Vihertää ja kukertaa

Syreenipenkin tulppaanit, Sun Lovereita luultavimmin.

 

Kaikkialla kasvaa niin, että sen kohinan saattaa kuulla. Jos vain peipposen laululta ja mustarastaan luritukselta muita ääniä erottaa. Uni rapisee silmistä oitis, kunhan vain sängystä noustessaan katsoo ulos ikkunasta. Vihreän kaikki sävyt ovat niin maassa kuin puissakin. Istutusalueilla runsaan vihreyden joukosta nousee värejä ja muotoja. Näitä näkymiä ei vaan kyllästy katselemaan.

Allium christophii - Tähtilaukka

Majalispenkin tähtilaukat venyvät pituutta. En ole muistanut kurkistaa, näkyykö lehtiruusukkeiden keskellä nuppuja. Majalispenkki on tarkoitus pitää toistaiseksi vapaana monivuotisista, jotta mullasta mahdollisesti vielä nousevat ruusunversot voi kaivaa pois vahingoittamatta mitään tärkeää. 

Suunnittelin laittavani tänä vuonna daaliat suoraan Majalispenkin maahan. Päätinkin laittaa ne isoihin muoviruukkuihin, joissa siirrän ne syksyllä kellariin. Jospa sillä tavoin saisin daaliajuurakot paremmin talvehtimaan. Viime syksynä nostin juurakot ruukuista, käärin sanomalehdissä pahvilaatikoihin. Kävin säännöllisesti katsomassa juurakoita ja suihkuttelin paketteja mätänemistä varoen. Valtaosa kuivui. Opettelemista siis riittää.

Balkaninvuokot

Puutarhakierroksilla pääsee päivittäin leikkimään Darwinia. En sentään uusia lajeja maailman mittakaavassa voi löytää tai nimetä. Kaikkea kivaa maasta nousee. Osa melkein unohdettuja ja siksi suuria yllätyksiä.

Balkaninvuokkoja en ole pariin-kolmeen vuoteen istuttanut ollenkaan. Valkeakuulaan alla ne ovat viihtyneet hyvin ja runsastuneet. Pitää vain olla tarkkana erottaakseen ne lukuisten kirjokevättähtien ja idänsinililjojen joukosta. Kohta nuo scillanlehdet alkavat lakastua. Laitan niiden päälle kevyen kerroksen multaa. Sinnehän maatuvat.

Clematis integrifolia 'Aljonushka - Tarhakellokärhö

Kärhöjen kanssa keväät ovat aina jännitystä täynnä. Systemaattinen kärhökierros on vielä tekemättä. Eikä sillä kiirettä olekaan, kun jalokärhöt tykkäävät usein nukkua muita pidempään. Parin päivän tauon jälkeen saattaa löytyä useita yllätyksiä. Tarhakellokärhö Aljonushkat ovat kumpikin reippaassa kasvussa. Ne saattavat olla tänä keväänä erityisen tyytyväisiä lisääntyneestä valosta, kun leikkasin kärhöjen läheisyydessä kasvavat ruusupensaat mataliksi.

Neljästä ruusupensaasta tuli iso kasa piikikkäitä oksia. Ne oli tarkoitus viedä kaatopaikan risukeräykseen, mutta päätinpä sittenkin hakettaa oksat. Sain kesällä 2016 kokeiltavaksi Tegeran nahkaiset ruusuhanskat. 10 vuoden ajan ne ovat olleet kovassa käytössä, mutta kulumisesta huolimatta ovat edelleen toimivat. Hanskat käteen ja haketin pihalle. Pari piikkiä osui lähinnä kuluneiden sormenpäiden kautta. Kämmenessä ei tuntunut miltään nostella hakettimeen esimerkiksi Ritausman oksia, joissa on miljoona tanakkaa piikkiä valmiina porautumaan puutarhurin kämmeniin. 

Etsin Tegeran sivuilta vastaavia ruusuhanskoja, mutta en löytänyt. Ehtiessäni tehostan etsintää hankkiakseni uudet ruusunpiikkejä kestävät hanskat. On sitten varahanskat, kun nuo sanovat sopimuksensa irti. Ei ole tähän mennessäkään tullut Ukkokullan kanssa kinaa, kumpi enemmän ruusuhanskoja kulloinkin tarvitsee. Voi niitä silti olla kummallekin omat.

