Valloittajia

Omalla kasvimaalla kurpitsat kukkivat, mutta sen kummempaa siellä ei vielä tapahdu. Sen sijaan naapurin pihamaalla pullistelee aivan ihastuttava jättikokoinen karviaismarja, josta on kehittymässä iso tai sitäkin suurempi kurpitsa. Olisi pitänyt kuvata perinteisesti tulitikkurasian kanssa, jotta kokoa olisi helpompi hahmottaa. Kämmentä suurempi tuo hauska pullero jo on.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Joka vuosi täytyy kytätä ajankohtaa, jolloin jalopähkämöiden kukinnoista muodostuu joukko pikkuruisia linnunsuita. Avomia kitoja valmiina vastaanottamaan emon tuomaa ruokaa. Nämä ovat kyllä ihan hiljaisia. Ei piipitystä, eikä vikinää.

Pergolan seinämään kiipeämään istutin kesäkuussa viiniköynnös Zilgan. Saattaa olla, että paikka on liian varjoinen ja viileä, mutta kiitettävästi köynnös on mittaa kasvanut ja kurkistelee jo pergolassa istuskelijoiden puolelle. Ajatuksena on, että viiniköynnös aikanaan kiemurtelisi pergolan rakenteissa. Kenties tuottaisi jonkun rypäleenkin. Pergolan seinän takana kasvaa tuoksuvatukkaa. Jossain vaiheessa se piti kaivaa kokonaan pois, mutta se on erinomainen näköeste, joten on saanut jäädä. Nyt tuoksuvatukka saattaa häiritä Zilgan kasvua. Seurataan tilannetta ja tarvittaessa täytyy harventaa vatukkaa.

Talomme on olopihan puolelta L:n muotoinen. Sisänurkkaukseen istutin vuosikausia sitten villiviinin. Sen piti olla imukärhivilliviini, mutta se olikin se kärhetön versio. Istutuspaikka on tosi typerä, sillä villiviini tunnetusti kasvaa valtavaksi ja suurena myös varjostaa ja pimentää olohuonetta. Se myös luikertelee talon kattorakenteisiin ja siitä ei Ukkokulta yhtään tykkää. Niinpä leikkaan villiviinin muutaman vuoden väliajoin ihan matalaksi ja välivuosinakin karsin versoja. 

Toisinaan mietin, pitäisikö koko köynnös kaivaa pois, mutta silloin pitäisi myös villiviinin istutuksen jälkeen rakennettua patiota purkaa päästäkseen kunnolla kaivamaan. Villiviini on päättänyt näyttää meille, ettei hänen kulkuaan niin vain määrätä ja se on ryhtynyt luikertelemaan pation alla milloin mihinkin. Sieltä se taas kurkistaa sadepisaroiden täplittämien patiolautojen välistä. Nyppään sen pois, kunhan kasvaa niin suureksi, että saan kunnon otteen.

Pihakäenkaali - Oxalis fontana

Pihakäenkaali on taas ryhtynyt remuamaan pitkin pihaa. Viikolla nyhdin sen taimia hiekkakäytäviltä ja aina ohi kulkiessani tulee napattua jokunen yksilö myös kukkapenkeistä. Ihan joka paikasta en sitä systemaattisesti kitke. Kasvakoon, sillä omalla tavallaan se on aika söpö kasvi. Harmi, että siinä vaiheessa alkukesää, jolloin kesäkukka-asetelmia tehdään, pihakäenkaali on usein vielä pikkuistakin pienempi. Se nimittäin on ihan kiva lisä kesäkukkaruukkuihin.

Vuohenkello - Campanula rapunculoides

Vuohenkello on monen inhokki. Onhan se aika vikkelä leviämään, mutta kukkana kuitenkin nätti. Meidän puutarhassa vuohenkellosta ei ole tullut ongelmaa, sillä vaikka tapaan tunkea kokeeksi kaikkea kaikkialle, vuohenkellon suhteen olen ollut maltillinen. Yläpihalla sitä on yhdessä penkissä, jossa se alkuun yritti rehennellä. Aika pian pusikkonurkaksi nimittämääni paikkaan istutetut norjanangervot ottivat tilan, valon ja vallan, jolloin vuohenkello on tyytynyt kohtalaisen vaisuun kasvuun. 

