Tehtyjä ja tekemättömiä

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Kummallista tämä ihmiselämä. Toivot jotain ja sen saatuasi ruikutat liiallisuudesta. Kevään koleudessa oli niin helppoa jankuttaa olevansa valon ja lämmön ihminen. Niin olenkin, mutta olen myös tekevä ihminen. Kun aurinko paahtaa päivä toisensa jälkeen korkeissa lukemissa, sammuu tekemisen ilo sitkeimmänkin puutarhaihmisen sielusta. Ei vaan jaksa, vaikka tarvetta ja halua olisi.

Sydäntä särkee katsella puutarhan kuivuutta. Joka aamu katson 10 päivän sääennusteen ja iloitsen yhdestäkin sadepisarasta. Harmikseni ne kuivuvat ennusteista yhtä nopeasti, kuin kuivuisivat matkalla pilvestä janoiseen maahan. Tätäkö meidän kesämme ovat jatkossa? Äärimmäistä kuivuutta tai sitten päivätolkulla jatkuvia rankkasateita? Kaipaan kultaista keskitietä.

Aivan toimettomana en ole ollut. Toki on tullut pyykättyä vuodevaatteita, mattoja ja muita pitkän kuivumisajan vaativia tamineita. Mikä ilo onkaan ripustaa narulle tyynyjä tai paksun sängynpeitteen, kun kaiken saa kuivana ennen iltaa sisälle.

Talon ympäri kulkevat kivituhkakäytävät ovat suorastaan huutaneet kohennusta. Jotenkin katse aina karkaa istutusalueille, joissa tulee nypittyä ylimääräisiä helpommin pois ihan ohikulkiessa. Sen sijaan käytävät vaativat omat työkalunsa ja rupeamansa tullakseen siistityiksi. 

Huoltopiha eli talon autotallipääty on onneksi iltapäivällä suurimmaksi osaksi varjoinen, joten sieltä oli hyvä aloittaa käytäväkunnostus. Heilurihara on tärkein työväline. Sillä saa möyhennettyä kivituhkapintaa, jolloin myös suurin osa rikoista irtoaa. Seuraavaksi kerään irronneita rikkaruohoja rautaharavalla ja aivan viimeiseksi tasoitan pinnan lehtiharavalla. Paikotellen heiluriharaa saa liikutella useaan kertaan parhaan lopputuloksen takaamiseksi.

Huoltopiha putsattuna

Sain huoltopihan putsattua ja siirsin työvälineet jo nurkan taakse seuraavaan kohteeseen. Sielläkin pieni pätkä on jo siistiytynyt, mutta helteessä eteneminen olkoon luvalla hitaampaa.

Yleensä kärrään rikkaruohot alapihan lehtikompostiin. Kivituhkakäytäviltä irtoaa rikkojen mukana runsaasti myös kiviainesta. Siksi keräsin syntyneen moskan tyhjentyneisiin multasäkkeihin, jotka vien myöhemmin kaatopaikan puutarhajätekeräykseen. Muuten lehtikomposti täyttyisi tiiviistä aineksesta, jonka muhiminen vie turhan kauan.

Tänä kesänä oli tarkoitus tilata kuorma kivituhkaa, koska haravoinnin ja lumenkolauksen myötä kivituhkapinta hupenee ajan mittaan. Edellisestä pinnan uudistuksesta on jo ties kuinka pitkä aika. Näyttää kuitenkin siltä, että homma siirtyy joko syksyyn tai peräti ensi kevääseen. Katsotaan.

Lemmikit odottavat kitkentää herukoiden kupeessa

En ymmärrä, mihin kaikki aikani hupenee. Monen monta kertaa olen aloittanut rikkaruoho-operaation, mutta edelleen se jumittaa pahasti. Lemmikkien kukinta on ollut ja mennyt, mutta niiden kuivuneita varsia on siellä täällä runsaasti. Herukkapensaissa oli oikein kunnon lemmikkikeskittymä, jonka sinistä kukintaa jaksoin ihailla. Nyt pitäisi käydä nyppimässä lakastuneet varret pois. Tiedän, että tuo paikka on hetkessä siistitty. Kunhan pääsisin sinne saakka. Toisaalta olen ajatellut, että ehkä kuivuneet lemmikitkin tuovat edes vähän varjoa omilla sijaintipaikoillaan. Vaikka mitäpä hyötyä muutaman lemmikin varjosta on herukkapensaille?

