Leutoa syksyä, ainakin vielä hetken

Lumi tuli, lumi meni. Emme vielä siirtyneetkään talveen, vaan palasimme takaisin poikkeuksellisen leutoon loppusyksyyn. Mittari ei sentään huitele +10, kuten sääennusteet uumoilivat. Kuusi astettakin on marraskuun puolivälin lähestyessä aika paljon. Minulle tämä sopii, sillä en yhtään kaipaa tuntien askellusta lumikolan kanssa, jotta tontilta pääsisi pois ja takaisin ilman siipien kasvattamista. Olemme selvästi menossa kylmempään päin, mutta tällainen hidas eteneminen on oikein mukavaa.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko

Ruskavärejä ei enää pahemmin pihalla näy. Puut ja pensaat ovat jo lehtensä varistaneet. Paljaammassa puutarhassa jotkut yksilöt nousevat kuitenkin kivasti esille. Loppuviikon puutarhakierroksella katse kiinnittyi Ovaalipenkin varjorikkoon. Sen lehdet muodostavat hauskoja tähtimäisiä ruusukkeita. Kuin vihreä keskus lähettäisi punastelevia sateliitteja joka suuntaan. Paikka ei ole paras mahdollinen varjorikolle, koska etenkin iltapäiväaurinko osuu Ovaalipenkkiin välillä vähän liiankin kuumasti. Kun rikko näyttää viihtyvän kohtuullisen hyvin, olkoon ja odottakaan paremman paikan löytymistä.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikoiden lehtiruusukkeita kasvaa näin syksyisin runsaasti niiden kasvupaikalla. Aivan kuin niillä olisi kiire tulla varaamaan hyvät paikat seuraavaa kesää silmällä pitäen. Luin juuri netistä, että idänunikko ei pidä jakamisesta eikä siirtämisestä syvällä olevan pääjuuren vuoksi. Idänunikon siemenkodassa on kukinnan jälkeen runsaasti siemeniä, joita rapisee kasvin ympäristöön. Olen myös tyhjentänyt siemenkotia ja ripotellut niitä haluamiini paikkoihin.

Crocus speciocus - Syyssahrami

Syyssahramit kukkivat tänä syksynä tavallista pidempään. Ilmeisesti juuri otollisten säiden vuoksi. Nyt se on jo laonnut pitkin pituuttaan. Syyssahrameitakin piti istuttaa tänä syksynä lisää, mutta niin vain jäi uudet sipulit hankkimatta. Onpahan tavoitetta seuraavalla syksylle.

Ruskeat syysomenan lehdet ja sahramit hukkuvat rönsyansikan, lehtosinilatvan, akileijan ja koristemansikan vihreiden lehtien joukkoon. Pilkottaapa siellä sormustinkukankin lehtiä.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Kuvassa on Oikearinteen alaosa vuorimäntyjen kohdalla. Ahomansikka on sinne ihan itsestään kotiutunut. En enää muista, olenko tarkoituksella istuttanut paikalle hopeatäpläpeippi?. Vai onko alku kenties lähtenyt läheisyyteen väliaikaiseen varastoon tuotujen kaivukivien mukana?

Kokemukseni mukaan hopeatäpläpeippi ei paljoa tarvitse juurtuakseen ja levittäytyäkseen. Olen oppinut harkitsemaan, mihin sitä laitan välttääkseni ylimääräisen kitkemisen. Tässä muuten aika ongelmallisessa paikassa hopeatäpläpeipin ja ahomansikan liitto on oikein sopiva. Pudonneet vuorimännyn neulaset peittyvät hyvin, eikä muille rikoille jää elintilaa. Paitsi puna-apilalle, joka ei onneksi sentään ole vielä aivan tähän saakka levinnyt.

