Puutarha elää ja muuttuu

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu 7.11.2024

 

Tämän syksyn ruskajutut on meidän tontilta jo kerrottu. Mistähän seuraavaksi kirjoittaisin? Jospa kertoisin, miten puutarha muuttui alueellamme tehdyn katu- ja kunnallistekniikan remontin myötä 2017 - 2019.

Postauksessa käyttämieni kuvien taso vaihtelee. Käytän aika vähän kuvien korjailua. Lähinnä muutan tarvittaessa kuvakokoa, jotta ne avautuisivat lukijoiden koneilla helpommin. 

Vajaan 1500 neliön tonttimme sijoittuu siten, että pohjoissivulla on katu, itäsivulla rajanaapuri, länsi- ja eteläsivulla kunnan puistoalue. Tontti laski alunperinkin hyvin loivasti kadulta etelää kohti. Rakennusvaiheessa oli teknisesti helpompaa ja edullisempaa kaivaa syvähiekkaiseen maahan kellarikerros kuin tuoda kuormatolkulla täyttömaata. Näin talo saatiin vaadittuun korkoon katuun nähden. Kellarin kaivamisesta syntyneen maamassan vuoksi tontille muodostui kaksi tasoa: yläpiha, jossa talo sijaitsee ja alapiha, johon rakentui varsinainen puutarha.

3.11.2016

Kuvassa seikkailemme Juuson kanssa metsikössä. Lähestymme alapihamme takana sijaitsevaa ryteikköä, jossa nykyisin on korttelipallokenttä.

19.4.2017

Vihdoin kauan odotettu remontti on käynnistynyt puiden kaadolla. Aluksi oli tarkoitus jättää joitakin puita pystyyn. Kunnan puutarhuri kävi tarkastamassa tilanteen ja totesi jätettävien puidenkin olevan huonossa kunnossa. Nekin kaadettiin.

19.4.2017 Tuleva puistoalue, meidän talon vasemmalla.

Kahdella sivulla tonttia ympäröivä puistoalue oli sekametsikköä, jossa kunta ei ollut tehnyt minkäänlaista karsintaa. Isoja kuusia, joitakin lehtipuita ja toisiaan vasten kaatuneita ja kaatuvia leppiä ja pajuja. Sankkaa pimeyttä joka suuntaan. Jotkut alueen asukkaat tapasivat kuskata puutarhajätteitään metsikköön. Siellä kulki myös suosittu oikopolku, sillä metsikkö jäi kahden tärkeän tien väliin.

6.6.2018 Yläpihalta otettu kuva kohti tulevaa pallokenttää.

Alueella uusittiin kunnallistekniikka, rakennettiin uusia katuja, tehtiin jalkakäytävät ja kevyen liikenteen katuja sekä uusittiin ja rakennettiin katuvalaistus. Meidän kotikatu oli alueen ainoa valaistu katu ennen remonttia. Ilmajohdot kaivettiin maahan ja niin loppuivat - tai ainakin merkittävästi vähenivät - alituiset sähkökatkot.

6.6.2018

Remontti kesti noin kaksi vuotta. Talvella ei paljon mitään tehty ja kesälläkin remppaajilla oli pitkä kesälomatauko. Arkiaamuina työt käynnistyivät klo 7.00. Töitä tehtiin usein myös pitkälle iltaan. Pääsääntöisesti pölypilvet laskeutuivat noin klo 15 jälkeen.

13.6.2018

Tuleva puistoalue eli meidän tonttimme vierusta oli sopiva tila putkien ja muiden remppatarvikkeiden varastoinnille ja työmaakopeille. Kaadettujen puiden tilalle värivarastointiin myös kunnallistekniikan ja katujen tieltä räjäytetyt kivenlohkareet. Aamuisin talo tärähteli, kun jättikokoinen kuormuri kippasi lohkareet muiden päälle ja joukkoon.

Puisto kotikadun suuntaan 16.11.2024

Kaadettujen puiden tilalle tuli puisto, joka on käytännössä nurmialue, jossa kulkee muutama hiekkapintainen kävelytie. Aiemmin tonttimme ei ollut aidattu. Alueremontin myötä päätimme rajata alapihamme aidalla. Kukaan ei ole kyseenalaistanut yksityisyyttämme. Aita antaa kuitenkin puutarhalle seinät niin konkreettisesti kuin abraktisestikin. Myös peurojen kannalta aita on hyvä ratkaisu, vaikka se korkeudeltaan (150 cm) ei ole peuroille este, ainoastaan pieni haaste.

16.11.2024

Itse puistoalueelta kaadettiin kaikki puut. Meidän tontin reunalle puunkaatajat jättivät useita vaahteroita ja muutaman tuomen. Varauduimme tonttimme rajaamiseen jo ennen remonttia istuttamalla muutamia tuijia aidaksi. Jonon jatkeena on metsäkuusia, joista alempana enemmän.

21.9.2014

Vuosia ennen alueremontin alkamista istutin pajuangervoja tonttimme eteläpäätyyn. Siellä oli pieni kenttä, jossa alueen lapset tapasivat pelata palloa. Pallot lensivät vähän väliä meidän puolelle ja lapset tietenkin tulivat niitä noutamaan. Kysyin kunnalta lupaa pensaiden istuttamiseksi esteeksi ja sen sainkin. Ikinä enää en pajuangervoa mihinkään istuttaisi, koska se leviää juurivesoillaan varsin ärhäkkäästi. Saan pajuangervon pysymään jotakuinkin kurissa leikkaamalla nurmikon niiden edustalla säännöllisesti.

Kun kuulimme alueremontin lähestyvän, istutin kuusentaimia ajatuksella, että niistä kasvaisi sopiva näkö- ja muukin suoja. Hidastahan niiden kasvu on, eikä kolmessa vuodessa mittaa kovin paljon kertynyt. Lopulta kaivoin kuusentaimet pois ja siirsin ne yläpihalle rajaamaan tonttiamme ja kunnan aluetta. Metsäkuusen taimet ovat jo mukavan kokoisia. Kovin korkeaksi en ajatellut niitä kasvattaakaan.

