Sinebrykoffilla kylässä

Ystävä antoi jälleen kerran oivallisen synttärilahjan. Hän jatkoi vuosi sitten antamansa museokortin käyttöaikaa vuodella. Koronan vuoksi edellisen kortin käyttö jäi varsin vajaaksi. Nyt päätin tarjota itselleni säännöllisin välein vapaapäivän johonkin mielenkiintoiseen museoon tutustumisen merkeissä.

Jo pitkään on tehnyt mieli käydä Sinebrykorffin museossa. Niinpä aloitin turneeni suuntaamalla matkan Bulevardi 40:een, jossa Sinebrykoffin museo sijaitsee. Siellä on parhaillaan Aarteet maailmalta, Mesenaattien matkassa -näyttely, johon on koottu taiteen keräilijöiden Euroopasta hankkimia töitä.

Avoinna olevan näyttelyn ohessa on toinenkin merkkipaalu, kun Paul ja Fanny Sinebrychoffin kokoelmalahjoituksesta tulee kuluneeksi 100 v. 

Vasta museossa paljastui, että 2. kerroksessa sijaitseva Sinebrykoffien kotimuseo on parhaillaan remontissa. Se avautuu uudelleen 27.11. Kuvista päätellen ko. kotimuseo on upeaa nähtävää, joten vuoden lopussa askeleeni kulkee uudemman kerran Bulevardille. 

Museokortin parasta antia on sen tarjoama huolettomuus. Sinebrykoffin museon pääsylippu on aikuisilta 16 €. Joka kerran rahalla pääsylipun maksaessani saattaisin miettiä kahdesti, raaskinko loppuvuodesta lähteä samaan museoon toistamiseen. Museokortilla tällainen huoli ei mieltä rasita.

Sinebrykoffin museo on sopivan kokoinen tutkittavaksi vähemmälläkin ajalla. Portaikon ikkunasta avautuu näkymä Sinebrykoffin puistoon, jossa en ole vuosiin käynyt. Eipä aika riittänyt siihen nytkään. Joka kerran Helsingissä käydessä tuntuu, kuin historia havisisi kaikkialla ympärillä. Mielenkiintoista katseltavaa ja tutustumisen arvoisia paikkoja olisi viikoiksi eteenpäin.

Museon lipunmyyntisalissa tulijoita tervehtii Paul Sinebrykoff (1859‒1917). Sama herra maalauksessa seinällä ja kierrätysmateriaaleista valmistettuna sohvalla istumassa. Vaimonsa Fannyn kanssa Paul Sinebrykoff keräsi taidetta, jonka puolisot yhteisestä toiveesta lahjoittivat 1921 valtiolle.

Näyttely jatkuu myös kellarissa, joka on aikanaan toiminut panimotuotteiden säilytystilana. Punatiilinen kellari holvikaarineen on jo tilana hieno paikka. Teokset on laitettu esille sopivan väljästi, jotta niitä on helppo tutkia niin läheltä kuin kaukaa.

Katse kiinnittyi 1. kerroksen kattoihin, joissa oli hienoja yksityiskohtia. Hämärässä tilassa kaikki valokuvat eivät onnistuneet, enkä saanut kunnollisia kuvia isoista kokonaisuuksista. Toivottavasti 2. kerroksen kotimuseon avautuessa siellä on mahdollisuus osallistua opastettuihin kierroksiin. Tiedonjano ainakin lisääntyi rakennuksen sisätiloja katsellessa.

Jacopo Bassano 1510-1592: Neitsy Maria, Jeesus-lapsi, Johannes Kastaja ja Pyhä Antonius Apotti

Näyttelyssä taidetta keränneiden mesenaattien taustaa on tuotu hyvin esille. Ensisilmäyksellä ajattelin, etteihän tuollaisia tauluja suomalaiset tailteilijat ole maalanneet. Kunhan käänsin katseeni teoksen oikealle puolelle, selvisi myös taidemaalarin nimi.

