Syksyn ihmemaa

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Syyskuun viimeisen maanantain aamu valkeni tienoon peittävässä sumussa. Otin kameran mukaan pihakierrokselle. Portaat alapihalle laskeuduttuani näin ensimmäisenä keijujen ripustamat pyykkinarut syysvuokoissa. Tai ehkä nuo langat ovatkin pimenevien iltojen kausivaloja varten.

Kirsikkapuussakin lankoja kulkee ristiin rastiin. Onkin muistettava illalla kurkistaa alapihalle, josko keijujen kausivalot olisivat jo syttyneet.

Keväällä murehdin koristekirsikka Accoladen kohtaloa. Se teki lehtiä osaan oksista osan jäädessä paljaiksi. Silmuja oli joka oksalla runsaasti, mutta niistä ei kehittynyt sen enempää lehtiä kuin kukkiakaan. Sain ohjeita antaa puun olla ja seurata sen tilannetta. Ehdotettiin versotautia ja paleltumista. Myöhemmin puu teki lehdet osaan oksista. Jaksoi jopa muutaman kukankin aukaista. Epäilen joidenkin oksien paleltuneen. Toistaiseksi en ole tehnyt niille mitään, vaan aion katsoa vähintään ensi kesään.

Rubus idaeus - Vadelma

Vadelmiinkin oli vedetty pyykkinaruja tai kausivaloja. Melkoisen matkan keijut ovat lankojaan vedelleet, sillä vasemmalle lähtevä lanka kulki usean metrin matkan ilmassa yli nurmialueen valkoherukkaan. Mikäs on keijuilla keveitä lankoja vedellessä, kun voivat hennoilla siivillään liitää puutarhani rauhassa.

Clematis - Kärhö

Kasvihuoneen läheisyydessä kasvava kärhö on tehnyt hauskat siemenkodat. Edelleenkään en ole keksinyt sinililalle, pienikukkaiselle kärhölle nimeä. Princess Dianana sen olen ostanut, mutta se ei todellakaan ole sen enempää prinsessa Diana kuin Katekaan. Ehkä joku tuntematon prinssi.

Aroniat ovat muutamassa päivässä muuttuneet palavan punaisiksi. Pensaat ovat taas risuuntuneet ja muuttuneet alaosistaan lehdettömiksi. Ne saa taas lehtevöitymään alasleikkaamalla. Olen leikannut aronioita matalaksi muutaman vuoden välein. Teen sen vasta keväällä, jolloin voin tallustella rinteessä tarvitsematta surra kohmeisessa mullassa nukkuvien kasvien vahingoittumista.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Puistossa kasvavat mongolianvaahterat ovat ilo silmälle. Kunta istutti nämä kolme mongolianvaahteraa loppukesästä 2018. Silloin ne olivat laihoja pikkupiiskoja, joiden henkiinjääminen näytti kyseenalaiselta. Ehkä ahkera kehumiseni on innostanut niitä kasvuun ja kukoistukseen.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Keskimmäinen kolmikosta loistaa enemmän punaisena. Vasemmalle jäävä mongolianvaahtera on juuri ja juuri elossa. Sille pitänee myöntää kunniamaininta sinnittelystä. Kolmessa vuodessa se ei ole pahemmin kasvanut, vaan eipä ole kuollutkaan.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukoiden kukinta meni kesällä vikkelästi ohi. Kuivuudella ja helteillä lienee ollut osuutensa. Ilokseni osa kellukoista on ryhtynyt  kukkimaan näin syyskuun viimeisillä hetkillä.

Sunnuntaina sää oli parasta A-luokkaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti kesäiseen malliin. Lähdin aamulla pihamaalle pitkähihaisessa, mutta pian riisuin fleecen pois, eikä siltikään yhtään palellut. Kasvimaalla asustaneet kosmoskukat olivat muuttuneet keskiviikon pakkasaamussa niin surullisen oloisiksi, että katsoin parhaaksi saattaa ne kompostiin.

Colchicum - Syysmyrkkyliljat

Syysmyrkkyliljat osaavat joka vuosi yllättää yhtä iloisesti. Kesän kestäneen runsauden jälkeen en edes muista vahtia, milloin myrkkyliljat nousevat mullasta. Sitten ykskaks niitä kukkii siellä täällä. Olen istuttanut syysmyrkkyliljoja useampana syksynä systemaattisesti. Sipuli tai pari kunakin syksynä. Useimmat ovat Waterlilyä, jota on helpointa kaupoista löytää. Kaikkiaan pihallani nousee syysmyrkkyliljoja yhdeksästä paikasta. En edes muistanut, että vuosi sitten istutin niitä uusiin paikkoihin.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkkiin istutin syksyllä 2019 turkinmyrkkyliljoja. Miten saatoinkaan ne keväällä unohtaa nostaessani keijunkukka Hansin ylös jakamista varten. Siinä hötäkässä taisin vahingoittaa sipuleita, joista osa sentään on selvinnyt hengissä kukkiakseen nyt syksyllä. 

Aion laittaa jokaiselle syysmyrkkyliljalle merkkitikut, jotta en niitä jatkossa häiritsisi. On myös hauska kesällä nähdä, tekevätkö lehtiä. En ole niin taitava tunnistamaan, että välttämättä huomaisin muun kasvuston joukosta syysmyrkkyliljojen lehdet.

