Laiskotellen

Daalia Pink Blend

Laiskottaa, aivan tautisen paljon laiskottaa. Ja olenpa tänään sitten laiskotellutkin. Ihan koko päivän ja rahan edestä. Aurinko on paistanut ja lämmintä on piisannut, mutta tämä eukko se on istunut vuoroin tietokoneen, vuoroin ruokapöydän ääressä. Hetken aamulla mietin, josko menisi keinuun dekkarin kanssa, mutta tulinpa sitten työhuoneeseen lukemaan tietsikalta päivän lehtiä ja muita juttuja ja sillä tiellä olen yhä.

Daalia Pink Blend nuppuna - eikös olekin herkullinen.

Sain sentään massiivisen laiskotteluni ohessa maksettua laskuja ja sen jälkeen eksyin ihan vain vahingossa syyssipulitilauksiin. Koitin olla maltillinen, jotta rahaa jäisi syyskuiseen Lontoon matkaan. Onneksi sipulitilauksen laskua tulee pienentään nettikauppaan jäänyt hyvityssumma niistä perennoista, jotka eivät sitten lähteneet laisinkaan itämään tai kasvamaan. 

Daalia - ihan vain joku valkoinen

Totesin sipulivalikoimia eri paikoissa läpikäydessäni, että oikein mukavaa törmätä jatkuvasti uusiin ihanuuksiin, mutta olisihan se kiva saada myös joitakin edellisenä syksynä hyväksi havaittuja lajikkeita. Ettei niiden nettikauppojen välttämättä tarvitse ihan koko valikoimaansa aina laittaa uusiksi.

Kallionauhus

Elokuu näyttää olevan monien keltaisten kukkien ja erityisesti nauhusten juhlaa. Kallionauhukset ovat perinteisesti meillä toimineet perhosmagneetteina, mutta näissä en ole vielä perhosia tavannut. Purppurapunalatvoissa on jokunen ohdakeperhonen käynyt pörräämässä, ja hätäisesti olen yhdestä käynyt kuvan nappaamassa.

Ohdake Amiraaliperhonen purppurapunalatvassa - kiitos TainaT korjauksesta

Laskujen maksun ja sipulitilauksen lisäksi eksyin mielipuuhaani eli listojen laatimiseen. Syyssuunnitelmat ovat vielä hakusessa, mutta tästä ne lähtevät selkeytymään. Päässä jo on aikamoinen sekamelska tehtävistä töistä ja syksyn suunnitelmista. Listan myötä tekemiset konkretisoituvat ja toteuttaminen lähtee rullaamaan omalla painollaan.

Vielä pari surkeatasoista kännykkäkuvaa Jari Sillanpään konsertista. Olihan siinä kokemusta kerrakseen, kun sai avustettua 82-vuotiaan huonojalkaisen ihmisen kapeita kiviportaita ilman kaiteita E-katsomon korkeuksiin. Ja toinen kokemus kertyi sitten alastulosta. Mutta itse artisti oli hurmaava esiintyjä, monipuolinen ja taitava. Eikä suinkaan pelkästään tangolaulaja vaan paljon paljon muuta. Taidanpa nyt ymmärtää huomattavasti paremmin Jari Sillanpään valtaisaa fanijoukkoa.

Urheilun pyhätöksi rakennettu stadion ei ehkä ole laisinkaan paras paikka musiikin esittämiselle, mutta minnepä muualle saisi kerralla ahdettua 35.000 fania. Kiikarit olisi pitänyt olla matkassa mukana, jotta lavalle olisi nähnyt kunnolla, kun ei noita näyttöjäkään ollut esiintymislavan viereisiä lukuunottamatta muualla. Mutta ääni kuului ja ihan kivaa oli. Onneksi olin ottanut pari fleecehuopaa reppuun mukaan, sillä auringon laskettua stadikalla kävi kylmä tuuli, johon ei tarmokas musiikin tempoon osallistuminen riittävästi auttanut. Tosin kotimatkalla bussissa huomasin, että minun fleecepeittoni on ilmeisesti ollut Juuson makuualustana. Musta villatakkini oli harmaana kissankarvoista.