Pallokenttä 16.11.2024

 
Puiston eteläpäässä on pieni leikkialue, jossa on hiekkalaatikko, keinut ja liukumäki. Ison osan eteläpuolesta vie korttelipallokenttä. Se on aidattu pitkiltä sivuiltaan parimetrisellä metalliaidalla, päädyissä on korkeat metalliaidat.

Leikkipaikka 16.11.2024

 
Puiston monet roskapöntöt tyhjennetään kesäaikaan viikottain. Hyvä niin, sillä koirien ulkoiluttajat suosivat puistoaluetta ja pudottavat kakkapussinsa roskiksiin. Nurmikko leikataan noin kerran kuussa aloittaen toukokuusta. Viimeinen kerta on yleensä syyskuussa, tänä vuonna vielä lokakuussakin. Toisinaan nurmikonleikkaamisen ohella myös ojien reunat ja isolle leikkurille vaikeat kolot ja nurkkaukset trimmataan.

Puistoalueella on vajaa 10 penkkiä, joista useimmat leikkipaikan vierellä. Asukkaat ovat toivoneet puistoon enemmän istutuksia. Leikkipaikkaa rajaamaan on istutettu angervopensaita, jotka ovat minusta Double Play Big Bang'ia. Meidän länsiaidan lähistölle istutettiin kolme mongolianvaahteraa, joista yksi on huonossa hapessa. Aitamme eteläpäätyyn istutettiin pihasyreeniä ja naapurin kohdalle isotuomipihlajaa. Taimet ovat edelleen aika pieniä, mutta ovat sentään elossa.

Alueen asukkailla oli vuosia tiedossa, että kunnallistekniikka ja kadut valaistuksineen uusitaan jossain vaiheessa. Suunnitelmat olivat pitkään toteutusta vaille valmiit. Kunnan päättäjät löysivät remonttiin budjetoiduille rahoille aina jotain muuta käyttöä, jolloin aloitusta siirrettiin ja siirrettiin. Kunnes vuonna 2017 alkoi vihdoin tapahtua.

2011

Tässä kuvassa etualalla on Kiemurapenkki ja vasemmalla näkyy Kaivoruusupenkki. Taustalla, ison vaahteran alla on vadelmat, jotka tänä keväänä kaivoin kokonaan pois ja tein Vattupenkistä istutusalueen. Vadelmista oikealle on kasvimaamme, josta seuraavana kesänä tehtiin lavakaulusalue. Nurmialueen ulkopuolella on kunnan heinikkoa ja sen jälkeen metsikkö. 

2024

Sama alue nykytilanteessa yläpihalta kuvattuna. Kiemurapenkin päässä 2011 pikkuisena seisoneesta tuijasta on tullut iso muumipappa. Istutin tonttia kadusta rajaamaan tuijia 2009. Seuraavana kesänä muutama aitatuija näytti huonovointisilta. Istutin niiden tilalle uudet ja annoin nostetuille tuijille mahdollisuuden piristyä toisaalla. Kiemurapenkkiin siirretty tuija kiitti uudesta mahdollisuudesta lähtien kasvamaan. Alkuun en älynnyt leikata sitä. Nyt olen muotoillut Kiemurapenkinkin tuijan säännöllisesti. Kuvassa se vielä odottaa tämän vuoden saksimista.

24.4.2011

Ylä- ja alapihan erottava rinne huhtikuun lopun illassa kuvattuna. Yläpihan käytävien lumi kolataan portaita myöten alapihalle, jonne on talviaikaan harvemmin asiaa. Meille kevät alkaa kunnolla siinä vaiheessa, kun viimeisetkin lumet portailta ja läheisyydestä ovat sulaneet. Tapaan levitellä lunta edistääkseni sen sulamista. Yleensä vappuna loputkin lumet ovat kaikonneet. Metsikön kaatumisen jälkeen entistä aikaisemmin.

24.4.2011

Talon puistopääty tielle päin. Oikealla pilkottaa varaparkkipaikka, jossa säilytimme talvisin venettä pressukatoksessa. Talo ja päädyn kulkuväylä jäävät oikealle. Kunnan metsikköön rajautuvalla alueella kasvoi töyhtöangervoa, pari syreeniä ja rhodoja, jotka jäävät kuvaajan selän taakse. Paikka oli hyvin varjoisa. Kielot ja valkovuokot levittäytyivät metsiköstä tontillemme. Kieloja on edelleen, eikä niistä kokonaan eroon taida päästäkään.

21.8.2024

Kuluvan vuoden elokuun kuva on niinikään puistopäädystä, tosin päinvastaiseen suuntaan edelliseen kuvaan verrattuna. Kutsun tätä aluetta nykyisin Metsäpuutarhaksi. Töyhtöangervot ovat villiintyneet vähän liikaakin. Metsiköstä hiipi tähän myös kotkansiipiä, jotka sopivat minusta hyvin paikkaan. Talon seinällä kiipeää köynnöshortensia. 

Aiemmin seinustalla ollut kapea istutusalue sai lähteä pari vuotta sitten. Kuvan ylälaidan keskellä näkyvä tumma "möhkäle" on 10 tuijan rivistö. Ne istutin rajaamaan tonttia ja antamaan näkösuojaa puistossa kulkijoilta. Tuijien edessä kasvaa rhodoja ja mahonioita, jotka ovat rehevöityneet hyvin. Tuijien kuvaajan päässä kasvaa tuomi, jonka yhden haaran lumi painoi nuorena mutkalle. Se ei koskaan suoristunut, vaan muodostaa edelleen jännän kaaren. Tuomi kasvaa kunnan puolella.

15.6.2014

Rinnealue kesäkuussa 2014. Oikearinteen (oikealla puolella) kunnostin edellisenä kesänä. Portaan viereiselle kivialueelle istutin erilaisia mehikasveja, jotka ovat viihtyneet hyvin.

Vasemman puolen on hopeahärkki vallannut lähes kokonaan. Muutama rentoakankaali koittaa nostaa sieltä täältä päätään. 