Euphorbia dulcis ´Chameleon´ - Metsätyräkki 17.5.2023

 
Tyräkkeihin tutustuin vasta jokunen vuosi sitten. Ensin sain Päivölän ruusuretkellä Saaripalstan Sailalta metsätyräkkiä (Euphorbia dulcis ´Chameleon´), joka onkin kotiutunut niin hyvin, että olen jakanut sitä Ruusupenkkiin. Muutama päivä sitten keksin, että metsätyräkkiä voisi kaivaa maasta kesäkukaksi ruukkuun. Siinä se vahvistuisi ja syksyllä sen voisi istuttaa haluamaansa paikkaan puutarhaan. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 7.11.2024

Tommolan tilalta 2017 ostamani Mantelityräkki kasvoi ja kukoisti, kunnes se 2020 loukkaantui siirrosta heittäen henkensä. Kyllä harmitti. Niin kiva ja kiinnostava paikka kuin Tommolan tila onkin, on sinne meiltä aika pitkä matka. Heiltä voi myös tilata kasveja netin kautta, joten tuumasta toimeen. Kesällä 2023 sain kaksi mantelityräkkiä, joista toisen istutin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja toisen alapihan Ruusupenkkiin. 

Kumpikin selvisi viime talvesta, mikä ilahduttaa. Toivottavasti selviävät tulevastakin talvesta. Haluaisin nähdä molemmat tai ainakin toisen yhtä komena puskana, kuin minulle hyvästit jättänyt manterlityräkki oli.  

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow - Tyräkki kirjavalehtinen

 Tänä keväänä tilasin nettikaupasta kolmen kappaleen paketin kirjavalehtistä tyräkkiä (Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow). Pidän siitä kovasti. Myyjän mukaan kasvi on melko kestävä. Seuraavat kuukaudet näyttävät, millainen talvenkestävyys tällä tyräkillä on minun puutarhassani.

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi 26.10.2024

Tällainen lämmin ja lumeton syksy tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia kasvien ulkonäköä juuri ennen niiden talvilepoa. On helppoa ihastella ja kehua vaikkapa ruusujen ja pionien näyttäviä kukkia. Pienillä kasveilla taasen on toisenlaisia ominaisuuksia, jotka vaativat kumartamisen syvempään ja katsomisen läheltä. Se kannattaa. Miten hienoja yksityiskohtia monilla kasveilla onkaan. Sellaisillakin, jotka kauempaa katsoen näyttävät varsin vaatimattomilta.

Kuvassa kollaasi peittokurjenpolven lehtien syysruskasta lokakuun lopulla. Aika hellyttäviä, eikö olekin? Satavuotiaan sylissä -blogin Anna löytää ja kuvaa usein pikkuriikkisiä yksityiskohtia luonnossa ja puutarhassa. Niitä katsellessa tulen yleensä hyvälle tuulelle. Ja ajattelen, kuinka paljon on ihmeellistä ihanaa aivan lähellämme. Kunhan vain katsomme.

Pihan syystyöt on käytännössä tehty. Työvälineetkin vein jo kellariin, mutta lapion hain sitten sieltä uudelleen esiin. Keksin pieniä kohennuskohteita. Metsäruusun juuriakin saatan vielä sopivassa välissä kaivella. Torstaina hain kaupasta säkillisen auringonkukan kuorittuja siemeniä linnuille.  Kassan vieressä oli kukkasipuleita euron/pussukka. Valikoima oli suppea, mutta kolme tulppaanipussukkaa hyppäsi koriin. Ne pitäisi mitä pikimmiten laittaa maahan.

Hiekkakäytävät on haravoitu. Kuvasta ei näy, miten paljon joka paikassa on vaahteran "neniä". Niitä ei saa haravallakaan mihinkään. Ei ainakaan, jos haluaa edes osan kivituhkasta pysyvän paikallaan. Olisi meillä lehtipuhallinkin, mutta inhoan sen pörinää. Keväällä on taas siivottava käytäviäkin lumen jäljiltä. Mietin vaahteranenä-asiaa silloin uudelleen.

Alapihalle olen näyttänyt haravaa aika vähän. Suurimmat lehtikeskittymät olen silpunnut ruohonleikkurilla ja paksuimmat silppukasat haravoinut pensaiden alle ja perennoille. Loput saa jäädä nurmikolle. Luonto hoitaa kyllä oman osuutensa.