Varhain keväällä sain vihdoin pusikkonurkan norjanangervot pitkällisen jahkaamisen tuloksena leikattua mataliksi, joten tänä vuonna vuohenkello on yrittänyt niskalenkkiä. Yritykseksi näyttää jäävän, sillä norjanangervot ovat kesässä kasvaneet melkoisesti, eikä vuohenkellolla taida olla mahdollisuuksia.

Ahomansikka rönsyilee

Ahomansikka on löytänyt tiensä vähän joka penkkiin ja istutusalueille. Useimmissa kukkapenkeissä annan sen olla, sillä enpä ole huomannut siitä olevan harmia muille kasveille. Käytäville se rönsyää myös mielellään ja sieltä nappaan versot pois. Ahomansikan kitkeminen ei ole työlästä, sillä se lähtee todellakin kevyesti kiskaisemalla. Tosin perässä saattaa sitten tulla pitkäkin nauha siinä roikkuvine pikkutaimineen. 

Ahomansikat maistuvat makoisilta ja mikäs sen mukavampaa, kuin poimia niitä omasta pihasta. Portaita noustessani huomasin ahomansikan hentoja rönsyjä pitkin poikin oikeassarinteessä ja sieltä käyn ne kyllä poistamassa. Haluan mehitähden poikasten saavan rauhassa kotiutua ja kasvaa varta vasten niille tehtyyn paikkaan. Ei siis ahomansikkakasvustoa tuohon.

Myös ötökät ovat tänä kesänä harrastaneet aikamoista valloitustaktiikkaa. Surinaa ja pörinää kuunnellessa ja jos jonkinlaista mönkijää katsellessa on jo hetkittäin noussut mieleen, pitäisikö ryhtyä niidenkin nimiä paremmin opettelemaan. Ehkä sittenkin pysyttelen kukissa ja puskissa ja tyydyn ottamaan selville, onko kyseessä hyödyllinen vaiko minun ja puutarhani kannalta vähemmän hyödyllinen. Minusta ei oikein ole tappajaksi, oli heidän roolinsa mikä tahansa. Poikkeuksen teen kotiloiden suhteen, sillä niitä hukutan ilman pienintäkään omantunnon tuskaa etikkapurkkiin. 

En myöskään ole aikeissa ryhtyä ötökkäkuvaajaksi, sillä täällä blogimaailmassa on muutamia aivan loistavia sen alan taitajia, kuten Intianminttu Mielen lumoa -blogissa ja Sirpa Kuvien tarinaa -blogissa. Jotka nyt ensimmäisenä mieleen tulivat. Mitä sitä turhaan tehdä sellaista, jonka joku toinen tekee huomattavasti paremmin ja suuremmalla kiinnostuksella.

Valloittajia puutarhassa on moneen lähtöön. Toiset saavat rauhassa kulkea uusille asuinsijoille, toisia on pakko ainakin vähän rajoittaa. Joidenkin reviirivaltausta suorastaan toivoo ja odottaa. Eräs mukavimmista retkeilijöistä on kasvihuonekurkku, jonka kiemuroita kärhiä tapaan käydä kasvarissa ihmettelemässä lähes päivittäin.

Vihdoin on päästy syömään ensimmäisiä kasvarikurkkuja. Tämä on vähän lyhyempää sorttia, mutta maistui ihan taivaalliselta. Niinkuin kaikki itsekasvatetut tuntuu maistuvan. Seuraavia valloittajia odotellessa toivotan kaikille mukavia elokuun päiviä.

Hortensioiden aika alkaa

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim´s Red'

Syyshortensiani kärsivät viime talvesta ja jouduin leikkaamaan niitä rankalla kädellä. Kuolleita oksia näytti olevan enemmän, kuin eläviä. Vanille Fraisen istutin 2013 ja Vim's Redin 2014. Vanillen leikkasin miltei tapille, josta se ei ole ollut moksiskaan, vaan uusi kasvusto on jo liki entisen mittaista. Nuppuja ei ole näkyvissä laisinkaan, joten kukinnan ehkä menetin.

