Kuusi kuvaa kesästä

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma 14.5.2023

 

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo laittoi jälleen liikkeelle Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Tämä on haasteen 11. kerta. Aina yhtä mukava haaste, kiitos Pirjo! Joka kerta on myös yhtä vaikeaa päättää, mitkä kuvat valitsen. Kesäkuvia selatessa tuntuu suorastaan käsittämättömältä, miten valtavasti omassa pihassa kaikkea kaunista on. Nyt päädyin sellaisiin kasveihin, jotka tavalla tai toisella aiheuttivat viime kesänä muita enemmän kiinnostusta.

Pihani ainoa kirsikkapuu, Kevätsuudelma, yllätti runsaalla kukinnalla. Tämän kesällä 2016 istutetun puun ulkonäkö saa joka vuosi miettimään, riittääkö sen voimat sen enempää kasvuun kuin kukkimiseenkaan?  Toukokuun alusta lähtien tutkin herääviä silmuja harva se päivä arvuutellen, tuleeko kukkia, tuleeko lehtiä? Tuli kukkia paljon enemmän, kuin uskalsin odottaa ja toivoa. Tulivathan ne lehdetkin aikanaan. Hamami jäi puun alla viettämättä. Katsotaan, joko tulevana toukokuuna istahdan puun alle vastaanottamaan leijailevia terälehtiä.

Trillium erectum - Punakolmilehti 11.5.2023

Toukokuulle osui myös toinen jännättävä. Nimittäin metsäpuutarhassa kasvavan punakolmilehden nouseminen. Ostin tämän trilliumin kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen rhodopensaan oksien alle siten, että käytävältä olisi helppo kukkimista seurata. Rhodopa on kasvattanut juuri sitä tiettyä oksaa niin voimakkaasti, että punakolmilehti jäi pahasti sen peittämäksi. Niin sitten kesällä 2022 uskaltauduin kaivamaan punakolmilehden kukinnan jälkeen ylös ja siirtämään noin 50 cm oikealle. 

Minua varoitettiin punakolmilehden saattavan kiukustua siirrosta. Kaivoin sen ylös mahdollisimman suurena pakkuuna ja istutin hyvin perustettuun uuteen kuoppaan. Huolehdin säännöllisestä kastelusta. Edelliskesänähän oli pitkiä äärimmäisen kuivia jaksoja. 

Viime huhtikuun lopulla punakolmilehden uudesta asuinpaikan mullasta alkoi tunkeutua esiin lupaavia kääröjä. Jippii, punakolmilehti oli selvinnyt siirrosta. Jopa niin hienosti, että se pukkasi ilmoille useamman kukkavanan. Nyt ei enää tarvitse kontata käytävällä ja pitää toisella kädellä rhodon oksaa ylhäällä punakolmilehteä ihaillakseen. Ihan voi seistä tai kyykistyä. Hyvin näkyy.

Digitalis purpureum - Sormustinkukka 8.7.2023 pensasruusu Ilon uumenissa.

Sormustinkukassa ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Paitsi siinä mielessä, että useampi edellinen vuosi oli niiden kukkimisen suhteen poikkeuksellisen vaisuja. Keväällä runsaina sinne tänne nousevat lehtiruusukkeet antoivat viitteitä kukinnan paljoudesta. Kuten sitten tapahtuikin.

Minulla sormustinkukat eivät kasva nätisti jossain tietyssä kukkapenkissä. Jos kukkapenkissä ollenkaan. Ei, niitä nousi omenapuiden alle, pensasruusujen keskelle, porrasaskelmien väliin, kanttausuriinkin. Mihin nyt olivatkaan keksineet siemeniään lähettää. Vaeltakoot nämä hipit sielunsa kyllyydestä, missä ikinä haluavatkaan. Annoin kukkien kukkia ja kuivua paikoilleen. Kukkavarsia myöhemmin pois leikatessani ravistin siemeniä kasvupaikoille. Keräsin niitä myös talteen ja ripottelin sellaisiin paikkoihin, joissa ei sormustimia ole ollut. Aika näyttää, missä suostuvat jatkossa asumaan.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 10.8.2023

