Ruskaa ja usvaa

 
Aurinkoiset päivät ovat olleet ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämpimiä. Hyvin on pärjännyt pihatöissä kevyemmilläkin tamineilla. Aurinko laskee täällä etelässä jo puoli seitsemältä. Ennen taivaanrannan taa laskeutumista säteet punaavat maiseman ja saavat ruskavärit hehkumaan.

Viime viikonloppuna illalla tienoon peitti hento usva. Se ei kuitenkaan muodostunut hernerokkasumuksi, vaan sää kirkastui hetkeksi ennen auringon painumista kokonaan taivaanrannan taa. 

Olen ripustanut erilaisia valoja puutarhaan. Pergolan katonreunalla on jo useamman vuoden ollut valosarja, joka syttyy ja sammuu ajastettuna. 

Siellä täällä puutarhan puissa roikkuu lyhtyjä, joissa tällä hetkellä on ajastimella kuuden tunnin ajan palavat led-kynttilät. Myöhemmin laitan osaan lyhdyistä öljykynttilöitä. Isokokoinen öljykynttilä palaa kolme-neljä päivää, vaikka sitä ei sammuttaisi päivällä. Loppusyksystä päivätkin saattavat olla niin hämäriä, että kynttilä voi aivan hyvin palaa ympäri vuorokauden.

Ilta-aurinko saa ruskavärit hohtamaan. Vielä hetken, sillä osa puista ja pensaista on jo pudottanut lehtensä. 

Tiistain kova tuuli sai osan tonttimme rajalla kasvavista puista pudottamaan loputkin lehtensä. Kunnan puut eivät mieti, kenen puolelle lehtensä pudottavat. Silppusin niitä ruohonleikkurilla niin omalle nurmikolle kuin aidan taakse kunnan tontille. Tuulihan ne sieltä kuitenkin meille kuljettaa. Silputtuna puunlehdet menevät pieneen tilaan, jolloin voin haravoida niitä puiden ja pensaiden tyville. 

Hedelmäpuissa on vielä lehdet tiukasti kiinni. Kriikunat ovat jo melko paljaita, mutta omenapuut vielä vihreitä. Viikonlopun ruohonleikkuu kesti tuplasti pidempään, kun välillä pysähdyin keräämään pudonneita lehtiä kanttausurista nurmikolle. Siinä niitä lehtiä oli helppo silputa ajamalla pari-kolme kertaa lehtien yli. Tässä vaiheessa silppu ei muodosta nurmelle kovin paksua kasaa, joten sen voi jättää haravoimatta. Myöhemmin silppukasat paksuuntuvat, jolloin haravoin ne puiden ja pensaiden alle. Osan kannan kompostiin.

Omalla tontilla kasvaa vain yksi iso vaahtera. Sekin alapihalla, eikä toivon mukaan enää pitkään. Vaahtera on huonokuntoinen. Siitä putoilee isoja oksia ja lehtiäkin puuhun tuli tänä kesänä vain osittain. Ukkokulta otti vaahterasta pois linnunpöntöt, jotta keväällä yksikään lintu ei vahingossa pesisi niissä. Tarkoitus on hommata puulle kaataja. Mieluummin jo niin varhain keväällä, että puun voi kaataa puistoalueelle kuitenkaan mitään vahingoittamatta. 

Alapihan vaahterasta on syntynyt siivottavaa vuosi vuodelta vähemmän. Sen sijaan yläpihan puistopäädyssä kasvaa kunnan puolella useita jo isoksi venähtäneitä vaahteroita. Arvata saattaa, että ne pudottavat lehtensä meillekin. Itse asiassa suurin osa lehdistä joko putoaa tai vähintään tuulen mukana kulkeutuu meidän pihalle. 

Leikkasin metsäpuutarhasta töyhtöangervot alas, kuten teen aina näin syksyisin. Niiden väliin jäi sopivasti multakohtia, joissa saatoin silputa ruohonleikkurilla kasapäin vaahteranlehtiä. Kuvassa multapinnan täyttää silputtu vaahteranlehtimassa, josta osan haravoin myöhemmin puiden tyville ja loput möyhennän multaan. Massaa on sen verran paksu kerros jo nyt, että möyhentämättä se muodostaisi talvipakkasella peltimäisen laatan maan pintaan. Homma on vielä kesken, sillä ainakin kaksi vaahteraa on edelleen täydessä lehdessä.
 

Terassinkulmalla muutaman vuoden asunut villiviini röyhähti tänä kesänä rehevään kasvuun. Leikkasin pari viikkoa sitten portaiden puolelta joitakin versoja lyhyemmäksi, jotta ne eivät peittäisi liiketunnistinlamppua ja siten estäisi sen toimintaa pimeällä.