Kallionauhuksen nuppu

Ihanaa. Edessä viikko ns. vapaata ilman mitään ennakkoon sovittuja menoja tai omaishoitoon liittyviä velvollisuuksia. Tänään on siis ihan hyvällä omallatunnolla saattanut laiskotella. Huomenna on tarkoitus tehdä pihalla jotain hyödyllistä. Mikäli selkä sallii. Ristiselässä oikealla puolella nimittäin on jo pidemmän aikaa ollut ilkeä kipu, joka ei särje, mutta liikkuessa kyllä antaa kuulua itsestään. Ja asentoa vaihtaessa niin istuen, vaakatasossa kuin seistessäkin laittaa kyllä välillä kiljahtamaan äkäisesti. Voltaren näyttää auttavan aina vähäksi aikaa. Hyvin minä yhden selkäkivun kanssa pärjään. Vaan pitääkö silloin tulla haitaksi, kun haluaisin touhuta pihalla. Miksei talvella, jolloin olisi paremmin aikaa hoitaa selkäkipua.

Oikein mukavaa ja kesästä elokuun viikkoa kaikille ihanille puutarhahöpsöille - kuin myös kaikille muillekin!

Nyt se sitten tuli

Siis mikä tuli? No, joka ikinen kesä jossain vaiheessa tulee sellainen tunne, että piha ja puutarha on pelkkää työmaata, jossa enemmän menee pieleen kuin onnistuu. Yleensä tällainen alakulo liittyy syksyn merkkien saapumiseen ja myös kiireeseen ja riittämättömyyden tunteisiin. Kun niin mielellään touhuaisi pihamaalla, mutta kaikki muu elämä vaatii ajan ja voimavarat.

Pihlajanmarjakoi huvittelee Huvituksessa

Tässä lauantai-illan suussa tein pikaisen pihakierroksen, kastelin kukat ja napsin muutaman kuvan. Väsyneenä olisi ehkä parempi pysytellä sohvannurkassa kutomassa villasukkaa ja tuijottamassa Avaraa luontoa telkusta. Alkoi pihamaalla ottamaan niin älyttömästi pattiin kaikki toukkien syömät omenat ja kotiloiden kaluamat kukanlehdet.

Maurinmalva maistuu kotiloille

Aurinko ja lämpö kuivattaa äkkiä maan ja kastelukannun kanssa on saanut huhkia joka päivä virkistääkseen nuutuvia kesäkukkia. Niitä poloisia, jotka koleasta alkukesästä ovat selvinneet tänne asti.

Juuson polku

Joku vietävän otus oli käynyt mönkimässä kukkapenkissä pitkin nurmikkoa viikko sitten siemenestä  kasvattamani ja hartaasti vaalimani sinivaleunikon ja sinikämmenen taimet. En ole uskaltanut niistä edes ääneen puhua, kun olen ajatellut, että liikoja kehumatta kenties paremmin selviytyisivät jatkossa. Liekö viime päivinä pihaan ilmestyneet rastaat vaiko joku naapuruston kissoista. Juuson flexi ei siihen kukkapenkkiin ylety. En ole ehtinyt pariin päivään pihakierrosta tekemään, joten hengettömiä taimet olivat. Aarrrggghhhhhh.... kyllä nyt harmittaa.

Eiköhän nyt ole riittävästi hampaita tälle päivälle kiristelty, joten voinkin sitten siirtyä positiivisempiin asioihin. Äkkiäkös noista pihan totaaliasfaltointifiiliksistä pääsee, kun törmää yhteenkin iloiseen uutiseen pihamaalla ja sellainen löytyi punahatuista. Luulin jo jonkun ötökän pistäneen kaikkien hattujeni nuput poskeensa, vaan ei. Sieltä niitä ihania ilonaiheita tulee. Hitaasti nuput kehittyvät kohti avautumista, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Stora Blindgrund, huvila saaressa

Ystävän synttärit on juhlittu ja saareen olisi saanut jäädä saunomaan ja yöpymäänkin. Iän myötä mukavuudenhalu menee kuitenkin juhlimisen edelle ja muutaman muun kanssa lähdin kotiin tarjoilujen, juhlapuheiden ja hetken musiikinkuuntelun jälkeen.