Olemme saaneet ihastella Austin-ruusuja muutamissa blogeissa. Yksi Austin-ruusu minullakin jossain vaiheessa oli, mutta se ei viihtynyt. Pelkään pahoin syyllisen löytyvän peilikuvasta. Ruusukuume on varsin tarttuvaa sorttia, joten minäkin sen sain. Toukokuussa ostin persikkaisen Lady of Shalottin. Löysin sille mielestäni hyvän paikan Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä. Kaivoin kunnon kuopan, johon istutin ruusuni hellyydellä. Sitten vain odottamaan, kotiutuuko se. Ja kukkiiko. Kyllä vain. Kotiutui ja kukki lukuisten ihastuttavien kukkien voimin. Korkeaksi venähtänyt ruusu kukki aivan pakkasiin saakka. Se teki ison määrän nuppuja, joista viimeiset eivät enää ehtineet avautua.

Rakastuin Ladyyni niin vahvasti, että ostin sille elokuussa kaveriksi Carolyn Knight'in. Kevään edistyessä onkin tuplasti jännättävää: heräävätkö Austin-ruusuni talviuniltaan ja ryhtyvätkö kukkimaan?

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama 14.9.2023

Menneen kesän köynnössilmäteräni oli ehdottomasti etupihan Bermudassa asuva koreaköynnöskuusama. Taisi kerätä huomiota jopa enemmän kuin ihana Kate-kärhöni. Alapihalla on jo pidempään kasvanut ruotsinköynnöskuusama, josta siitäkin pidän kovasti. Jostain syystä tämä kesällä 2022 istutettu koreaköynnöskuusama onnistui lumoamaan minut rehevällä kasvullaan ja runsaalla kukinnallaan. Kaveri ei pelästynyt pitkää kuivuutta, eikä se piitannut ensimmäisistä pakkasistakaan. Helppo ja näyttävä köynnös, joka toivon mukaan ilahduttaa minua tulevanakin kesänä. 

Suunnitelmissa on hankkia toinenkin koreaköynnöskuusama eli Serotina. Ei sentään ihan viereen, mutta sopivasti näkösälle kuitenkin.

Vitis 'Zilga' - Viiniköynnös 23.8.2023

Pergolan katossa rönsyilevä viiniköynnös Zilga saa vuosi vuodelta enemmän peukutuksia. Istutin Zilgan 2016 pergolan päätyseinää vasten, josta se on ulottanut lonkeroitaan yhä pidemmälle valokatteen alle. En ole tehnyt viiniköynnökselle asianmukaisia leikkauksia, vaan otan lähinnä huonokuntoisia ja kuivuneita oksia pois. 

Köynnöksen tarkoituksena on ollut tuoda pergolassa istuvien viihdykkeeksi vihreyttä ja välimerellistä tunnelmaa. Siinä se on onnistunut täydellisesti. Toki tiesin köynnöksen tuottavan myös hedelmää. Katossa roikkuvat tertut ovat osoittautuneet odotettua suuremmaksi plussaksi. Viime syksyn sato oli kaksi ämpärillistä rypäleitä. Pienikokoinen rypäle on hyvän makuinen, mutta kivien vuoksi syöminen ei ole mikään nautinto. Keitin rypäleet mehuksi. Osasta mehua tein rypälehyytelöä, joka on herkkua vaikkapa juustojen kanssa.

Haastan seuraavat blogit:

Navettapiian puuhamaa
Saaripalsta
Vaalean vihreää

 Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

 

 

Satokauden katsaus

Ribes rubrum - Valkoherukka

Vaikka olemmekin vasta siirtymässä syksyyn, on sopiva aika tehdä katsaus kuluneen kesän satokuulumisiin.

 
Aloitan marjoista, joita tuli runsaasti kuivuudesta huolimatta. Yhdestä valkoherukka- ja kolmesta punaherukkapensaasta sain marjaa yhteensä runsaat kolme ämpärillistä. Kahdesta pienikokoisesta Pohjan Jätti -mustaherukasta tuli muutama litra. Kaksi karviaispensasta tuotti niin paljon marjoja, että osa alkoi jo rapista maahan, kun en kaikkia ehtinyt ajoissa keräämään.