 Vasemmalla Alexander Roslin 1718-1793: Naisen muotokuva ja                                                                                                                                                   oikealla Carl Fredrik von Breda 1759-1818: Maria de Ron

Vanhojen muotokuvien yksityiskohtia, kampauksia ja vaatteita on hauska katsella. Kuvien rouvat ovat ruotsalaisia. Noissa tamineissa on mitä ilmeisimmin tyydyttävä lähinnä seurustelemaan tai korkeintaan kirjomaan muutamia pistoja silkkilangalla. Puutarhahommissa voisi hiustöyhtö tarttua ohikulkiessa lumikärhön oksaan ja koko kampaus mennä sekaisin. Maria de Ronin hattu sen sijaan olisi vallan mainio suoja paahtavalta auringolta.

Cornelis de Vos 1584-1651: Kaksi sisarta

Tämän maalauksen tiedoista ei käynyt selville, onko kyseessä ehkä kaksoset vai muuten sisarukset. Ehkä vasemmanpuoleinen on isosisko. Kuinkahan kauan tytöt ovat joutuneet malleina istumaan?

Kabinettikaappi 1600-1650

Kellarissa on esillä kabinettikaappeja, joiden yksityiskohtia oli pakko katsella lähempää. Valitettavasti ja ymmärrettävästi esineisiin ei saanut koskea. Mieli kyllä teki hiplata sormenpäillään kohokuvioita. 

Kabinettikaapit olivat erityisen suosittuja 1600-luvulla alankomaissa. Kaapit olivat usein ulkoasultaan vaatimattomia. Ovien takaa avautui ylellisillä materiaaleilla koristeltuja yksityiskohtia.

Tässä yksityiskohta yläkuvan kabinettikaapista. Kaapissa on käytetty materiaalina tammea, eebenpuuta, norsunluuta ja kilpikonnankuorta.

Kabinettikaappi 1600-luku

Tämänkin kabinettikaapin materiaaleina on eebenpuu ja kilpikonnankuori. Ovien ja laatikoiden maalaukset on suojattu lasilla, jonka vuosi valo heijastuu kuvista häiritsevästi.

Tämän kabinettikaapin maalaukset ovat 1600-luvun alun antwerpeniläisen mestarin käsialaa. Kaapissa on kuvattuna 15 kohtausta evankeliumista. 

Kapinettikaappi toimi kirjoituslipastona ja renesanssin aikaan suosiossa olleiden keräilyesineiden sijoituspaikkana. Kansallismuseossa on esillä kabinettikaappi, joka on joko ruotsalaista tai suomalaista alkuperää. Lisää siitä voit lukea täältä.

Vasemmalla Vilhelm Bissen Maljakonmaalaaja (1889). Oikeanpuoleisen seinän vasen maalaus Carl Schuch: Asetelma ja oikeanpuoleinen maalaus Gunnar Berdtson: Aimee, egyptiläinen tanssijatar 1883.

Walter Runeberg 1838-1920: Psykhe lamppu ja tikari kädessä

Ehkä kesäisen Runebergin kotimuseovierailun vuoksi katse kiinnittyi erkkerissä olevaan patsaaseen. Se on Runebergin pojan Walter Runebergin teos.

Kulttuurin ahmimisen päätteeksi kävin pesemässä kädet jatkaakseni matkaa kaupungille. Kellarikerroksessa sijaitseva wc oli rakennettu rakennuksen historiaa myötäillen. Mustat kalusteet sopivat hyvin punatiiliseen seinään. Kivitasolle sijoitettu  kuivakukka-asetelma tuo pehmeyttä ja antaa ripauksen ylellisyyden tunnetta vessakäynnille.

Sinebrykoffilta suuntasin Bulevardia pitkin kohti keskustaa. Matkalla oli toki pysähdyttävä katselemaan kaupungin ihmeitä. Tämän kukkakaupan syysasetelmat ovat ihastuttavia. Jossain lähellä asuessani voisin hyvin  kuvitella kipaisevani ostamaan parvekkeelle jonkun kauniin yhdistelmän.

Ruska Helsingissäkin on upeaa. Bulevardin ja Annankadun kulmauksen vaahtera loisti keltaisesta punaiseen.

Kävelin Vanhan kirkon puiston läpi. Puisto sijoittuu Bulevardin, Annankadun, Yrjönkadun ja Lönnrotinkadun rajaamalle alueelle. Lönnrotinkadun puolella sijaitseva, Engelin suunnittelema Vanha kirkko (1826) on parhaillaan hupuilla peitettynä remontissa.

