Siis mikä tuli? No, joka ikinen kesä jossain vaiheessa tulee sellainen tunne, että piha ja puutarha on pelkkää työmaata, jossa enemmän menee pieleen kuin onnistuu. Yleensä tällainen alakulo liittyy syksyn merkkien saapumiseen ja myös kiireeseen ja riittämättömyyden tunteisiin. Kun niin mielellään touhuaisi pihamaalla, mutta kaikki muu elämä vaatii ajan ja voimavarat.
 |
| Pihlajanmarjakoi huvittelee Huvituksessa |
Tässä lauantai-illan suussa tein pikaisen pihakierroksen, kastelin kukat ja napsin muutaman kuvan. Väsyneenä olisi ehkä parempi pysytellä sohvannurkassa kutomassa villasukkaa ja tuijottamassa Avaraa luontoa telkusta. Alkoi pihamaalla ottamaan niin älyttömästi pattiin kaikki toukkien syömät omenat ja kotiloiden kaluamat kukanlehdet.
 |
| Maurinmalva maistuu kotiloille |
Aurinko ja lämpö kuivattaa äkkiä maan ja kastelukannun kanssa on saanut huhkia joka päivä virkistääkseen nuutuvia kesäkukkia. Niitä poloisia, jotka koleasta alkukesästä ovat selvinneet tänne asti.
 |
| Juuson polku |
Joku vietävän otus oli käynyt mönkimässä kukkapenkissä pitkin nurmikkoa viikko sitten siemenestä kasvattamani ja hartaasti vaalimani sinivaleunikon ja sinikämmenen taimet. En ole uskaltanut niistä edes ääneen puhua, kun olen ajatellut, että liikoja kehumatta kenties paremmin selviytyisivät jatkossa. Liekö viime päivinä pihaan ilmestyneet rastaat vaiko joku naapuruston kissoista. Juuson flexi ei siihen kukkapenkkiin ylety. En ole ehtinyt pariin päivään pihakierrosta tekemään, joten hengettömiä taimet olivat. Aarrrggghhhhhh.... kyllä nyt harmittaa.
Eiköhän nyt ole riittävästi hampaita tälle päivälle kiristelty, joten voinkin sitten siirtyä positiivisempiin asioihin. Äkkiäkös noista pihan totaaliasfaltointifiiliksistä pääsee, kun törmää yhteenkin iloiseen uutiseen pihamaalla ja sellainen löytyi punahatuista. Luulin jo jonkun ötökän pistäneen kaikkien hattujeni nuput poskeensa, vaan ei. Sieltä niitä ihania ilonaiheita tulee. Hitaasti nuput kehittyvät kohti avautumista, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.
 |
| Stora Blindgrund, huvila saaressa |
Ystävän synttärit on juhlittu ja saareen olisi saanut jäädä saunomaan ja yöpymäänkin. Iän myötä mukavuudenhalu menee kuitenkin juhlimisen edelle ja muutaman muun kanssa lähdin kotiin tarjoilujen, juhlapuheiden ja hetken musiikinkuuntelun jälkeen.
 |
| Stora Blindgrund, yläkerran makuutiloja |
Synttäriherkkujen vieläkin vatsaa täyttäessä siirryn nyt suosiolla sinne tuttuun ja turvalliseen sohvannurkkaan kutimieni pariin. Juuso siellä jo odottelee korissaan mamman varpaiden ilmestymistä tuoksuetäisyydelle. Ja kohta saan varmasti seurakseni Ukkokullan ja hänen kanssaan saunomaan saapuneen Pojan. Eipä siis muuta, kuin oikein rattoisaa lauantai-iltaa kaikille!
Tuo tunne yllättää minutkin melkein joka vuosi; rakkaaseen harrastukseen tulee väsy ja tympääntyminen jossain vaiheessa. Tänä vuonna on ollut varmaankin kaikilla jonkin sortin takapakkia säiden ja öllimöökereiden kanssa, kumma kesä jää muistiin.
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella miltä tuntuu katsoa tihutöitä:( Miksi, oi miksi juuri ne on syöty, kun vierssä olisi muutakin syötävää!!
Kyllä omassa sängyssä on parasta nukkua, muutamat pakolliset yöt kun on poissa, niin jopas uni maittaa oman peiton alla.
Jep tuttu tunne. Kävin just pihalla ja kaikki näytti niin ränsistyneeltä.
