Leutoa syksyä, ainakin vielä hetken

Lumi tuli, lumi meni. Emme vielä siirtyneetkään talveen, vaan palasimme takaisin poikkeuksellisen leutoon loppusyksyyn. Mittari ei sentään huitele +10, kuten sääennusteet uumoilivat. Kuusi astettakin on marraskuun puolivälin lähestyessä aika paljon. Minulle tämä sopii, sillä en yhtään kaipaa tuntien askellusta lumikolan kanssa, jotta tontilta pääsisi pois ja takaisin ilman siipien kasvattamista. Olemme selvästi menossa kylmempään päin, mutta tällainen hidas eteneminen on oikein mukavaa.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko

Ruskavärejä ei enää pahemmin pihalla näy. Puut ja pensaat ovat jo lehtensä varistaneet. Paljaammassa puutarhassa jotkut yksilöt nousevat kuitenkin kivasti esille. Loppuviikon puutarhakierroksella katse kiinnittyi Ovaalipenkin varjorikkoon. Sen lehdet muodostavat hauskoja tähtimäisiä ruusukkeita. Kuin vihreä keskus lähettäisi punastelevia sateliitteja joka suuntaan. Paikka ei ole paras mahdollinen varjorikolle, koska etenkin iltapäiväaurinko osuu Ovaalipenkkiin välillä vähän liiankin kuumasti. Kun rikko näyttää viihtyvän kohtuullisen hyvin, olkoon ja odottakaan paremman paikan löytymistä.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikoiden lehtiruusukkeita kasvaa näin syksyisin runsaasti niiden kasvupaikalla. Aivan kuin niillä olisi kiire tulla varaamaan hyvät paikat seuraavaa kesää silmällä pitäen. Luin juuri netistä, että idänunikko ei pidä jakamisesta eikä siirtämisestä syvällä olevan pääjuuren vuoksi. Idänunikon siemenkodassa on kukinnan jälkeen runsaasti siemeniä, joita rapisee kasvin ympäristöön. Olen myös tyhjentänyt siemenkotia ja ripotellut niitä haluamiini paikkoihin.

Crocus speciocus - Syyssahrami

Syyssahramit kukkivat tänä syksynä tavallista pidempään. Ilmeisesti juuri otollisten säiden vuoksi. Nyt se on jo laonnut pitkin pituuttaan. Syyssahrameitakin piti istuttaa tänä syksynä lisää, mutta niin vain jäi uudet sipulit hankkimatta. Onpahan tavoitetta seuraavalla syksylle.

Ruskeat syysomenan lehdet ja sahramit hukkuvat rönsyansikan, lehtosinilatvan, akileijan ja koristemansikan vihreiden lehtien joukkoon. Pilkottaapa siellä sormustinkukankin lehtiä.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Kuvassa on Oikearinteen alaosa vuorimäntyjen kohdalla. Ahomansikka on sinne ihan itsestään kotiutunut. En enää muista, olenko tarkoituksella istuttanut paikalle hopeatäpläpeippi?. Vai onko alku kenties lähtenyt läheisyyteen väliaikaiseen varastoon tuotujen kaivukivien mukana?

Kokemukseni mukaan hopeatäpläpeippi ei paljoa tarvitse juurtuakseen ja levittäytyäkseen. Olen oppinut harkitsemaan, mihin sitä laitan välttääkseni ylimääräisen kitkemisen. Tässä muuten aika ongelmallisessa paikassa hopeatäpläpeipin ja ahomansikan liitto on oikein sopiva. Pudonneet vuorimännyn neulaset peittyvät hyvin, eikä muille rikoille jää elintilaa. Paitsi puna-apilalle, joka ei onneksi sentään ole vielä aivan tähän saakka levinnyt.