Puistossa on muistomerkit mm Suomen sisällissodassa kaatuneille valkoisille ja saksalaisille sekä Viron vapaussodassa kuolleille suomalaisille vapaahtoisille. Helsingin ensimmäisen kirjapainon perustaneen Jakob Simeliuksen hautakivi on Bulevardin ja Yrjönkadun kulmauksessa.

Vanhan kirkon puisto tunnetaan yleisesti myös nimellä Ruttopuisto. Syksyllä 1710 riehui suuri ruttoepidemia, jonka aikana kuolleita haudattiin nykyisen Annankadun tienoille. Tämän muistoksi on puiston reunalla sijaitsevaan hautausmaan porttiin kiinnitetty 1938 Helsinki-Seuran aloitteesta suomen- ja ruotsinkieliset muistotaulut, joissa sanotaan ”tällä paikalla” olleeseen hautausmaahan haudatun 1 185 helsinkiläistä.

Puiston paikalla oli Kampin hautausmaa 1790-1829 Vanhimmat hautamuistomerkeistä ovat yli 200-vuotiaita. Niitä on noin 50. Helsinkiläisten toiveesta muistomerkit pestiin, tekstit maalattiin uudelleen ja pinnat käsiteltiin suoja-aineella kesällä 2021. Kivien puhtaus melkein häikäisi silmiä ja olisi ihmetyttänyt, ellen olisi lukenut lehdestä niiden kunnostuksesta.

Helsingissä, kuten missä tahansa kaupungissa on hyvä välillä kääntää katse kohti yläilmoja. Vanhoissa taloissa on paljon kauniita yksityiskohtia. Aikoinaan Helsingissä asuessa kävelylenkkien jälkeen tuntui, että arkkitehtuuriihmettelyn johdosta pää on jumittunut pysyvästi kenoon.

 
Asuttu ja kehittyvä kaupunki ei ole pelkästään muistomerkkien ja museoiden maailma. Elämä näkyy monin tavoin kaikkialla. Pidän siitä, että isoille betonipinnoille maalataan muraaleja ja pienemmätkin harmaat laatikot ansaitsevat tulla koristelluiksi. Kuka lienee maalannut sähkökaappiin punarinnan tai toiseen pandan? Punarinta olisi saanut jäädä sotkematta.

Hetken puistoa ja Bulevardin ruskaa ihasteltuani jatkoin matkaa kohti Erottajaa. Nälkä kurni vatsassa. Lähdin etsimään sopivaa paikkaa syödäkseni salaatin. Edellisellä Hesa-reissulla asioiden hoitamisen jälkeen en jaksanut jäädä kaupungille pyörimään, vaan suunnistin kotimatkalle. Tällä kertaa päätin ottaa vapaapäivästä kaiken irti ja söinkin oikein maittavan salaatin.

Erottaja oli vuosikausia Lauttasaareen ja Seurasaareen ajavien bussien päätepysäkki. Vuonna 2018 pysäkit poistettiin ja tilalle tehtiin avara jalankulkualue. Komeiden kukka-asetelmien takana näkyy Svenska Teaternin sisäänkäynti. 

Uudistuneella Erottaja-aukiolla on myös moderni taideteos, joka jäi minua askarruttamaan. En kuvannut sitä, kun teoksen ympärillä oli niin paljon ihmisiä. Helsingin taidemuseon sivulta löysin tietoa eli teos on vuonna 2019 paljastettu ruotsalaisen Eva Langen veistos Usko toivo rakkaus. 

Eva Langen teosta katsellessa minulle tuli mieleen Lasipalatsin kulmalla 1980 julkaistu J.K. Paasikiven muistomerkki, joka on ikäänkuin pyylevämpi versio usko toivo rakkaudesta.

 

 

 

Seuraavaa museokohdetta en ole vielä päättänyt. Useita vaihtoehtoja pyörii mielessä. Kohde ja ajankohta selvinnee myöhemmin. Sen huomasin, ettei yhteen päivään kannata useampaa tutkimuskohdetta ahnehtia. Uusien asioiden sulattaminen vaatii oman aikansa. Kukin kohde olkoon oma elämyksensä.