Pioniunikoiden porukka kriikunan alla

Kriikunan alle nousee pioniunikoiden armeija. Osa noista kasvaa komeiksi kukiksi, mutta osa jää minikokoisiksi taimiksi. Joukossa näkyy kasvavan myös rikkaruohoja ja punalehtistä pihakäenkaalia. Paikoin jätän pihakäenkaalin kitkemättä, koska toisinaan se sopii hyvin muiden kasvien seuraksi. Tässä kriikunan alla pikkuiset taimet eivät aiheuta ihastuksen väristyksiä.

Suikeroalpi seikkailee

Hortensiapenkin päädyssä suikeroalpi aikoo tehdä Kriikunapolusta keltaisena kukkivan vihermaton. Ja näyttääpä se vyöryvän myös nurmikolle, mistä ei sinänsä ole harmia. En kuitenkaan halua suikeroalpimattoa Kriikunapolulle, koska alkuun päästyään kasvi juurtuu tehokkaasti, jonka jälkeen avioero siitä on turhan vaikeaa. Tämä työmaa odottaa vielä sopivaa hetkeä, joka ei liene kaukana.

Mehitähdet kurkottelevat

Siirsin toissakesänä Oikearinteestä muutaman mehitähden pikkuisen palluran Kotikiven tyveen. Paikka on kuiva ja paahteinen eli sopiva mehikasville. Hyvin ovat kasvaneet ja aikovat nyt kukkia. Sielläkin näkyy joukossa kaikenlaista pientä rikkaa, joka ei sinne  kuulu. Kiven vasemmalla puolella sijaitsevaan Syyspenkkiin kylvin muutama kesä sitten pallerokiurunkukkaa. Kiva pikkuinen kasvi, joka kukkii sinisenä. Ja siementää niin valtavasti, että taimia nousee jopa toiselta puolelta puutarhaa. Onneksi ne on helppo kitkeä pois luvattomista paikoista.

Janoinen tähtiputki

Voi tätä kuivuuden kurimusta. Pikkupuutarhan tähtiputki Sunningdale Variegated roikottaa surullisen janoisena päätään. Annnoin sen ja Kivipenkin muidenkin kasvien nauttia sunnuntaina sadettimen tarjoamasta kosteudesta. Koko Kivipenkki kaipaa kohennusta ja talveen menehtyneiden jouluruusujen aukkopaikat täydennystä. Apua on tulossa, älkää hätäilkö. Taimia on helpompi kastella purkeissa, kuin maahan istutettuina. Malttia siis.

Makkaripenkin kasveja

Syyskuinen kattoremontti vaati rakennustelineet talon ympärille. Istutuksia on keittiön ja makkarien ikkunoiden alla talon tienpuoleisella sivulla. Leikkasin rakennustelineiden alta kaikki kasvit maan tasalle ja joitakin kaivoin kokonaan pois, koska näiden alueiden uusiminen on ollut pitkään mielessä. Keittiön ikkunan alla oli vuosikausia kasvanut kotkansiivet, jotka kaipasivat uusiutumista nekin. Kaivoin juurakot pois.

Kumpikin alue on varjossa suurimman osan päivästä. Puuvartiset kasvit eivät sovellu, koska katolta tulee talvella lunta ja sitä on myös näille alueille kasattava kulkuväyliltä. Alueille istutetut köynnöshortensiat olin ohjannut penkin keskelle laittamaani pitkittäiseen tukeen ja pidin köynnökset matalina leikkaamalla. Nyt on tarkoitus käyttää köynnöshortensiaa lähinnä maanpeitekasvina.