Mustaherukat pakastin sellaisinaan. Valko- ja punaherukat keitin mehuksi. Yhden ämpärillisen vein veljenvaimolle. Karviaisista suurimman osan keitin niinikään mehuksi, josta pienen osan käytin karviaismarjahyytelöön. Jääkaapissa on myös tekeytymässä karviaislikööri jouluksi. 

Viljelylaatikot kesäkuun lopulla

Kasvimaalla on kahdeksan viljelylaatikkoa, jotka olen mielessäni numeroinut talosta lukien yhdestä kahdeksaan. Kierrätän kasveja laatikoissa eli harrastan jonkinlaista vuoroviljelyä. Pyrin myös huomioimaan kumppanuuskasvit. 

Suunnittelua helpottaa kevättalvella, kun kullekin kasville voi laittaa "osoitteen". Laadin tietokoneella istutussuunnitelman lajikenimineen ja kylvöpäivämäärineen. Suunnitelmia on myöhemnmin kiva vertailla, eikä unohduksen hetkellä tarvitse päätä raapia. Kaikki löytyy mapista.

Kahdeksikossa kasvaa parsaa. Nelosessa taasen pari pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Näissä laatikoissa on keväisin siis vain osa tilasta käytettävissä uusille kylvöille. Parsan seuraksi olen yleensä laittanut samettikukkaa.

Ukkokulta istuttaa joka vuosi talvivalkosipulia yhteen lavakaulukseen. Viime syksynä kutoslaatikko varattiin sipuleille, silloin istutetuista 21:stä kynnestä tuli 21 valkosipulia. Ehkä lisääkin voisi tänä syksynä laittaa, sillä käytämme paljon valkosipulia ruoan valmistuksessa.

Sipulit 4.6.21

Talvivalkosipulin kaveriksi istutin tavallista sipulia. Loput ostamistani istukassipuleista laitoin herneen kaveriksi. Sipuleita alettiin syödä jo ennen varsinaista sadon korjaamista. Sipuli on helppo kasvatettava ja sitäkin meillä kuluu paljon. Laitanpa mietintämyssyyn, josko ensi keväänä istuttaisin enemmän sipulia.

Herneitä laitoin kolmoslaatikkoon kaksi riviä Onwardia ja puolitoista riviä Kelvedon Wonderia. Näin pienestä määrästä tulee lähinnä sopiva maistiaismäärä. Jonkun verran käytiin napostelemassa suoraan puskista ja loput kerättiin kulhoon, joita sitten popsittiin ihan vain herkutellaksemme. Joskus herneissä on tolkuttomasti matoja. Tänä vuonna tosi vähän.

Mangoldi

Nelosessa kasvoi mangoldia, lehtikaalia ja salaattia. Tai piti kasvaa. Hölmöyksissäni laitoin esikasvattamani ja kasvarissa jonkin aikaa ulos istuttamista odottaneet ruusukaalit edellisten kanssa samaan laatikkoon. Alku menikin ihan hyvin. Mangoldi ja lehtikaali ehtivät itää ja kasvaa ennenkuin ruusukaalit valtasivat valon ja tilan. Salaatilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Myöhemmin ruusukaali voitti mangoldin ja lehtikaalinkin.

Ruusukaali

 
Vielä suurempaan hölmöyteen sorruin jättämällä ruusukaalit verkottamatta. Kaalikoit ja ties mitkä ötökät löysivät oitis kaalini, eikä sen hienompaa pitsilehtimallia olisi virkkaamallakaan saanut aikaan. Ihan hukkaan en koe ruusukaalin kasvattamiseni menneen. Opin kantapään kautta, kuinka tärkeää on  kaalikasvien suojaaminen. Ruusukaalit olisivat tarvinneet koko laatikon itselleen. 

Tekivätpä kaalit myös pikkuisia ruusujaan. En myöskään tiennyt, että ruusukaalit olisi kannattanut latvoa elokuun lopulla. Latvominen aikaistaa sadon kypsymistä ja tasaa kerien kokoa. 