Stora Blindgrund, yläkerran makuutiloja

Synttäriherkkujen vieläkin vatsaa täyttäessä siirryn nyt suosiolla sinne tuttuun ja turvalliseen sohvannurkkaan kutimieni pariin. Juuso siellä jo odottelee korissaan mamman varpaiden ilmestymistä tuoksuetäisyydelle. Ja kohta saan varmasti seurakseni Ukkokullan ja hänen kanssaan saunomaan saapuneen Pojan. Eipä siis muuta, kuin oikein rattoisaa lauantai-iltaa kaikille!
 

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ja muuta jorinaa

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'

Tänään tajusin, että vihdoinkin pihassani on aina jotain kukkivaa. Ei välttämättä samassa penkissä, mutta kohtuullisen matkan päässä toisistaan. Tänä vuonna kaikki kukkiminen on lomittunut todella näpsäkästi siten, että edellinen kasvi ei vielä ole ehtinyt aivan kukkimistaan lopettaa, kun jo seuraava aloittaa. Tulppaanit, pionit, ruusut, liljat ja lukuisat muut ovat kukin vuorollaan jaksaneet ilahduttaa.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim´s Red'

Nyt alkaa selvästikin olla syyshortensioiden vuoro astua estradille. Lämpimistä päivistä huolimatta viileät yöt pitkittävät kukintojen avautumista. Ei haittaa, näin niistä pääsee nauttimaan pitkään.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Talon sisäänkäynnin eteen aikoinaan istutettu syyshortensia on siitä ihana, että sen valkoiset kukat näkyvät hyvin myös pimeässä. Iltaisin keittiössä käydessäni vilkaisen usein pihalle vain ihaillakseni hämärässä loistavia kukintoja.

Purppurapunalatvat kasvavat normaalistikin korkeiksi, mutta tänä kesänä ne viilettävät ihan omissa lukemissaan. Taitaa jäädä syyshortensia hyväksi kakkoseksi. Purppurapunalatvat eivät aivan vielä ole täysin auenneet, mutta joitakin perhosia olen niistä jo pongannut.

Jalohortensia - Hydrangea macrophylla

Siirsin kesän piharuukussa asustaneen jalohortensian syksyllä Vanilla Fraisen ja Vim´s Redin väliin. Ajattelin, että siinä se on ikäänkuin isosiskojensa oksien suojissa.

Jalohortensia - Hydrangea macrophylla

Ilmeisesti kasvi tykkäsi ajatuksesta ja kiittää minua nyt punaisella kukinnollaan. Yhdellä vain, mutta iloisena olen sitä ainokaista käynyt ihastelemassa.

Helteiden saavuttua huomaa, miten tehokasta aikaa tällainen viileä kesä on puutarhahommien kannalta ollut. Auringon paahtaessa täydeltä taivaalta ja mittarin kivutessa hellelukemiin, ei meikäläinen kovin paljon jaksa lapiota heiluttaa. 

Viikko sitten karsin omenapuista vesiversot. Niin olen tehnyt jo useana vuotena elokuun alkupuolella. Nyt ei tarvinnut erityisemmin varoa kypsyviä hedelmiäkään, sillä kovin on mitätön sato tiedossa. Vähäisissä omenoissa pihlajanmarjakoi mellastaa oikein urakalla, joten korkeintaan jonkun omppupiirakan niistä saa väsättyä. Paljon muuhun onnettomasta saaliista ei taida olla.