Lisää makkaripenkin kasveja

Istutin näille alueille varjossa viihtyviä kasveja. Aiemmin olin jo istuttanut kuunliljaa, varjohiippaa, karhunlaukkaa, suikeroesikkoa ja rönsytiarellaa. Kotkansiipi on löytänyt tiensä Makkaripenkkiin ihan itsestään vähän liikaakin. Siitä aion kaivaa osan pois, jotta matalammat kasvit saavat enemmän tilaa. Uusina istutin sormivaleangervoa, valkotäpläimikkää, valkoista pikkusydäntä (jonka taidan sittenkin siirtää vielä pois), kääpiojaloangervoa ja tarhakalliokieloa. Sekä särkyneensydämen, joka sekin viihtyy myös varjossa. 

Seinustalla kasvaa vanha piippuköynnös, jonka leikkasin syksyllä aivan alas. Sieltä se nousee reippaana. Piippuköynnös tarvitsee tuen, se ei omin avuin kiipeile. Nämä seinustan istutusalueet eivät ulotu aivan kiinni seinään. Penkin ja seinän välissä on kapea kivituhka-alue, jota aion ehtiessäni hieman leventää.

Salaatti kukkii

Kasvimaata olen kastellut kesäkukkien ohessa eniten. Vähintään joka toinen päivä, vaikka joka päivä olisi parempi. Salaattia taisin tapani mukaan kylvää liikaa, sillä osa siitä on jo alkanut kukkimaan. Laitoin lavakaulukseen myös kaksi kaupan salaattijuurakkoa syötyämme suurimman osan lehdistä pois. Teen lähes joka aterialle salaatin. Usein isona annoksena, jotta salaattia voi popsia vaikka iltapalaksi. Silti pärjäisimme vähemmälläkin salaattikylvöksellä, mikä pitää varmaan kirjata muistiin tarkemmin ensi vuotta ajatellen.

Kurpitsa matkalla

Kurpitsat ovat lähteneet vaellukselleen. Tämä karkulainen taitaa olla Tom Fox. Kesäkurpitsat pysyvät paremmin laatikossa. Loppukesästä saammekin harrastaa kasvimaalla kurpitsaesteiden yli hyppelyä. Suosin lavakauluksissa kierrätystä eli sama kasvi ei kahta kesää pidempään kasva samassa laatikossa. Kurpitsojen osalta on joka kevät mietittävä, mihin ne sijoittaa, jotta niillä on tilaa luikerrella häiriintymättä ja häiritsemättä.

Ehdin jo murehtia, kukkivatko kurpitsat ollenkaan. Kyllä kukkivat. Ensimmäistä kesäkurpitsaa ei enää pitkään tarvitse odottaa. Hiukan ne ovat tänä kesänä myöhässä, sillä yleensä juhannuspöytään voi jo hakea kesäkurpitsaa omalta kasvimaalta. Nyt niin ei käynyt. 

Clematis Aljonushka

 
Tarhakellokärhö Ajonushka kasvaa alapihan Ruusupenkissä. Viime kesänä päätin siirtää sen, koska kärhö joutui oikealla puolella kasvavan pensasruusu Sävelen pahasti ahdistamaksi. Ison kasvin siirtämisessä on aina riskinsä, mutta joskus on parempi ottaa riski kuin voivotella jotain epämieluisaa juttua päivästä toiseen. Leikkasin kärhön matalaksi, kaivoin isoksi kasvaneen juurakon ylös ja istutin sen saman penkin oikeaan laitaan valmiiksi kaivamaani kuoppaan.

Keväällä jännitin, kuinka kärhö on suhtautunut uuteen istutuspaikkaan. Sieltä se versoi ja nyt siinä on jo muutama nuppu. Aljonushkalta menee vielä aikaa kasvaa entisiin mittoihin, mutta pääasia on sen selviytyminen.

Clematis Aljonushkan irtiotto, penkin takaosa yhä siivoamatta.

Jokunen päivä sitten kävin taivastelemassa Ruusupenkin resuista olomuotoa. Kitkin rikkaruohoja, leikkasin kukkineita tulppaaneja ja napsin pois kuivia lemmikkejä. Yllättäen löysin Aljonushkan entisestä asuinpaikasta tuoreen taimen. Siis  kärhöstä jäi kuitenkin juurenpaloja multaan ja nyt se sitten meinaa jatkossakin kasvaa Sävelen kainalossa.

