sunnuntai 10. marraskuuta 2024

Leutoa syksyä, ainakin vielä hetken

Lumi tuli, lumi meni. Emme vielä siirtyneetkään talveen, vaan palasimme takaisin poikkeuksellisen leutoon loppusyksyyn. Mittari ei sentään huitele +10, kuten sääennusteet uumoilivat. Kuusi astettakin on marraskuun puolivälin lähestyessä aika paljon. Minulle tämä sopii, sillä en yhtään kaipaa tuntien askellusta lumikolan kanssa, jotta tontilta pääsisi pois ja takaisin ilman siipien kasvattamista. Olemme selvästi menossa kylmempään päin, mutta tällainen hidas eteneminen on oikein mukavaa.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko


Ruskavärejä ei enää pahemmin pihalla näy. Puut ja pensaat ovat jo lehtensä varistaneet. Paljaammassa puutarhassa jotkut yksilöt nousevat kuitenkin kivasti esille. Loppuviikon puutarhakierroksella katse kiinnittyi Ovaalipenkin varjorikkoon. Sen lehdet muodostavat hauskoja tähtimäisiä ruusukkeita. Kuin vihreä keskus lähettäisi punastelevia sateliitteja joka suuntaan. Paikka ei ole paras mahdollinen varjorikolle, koska etenkin iltapäiväaurinko osuu Ovaalipenkkiin välillä vähän liiankin kuumasti. Kun rikko näyttää viihtyvän kohtuullisen hyvin, olkoon ja odottakaan paremman paikan löytymistä.

Papaver orientale - Idänunikko


Idänunikoiden lehtiruusukkeita kasvaa näin syksyisin runsaasti niiden kasvupaikalla. Aivan kuin niillä olisi kiire tulla varaamaan hyvät paikat seuraavaa kesää silmällä pitäen. Luin juuri netistä, että idänunikko ei pidä jakamisesta eikä siirtämisestä syvällä olevan pääjuuren vuoksi. Idänunikon siemenkodassa on kukinnan jälkeen runsaasti siemeniä, joita rapisee kasvin ympäristöön. Olen myös tyhjentänyt siemenkotia ja ripotellut niitä haluamiini paikkoihin.

Crocus speciocus - Syyssahrami

Syyssahramit kukkivat tänä syksynä tavallista pidempään. Ilmeisesti juuri otollisten säiden vuoksi. Nyt se on jo laonnut pitkin pituuttaan. Syyssahrameitakin piti istuttaa tänä syksynä lisää, mutta niin vain jäi uudet sipulit hankkimatta. Onpahan tavoitetta seuraavalla syksylle.

Ruskeat syysomenan lehdet ja sahramit hukkuvat rönsyansikan, lehtosinilatvan, akileijan ja koristemansikan vihreiden lehtien joukkoon. Pilkottaapa siellä sormustinkukankin lehtiä.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Kuvassa on Oikearinteen alaosa vuorimäntyjen kohdalla. Ahomansikka on sinne ihan itsestään kotiutunut. En enää muista, olenko tarkoituksella istuttanut paikalle hopeatäpläpeippi?. Vai onko alku kenties lähtenyt läheisyyteen väliaikaiseen varastoon tuotujen kaivukivien mukana?

Kokemukseni mukaan hopeatäpläpeippi ei paljoa tarvitse juurtuakseen ja levittäytyäkseen. Olen oppinut harkitsemaan, mihin sitä laitan välttääkseni ylimääräisen kitkemisen. Tässä muuten aika ongelmallisessa paikassa hopeatäpläpeipin ja ahomansikan liitto on oikein sopiva. Pudonneet vuorimännyn neulaset peittyvät hyvin, eikä muille rikoille jää elintilaa. Paitsi puna-apilalle, joka ei onneksi sentään ole vielä aivan tähän saakka levinnyt.

Euphorbia dulcis ´Chameleon´ - Metsätyräkki 17.5.2023
 
Tyräkkeihin tutustuin vasta jokunen vuosi sitten. Ensin sain Päivölän ruusuretkellä Saaripalstan Sailalta metsätyräkkiä
(Euphorbia dulcis ´Chameleon´), joka onkin kotiutunut niin hyvin, että olen jakanut sitä Ruusupenkkiin. Muutama päivä sitten keksin, että metsätyräkkiä voisi kaivaa maasta kesäkukaksi ruukkuun. Siinä se vahvistuisi ja syksyllä sen voisi istuttaa haluamaansa paikkaan puutarhaan. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 7.11.2024

Tommolan tilalta 2017 ostamani Mantelityräkki kasvoi ja kukoisti, kunnes se 2020 loukkaantui siirrosta heittäen henkensä. Kyllä harmitti. Niin kiva ja kiinnostava paikka kuin Tommolan tila onkin, on sinne meiltä aika pitkä matka. Heiltä voi myös tilata kasveja netin kautta, joten tuumasta toimeen. Kesällä 2023 sain kaksi mantelityräkkiä, joista toisen istutin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja toisen alapihan Ruusupenkkiin. 