Anemone sylvestris - Syysvuokko

Muutamia kasveja odotan keväisin erityisen paljon. Sinikämmen kuuluu niihin ja senhän jo totesinkin heränneen. Syysvuokko on toinen silmäteräni. Alapihan Kiemurapenkissä ei vielä näy eloa. Siitäkään huolimatta, että siellä syysvuokko on kasvattanut komean puskan ja tehnyt siementaimiakin. Toivon mukaan se nostaa pian päätään.

Sen sijaan tuoreempi versio eli sisäänkäyntiä vastapäätä, Saapaspolun vieressä kasvava syysvuokko kurkistaa mullasta. En aio olla ahne, hyvä jos edes yksi syysvuokko on elossa. 

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

Oman pihan kevätherkut alkavat nekin työntää itseään mullasta. Olenkin viime aikoina valmistanut pari kertaa parsarisottoa, joka on niin hyvää. Hetken kun vielä odottelen, voin tehdä sitä oman maan parsasta. 

Kellarissa asuvilla taimilla on kaikki hyvin. Tomaatit, kurkut ja paprikat siirsin isoihin kasvatusastioihin 24.4. Siirron yhteydessä laitoin niille tukikepit, mutta tukinarut sain viritettyä vasta maanantai-iltana. Naruilla ei tässä vaiheessa ole vielä suurtakaan merkitystä, jonka vuoksi kieputin ne tukikeppien yläpäähän. Tomaattien ja kurkkujen siirryttyä aikanaan kasvihuoneeseen, kiinnitän tukinarut kasvarissa pitkittäin kulkevaan naruun.

Paprika 'Roter Augsburger' kukkii

Viikonloppuna laitoin kasvihuoneen kummallekin pitkälle sivulle tuplaharsot. Odottavat siellä, kunnes yölämpötilat nousevat sellaisiin lukemiin, että tomaatit ja kurkut uskaltaa viedä lämmittämättömään kasvariin. Viime vuosina tuo ajankohta on sijoittunut toukokuun toiseksi viimeiselle viikolle. Harsojen suojaavaa vaikutusta on silloin tarvittu viikon parin ajan.

Acer - Vaahtera

 
Vaahteravauvat eivät enää ole vauvoja, vaan esiteinejä. Sirkkalehtien tilalle on kasvanut selvästi vaahteranlehdiksi tunnistettavat lehdet. Kymmensenttinen varsi on jo puutunut ja istuu maassa niin tiukasti, että välillä joutuu kaksin käsin kiskomaan saadakseen taimen ylös maasta. Pitäisiköhän kysyä naapurustosta, löytyisikö innokkaita pikkuipanoita kiskomaan vaahteroita sopivaa korvausta vastaan. No, ehkä sittenkin kitken ne itse. Vältyn jonkun tärkeän kasvin menettämiseltä ja toisaalta saatan nähdä monenlaisia ihmeitä tonttia tutkiessani.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

Uutisissa kerrottiin, että kansalaisille kaavaillaan jopa vankeustuomiota vieraslajien levittämisestä. Kunnon sanktio luonnolle aiheutetuista haitoista saattaa joissain tapauksissa olla paikallaan. Entä miten luonnon itsensä levittämisinnon kanssa tulisi menetellä? Muutama vuosi sitten meidän pihalle ilmestyi sudenmarja. Ensin yksi, sitten muutama lisää. Tänä vuonna niitä näyttää ilmestyneen oikein isompi porukka. 

Minua sudenmarjat eivät haittaa. Itse asiassa ne ovat aika nättejä kasveja sinisine marjoineen. Kasvi on myrkyllinen. Myrkytystapaukset ovat olleet harvinaisia, kun kasvissa on vain yksi marja ja sekin vastenmielisen makuinen. Lapsiperheille tällainen kasvi on tietenkin hankala asia. Meidän pihalla pikkulapsia ei juurikaan nykyisin käy. 