Laitoin vanhan paikan Aljonushkalle tuen, jotta sen on mukavampi kasvaa maanmyötäisyyden sijasta ylöspäin. Käyn siivoamassa penkin takaosan ja trimmaamassa aidan alustan, kunhan helle vähän hellittää.

Oudon näköinen pionin nuppu

Pionien poksahtelusta jo raportoinkin. Coral Charm on helteen vuoksi kukkimisessaan loppusuoralla. Ehdin jo mainita, että vain toinen Coral Charm kukkii. Vaan löysinpä eilen sen toisenkin Coralin nupun. Samassa penkissä kasvaa myös keltainen pioni Bartzella. Se kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. Kuvassa näkyvän nupun pitäisi kuulua Bartzellalle. Kovin on oudon näköinen, mutta ehkä sieltä vielä keltainen kukka kuoriutuu.

Paeonia l. Mme Emile Debatene

Viime vuoden toukokuussa istutin kaksi Shirley Templen juurakkoa, jotka kumpikin ovat nousseet, mutta eivät tänä kesänä kuki. Syksyllä istutin Liiteristä ostetut ja purkissa kesän viettäneet Alexander Flemmingin ja Mme Emile Debatenen. Kuvan pionin pitäisi olla jälkimmäinen eli Madame Emile Debatene. Netin kuvahaun perusteella istuttamani pioni on jokin muu kuin mainittu rouva. Hän on kaunis ja oikea nimikin ehkä joskus löytyy.

Kultakuoriainen - kamera tarkensi huonosti tuulessa

Puutarhassa touhuaa jos jonkinlaisia ötököitä. Harmillisimpia ovat omenankääriäiset, joita on ensimmäistä kertaa ompuissani oikein kunnolla. Koitin antaa niille lähtökyydin suihkuttamalla letkulla vettä, mutta huonoin tuloksin. Samanlaisia toukkaseittipusseja on myös koristeomena Makamikissa ja Aamuruskossa. Ruusupensaissa on paljon kirvoja, mutta niistä en jaksa kantaa huolta. Kukkivat kuitenkin ja leppäkerttuja näkyy nuppurykelmissä ruokailemassa.

Ötököiden lempeä

Sudenkorentoja näkee iltaisin lentelemässä, jos istumme pergolassa. Ennen juhannusta noustessani autosta oman kylän kaupan parkkiksella, näin pääskysen jahtaavan ilmassa taitavasti surenkorennon näköistä lentävää hyönteistä. Tekivät kaikenlaisia silmukoita ja jyrkkiä käännöksiä, kunnes jahti etääntyi minusta niin kauas, etten enää nähnyt lopputulosta.

Nokkosperhonen jättiverbenassa

Nokkosia kasvaa tontin laidalla ja muutamassa muussakin paikassa vähäisemmässä määrin. Olen suonut nokkosille oman paikan, jotta edesauttaisin mm. nokkosperhosten toukille alun elämään. Ehkä olen onnistunut, kun nokkosperhoset pysähtyvät ruokailemaan jättiverbenan kukalle harva se päivä.

Loki-vanhus pohtii

Sisällä on näillä helteillä muutenkin aika tukalaa, kun lämpö varastoituu talon kiviseiniin. Tytär lähti Islantiin ponivaellukselle ja hänen kissansa ovat meillä hoidossa. Siksi emme voi pitää ovia ja ikkunoita auki. Näin tiiviisti asutulla alueella kissojen vapaana pitäminen ei ole toivottua, emmekä myöskään halua päästää hoitokissoja karkuun. 17-vuotiaista kissaveljeksistä Loki liikkuu vähemmän ja se myös nukkuu enemmän. Sillä on ilmeisesti nivelrikkoa, eikä se koskaan ole ollut veljensä tavoin vilkas.

Nemon kyttäyshetki

Nemo sen sijaan on ollut pienestä pitäen varsinainen adhd-katti. Siinä riittää virtaa, uteliaisuutta ja menoa vähintään kolmen kissan verran. Nemo ymmärtää hyvin, kun sitä kielletään menemästä ruokapöydälle. Se ei vain muista kieltoja viittä sekuntia pidempään. Lokin puolesta ikkunoita voisi hyvin pitää raollaan. Nemo taasen räpsyttää tassullaan pientäkin rakoa niin kauan, että se saa päänsä mahtumaan ulos. Ei siis ikkunoita edes raolleen. Nemo on ollut entisessä elämässään jonkinlainen Houdini, sillä se taikoo itsensä vapaaksi kummallisistakin paikoista. Se on mestari avaamaan ovia päästäkseen haluamiinsa paikkoihin. 

