lauantai 4. syyskuuta 2021

Satokauden katsaus

Ribes rubrum - Valkoherukka

Vaikka olemmekin vasta siirtymässä syksyyn, on sopiva aika tehdä katsaus kuluneen kesän satokuulumisiin.

 
Aloitan marjoista, joita tuli runsaasti kuivuudesta huolimatta. Yhdestä valkoherukka- ja kolmesta punaherukkapensaasta sain marjaa yhteensä runsaat kolme ämpärillistä. Kahdesta pienikokoisesta Pohjan Jätti -mustaherukasta tuli muutama litra. Kaksi karviaispensasta tuotti niin paljon marjoja, että osa alkoi jo rapista maahan, kun en kaikkia ehtinyt ajoissa keräämään.

Mustaherukat pakastin sellaisinaan. Valko- ja punaherukat keitin mehuksi. Yhden ämpärillisen vein veljenvaimolle. Karviaisista suurimman osan keitin niinikään mehuksi, josta pienen osan käytin karviaismarjahyytelöön. Jääkaapissa on myös tekeytymässä karviaislikööri jouluksi. 

Viljelylaatikot kesäkuun lopulla

Kasvimaalla on kahdeksan viljelylaatikkoa, jotka olen mielessäni numeroinut talosta lukien yhdestä kahdeksaan. Kierrätän kasveja laatikoissa eli harrastan jonkinlaista vuoroviljelyä. Pyrin myös huomioimaan kumppanuuskasvit. 

Suunnittelua helpottaa kevättalvella, kun kullekin kasville voi laittaa "osoitteen". Laadin tietokoneella istutussuunnitelman lajikenimineen ja kylvöpäivämäärineen. Suunnitelmia on myöhemnmin kiva vertailla, eikä unohduksen hetkellä tarvitse päätä raapia. Kaikki löytyy mapista.

Kahdeksikossa kasvaa parsaa. Nelosessa taasen pari pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Näissä laatikoissa on keväisin siis vain osa tilasta käytettävissä uusille kylvöille. Parsan seuraksi olen yleensä laittanut samettikukkaa.

Ukkokulta istuttaa joka vuosi talvivalkosipulia yhteen lavakaulukseen. Viime syksynä kutoslaatikko varattiin sipuleille, silloin istutetuista 21:stä kynnestä tuli 21 valkosipulia. Ehkä lisääkin voisi tänä syksynä laittaa, sillä käytämme paljon valkosipulia ruoan valmistuksessa.

Sipulit 4.6.21

Talvivalkosipulin kaveriksi istutin tavallista sipulia. Loput ostamistani istukassipuleista laitoin herneen kaveriksi. Sipuleita alettiin syödä jo ennen varsinaista sadon korjaamista. Sipuli on helppo kasvatettava ja sitäkin meillä kuluu paljon. Laitanpa mietintämyssyyn, josko ensi keväänä istuttaisin enemmän sipulia.


Herneitä laitoin kolmoslaatikkoon kaksi riviä Onwardia ja puolitoista riviä Kelvedon Wonderia. Näin pienestä määrästä tulee lähinnä sopiva maistiaismäärä. Jonkun verran käytiin napostelemassa suoraan puskista ja loput kerättiin kulhoon, joita sitten popsittiin ihan vain herkutellaksemme. Joskus herneissä on tolkuttomasti matoja. Tänä vuonna tosi vähän.

Mangoldi

Nelosessa kasvoi mangoldia, lehtikaalia ja salaattia. Tai piti kasvaa. Hölmöyksissäni laitoin esikasvattamani ja kasvarissa jonkin aikaa ulos istuttamista odottaneet ruusukaalit edellisten kanssa samaan laatikkoon. Alku menikin ihan hyvin. Mangoldi ja lehtikaali ehtivät itää ja kasvaa ennenkuin ruusukaalit valtasivat valon ja tilan. Salaatilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Myöhemmin ruusukaali voitti mangoldin ja lehtikaalinkin.

Ruusukaali
 
Vielä suurempaan hölmöyteen sorruin jättämällä ruusukaalit verkottamatta. Kaalikoit ja ties mitkä ötökät löysivät oitis kaalini, eikä sen hienompaa pitsilehtimallia olisi virkkaamallakaan saanut aikaan. Ihan hukkaan en koe ruusukaalin kasvattamiseni menneen. Opin kantapään kautta, kuinka tärkeää on  kaalikasvien suojaaminen. Ruusukaalit olisivat tarvinneet koko laatikon itselleen. 

Tekivätpä kaalit myös pikkuisia ruusujaan. En myöskään tiennyt, että ruusukaalit olisi kannattanut latvoa elokuun lopulla. Latvominen aikaistaa sadon kypsymistä ja tasaa kerien kokoa. 