Leikkasin keskiviikkona nurmikon ensimmäisen kerran tänä kesänä. Se oli venähtänyt paikoin ihan kunnolla. Muutaman corydalis-keskittymän kiersin. Voikukkien yli ajoin parikin kertaa, mutta tunnetusti ne ovat taitavia litistämään itsensä ja nuppunsa ruohonleikkurin ulottumattomiin. Jonkun verran olen kitkenyt voikukkia istutusalueilta ja käytäviltä. Lisää olisi kitkettävänä. Kunnan puistoalueella kasvaa joka kesä voikukkia valtoimenaan. Nurmikko ajetaan yleensä vasta, kun valkoisia hahtuvia lentelee ympäriinsä. Ei siis ihme, ettei meillä ole voikukista puutetta.

Tulipa 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani aamukuosissa

 
Alkamassa on toukokuun toinen viikonloppu ja sunnuntain äitienpäivä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Lämpimät onnittelut äideille, myös edesmenneille ja tuleville.

Ulkoilmakuntoilua

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

 

Jos et tiedä mitä tekisit tai millä päiväsi täyttäisit, hanki puutarha. Sen jälkeen ei ole vapaa-ajanongelmia. Aina on jotain tekemistä. Ellei ole, aivan varmasti keksit kohennettavaa, siirrettävää, kitkettävää, tuettavaa. Tekemisen päälle on vielä kierrettävä kaikki penkit ja puskat siltä varalta, että jotain pientä tai isoa olisi ilmestynyt nähtäväksi. 

Luultavasti pitkän aherruksen palkinnoksi olet saanut jäykän selän ja kolottavat lihakset. Ei haittaa pienet säryt. Tiedät tehneesi ainakin osan suunnittelemastasi. Seuraavaksikin päiväksi jäi listalla olevia hommia. Todennäköisesti yön aikana keksit kaksi tai kolme, kenties viisi uuttakin uurastuksen kohdetta.

Anemone ranunculoides - Keltavuokko

Varmaan useimmat puutarhaihmiset ovat hyörineet ja pyörineet vapun ja sen jälkeisen viikonlopun tekemässä kevättöitä puutarhojensa parissa. Niin minäkin. Laiska töitään luettelee, mutta nyt on ihan pakko ylpeillä kaikista aikaansaannoksistani. 

Kurkut on siirretty isoihin astioihin. Kurpitsat kylvetty. Tsinniat ja samettikukat samoin istutettu isompiin potteihin. Kellarikasvattamon taimet on kasteltu. 

Ulkona työskentelyn on joutunut välillä tauottamaan tai lopettamaan kokonaan, kun vettä on vihmonut taivaalta. Tuulistakin on ollut, mikä ei sinänsä ole haitannut ulkona olemista.

Perjantaina leikkasin tämän kasvukauden ensimmäisen kerran nurmikon. Ukkokulta huolsi ruohonleikkurin. Silti se ei meinaa millään käynnistyä, leikkaa huonosti ja on vähän väliä aikeissa sammua. Työ kuin työ sujuu toimivilla välineillä. Jos työvälineen kanssa joutuu koko ajan kikkailemaan, menee hermo. Ainakin minulta. Ukkokulta tutkii vielä ruohonleikkuria. Jos sitä ei saada kuntoon, on lähdettävä rautakauppaostoksille.

Liljakukko

Vappuaaton pihakierroksilla löysin kuusi liljakukkoa. Kaikki kirjopikarililjoista. Vappupäivänä vain yhden, mutta sekin oli liikaa. Kaikilta lähti odotetusti henki. Minun toimestani.

Tein suihkupulloon valkosipulivettä, jolla kiersin ruiskuttamassa kaikki liljat. Myös kirjopikarililjat ja varjoliljat. Lilja kuin lilja, kelpaavat kaikki liljakukoille. Liljakukot suunnistavat liljoille näille kasveille ominaisen hajun perusteella. Kun liljat suihkutetaan valkosipulin tuoksuisiksi, menee liljakukkojen vaistot sekaisin ja liljat jäävät rauhaan. Tämän vinkin on vahvistanut toimivaksi mm. emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi. 