Kumpikin selvisi viime talvesta, mikä ilahduttaa. Toivottavasti selviävät tulevastakin talvesta. Haluaisin nähdä molemmat tai ainakin toisen yhtä komena puskana, kuin minulle hyvästit jättänyt manterlityräkki oli.  

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow - Tyräkki kirjavalehtinen

 Tänä keväänä tilasin nettikaupasta kolmen kappaleen paketin kirjavalehtistä tyräkkiä (Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow). Pidän siitä kovasti. Myyjän mukaan kasvi on melko kestävä. Seuraavat kuukaudet näyttävät, millainen talvenkestävyys tällä tyräkillä on minun puutarhassani.

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi 26.10.2024

Tällainen lämmin ja lumeton syksy tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia kasvien ulkonäköä juuri ennen niiden talvilepoa. On helppoa ihastella ja kehua vaikkapa ruusujen ja pionien näyttäviä kukkia. Pienillä kasveilla taasen on toisenlaisia ominaisuuksia, jotka vaativat kumartamisen syvempään ja katsomisen läheltä. Se kannattaa. Miten hienoja yksityiskohtia monilla kasveilla onkaan. Sellaisillakin, jotka kauempaa katsoen näyttävät varsin vaatimattomilta.

Kuvassa kollaasi peittokurjenpolven lehtien syysruskasta lokakuun lopulla. Aika hellyttäviä, eikö olekin? Satavuotiaan sylissä -blogin Anna löytää ja kuvaa usein pikkuriikkisiä yksityiskohtia luonnossa ja puutarhassa. Niitä katsellessa tulen yleensä hyvälle tuulelle. Ja ajattelen, kuinka paljon on ihmeellistä ihanaa aivan lähellämme. Kunhan vain katsomme.

Pihan syystyöt on käytännössä tehty. Työvälineetkin vein jo kellariin, mutta lapion hain sitten sieltä uudelleen esiin. Keksin pieniä kohennuskohteita. Metsäruusun juuriakin saatan vielä sopivassa välissä kaivella. Torstaina hain kaupasta säkillisen auringonkukan kuorittuja siemeniä linnuille.  Kassan vieressä oli kukkasipuleita euron/pussukka. Valikoima oli suppea, mutta kolme tulppaanipussukkaa hyppäsi koriin. Ne pitäisi mitä pikimmiten laittaa maahan.

Hiekkakäytävät on haravoitu. Kuvasta ei näy, miten paljon joka paikassa on vaahteran "neniä". Niitä ei saa haravallakaan mihinkään. Ei ainakaan, jos haluaa edes osan kivituhkasta pysyvän paikallaan. Olisi meillä lehtipuhallinkin, mutta inhoan sen pörinää. Keväällä on taas siivottava käytäviäkin lumen jäljiltä. Mietin vaahteranenä-asiaa silloin uudelleen.

Alapihalle olen näyttänyt haravaa aika vähän. Suurimmat lehtikeskittymät olen silpunnut ruohonleikkurilla ja paksuimmat silppukasat haravoinut pensaiden alle ja perennoille. Loput saa jäädä nurmikolle. Luonto hoitaa kyllä oman osuutensa.

Puutarhatiikeri Mamis on taas vieraillut ahkerasti meidän pihalla. Hänellä on toisinaan paljon sanottavaa. Saa minun puolestani toimia meidän puutarhan hiiri- ja myyrävastaavana. Viime aikoina myös tien toiselta puolelta kotoisin olevat kaksi mustaa kissaa, äiti ja poika eli Tamiko ja Golf kiertävät taloamme. Ovat niin arkoja, ettei kummastakaan tahdo saada kuvia. Arka on Mamiskin, mutta pysähtyy ja rauhoittuu, kun pidän sopivan etäisyyden.

Helleborus - Jouluruusu 26.10.2024


Raikkaita marraskuun päiviä jokaiselle ja onnea kaikille isille!


19 kommenttia:

  1. Niin hyvänmielen tarinointia jälleen; lukiessa tekstiäsi pääsee helposti siihen tunnelmaan, siihen miltä tuntuu kaikessa rauhassa kierrellä pihalla tutkimassa aarteita. Kiitos siis jälleen tarjoamastasi tunnelmoinnista. Mainitsit blogini ja minut, kiitos, tuntui kivalta; heitän kyllä pallon takaisin Sinulle. Niinkuin mainitsitkin komeat ruusun ja pionin kukat on helppo huomata ja kuvata, mutta Sinä löydät syksyisen maan seasta myös pikkuruiset lehtiruusukkeet ja saat niistä upeita kuvia miellyttävän tarinointisi oheen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Anna! Blogin avulla on mukava jakaa monenlaisia asioita. Parhaimmillaan antaa toisille jotain, samoin kuin toisten blogeista saa itselleen kivoja asioita. Jokaisen blogin takana on kiinnostava ihminen, johon saa näin virtuaalisesti mahdollisuuden tutustua. Sinun blogisi on tuonut uudenlaisia, omintakeisia näkökulmia, joista nautin ja joita arvostan.