Ykköslaatikkoon kylvin retiisejä
kahdesti, joista kumpikin kasvoi ja kypsyi nopeaan tahtiin. Kolmaskin kylvö vielä iti, mutta retiisit jäivät minimaalisen kokoisiksi. Cherry Belle ja Saxa kypsyivät nopeasti kookkaiksi ja silti mehevän maukkaiksi. 

Retiisejä kylvin jo huhtikuussa laatikkoon, jonka sijoitin kasvariin. Kannattava kokeilu, jonka ansiosta saimme retiisejä pöytään jo tavallista aikaisemmin.

Myös porkkanaa kylvin kasvariin sijoitettuun isoon ruukkuun. Myöhemmin siirsin ruukun ulos. Määrällisesti isoonkaan ruukkuun ei montaa porkkanaa mahdu, mutta saimmepä ensimmäisen sadon hieman aiemmin.

Kastelulaita kasvimaalla 22.6.21
 

Retiisien lisäksi kylvin ykköslaatikkoon kolmea erilaista porkkanaa: Nantaisea, Berlicumia ja Amsterdamia. Harvennusporkkanoita tuli maisteltua heinäkuussa. Elokuussa nostin yhden rivin syötäväksi ja nyt syyskuun eka päivä loput.


Perunalle ei omaa istutuslaatikkoa liiennyt. Annabelleä laitoin muutaman kappaleen isoon ruukkuun kasvariin huhtikuussa. Toisen satsin laitoin niinikään isoon ruukkuun toukokuun alussa ulos. Juhannukseksi saimme ensimmäisestä ruukusta pikkuisia perunoita maistiaisiksi. Myöhemmin istutetut perunat söimme elokuussa.

Kurpitsa Tom Fox


Seiskalaatikkoon laitoin sekä keltaista että virheää kesäkurpitsaa ja ensimmäistä kertaa kokeilemaani spagettikurpitsaa. Kaksi Tom Foxia pääsi vähän muiden jälkeen saman laatikon kulmaan. Spagettikurpitsa teki viisi mollukkaa ja Tom Fox yhden istutuslaatikkoonsa ja toisen mollukan viereiseen laatikkoon vartensa kiemurreltuaan.


Kurpitsoista osa on jo syöty. Paahdan kurpitsalohkot 225-lämpöisessä uunissa maustettuina timjamilla, valkosipulilla, mustapippurilla, balsamicolla ja oliiviöljyllä. Niin hyvää, että ensi vuonna on kasvatettava enemmän kurpitsaa.

Kesäkurpitsasta tuli kerrassaan onneton sato. Kukkivat jonkun verran, mutta ilmeisesti kukkia olisi pitänyt auttaa tupsuttelemalla niitä vaikka siveltimellä. Keltainen kesäkurpitsa ei edes kukkinut. Saattaa olla, että siemeneni ovat jo liian vanhoja. Vihreä kesäkurpitsa on yleensä turhankin tuottoisa. Tämän kesän sato taitaa jäädä yhden käden sormilla laskettavaksi. Joskus näinkin.

Tomaatit 4.6.21

Kasvihuoneen kesä onkin sitten ollut yhtä makujen juhlaa. Siirsin kellarissa esikasvatuksessa olleet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen 11.5. Aluksi ne olivat yöt kaksinkertaisten harsojen suojissa ja muutamana yönä kasvarissa oli myös sähköllä toimiva lämmitin. Aika pian harsoista ja lämmittimestä saattoi luopua.

Minulla on kasvarissa Blumat-kastelusarja, josta tämän kesän helteissä oli suuri apu. Kasvihuoneen nurkassa olevaa 150 litran vesisaavia sai kyllä täyttää tavallista enemmän. Automaatti piti ikkunan avoinna yötä päivää. Lämpötilaa laskeakseni pidin myös kasvihuoneen ovea ympäri vuorokauden auki. Viritin oviaukkoon harson, jonka kävin aina iltaisin kiinnittämässä nipsuilla karmeihin, jotta esimerkiksi naapurin kissa tai rusakot eivät päässeet kasvariin.

Vasemmalla Zazu, yläoikealla Koral ja alaoikealla Snacking Purple


Esikasvatin neljää erilaista paprikaa. Viime kesänä maukkaaksi havaittu makea Zazu, kuvassa vasemmalla vielä raakana, pääsi nytkin valikoimaan. Purppuraiseksi kypsyessään muuttuva Snacking Purple on myös makeahko ja mieto. Pientä punaista Koralia ajattelin säilöttäväksi vuohenjuustotäytteellä. Koral on kuitenkin maultaan sen verran tymäkkä, että taitaa jäädä säilömättä. Neljäntenä kasvatin edellisvuoden siemenistä hoikkaa Lombardoa, joka ei ole kovin voimakkaan makuinen.