Valkosipulisuihkutuksen jälkeen tuli kaatosade, joten kierros on uusittava. Lämpimänä päivänä tehty ruiskutus tehoaa parhaiten.

Päivänliljapenkin päähän tuleva portti on vielä vähän kesken. Muutama ruskeaksi sudittu poikkipuu on kellarissa kuivumassa. Viiniköynnös, jonka ohjaan köynnöstukeen/porttiin, pukkaa jo silmuja, mutta uutta kasvua siinä ei vielä ole. Portti ehtii hyvin valmistua ennen kuin viiniköynnös kaipaa tukea.

Kasvihuoneen lattia ja hyllyt on pullollaan purkkeja. Laitoin tuplaharsot molemmille pitkille sivuille, päätyyn ja oviaukkoon, vaikka mitään kovin arkaa kasvarissa ei vielä olekaan. Onpahan harsot sitten valmiina, kun tomaattien on aika muuttaa sinne.

Purkeissa on saksalaisesta Liiteristä ostettuja juurakoita. Lisäksi siellä on monta kasvia, jotka kaivoin Majalispenkistä. Joitakin Majalispenkin kasveja istutin suoraan uusille paikoille, mutta osa vaatii vähän pohdintaa, minne ne laittaisin. Komeamaksaruohoa, päivänliljoja, iriksiä, arovuokkoa, kultapalloa, soihtunauhusta. 

Jo syksyllä siirsin Majalispenkin reunasta kuunliljat lavakaulukseen. Ne ovat talvehtineet hyvin. Siirsin nekin purkkeihin. Niille on jo paikka katsottuna. Paikka, josta on muut siirrettävä toisaalle. Josta taasen on otettava jotakin pois. Eli domino-ilmiö meneillään.

Harvoin on tällaista kevättä, jolloin kaikki isommat purkit on jo taimien käytössä. Kultapallot istutin reikäpohjaiseen ämpäriin, kun muutakaan ei enää olllut.

Majalispenkki

Majalispenkistä katkoin suureksi kasvaneen metsäruusun varret jo syksyllä. Kaivoin myös jonkin verran juurakoita, mutta työ on uskomattoman raskasta. Ruusupensas on vuosikausien aikana kasvattanut vahvat juuret. En kaihda koviakaan töitä, mutta päätin, etten anna metsäruusun haastaa liikaa selkääni. Etenkin, kun tänä päivänä lääkärin pakeille ei ole helppoa eikä halpaa päästä. Metsäruusu lähtee, päivämäärä on vielä hiukan avoin.

Kävin hakemassa Rustasta kanankakka+merileväsäkillistä, jota siellä ei ollut. Ovensuusta tarttui kuitenkin kaksi lehtoakileijapurkkia. Katsokaapa taimilapusta alkuperämaata. Saska! Jokin uusi eurooppalainen valtio varmaankin.

Clematis Alpina - Alppikärhö

Liljakukko- ja voikukkakierroksia puutarhassa tehdessäni löydän monenlaisia kivoja ja yllättäviä asioita. Pikkupuutarhan köynnöskaaressa kasvava alppikärhö on levinnyt pitkin poikin. Tuossa se nousee pallohortensia 'Pink Annabellen vierestä, puolentoista metrin päässä emokasvistaan. Luultavasti joku alppikärhön versoista on kasvanut maata pitkin ja juurtunut tuohon. Olkoon siinä.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhakellokärhö

Alppikärhöt heräävät ensimmäisinä. Siinä ei ole mitään uutta ja outoa. Sen sijaan alapihan Ruusupenkin päässä kasvava tarhakellokärhö 'Princess Diana' on aiemmin ollut reilusti mattimyöhäinen. Nyt se työntää tyvestä versoja.