Vim's Red

Vim's Redkään tuskin viime vuotiseen kukintaan yltää, mutta kiitettävästi se kukintoja on jaksanut kehittää. Hetki sitten kävin alapihalla ja Vim's Redin kukinnoilla pörräsi niin paljon kaikenlaisia ötököitä, että vaaleat kukat näyttivät suorastaan tummanpuhuvilta.

Vim's Redin kukinto on tässä vaiheessa valkoinen, mutta vähitellen se alkaa punastumaan ja siitä tulee tummempi, kuin Vanille Fraisesta. Ihastuttava kerrassaan.

Syyshortensioiden kupeeseen olen istuttanut saamiani ruukkuhortensioita. Yksi niistä kukkikin viime kesänä, mutta nyt nuppuja ei ole ainakaan vielä näkyvissä. Yllä oleva kuva on heinäkuun alusta, jonka jälkeen tämäkin yksilö on pörhistynyt melkoisesti. Toki ne kukat olisivat ihan kivoja ja kauniita, mutta tykkään kovasti näistä lehtikasveinakin. Pysyvät tanakasti pystyssä ja lehdetkin ovat terveitä ja ehjiä. Muualla puutarhassa tänä kesänä runsaina mellastavat etanat eivät ole näihin ainakaan vielä mieltyneet.

Jaloangervo - Astilbe Arendsii

Tämä kesä on selvästi jaloangervojen loiston aikaa. Töyhtöangervot kukkivat aivan upeasti ja nyt jaloangervot jatkavat samalla tyylillä. Ylipäätään jaloangervo on hyvin helppo ja huoleton kasvi. Navettapiian puuhamaa -blogissa oli aivan ihastuttavaa pinkkiä jaloangervoa, jonka väri korostui upeana vihreitä tuijia vasten. Se näky siivitti uusia suunnitelmia, jotka nivovat yhteen pitkään päässäni hajallaan olleet ajatukset. Hienoa, miten jonkun postaus sysää liikkeelle konkreettisiin toimiin johtavan tapahtumaketjun. No, toki se toteutus vielä uupuu, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.

Kunnan maalla horsmat ovat kukkineet ja vuorossa on ihastuttava hattarapilvi. Horsma on kyllä varsin koristeellinen kasvi. Keväällä maasta ponnistaessaan se on kuin parhainta parsaa, sitten pinkit kukat, jota seuraa nuo valkoiset pumpulinkevyet pilvet. Ja lopuksi pitkälle talveen jo kaatumaan valmiiden varsien latvusten kiehkurat.
 

Tunnustus ja haaste - pitkästä aikaa

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

Marketta Rakkautta ja maan antimia -blogista antoi minulle seuraavan (17.6.) haasteen. Kiitos kovasti. Mitä lie kesäkiireitä ollut tai ehkä ajattelin säästää haasteen sadepäivään tai talveen. Tulkoon kuitenkin käsitellyksi juuri nyt.

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

  

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

Olin pitkään miettinyt, miten saisin yhdistettyä puutarhapäiväkirjan ja kuvaamisen. Kummityttö kirjoitti silloin omaa lifestyleblogiaan ja kehui bloggeria helpoksi välineeksi. Innostuin ja lähdin kokeilemaan ja sillä tiellä olen. Kuudes vuosi on menossa, enkä ole hetkeäkään katunut. Blogista on tullut enemmän kuin puutarhapäiväkirja kuvineen. Tämä on vuorovaikutusta ja vertaistukea ihanien ihmisten kanssa. Olen päässyt tapahtumiin, joita tuskin muuten olisin edes löytänyt ja saanut uusia ystäviä ja mielenkiintoisia tuttavuuksia niin aitoina ihmisinä kuin virtuaalisina kontakteina. Olen oppinut aivan valtavasti kasveista, kasvattamisesta, luonnosta, linnuista, ötököistä. Olen nauranut, itkenyt, iloinnut ja surrut niin omia kuin muidenkin elämänjuonteita. 