      Poista
  2. Täällä Jokelassa on myyriä nyt paljon, vuosiin ei ole näkynyt. Melkein kaikki uudet tulppaanin sipulit kaivoivat ylös ja söivät. Toivottavasti siellä ei ole niitä syöty. Narsisseja eivät taida syödä, kun ei kuoppia näkynyt, samoin Darwin tulppaaneja eivät löytäneet, ihme, vaikka samassa penkissä kaivoivat muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten kurjaa. Kukkasipuleihin saa uppoamaan euron poikineen ja työtäkin niiden istuttamisessa riittää. Kaiken tämän tekee mielellään, kun tiedossa on kevään kaunis kukinta. Ei todellakaan toivoisi myyrien tuhoavan kaikkea.
      Meillä ei ole ollut myyrätuhoja (nyt varmaan pitää koputtaa puuta). Sen sijaan peuroista on tullut sipulikukkienkin kannalta ikävä riesa.
      Luonnonvarakeskuksen mukaan myyrähuiput kulkevat 3-4 vuoden sykleissä. Myyrähuippua osissa Etelä-Suomea odotetaan syksyksi 2025.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kiva puutarhakierros. Siisti ja nätti tuo lava-alue kasvihuoneen kupeessa. Olen samoja kasveja katsellut omassa pihassa. Varjorikkoa, hopeatäpläpeippiä ja idänunikoita. Sormustinkukan siemenpankki on räjäyttänyt pikkutaimia hurjasti pitkin poikin. Saa kiittää siitä laiskaa puutarhuria, jonka kitkemisinto oli tänä kesänä lähes olematon.
    Tyräkit ovat aivan ihania, sekä huonekasveina että perennoina. Upea tuo' Ascot Rainbow'😍
    Paljon on kauneutta syksyisessä puutarhassa, kun osaa vain pysähtyä ja oikein katsoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Kasvimaa-aluetta on vuosien myötä uudistettu. Nyt on siistiä, kun lehtiä ei enää puista putoile ja puutarha valmistautuu talveen.
      Kitkemislaiskuuden hyviä puolia on seuraavan kesän runsas sormustinkukkien kukinta. Toisinaan digitaliksen ruusukkeita on pakko nyppiä pois, kun itävät jopa keskelle kulkuväylää.
      Tykkään tyräkeistäni. Kiitos tämän puutarhablogiyhteisön, jossa ihmiset jakavat innokkaasti kuvia hankinnoistaan. 'Ascot Rainbow' on todellakin hieno.
      Kenties paljaan syksyn tarkoitus onkin opettaa meidät iloitsemaan pienistä ihmeistä!

      Poista
    2. Oho, hupsista! Mä olen kommentoinut innokkaana näköjään oikein tuplasti😄

      Poista
    3. Tekevälle sattuu, ei haittaa.

      Poista
  5. Meillä täällä etelässä huitelee plussan puolella, niin kuin näkyy sinunkin kuvissasi olevan ruoho aivan vihreää. Kuulin uutisen Keski-Suomesta, että oli ollut 7 astetta pakkasta. Outoa - ei se nyt niin kaukana ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapissa on jo ollut kunnon pakkasia. Millaisessa paikassa on tuo Keski-Suomen -7 mitattu? Pitkän Suomen moninaisuus näkyy hyvin näissä sääilmiöissä. Meitä lähin Ilmatieteenlaitoksen mittausasema on 7.3 km:n päässä. Paikka sijaitsee järviylängöllä, korkean kallion laidalla olevalla metsäaukiolla. Siellä on yleensä lämpimämpää ja sateisempaa kuin täällä kylällä.

      Poista
  6. Disfruta de ese cálido otoño, que dentro de un tiempo llegará el invierno.
    Me gusta las fotografías que has hecho.

    VastaaPoista
  7. Ihan oikeassa olet: maailma on täynnä pieniä, ihmeellisiä asioita. Pitää vain lopettaa kaahottaminen ja hiljentyä ihmeiden seuraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ainakin voisi pitää pieniä taukoja kaiken kaahottamisen välissä. Joskus kaahottaminen on tarpeen, jotta saa suunnittelemansa asiat hoidetuksi.

      Poista
  8. Teilläpä ei piha ole väritön vaikka lehdet onkin jo puista pudonneet - jotenkin ihanan lämpimiä (punertavia) sävyjä puutarha pullollaan.... minä kun luulin marraskuuta harmaaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivas voi olla harmaa, mutta puutarhassa on vielä värejä. Numikkokin on vihreämpi kuin kesällä.

      Poista
  9. Ihmeellisen vihreää siellä vielä. Miellä on lumi pysynyt pihassa vielä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!