Puutarhatiikeri Mamis on taas vieraillut ahkerasti meidän pihalla. Hänellä on toisinaan paljon sanottavaa. Saa minun puolestani toimia meidän puutarhan hiiri- ja myyrävastaavana. Viime aikoina myös tien toiselta puolelta kotoisin olevat kaksi mustaa kissaa, äiti ja poika eli Tamiko ja Golf kiertävät taloamme. Ovat niin arkoja, ettei kummastakaan tahdo saada kuvia. Arka on Mamiskin, mutta pysähtyy ja rauhoittuu, kun pidän sopivan etäisyyden.

Helleborus - Jouluruusu 26.10.2024

Raikkaita marraskuun päiviä jokaiselle ja onnea kaikille isille!

Luminen järkytys

 
Tässä osoitteessa alkaa huumorintaju olla vähissä. Varauduin tälle tiistaille luvattuun lumisateeseen, mutta määrä yllätti ja meni totaalisesti yli ymmärryksen. Meidän pihalla lunta oli tiistaiaamuna yli 20 senttiä ja lisää luvattiin iltaan saakka. Asumme lähellä Nuuksiota, jonka mittausasemalla mitattiin lumensyvyydeksi 28 cm.

YLEn meteorologi Matti Huutosen mukaan vastaavaa koetaan muutaman kerran vuosisadassa. "– Voidaan puhua poikkeuksellisesta kelistä. Tällainen vallitsee noin kerran 30 vuodessa tai harvemmin, Huutonen sanoo." Edellisen kerran lunta satoi yhtä runsaasti esimerkiksi Helsingissä vuonna 1972. (Lähde: YLE).

Pihasta ei ollut toivoakaan päästä mihinkään kasvattamatta siipiä selkäänsä. Aura saapui kotikadulle puolen päivän aikaan, mitä pidin positiivisena asiana. Ajattelin, että urakoitsija on jo vaihtanut auransa harjaan ja lähettänyt ylimääräiset kausityöntekijät rasvaamaan halleihin kesäsäilöön laitettuja lumikoneita. 

Aurakuski oli jopa poikkeuksellisen hövelillä tuulella, sillä meidän kohdalla hän pysähtyi kertomaan suhaavansa jalkakäytävää useamman kerran ja aukaisevansa lopuksi tonttiliittymät auratusta lumesta. Kuten sitten tekikin.

Putsasimme talon ympäri kolan menevät kulkuväylät. Ja tietenkin sisäänkäynnin sekä varaparkkipaikan, koska kadulla ei ole nyt tippaakaan tilaa mahdollisille vieraspysäköijille. Lumen kolaamista helpotti mahdollisuus työntää se ensimmäiseen sopivaan paikkaan. Rohkenen uskoa ja toivoa, ettei lunta enää enempää tule. Ainakaan tällaisia määriä. Ei siis tarvitse varautua jättämään tilaa seuraaville lumille.

En myöskään halunnut kolata lunta istutusalueille, joissa tiedän olevan piippoja hyvässä kasvuvauhdissa. Nyt kaikki on tietenkin sataneen lumen painamina maassa littanoina, mutta juuri siksi varoin saapastelemasta istutusalueilla. Jos ja kun tämä kaikki lumi sulaa pois ja kasvit mahtuvat taas suoristamaan selkänsä.

Kävin pudottamassa lumet kasvihuoneen  katolta. Tuoksuherneet ja talvikylvökset ovat muovilaatikoissa tuplaharson alla kasvihuoneessa. Näyttivät voivan ihan hyvin. Mittarin mukaan kasvarissa on alimmillaan ollut -4.9 ℃, enimmillään +4℃. Runsas viikko sitten vein kasvariin kukkalaatikot, joihin kylvin retiisiä. Vielä ei näy viherrystä, jota en tosin odottanutkaan. 

Tällä kertaa en jäänyt kasvarin edustalle istumaan ja nautiskelemaan luonnon äänistä. Olisi tullut vilu takamukseen lumisella tuolilla kyyhöttäessä.

Tiistaiaamuna pikkupuutarhan marjakuusen alla kyyhötti sepelkyyhky. Lukuisa joukko mustarastaita vipelsi pitkin hankea. Osa kävi ikkunalaudallakin kurkkimassa, mihin heitä ruokkinut nainen oikein on kadonnut. Ostosiemenet on kaikki syötetty linnuille. Kauppaan en lähde kesärenkailla lisää hakemaan. 