Karvoja kummastakin lähtee tajuttomat määrät. Ne tykkäävät harjaamisesta, joten jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu kunnon kisssankarvasessiot. Karvaa riittää harjaan, kissaan ja kissanhoitajan silmiin ja suuhun.

"Onko viikset hyvin?"

Uusi viikko on alkamassa. Säähän on luvassa viilennystä, joten kenties voimme jatkaa ikkunanpuitteiden maalausurakkaa. Tuuletusikkunat ja ulkopuolen muutamat listat ovat sutimatta. Ihminen ei vaan selviydy +30 asteen paisteessa selvin päin maalaushommissa. Ja maalikin jämähti noissa lukemissa pensseliin.

Täällä toivotaan ja odotetaan puutarhaa kastelevaa ja elvyttävää sadetta.
Mukavaa heinäkuun alkua kaikille!

Levätään sitten myöhemmin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sää on hellinyt meitä ja tarjonnut puutarhaihmisille mahdollisuuden laittaa paikkoja kesäkuntoon. Olen mennyt  kaiken vapaa-aikani pihalla pää kolmantena jalkana. Sinänsä tarpeetonta hosumista, sillä vasta eletään toukokuun puoliväliä. Näitä aikoja ja hetkiä olen odottanut koko talven ja pitkään jatkuneen kolean alkukevään. Kun lämpömittari pongahti ylimaallisiin lukemiin, laajeni minun elämäni seinät vähintäänkin tontin rajojen mittaisiksi. Pihaovi on päivät selällään ja ikkuna yölläkin auki.

Hyasinthus 'Pink Surprise'

Ei ollut vaikea arvata, että lämpö räjäyttää puutarhan kukkimaan ja luonnon vihreäksi. Uutta ilmestyy mullan pintaan ja lehtien keskelle nopeammin, kuin nähdä ehtii. Koivujen hiirenkorvat kasvavat silmissä ja koristepuut ovat nupulla. Nyt on tyydyttävä pikaisiin kuvauskierroksiin, joiden annin voi sitten purkaa viimeistään syyspimeinä iltoina. Kuka ehtii tällaisina päivinä tietokoneen äärellä istumaan. Jokaisen blogissa olisi paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Ei vain ehdi pitkiä lurituksia kommentoida, vaikka kuinka tahtoisi.

Hyasinthus Woodstock

Pienimmät sipulikukat jo lopettelevat antaen vuoron isommille. Hyasintteja en tainnut viime syksynä yhtään uutta istuttaa. Osa vanhoista nousee mukavan runsaina, joskin osa laihoina yksilöinä. Vaalenpunaista Pink Surprisea olen istuttanut useita lähekkäin toisiaan ja siksi ne näyttävät laihempinakin kauniilta. Woodstockin kanssa voisi jatkossa tehdä samoin.

Syyspenkin laukkojen seasta nousi yllättäen keltainen hyasintti. En muista sellaista tuohon paikkaan istuttaneeni, eikä tietoa löydy listoistakaan. Olisiko hyasintti siirtynyt muiden kasvien siirron yhteydessä? Se on jopa luultavaa.

Pergolan viereisessä vatukkalaatikossa on jo vuosia kasvanut yksittäinen hyasintti, sininen sellainen. Sitä tapaan ihailla ihan läheltä sen jännän värityksen vuoksi. Nuppuisena tämä hyasintti on tumman lila. Avautuessaan väri vaihtelee vaalean lilasta siniseen.

Vatukkalaatikko on saanut nimensä sen sisällä kasvavista tuoksuvatukoista. Oli helpompi rakentaa vatukkakasvustolle selkeät rajat kuin kaivaa kiinaan juurensa ulottaneet puskat pois. Leikkaan vatukat syksyllä aivan alas. Ne kasvavat joka kesä nopeasti täysimittaisiksi muodostaen näköesteen puistoon tai puistosta meille. Istutin metsän kaaduttua tontin rajalle muutaman tuijan, mutta ne eivät vielä vähään aikaa tarjoa näköestettä.