VastaaPoistaNo tuttua tietenkin täälläkin. Mulle se tulee yleensä keskikesällä. Ja tavallisesti siihen liittyy just jokin vastoinkäyminen. Niin tänäkin kesänä. Se tuli silloin kun satoi ja satoi ja kaikki kaatuilivat ja retkottivat. Tuet loppuivat taas kerran kesken. Loppukesällä syksyä kohden yleensä helpottuu. Annan luvan retkottaa ja kellastua ym. Kurjaa jälkeä tekevät nuo kotilot, ja kyllä taimien myllertäminen pistää vihaksi. myötävihastuilen täällä. Mutta pian ilhduttaa punahatut 😊
VastaaPoistaVoi sinun valeunikkojasi ja kämmeniäsi, eipä ole ihmekään jos tulee katastrofifiilikset ja kyllästyminen! Epäilisin tihutöiden tekijöiksi rastaita tai harakoita. Joskus olen katsellut ikkunasta mustarastaan touhuja pihalla, siinä ovat sammalen lennellessä kun mustis on etsinyt ruokaa.
VastaaPoistaMulla totaalikyllästyminen tulee yleensä vasta joskus syyskuun lopussa kunpitäisi tyhjentää kesäkukkaruukkuja. Elokuu on minulle paras ja ihanin kesäkuukausi, silloin ei kyllästytä mikään.
Aika ihanaa on pihalla juuri nyt, hortensiat, syysleimut ja punahatut aloittavat kukintaansa, varmaan sinullakin :)
Minäkin aloitin tänään villasukankudontasesongin!
Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle ja Juusolle rapsutuksia
Kyllä tämä kesä on meitä koetellut. Ensi kesän täytyy olla parempi :)
VastaaPoistaSuhunpa iski syysalakulo aikaseen, blogiystäväni, mutta kesää on vielä jäljellä, joten pian sinä pienestä murheenalhosta kapuat ilokuopan reunalle. Harmi tosiaan, kun taimipilttisi ovat kokeneet ankean lopun.
VastaaPoistaMinä huhkin keväällä ja syksyllä. Keskikesän lepäilen ja nyt olen taas intoa täynnä. Iltamyöhään siirsin yhden tuijan ja aloitin metsäpuutarhan polkuja suunnittelemaan:)
VastaaPoistaMinä tänään myös ihmettelin miten ei enää jaksa....ajelin ruohonleikkurilla melkein koko pihan ja kiertelin marjapensaat hikipäässä. Niin paljon kiinnosti heinäkuussa penkkien kaivelu ja suunnittelu, mutta nyt tyssäsi kaikki. Löytäskö vielä jostain sen kuuluisan "punaisen langan" mistä vetää, on ihan pakkopullaa nää pihahommat :(
VastaaPoistaMeillä harakat poikasineen nyppii kaikanlaista puutarhassa. Alkukesästä nyppivät mansikantaimet, nyt nypitään istutuslaatikosta sanomalehdet joiden alle yritän tappaa rikkaruohot. Ne on ärsyttäviä lintuja!
VastaaPoistaNii tuttua toi tunne mitä kuvailit. Vaikk puutarhassa könyäminen on minulle jo oikke elämäntapa nii tulee joku väsy. Paljon olis tehtävää ja pää kihisee suunnitelmia mutt kun niihin ei löydy kuin olematon aika nii jotenki nostaa "kädet pystyy"..antaa olla fiilis.
VastaaPoistaJotenki täll kesäll vaikutus uskon siihen..
Minulla syyskuu ja lokakuu on sellaine räjähtävä voiman aika kun saa aikaiseksi kaikkee isompaa. Nyt levätään kun väsyttää!
Tsemppiä. Vielä on kesää jäljellä... Ainakin täällä on superihanat säät. Toivottavasti kesäalakulosi on hetkellistä, Minulla tympääntyminen tulee keskikesällä, kun huomaan, että luonto ehtii kuitenkin ennen minua. Nokkoset rehottavat, koiranputket siementävät, jne. en pysty hallitsemaan sitä ollenkaan. Loppukesästä olen jo hyväksynyt ajatuksen, eikä kasvimaan valvatitkaan ärsytä oikeastaan ollenkaan.
VastaaPoistaNo ei ole hääppöstä kaikilla kukilla tämä kesä. Minultakin jokin söi melkein kaikki valkoakileijat.
VastaaPoistaEi tunnu oikein todeltakaan tämä vihdoin-tullut-kesä, mutta pari kertaa olen aurinkotuoliini istahtanut nautiskelemaan ja kuuntelemaan pääskysten matkasuunnitelmia. Taisi tulla nautinnollisen pitkä syksy!