Sunnuntaina murskasin pähkinöitä ja ripottelin niitä suoraan maahan, jossa useampi punarinta kävi ruokaa nokkimassa. Nyt luin uutisista, että punarintoja on löytynyt kuolleina. Uutisessa kehottettiin vaikkapa murskaamaan talipalloja ja laittamaan murska maahan. Monet muuttolinnut eivät osaa käydä ruokinta-automaateilla. Otin viimeisestä marjakuuseen ripustamastani talipötköstä puolet, pilkoin sen ja heitin maahan pikkulinnuille. Paikalle ilmestyi oitis useampi mustarastas. Punarintoja sen sijaan ei näy. 

Linnunruokaa ei suositella laitettavan maahan jyrsijöiden vuoksi. Normaalisti laitan siemeniä vain ruokinta-automaatteihin ja talipötköjä niitä varten hankkimiini metallisiin oksille ripustettaviin telineisiin. Nyt muuttolintuja on tullut runsaasti ja niiden selviytyminen tästä takatalvesta surettaa. En usko, että jyrsijäongelma syntyisi tällaisen yksittäisen toimenpiteen seurauksena. Pikkulinnut ovat puutarhan kannalta hyödyllisiä ja puutarhaihmisen ystäviä. Yritetään auttaa niitä selviytymään tästä takatalvesta.

Kaikki kevätpiipot ovat jossain lumen alla. Päästäkseni alapihalle, putsasin portailta ylimmät lumet. Portaiden väleihin kasvaneista kevätkirjotähdistä yhden terälehtien sineä oli hivenen näkyvissä. Siinä muistutus väreistä, joista muutama päivä sitten pääsimme jo aika kivasti maistiaisia saamaan. 

Kunhan tämän kaaoksen tuoma lumi sulaa, saamme aloittaa kevään piippojahdin uudelleen. Toivottavasti kasvit eivät ole saaneet pahoja vaurioita. Eivät ne, jotka ovat jo nousseet, eivätkä mullassa nousua odottavat.

Ilmastomuutos tarkoittaa ääri-ilmiöiden lisääntymistä. Kaiketi tämä poikkeuksellinen kylmyys ja runsas lumisade vuodenaikaan nähden on yksi sellainen. Kunpa lähes kolmen tunnin lumityöt viikko ennen vappua jäisivät ainutlaatuiseksi ja toistumattomaksi muistoksi.

Naapurin Mamis, ahkera puutarhakissamme, oli kahlannut pation lumihangen läpi terassillemme tassujaan kuivattamaan. Se tuijotti minua intensiivisesti tähdätessäni sitä kameran objektiivilla läpi ikkunan. Taitaa Mamistakin ottaa pattiin upottava ja kylmä lumi.

Alapihalla kahlatessani törmäsin yhteen kolmesta koristekissasta. Siellä se vartioi selkäänsä köyristäen marjapensaita, jotta linnut eivät tulisi syömään kypsyviä marjoja. No, taitaa vielä mennä tovi jos toinenkin marjojen kypsymistä odotellessa.

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Näköpiirissä on paluu keväisiin tunnelmiin. Vappuviikolle on luvassa mukavan lämpimiä päiviä. Öisin mittari painuu vähintäänkin lähelle nollaa, mutta päivälämpötila laittaa lumet sulamaan. Jos meteorologit menevät vääntämään nämä toiveikkaat lukemat jälleen kerran takatalvisiin miinuksiin ja yhä uusiin lumisateisiin, ehdotan heille muuttoa sinne missä pippuri kasvaa. Meidän pihalla pippuri ei todellakaan kasva.

Juoru (kirjo-, purppura- tms.)

Hiukan helpotti tämä luminen marmatus. Vähemmän valkoisia maisemia odottaen toivotan kaikille keväisempiä tunnelmia!

PS. En vienyt lumikolaa ja -lapioita kellariin, josta jouduin ne tänä aamuna hakemaan. Jätin ne varaston seinustalle. Olkoon siinä pelotteena jokaiselle lumipilvelle, joka vähänkin yrittää lähestyä lastillaan meidän pihaa.

Pieniä pihapuuhia ja suuria lumitöitä

Kurkistelin rinnemuurin takaa olopihalle.