Pari päivää kykin herukkapensaissa keräämässä marjoja. Punaista meillä kyllä riitti naapureillekin annettavaksi. Sadonkorjuun jälkeen leikkasin pensaista vanhoja oksia pois ja annoin varmaankin elämäni ensimmäisen kerran hedelmäpuille ja marjapensaille syyslannoitusta. En ajatellut niinkään suuria satoja, vaan sitä, että puut ja pensaat kestäisivät paremmin kaikenlaisia tuholaisia. Niitä, kun näyttää riittävän joka kesä jonkinlaisia.

Jäljelle jäivät töyhtöangervo ja pikkutalvio.

Ukkokulta ryhtyi hurruuttamaan oksasilppurilla aikaansaannoksiani pienempään olomuotoon ja totesi siinä, että laita nyt kerralla kaikki mahdollinen, ettei joka päivä tarvitse raskasta konetta esille raahata. Siitä suivaantuneena leikkasin makkarikulman jättikorkeiksi kasvaneet siperianhernepensaat (jotka olivat mielestäni jo enemmänkin puita) mataliksi ja siinä ohessa samassa paikassa hurjaan kasvuun ryöpsähtäneen metsäruusun. 

Nyt on makkarikulma hiukan paljaan, mutta huomattavasti valoisamman näköinen. Ei ehkä paras mahdollinen aika ruusupensaan leikkaukselle, mutta kokemuksesta tiedän metsäruusun vähät välittävän. Kohta se taas tunkee versojaan esille. Näin sitä myös huomaa, että sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", pitää erinomaisesti paikkansa. Kun leikkaa säännöllisesti, ei sitten ole tarvetta tällaisille radikaaleille manöövereille.

Kuunlilja

Vihdoin olen ehtinyt myös rapsuttamaan yläpihan hiekkakäytäviä, joita kaikenlaisten rikkaruohojen lisäksi kukkapenkeistä vyöryvät kasvit ovat yrittäneet valloittaa. Kummasti hiekkakäytävät alkavat vähitellen vihertää ja suihkutin käytäville etikkaliuosta. Sen vaikutus näkyy hetken päästä lähinnä sammalkasvuston ruskettumisena, jota sitten pitää käydä haraamassa pois. Olen huomannut, että etikasta ja haraamisesta huolimatta kohta käytävät ovat taas iloisen vihreät. Hetken on kuitenkin ihan siistin näköistä.

Talvella suunnittelin, että kevään tullen kylvän krassin ja kehäkukan siemeniä moniin paikkoihin. Enpä ole kylvänyt, kuin vakkaripaikkaan eli alapihalle, naapurin aidan vieressä sijaitsevaan betonirenkaaseen, joka sekin alkaa taas vähitellen jäädä kasvavien norjanangervojen alle. Olisi kyllä kannattanut kylvää muuallekin, sillä krassi on varsinainen piristäjä ja niin helppo, ettei paremmasta väliä.

Kehäkukkaa kylvän perinteisesti kasvimaan nurkalle. Eilen löysin ensimmäisen avautuneen kukan, joten taitavat olla myöhässä nämäkin.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Viikonlopuksi onkin tiedossa kodin ulkopuolista vipinää, sillä lauantaina vietetään ystävän syntymäpäiviä eräässä Espoon ulkoilusaaressa ja sunnuntaina vien äidin Jari Sillanpään 50-vuotiskonserttiin. Ostin hänelle liput kesäkuussa syntymäpäivälahjaksi, mutta eihän vanhaa ihmistä voi sinne yksinään lähettää. Niinpä lupauduin seuralaiseksi. Jari Sillanpään musiikki ei ehkä ole sitä, mitä itse valitsisin, mutta ihan mielelläni konserttiin äidin kanssa lähden.

Huomenta vaan!

Jalopähkämö kukinnan jälkeen. Aivan kuin pikkuruisia linnunsuita olisi nokat ammollaan kerjäämässä emolta ruokaa.