Villiviini on vyörynyt terassin pylväästä myös maahan, jossa se ruskalehtineen näyttää kivalta hopeatäpläpeipin kaverina. 

Olen leikannut joitakin perennanvarsia. Etupäässä alapihalta. Yläpihalla sisäänkäynnin puolella suurin osa perennoista on leikkaamatta. Kesäkukistakin mm. mesiherttalehdet ovat edelleen paikoillaan. Kun on ollut niin lämmintä ja kasvit ovat hyväkuntoisia. Vasta ensimmäiset syksyn merkit ovat saavuttaneet kuunliljat. Yötkin ovat pysytelleet +10 paremmalla puolella. Paitsi nyt näyttäisi yötkin kylmenevän. Se tietää kuunliljoille kellastumista.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Vihdoin myös syysasteri Patricia Ballardini ovat ryhtyneet kukkimaan. Ilmeisesti ne tarvitsevat tällaisen pitkään jatkuvan lämpimän syyskauden. Pörriäiset ovat selvästi mielissään, koska niitä pyörii astereissa useita.

Auringonlaskut punaavat iltapilvet niin kauniiksi, että niitä voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Kuten huomaan usein tekeväni. Päivän uutisten seuraamisen sijaan ihmettelen punertavien pilvien purjehtimista taivaalla.

Hienoja auringolaskuja kaikille toivoen!

 

Ruskaa ja sinnittelijöitä

Villiviinin viehkeät sävyt

 

Pihapiirissä on ollut mukava tehdä pieniäkin syystöitä, kun aurinko on paistanut ja lämpöä riittänyt lähes kesäisissä lukemissa. Nurmikon olen leikannut entiseen tahtiin eli kerran viikossa. Nurmikko on kyllä kasvanut, mutta tärkein syy leikkaamiselle on puista pudonneiden lehtien silppuaminen. Etenkin vaahteranlehtiä meille kertyy kasapäin, eikä niitä tee mieli jättää nurmikolle koko talveksi lojumaan. Niistä muodostuu limaisia, tiukkaan toisiinsa liimautuneita laattoja, jotka eivät helposti tai nopeasti maadu.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti

Kurkkuyrtti kasvoi omia aikojaan lavakaulus neloseen, jonne olin kylvänyt herneitä. Herneet on jo aikoja sitten kerätty ja syöty, mutta kurkkuyrtti senkun kukkii ja komistuu.

Taustan punainen väri tulee aidalla kasvavista villiviineistä. 

Campanula patula - Harakankello

Harakankelloja on ilmestynyt puutarhassa sinne tänne. Niistä olen iloinnut kovasti. Yhden mattimyöhäisen löysin viikolla Pikkupuutarhan kiven takaa. Eipä tullut mieleenkään kiskaista harakankelloa pois, vaikka olisi tähdellisemmässäkin paikassa kasvanut.

Kesäkukkaruukuista olen valtaosan jo tyhjentänyt. Monessa ruukussa multa oli käyttökelpoisen näköistä. Jotkut ruukut tyhjensin pensaiden ja puiden tyvelle. Kuvassa kesän terassin ruukussa viettäneet punaiset orvokit alkoivat kukkimaan syreenien juurella multapaakun sinne nakattuani.

Orvokkeja kesän aikana nyppiessäni tapaan heittää kuihtuneet kukat kukkapenkkeihin. Sinne ne kätkeytyvät perennanlehtien alle ja maatuvat ja parhaassa tapauksessa tuottavat uusia kukkia.  

Clematis 'Princess Kate'

Kärhöt ovat jo vaipumassa talviunille. 'Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on kukkinut tämän kesän runsaana ja kauniina. Köynnöksen yläosassa ei enää ole avautumista odottavia nuppuja. Muutama alempana oleva kärhön verso on luikerrellut köynnöstuen vierellä kasvavaan perhoangervoon. Yhteistyö on voimaa näiden mielestä.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Kate-prinsessan yhteistyö perhoangervon kanssa on näköjään kiirinyt talon toiselle puolelle viinikärhö 'Polish Spiritin korviin'. Sekin sovittelee liloja kukkaissävyjään perhoangervon ruskan keltaiseen.

Bellis - Kaunokainen

Bellisten kukinta jatkuu ja jatkuu. Ensimmäiset aloittivat jo toukokuussa ja jatkavat yhä. Väreistä vaaleanpunainen näyttää olevan sinnikkäin. Punaisemmat ja valkoiset ovat lopettaneet aikoja sitten.