Syksyn ihmemaa

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Syyskuun viimeisen maanantain aamu valkeni tienoon peittävässä sumussa. Otin kameran mukaan pihakierrokselle. Portaat alapihalle laskeuduttuani näin ensimmäisenä keijujen ripustamat pyykkinarut syysvuokoissa. Tai ehkä nuo langat ovatkin pimenevien iltojen kausivaloja varten.

Kirsikkapuussakin lankoja kulkee ristiin rastiin. Onkin muistettava illalla kurkistaa alapihalle, josko keijujen kausivalot olisivat jo syttyneet.

Keväällä murehdin koristekirsikka Accoladen kohtaloa. Se teki lehtiä osaan oksista osan jäädessä paljaiksi. Silmuja oli joka oksalla runsaasti, mutta niistä ei kehittynyt sen enempää lehtiä kuin kukkiakaan. Sain ohjeita antaa puun olla ja seurata sen tilannetta. Ehdotettiin versotautia ja paleltumista. Myöhemmin puu teki lehdet osaan oksista. Jaksoi jopa muutaman kukankin aukaista. Epäilen joidenkin oksien paleltuneen. Toistaiseksi en ole tehnyt niille mitään, vaan aion katsoa vähintään ensi kesään.

Rubus idaeus - Vadelma

Vadelmiinkin oli vedetty pyykkinaruja tai kausivaloja. Melkoisen matkan keijut ovat lankojaan vedelleet, sillä vasemmalle lähtevä lanka kulki usean metrin matkan ilmassa yli nurmialueen valkoherukkaan. Mikäs on keijuilla keveitä lankoja vedellessä, kun voivat hennoilla siivillään liitää puutarhani rauhassa.

Clematis - Kärhö

Kasvihuoneen läheisyydessä kasvava kärhö on tehnyt hauskat siemenkodat. Edelleenkään en ole keksinyt sinililalle, pienikukkaiselle kärhölle nimeä. Princess Dianana sen olen ostanut, mutta se ei todellakaan ole sen enempää prinsessa Diana kuin Katekaan. Ehkä joku tuntematon prinssi.

Aroniat ovat muutamassa päivässä muuttuneet palavan punaisiksi. Pensaat ovat taas risuuntuneet ja muuttuneet alaosistaan lehdettömiksi. Ne saa taas lehtevöitymään alasleikkaamalla. Olen leikannut aronioita matalaksi muutaman vuoden välein. Teen sen vasta keväällä, jolloin voin tallustella rinteessä tarvitsematta surra kohmeisessa mullassa nukkuvien kasvien vahingoittumista.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Puistossa kasvavat mongolianvaahterat ovat ilo silmälle. Kunta istutti nämä kolme mongolianvaahteraa loppukesästä 2018. Silloin ne olivat laihoja pikkupiiskoja, joiden henkiinjääminen näytti kyseenalaiselta. Ehkä ahkera kehumiseni on innostanut niitä kasvuun ja kukoistukseen.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Keskimmäinen kolmikosta loistaa enemmän punaisena. Vasemmalle jäävä mongolianvaahtera on juuri ja juuri elossa. Sille pitänee myöntää kunniamaininta sinnittelystä. Kolmessa vuodessa se ei ole pahemmin kasvanut, vaan eipä ole kuollutkaan.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukoiden kukinta meni kesällä vikkelästi ohi. Kuivuudella ja helteillä lienee ollut osuutensa. Ilokseni osa kellukoista on ryhtynyt  kukkimaan näin syyskuun viimeisillä hetkillä.

Sunnuntaina sää oli parasta A-luokkaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti kesäiseen malliin. Lähdin aamulla pihamaalle pitkähihaisessa, mutta pian riisuin fleecen pois, eikä siltikään yhtään palellut. Kasvimaalla asustaneet kosmoskukat olivat muuttuneet keskiviikon pakkasaamussa niin surullisen oloisiksi, että katsoin parhaaksi saattaa ne kompostiin.