Voi että, mutta ihan tuttu tunne. Monet keväällä tehdyt suunnitelmat eivät ole toteutuneet ja kaikenlaiset vihulaiset ovat minunkin kukkaistutuksia tärvelleet.
VastaaPoistaNyt kuitenkin minulla on päällimäisenä tietokoneharmi eli omasta läppäristäni taisi tulla entinen, mutta katsotaan nyt kun arki koittaa.
Tsemppiä sinne teille......
Niin tutulta kuulostaa... Mulla työ vie niin paljon kesäisin aikaa, ettei enää jaksa iltaisin puutarhassa muuta kuin kierrosta tehdä. Nyt olisi suunnitelmissa työpaikalla tehdä lisää kukkaistutuksia, kun vaan jaksaisi!
VastaaPoistaOlen omassa sinikämmenessäni nähnyt kotiloita herkuttelemassa ja kaverilla olivat kotiloiden jäljiltä hyvin reikäiset sinivaleunikot. Oma piha ja puutarha aiheuttaa joskus myös ikäviä tunteita, olen itsekin sen huomannut. Onneksi enemmän niitä positiivisia.
VastaaPoistaTyrmistyttävää käytöstä tuhota sinivaleunikkoa ja sinikämmentä. Saisivat tyytyä nokkoseen.
VastaaPoistaItse pidän elokuusta erityisesti ja vielä syksynkin väreistä ja koreista hedelmyksistä. Tänäänkin näyttää niin kauniille. Eilen luin monta tuntia pihalla.
Keväällä uusi alku. Siihen mennessä on taas toiveet ja haaveet korkealla. Sitä se on puutarhurin vuodenkulku. Ilmankos tulee syksyllä riittämätön tunne; suuret haaveet ja hintsusti aikaa. Ja vaikka olis aikaa kuinka paljon, niin taivaan tuuliin sekin haihtuu kummasti.
VastaaPoistaTsemppiä syksyyn. Mukava, että pienet asiat kuitenkin tuo aidon ilon.
Noi on niin harmittavia juttuja: toukat ja muutkin ötökät :( Minulla on joku syönyt puolet uuden punahattuni kukkavarresta, ajattelin, että entinen on, mutta niinpä tuo vaan availee nuppuaan, vaikka nuppu on puoliksi irti.
VastaaPoistaVoi Sinua, onneksi et ole yksin ongelmasi kanssa...onneksi tunnemme tuskan ja tuemme toisiamme kunnes taas päässä alkaa surisemaan ja virtaa kertyy! Joka vuosi joku menee pommiin ja joku tulee syömään kukkaherkkuja, se harmittaa, mutta onneksi ei lannista! Meillä viime vuonna naapurin viisi karannutta ponia löysivät kasvimaani...arvaa miltä tuntui!
VastaaPoistaEdellisessä postauksessasi Sinulla oli niiiiin ihania hortensioita! Upeita kerrassaan!
Tiedän tuon tunteen. Minulla on puutarha aika surkeaasa kunnossa, koska kahteen kesään en ole kunnolla ehtinyt siellä juuri mitään tekemään
VastaaPoistaOllaan pidetty pihaa kunnossa koko kesä, mutta 3 viikon lastenkanssa pääsi vähän rikkaruohottumaan ja sen takia nyt kun innolla rupesimme sitä taas kunnostamaan niin Suloseni sai lavan kipeeksi ja minä noidannuolen selkään. Siis meidät pysäytettiin. No aikansa kutakin.
VastaaPoistaIhania postauksia sinulla taas täällä. Mukavaa Elokuun loppupuolta sinne teillle ♥ ♥
No mulle on tullut vähän samanlainen tunne. Mutta oon ajatellu että vielä mulla on syyskuu.. No joo saapa nähä tuleeko mitään ja koska tulee. Toivotaan että joskus saa jotain aikaankin. Nätti huvila, ensin ennenku luin että on joku muu huvila, luulin kodiksesi.. ;)
VastaaPoistaTiedän niin tuon tympääntymisen tunteen, olen potenut ihan samaa olotilaa tässä viime aikoina. Heikkoina hetkinä tosiaan tuntuu, ettei puutarha ole muuta kuin pelkkää työmaata ja nyt huomaa, ettei oikein mikään sitten toteutunutkaan niiden keväällä mielessä siintäneiden illuusioiden mukaan. No, tämäkin olotila kai kuuluu tähän "puutarhapelin" henkeen. =D
VastaaPoista