Sanguisorba officinalis - Punaluppio

Netin mukaan punaluppio kukkii heinäkuusta elokuulle. Omani ei ole kukkinut vielä kertaakaan. Ei heinäkuussa, ei elokuussa. Mutta nytpä se päätti kukkia lokakuussa. Tämä kasvaa Vattupenkissä, koristeomena Aamuruskon ja Diabolon välissä. Veikkaanpa, että punaluppiolle tulee vielä muutto, sillä aikuiskokonsa puolesta se on liian ahtaassa paikassa. Tänä syksynä en enää jaksa miettiä uutta asuinpaikkaa. Talvi on siihen sopivaa aikaa ja keväällä lapiointikin houkuttelee huomattavasti syksyä enemmän.

Rosa Ritausma

Ritausma on innostunut syksyiseen kukintaan. Sateet tuovat sen terälehtiin rappioromantiikkaa, jos nuo ruskeiksi menneet haluaa niin nähdä ja kokea. Sopii hyvin puutarhan muihin ruskaväreihin.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

Austin-ruusuista 'Carolyn Knight' vähät välittää myöhäisestä ajankohdasta. Jos kerran on nuppuja kasvattanut, pitäähän ne avata. Uusia nuppuja tosin ei enää ole. Avautuneita kukkia kuusi. Osa tosin jo elämänsä viime hetkillä.

Taustalla komeamaksaruoho loistaa punaisena. 

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Alapihan puskanurkkaan vähän kuin toisten jaloista aikanaan kaivettu kiiltotuhkapensas näyttää, ettei häntä niin vain pääse unohtamaan. Vuosi vuodelta sille tulee kokoa yhä enemmän. Ja ruska-aikaan se on yksi näyttävimmistä kasveista.

Tänä vuonna kiiltotuhkapensaassa on valtavasti marjoja. Ohi kulkiessa puutarhaihminen saa jatkuvasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun pensaissa vierailevat mustarastaat pyrähtävät vauhdilla ja äänellä pois marjojen kimpusta. 

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Huoltopihan tuurenpihlaja on tänä vuonna täynnä marjoja. Tai siis oli. Kohta nimittäin lukuisat musta- ja räkättirastaat ovat putsanneet sen marjoista. Tämä tuurenpihlaja on saanut ylleen upean ruskapuvun. Alapihan tuure vasta aloittelee värin vaihtamista. Ei ehkä kokonaan siinä tehtävässä onnistu, koska lehdet ovat alkaneet varista kiihtyvällä vauhdilla.

Aronia

Myös aroniassa marjoja yhä riittää. Paljon niitä keräsin omenien kanssa hillottavaksi ja aronialikööriä varten. Poimin aronioita myös muille säilöttäväksi. Paljon jäi syötävää linnuille. Puskassa rapisee ja oksat ponnahtelevat ylös alas rastaiden siellä ruokaillessa.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Puiston puolella, lähellä aitaamme kasvavista kolmesta mongolianvaahterasta keskimmäinen on vihdoin alkanut punastua. Aika hitaita nämä ovat kasvamaan. Istutuksesta on seitsemän vuotta. Kuvan oikeassa laidassa näkyvä on venynyt parhaiten. Kuvan ulkopuolelle jää pikkuisin, jolla ei taida olla korkeutta metriäkään. Eikä leveyttä. Näiden alku oli kinkkinen, kun ne meinasivat tukehtua rikkaruohoihin. Ryhdyin putsaamaan puiden tyveä, mikä on mitä ilmeisimmin auttanut. 

Kunta on törsännyt verorahoja hienoihin kasveihin, mutta jättänyt niiden hoitamisen alusta lähtien heitteille. Alkukesästä alueelle istutettuja puita on hoidettu poikkeuksellisen hyvin. Niihin laitettiin kastelupussit, joita käytiin myös kesän ajan säännöllisesti täyttämässä.

Perjantain ruokakauppakäynnillä tarttui mukaan muutama sipulipussi "ota viisi, maksa neljä" -tarjouksesta. Ajatus oli ottaa pussi tai pari laittaakseni pikkusipuleita vanhempien haudalle. Tuli edullisemmaksi käyttää koko tarjous, joten kotiin tuli kaksi pussillista 'King of the Striped' -krookuksia, yksi pussillinen kirjopikarililjaa ja yksi pussillinen lumikelloja.

Kuvasta puuttuu pussillinen helmililjoja, jotka vien vanhempien haudalle. Muut pikkusipulit laitoin perjantai-iltana ennen pimeän saapumista keittiöpenkkiin siihen kesällä istutettujen 'Little Lime' - syyshortensioiden vierelle. 