Colchicum - Syysmyrkkyliljat

Syysmyrkkyliljat osaavat joka vuosi yllättää yhtä iloisesti. Kesän kestäneen runsauden jälkeen en edes muista vahtia, milloin myrkkyliljat nousevat mullasta. Sitten ykskaks niitä kukkii siellä täällä. Olen istuttanut syysmyrkkyliljoja useampana syksynä systemaattisesti. Sipuli tai pari kunakin syksynä. Useimmat ovat Waterlilyä, jota on helpointa kaupoista löytää. Kaikkiaan pihallani nousee syysmyrkkyliljoja yhdeksästä paikasta. En edes muistanut, että vuosi sitten istutin niitä uusiin paikkoihin.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkkiin istutin syksyllä 2019 turkinmyrkkyliljoja. Miten saatoinkaan ne keväällä unohtaa nostaessani keijunkukka Hansin ylös jakamista varten. Siinä hötäkässä taisin vahingoittaa sipuleita, joista osa sentään on selvinnyt hengissä kukkiakseen nyt syksyllä. 

Aion laittaa jokaiselle syysmyrkkyliljalle merkkitikut, jotta en niitä jatkossa häiritsisi. On myös hauska kesällä nähdä, tekevätkö lehtiä. En ole niin taitava tunnistamaan, että välttämättä huomaisin muun kasvuston joukosta syysmyrkkyliljojen lehdet.

Cotonaester - Tuhkapensas

Tänä(kin) syksynä luonto hehkuu upeissa väreissä. Juuri nyt on hyvä aika kirjata itselle ylös kasveja, joiden syysvärit itseä miellyttävät. Meillä oli alkuvuosina tuhkapensasta rajaamassa pientä osaa tonttia tiestä. Myöhemmin tuhkapensaat kaivettiin ylös ja tilalle istutettiin tuijia. Joitakin tuhkapensaan juuria on kuitenkin jäänyt maahan ja sinnikkäästi ne sieltä versovat, joskin varsin matalina. Koska eivät haittaa tuijia, eivät minuakaan.

Hosta - Kuunlilja

Jotkut kuunliljat osoittavat mieltään vähäisimmistäkin hallaöistä. Bermudan kulmauksessa kasvava isompilehtinen kuunlilja on joka vuosi ensimmäisten luovuttajien joukossa. Taaempana oikealla on sitä tavallisinta kuunliljaa, joka ei toistaiseksi ole moksiskaan koleudesta.

Krassi kosiskelee kelloköynnöstä

Suurimman osan  kesäkukista jouduin kuskaamaan kompostiin tai  kellariin kattoränni-rempan alta. Kaksi laatikollista krassia siirsin pergolan kaiteelle. Olivat ilmeisen mielissään siitä, ettei kohtalo vielä osunut kohdalle. Ryhtyivät kosiskelemaan pergolan sisäänkäynnin pylväissä kasvavia kelloköynnöksiä. Sunnuntaina keräsin krasseista siemenet ja kuskasin nekin kompostiin. Kelloköynnös saa vielä olla, koska siinä on useita jo avautuneita kukkia ja nuppuja avautumassa.

Malus Musta Rudolf

 
Koristeomena Musta Rudolfia olen viime aikoina hehkuttanut ylenpalttisesti. Se kyllä osaa nostaa itsensä esille ihan omin neuvoin. Auringonpaisteessa sen punaisena palavia lehtiä ei vain voi olla huomaamatta ja ihailematta. 

Kasvimaalta on sato korjattu ja kesäkukat silputtu kompostiin. Sipulit on istutettu ja suunnitellut kasvit jaettu, siirretty ja istutettu. Jonkun verran olen leikannut perennoja. Monet jättävät perennojen leikkuut kevääseen. Osan jätän minäkin, mutta paljon myös leikkaan näin syksyllä. On mukavampi, kun ei tarvitse keväällä talloa nousevien sipulikukkien päällä. Voi keskittyä ripottelemaan tuoretta multaa peittämään ruskeita korsia ja mätäneviä lehtiä. 

Talventörröttäjiä runsaslumisina talvina ei pääse ihailemaan, kun kaikki peittyy joko sataneeseen tai kulkuväyliltä kolattuun lumeen. Tänä syksynä viemme puutarhajätettä myös kaatopaikalle, silllä kattoränni-rempan vuoksi alasleikattuja määriä ei ehditä omalla tontilla hakettaa, eikä kompostit niin isolle määrälle riitä.