Kurjenpolvi - Geranium

  

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

Ehkä en ole paras mahdollinen henkilö antamaan ohjeita kenellekään. Käytännön seikoista tulee mieleen asia, johon olen törmännyt viime päivinä aika usein varsinkin tabletilla blogeja lukiessani. Isot kuvat vain eivät jaksa avautua. Kuvat kannattaa pienentää ennen blogiin lataamista sellaisiksi, että myös lukijoiden hyvinkin erilaiset laitteet ja ohjelmistot jaksavat ne avata. Itse pienennän Picasassa kuvat siten, että pidemmän sivun koko on 640 kuvapistettä (voi olla myös isompi tai pienempi luku). Ja tietenkin tallennan pienennetyt kuvat siten, etten menetä alkuperäistä kuvaa. 

Tärkeä asia on myös tehdä itselleen selväksi, miksi kirjoittaa blogia. Koska lähdin tekemään lähinnä puutarhapäiväkirjaa itselleni, en asettanut paljonkaan odotuksia muiden ihmisten kommenteille. Siksi olin todella iloinen ja kiitollinen, kun lukijat löysivät blogini ja alkoivat sitä myös kommentoida. Kommentointi on yksi blogin kirjoittamiseen kuuluvista elementeistä. En käy kommentoimassa muiden blogeja siksi, että kalastaisin itselleni uusia lukijoita vaan siksi, että postauksissa kirjoitetut aiheet minua todella kiinnostavat. Kommentilla jälkeni jättämällä haluan kertoa olevani aidosti kiinnostunut lukemistani blogeista. 

On hyvä muistaa, että blogin kirjoittajilla ja lukijoilla on myös muu elämä. Aina ei ehdi kommentoida ja jättää käyntijälkeään, vaikka olisikin käynyt postauksen lukemassa. Eikä aina ehdi edes niitä postauksia lukea. Hyvä blogi jättää muistijäljen ja siihen palaa yhä uudelleen heti, kun itsellä on siihen aikaa.    

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense

  

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi. 

Tämän haasteen sain Marketalta Rakkautta ja maan antimia -blogista. 

Kurjenkello - Campanula persicifolia 'La Belle'

  

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Annan tunnustukseni ja haastan seuraavat blogit. Jos jo olet saanut tämän haasteen, voit jättää nyt huomiotta. Tai säästää talveen tai ihan mitä ikinä haluat sen kanssa menetellä.

(olen) ihan pihalla

Into et Vimma

Mama's Garden

Marin puutarhassa

  Multaa ja mukuloita

Puutarhurin elämää 

Rivaripiha

Terrafiore

...unelmia ruusuista

Vaaleanvihreää

Lukemista puutarhureille

Kiitos sille bloggarille, joka antoi minulle vinkin tästä kirjasta. Ja pahoittelut, etten muista, ketä kiittää. Kiitoksen kohde ilmoittautui itse eli Terrafiore - puutarhassa -blogin pitäjälle lämmin kiitos kivasta kirjavinkistä. Heti vinkin saatuani lähdin etsimään, mistä kirja löytyisi. Iso kirjakauppaketju myi ja näkyy myyvän edelleen sitä hintaan 34,90. Verkkokirjakaupan alesta samainen opus löytyi hintaan 5,50 ja sieltä minä sen tilasin.

Kirja on nyt ollut parin viikon ajan olohuoneen pöydällä, jossa luen muutaman sivun aina jossain sopivassa välissä. Kirjaa voi käyttää myös hakuteoksena ja lukea esimerkiksi jotain tiettyä kasvia koskevan osuuden. Kirja kertoo, miten kasvien nimet muodostuvat ja mitä tietoja kasvista voi jo pelkän nimen perusteella päätellä. Kirjassa on lyhyitä tarinoita monista kasvien kannalta merkittävistä henkilöistä ja pieniä juttuja kasveista muutenkin. Teksti on selkeää ja mukavasti kirjoitettu. Ei siis laisinkaan ryppyotsaista ja tylsää, kuten voisi kuvitella. Lisäksi kirja on täynnä kauniita kuvia, joita jo sinänsä jaksaa katsella mielellään. Suosittelen lämpimästi.

Ja nyt on jälleen saapunut se aika, jolloin näitä syysluetteloita putoaa postilaatikkoon. Vastustamattomia. Tuhlasin jo ensisilmäyksellä ihan liikaakin, joten läpyskä oli pakko laittaa hetkeksi sivuun, jotta saan järjen äänen taas kuuluviin. Tuskin ne sipulit maailmasta loppuvat, vaikka vähän niitä hankintoja ensin tuumailisin. Vaikka eihän sitä tiedä.... 