Puut ovat pudottaneet ahkerasti lehtiään. Yläpihalla tien puolen käytävillä kävellessä kahisee ja suhisee vaahteranlehtien täyttäessä joka nurkan. Kätevimmin kuivat lehdet saisi kivituhkakäytäviltä puhaltimella, mutta inhoan sen voimakasta ääntä. Haravoimalla lehtien mukana lähtee ikävän paljon kivituhkaa, mutta siitä ei sentään synny äänekästä melua.

Saattaa olla, että jossain välissä pörisytän ruohonleikkuria vaahteranlehtien päällä. Kunhan niitä vielä lisää tuohon putoaa. Siten saan lehdet silputtua pienemmksi, jolloin osan haravoin istutusalueille. 

Yllättävän paljon kukissakin on vielä pörinää. Kukkakärpäsiä ja kimalaisia näkyy syysvuokoissa ja astereissa sekä komeamaksaruohoissa lukuisia auringon niitä lämmittäessä. Meillä ei ole ollut vielä kylmiä öitä. Niiden saapuessa pörriäiset toivon mukaan kaivautuvat koloihinsa talviunille.

Villiviini pergolassa

Nauttikaamme ruskaväreistä!

Sadonkorjuu loppusuoralla

Villiviinin syysasu pergolan katolla.

 
Miten kummassa syksy yllätti minut? Tuli niinsanotusti puskista varisuttaen puista lehdet pitkin nurmikkoa ja terassia. Ja muuttaen kasvit ruskasävyihin. Ei siinä mitään, ruska on joka vuosi yhtä hienoa katsottavaa. Riippuen tietenkin kunkin vuoden värikylläisyydestä. Vähän epäilin, että runsaiden sateiden vuoksi värimaailma asettuisi enemmän ruskean harmaaksi. Ilokseni punaista ja oranssia on kiitettävästi. Etenkin villiviinit hehkuvat.

Lämpimien päivien ja kosteuden ansiosta nurmikko kasvaa vauhdilla. Viikonloppuna oli tarkoitus nurtsi leikata, mutta lauantaina olin ystävän miehen synttäreitä juhlimassa. Lauantaina myös satoi lähes koko päivän. Uusi viikko alkoi mehumaijaa vahtiessa ja nurmikkoa leikatessa.

Perjantaina aloitettu Zilga-rypäleen korjuu keskeytyi. Kuinkas muuten niin kaatosateen vuoksi. Viikko sitten pesemäni ikkunoiden ulkopinnat ovat yhtä harmaat kuin ennen pesua. Sunnuntaina jatkoin sitten rypäleiden korjuuta. 

Sain satoa kaksi ämpärillistä. Lähes puolet vähemmän kuin vuosi sitten. Ei haittaa. Noista tuli useampi litra mehua, josta osan jatkojalostin hyytelöksi. Arkkupakastin onkin jo pullollaan marjoja, soseita, mehuja, omenalohkoja ja rapsupaloja. Kaappipakastin on jätettävä ruokatarvikkeille, leivälle ja leipomuksille.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio kukki vielä muutama päivä sitten kauniisti. Nyt sitä katsellessa ymmärtää, mitä tarkoittaa sanonta "märkä kuin rätti". Tai "uitettu koira". Kukinto ei tuosta pörhisty auringon ja tuulenkaan ansiosta. Nuokkuluppion matka kohti kompostia on alkanut.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Vuosi sitten mylläsin Pikkupuutarhan Kivipenkissä ankaralla kädellä. Siirsin sieltä korkeaksi venyviä syysleimuja, kultakärsämöä ja varmaan jotain muutakin enimmäkseen alapihan Kaivoruusupenkkiin. Syynä siirtoon oli korkeiden kasvien kallistuminen loppukesästä käytävälle ja muiden kasvien päälle. Halusin myös, että Kivipenkin takareunan suuri kivi näkyisi paremmin. 

Keskitin useassa eri paikassa kasvavaa komeamaksaruohoa Kivipenkkiin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin nyt, kun maksaruohot ovat innostuneet kukkimaan. Ne houkuttelevat pörriäisiä puoleensa. Auringon paistaessa maksaruohoihin kasvustosta kuuluu tasainen surina ja pörinä. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on houkutellut kukkakärpäsiä. Yksi amiraali koitti hetken löytää tasapainon tuulen heiluttamalla syysvuokon kukalla. Sitten se lennähti syyshortensian kukalle, jossa pysyttelikin pidemmän aikaa. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo viedä kameran sisälle jatkaakseni pihatöitä. Kuinkas ollakaan, taivaalla kulki iso kurkiparvi kohti etelää lentäen ja samalla hyvästejään äännellen. Tuli haikea olo, kuten aina kurkien muuttoa katsellessa. 