Sipuliurakan päätyttyä ehdin vihdoin myös kanttaus- ja rikkaruohohommiin. Kiemurapenkki ja päivänliljapenkki ovat kumpikin tulleet käsitellyiksi. Myös Ovaalipenkki ja toisen kriikunan alusta on putsattu. Jostain syystä murehdin aina etukäteen tekemättömän työn määrää. Kun sitten ryhdyn toimeen, työt hoituvat odotettua nopeammin ja helpommin. Kun työlista lyhenee piirunkin verran, on tekijällä voittajan fiilis.

Kasvimaan kulmauksessa kasvava iso vaahtera on jo enimmän osan lehdistä varistanut. Valtaosa vaahteranlehdistä putoaa nurmikolle ja aidan taakse kunnan puolelle. Niin alapihan nurmikolta kuin muutaman metrin kunnankin puolelta ajan lehdet jonkun kerran syksyn mittaan ruohonleikkurilla, kun kerran nurmikkokin on leikattava. Jos jätän aidan kunnanpuoleiselle alueelle kasoittain vaahteranlehtiä, tuuli tuo ne kuitenkin meidän pihalle.

Talon puistonpuoleisessa päädyssä on useampi vaahtera. Osa meidän tontilla, osa kunnan puolella. Useimmat vielä melko nuoria. Niistä leijuu maahan lehtiä runsaasti, mutta valtaosa perenna-alueella ja kunnan nurmikolle. Sinne ne katoavat. 

 
Kaadoimme pari vuotta sitten varaparkkipaikalta ison vaahteran. Keväällä kaadoimme talon kummastakin päästä isot vaahterat, joista toinen oli pahasti pihalle kallellaan. Haravoitavan lehtimassa määrän väheneminen on jo tässä vaiheessa syksyä selvästi nähtävissä. Haravoiminen on mukavaa hyötyliikuntaa. Kun enää ei tarvitse vaahteranlehdissä kahlata,  haravoin oikeastaan vain yläpihan hiekkapintaiset kulkuväylät.

Syyskuu vaihtuu tuotapikaa lokakuuksi. Pihalla ja puutarhassa voi vielä tehdä monenlaista. Yhä enemmän jää aikaa myös kutomiselle ja lukemiselle sekä muille mielenkiinnon kohteille. Kasvukaudella en millään malta pysyä poissa puutarhasta. Puutarhatöiden vähetessä ja talvikauden alkaessa askel suuntaa kotikylän lukuisille kävelyreiteille ja metsäpoluille.

Ruohot, kasvit lakastuu,
syksy ilma pakastuu.
Puut ja pensaat varjää ruska,
luonnon valtaa lähdön tuska.
Tuuli lehdet puusta ajaa
muuttolinnut muuttaa majaa.

– Jukka Parkkinen –

Syksyn sipuliurakka maalissa

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Keskiviikkoaamuna mittari näytti -1℃ eli ensimmäinen ihan kunnon pakkasaamu. Näpit jäässä tepastelin alapihalle kameran kanssa ikuistamaan huurteiset ruusut. Päivän mittaan aurinko lämmitti tienoon. Vaikka aamulla kosmoskukatkin näyttivät varsin surullisilta, toipuivat ne ihmeellisen ryhdikkäinä jatkamaan kukintaansa. Onneksi pakkasaamu oli vasta esimakua tulevasta. Vielä ehtii laittaa puutarhaa talviteloille ja toppatakkikin saa odottaa vaatehuoneessa.

Bellis- Kaunokainen

En tippaakaan uskonut, että ensimmäinen pakkasaamu merkitsisi maan jämähtämistä jäähän kuukausiksi eteenpäin. Joka tapauksessa sipulit on mukavampi istuttaa pehmeään multaan ilman rautakankea ja hampaiden kiristystä. Niinpä otin kirjaimellisesti itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin sipuliurakkaan.

Kuvat lainattu Viherpeukalojen sivuilta, koska heidän sipulipusseissaan ei ole kuvallisia kortteja.