Cotonaester - Tuhkapensas

Tänä(kin) syksynä luonto hehkuu upeissa väreissä. Juuri nyt on hyvä aika kirjata itselle ylös kasveja, joiden syysvärit itseä miellyttävät. Meillä oli alkuvuosina tuhkapensasta rajaamassa pientä osaa tonttia tiestä. Myöhemmin tuhkapensaat kaivettiin ylös ja tilalle istutettiin tuijia. Joitakin tuhkapensaan juuria on kuitenkin jäänyt maahan ja sinnikkäästi ne sieltä versovat, joskin varsin matalina. Koska eivät haittaa tuijia, eivät minuakaan.

Hosta - Kuunlilja

Jotkut kuunliljat osoittavat mieltään vähäisimmistäkin hallaöistä. Bermudan kulmauksessa kasvava isompilehtinen kuunlilja on joka vuosi ensimmäisten luovuttajien joukossa. Taaempana oikealla on sitä tavallisinta kuunliljaa, joka ei toistaiseksi ole moksiskaan koleudesta.

Krassi kosiskelee kelloköynnöstä

Suurimman osan  kesäkukista jouduin kuskaamaan kompostiin tai  kellariin kattoränni-rempan alta. Kaksi laatikollista krassia siirsin pergolan kaiteelle. Olivat ilmeisen mielissään siitä, ettei kohtalo vielä osunut kohdalle. Ryhtyivät kosiskelemaan pergolan sisäänkäynnin pylväissä kasvavia kelloköynnöksiä. Sunnuntaina keräsin krasseista siemenet ja kuskasin nekin kompostiin. Kelloköynnös saa vielä olla, koska siinä on useita jo avautuneita kukkia ja nuppuja avautumassa.

Malus Musta Rudolf

 
Koristeomena Musta Rudolfia olen viime aikoina hehkuttanut ylenpalttisesti. Se kyllä osaa nostaa itsensä esille ihan omin neuvoin. Auringonpaisteessa sen punaisena palavia lehtiä ei vain voi olla huomaamatta ja ihailematta. 

Kasvimaalta on sato korjattu ja kesäkukat silputtu kompostiin. Sipulit on istutettu ja suunnitellut kasvit jaettu, siirretty ja istutettu. Jonkun verran olen leikannut perennoja. Monet jättävät perennojen leikkuut kevääseen. Osan jätän minäkin, mutta paljon myös leikkaan näin syksyllä. On mukavampi, kun ei tarvitse keväällä talloa nousevien sipulikukkien päällä. Voi keskittyä ripottelemaan tuoretta multaa peittämään ruskeita korsia ja mätäneviä lehtiä. 

Talventörröttäjiä runsaslumisina talvina ei pääse ihailemaan, kun kaikki peittyy joko sataneeseen tai kulkuväyliltä kolattuun lumeen. Tänä syksynä viemme puutarhajätettä myös kaatopaikalle, silllä kattoränni-rempan vuoksi alasleikattuja määriä ei ehditä omalla tontilla hakettaa, eikä kompostit niin isolle määrälle riitä.

Sipuliurakan päätyttyä ehdin vihdoin myös kanttaus- ja rikkaruohohommiin. Kiemurapenkki ja päivänliljapenkki ovat kumpikin tulleet käsitellyiksi. Myös Ovaalipenkki ja toisen kriikunan alusta on putsattu. Jostain syystä murehdin aina etukäteen tekemättömän työn määrää. Kun sitten ryhdyn toimeen, työt hoituvat odotettua nopeammin ja helpommin. Kun työlista lyhenee piirunkin verran, on tekijällä voittajan fiilis.

Kasvimaan kulmauksessa kasvava iso vaahtera on jo enimmän osan lehdistä varistanut. Valtaosa vaahteranlehdistä putoaa nurmikolle ja aidan taakse kunnan puolelle. Niin alapihan nurmikolta kuin muutaman metrin kunnankin puolelta ajan lehdet jonkun kerran syksyn mittaan ruohonleikkurilla, kun kerran nurmikkokin on leikattava. Jos jätän aidan kunnanpuoleiselle alueelle kasoittain vaahteranlehtiä, tuuli tuo ne kuitenkin meidän pihalle.

Talon puistonpuoleisessa päädyssä on useampi vaahtera. Osa meidän tontilla, osa kunnan puolella. Useimmat vielä melko nuoria. Niistä leijuu maahan lehtiä runsaasti, mutta valtaosa perenna-alueella ja kunnan nurmikolle. Sinne ne katoavat. 

 
Kaadoimme pari vuotta sitten varaparkkipaikalta ison vaahteran. Keväällä kaadoimme talon kummastakin päästä isot vaahterat, joista toinen oli pahasti pihalle kallellaan. Haravoitavan lehtimassa määrän väheneminen on jo tässä vaiheessa syksyä selvästi nähtävissä. Haravoiminen on mukavaa hyötyliikuntaa. Kun enää ei tarvitse vaahteranlehdissä kahlata,  haravoin oikeastaan vain yläpihan hiekkapintaiset kulkuväylät.

Syyskuu vaihtuu tuotapikaa lokakuuksi. Pihalla ja puutarhassa voi vielä tehdä monenlaista. Yhä enemmän jää aikaa myös kutomiselle ja lukemiselle sekä muille mielenkiinnon kohteille. Kasvukaudella en millään malta pysyä poissa puutarhasta. Puutarhatöiden vähetessä ja talvikauden alkaessa askel suuntaa kotikylän lukuisille kävelyreiteille ja metsäpoluille.

Ruohot, kasvit lakastuu,
syksy ilma pakastuu.
Puut ja pensaat varjää ruska,
luonnon valtaa lähdön tuska.
Tuuli lehdet puusta ajaa
muuttolinnut muuttaa majaa.

– Jukka Parkkinen –