Euphorbia dulcis ´Chameleon´ - Metsätyräkki 17.5.2023

 
Tyräkkeihin tutustuin vasta jokunen vuosi sitten. Ensin sain Päivölän ruusuretkellä Saaripalstan Sailalta metsätyräkkiä (Euphorbia dulcis ´Chameleon´), joka onkin kotiutunut niin hyvin, että olen jakanut sitä Ruusupenkkiin. Muutama päivä sitten keksin, että metsätyräkkiä voisi kaivaa maasta kesäkukaksi ruukkuun. Siinä se vahvistuisi ja syksyllä sen voisi istuttaa haluamaansa paikkaan puutarhaan. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 7.11.2024

Tommolan tilalta 2017 ostamani Mantelityräkki kasvoi ja kukoisti, kunnes se 2020 loukkaantui siirrosta heittäen henkensä. Kyllä harmitti. Niin kiva ja kiinnostava paikka kuin Tommolan tila onkin, on sinne meiltä aika pitkä matka. Heiltä voi myös tilata kasveja netin kautta, joten tuumasta toimeen. Kesällä 2023 sain kaksi mantelityräkkiä, joista toisen istutin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja toisen alapihan Ruusupenkkiin. 

Kumpikin selvisi viime talvesta, mikä ilahduttaa. Toivottavasti selviävät tulevastakin talvesta. Haluaisin nähdä molemmat tai ainakin toisen yhtä komena puskana, kuin minulle hyvästit jättänyt manterlityräkki oli.  

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow - Tyräkki kirjavalehtinen

 Tänä keväänä tilasin nettikaupasta kolmen kappaleen paketin kirjavalehtistä tyräkkiä (Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow). Pidän siitä kovasti. Myyjän mukaan kasvi on melko kestävä. Seuraavat kuukaudet näyttävät, millainen talvenkestävyys tällä tyräkillä on minun puutarhassani.

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi 26.10.2024

Tällainen lämmin ja lumeton syksy tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia kasvien ulkonäköä juuri ennen niiden talvilepoa. On helppoa ihastella ja kehua vaikkapa ruusujen ja pionien näyttäviä kukkia. Pienillä kasveilla taasen on toisenlaisia ominaisuuksia, jotka vaativat kumartamisen syvempään ja katsomisen läheltä. Se kannattaa. Miten hienoja yksityiskohtia monilla kasveilla onkaan. Sellaisillakin, jotka kauempaa katsoen näyttävät varsin vaatimattomilta.

Kuvassa kollaasi peittokurjenpolven lehtien syysruskasta lokakuun lopulla. Aika hellyttäviä, eikö olekin? Satavuotiaan sylissä -blogin Anna löytää ja kuvaa usein pikkuriikkisiä yksityiskohtia luonnossa ja puutarhassa. Niitä katsellessa tulen yleensä hyvälle tuulelle. Ja ajattelen, kuinka paljon on ihmeellistä ihanaa aivan lähellämme. Kunhan vain katsomme.

Pihan syystyöt on käytännössä tehty. Työvälineetkin vein jo kellariin, mutta lapion hain sitten sieltä uudelleen esiin. Keksin pieniä kohennuskohteita. Metsäruusun juuriakin saatan vielä sopivassa välissä kaivella. Torstaina hain kaupasta säkillisen auringonkukan kuorittuja siemeniä linnuille.  Kassan vieressä oli kukkasipuleita euron/pussukka. Valikoima oli suppea, mutta kolme tulppaanipussukkaa hyppäsi koriin. Ne pitäisi mitä pikimmiten laittaa maahan.

Hiekkakäytävät on haravoitu. Kuvasta ei näy, miten paljon joka paikassa on vaahteran "neniä". Niitä ei saa haravallakaan mihinkään. Ei ainakaan, jos haluaa edes osan kivituhkasta pysyvän paikallaan. Olisi meillä lehtipuhallinkin, mutta inhoan sen pörinää. Keväällä on taas siivottava käytäviäkin lumen jäljiltä. Mietin vaahteranenä-asiaa silloin uudelleen.

Alapihalle olen näyttänyt haravaa aika vähän. Suurimmat lehtikeskittymät olen silpunnut ruohonleikkurilla ja paksuimmat silppukasat haravoinut pensaiden alle ja perennoille. Loput saa jäädä nurmikolle. Luonto hoitaa kyllä oman osuutensa.

Puutarhatiikeri Mamis on taas vieraillut ahkerasti meidän pihalla. Hänellä on toisinaan paljon sanottavaa. Saa minun puolestani toimia meidän puutarhan hiiri- ja myyrävastaavana. Viime aikoina myös tien toiselta puolelta kotoisin olevat kaksi mustaa kissaa, äiti ja poika eli Tamiko ja Golf kiertävät taloamme. Ovat niin arkoja, ettei kummastakaan tahdo saada kuvia. Arka on Mamiskin, mutta pysähtyy ja rauhoittuu, kun pidän sopivan etäisyyden.