Rinteen yläreunassa kasvaa aronioita. Olen leikannut ne muutaman vuoden välein matalammiksi, koska pensaat tuppaavat muuttumaan alaosistaan lehdettömiksi korkeiksi kasvaessaan.

Portaiden yläpäässä oleva puutarhaportti on jo tässä vaiheessa muuttunut Ukkokullan rakentamaksi puuportiksi. Aiemmin paikalla oli kaareva metalliportti, joka ruostui alaosistaan sillä seurauksella, että se romahti. 

Portin molemmin puolin kasvoi tässä vaiheessa humalaa. Loppukesästä se oli aina valtava ja tarttui portista kulkijoiden hiuksiin. Päätin siirtää humalan toisaalle. Onnistuin kaivamaan sen elävänä, mutta uudessa paikassa se ei viihtynyt. Tilalle portin kummallekin puolelle istutin kärhöt.

1.9.2014

Vasenrinteen kunnostus alkoi portaiden puoleisesta päädystä, johon istutin maanpeiteruusu Sommerwindiä. Kunnostus jatkui seuraavana kesänä. Rinteen päässä kasvaa pihasyreenejä, jotka metsikön aiheuttaman voimakkaan varjon vuoksi kasvoivat taloon päin kallelleen. Aluksi rinteen päädyt laskeutuivat vapaasti alapihaa kohti. Tässä vaiheessa Ukkokulta on jo rakentanut kumpaankin päätyyn tukimuurin. Vasenrinteen päässä on puuvaja, joka ei tässä kuvassa ei ole vielä täysin valmis.

29.7.2024

Rinnealue tämän vuoden heinäkuussa. Portaiden kummallakin puolella kasveja on myllätty. Vanhoja on lähtenyt ja uusia tullut. Rinne oli aiemminkin pihan aurinkoisimpia paikkoja. Metsikön mentyä aurinko paistaa rinteeseen aamusta iltaan. Yläpihan ja rinteen maa-aines on hiekkaa. Multaa oli alkujaan melko ohut kerros. Vuosien myötä sitä on tuotu tontille runsaasti lisää. Kunnostusten ja istutusten ohessa lisään aina sekä komposti- että ostomultaa.

Kuluvan vuoden heinäkuun jälkeen etenkin kuvassa lähempänä oleva Oikearinne on ollut muokkauksen kohteena. Muutos jatkuu keväällä.

24.5.2012

Kuvassa näkymä olopihalta (yläpiha) puistoon ja talon päätyyn päin. Oikealla näkyy terassin nurkka, jossa tässä vaiheessa oli kesäisin kangaskattoinen oleskelupaikka. Pystylaudoituksen takana oikealla on kellarin portaat. Terassin päähän istutin tyhmyyttäni tuoksuvatukoita. Nopeakasvuisena tuoksuvatukka antaa hyvän näkösuojan, jota tuossa ei edes olisi tarvittu. Ukkokulta rakensi vatukoiden ympärille puusta reunat. Tuoksuvatukat ovat pysyneet hyvin paikallaan.

Lehtikompostit sijaitsivat tuolloin tontin laidalla. Niiden vasemmalta puolelta laskeutuu kottikärryväylä alapihalle. Harmaan tynnyrin täytin kesäaikaan kaivovedellä, josta riitti 220 litraa kasteluvettä perennoille. Aluksi käyttövetemme tuli omasta porakaivosta. Myöhemmin meille tuli kunnallistekniikka, jonka jälkeen kaivovettä on käytetty kasteluun.

16.9.2024

 

Samainen paikka tänä vuonna syyskuussa. Terassin kangaskattoinen "pergola" tuli tiensä päähän. Ukkokulta teki puurakenteisen pergolan, johon laitettiin Icopalin valokate. Alunperin oli ajatuksena kattaa terassialue suoraan talon seinästä ulospäin. Toteutus olisi ollut aika monimutkainen. Lisäksi rakennelma olisi pimentänyt sisätiloja liikaa. Niinpä tyydyimme talosta irrallaan olevaan rakenteeseen. Sateella kulkiessa ehtii vähän kastua sisältä pergolaan mennessä. Siitä ei ole muodostunut kynnyskysymystä. Pääasia, että Suomen sateisessa kesässä on paikka, jossa istua suojassa. 

Pergolan edustalle tein muotilla betonilaattoja, koska rännistä huolimatta sade roiski kivituhkaa pergolan lattialaudoitukselle ja kaiteeseen. Laattojen ansiosta näin ei tapahdu. Maalasin harmaat betonilaatat mustalla kivimaalilla, joka on haalistunut auringonpaisteessa.

Kuvassa näkyy vielä jokavuotiset kelloköynnökset ja miljoonakellot laatikoissa. Muita ruukkukukkia olen jo laittanut kellariin talvehtimaan ja kompostiin.

24.8.2013

Alapiha on tässä vaiheessa jo muutoksen kourissa. Pitkään siellä oli vain hedelmäpuut, marjapensaat ja kasvimaa sekä Kaivoruusupenkissä mm. anopoin lapsuudenkodista tuotu juhannusruusu. Ruohonleikkuu on aina ollut minun hommiani. Teen sen mielelläni. 

Puutarhainnostuksen kasvaessa innostuin vähentämään nurmikkoa ja lisämään istutuksia. Kiemurapenkki jo on kuvasta oikealle. Laajentaessa Kiemurapenkkiä piti keksiä kaivutyössä nousevalle maamassalle paikka. Kasasin sen kuvassa pyöreänä näkyvälle alueelle. Laitoin kasan päälle pressun pariksi kuukaudeksi torjuakseni rikkaruohoja.

Myöhemmin poistin pressun kasan päältä. Olin putsannut maata sitä kasatessani, eikä rikkaruohoja myöhemminkään ole kovin paljon tullut. Kokonaanhan niiltä ei voi välttyä, kun siemeniä tulee ilmateitsekin. Istutin kummun laelle riippahernepuun. Laidoille istutin kevätpikkusydäntä ja maanpeitekurjenpolvea. Kehystin alueen kivillä. Pian totesin kivien olevan hankalia, sillä nurmikko hiipi tehokkaasti kivien väliin. Siistiminen oli paljon helpompaa, kun kiviä ei ole ollenkaan. Luovuin kivisestä helminauhasta ja siirryin vähitellen istutusalueiden kanttaamiseen.

