Liljojen aikaan

Tällaiset pötkylät ovat vain kasvaneet kasvamistaan, kunnes vihdoin lämpöaalto on saanut nuput avautumaan.

Lilium On Stage

Kukka on valtavan kokoinen. Ei mikään kahvilautanen eikä jälkiruokalautanenkaan vaan suurikokoinen ruokalautanen. Ja tuoksuu hurmaavalta. Kyseessä on lilja On Stage ja tilasin näitä netistä yhden paketin, joka sisälsi kaksi sipulia. Lilja on kasvanut terassiruukussa, josta siirrän ne myöhemmin maahan. On muuten varrellakin mittaa toista metriä, eikä se tietenkään ole ilman tukea pystyssä pysynyt.

Tiikerililja Sweet Surrender

Tiikerililjoista pidän myös kovasti. Tämä kermanvärinen Sweet Surrender on mukavan tanakka ja kukkii runsaasti. Paljon on vielä nuppuja avautumatta.

Lilium Peach Dwarf

Hennon persikkaiset liljat tilasin puutarhalehden lukijatarjouksesta ja laitoin ne keväällä piharuukkuun. Nyt ne ovat räjähtäneet kukkimaan. Tämä lilja on aika matala (n. 40 cm) ja esittelytekstin mukaan sopii penkin etualalle. Luonnossa kukan väri on vaaleampi ja näköjään se vähän vaalenee avauduttuaan kunnolla. Ei laisinkaan hullumpi oranssi. Varsinkin, kun sitä on tällainen yhtenäinen mätäs.

Ercolano

Olen myllännyt kukkapenkkejäni niin voimallisesti, että monet sipulikasvit ovat siitä lievästi sanoen kärsineet. Pitäisi varmaan osoittaa ihan omat penkkinsä sipulikasveille, ettei niitä sitten perennoiden kanssa touhutessaan joutuisi kaivelemaan ylös ja siirtämään milloin minnekin. Eivät välttämättä siitä tykkää ja ainakin puutarhuri menee sekaisin niiden nimistä.

Night Flyer

Monet liljat ovat kauniita, mutta kaipaavat selvästi kaveria. Yksinäisenä on liljankin tylsä kasvaa.

Keltaiset liljat taitavat olla niitä kestävimpiä. Ainakin ne jaksavat vuosi toisensa jälkeen nousta samasta paikasta ja kukkia kukkimisensa alusta loppuun. Nämä saattavat olla peräisin liljabingosta, josta Kati omassa blogissaan (täällä) niin osuvasti kirjoitti. Ei minulla sinänsä mitään keltaista väriä vastaan ole, mutta kun maailmassa on niin paljon ihania liljoja muutenkin.

Pihamaallamme kasvaa kahdessa paikassa oransseja liljoja. Tämä kuvassa oleva on lähellä tuota edellisen kuvan keltaista ja se on viettänyt elämäänsä samalla paikalla vuosikausia. Epäilen sen olevan samaisesta liljabingosta kotoisin. Toinen oranssi esiintymä on sisäänkäynnissä, jossa liljat tunkevat kesä toisensa jälkeen itsensä kuunliljan keskeltä. Tuskin olen niitä niin hölmösti istuttanut. Luultavasti kumpikin on aikojen saatossa kasvanut leveyttä ja sympioosi on valmis. Keltaisissa ja oransseissa kukissa on se hyvä puoli, että pilvisenäkin päivänä ne tuovat auringonvalon tuntua puutarhaan.

Lilja Spring Pink

Tätä liljaa taisin jossain aikaisemmassa postauksessa nimittää Sweet Surrenderiksi, mutta nyt kelasin taulukoitani sen verran läpi, että löysin sille oman nimen. Ei siis sweet vaan Spring Pink. Tässä liljassa viehättää nuo terälehtien tummat rajaukset.

Naapurilta saadun mukulan tuotos

Daalioita olen aina ihaillut, mutta kovin paljon omakohtaisia kokemuksia niistä ei ole ollut. Ehkä sen vuoksi, ettei ole oikein kunnollista paikkaa mukuloiden talvettamiseen. Muutama vuosi sitten sain naapurilta läjän daalian juurakoita ja ne olen saanut selviämään talven yli kellarissa. 

Dahlia Pink Blend - surkea kuva, suonette anteeksi.

Tänä keväänä sain kuusi Pink Blendin mukulaa, joista neljä lähti kasvuun. Kaksi on ilmeisesti sitä, mitä pitääkin eli Pink Blendiä, mutta kaksi muuta valkoisia.

Miten on mahdollista, että samassa kasvissa on kaksi näin erilaista kukkaa? Siis ylä- ja alakuvan valkoiset samassa daaliassa. Ihan samassa varressakin.

En ole mitenkään tutustunut daalioiden kasvattamiseen, ja mietinkin niiden huikean pitkiä varsia katsoessani, pitäisikö daalioita kasvuvaiheessa latvoa? Mukuloiden ja juurakoiden nostaminen syksyisin ei ole lempipuuhaani ja siksi esimerkiksi kruunuvuokkoja minulla on varsin harvoin. Juuri välähti mieleen, että sitähän voisi rakentaa mukulakasveille oman isokokoisen laatikon, jossa ne saisivat rauhassa kasvaa ja kukoistaa ja josta ne olisi helppo syksyllä kaivaa ylös. Hiukan viljelylaatikoiden tapaan. Tähän saakka olen laittanut vähät daaliani piharuukkuihin.

Tuulevi blogissaan Lopotin Toimelan pihaunelmia pohti eilen, onko töyhtöangervoja useampaa laatua, kun hänellä vierekkäin olevien töyhtöangervojen kukinnot ovat kovin erilaiset. Meidän puutarhassa töyhtöangervot ovat viettäneet yli 20 vuotta ja toisissa tuo röyhy on tuuhea ja valkea, toisissa taasen paljon harvempi ja se myös muuttuu huomattavan nopeasti ihan ruskeaksi. En ole asiaa koskaan sen enempää selvittänyt, mutta olen kuullut, että toinen olisi poika, toinen tyttö. Ken tietää, kertokoon, miten asia on.

Juuso ei näistä helteistä kovin välitä. Se etsii mielellään varjoista paikkaa ja tänäänkin se köllähti terassilla meidän jalkoihin pitkin pituuttaan kuorsaamaan. Siinä oli vähän varjoisampaa ja viileämpää. Juuri äsken se ilmoitti pation kulmalla haluavansa ihan kokonaan sisälle ja valjaat pois otettuani kissa kipitti ruokakupin kautta olohuoneen pöydän alle koriinsa. Taidan mennä kissani seuraksi. En tosin mahdu sen kanssa koriin, mutta josko jatkaisin iltaa sohvalla sukkaa kutoen. Villasukkashow on jälleen alkanut, lankojakin näkyy jälleen olevan tarjouksissa.

Lilja On Stage

Syksy lähenee vääjäämättä, sillä tulevalla viikolla on koululaisten aika jälleen aloittaa lukukautensa. Monien lomatkin on ohi. Sää sen sijaan on vihdoin aurinkoinen ja lämmin, joten puutarhan kesä ei missään nimessä ole ohi. Nautitaan lämmöstä itse kukin ajan ja voimavarojen mukaan. Ja varotaan niitä pieniä koululaisia liikenteessä.