Juusolla on takiaisen jäännöksiä karvoissaan metsälenkin jäljiltä

Pikkuisen väsyttää. Menin myöhään nukkumaan, vaikka tiesin joutuvani heräämään aikaisin. Ei kuitenkaan neljältä, kuten nyt tapahtui. Sänkyyn tuli illalla taas eräs karvainen kaveri, joka retkotti selällään takajalat ja häntä kainalossani ja pää sängyn laidalla. Eli käytännössä poikittain. Nuku nyt siinä. Mamma nousi ja kissa jäi jatkamaan makoisia uniaan. Tänään omaishoitopäivä, joten kohta aamukahvin keittoon ja liikenteeseen.

Mukavaa tiistaipäivää kaikille!
 

Liljojen aikaan

Tällaiset pötkylät ovat vain kasvaneet kasvamistaan, kunnes vihdoin lämpöaalto on saanut nuput avautumaan.

Lilium On Stage

Kukka on valtavan kokoinen. Ei mikään kahvilautanen eikä jälkiruokalautanenkaan vaan suurikokoinen ruokalautanen. Ja tuoksuu hurmaavalta. Kyseessä on lilja On Stage ja tilasin näitä netistä yhden paketin, joka sisälsi kaksi sipulia. Lilja on kasvanut terassiruukussa, josta siirrän ne myöhemmin maahan. On muuten varrellakin mittaa toista metriä, eikä se tietenkään ole ilman tukea pystyssä pysynyt.

Tiikerililja Sweet Surrender

Tiikerililjoista pidän myös kovasti. Tämä kermanvärinen Sweet Surrender on mukavan tanakka ja kukkii runsaasti. Paljon on vielä nuppuja avautumatta.

Lilium Peach Dwarf

Hennon persikkaiset liljat tilasin puutarhalehden lukijatarjouksesta ja laitoin ne keväällä piharuukkuun. Nyt ne ovat räjähtäneet kukkimaan. Tämä lilja on aika matala (n. 40 cm) ja esittelytekstin mukaan sopii penkin etualalle. Luonnossa kukan väri on vaaleampi ja näköjään se vähän vaalenee avauduttuaan kunnolla. Ei laisinkaan hullumpi oranssi. Varsinkin, kun sitä on tällainen yhtenäinen mätäs.

Ercolano

Olen myllännyt kukkapenkkejäni niin voimallisesti, että monet sipulikasvit ovat siitä lievästi sanoen kärsineet. Pitäisi varmaan osoittaa ihan omat penkkinsä sipulikasveille, ettei niitä sitten perennoiden kanssa touhutessaan joutuisi kaivelemaan ylös ja siirtämään milloin minnekin. Eivät välttämättä siitä tykkää ja ainakin puutarhuri menee sekaisin niiden nimistä.

Night Flyer

Monet liljat ovat kauniita, mutta kaipaavat selvästi kaveria. Yksinäisenä on liljankin tylsä kasvaa.

Keltaiset liljat taitavat olla niitä kestävimpiä. Ainakin ne jaksavat vuosi toisensa jälkeen nousta samasta paikasta ja kukkia kukkimisensa alusta loppuun. Nämä saattavat olla peräisin liljabingosta, josta Kati omassa blogissaan (täällä) niin osuvasti kirjoitti. Ei minulla sinänsä mitään keltaista väriä vastaan ole, mutta kun maailmassa on niin paljon ihania liljoja muutenkin.

Pihamaallamme kasvaa kahdessa paikassa oransseja liljoja. Tämä kuvassa oleva on lähellä tuota edellisen kuvan keltaista ja se on viettänyt elämäänsä samalla paikalla vuosikausia. Epäilen sen olevan samaisesta liljabingosta kotoisin. Toinen oranssi esiintymä on sisäänkäynnissä, jossa liljat tunkevat kesä toisensa jälkeen itsensä kuunliljan keskeltä. Tuskin olen niitä niin hölmösti istuttanut. Luultavasti kumpikin on aikojen saatossa kasvanut leveyttä ja sympioosi on valmis. Keltaisissa ja oransseissa kukissa on se hyvä puoli, että pilvisenäkin päivänä ne tuovat auringonvalon tuntua puutarhaan.