Poikani opiskeli maantiedettä ja poliittista historiaa. Hän alkoi nimittää uutta istutusaluettani Kurgaaniksi (entinen Mamajevin kurgaani, tataarien hautakumpu). Nimi jäi elämään puutarhassamme.

Näkyypä Kurgaanin taustalla myös Päivänliljapenkin alku eli bambutukiin nojaavat kärhöt Rouge Cardinal ja Multi Blue.

Taustalla näkyvän ruskean lauta-aidan rajanaapuri on nyttemmin purkanut huonokuntoisena. Tilalla on verkkoaita. Aidan edessä kasvoi meidän marjapensaita. Mustaherukoissa oli äkämäpunkkia, josta en päässyt eroon. Kaivoin mustaherukat pois. Kolme isokokoista ja hyvin tuottavaa punaherukkaa siirsin lähelle kasvimaata, jossa ne nyt rehottavat. Rajanaapurin aidan eteen tuli mm. pensasruusuja, josta alue sai nimen Ruusupenkki.

2.8.2024

Sama alue elokuun alussa yläpihalta kuvattuna. Kurgaanin oikealla puolella Päivänliljapenkki on kasvanut. Myös alempana oikealle näkyvä Kiemurapenkki on venynyt Kurgaanin suuntaan ja levinnyt pitkiltä sivuiltaan. Kurgaani lähti kosimaan Majalispenkkiä, joka sai nimensä paikalle istutetusta metsäruususta. Majalispenkin ympärille kasvoi Kriikunapolku ja sen viereen Ruusukolmio, jossa kasvaa pensasruusut Ritausma, Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu.

Kurgaanin kosiskelureissu johti Hortensiapenkin syntyyn eli käytännössä Kurgaani aloittaa yhtenäisen istutusalueen, joka päättyy Majalispenkkiin.

24.8.2013

Keväällä 2012 kasvimaa muutettiin lavakaulusalueeksi. Ukkokulta rakensi laatikot. Sain synttärilahjaksi kasvihuoneen, jota varten on tässä jo valmistelut aloitettu. Runsaan 5 neliön kokoinen kennokasvari pystytettiin saman syksyn aikana. Keväällä 2014 otin sen käyttöön.

2.7.2024

Kasvimaa kunnostettiin syksyllä 2019. Vanhojen laatikoiden tilalle hankittiin uudet. Lavakaulusalue päällystettiin kivituhkalla ja se erotettiin kolmelta sivulta istutuksista teräsreunanauhalla. Kasvihuoneen edusta on kivetty.

Alueremontin jälkeen kasvimaa on koko päivän valoisa.

21.9.2014

Tämä kuva on otettu yläpihalta. Taustalla näkyy kunnan metsikkö. Samanlaiseen pöheikköön tontti rajautuu myös oikealla sivulla. Metsikön takana kulkee kapea ja huonokuntoinen hiekkatie. Käytännössä kotikatumme ainoana asfaltoituna ja valaistuna katuna toimi kulkuväylänä useimmille alueen asukkaista. Asuinalue jatkuu metsikön takana. Talot eivät näy meille, ei edes valonpilkahdusta pimeään aikaan.

Aurinko paistoi pihaamme muutaman tunnin iltapäivällä. Sisääntulon puolelle ei koskaan. Aina oli koleaa ja kosteaa. Taivaanranta ei näkynyt. Pilviäkään ei liiemmin tarvinnut ihailla, kun ne näkyivät parhaiten keskellä pihaa seisomalla.

7.11.2024

Alueremontin jälkeen voimme nauttia auringosta aamusta iltaan. Iltapäivällä aurinko paistaa myös sisääntulon puolelle. Pikkupuutarhassakin kasvit pääsevät nauttimaan valosta ja lämmöstä. Kaikissa asioissa on tottakai myös haittapuolensa. Tuuli osuu entistä useammin tontillemme, kun ei ole metsän tarjoamaa suojaa. Ikkunoita saa pestä aiempaa useammin tuulen heittäessä sadepisarat ruutuihin. Jatkuva auringon paahde yhdistettynä tuuleen kuivattaa puutarhaa tehokkaasti lisäten kastelutarvetta. Etenkin, kun viime vuosina on ollut useita pitkiä hellejaksoja.

21.8.2024

 
Jotkut ovat kysyneet, haittaako "näyttämöllä olo" meitä? Ei todellakaan haittaa. Puistoalueesta on tullut suosittu läpikulkupaikka. Leikkipaikalla käy alueen vanhemmat lapsineen. Penkeilläkin istahdetaan juttelemaan tuttujen kanssa. Pallokentällä pelataan futista ja heitellään frisbeetä. Minua ei haittaa laisinkaan puistoalueen ihmiset. Touhuilen omiani entiseen tahtiin ja kuuntelen huvittuneena lasten juttuja heidän potkiessa palloa. Joskus joku puolituttu ohikulkija kysyy, saako tulla aidan viereen juttelemaan ja ihastelemaan puutarhaa.

21.8.2024

 
Yläpihalla on oma maailmansa, jonne ei puistoalueelta ole suoraa näkyvyyttä, etenkään kesäaikaan. Kukaan ei tiedä, syömmekö pergolassa istuen grillattua kesäkurpitsaa vai onko kenties kahvitauon paikka. Enkä edes usko, että ihmisillä riittäisi uteliaisuutta kytätä meidän tekemisiämme. 

Nautin valtavasti valosta ja avaruudesta. Itseni ja puutarhani puolesta. Miten ihanaa onkaan katsella jopa olohuoneen sohvalla istuen taivaanrantaa, pilvimuodostelmia ja auringonnousun ja -laskun värjäämää maisemaa. 