Tulppaanien istuttamisella ei vielä ole hurja hoppu, mutta nekin menivät multaan, kun kerran sain itseni työvälineiden kanssa pihalle. Kuvan tulppaanit ovat:

• T. generiana Darwin Blushing Apeldoorn (ylävasemmalla)
• Tulipa Purrisima  (keskellä)
  
• T. generiana Darwin Pink Impression (yläoikealla)
• T. generiana Darwin Apricot Impression (alavasemmalla)
• T. generiana Darwin Salmon Impression (alaoikealla)
  

Aiemmin istutin

• T. Finola Double Late
• T. Double Early Mix 
• T. Sylvestris
• T. Persian Pearl
  

Nämäkin kuvat lainattu Viherpeukaloilta

Narsissit on hyvä istuttaa ajoissa, jotta ne ehtivät kunnolla juurtua. Nyt multaan menivät:

• Tähtinarsissi Narcissus Flower Record (vasemmalla)
• Kerrottu Narcissus White Leon (yläoikealla)
  
• Valkonarsissi Narcissus poeticus Actaea (alaoikealla)
  
  

Viikko sitten istutin 

• Narcissus Altruist (kuvassa)
• Narcissus recurvus
  

Kuvat lainattu Viherpeukaloilta

Keväällä hienosti kukkineista lumikelloista lumoutuneena istutin niitä lisää. Nyt maahan meni pussilliset puistolumikelloa (Galanthus nivalis) ja kerrottua lumikelloa (Galanthus Flore Pleno).

Aiemmin ehdin jo istuttaa kaksi pussillista kerrottua puistolumikelloa.

Kuvat lainattu Viherpeukaloilta

Kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris) kuuluvat joka syksyiseen valikoimaani. Niitä kasvaa jo monessa paikassa, mutta 30 kpl:n pussillinen pääsi nytkin kotipihan multaan.

Kevätkurjenmiekat ovat niinikään vieneet sydämeni. Nyt istutin

• Iris reticulata Purple Hill (yläoikealla)
• Iris reticulata Harmony (alaoikealla) 

Jo aiemmin tänä syksynä olen istuttanut

• Iris reticulata Katharine Hodgkin
• Iris reticulata Harmony
• Iris histrioides Pauline - lumikurjenmiekka
  

Kuvat lainattu Viherpeukaloilta

Nettikaupan tilaukseen oli laitettu bonuksena 5 kpl:n pussi jättitähdikkiä (Ornithogalum ponticum 'Sochi'). Olinpa klikannut myös edullisen 5 kpl:n pussillisen Sweet Surrender -liljaa, jota ei vain voi olla liikaa - sitäkään. Paikka löytyi näillekin.

Rusokoiranhampaan kuva lainattu Viherpeukaloilta

Koiranhampaita olen laittanut useampana syksynä siten, että keltaiset Pagodat ovat kivasti kotiutuneet ja kukkivat keväällä hienosti. Vuosi sitten laitoin myös kermanvaaleaa rusokoiranhammas White Beautya. Nyt en sitä löytänyt, joskaan en kovin intensiivisesti edes etsinyt. Sen sijaan nettikaupasta tilasin kuvan vaaleanpunaista rusokoiranhammasta (Erythronium dens-canis). Tavallisesti koiranhampaita on pussissa tasan yksi hyvän kokoinen mokkula. Näitä rusoja pussissa oli viisi varsin pikkuista. Toivottavasti kukkivat keväällä.

Syysmyrkkyliljat ovat tyyriitä, eikä niitä ihan joka kaupassa ole. Espoolaisesta puutarhaliikkeestä ostin kaksi Waterlilyä kappalehintaan 4,95.

Marhanliljoja olen metsästänyt ja istuttanut muutaman vuoden ajan aika onnistuneesti. Nyt löysin sekä kellertävää Guinea Goldia että viininpunaista Claude Shridea. Kumpaakin minulla on jo ennestään, mutta ei haittaa. Aina mahtuu muutama lisää.

 

Keisarinpikarililjatkin olen vihdoin saanut kukkimaan sen ensimmäisenkin kevään jälkeen. Uskalsin siis ostaa jälleen uuden, kun sellainen nettikaupassa vastaan tuli. Fritillaria imp. Sunset pääsi vanhojen läheisyyteen olopihan Allaspenkkiin.

Päivänpesän elämää -blogin Katja mainitsi eräässä kommentissaan Allium Ping Pongin osoittautuneen hyväksi pörriäiskasviksi. Nähdessäni kyseistä laukkaa kaupassa, ajattelin kokeilla sitä itsekin. Kuvassa oikealla onkin jo tuolla aiemmin mainitsemani kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkin, joka kauneudessaan ansaitsee tulla istutetuksi useampaankin paikkaan.

