoteen mahtuu kyllä paljon, kun sitä jälkikäteen ajattelee. Ei ole ollut helppo vuosi sinunkaan vuotesi. Iäkkäiden vanhempien ja elämän kiertokulun kanssa sitä ihminen huomaa pienuutensa. Mutta elämä jatkuu ja kevät tuo taas kasvun ihmeen ja valoisat päivät. Kauniita kuvia ja hyvin vuosi katettuna. Kiitos sinulle 🤍 Kaunista alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, samoin sinulle antoisaa alkanutta vuotta!
      Mennyt vuosi oli minulle varsin vaikea, mutta siitä selvittiin. Puutarhassa touhuaminen oli onneksi hyvin terapeuttista. Multaan sai upotettua kyyneleensä ja kiukkunsa.

      Poista
  18. Olipa kauniit kollaasit ja hyvin kuvaavat tekstit myös. Sinulla oli varsin tapahtumarikas vuosi, usein aika raskaissa merkeissä. Toivon sinulle parempaa tätä vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva, sitä samaa toivon sinulle! Viime vuosi oli monin tavoin hyvin raskas. Siitä selvittiin ja se on nyt mennyttä. Kuten tuossa Satulle totesin, puutarhassa touhuaminen oli terapeuttista ja toi moneen murheeseen helpotusta.

      Poista
  19. Kiitos näistä kollaaseista ja kuulumisista! Hirmu kiva lukea. Olet ihailtavan järjestelmällinen, kun kirjaat tarkasti ylös asioita. Itse en millään muista säitä edes viikkoa pidemmälle, hädin tuskin päivänkään taakse. Tänä vuonna minulla on taas käytössä fyysinen kalenteri, oikein puutarhakalenteri, niin saan ehkä minäkin jotain kirjattua muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati kauniista sanoistasi! Taidan olla turhankin järjestelmällinen ja perfektionistinen. Ukkokullalla on välillä minussa kestämistä.
      Fyysisessä kalenterissa on runsaasti hyviä puolia. Vaikka olen huomattavasti nopeampi kirjoittamaan koneella, kalenteriin on kuitenkin mukavampi laittaa asioita lyhyesti ja välillä pitkästikin. Otan puutarhakalenterin illalla käsiini kirjauksia varten. Silloin asiat ovat vielä tuoreessa muistissa. Muutaman päivän kuluttua ei ainakaan pienempiä asioita enää muista. Eikä kyllä säätäkään.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!