Pihahommissa esimiehen johdolla

Kesämalvikki

Pari päivää on kulunut rattoisasti yläpihan hiekkapintaisia käytäviä putsatessa. Laskeskelin, että edellisestä kivituhkan uusimisesta alkaa olla kymmenisen vuotta. Silloin laitoin käytäville ja autopaikalle maanrakennuskankaan, jonka päälle kärräsin ja lapioin ja harasin selkä vääränä kivituhkaa. Aika monta vuotta pinta pysyi siistinä, vaikka en ihan riittävän ahkerasti hiekkaa olekaan harannut ja putsannut. Hiekalla itävät rikat on toki helppo nypätä pois, mutta näin loppukesästä kasvuston tiheys alkaa olla sitä luokkaa, ettei mitenkään jokaista alkavaa ruohoa ja ratamonlehteä irti saa.

Esimies osoittaa siistimisen kohteita

Pensaiden varjostamissa kohdissa erilaiset sammaleet ovat löytäneet hyvän kasvupaikan, eikä niitä saa irti nyhtämälläkään. Haratessa tuloksena on sammal-kivituhkamassaa, joka on korjattava kokonaan pois ja se taasen ohentaa hiekkapintaa pitkän päälle merkittävästi. Lisäksi kivituhka kulkeutuu vähitellen haravoidessa ja lunta luodessa pois käytäviltä, joten kohta alkaa olla aika tilata uusi kuorma.

Esimies tarkkailee välillä myös pörriäisten työskentelyä

  
Unelmissa on kaikkien hiekkakäytävien ja -alueiden pinnoittaminen jollain kivetyksellä. Sen verran runsaasti noita päällystettäviä paikkoja meidän yläpihalla on, ettei budjetti taivu siihen ilman lottovoittoa. No, eurojackpot on taas vetämässä. Ihan siistiä tuli kuitenkin suurimpien rikkojen nyhtämisellä, käytäville kiemurtelevien suikeroalpien ja kehvätkaihonkukkien lyhentämisellä ja poistamisella sekä käytävien haravoimisella. Loppujen lopuksi pienillä teoilla saa taas joksikin aikaa siistiä ja mielensä rauhalliseksi.

Piika on hoitanut hommansa, esimies voi keskittyä räkättien vahtimiseen

Oikeastaan homma oli aika hauskaa, sillä laitoin patteriradion aina sellaiselle etäisyydelle, että saatoin kuunnella sieltä tulevaa ohjelmaa. Alkuun kyykistelin käytävillä, mutta pian alkoi selkä valittaa ja jatkuva kumarteleminen helteisessä säässä huipata päässä. Niinpä hain pienen pallin, jonka päällä istuen työ luisti mukavammin. Siirsin pallia sitä mukaa, kun sain paikkoja putsatuksi. Vieressä oli rikkaämpäri. 

Kun olin putsannut isomman alueen, harasin ja haravoin sen siistiksi ja siirryin seuraavaan kohtaan. Aurinko lämmitti mukavasti, ei ollut kiirettä minnekään ja välillä saattoi vain katsella ympärillään pörrääviä ötököitä ja perhosia. Varmasti myös viisastuin kuunnellessani radiosta jos jonkinlaisia haastatteluja ja tarinoita musiikilla höystettynä.

Kesämalvikin nuppu. Viehättävä, eikös olekin!

Iltapäivällä alkoi ulkona sade. Ei onneksi mitään kaatosadetta. Hiljakseen ripsii ja taivas on synkeän harmaa. Helle taisi mennä menojaan, mutta toivotaan, että kesä silti vielä jatkuu.  (Tämä säätilanne siis torstailta).

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

#KesäkukkaLOVE#

Riippuva pelargonia

Sanna Kukkala -blogista haastoi bloggareita esittelemään kesäkukkasuosikkejaan. Hieno idea, sillä useimmat varmasti tuntevat orvokit ja petuniat sekä pelargoniat, mutta josko tämän asian esille nostaminen toisi uusia innostuksen kohteita valikoimiimme. Sannan rauhalliseen tyylikkyyteen kesäkukkavalikoimissa en taida millään yltää, mutta eihän tässä mistään kilpailusta ole kysekään.