Tästä tuli pitkä selostus. Toivottavasti et pitkästynyt. Yläpiha ja Pikkupuutarha jäi lähes kokonaan käsittelemättä. Ehkä jatkan niistä myöhemmin.

Mittari näyttää tänä marraskuisena lauantaina +8.5℃, tuulee navakasti ja sataa. Puutarhan sopisi painua jo talviunille. Sen se ehkä ensi viikolla tekeekin, kun luvassa on räntä- ja lumisateita.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Leutoa syksyä, ainakin vielä hetken

Lumi tuli, lumi meni. Emme vielä siirtyneetkään talveen, vaan palasimme takaisin poikkeuksellisen leutoon loppusyksyyn. Mittari ei sentään huitele +10, kuten sääennusteet uumoilivat. Kuusi astettakin on marraskuun puolivälin lähestyessä aika paljon. Minulle tämä sopii, sillä en yhtään kaipaa tuntien askellusta lumikolan kanssa, jotta tontilta pääsisi pois ja takaisin ilman siipien kasvattamista. Olemme selvästi menossa kylmempään päin, mutta tällainen hidas eteneminen on oikein mukavaa.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko

Ruskavärejä ei enää pahemmin pihalla näy. Puut ja pensaat ovat jo lehtensä varistaneet. Paljaammassa puutarhassa jotkut yksilöt nousevat kuitenkin kivasti esille. Loppuviikon puutarhakierroksella katse kiinnittyi Ovaalipenkin varjorikkoon. Sen lehdet muodostavat hauskoja tähtimäisiä ruusukkeita. Kuin vihreä keskus lähettäisi punastelevia sateliitteja joka suuntaan. Paikka ei ole paras mahdollinen varjorikolle, koska etenkin iltapäiväaurinko osuu Ovaalipenkkiin välillä vähän liiankin kuumasti. Kun rikko näyttää viihtyvän kohtuullisen hyvin, olkoon ja odottakaan paremman paikan löytymistä.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikoiden lehtiruusukkeita kasvaa näin syksyisin runsaasti niiden kasvupaikalla. Aivan kuin niillä olisi kiire tulla varaamaan hyvät paikat seuraavaa kesää silmällä pitäen. Luin juuri netistä, että idänunikko ei pidä jakamisesta eikä siirtämisestä syvällä olevan pääjuuren vuoksi. Idänunikon siemenkodassa on kukinnan jälkeen runsaasti siemeniä, joita rapisee kasvin ympäristöön. Olen myös tyhjentänyt siemenkotia ja ripotellut niitä haluamiini paikkoihin.

Crocus speciocus - Syyssahrami

Syyssahramit kukkivat tänä syksynä tavallista pidempään. Ilmeisesti juuri otollisten säiden vuoksi. Nyt se on jo laonnut pitkin pituuttaan. Syyssahrameitakin piti istuttaa tänä syksynä lisää, mutta niin vain jäi uudet sipulit hankkimatta. Onpahan tavoitetta seuraavalla syksylle.

Ruskeat syysomenan lehdet ja sahramit hukkuvat rönsyansikan, lehtosinilatvan, akileijan ja koristemansikan vihreiden lehtien joukkoon. Pilkottaapa siellä sormustinkukankin lehtiä.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Kuvassa on Oikearinteen alaosa vuorimäntyjen kohdalla. Ahomansikka on sinne ihan itsestään kotiutunut. En enää muista, olenko tarkoituksella istuttanut paikalle hopeatäpläpeippi?. Vai onko alku kenties lähtenyt läheisyyteen väliaikaiseen varastoon tuotujen kaivukivien mukana?

Kokemukseni mukaan hopeatäpläpeippi ei paljoa tarvitse juurtuakseen ja levittäytyäkseen. Olen oppinut harkitsemaan, mihin sitä laitan välttääkseni ylimääräisen kitkemisen. Tässä muuten aika ongelmallisessa paikassa hopeatäpläpeipin ja ahomansikan liitto on oikein sopiva. Pudonneet vuorimännyn neulaset peittyvät hyvin, eikä muille rikoille jää elintilaa. Paitsi puna-apilalle, joka ei onneksi sentään ole vielä aivan tähän saakka levinnyt.

Euphorbia dulcis ´Chameleon´ - Metsätyräkki 17.5.2023

 
Tyräkkeihin tutustuin vasta jokunen vuosi sitten. Ensin sain Päivölän ruusuretkellä Saaripalstan Sailalta metsätyräkkiä (Euphorbia dulcis ´Chameleon´), joka onkin kotiutunut niin hyvin, että olen jakanut sitä Ruusupenkkiin. Muutama päivä sitten keksin, että metsätyräkkiä voisi kaivaa maasta kesäkukaksi ruukkuun. Siinä se vahvistuisi ja syksyllä sen voisi istuttaa haluamaansa paikkaan puutarhaan. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 7.11.2024

Tommolan tilalta 2017 ostamani Mantelityräkki kasvoi ja kukoisti, kunnes se 2020 loukkaantui siirrosta heittäen henkensä. Kyllä harmitti. Niin kiva ja kiinnostava paikka kuin Tommolan tila onkin, on sinne meiltä aika pitkä matka. Heiltä voi myös tilata kasveja netin kautta, joten tuumasta toimeen. Kesällä 2023 sain kaksi mantelityräkkiä, joista toisen istutin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja toisen alapihan Ruusupenkkiin. 

Kumpikin selvisi viime talvesta, mikä ilahduttaa. Toivottavasti selviävät tulevastakin talvesta. Haluaisin nähdä molemmat tai ainakin toisen yhtä komena puskana, kuin minulle hyvästit jättänyt manterlityräkki oli.  

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow - Tyräkki kirjavalehtinen

 Tänä keväänä tilasin nettikaupasta kolmen kappaleen paketin kirjavalehtistä tyräkkiä (Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow). Pidän siitä kovasti. Myyjän mukaan kasvi on melko kestävä. Seuraavat kuukaudet näyttävät, millainen talvenkestävyys tällä tyräkillä on minun puutarhassani.