Kaikki alkavat olla jo kypsiä ja osa syötykin.

Edellisvuoden tapaan päätin keskittyä pääasiassa kirsikkatomaatteihin, koska ne kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeimmin ja varmimmin. Kasvatin kahdeksaa eri lajiketta: Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Sungold ja Bumble Bee.

Satoisimpia tänä kesänä ovat olleet Gardener's Delight, Supersweet, Golden Sunrise ja Bumble Bee. Maultaan maukkaimpia Gardener's Delight ja Supersweet. Tigerellan taidan jättää ensi vuonna kokonaan pois. Se on maultaan aika lailla Golden Sunrisen kaltainen, vaikka väriltään onkin punainen. Rosella on harkinnassa. Pidän sen mausta ja ulkonäöstä, mutta kovin tuottelias se ainakaan tänä kesänä ollut.


Parempaa tomaattikesää en voisi toivoa. Sato on ollut runsas ja tomaatit todella maukkaita. Kuinkas muuten, kukapa sitä itse kasvattamiaan haukkuisi. Kypsymisen alettua vauhti olikin erinomaista. Heinä-elokuun vaihteessa kävin vähintään kerran viikossa hakemassa kasvarista kulhollisen tomaatteja.


Kuvan kulhollisen poimin 1.9. Samalla siirsin Tigerellan ja Rosellan kompostiin. Niissä ei enää ollut sen enempää raakileita eikä kukkiakaan. Ja jos kukkia olisi ollutkin, tuskin enää olisivat ehtineet hedelmiksi saakka kehittyä. Ainakin Bumble Beehen, Golden Sunriseen ja Supersweetiin jäi vielä muutamia pian kypsyviä tomaatteja. Tomaattikesä alkaa siis olla lopuillaan, vaan ei haittaa. Makoisa ja innostava muisto tästä taas jää päällimmäiseksi mieleen.


Entä kurkkukesä sitten? Se vasta onkin ollut melkoinen, sillä jossain vaiheessa ajattelin jo meidän hukkuvan kurkkuihin. Kasvarissani oli kaksi Cordobaa, yksi Baby F1 ja yksi Sherba. Yhtään enempää ei todellakaan tarvittu. Ensimmäiset raakileet Sherbassa oli jo taimia kasvariin viedessä. Sitten niitä tulikin kuin liukuhihnalta. Kun Baby ja Cordoba liittyivät joukkoon, ei kurkuista ollut kesän aikana pulaa. Niitä tuli annettua lapsille ja muillekin meillä käyneille.

Baby ja Sherba ovat nyt lopettaneet kukintansa eli enää ei ole odotettavissa niistä kurkkuja. Laitoinkin jo niiden varret kompostiin. Cordobassa on vielä pari pientä alkua ja muutama kukka. Se saakoon hetken armonaikaa ennen kompostikuolemaa.


Omenoista luulin tulevan vaatimattoman sadon. Hedelmissä on ollut jos jonkinlaista kääriäistä ja toukkaa sekä muumio-omenoita. Kuivuuden vuoksi ajattelin koonkin jäävän minimaaliseksi. Elokuun sateet kuitenkin kasvattivat omppujen kokoa mukavasti. Puut pudottivat runsain mitoin raakileita ja huonokuntoisia olen kantanut kompostiin. Syötävää jäi silti enemmän kuin riittävästi. 

Punakaneli
 
Ensimmäisenä kypsyi Huvitus, jota onkin syöty ahkerasti. Se kyllä maistuu myös linnuille ja pörriäisille. Varsinkin mehiläiset löytävät puissa roikkuvat kypsät punaposket vikkelästi. Punakaneli alkaa myös olla syöntikypsää. Lajina se on melko terve, eikä Huvituksen lailla ole yhtä toukkainen. Syys- tai talviomena, jonka nimestä en ole aivan varma, tekee kohtalaisen hyvän sadon. Se saa kypsyä vielä jonkun aikaa puussa. Valkeakuulas sen sijaan teki tänä vuonna vain muutaman hedelmän.

Syys- tai talviomena

Omenoita tulee syötyä sellaisenaan. Jonkun verran lohkon niitä pakastimeen. Elo-syyskuussa tapaan myös käyttää leivonnassa omenoita. Joskus olen tehnyt omenoista pakastimeen sosetta. Ehkä teen niin tänäkin vuonna. Hilloja meillä käytetään sen verran vähän, ettei niitä kannata valmistaa. Herukoista tuli jo mehuja yli oman tarpeen, joten omenoista ei sitäkään ole syytä tehdä.