Pelargonia Pink Inspire

Oma kesäkukkavalikoimani tuntuu toistuvan hyvin samankaltaisena kesästä toiseen. Joka kesä päätän, että ensi vuonna laitan jotain muuta, mutta sitten innostus perennojen kanssa touhuamiseen vie mennessään ja kesäkukat jäävät kerta toisensa jälkeen vähemmälle.

Pelargonia Pink Inspire - edelleen

Useimmiten teen ruukkukohtaisia istutussuunnitelmia ennen kauppaan lähtemistä. Kaupassa lumoudun näkemästäni ja suunnitelma alkaa muuttaa muotoaan. Harvemmin jaksan juosta kaupasta toiseen jonkun tietyn kukan perässä, joten jollen parista ensimmäisestä myymälästä löydä etsimääni, ostan jotain tilalle. Siinä se etukäteissuunnitelma viimeistään romuttuu.

Tien puoleinen osa talosta on hyvin varjoisa, joten siellä ei kovin moni kukkiva kasvi menesty. Varjoisuuden vuoksi sisäänkäynnin läheisyydessä eri vihreän sävyt ovat vallalla, joten kesäkukilla haluan sinne hiukan muutakin väriä. Ahkeraliisa on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi. Tänä vuonna ostin pinkkiä ruusuliisaa, joka on ihanan runsas ja pirteä. Kesän edistyessä huomaan sen kukinnan ehtyneen, joten ehkä ensi vuonna palaan takaisin valkoiseen ahkeraliisaan, joka jaksaa kukkia runsaana koko kesän.

Sisäänkäynnin amppeleissa minulla on yleensä ollut jotain riippuvaa begoniaa, jotka myös tuntuvat viihtyvän varjoisemmalla puolella erinomaisesti. Keväällä ostin sekä lähikaupasta että puutarhamessuilta mukuloita, jotka kuvan mukaan piti olla hennon keltaisia. Valkoisia ovat, mutta oikeastaan nämä sopivat meidän väreihin paremmin.

Isoissa porttiruukuissa olen vuosien aikana kokeillut monenlaista kukkaa. Usein laitan näihin ruukkuihin kevään ensimmäisiä orvokeita, jotka sitten myöhemmin siirrän muualle ja istutan varsinaiset kesäkukat. Viime vuonna porttiruukuissa oli sekä tavallista että riippuvaa pelargoniaa. Kauniita, mutta eivät kestäneet jatkuvia sateita. Petuniat ja erityisesti tällainen pienikukkaisempi surfinia on osoittautunut tässä paikassa parhaaksi. 

Surfinia näyttää pärjäävän hyvin niin sateessa kuin auringossakin, eikä ihan joka päivä tarvitse käydä nyppimässä. Valuu mukavasti korkeassa ruukussa yli laitojen. Laitoin mukaan murattia ja maahumalaa. Muratti yrittää sinnitellä, mutta maahumala mellastaa niin voimallisesti, että sitä olen jo käynyt kitkemässä pois. Ei siis maahumalaa enää ensi kesänä.

Kehäkukka, tuoksuherne ja krassi ovat sellaisia must-kesäkukkia, joita pitää kylvää johonkin koloon ihan joka kesä. Tuoksuherneen yleensä esikasvatan. Niin myös tänä keväänä, mutta ne eivät ole lähteneet kunnolla kasvuun. Muutama pieni taimi on kasvimaan kupeessa. Epäilen, ehtivätkö edes kukkimaan. Krassin kylvin toukokuun helteissä ja laiskottelin kastelussa. Ei krassin krassia, mistä saan syyttää omaa laiskuuttani. Ensimmäiset kehäkukat aloitelevat kukintaansa parhaillaan.

Keväällä tein saman, minkä näköjään moni muukin eli kylvin suoraan yhteen viljelylaatikkoon erilaisia unikoita ja pioniunikoita. Nyt sieltä putkahtelee monenlaista väriä ja muotoa. Yksi kukka ei kauaa kestä, joten näitä ei voi esimerkiksi maljakkoon kerätä. Ovat kuitenkin niin ihania ja joka aamu löytää uusia yllätyksiä. Ensi kesänä kylvän värejä harkitummin joidenkin perennojen joukkoon.