Samoin Oikearinteen alalaitaan syksyllä purkista siirtämäni 'Hagley Hybrid' on hyvin hereillä. Kuten vanhempi 'Hagley Hybrid' -veljensä yläpihalla. Loistokärhö 'Multi Blue' Päivänliljapenkissä on niin ikään työntänyt ensimmäiset versonsa ilmoille. Vieressä kasvavasta 'Rouge Cardinalista' en vielä löytänyt eloa.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Viime vuonna uuteen Köynnösnurkkaukseen istutetut kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa' ovat ylenpalttisen innostuneita kasvamaan. Saaripalstan Sailalta saadusta pikkuisesta 'Serotinan' alusta en osaa nyt sanoa juuta enkä jaata. Myöhään syksyllä se oli vielä oikein virkeä.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

Kasvimaalla ruohosipuli ja persilja ovat hyvässä kasvussa. Kuin myös kiinansipuli ja talvivalkosipulit. Omaa parsaa saamme vielä hetken odottaa. Lavakaulus numero Kahdeksassa se on jo noussut pintaan kurkkimaan maisemia.

Vaahteravauva

Vaahteravauvojen kitkentä jatkuu, jatkuu, jatkuu... Sateiden jälkeen Kääriäisen vihreät koukut ovat suoristuneet ja kasvattaneet lisää lehtiä. Varsi on muuttunut puisemmaksi ja juuri on matkalla Kiinaan. Nyt tarvitaan jo tiukka ote ja kumea ähkäisy, jotta vaahterantaimi irtoaa maasta.

Taraxacum - Voikukka

Voikukat kukkivat jo kotikadun ojanpientareilla. Pian myös omassa pihassa, sillä puiston puolella niitä kasvaa joka vuosi keltaisenaan. Sieltä tuuli kuljettaa siemeniä minun kitkettäväkseni. Nurmikolla saavat kasvaa, kunnes ruohonleikkuri hoitaa homman. Sen sijaan istutusalueilla ja käytävillä en halua voikukkien kasvavan. Kaksi kunnon voikukkakierrosta olen jo tehnyt. Seuraavat kierrokset ovat jo näköpiirissä.

Voikukkien äiti on kyllä kasvattanut lapsosensa nöyriksi. Isotkin lehtiruusukkeet ovat aivan maanmyötäisiä. Siinä keskellä sitten nuppu jos toinenkin painuu littanaksi odottaen tilaisuutta venyttää kukkavartensa kaikkien näkyville esitelläkseen keltaisen kukkansa. Ja millaiset juuret voikukilla onkaan! Paksut ja pitkät. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa juuret vielä mutkittelevat kiven alla, jotta niitä ei hyvällä tahdollakaan saa kertakiskaisulla ehjinä irti. Voi sitä onnistumisen iloa, kun kerrankin saa 20-senttisen voikukan juuren kokonaisena ylös.

Mahonia

Kaikenlaista kivaa siis puutarhassa tapahtuu. Vasta aloitettiin toukokuu eli paljon on vielä löydettävää, koettavaa ja katseltavaa. 

Tulkaahan mukaan jakamaan kuvia ja juttuja omista puutarhoistanne.

Ensimmäiset lumet

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

 

Nyt se sitten alkoi, talvi nimittäin. Perjantai-iltana tuuli kovaa. Ei sentään samalla tavoin myrskynnyt kuin lounaisrannikolla. Vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja yön aikana lumeksi. Aamulla oli tienoo valkoinen. 

Aurinko pilkahteli pilvien takaa pitkin lauantaita. Lämpötilakin nousi muutaman asteen plussalle. Valtaosa lumesta suli pois, mutta jotain jäi muistuttamaan talven läsnäolosta.

Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai oli harmaan pilvinen. Satoi hiljakseen hiutaleita. Mikäli alkavan viikon +7 asteen ennusteet pitävät paikkansa, kovin lumista ei tänne etelärannikolle ihan vielä tule. 

Vaikka mittari näyttää plussa-asteita, on ulkona kolean tuntuista. Pitkään jatkunut lämmin sää sai unohtamaan, että marraskuussa käsineet ovat tarpeen. Sunnuntaina kävinkin läpi talvivaatteet ja -jalkineet. Ohuemmat takit joutivat vähäksi aikaa sivummalle odottamaan kevättä. 

Lunta sataa su 3.11.2024

 
Lumikola ja -lapiot ovat vielä kellarissa. Pitänee tuoda nekin talon seinustalle. Jos vaikka toimisivat pelottavana esteenä isommille lumimäärille. Kauhulla katsoin lehdestä kuvia Lahdesta, jonne oli satanut lunta 19 cm.