Aronia

Aronioita rinteen puskat ovat täynnä. Niin täynnä, että pensaat  notkuvat miltei maassa. Aiempina vuosina olen pakastanut aronioita, sillä jäisinä aamupuuron päälle laitettuina ne ovat maukkaita. Nyt pakastin on niin täynnä muita marjoja, etten aio sinne aronioita enää laittaa. Sääli, sillä aronia on todellinen vitamiinipommi, sillä se sisältää beetakaroteenia, B1-, B2-, B6-vitamiineja, C-, E- ja K-vitamiinia, antosyanideja, polyfenoleja, kvinik-happoa, booria, jodia, kuparia, mangaania, magnesiumia, molybdeeniä ja rautaa. Ehkä sentään muutaman minigrip-pussillisen käyn vielä poimimassa. Loput jätän linnuille.


Viiniköynnös Zilga on niinikään täynnä hedelmäterttuja. Aivan kypsiä ne eivät vielä ole ja pieniähän nuo ovat verrattuna kauppojen ulkomaisiin rypäleihin. Viime vuonna taisin saada muutaman rypäleen, joista tein joulupöytään pikkuruisen purkin rypälehyytelöä. Nyt pitää keksiä napostelun lisäksi jokin hyödyllinen valmistusohje, jotta rypäleet eivät menisi pelkästään tinttien suihin. Pergolassa ei oikein enää tarkene istua nauttimassa välimerellisistä tunnelmista. Eikä siellä voikaan istua, sillä siirsimme kalusteet terassilta kellariin kattorempan alta pois. Keinu ei mahdu kellarin ovesta sisään, joten se valloitti väliaikaisesti pergolan.


Kasvimaalla on ehdottomasti oltava myös kesäkukkia. Kakkoslaatikkoon kylvin 14.5. kesämalvikki Silver Cupia, kosmoksia kolmea eri sorttia eli: Velouette, Double Click Cranberries ja Daydream. Lisäksi kylvin yhden rivin villiporkkana Daraa.

Kosmoskukat kasvavat joka vuosi valtavan korkeiksi. Hyvä niin, sillä siten voin ihastella niitä vaikka työhuoneen ikkunasta. Samoin puistoalueella kulkijat pääsevät nauttimaan kukkivista kosmoksista tarvitsematta häiritä niiden kasvattajaa.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Luulin, etteivät villiporkkanat suorakylvettyinä ehdi kukkia ollenkaan. Ehtivätpä kuitenkin. Aion siirtää ne lavakauluksesta johonkin istutusalueista jatkamaan elämäänsä tulevina vuosina. Terassin ruukusta istutin jo yhden Daran yläpihan Syreenipenkkiin. Toivottavasti nousee sieltä ensi kesänä. Ellei, voin aina kylvää uusia siemeniä.

Persilja yltyi kukkimaan

Luonnollisesti kasvimaalla on myös yrttejä. Lavakaulusten ja nurmialueen väliin jää Vapaapenkiksi nimittämäni kaistale. Siinä kasvaa ruohosipulia, persiljaa, sitruunamelissaa ja ryytisalviaa sekä tilliä. 

Vapaapenkin persilja kukkii taustanaan kehäkukat ja ruiskukat.
 
Lisäksi kylvin Vapaapenkin toiseen puoliskoon kehäkukkaa ja ruiskukkaa. 

Löytyi kuva aita-alueesta vain puiston puolelta otettuna.

Kasvimaan pitkä sivu rajoittuu kunnan puistoalueeseen. Meidän puolella aitaa, kasvimaakäytävän ja aidan välissä on kapea multakaistale, jossa kasvaa monivuotisina villiviinejä ja vuosi sitten kylvettyjä villiporkkanoita. Viime kesänä tyhjensin villiviinien eteen pussinpojalta ruiskukan siemenet, joista nousi tänäkin kesänä muutama kukka. Samoin kosmokset ovat siementäneet siten, että taimia ilmaantui jopa kivituhkakäytäville.

Tagetes - Samettikukka

Samettikukat kuuluvat myös kasvimaan jokavuotiseen valikoimaan. Olen kerännyt näistä punaoransseista siemeniä siltä varalta, etten löydä samaa lajiketta ensi keväänä. Olen näistä tykännyt kovasti. Aina on oltava mieli avoinna jollekin uudelle kaunottarelle.

Vapaapenkin vaeltajia eli pioniunikoita.