Helleborus - Jouluruusu 26.10.2024

Raikkaita marraskuun päiviä jokaiselle ja onnea kaikille isille!

Pihamaan kutsu

Viime päivinä on tullut aherrettua puutarhan syystöiden parissa tuntitolkulla. Lauantaina saavutin itselleni asettamat tavoitteet, joten lupasin pitää sunnuntain vapaata puutarhatöistä. Suunnittelin silittäväni vinon pinon pyykkiä ja kellahtavani sen jälkeen sohvalle hyvän kirjan kanssa. Ihan kelvollinen lupaus, mutta rikotuksi tuli. Silitysurakan jälkeen katsoin, kuinka aurinko paistoi ulkona niin houkuttelevasti, etten enää kuullut sohvan ja kirjan kutsua. Pihavaatteet päälle ja ulos. Tekemistä kyllä riittää.

Edellisinä päivinä olin leikannut penkeistä perennoja. Myös talon päädyssä korkeana lainehtiva töyhtöangervotiheikkö on tapana näin syksyisin leikata ja syöttää hakettimeen tai kiikuttaa kaatopaikan puutarhajätepisteeseen. 

Sunnuntai oli oikein hyvä päivä kitkeä rikkaruohoja ja siistiä kanttausurat. Multa on sen verran kosteaa, että rikat lähtivät helposti. Enimmäkseen löytyi voikukkia, joita kasvaa alkukesästä keltaisena puistoalueella. Sieltä tuuli kuljettaa siemenhöytyviä meillekin. Niinpä olemme varsin omavaraisia voikukkien suhteen.

Kompostimme ovat piripinnassa. Oksia on haketettu pitkin kesää ja kipattu sopiviin paikkoihin tontilla. Kesäkukkien mullat olen levittänyt istutusalueille. Puut ja pensaat ovat saaneet osansa maatuvasta materaalista. Ja tulevat vielä saamaan lisääkin, kunhan silppuan vaahteran- ym. puiden lehtiä ruohonleikkurilla.

Töyhtöangervot ja muut isokokoiset puutarhajätteet kuskaamme kaatopaikalle. Siellä niistä tehdään multaa. Meillä ei ole omaa peräkärryä. Vuokraamme sellaisen omakotiyhdistykseltä edulliseen hintaan. Varaus on jo tehty. Puutarhajätteen lisäksi Ukkokulta tyhjentää kellarista pois joutavaa tavaraa.

Keijunkukka, mutta mikä niistä?

Syystöiden ohessa olen ihaillut kasvien erilaisia muotoja ja värejä. Keijun- ja haltiankukissa on lähes aina hienot lehdet. Niin väriltään kuin muodoltaankin. Olen istuttanut monenlaisia keijunkukkia, mutta kovin hyvin ne eivät meidän tontilla menesty. Olla möllöttävät vuodesta toiseen likimain saman kokoisina. Jotkut kukkivatkin. Monet ottavat hatkat hyvinkin nopeasti. Kuvan keijunkukka on yllättäen viihtynyt paikallaan jo pidempään. Pörhistynytkin aika kivasti.

Syysvuokko ja jouluruusu

Tässä kuvassa on kaksi lempikasviani: vasemmalla syysvuokko ja oikealla jouluruusu. Syysvuokko on kaupasta ostettu, Pikkupuutarhan Muuripenkkiin istutettu Anemone hybrida 'Honorine Jobert'. Kulunut kesä on sen toinen pihallamme. Kukkikin, eikä näytä yhtään kyllästyneeltä ja lähtöhaluiselta.

Jouluruusuja istutin useamman pienikokoisen Muuripenkkiin keväälllä 2022. Nämä Double Ellenit ovat nekin kukkineet ja pukkaavat kiitettävästi uusia lehtiä. Joukossa näkyy myös kevätkaihonkukkaa ja ahomansikkaa. Sekä maahumalaa, jota kiskon pois urakalla ja aina vain sitä riittää - kaikkialla.