Lintujen ruokinta on ollut tarkoitus aloittaa jo muutama päivä sitten. En vain ehtinyt kauppaan ostamaan siemeniä. Keväältä ei jäänyt yhtään. Tintit ovatkin käyneet ahkerasti koputtelemassa ikkunalaudalla, että "laitahan nainen pötyä pöytään!" 

Ostin näin alkuun 10 kg:n säkin kuorittuja auringonkukansiemeniä ja talipötköt. Ripustin kesällä pestyt siemenautomaatit oksille. Ruokintapaikkojen avautuminen sai aikaan oikein hyvän suosion. Viesti oli kiirinyt tali- ja sinitiaisille, pikkuvarpusille ja viherpeipoille. Tikkakin kävin maistamassa talipötköä.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio kirjavalehtinen

Metsäruusun kaivu-urakka saa nyt jäädä odottamaan kevättä. Sulan maan takia kaivaminen olisi vielä mahdollista, mutta tekemistä on muutenkin ja päivän valoisa aika kovin lyhyt.

Parsa 30.10.2024

Tuuli on jo tyhjentänyt puista ja pensaista ruskavärit. Kasvimaalla sen sijaan parsa loistaa ilta-auringossa. Toinen parsapuska on jo kaatunut. Sadonkorjuun jälkeen annan parsan tai pari tehdä tillimäiset kasvustonsa. Ne ovat kauniita vihreinä ja myöhemmin muuttuessaan keltaisiksi. 

Osa sisällä talvetettavista pelaguista jatkaa kukintaansa tuoden tuulahduksen menneestä kesästä. Ehkä myös kannustusta jaksaa pitkän talven yli kevääseen.

Mukavaa viikkoa kohti isänpäivää!

Kolme kuvaa kuukaudessa: H niinkuin Huhtikuu

Hyacinthus 'Woodstock'

HYASINTTI

Lapsuudessani hyasintti oli kukka, jollaisia äiti hankki jouluksi kotiin. Jatkoin perinnettä pitkään omassa kodissani. Jossain vaiheessa aikuisuutta lakkasin sietämästä hyasintin voimakasta tuoksua huonetiloissa. Niistä tuli päänsärky. Kerran kokeilin lehdestä lukemaani kikkaa asettaa hyasintit ikkunanpuitteiden väliin. Tuoksu ei sieltä yltänyt sisätiloihin, mutta mieluummin sijoitan joulukodin kaunistukseksi hankitut kukat helposti nähtäviin paikkoihin. 

Vaikka 2018 menetin hajuaistini, en siitä huolimatta voi tuoda hyasintteja sisälle. En haista, mutta silmät alkavat vuotamaan voimakkaista hajuista. Silti voin nauttia hyasinteista, sillä istutan niitä sipuleina syksyisin puutarhaan. 

Huomasin vanhojen hyasinttieni taantuneen ja siksi istutin purppuraisia Woodstockeja ja vaaleanpunaisia Pink Surpriseja Vasenrinteeseen. Enpä ole aiemmin tuota rinnettä hyasinttien istutuspaikkana kokeillut. Hyvin näyttävät heränneen tähän kevääseen. Nyt sitten odotellaan kukkien avautumista.

Olen istuttanut myös jouluasetelmien hyasintteja puutarhaan. Ne ovat kukkineet, mutta paljon ruukkuversiota harvempina. Luin netistä, että jouluksi hyödettävät sipulit on lämpökäsitelty kukinnan jouduttamiseksi. Olisiko siinä syy niiden lyhytaikaiseen menestymiseen puutarhakukkina?

HIENOHELMA

Olen aina tykännyt hameista ja mekoista. Äiti sanoi minua hienohelmaksi, kun vanhempieni luona käydessä ylläni oli usein hame tai mekko. Kotioloissa hiippailen talviaikaan enimmäkseen verkkareissa tai tunikassa ja legginseissä. Sukkahousujen pukeminen on aina ollut inhokkipuuhaa. Mekon pukeakseni en tarvitse kummoistakaan juhlaa tai kyläreissua. Siitähän se arkikin juhlistuu, kun laittaa nätin vaatteen päälle. Kesä on parasta mekkoaikaa. Kintut paljaana ja kukkamekko päälle ja menoksi. Arkena ja pyhänä. Ei mitään väliä, kunhan itsestä tuntuu hyvältä.