Tulipa tästä taas pitkä sepustus. Toivottavasti jaksoitte kahlata ainakin kuvat läpi. Itselleni tämä oli antoisa matka kuluneen kesän kasvimaan ja kasvihuoneen antiin. Kuvien etsimisen ja kokemusten muistelun ohessa tuli pohdittua kesän valintojen hyötyjä ja haittoja. Joitakin asioita teen ensi kesänä toisin. Jotkut valinnat taasen ovat osoittautuneet hyviksi toteutettavaksi jatkossakin. 

Keväällä olen taas tavalliseen tapaan intoa täynnä tilaamassa siemeniä ja suunnittelemassa kasvatuksia. Siinä tiimellyksessä unohdan monet hyvät päätökset. Tämä yhteenveto toimikoon siis konkreettisena muistutuksena ja ohjenuorana. Toivottavasti tästä on hyötyä teillekin, rakkaat blogiystävät!

Hyvää viikonloppua kaikille!


30 kommenttia:

  1. Kaiken kaikkiaan satokausi oli kohtuullisen hyvä vaikka osassa kasveista ei ole nähty meillä ikinä niin surkeaa tilannetta kuin tänä kesänä. Toiset vastaavasti menestyivät paremmin kuin koskaan ennen.
    Ruusukaaleista söin jo ekat minikerät, tosi minit ne oli mutta piti päästä maistamaan. Hyvää oli ja kypsyivät pannulla hetkessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääolosuhteisiin nähden olen tyytyväinen. Kuivuuden ja kuumuuden keskellä iski pelko, että kaikki näivettyy. Vaan kyllä sitä vettä tuli kasvimaalle laitettuakin. Niin kannulla kuin sadettamalla.
      Ahaa, valmistit ruusukaalit pannulla. Minä paahdoin mausteiden kanssa uunissa. Lilliputteja olivat, mutta hyviä.

      Poista
  2. Hyvin olette satoa saaneet. Ja tomaattien ja kurkkujen määrä on ollut teillä huippuhyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tyytyväinen kesän satoon. Varsinkin, kun olosuhteet olivat kaikin puolin ongelmalliset. Kasvariin olisi voinut laittaa enemmän ja monipuolisemmin erilaista kasvamaan, mutta onpa taas ensi kesänä vaihtoehtoja mietittävänä.

      Poista
  3. Mielenkiinnolla luin tämän jutun kokonaisuudessaan, eikä ollut liian pitkä. Lopputulemana saitte hienon ja monipuolisen sadon. Näihin koosteisiin on helppo palata myöhemmin, jos haluaa tarkistaa eri vuosien satotilanteita ja kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset koosteet, niin omat kuin muidenkin, ovat erinomaisia apuja keväällä uusia suunnitelmia tehdessä. Varsinkin hyödyt ja haitat sekä ylipäätään erilaiset huomiot vaikuttavat valintoihin.

      Poista
  4. Teillä omavaraisuusaste kasvisten kohdalla on melkoisen upea! Itsekasvatetut maistuvat hyviltä ja nautintoon sekoittuu puhdasta iloa siitä, että on onnistunut harrastuksessaan. Tomaattilajikkeissa on monta samaa kuin minullakin, tigerellasta luovuin juurikin sen maun vuoksi. Kurkkujen kasvatuksessa en ole vielä onnistunut, voi johtua tuoosta meidän puutarhahuoneesta, ei ehkä paras kurkuille, mutta en aio vielä luovuttaa :) Upea tuo sinun lavakauluskasvimaasi, ja "numeroitujen" laatikoiden avulla pysyy hyvin kartalla tulevien ja menneiden suunnitelmien kanssa! Omppusatosikin on kiitettävä, kun monessa paikassa ei tänä vuonna ole lainkaan päässyt herkuttelemaan omenilla. Meillä päästiin juuri ja juuri makuun. Hyvää syysviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kooltaan pienestä kasvimaasta ja kasvihuoneesta saatiin olosuhteisiin nähden varsin hyvä sato. Keväällä laiskotti aika paljon ja siksi valikoima jäi melko suppeaksi. Siinäkin mielessä lopputulos on kiitettävä.
      Kurkut ovat aina tykänneet pienestä kennokasvaristamme. Joka vuosi niitä on saanut syödä kyllikseen, mutta tänä kesänä kurkkuja tuli valtavasti ja nopeassa tahdissa.
      Jännästi omppusato on ollut eri paikoissa hyvin erilainen. Uutisissa näytettiin helsinkiläinen perhe, joka kantaa päivittäin portille omppuja ohikulkijoiden otettavaksi, kun puut tuottivat niin runsaan sadon. Meidän sato oli tavallista pienempi, mutta lopputulos yllätti kuitenkn positiivisesti. Mukavaa, että pääsitte edes omppujen makuun. Oman puun hedelmät maistuvat nekin parhaalta mahdolliselta.
      Kiitos, sinulle myös valoisaa ja lämmintä viikonloppua!