 Krookuksia olen istuttanut kahdessa erässä. Aiemmin istutin:

• Crocus species Cream Beauty (vaaleankeltainen)
  
• Crocus species Fuscotinctus (voimakkaan keltainen ruskeilla raidoilla)
  
• Crocus Flower Record (keskisininen)
  
• Crocus Pickwick (sinivalkoraidallinen)
  

Nyt multaan pääsivät

• tähtisahrami Crocus tommasinianus 'Yalta' (yläkuvassa)
• kultasahrami Crocus chrysanthus 'Gipsy Girl (alakuvassa), joka on hyvin samankaltainen, kuin crocus species Fufcotinctus
  
  

Vaikka ajattelin, etten tänä vuonna istuttaisi ollenkaan hyasintteja, tuli niitäkin hankittua. Nyt istutin 5 Woodstockia ja aiemmin multaan kätkeytyi viisi vaaleanpunaista Pink Surprisea.

Tilapäinen istutusmerkki myöhempää kirjaamista varten.

Lisättäköön istutettujen listaan vielä 15 kpl:n pussillinen talventähtiä (Eranthis cicilica) ja pussillinen pikkusinililjaa (Scilla bifolia). Vielä odotan postin tuovan OmaPiha-lehden tilaajatarjouksen 30 kpl:n pussillisen tummahelmililja Valerie Finnisiä.

Olen tainnut antaa pikkusormeni sipulipaholaiselle. Hyvistä päätöksistä huolimatta eksyin perjantain kauppareissulla sipulihyllyn ääreen. Peräti kahdessa kaupassa. Ensimmäisestä ostin kaksi 40 kpl:n krokussekoituspussia ja 50 kpl:n pussin helmililjoja.

Toisessa kaupassa valinnanvaraa olikin huomattavasti enemmän. Kukkaroni onneksi en ottanut ostoskoria, sillä kuvittelin hakevani vain jonkun pikkusipulipussin. Istutettavaksi valikoituivat:

• Puschkinia libanotica
• Narcissus recurvus
• Tulipa Little Beauty
• Tulipa bakeri Lilac Wonder
• Iris reticulata Harmony
• Eranthis cilicica
• Fritillaria meleagris mix

En ole vuosiin istuttanut makkarien ja keittiön ikkunan alla oleviin penkkeihin sipulin sipulia, koska tarkoitus on jollain aikavälillä vähintäänkin supistaa alueita, ellei poistaa kokonaan. Kun mainitut paikat ovat  nyt liki paljaina kattorempan vuoksi maan tasalle leikatuista kasveista, ei houkutusta voinut välttää. Sateen ei pitäisi päivätolkulla jatkua, joten vielä pieni rutistus sipulitalkoon merkeissä.

 
Niin hienoa kuin keväällä onkaan kierrellä ihastelemassa sipuleiden nousemista mullasta, on niiden syksyinen istuttaminen vuosi vuodelta vastahakoisempaa hommaa. Pikkusipuleille löytyy varsin helposti sopivia koloja. Sen sijaan tulppaanit ja narsissit aiheuttavat joka vuosi melkoisen mietinnän. Minne niitä istuttaa, ettei vahingoittaisi perennojen juuria ja halkoisi työn tuoksinassa lapiolla mahdollisesti jo ennestään olevia sipuleita. Ei auta, vaikka kuinka olisi merkinnyt sipuleiden istutuspaikat. Muisti ei välttämättä kovin tarkkaan ulotu vuosien taakse. Aina sattuu ja tapahtuu. Nyt on sipulit tältä syksyltä taas istutettu. Vuoden päästä sama pähkäily, mutta se olkoon sen ajan murhe.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Mitähän seuraavaksi? Listalla on jänisverkkojen laittamista, havujen leikkaamista, hakettamista, tavaroiden talvisäilöön kantamista, kanttaamista ja kitkemistä. Ikkunatkin kaipaavat pesua. Ei siis vapaa-ajanongelmia.

Työt ei tekemällä lopu, joten pala kerrallaan ja välillä vähän rennommin. Puutarhahan on minun harrastukseni, kuntosalini ja monenlaisen uuden oppimisen lähde. Eiköhän siinä ole elämäntäytettä kerrakseen.