Joulun välipäivinä ei pahemmin tarvinnut lumitöitä tehdä. Tammikuun kolmantena sitäkin enemän. Lumisade alkoi jo maanantai-iltana ja jatkui tiistaiaamuun saakka. Loppuvuoden vesisateiden sulattama ja kovien tuulten roskaama piha on taas kuin postikortista.

Kuulin auran kulkevan tiellä aamuyöstä. Kolaushommiin ei kannattanut kiirehtiä, sillä jalkakäytävä aurattiin vasta yhdeksän maissa. Sen jälkeen sisäänkäynti olikin niin ummessa, että sen putsaamiseen meni pitkä tovi. Ei toivoakaan päästä autolla pihasta pois ennen ahkerointia. Lumen kuskaaminen kolalla tuija-aidan toiseen päähän oli hankalaa, kun viimeisellä kierroksella aura levitti jalkakäytävälle hiekkaa.

Toinenkin pihasyreeni murtui lumitaakan alle.

Joulukuun puolella leikkimökin päädyn syreeneistä murtui yksi paksu runko lumen painosta. Ukkokulta sahasi sen tyvestä ja raahasi puuvajan viereen odottamaan kevättä ja haketusta. Joulun välipäivinä huomasin myös pikkupuutarhan kulmauksessa vahingoittuneen syreenin. Änkesin itseni peuraverkkojen ja tuija-aidan välistä sahaamaan murtuneen oksan pois.

Kaikkein lumisimpaan aikaan kävin alapihalla vain kerran. Oli hankalaa kulkea reisiin saakka upottavassa lumessa. Välipäivinä hanki oli vajonnut melkoisesti. Se myös kantoi, joten saatoin tehdä tarkastuskierroksen. Huomasin mustilanhortensiasta yhden ison oksan murtuneen. Se on vieläkin poistamatta, kun en ole ehtinyt toistamiseen alapihakierrokselle.

Myös suuresta rajamännystä on pudonnut iso oksa. Onneksi ei aidan päälle, sillä painava oksa olisi saattanut vaurioittaa aitaa. Ukkokulta pilkkoi ja siivosi oksasta pois sen, mikä ei ollut jäätynyt maahan kiinni. Loppusiivous täytyy tehdä myöhemmin keväällä.

Kaistale aitamme ja pallokentän välissä on kunnan maata. Kunta leikkaa sieltä nurmikon pari kertaa kesässä. Olen ottanut tavaksi huolehtia alueen siisteydestä, osin myös nurmikonleikkuusta muutaman metrin aidastamme pallokenttään päin. 

Oksa oli pudonnut aika ylhäältä.

Uudenvuodenaattona oli kova tuuli. Varsinkin puuskat taivuttivat puut vaakasuoraan. Epäilen kuitenkin männynoksan murtuneen ja pudonneen jo aiemmin. Edellisten lumisateiden jälkeen puu oli täynnä painavan näköistä massaa, kuten kaikki isot ja pienet puut ja pensaat.

Tämän viimeisimmän lumisateen jälkeen kiersin ravistelemassa pihan puita ja pensaita. Maisema olisi kyllä kaunis lumisine havuineen, mutta en halua enempää vahinkoja. Iso mänty tuskin kärsii yhden oksan menetyksestä. Syreenitkin toipuvat, samoin mustilanhortensia. Vaan mistä sen tietää, mikä puu on seuraavan lumi-iskun kohteena.

Kasvihuoneenkin putsasin lumesta. Erään naapurin syksyllä pystytetty kasvihuone oli hajonnut lumitaakan alla.

Joka talvi kompostori on kovimmilla pakkasilla hetken aikaa unessa. Tänä talvena se on ensimmäisen kerran totaalisesti nollassa. Välipäivinä onnistuin säätämään ilmanvaihtoa pienemmälle. Aiemmin säätönappula oli jäässä sekin. Alaosa oli aivan täynnä, joten tyhjensin sieltä osan vieressä olevaan vanhempaan kompostoriin. Eipä ole mittari sittenkään mihinkään liikkunut. Kokeilin jo viiden litran kuumavesikanisteriakin. Onnksi tilaa on sen verran, että voimme käyttää kompostoria kevättä odotellessa. Tarvittaessa voi biojätettä laittaa vanhaankin kompostoriin.