Valeangervo, valkotäpläimikkkä ja takana piippuköynnös

Tässäkin on aika hauska muotoyhdistelmä. Jos unohtaa kotiloiden lehtiin urakoimat ilmastointireiät. Istutin isolehtisen kasvin sormivaleangervona (Rodgersia aesculifolia) kesällä 2022. Vertailtuani kuvia ja tietoja, epäilen kyseessä olevan kuitenkin liuskavaleangervo. Sormi- ja liuskavaleangervot saavat loppukesästä pronssisen sävysilauksen.

Olipa kyseessä kumpi tahansa, saatan joutua muutaman vuoden kuluttua kaivamaan ainakin osan pois, sillä valeangervoista kasvaa aika kookkaita.

Valkotäpläimikkä viihtyy hieman varjoisessa penkissä oikein hyvin. Lumi sulaa tässä paikassa viimeisten joukossa. Keväällä pelkäsin menettäneeni jokaikisen valkotäpläimikän, kun kovaksi jäätynyt kolauslumi oli litistänyt imikät limaisiksi lehtikasoiksi. Niin vain ponnistivat itsensä ylös ja ryhtyivät leveilemään siihen malliin, että koko penkki on niitä täynnä.

Piippuköynnös on kasvanut paikallaan jostain 90-luvulta lähtien. Istutuspäivä on jäänyt kirjaamatta. Se vaatii kiipeilläkseen tuen. Viime syksynä leikkasin piippuköynnöksen alas. Hyvin se heräsi ja alkoi taas kasvamaan. En anna sen kasvaa katon rakenteisiin saakka, vaan se saa ylös kiivettyään taipua riippumaan alaspäin.

Hopeatäpläpeippi

Hopeatäpläpeippi on etenkin näin syksyllä virkistävä valontuoja. Tiiviitä mattoja muodostaessaan se toimii hyvin maanpeitekasvina ja näkyy myös kivasti muiden kasvien lomasta. Hopeatäpläpeippi on myös aktiivinen leviäjä, joten kannattaa miettiä, mihin sitä istuttaa. Kyllä siitä halutessaan eroon pääsee, mutta turha aiheuttaa itselleen lisää töitä, kun kitkemisen sijasta on monia mukavampiakin tehtäviä.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö

Nukkapähkämöä sanotaan myös lampaankorvaksi. Sen lehdet ovat harmaanvalkoiset, nukkamaisen pehmeät. Kuvassa aamukaste pisaroi lehdillä. 

Nukkapähkämö ryhtyi kasvamaan herukkapensaan vieressä, mistä siirsin sen alkukesästä Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Eipä ollut ollenkaan hyvä ratkaisu, sillä kukkavarret kaatuilivat muiden kasvien päälle ja väliin. Kaivoin nukkapähkämön jälleen pois. Pörriäiset tykkäävät siitä kovasti, joten siirsin sen paikkaan, jossa se saa rauhassa seisoa tai kaatuilla, miten vain haluaa. 

Muutama päivä sitten leikkasin Kivipenkistä pois ruskeaksi menneitä kultakärsämöitä. Yllätyin huomatessani nukkapähkämön kasvattaneen lukuisan joukon lehtiruusukkeita paikkaan, josta kuvittelin kaivaneeni sen kokonaan pois. Enpä ollut poistanut kaikkia rönsyjä. Samassa penkissä kasvaa myös harmaakäenkukkaa, jonka lehtiruusukkeet muistuttavat paljon nukkapähkämöä. Niinpä siirrän lehtiruusukkeiden tarkastelun ja nukkapähkämöiden mahdollisen kitkemisen kevääseen.

Tuivio ja villiviini sekä akileija

Talon seinustalla kasvaa säleikkövilliviiniä mielestäni huonossa paikassa. Se olisi parempi kaivaa kokonaan pois, vaan enpä ole saanut aikaiseksi. Niinpä leikkaan sen syksyllä matalaksi. Keväällä villiviini lähtee reippaaseen kasvuun. Olen ottanut useammankin kerran säleikkövilliviinistä pätkiä ja laittanut ne veteen kasvattamaan juuria. Kunnon juurien ilmestyttyä istutan taimet sopivaksi katsomaani paikkaan.