Ykköslaatikkoon kylvin retiisejä kahdesti, joista kumpikin kasvoi ja kypsyi nopeaan tahtiin. Kolmaskin kylvö vielä iti, mutta retiisit jäivät minimaalisen kokoisiksi. Cherry Belle ja Saxa kypsyivät nopeasti kookkaiksi ja silti mehevän maukkaiksi. 

Retiisejä kylvin jo huhtikuussa laatikkoon, jonka sijoitin kasvariin. Kannattava kokeilu, jonka ansiosta saimme retiisejä pöytään jo tavallista aikaisemmin.

Myös porkkanaa kylvin kasvariin sijoitettuun isoon ruukkuun. Myöhemmin siirsin ruukun ulos. Määrällisesti isoonkaan ruukkuun ei montaa porkkanaa mahdu, mutta saimmepä ensimmäisen sadon hieman aiemmin.

Kastelulaita kasvimaalla 22.6.21

 

Retiisien lisäksi kylvin ykköslaatikkoon kolmea erilaista porkkanaa: Nantaisea, Berlicumia ja Amsterdamia. Harvennusporkkanoita tuli maisteltua heinäkuussa. Elokuussa nostin yhden rivin syötäväksi ja nyt syyskuun eka päivä loput.

Perunalle ei omaa istutuslaatikkoa liiennyt. Annabelleä laitoin muutaman kappaleen isoon ruukkuun kasvariin huhtikuussa. Toisen satsin laitoin niinikään isoon ruukkuun toukokuun alussa ulos. Juhannukseksi saimme ensimmäisestä ruukusta pikkuisia perunoita maistiaisiksi. Myöhemmin istutetut perunat söimme elokuussa.

Kurpitsa Tom Fox

Seiskalaatikkoon laitoin sekä keltaista että virheää kesäkurpitsaa ja ensimmäistä kertaa kokeilemaani spagettikurpitsaa. Kaksi Tom Foxia pääsi vähän muiden jälkeen saman laatikon kulmaan. Spagettikurpitsa teki viisi mollukkaa ja Tom Fox yhden istutuslaatikkoonsa ja toisen mollukan viereiseen laatikkoon vartensa kiemurreltuaan.

Kurpitsoista osa on jo syöty. Paahdan kurpitsalohkot 225-lämpöisessä uunissa maustettuina timjamilla, valkosipulilla, mustapippurilla, balsamicolla ja oliiviöljyllä. Niin hyvää, että ensi vuonna on kasvatettava enemmän kurpitsaa.

Kesäkurpitsasta tuli kerrassaan onneton sato. Kukkivat jonkun verran, mutta ilmeisesti kukkia olisi pitänyt auttaa tupsuttelemalla niitä vaikka siveltimellä. Keltainen kesäkurpitsa ei edes kukkinut. Saattaa olla, että siemeneni ovat jo liian vanhoja. Vihreä kesäkurpitsa on yleensä turhankin tuottoisa. Tämän kesän sato taitaa jäädä yhden käden sormilla laskettavaksi. Joskus näinkin.

Tomaatit 4.6.21

Kasvihuoneen kesä onkin sitten ollut yhtä makujen juhlaa. Siirsin kellarissa esikasvatuksessa olleet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen 11.5. Aluksi ne olivat yöt kaksinkertaisten harsojen suojissa ja muutamana yönä kasvarissa oli myös sähköllä toimiva lämmitin. Aika pian harsoista ja lämmittimestä saattoi luopua.

Minulla on kasvarissa Blumat-kastelusarja, josta tämän kesän helteissä oli suuri apu. Kasvihuoneen nurkassa olevaa 150 litran vesisaavia sai kyllä täyttää tavallista enemmän. Automaatti piti ikkunan avoinna yötä päivää. Lämpötilaa laskeakseni pidin myös kasvihuoneen ovea ympäri vuorokauden auki. Viritin oviaukkoon harson, jonka kävin aina iltaisin kiinnittämässä nipsuilla karmeihin, jotta esimerkiksi naapurin kissa tai rusakot eivät päässeet kasvariin.