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi 26.10.2024

Tällainen lämmin ja lumeton syksy tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia kasvien ulkonäköä juuri ennen niiden talvilepoa. On helppoa ihastella ja kehua vaikkapa ruusujen ja pionien näyttäviä kukkia. Pienillä kasveilla taasen on toisenlaisia ominaisuuksia, jotka vaativat kumartamisen syvempään ja katsomisen läheltä. Se kannattaa. Miten hienoja yksityiskohtia monilla kasveilla onkaan. Sellaisillakin, jotka kauempaa katsoen näyttävät varsin vaatimattomilta.

Kuvassa kollaasi peittokurjenpolven lehtien syysruskasta lokakuun lopulla. Aika hellyttäviä, eikö olekin? Satavuotiaan sylissä -blogin Anna löytää ja kuvaa usein pikkuriikkisiä yksityiskohtia luonnossa ja puutarhassa. Niitä katsellessa tulen yleensä hyvälle tuulelle. Ja ajattelen, kuinka paljon on ihmeellistä ihanaa aivan lähellämme. Kunhan vain katsomme.

Pihan syystyöt on käytännössä tehty. Työvälineetkin vein jo kellariin, mutta lapion hain sitten sieltä uudelleen esiin. Keksin pieniä kohennuskohteita. Metsäruusun juuriakin saatan vielä sopivassa välissä kaivella. Torstaina hain kaupasta säkillisen auringonkukan kuorittuja siemeniä linnuille.  Kassan vieressä oli kukkasipuleita euron/pussukka. Valikoima oli suppea, mutta kolme tulppaanipussukkaa hyppäsi koriin. Ne pitäisi mitä pikimmiten laittaa maahan.

Hiekkakäytävät on haravoitu. Kuvasta ei näy, miten paljon joka paikassa on vaahteran "neniä". Niitä ei saa haravallakaan mihinkään. Ei ainakaan, jos haluaa edes osan kivituhkasta pysyvän paikallaan. Olisi meillä lehtipuhallinkin, mutta inhoan sen pörinää. Keväällä on taas siivottava käytäviäkin lumen jäljiltä. Mietin vaahteranenä-asiaa silloin uudelleen.

Alapihalle olen näyttänyt haravaa aika vähän. Suurimmat lehtikeskittymät olen silpunnut ruohonleikkurilla ja paksuimmat silppukasat haravoinut pensaiden alle ja perennoille. Loput saa jäädä nurmikolle. Luonto hoitaa kyllä oman osuutensa.

Puutarhatiikeri Mamis on taas vieraillut ahkerasti meidän pihalla. Hänellä on toisinaan paljon sanottavaa. Saa minun puolestani toimia meidän puutarhan hiiri- ja myyrävastaavana. Viime aikoina myös tien toiselta puolelta kotoisin olevat kaksi mustaa kissaa, äiti ja poika eli Tamiko ja Golf kiertävät taloamme. Ovat niin arkoja, ettei kummastakaan tahdo saada kuvia. Arka on Mamiskin, mutta pysähtyy ja rauhoittuu, kun pidän sopivan etäisyyden.

Helleborus - Jouluruusu 26.10.2024

Raikkaita marraskuun päiviä jokaiselle ja onnea kaikille isille!

Ensimmäiset lumet

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

 

Nyt se sitten alkoi, talvi nimittäin. Perjantai-iltana tuuli kovaa. Ei sentään samalla tavoin myrskynnyt kuin lounaisrannikolla. Vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja yön aikana lumeksi. Aamulla oli tienoo valkoinen. 

Aurinko pilkahteli pilvien takaa pitkin lauantaita. Lämpötilakin nousi muutaman asteen plussalle. Valtaosa lumesta suli pois, mutta jotain jäi muistuttamaan talven läsnäolosta.

Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai oli harmaan pilvinen. Satoi hiljakseen hiutaleita. Mikäli alkavan viikon +7 asteen ennusteet pitävät paikkansa, kovin lumista ei tänne etelärannikolle ihan vielä tule. 

Vaikka mittari näyttää plussa-asteita, on ulkona kolean tuntuista. Pitkään jatkunut lämmin sää sai unohtamaan, että marraskuussa käsineet ovat tarpeen. Sunnuntaina kävinkin läpi talvivaatteet ja -jalkineet. Ohuemmat takit joutivat vähäksi aikaa sivummalle odottamaan kevättä. 

Lunta sataa su 3.11.2024

 
Lumikola ja -lapiot ovat vielä kellarissa. Pitänee tuoda nekin talon seinustalle. Jos vaikka toimisivat pelottavana esteenä isommille lumimäärille. Kauhulla katsoin lehdestä kuvia Lahdesta, jonne oli satanut lunta 19 cm.

Lintujen ruokinta on ollut tarkoitus aloittaa jo muutama päivä sitten. En vain ehtinyt kauppaan ostamaan siemeniä. Keväältä ei jäänyt yhtään. Tintit ovatkin käyneet ahkerasti koputtelemassa ikkunalaudalla, että "laitahan nainen pötyä pöytään!" 

Ostin näin alkuun 10 kg:n säkin kuorittuja auringonkukansiemeniä ja talipötköt. Ripustin kesällä pestyt siemenautomaatit oksille. Ruokintapaikkojen avautuminen sai aikaan oikein hyvän suosion. Viesti oli kiirinyt tali- ja sinitiaisille, pikkuvarpusille ja viherpeipoille. Tikkakin kävin maistamassa talipötköä.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio kirjavalehtinen

Metsäruusun kaivu-urakka saa nyt jäädä odottamaan kevättä. Sulan maan takia kaivaminen olisi vielä mahdollista, mutta tekemistä on muutenkin ja päivän valoisa aika kovin lyhyt.

Parsa 30.10.2024

Tuuli on jo tyhjentänyt puista ja pensaista ruskavärit. Kasvimaalla sen sijaan parsa loistaa ilta-auringossa. Toinen parsapuska on jo kaatunut. Sadonkorjuun jälkeen annan parsan tai pari tehdä tillimäiset kasvustonsa. Ne ovat kauniita vihreinä ja myöhemmin muuttuessaan keltaisiksi. 