Tonttimme rajanaapurin puoleisessa tukimuurissa kasvaa tuivioita, joiden joukkoon on eksynyt myös akileijoja. Joitakin vuosia sitten istutin muurin reunalle villiviinin taimen, jonne se kotiutui hyvin. Nyt villiviini luikertelee vähän joka suuntaan maanpeitekasvina ja roikkuu myös muurin reunan yli tuivioiden kaverina.

Säleikkövilliviini saa syksyisin hienon värin.

Myös tonttimme puiston puoleisessa päädyssä on lyhyt muuri tukemassa alas laskevaa rinnettä. Loppukesästä 2020 istutin rinteen yläpäähän, syreenien tyvelle niinikään pätkästä juurruttamani säleikkövilliviinin. Kesän vihreydessä ei helposti huomaa, kuinka villiviini kasvaa syreenien runkoja ylös. Näin syksyllä villiviini paljastaa itsensä punastumalla kauniisti.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Istutin joskus vuosia sitten imukärhivilliviinin autotalliseinustalle. Siellä se ei oikein koskaan viihtynyt, mutta eipä kuollut poiskaan. Lopulta päädyin poistamaan kapean istutusalueen kokonaan seinustalta. Leikkasin kehnon oloisen villiviinin matalaksi ja istutin sen terassin kupeeseen, kun en raaskinut kompostiinkaan sitä laittaa. 

Villiviinipä tykästyi uuteen paikkaansa ja ryhtyi valloittamaan terassin kulman tiilipylvästä. Tänä kesänä se on kasvanut paljon. Yksi verso on maannut maassa, johon se on juurtunut ja suuntaa nyt innokkaasti lähellä olevien norjanangervojen seuraan. Enpä olisi itse keksinyt moista yhdistelmää, mutta kun kasvit niin ovat valinneet, en heitä siitä moiti - enkä toisistaan erota.

Alapihan aidalla kasvaa myös imukärhivilliviiniä. Niihin ei ole kertaakaan vielä tullut marjoja, kun taas terassin villiviinissä on sinisiä marjoja joka vuosi. Ovat kuulemma myrkyllisiä. En ole tosin ajatellutkaan niitä maistella.

Geranium endressii 'Wargrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Verikurjenpolvea kasvaa useammassa paikassa. Tässä vaiheessa siinä on kukka siellä toinen täällä. Sen sijaan alapihan Vapaapenkissä kasvaa vaaleanpunainen espanjankurjenpolvi, joka on kukkinut taukoamatta jo ties kuinka pitkään. Ja kukkii parhaillaankin.Tämä Wargrave Pink on jalokurjenpolvi Rozannea pystykasvuisempi. Herkullisia kumpikin.

Syksy näkyy jo hyvin puutarhassa. Perennojen leikkauksen vuoksi tilaa ja avaruutta on tavallista enemmän. Myös ruskavärit lisääntyvät samaa tahtia kuin puut ja pensaat luopuvat lehdistään. Lauantaina haravoin päivän päätteeksi yläpihan ja Pikkupuutarhan käytävät ja harjasin terassin ja pergolan puulattiat. Sunnuntaina tuuli pöllyttikin puista lehtiä vauhdilla. Nyt näyttää, kuin käytävät eivät olisi haravaa koskaan nähneetkään.

Pikkupuutarhaa, alaoikealla Kriikunapenkki, yläoikealla Kivipenkki.

Kaikki alapihan kanttausurat on nyt huollettu ja kitkettävät kitketty. Syyssipuleitakin olen kätkenyt multaan 200 kpl. Harvinaisen vähän tänä vuonna. Saattaa olla, että joku pussukka vielä eksyy kaupasta mukaan.

Käytäviä saa vielä haravoida, kun puissa on yhä paljon lehtiä. Alapihalla käytän haravaa vain siirtääkseni lehdet kanttausurista nurmikolle. Sitten huristelen ruohonleikkurilla lehdet silpuksi. Jos johonkin tulee turhan paksu silppukerros, levitän ne toki laajemmalle ja ripottelen istutusalueille. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Hurrikaani Kirkin hännän uhataan tuovan keskiviikkona Suomeenkin kunnon syysmyräkän. Sekä mahdollisesti perjantaiksi etelään jopa +15 asteen lämpötilaa. Katsotaan, riisuuko kova tuuli ja sade lehdet puista ja pensaista.