Lilja Spring Pink

Tätä liljaa taisin jossain aikaisemmassa postauksessa nimittää Sweet Surrenderiksi, mutta nyt kelasin taulukoitani sen verran läpi, että löysin sille oman nimen. Ei siis sweet vaan Spring Pink. Tässä liljassa viehättää nuo terälehtien tummat rajaukset.

Naapurilta saadun mukulan tuotos

Daalioita olen aina ihaillut, mutta kovin paljon omakohtaisia kokemuksia niistä ei ole ollut. Ehkä sen vuoksi, ettei ole oikein kunnollista paikkaa mukuloiden talvettamiseen. Muutama vuosi sitten sain naapurilta läjän daalian juurakoita ja ne olen saanut selviämään talven yli kellarissa. 

Dahlia Pink Blend - surkea kuva, suonette anteeksi.

Tänä keväänä sain kuusi Pink Blendin mukulaa, joista neljä lähti kasvuun. Kaksi on ilmeisesti sitä, mitä pitääkin eli Pink Blendiä, mutta kaksi muuta valkoisia.

Miten on mahdollista, että samassa kasvissa on kaksi näin erilaista kukkaa? Siis ylä- ja alakuvan valkoiset samassa daaliassa. Ihan samassa varressakin.

En ole mitenkään tutustunut daalioiden kasvattamiseen, ja mietinkin niiden huikean pitkiä varsia katsoessani, pitäisikö daalioita kasvuvaiheessa latvoa? Mukuloiden ja juurakoiden nostaminen syksyisin ei ole lempipuuhaani ja siksi esimerkiksi kruunuvuokkoja minulla on varsin harvoin. Juuri välähti mieleen, että sitähän voisi rakentaa mukulakasveille oman isokokoisen laatikon, jossa ne saisivat rauhassa kasvaa ja kukoistaa ja josta ne olisi helppo syksyllä kaivaa ylös. Hiukan viljelylaatikoiden tapaan. Tähän saakka olen laittanut vähät daaliani piharuukkuihin.

Tuulevi blogissaan Lopotin Toimelan pihaunelmia pohti eilen, onko töyhtöangervoja useampaa laatua, kun hänellä vierekkäin olevien töyhtöangervojen kukinnot ovat kovin erilaiset. Meidän puutarhassa töyhtöangervot ovat viettäneet yli 20 vuotta ja toisissa tuo röyhy on tuuhea ja valkea, toisissa taasen paljon harvempi ja se myös muuttuu huomattavan nopeasti ihan ruskeaksi. En ole asiaa koskaan sen enempää selvittänyt, mutta olen kuullut, että toinen olisi poika, toinen tyttö. Ken tietää, kertokoon, miten asia on.

Juuso ei näistä helteistä kovin välitä. Se etsii mielellään varjoista paikkaa ja tänäänkin se köllähti terassilla meidän jalkoihin pitkin pituuttaan kuorsaamaan. Siinä oli vähän varjoisampaa ja viileämpää. Juuri äsken se ilmoitti pation kulmalla haluavansa ihan kokonaan sisälle ja valjaat pois otettuani kissa kipitti ruokakupin kautta olohuoneen pöydän alle koriinsa. Taidan mennä kissani seuraksi. En tosin mahdu sen kanssa koriin, mutta josko jatkaisin iltaa sohvalla sukkaa kutoen. Villasukkashow on jälleen alkanut, lankojakin näkyy jälleen olevan tarjouksissa.

Lilja On Stage

Syksy lähenee vääjäämättä, sillä tulevalla viikolla on koululaisten aika jälleen aloittaa lukukautensa. Monien lomatkin on ohi. Sää sen sijaan on vihdoin aurinkoinen ja lämmin, joten puutarhan kesä ei missään nimessä ole ohi. Nautitaan lämmöstä itse kukin ajan ja voimavarojen mukaan. Ja varotaan niitä pieniä koululaisia liikenteessä.