Osa sisällä talvetettavista pelaguista jatkaa kukintaansa tuoden tuulahduksen menneestä kesästä. Ehkä myös kannustusta jaksaa pitkän talven yli kevääseen.

Mukavaa viikkoa kohti isänpäivää!

Puikkoraitaa ja lukuelämyksiä

 
Syksy vaihtuu pian talveksi. Pihatyöt ovat seuraavien kuukausien aikana lähinnä lumen kolaamista. Toivon, ettei sitä hommaa tulisi kovin paljoa. Kesällä en vilkaissutkaan käsitöiden suuntaan. Neulekorinkin laitoin kaappiin pois silmistä.

Nilkkasukat Ailin lapaset -ohjeella

Käsillä pitää olla aina jotain tekemistä. Jos lapio ja sekatöörit ovat kellarissa, on kaivettava käsityökorista puikot ja lankaa. Luomistyön ohessa voi katsella telkusta uusintojen uusintoja tai kuunnella vaikka mieluista musiikkia. Tai antaa ajatusten liitää omille teilleen.

Punasävyiset jämälankakerät päätyivät tavallisiksi nilkkasukiksi. Kyllä näillä saa varpaansa lämpimiksi.

Musta-valkoiset tasaraitasukat ovat monien mieleen. Etenkin nuoret tykkäävät näistä.

Postauksen neljät ensimmäiset sukat ja punainen pipo ovat kevään tuotoksia. Toukokuun alussa katosi kaikki kiinnostus kutomiseen. Piha kutsui ja siksi myös raportointi viimeisenä valmistuneista on jäänyt tekemättä.

Pitkään jatkunut hieno syksy sai ulkohommat tuntumaan houkuttelevilta. Puikot ja lanka eivät tulleet mieleen. Kunnes sitten syyskuussa pyörähti käyntiin tuttu Kässälikkojen viikkokokoontuminen. Aloitusta sekoitti flunssat ja merkkipäivät, eikä käsityöt edistyneet tavalliseen tapaan. 

Olin ajatellut tehdä vinon pinon joulunpunaisia sukkia läheisille annettaviksi. Mieluisa malli antaa edelleen odottaa itseään. Sain sentään valmiiksi frillasukat ja nilkkasukat, joissa on somisteena valkoista Pörrö-lankaa (ei taida enää olla myynnissä).

Eräälle isän hoitajalle ajattelin kuvan musta-syklaamisävyisiä sukkia, sillä näitä värejä näen hänellä usein. Polvisukat olisivat ehkä olleet paremmat. Kenties saan vielä sellaisetkin tehtyä.

Raitasukat ovat aina turvallinen valinta silloin, kun päässä ei sytytä yhtään kiinnostavaa mallia. 

Jollei käsityöinto ole vielä saanut siipiä alleen, hetket kirjojen parissa ovat sujuneet sitäkin rattoisammin. Sain veljenvaimolta Heli Mäenpään "Arvon kissat" -kirjan, joka kertoo suomalaisten rescue-kissojen tarinoita. On se hienoa, että maassamme on lukuisa joukko ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä työtä pelastaakseen kaltoinkohdeltuja ja hylättyjä kissoja. Oli lohdullista lukea kertomuksia, kuinka surkeista olosuhteista pelastetut kissat ovat saaneet uuden kodin ja huolenpitoa loppuelämäkseen.

Kirja kertoo myös siitä, kuinka kissa edelleen koetaan monella tapaa niin arvottomaksi, että se voidaan surutta hylätä omilleen, ettei kollikissojen kastraatioon haluta laittaa rahaa villipopulaatioiden estämiseksi tai huolehdita kissan terveydestä, kuten hyvään lemmikinhoitoon ilman muuta kuuluu.

Tämä syksy tarjoaa suuren määrän mielenkiintoista lukemista. Virpi Hämeen-Anttilan Sydänmaa-trilogian toinen osa Myöhäinen kevät kertoo kiinnostavasti mm. nälkävuosista 1866-1868. 

Anni Kytömäen Mirabilis uppoaa lumoavalla ja samalla vakavalla tavalla historiaan, ihmisten suhteeseen toisiinsa ja luontoon. Tarina liikkuu monella tasolla kuljettaen punaista lankaa kiinnostavasti ja säilyttäen juonen loppuun saakka. Lähes 700 sivun hieno lukukokemus ei ihan heti unohdu. 

Mirabilisin kaltainen tiiliskivi on myös Janne Flinkkilän elämänkerta Pedro, muusikko Pedro Hietasesta. En ole päässyt vielä puoleenväliinkään, mutta nyt jo voin aistia Pedron olleen ihmisenä kiinnostava ja muusikkona lahjakas sekä kaikkien pitämä henkilö.

Monta hyvää uutuuskirjaa odottaa vielä hyllyssä avaamista. Saattaa tulla vaikeuksia jakaa aika käsitöiden ja kirjojen kanssa. Tai sitten ei.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Hyvää viikonloppua,
kivaa marraskuun alkua ja
kynttilänvaloa Pyhäinpäivän juhlistamiseen!

 

Saat mennä, Metsäruusu

Rosa (cinnamomea) Majalis - Metsäruusu

Harvassa lienevät ne puutarhat, joissa ei ole ainuttakaan ruusua. Monille ruusu on kukkien kuningatar. Puutarhani alkuvuosina istutin terttu- ja jaloruusuja. Ne eivät kuitenkaan aiheuttaneet suurempia mielenliikahduksia. Viimeisenkin tertturuusun heitettyä minulle hyvästit, siirryin pensasruusuihin. 

Pensasruusut eivät välttämättä ole puutarhan helpoimpia kasveja, mutta helppous ei muutenkaan taida olla puutarhurin tärkein kriteeri kasvivalinnoissa. Kyllä pensasruusujen kanssa pärjää, kunhan opettelee niiden hoitamisen perussääntöjä.