      Poista
  5. Monipuolisen sadon olette saaneet. Meille tuli myöskin erittäin hyvä marjasato. Mangolian ei itänyt kuin kolme ja suurin on nyt kymmensenttinen, lehtipersiljaa iti yksi yksilö. No ei se haittaa mutta mangoliaa kyllä kaipasin. Muuten olen tyytyväinen. Tuo Dara on kyllä kaunis en tiennyt että se on monivuotinen 🤔
    Edellisen postauksen ängelmä on kyllä myös ihana väriltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mangoldi on kuulunut minunkin joka vuotisiin suosikkeihini. Nyt ollaan talvi ilman. Kokeile persiljan kylvämistä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa se saa olla rauhassa. Minulla persilja nousee joka kevät. Puska alkaa olla jo niin suuri, ettei millään ehdi kaikkia edes käyttää. Laitan sitä paljon myös pakkaseen otettavaksi keittoihin ja ruokiin talven aikana.
      Dara lienee kaksivuotinen, mutta kylväytyessään siitä pääsee iloitsemaan monivuotisen lailla. Samaan tapaan kuin harjaneilikasta. Minusta kyllä tuntuu ja näyttää, että ihan viime kesäisistä juurista varret tänäkin vuonna nousivat.
      Hyvä, että mainitsit ängelmän. Piti tänään kuvata uudelleen kerrottu jaloängelmä, kun eilisen tuulen vuoksi en saanut tarkkoja kuvia. Tosin nytkin tuulee ihan riittävästi.

      Poista
  6. Noh onpas upeat ja esteettiset satonäkymät Sinulla 💕 sydänperuna oli ihana...kyllä tämä satokausi on niin vimmatun lyhyt Suomessa, plääh. Onneksi voit näistä onnistuneista lopputuotoksista nauttia vielä pitkään. Ensi viikolla pientä lämpenemistä havaittavissa, ehtii vielä kypsyä! Iloista viikonloppua 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä nähdä, millaisen syksyn saamme. Jos viime päivien kylmyys jää jylläämään, kesäkausi jää todella lyhyeksi. Ensin ei meinannut kesä millään tulla ja sitten se loppui kuin seinään. Onneksi ensi viikolle on luvassa ihan kesäisiä päiviä. Pitkä leuto syksy toisi vähän tasoitusta tynkäkesälle.
      Samoin sinulle, aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!

      Poista
  7. Onpa tullut runsaasti kaikenlaista satoa! Taidatte olla omavaraisia hevi-tuotteiden suhteen.Meillä kohtuullisesti satoa kasvihuoneesta, marjapensaista,ompuista ja kasvimaalta. Etanat tosin olleet riesana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit, olemme tosiaan kesän aikana olleet aika hyvin hevi-omavaraisia. On se vaan niin mukavaa ja innostavaa hakea omasta puutarhasta jotain ruokapöytään laitettavaa.
      Harmi, että teillä on ollut riesaa etanoista. Parissa puutarharyhmässä niistä on muutkin kirjoittaneet. Meillä on runsaasti kotiloita, mutta olisiko kuivuus niitäkin verottanut, kun vasta aivan viime päivien sateet ovat tuoneet ne esille.

      Poista
  8. Mukavasti on tullut monenlaista satoa, vaikka kaikki ei onnistunutkaan.
    Täälläkin aronia notkuu. En ole ikinä tehnyt marjoista mitään, mutta mieleen on jäänyt, kuinka niiden terveellisyyttä hehkutettiin opintojeni aikana 90-luvun alussa. Olen niin huono mehujen ja hillojen keittäjä, että saa nähdä, ehdinkö ennen lintuja. Olen pari marjaa syönyt suoraan puskasta, mutta ne ovat niin pahoja, ettei tee enempää mieli, vaikka eiväthän vitamiinitabetitkaan mikään makuelämys ole!
    Ihanan näköinen tontin reuna puiston puolelta. Siinä on puiston käyttäjille paljon silmäniloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaako sellaista vuotta ollakaan, jolloin kaikki olisi onnistunut. Olen tyytyväinen kesän tuotoksiin.
      Minusta aronia muuttuu pakastaessa makeammaksi. Marjat ovat hyviä sellaisinaan jäisinä puuron päälle laitettuina. Linnuillekin täytyy jättää syötävää. Eilen alapihalle mennessäni pyrähti parvi mustarastaita aroniapuskista. Puskien tyhjennys on siis alkanut. Kohta on terassi täynnä tummia linnunkakkaläiskiä. Sade ja viimeistään lumi nekin sieltä huuhtelee.
      Minua on pari kesää huvittanut, kuinka harjaneilikat kosiskelevat puistossa kulkijoita. Nähdäkseni niiden kukat, minun on mentävä aidan toiselle puolelle niitä katselemaan. Kävelyreissuja tehdessäni tykkään katsella ihmisten pihoja ja kasvivalintoja. Tasapuolisuuden nimissä on kiva tarjota samaa huvia muille.