Erythronium californicum White Beauty - Rusokoiranhammas

Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin uusiin kasveihin. Koiranhampaat kuuluvat niihin. Ilokseni ne näyttävät viihtyvän ja kukkivan. Viime syksynä istutin ensimmäisen rusokoiranhampaan, joka kukkii nyt yhdellä kukalla. Söötti kuin mikä. Se on muistettava merkitä tarkasti, etten Pikkupuutarhan Kivipenkkiä myllertäessäni vahingossakaan hukkaa valkoista kaunotartani. No, ehkä viime kesän myllerrykset Kivipenkissä hetkeksi riittivät.

Erythronium Pagoda -Koiranhammas

Keltaisia Pagoda -koiranhampaita on nyt kolmessa paikassa; Hortensiapenkin molemmissa päissä ja Kiemurapenkissä lähellä Kevätsuudelma -kirsikkaa. Koiranhampaiden pilkulliset lehdet on helppo tunnistaa niiden noustessa keväällä.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Aika monta perennaa odottaa yhä istuttamista. Aika on mennyt monissa muissa hommissa. Mitä tahansa teenkin, kuljen harvoin suoraan kohteesta A kohteeseen B. Matkalla eksyn helposti kurkkimaan sinne tänne. Portaita ylös noustessani huomasin Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani rusettinukin, johon on ilmestynyt nuppurykelmä. 

Lakastuvat scillan lehdet meinasivat peittää rusettinukilta auringonpaisteen ja minulta tämän ilahduttavan löydön. Pikkusipulit eivät haittaa myöhemmin parhaansa esittäviä kasveja. Kädellä siirsin scillojen lehtiä sivuun. Pian osa niistä kuihtuu ja loput voi vaikka leikata pois.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti pukkasi nuppunsa pikavauhtia, kuten muutama päivä takaperin epäilinkin. Otin kukista lähemmänkin kuvan, mutta unohdin siirtää nakkisormilla varustetun version kamerasta koneelle. Kukka katsoo aina nöyränä maata kohti, joten sen kunnolla nähdäkseen on sitä hellästi nostettava ylöspäin tai vastaavasti kuvaajan pitäisi kellahtaa kyljelleen maahan. Joskus toiste sitten.

Purlmonaria Blue Ensing - Tarhaimikkä

Vaahteravauvoja kitkiessäni löysin yllätyksekseni kuvan sinisen tarhaimikän. Istutin niitä vuosi sitten kaksi kappaletta Pikkupuutarhaan. Mielestäni huolellisesta istutuksesta ja kastelusta huolimatta taimet katosivat kesän aikana. Ajattelin, että paikka taisi olla sittenkin liian lämmin ja valoisa näille. Ehdin jopa unohtaa ne. Luultavasti toinen on heittänyt heipat, mutta onneksi tämä yksi on elossa ja kukkii. Aika hyvin se katoaa kevätkaihonkukkien sineen, vaikka imikän sininen onkin huomattavasti syvempi.

Jos ovat kasvit heränneet, sen ovat tehneet myös kaikenlaiset ötökät. Leppäkertut taiteilivat ruusuorapihlajan oksilla, mutta eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohti. Kotiloita metsästin yhtenä iltana kymmenittäin etikkakylpyyn. Nostin Ferramol-astian pergolan kulmalle, jotta muistan ripotella rakeita kotiloiden suosikkipaikkoihin. Ja niitähän riittää.

Navettapiian puuhamaa -blogissa oli jo muistutus, että myös liljakukot ovat hereillä. Huomasin sen itsekin. Jopa kirjopikarililjojen lehdiltä löytyy rakkaudenhuumassaan parittelevia liljakukkoja. Saa olla tarkkana niitä lähestyessään, ettei esimerkiksi käden varjo saa ötököitä pudottautumaan maahan. Mustasta mullasta on tosi vaikeaa löytää selällään köllöttäiviä kukkoja. Karsastan ötököiden koskettamista paljain käsin. Liljakukkojen listiminen onnistuu ongelmitta. Ilo se on pienikin, kun musertaa rakastavaiset kerralla sormiensa välissä.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen kukkien avautuminen on viittä vaille ajankohtaista. Sään viileneminen ehkä pidentään kukintaa, toivottavasti niin. Keisarinpikarililjat ovat minusta kuin heavy-rokkareita. Tukka on juuri heilahtanut pystysuoraan ylös matkalla olalta toiselle tiukan kitarariffin pyörteissä. 