Saapuvan kesän kunniaksi ostin uuden kukkamekon. Sillä on kaunis nimikin, nimittäin suklaakosmos. Mekko on trikoota (Standard 100 by OEKO-TEX®) ja sivuissa on taskut. Mekolla on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Design from Finland -merkki eli tuote on muotoiltu Suomessa ammattimaisesti, vastuullisesti ja käyttäjälähtöisesti.

HERKKUA parsasta

Parsat ovat saapuneet kauppoihin. Ensimmäisiä en raaskinut ostaa, koska ne tuotiin niinkin kaukaa kuin Meksikosta. Ilmastoystävällinen ja eettinen ostaminen on vaikeaa, mutta jos edes välillä yrittäisi niin tehdä. Nyt kauppojen parsa tuodaan Espanjasta, Kreikasta ja Italiasta. Kotimaista parsaa saamme odottaa vielä hetken. 

En tiennyt, että parsaa voi kasvattaa itsekin. Se pärjää meidän oloissamme oikein hyvin. Tiedosta valaistuneena istutin parsaa kaksikerroksiseen lavakaulukseen 2017. Se nousi jo seuraavana keväänä, mutta parsan suositellaan annettavan kasvaa 1-2 vuotta satoa korjaamatta. Malttamisen jälkeen olemme saaneet nautiskella oman maan parsasta. Jätän parsan tai pari sadonkorjuun jälkeen kasvamaan vihreää, tillimäistä versoa. Se on kaunis kasvimaan koristus aina lumeen ja pakkaseen saakka.

Olemme syöneet parsaa monin tavoin valmistettuna. Mielessäni parsaan liittyy kesäinen lämpö, sillä usein olemme nauttineet parsaruoista pergolan pöydän ääressä istuen. Näin huhtikuussa ei parane mennä värjöttelemään pihamaalle, vaikka parsa kuinka kutkuttaisi makuhermoja. Sen sijaan tein sunnuntaipöytään parsarisottoa, joka on niiiiiiin hyvvvvääää. Tällä kertaa parsarisotto sai vähän erilaisen maun, kun pilkoin ja paistoin joukkoon kaapista löytyneen paketillisen pekonia. 

Muksuna risotto merkitsi keitettyä riisiä, jonka joukkoon oli laitettu vaikkapa tonnikalaa ja pussillinen herne-maissi-paprikaa. Löydettyäni peri-italialaisen tavan valmistaa risottoa, en enää muulla tavoin sitä teekään. Siirryin pitkäjyväisestä riisistä arborio-riisilajikkeeseen ja maku senkun paranee. Risotto on herkkua ja parsa on herkkua. Parsarisotto on siten tuplaherkkua.

Kristiina K:n haaste menee näin:

Tein haasteesta tällä kertaa sellaisen että joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.

 

Nuo valitsemasi kolme kuvaa voit sitten näyttää meille muille kuukauden lopulla. Itse ajattelin näyttää omat kolme kuvaani aina kuun viimeinen päivä.

 

 

Tämän vuoden ensilumi

Kurjenpolvi, vaan mikä niistä?

 