Majalispenkistä otin kaikki kesäkukat pois. Unikot lähtivät jo aiemmin, kun niiden varret olivat menneet ruskeiksi. Leikkasin niistä talteen siemenkodat, jotka tyhjennän myöhemmin. Auringonkukka saa vielä kurkotella korkeuksiin, koska sen alemmissa haaroissa on vielä avautuvia kukkia.
 

Auringonkukka 'Astra Gold'

Tavallisen auringonkukan lisäksi esikasvatin 'Astra Gold'ia, jonka siemenet olen saanut blogiystävä Kivipellon Sailalta. Kuten kuvasta näkyy, 'Astra Gold' on kuin aurinkoinen pehmotyyny kesäisessä puutarhassa. Tätä on hankittava ensi keväänä lisää. 

Clematis 'Pink Fantasy'

Kärhöjen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Hiidenkirven puutarhassa -blogin Minnalla on takuulla jokin ihmeellinen taito, sillä hänellä kärhöissä on vielä paljon kukkia. Minulla oikeastaan vain 'Polish Spirit'issä on vielä useita kukkia. Samoin tarhaviinikärhö 'Black Prince'n voi sanoa edelleen kukkivan.

Kuvan 'Pink Fantasy' on jo käytännössä lopettanut, vaan yhden nupun se jostain taikoi avautumaan. 

Clematis 'Princess Kate' 

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' ilahdutti voimallisella kasvulla ja runsaalla kukinnalla. Nyt se on mielestään tehnyt tämän kesän tehtävänsä. Nuppuja ei enää ole avautumassa ja olemassa olevien kukkien loisto on hiipumassa. 

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausma on selvästi loppukesän kukkija. Sateista se ei ole tykännyt, kuten ei moni muukaan ruusu. Useita nuppuja on vielä valmiina avautumaan. Taitaa onnistuakin, sillä päivät ovat edelleen varsin lämpimiä. Yöt ovat selvästi viilenneet, mutta +10 asteen tietämillä edelleen mennään.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Austin-ruusuni 'Emily Brontë' ja 'Lady of Shalott' ovat kaikki nuppunsa avanneet, eikä uusia ole ilmestynyt. Sen sijaan valkoinen 'Carolyn Knight' pääsi vauhtiin kesän toisella kukinnalla. Useita nuppuja on valmiina ja yksi kukka jo avoinna.

Tämän 'Carolyn Knight' -ruusun olen ostanut Austin-ruusuna, mutta en ole löytänyt sitä mistään Austin-ruusujen luettelosta. Olisiko taimikauppiaalla käynyt nimilappujen kanssa vahinko? Kasvutavaltaan se muistuttaa vieressä kasvavaa 'Lady of Shalott'ia. Korkeita kumpikin ja muutenkin kuin siskokset. Oli Austin tai ei, tykkään silti.

Rosa 'Sävel'

Tässä kuvassa on jotain viehättävää. Sävel-ruusu tekee tuttavuutta vieressä kasvavan tarhakellokärhö 'Aljonushkan' kanssa. Luultavasti asia on toisinpäin eli 'Aljonushka' haluaisi kaveerata ruusun kanssa. 'Sävel' -ruusun vahva ja kasvuvoimainen olemus ei pienistä hätkähdä. Se kyllä jaksaa toimia tukena yhdelle kärhölle. 

Villiviinit ovat näin syksyisin kiitettävän villejä. Ainakin väreissä. Aidan villiviini on aloittanut punastumisensa tontin nurkasta alkaen. Toivottavasti se ehtii värittyä puuvajaa kohti kulkiessaan. Eiköhän niin käy.

Auringonpaiste sai villiviinin säihkymään sunnuntaina.

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on päivä päivältä punaisempi. Vasemmassa siivessä punastuminen saattaa jäädä vajaaksi. Veikkaan lehtien putoavan ennen värittymistä.

Köynnösnurkkauksen punaiset villiviinit kurkkivat alapihalle aronioiden ja lumikärhön välistä.

Auringonlaskun värit pe 18.9.

Pimeys laskeutuu iltaisin yhä aikaisemmin. Ehtiipä katsella erikoisia pilvimuodostelmia ja hyvällä tuurilla ihastella auringonlaskun punaamaa maisemaa.

 Mukavia syyspäiviä kaikille!