Oranssinpunaisia keisarinpikarililjoja katsellessani silmiini nousee aina espoolaisen Marketanpuiston lammen lähellä sijaitseva kukkula, jossa eräänä keväänä näin lukemattomia kukkivia keisareita. Kiva, että muualla nähdyt unelmat toteutuvat myös omassa puutarhassa. Ehkä ei yhtä runsaina, mutta kenties matkalla samaan.

Primula pruhosiniana - Suikeroesikko

Esikkojen kukkiessa olen ahertanut kasvimaan kimpussa. Kylvin lavakauluksiin salaattia, pinaattia, lehtikaalia, herneitä, mangoldia, porkkanaa, retiisejä, tilliä, ruohosipulia, kosmoskukkia ja istukassipuleita. Istutin esikasvatetut kesä- ja spagettikurpitsat sekä ruusukaalin. Kastelin kuivaksi käyneen mullan sekä ennen kylvämistä että kylvöjen jälkeen ja laitoin laatikoille harsot. Joltain tuollainen tehtävä käy ehkä käden käänteessä, mutta minulta meni useampi tunti. Kirjasin kylvöjen ja istutusten ohessa lajikkeiden nimet karttaani. Välillä istahdin tuolille miettimään, etenenkö ennakkosuunnitelman mukaan vai teenkö muutoksia. Jonkun verran tuli muutoksia.

Pariin lavakaulukseen istutin esikasvatettuja samettikukkia. Ne ovat viettäneet aikaa kellarissa. Pari kertaa olen nypännyt nuppuja pois, mutta nyt kehittyneet nuput ja avautuneet kukat saavat nauttia ulkoelämästä. Kylvin myös samettikukkien siemeniä varapenkin reunaan. Seurakseen ne saivat kehäkukkia ja ruiskukkia. Toivottavasti kesä suo runsasta kukintaa.

Istutusalueiden kanttaaminen odottaa yhä. Pian siihen hommaan pitäisi ehtiä tarttua, sillä rikkaruohot ja muhevaan multaan kurottava nurmi ovat keväästä yhtä innoissaan, kuin minäkin. Istuttamista odottavat mm. juurakoista kasvatetut syysleimut, punatähkät ja punakärsämöt. Niiden istuttaminen on helpompaa, kun suurin osa vanhoista kasveista on noussut. Vielä niin ei ole tapahtunut. Kaikki aikanaan.

Juuri nyt ei ainakaan pysähtyneisyydestä voi valittaa. Päinvastoin. Paljon tapahtuu ja nopeassa tahdissa. Koitetaan pysyä perässä ja pysähtyä välillä ihan vain nauttimaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

Kuvaa kimalainen -haaste

Sain Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalta "Kuvaa kimalainen" -haasteen, jonka tarkoituksena on kuvata kimalaisia töissään ja julkaista sitten kuvat postauksessa.

 

Koko kesän puutarhassa on lentänyt ja mönkinyt jos jonkinlaisia ötököitä. Vaan nyt haasteen saatuani pilviset päivät ovat pitäneet ötökät melko tehokkaasti piiloissaan. Eikä tietenkään kamera ole juuri silloin mukana, kun pörriäisiä olisi runsaasti näytillä.

 

 

Tunnen huonosti ötököitä. Leppäkerttu ja muutamat muut tavallisimmat pystyn nimeämään, mutta monet lentävät ötökät menevätkin sitten railakkaasti sekaisin. Kuvan kirjan olen joskus ostanut, jotta voisin nimetä puutarhassa eteen ryömiviä ötököitä.

Pallerolaukassa taitaa olla kotimehiläinen (työläinen)

 

Ampiaisia on tänä kesänä näkynyt aika vähän, verrattuna viime kesään, jolloin niitä pörräsi ihan joka paikassa. Tekivät pesiä meidän terassilautojen alle, jolloin piti varoa kulkemasta ihan  pesäkohdan päältä.