Rosa cinnamomea/Majalis - Metsäruusu

Ensimmäisiin istuttamiini pensasruusuihin kuuluu metsäruusu (Rosa cinnamomea/majalis). Sitä en ostanut puutarhamyymälästä, vaan kaivoin kodin lähistöllä sijaitsevalta autiotontilta kesällä 2010. Kyseisellä tontilla on kymmeniä vuosia sitten sijainnut pieni kauppapuutarha, jonka jäljiltä metsäruusu oli karannut pientareille. 

Paikkakin ruusupensaalle oli jo katsottuna. Yritin kaivaa alapihalta ylös kiveä, joka ilmeisesti oli liian suuri noustakseen. Niinpä totesin, että jos kivi ei nouse ylös, menköön sitten ruusu alas. Istutin metsäruusun kiven viereen. Siihen se kotiutui ja lähti kasvamaan.

5.7.2023

 
Aika kauan olin tyytyväinen metsäruusuuni. Se on voimakaskasvuinen, joten välillä oksia on pitänyt typistää, jotta puska ei valloita liian suurta alaa ja estä siten sen lähistöllä kulkemista. 

Yhteiselomme sujui kohtalaisen hyvin siihen asti, kunnes huomasin ruusupensaan tekevän juurivesoja. Niin kauan niistä ei ollut haittaa, kun saatoin ajaa tuoreet versot ruohonleikkurilla yli. Pian juurivesoja kasvoi myös metsäruusun toisella puolella kasvavien perennojen joukkoon. Jos yhden juurivesan sai kaivettua ylös, pian oli vieressä toinen. Siitä alkoi yhä ankarampi pohdinta, miten saisin juurivesat kuriin?

5.7.2023

Kun juurivesoja alkoi tunkea esiin Kriikunapolkua reunustavien turveharkkojen läpi, tuli mittani täyteen. Edessä olisi isompi remontti, vaan millainen, se vaati vielä kypsymistä.

Syyskuusssa totesin, etten jaksa jatkuvaa tappelua juurivesojen kanssa. Metsäruusu saa mennä. Leikkasin sen matalaksi, jotta saisin piikkiset oksat kuskattua kaatopaikan risukeräykseen. 

Olin jo aiemmin kesällä siirtänyt metsäruusun viereisestä perennapenkistä iriksiä muualle. Nyt kaivoin myös kuunliljat ja muita kasveja pois. Kuunliljoille en tähän hätään keksinyt uusia istutuspaikkoja, joten ne ovat valeistutuksessa kasvimaalla. Todennäköisesti joudun kaivamaan ylös ja putsaamaan myös turveharkot sekä niiden aluset. Huolenani on, kuinka varjelen kartiokuusten ja runkotuijien juuria?

Olen sinnikkäästi kaivanut metsäruusua pois. Apuna on ollut rautalapio, talikko ja rautakanki. Tajuttoman raskasta touhua. Yksikään isokokoinen juurakko ei ole vielä  paljoakaan liikahtanut. Ovat kotiutuneet paikoilleen hyvin intensiivisest. Jonkun verran olen saanut pitkiä juuria ja pienempiä juurakkokeskittymiä poistettua.

Vasta pieni kaistale on käsitelty. Sekin ylimalkaisesti. Selkä ei tykkää ollenkaan, enkä uskalla hankkia itselleni iskias- tai muuta ikävää vaivaa. Kun lääkäriin pääsykin on tänä päivänä sattuman kauppaa tai viikkojen jonottamisen tulos. 

Osa juurista kulkee melko pinnassa. Osa taas hyvinkin syvällä. Perennoja istuttaessani laitoin niiden ja ruusun väliin muovisen reunanauhan ja maanrakennuskangasta. Kummastakaan ei ole ollut mitään hyötyä. Ruusu on puskenut itsensä esteiden ali, yli ja läpi.

Pyysin jo tarjousta puutarhayritykseltä, jolla on käytössään pienikokoinen kaivuri. Ongelmaksi muodostui, ettei pientäkään kaivuria mahdu ajamaan alapihallemme. On siis kaivettava ruusu pois omin voimin.

Elin toivossa, että saan paikan putsattua vielä tämän syksyn aikana, ennen maan jäätymistä. Olisi ollut kiva aloittaa paikan kunnostaminen heti keväällä. Se ei näytä toteutuvan.

Aion kaivaa ja poistaa ruusunjuuria sopivissa väleissä. Aika näyttää kuitenkin loppuvan kesken ennen pakkasia. Teen, minkä ehdin ja jaksan. Jatkan sitten keväällä. Talven aikana saan kerättyä energiaa. Kenties jopa hyviä ideoita putkahtaa päähäni.

Sinänsä lapiourakkaa on ollut mukava tehdä, kun säät ovat olleet mitä parhaimmat. Ei hikistä hellettä, eikä paljon sateitakaan. Sen verran lämmintä, että fleecellä pärjää. Aurinkokin on paistanut usein ja kauniisti.

Hienointa on ollut kaivutöiden lomassa kuunnella luonnon ääniä. Lähijärvellä ja -pelloilla on jo parin viikon ajan kokoontunut valtava määrä kanadan- ja valkoposkihanhia. Niiden kaakatus kuuluu meille oikein hyvin. Kun äänet lähestyvät, tiedän nojata hetkeksi lapioon nähdäkseni hanhien pyörivän naapuritalojen yllä, kunnes palaavat takaisin pellolle tai järvelle.

Myös useita joutsenten parvia on lentänyt pihamme yli. Nekin töräyttelevät omia laulujaan lentonsa ohessa.  

Hydrangea pan. 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

 
Metsäruusun kaivu-urakkaa lukuunottamatta syystyöt ovat hyvällä mallilla. Puut ja monet pensaat alkavat olla tyhjiä. Syreenitkin luopuivat valtaosista lehdistään sunnuntai-illan tuulenpuuskassa. Vuorossa on viikot, jolloin on enemmän aikaa kirjoille ja käsitöille.

 "Miten surullinen marraskuu olisikin, jos meillä ei olisi tietoa keväästä." 

- Edwin Way Teale -