Kurkkuyrtti on myös mukava kesäkukka. Olen poiminut sen kukkia ja pakastanut jääkuutioiden joukkoon. Hauskoja esimerkiksi jonkun juoman koristeena. Kurkkuyrtti saattaa kylväytyä myös itsestään ja tänäkin vuonna löysin yhden taimen ihan toisaalta. Siinä mielessä mielenkiintoista, kun viime vuonna en kylvänyt ainuttakaan kurkkuyrttiä.

Clematis Nelly Moser

Yhä enemmän olen alkanut suosia perennoja kesäkukkaistutuksina ja -istutuksissa. Yhteen isoon ruukkuun laitoin tänä keväänä edullisen kärhön, Nelly Moserin. Se kukki jo juhannuksen tienoilla yhden kukan voimin ja nyt siinä on avautumassa useampi yhtä aikaa. Kärhö on vankistunut ja kasvanut mittaa. 

Kesän aikana on aikaa miettiä sopivaa sijoituspaikkaa ja syksyllä on hyvät istutusmahdollisuudet ruukuissa vahvistuneille perennoille. Nelly Moserin juurella kasvaa kaunokaista, joka niinikään pääsee puutarhaan syksyn tullen.

Rosa Sommerwind (kuva alaoikealla kuvattu illalla)

Muutama kesä sitten ostin kesäkukkaruukkuun pari maanpeiteruusu Sommerwindiä. Ne kukkivat innokkaasti koko kesän ruukussa ja syksyn tullen istutin ruusut maahan. Siellä ne ovat viihtyneet hyvin ja kukkivat parhaillaan todella runsaasti.

Samettikukka Vanilla F1

Tänä kesänä panostus kesäkukkiin on ollut vähän vaisunlaista. Kellarissa talvehtineiden, siemenestä kasvatetut pelaguiden piti muodostaa runko suunnitelmille, mutta mihin lie ajatus kadonnut. Samettikukka Vanillaa sentään muistan joka kevät kylvää ikkunalautaruukkuihin ja nyt se kukkii innokkaana leikkimökin kupeessa. Alunperin tarkoitus oli laittaa sitä kasvimaalle, mutta enemmän iloitsen siitä yläpihalla.

Kruunuvuokko

Ehkä kesäkukiksi voidaan lukea myös kruunuvuokot, jotka eivät juurikaan meillä talvehdi. Niiden pieniä mukuloita tulee joka kesäksi hankittua. Tänä vuonna laitoin mukulat suoraan maahan, mutta ehkä ruukkuistutus olisi parempi, koska siten mukulat on helpompi kerätä talveksi taas kellariin. Mix-pussukasta löytyi tänä vuonna näköjään ainoastaan punaisia kukkia.

Daalia

Samoin daaliat kuuluvat minusta sarjaan kesäkukat, sillä eivät nekään ulkona meillä talvehdi. Meidän kellarimme ei ole paras mahdollinen juurakoiden talvettamiseen, sillä liian lämpimässä useimmat pehmenivät ja kasvuun lähti vain muutama, joista tämä yksi ruukkuun istutettu alkaa jo kukkimaan. Daalioita on toki hyvin monenlaisia, mutta toistaiseksi en ole niihin kovin hyvin syttynyt. 

Tarhasarjalilja Peach Dwarf

Lopetettakoon tämä sekalaisen kesäkukkaseurakunnan postaus vielä yhteen kasviin, joka vietti viime kesän ruukussa. Kyse on matalakasvuisesta tarjasarjalilja Peach Dwarfista, jonka siirsin syksyllä maahan. Sieltä ne ilmestyivät jaloangervojen ja kevätkaihonkukkien kainalosta.

Väri saattaa olla monen inhokki, mutta minusta näyttävät aika kauniilta vihreiden lehtien keskeltä pilkottaessaan. Ja katsokaa noita nuppuja. Herkullisia. Melkein tekisi mieli maistaa, mutta taidan jättää avautumaan.