Mantukimalainen

 

Heinäkuussa kaivoin alapihalla Ruusupenkin toista puolikasta auki parin päivän ajan. Ihmettelin, miksi aina tavarat paikalle rahdattuani ympärillä alkoi pörrätä iso joukko kimalaisia. Vähän arastelinkin touhuta t-paidassa ja shortseissa niiden syöksyjen keskellä, mutta eivät sentään minua pistäneet.

Saatuani työt päätökseen hain tuolin ja kirjoitusvälineet, jotta voin kirjata istutettujen kasvien paikat muistiin. Samalla päätin seurata, mistä kimalaiset tulevat ja minne menevät. Eipä ihme, etteivät tykänneet kottikärryistäni, sillä olin pysäköinyt ne tismalleen kimalaisten sisäänmenoaukon kohdalle. Nurmikolla olevaan, kauempaa vaikeasti havaittavaan pieneen reikään sukelsi iso joukko kimalaisia. Sittemmin en ole mantukimalaisia samassa paikassa nähnyt, mutta enpä ole heidän kotinsa päällä pidempiä aikoja ollutkaan.

Taidan jättää kuvaamieni ötököiden nimet arvuuttelematta. Kesä on ollut ilmeisen suotuisa kaikenlaisille hyönteisille, sillä vaikka en varta vasten ötököitä kuvaisikaan, kuvia koneelle ladatessa yhdestä ja toisesta kukkakuvasta löytyy myös hyönteismaailman edustajia.

Ota näistä nyt sitten selvää, kuka on mikäkin kimalainen. Tämä kaveri on ihastunut nukkapähkämöön. Näyttää kuin yrittäisi tunkea itsensä siipiä myöten kukan sisään.

Värimintuissa oli pari päivää sitten illansuun auringonpaisteessa melkoinen pörinä. Useimmat pörisijät olivat mehiläisiä, mutta muitakin kiinnostuneita mintuissa tepasteli.

Eryngium alpinum - Alppipiikkiputki

 

Alppipiikkiputki on todella suosittu pörriäiskasvi. Aamulla sen kukinnoissa saattaa torkkua lukuisia karvaturreja ja auringonpaisteessa ne pörisevät aktiivisesti kukkien ympärillä. Onhan tuo tötterö kuin lentokentän keskellä könöttävä lennonjohtotorni. Siihen on kenties helppo laskeutua ja lähteä taas uudelleen lentoon.

Syyshortensia Vim's Red on saanut ihailijakseen jonkun sarvijäärän. Sillä ei ollut mihinkään kiire, sillä keskiviikkona se roikkui selkä alaspäin kukan alapinnalla, jolloin sain vain sarvet kuvaan. Seuraavana päivänä sattumoisin kuljin pensaan ohi kameran kanssa ja silloin kaveri oli noussut kukinnon yläpinnalle. 

Tämä on kiva haaste, vaikka en mielestäni sitä parhaalla mahdollisella tavalla kyennyt toteuttamaan. Kasveja valitessani yksi kriteeri on hyönteisystävällisyys. Kun puutarhassa on erilaisia ja eri aikaan kukkivia kasveja, on siellä hyvät olosuhteet myös monenlaisille hyönteisille. Puutarhurin näkökulmasta ne kaikkein kauneimmat eivät välttämättä kiinnosta esimerkiksi kimalaisia tai perhosia laisinkaan.

 Haastan kimalaisia kuvaamaan seuraavat blogit:

Autuas olo 

Luonnon luomaa

Saran mökissä ja puutarhassa

Vikki kuvailee

 Haasteen säännöt ovat: 

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita jokaisesta eri näköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseesi.

 

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. 

Kunhan vain joka kuvassa on eri näköinen kimalainen. Halutessasi voit etsiä kimalaisille nimetkin.

 

3. Haasta vähintään kolme bloggaajaa mukaan.

 

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentti, kun olet osallistunut haasteeseen, niin saat postauksesi alkuperäisen haasteen loppuun osallistuneiden listalle.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!