      Poista
  9. Hyvin olettekin satoa saaneet. On niin palkitsevaa, kun saa nauttia omakasvattamasta sadosta.
    Aronia onkin oikea vitamiini- ja hivenainepommi. 😊👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen lisäksi, että itse kasvatettu maistuu niin hyvältä, on antoisaa hakea syötävää omasta puutarhasta. Kasvamisen ihmeen seuraaminen saa tavallaan huipennuksensa, kun voi maistaa kypsää hedelmää tai vihannesta.
      Aikanaan istutimme aronioita koristepensaina. Niiden marjasato onkin plussaa muun päälle.

      Poista
  10. Pitkä, mutta kiinnostava postaus! Blogikirjoituksissa on mukavaa juuri tuo, että kunkin kesän vaiheet jäävät muistiin ja niitä pääsee myöhemminkin tarkastelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että jaksoit lukea. Yhteenvetotyyppisiin postauksiin, niin omiin kuin muidenkin, tulee palattua useamman kerran. Talven aikana tuppaa moni asia vaipumaan unholaan.

      Poista
  11. Puutarhasi suorastaa tursuaa kaikkea kaunista ja hyvää! Erityisesti aidan toiselta puolen siltä näyttää. Sinulla on ollut loistava sato tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla aidan vierustella todellakin tursuaa. Harjaneilikat ovat päättäneet kosiskella puistossa kävelijöitä, eivätkä villiviinitkään omalla puolella pysy.
      Olen tämän kesän satoon tyytyväinen. Kuivaan aikaan mietin, pelastaako ahkera kastelukaan. Kyllä kannatti ahkeroida kastelukannuja kantamalla.