Biokompostorit lokakuussa 2022

 

Uuden jätehuoltolain mukaan omakotiasukkaidenkin on hankittava oma biokompostori tai  otettava jäteyhtiön tyhjennysastia. Olemme kompostoineet biojätteet vuosikausia, joten meille oli selvää jatkaa samaan tyyliin. Jäteyhtiölle on tehtävä ilmoitus, jos aikoo huolehtia itse kompostoinnista. Se hoitui netissä helposti. Olen nyt virallisesti meidän talouden kompostivastaava. Olen toki ollut sitä aiemmatkin vuodet. Uuden tittelin vuoksi en taida painattaa käyntikortteja.

Tuore lumi on taas peittänyt hetkeksi jänisten jäljet. Ne ovat mellastaneet pihalla ahkerasti. Valkeakuulaan alta oli sormustinkukkien ruusukkeet typistetty tehokkaasti. Kiirekö lie jänikselle tullut, kun suupielistä on silppua pudonnut hangellekin.

Ruusupensaitakin ristihuulet ovat leikanneet. Leuto sää nosti lumeen vajonneet oksat taas pystyyn. Leikkuuhomma jatkunee jälleen, kun uudet lumisateet kaatavat oksia alas.

Joulun alla näin kahdesti valkoisen jäniksen. Yleensä meidän pihalla loikkii rusakoita, jotka ovat ympäri vuoden ruskeita. Varmaan joukossa on metsäjäniksiäkin, mutta talviasuun pukeutuneita en ole nähnyt vuosikausiin.

Tämä stalkkaaja ei ole rusakko eikä metsäjänis. Hän on naapurin Mamis, meidän adoptiokissamme. Ukkokulta vilkaisi uudenvuodenpäivänä takkahuoneen ikkunasta ja huusi minut katsomaan Mamiksen uutta aluevaltausta. Siellä se istuu pergolakatokseen talveksi nostamassani yrttilaatikossa. Korkeammalta on hyvä tiirata, mitä adoptiovanhemmat sisällä touhuavat.

Tämän vuoden joulukukkani ovat aika rentoa porukkaa. Kukka-asetelmaan jouluksi ostamani valkoinen hyasintti oli pakko ottaa pois asetelmasta, kun se makuuasentoon mennessä uhkasi kaataa muutkin kukat. 

Kuvan amaryllis on joukon matalin, mutta tukea sekin kaipaa.

 
Myös amaryllikset ovat venyttäneet vartensa todella pitkiksi, minkä seurauksena jokaiselle on pitänyt laittaa tukikeppi. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä varsi oli yön aikana kaatunut niin pahasti, että leikkasin se maljakkoon. Kesti maljakossakin tosi pitkään ja kaikki nuputkin avautuivat.

Lumiset syreenit ovat kauniita.

Postilaatikkoon kolahti kevään ensimmäinen siemenluettelo. Olen kyllä pariinkin kertaan seikkaillut netissä, mutta tilaukset on tekemättä. Tarkoitus oli pärjätä vanhoilla varastoilla, mutta aina puuttuu yksi jos toinenkin. Niitä puuttuvia tilatessa houkutukset voivat osoittautua vastustamattomiksi. 

Maanantain kauppareissulla kylvömulta oli listalla, mutta kaupassa ei ollut pussin pussia. Kellarista löytyi sentään yksi taimimultapussi, jolla pääsee alkuun. Vielä ei ole kiirettä, mutta ainakin paprikat ja kelloköynnökset on laitettava tämän kuun aikana multaan.

Lumiset jänisverkot kaunistuvat auringossa.

 

Toivottavasti lunta ei vähään aikaan tulisi yhtään lisää. Tai jos pitää sataa, maltillisempi määrä kerralla riittäisi. Tylsää työntää kolaa harva se päivä tuntitolkulla.

Kannattaa muuten edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa, onko kommentteja mennyt roskapostiin. Sieltä niitä näyttää löytyvän.

Näin se uusi vuosi taas pyörähti käyntiin. Minun aikani kulkee vauhdilla, mikä on ihan hyvä. En kaipaa pysähtyneisyyttä, vaan menen ilolla ja innolla eteenpäin. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!