Viikko sitten, marraskuun puolivälissä lunta oli maassa lähinnä somisteeksi. Syysruskan viimeiset värit oli helppo erottaa, sillä ne nousivat korostetusti esiin vähenevien värien maailmassa. Kaivoruusupenkkiin siirtämäni magnolian kupeeseen muutti muualla ahtaalle joutunut kurjenpolvi. Kirjanpitoni ei ole lainkaan ajan tasalle, joten nimi on vielä kadoksissa. Päivitän kasviluettelon jossain sopivassa välissä.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ruusuilla ei ole ollut kiirettä lehdistä luopumiseen. Kuten ei tänä syksynä monilla muillakaan kasveilla. Ritausma kehitti pitkin syksyä uusia nuppuja, joita se ei jaksanut enää kylmien saavuttua avata. Kauniita kukkia ihailee tietenkin mielellään ja siihen on lukuisia tilaisuuksia pitkin kasvukautta. Talven kynnyksellä muodot ja värit ansaitsevat huomion. Pilvisen päivän vähäinen valo siivilöityi kauniisti Ritausman kellertävien lehtien läpi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajan lehdet ovat aika suuria. Ei niiden kokoa puussa samalla tavoin huomaa, mutta syksyllä lehtien pudottua maahan tajuaa ison koon. Pinkin väriset lehtiruotit näyttivät maassa kuin lukuisia pitkiä kastematoja olisi koolla.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Uusia turkinmyrkkyliljoja nousi maasta vielä senkin jälkeen, kun olin jo mielessäni laittanut ne talvilevolle. Näitä on muistettava hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää. Ovat osoittautuneet uskollisiksi kukkijoiksi. Tilasin näitä kolmen kappaleen pussin Korpikankaalta hintaa 8.50 € syksyllä 2019. Eivät ihan halpoja, mutta kestävyytensä vuoksi hintansa arvoisia.

Lilium martagon - Varjoliljan siemenkota

Loppukesästä keräsin varjo- ja marhanliljojen siemenkotia levittääkseni niiden siemeniä haluamiini paikkoihin. Tällä tavoin olen saanut varjoliljan leviämään kiitettävästi. Paitsi valkoisen, joka vaikuttaa vaativalta tyypiltä. Osan varjoliljojen siemenkodista jätin pystyyn nököttämään. Leikkimökin takana ne ovat pysyneet pystyssä tuulista ja sateista huolimatta. Siemeniä kodissa ei enää pahemmin ole. Luonto on hoitanut levityksen itse.

Bergenia crassifolia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole niitä kaikkein loisteliaimpia ruskakasveja. Muutama lehti pukee joka vuosi ylleen vähän värikkäämmän asun. Tämä lehti oli noussut pystyyn saadakseen muita enemmän huomiota.

Vuorenkilpi on helppo maanpeitekasvi hankalimpiinkin paikkoihin. Se lähtee kasvamaan jopa mitättömästä juurenpalasta. Meillä vuorenkilpi on kotiloiden suosima lymypaikka, jonka vuoksi en ole innostunut sitä enempää lisäämään.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syyshortensioiden kukkien yksityiskohdat ovat todella kauniita. Niitä on pysähdyttävä puutarhakierroksilla katsomaan ja tutkimaan läheltä. Leikkaan kuihtuneet kukinnot vasta keväällä pois. Usein talvinen sää saa oksissa alas painuneet kukinnot irtoamaan, jolloin tuuli lennättää niitä pitkin hankea.

Asparagus officinalis 'Bijnlim' - Parsa

Parsa on kasvimaani joulukuusi. Joinain vuosina se on jo näin marraskuussa muuttunut täysin keltaiseksi. Nyt se on edelleen valtaosin vihreä. Höyhenen keveä lumihiutale on laskeutunut parsalle joulukuusen koristeeeksi.

 
Maanantaivastaisena yönä tänne eteläänkin satoi lunta sen verran, että ensilumen kriteerit täyttyivät.

Suomen Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan maassa vähintään yhden senttimetrin lumikerros. Lähde Wikipedia.

Ensimmäiset lumityöt on nyt tehty. Kolaaminen oli kevyttä, eikä siinä hiki paljon päähän pukannut. Ainoa haaste oli kolata käytävät sen verran keveästi, ettei samalla lykännyt kivituhkaa ylenmäärin pois. Maa on vasta kevyesti jäässä. Viikonloppuna on luvassa -10 asteen pakkasia.

Vaikka päivä oli pilvinen, auringonlaskun aikaan pilviverho raottui ja päästi auringon viimeiset säteet punaamaan puiden latvukset.

Etenkin mäntyjen rungot olivat kuin liekeissä.

Valoisa aika on nyt vähissä. Päivän pituus täällä etelässä on nippanappa 7 tuntia. Kuukauden päästä on talvipäivänseisaus. Silloin käännytään hitaasti mutta varmasti valoa kohti.