      Poista
  12. Mielenkiintoistahan näitä postauksia on lukea ja oppia samalla monta asiaa. Olet saanut taas tänä vuonna hyvän ja monipuolisen sadon kasvimaaltasi.
    Sinulla on hyvä systeemi numeroida kasvilavat. Se varmasti selkiyttää viljelykierron ylläpitämistä ja muistamista. Minäkin olen yrittänyt pitää jonkinlaista viljelykiertoa mutta eipä se aina onnistu. Tänä vuonna ongelmia aiheutti sipuli. Jos sipulin istukkaita myytäisiin vaikka 20 kappaleen pusseissa, kasvattaisin sitä varmaan joka kesä. Puolen kilon pussukka valtaa tilaa jo useammasta lavasta ja hankaloittaa kaiken muun kasvattamista.
    Olet siis jo kerännyt sadon ruusukaaleista? Minä aion odottaa siihen saakka että kerät kasvavat kunnolla syöntikokoon. Nyt ovat samankokoisia kuin viime vuonna lokakuussa, joten tällä kolmannella kerralla taidan vihdoin onnistua saamaan niistä enemmän kuin pelkät maistiaiset.
    Jos minulla olisi enemmän tilaa kasvimaalla, voisin kokeilla kurpitsan kasvattamista ensi vuonna. Saimme nimittäin tuttavalta jalkapallon kokoisen talvikurpitsan ja pitkään mietimme, mitä siitä tekisi. Aikaisemmat kokemukset siitä eivät vakuuttaneet. Viikonloppuna päätimme kokeilla tehdä sosekeittoa ihan omalla reseptillä ja siitähän tuli sitten niin hyvää, että viimeisistä kauhallisista melkein kisailtiin. Saimme isännän kanssa syödä koko kahden litran annoksen ihan itse, sillä lasten makuun sopassa oli liikaa chiliä. Hieman liikaa sitä oli minullekin, mutta se ei haitannut kun maku oli muuten todella hyvä ja koostumus samettinen. Samalla reseptillä kokataan varmasti vielä useamman kerran tänä syksynä.
    Vapaapenkissä on kaunis, niittymäinen tunnelma. Puiston puolelle kurkkivat kukat taitavat ajatella, ettet saa tarpeeksi liikuntaa puutarhapuuhissa. Taukojumppana pitää siis käydä kävelyllä puiston puolella heitä ihastelemassa.
    Minulla on edessä varmaan paljon siivoamista, sillä kaksi hallayötä putkeen on varmasti tehnyt tuhojaan. Ainakin kosmokset ja purppurarevonhännät taitavat nyt olla menetettyjä tapauksia, samoin syyshortensioiden kukinnot. Kasvimaalla en eilen ehtinyt tarkempaa syyniä tekemään, mutta pikavilkaisulla näytti siltä, että samettikukat olivat muuttuneet mustiksi. Kesäkurpitsakin on varmasti mennyt, mutta toivottavasti muut olisivat kunnossa. Kaikki juureksetkin kun ovat vielä maassa.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan nappiin viljelykierto ei aina mene minullakaan. Sipuli on yksi niistä, jonka kanssa joutuu säveltämään. Yleensä tyrkkään loput sipulit vapaapenkkiin, kukkien sekaan. Hyvin se siellä pärjää, eivätkä kukatkaan ole toistaiseksi protestoineet.
      Olet oikeassa, turhan aikaisin keräsin ruusukaalit. Hyviä olivat lilliputtikokoisinakin, mutta ainakin kuukauden olisivat vielä voineet kasvimaalla olla. Menköön tämä vuosi niiden suhteen oppimisen piikkiin. Ensi keväänä sitten katson, laitanko niitä.
      Minulla on joka vuosi sekä kesäkurpitsaa että muita kurpitsoja. Varaan niille lavakauluksen, josta kurpitsojen lonkerot mahtuvat kiemurtelemaan muuallekin. Tänä vuonna yksi kurpitsa kasvoi naapurissa olevaan parsalaatikkoon, johon se hyvin mahtui. Ensi vuonna ajattelin opetella enemmän kurpitsaversojen leikkaamista, jolloin osa voimasta suuntautuisi enemmän hedelmiin kuin versojen kasvattamiseen. Spagettikurpitsa osoittautui tosi herkulliseksi. Sen korjaamisella ei ole vielä kiirettä, mutta houkutus maistamiseen oli liian suuri. Parempi syödä suoraan kasvimaalta, kuin koittaa keksiä sopivia säilöntämenetelmiä.
      Omassa kasvatuksessa olen huomannut, että itselle mieluisan valmistus-/säilöntäohjeen löytyminen on tärkeää. Turha kasvattaa sellaista, joka ei itselle tai perheelle maistu missään muodossa. Mukava kuulla, että kurpitsa löysi tiensä lautasellenne.
      Tai sitten puiston puolelle kurkkivat kukat haluavat vahtia, että hoidan raja-alueen nurmikkoa huolellisesti. Leikkaan nimittäin säännöllisesti myös viipaleen kunnan (kunta leikkaa puistoalueen nurmikkoa max. kerran kuukaudessa, jos silloinkaan) alueesta, koska se liittyy saumattomasti aita-alueeseemme. Samalla rajoitan rikkaruohojen siirtymistä meidän puolelle ja vähennän kotiloiden suojapaikkoja.
      Toivottavasti halla ei tehnyt suurta tihutyötä puutarhassasi. Syyskuun nyt ainakin olisi saanut olla hallatonta ja päivällä lämmintä. Kylmää oli kaksi edellistä yötä täälläkin, mutta alapihalla on sentään pysynyt plussan puolella. Daaliaruukutkin ehdin nostaa pergolaan, jossa on ollut hieman lämpimämpää. Juurekset säilyvät hyvin mullassa näillä hallakeleillä.

      Poista
  13. Satoa ja silmänruokaa on tullut teillä runsaasti!
    Meillä parhaiten viihtyivät tänäkin vuonna kasvarin tomaatit ja kurkut ja lavakauluksissa perunat. Kasvarissa kastelu toimii altakastelulaatikoilla ja perunaa ei niin kovin haittaa, vaikka kastelija olisi laiskanpuoleinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivaan ja kuumaan kesään sekä pieneen tilaan nähden sato on minusta aika mukava. Osa kurpitsoista on vielä kasvimaalla, ja tietenkin kukkia.
      Olen harkinnut altakastelulaatikoita, mutta toistaiseksi Blumat toimii riittävästi. Laiskan kastelijan kasvatettavat, kuten peruna, ovat mukavia ja ennenkaikkea maittavia.

      Poista
  14. Mahtavaa satoa!
    Ihailen kovasti jaksamistasi 💖!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Valtaosa puutarhatöistä on antoisaa ja innostavaa. Siksi niiden parissa jaksaa touhuta.

      Poista
  15. Vastaukset
    1. Kiitos MaaritKoo! Hyvää ovat olleet, eikä mitään ole mennyt hukkaan.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!