Vasemmalla Zazu, yläoikealla Koral ja alaoikealla Snacking Purple

Esikasvatin neljää erilaista paprikaa. Viime kesänä maukkaaksi havaittu makea Zazu, kuvassa vasemmalla vielä raakana, pääsi nytkin valikoimaan. Purppuraiseksi kypsyessään muuttuva Snacking Purple on myös makeahko ja mieto. Pientä punaista Koralia ajattelin säilöttäväksi vuohenjuustotäytteellä. Koral on kuitenkin maultaan sen verran tymäkkä, että taitaa jäädä säilömättä. Neljäntenä kasvatin edellisvuoden siemenistä hoikkaa Lombardoa, joka ei ole kovin voimakkaan makuinen.

Kaikki alkavat olla jo kypsiä ja osa syötykin.

Edellisvuoden tapaan päätin keskittyä pääasiassa kirsikkatomaatteihin, koska ne kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeimmin ja varmimmin. Kasvatin kahdeksaa eri lajiketta: Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Sungold ja Bumble Bee.

Satoisimpia tänä kesänä ovat olleet Gardener's Delight, Supersweet, Golden Sunrise ja Bumble Bee. Maultaan maukkaimpia Gardener's Delight ja Supersweet. Tigerellan taidan jättää ensi vuonna kokonaan pois. Se on maultaan aika lailla Golden Sunrisen kaltainen, vaikka väriltään onkin punainen. Rosella on harkinnassa. Pidän sen mausta ja ulkonäöstä, mutta kovin tuottelias se ainakaan tänä kesänä ollut.

Parempaa tomaattikesää en voisi toivoa. Sato on ollut runsas ja tomaatit todella maukkaita. Kuinkas muuten, kukapa sitä itse kasvattamiaan haukkuisi. Kypsymisen alettua vauhti olikin erinomaista. Heinä-elokuun vaihteessa kävin vähintään kerran viikossa hakemassa kasvarista kulhollisen tomaatteja.

Kuvan kulhollisen poimin 1.9. Samalla siirsin Tigerellan ja Rosellan kompostiin. Niissä ei enää ollut sen enempää raakileita eikä kukkiakaan. Ja jos kukkia olisi ollutkin, tuskin enää olisivat ehtineet hedelmiksi saakka kehittyä. Ainakin Bumble Beehen, Golden Sunriseen ja Supersweetiin jäi vielä muutamia pian kypsyviä tomaatteja. Tomaattikesä alkaa siis olla lopuillaan, vaan ei haittaa. Makoisa ja innostava muisto tästä taas jää päällimmäiseksi mieleen.

Entä kurkkukesä sitten? Se vasta onkin ollut melkoinen, sillä jossain vaiheessa ajattelin jo meidän hukkuvan kurkkuihin. Kasvarissani oli kaksi Cordobaa, yksi Baby F1 ja yksi Sherba. Yhtään enempää ei todellakaan tarvittu. Ensimmäiset raakileet Sherbassa oli jo taimia kasvariin viedessä. Sitten niitä tulikin kuin liukuhihnalta. Kun Baby ja Cordoba liittyivät joukkoon, ei kurkuista ollut kesän aikana pulaa. Niitä tuli annettua lapsille ja muillekin meillä käyneille.

Baby ja Sherba ovat nyt lopettaneet kukintansa eli enää ei ole odotettavissa niistä kurkkuja. Laitoinkin jo niiden varret kompostiin. Cordobassa on vielä pari pientä alkua ja muutama kukka. Se saakoon hetken armonaikaa ennen kompostikuolemaa.

Omenoista luulin tulevan vaatimattoman sadon. Hedelmissä on ollut jos jonkinlaista kääriäistä ja toukkaa sekä muumio-omenoita. Kuivuuden vuoksi ajattelin koonkin jäävän minimaaliseksi. Elokuun sateet kuitenkin kasvattivat omppujen kokoa mukavasti. Puut pudottivat runsain mitoin raakileita ja huonokuntoisia olen kantanut kompostiin. Syötävää jäi silti enemmän kuin riittävästi. 

Punakaneli

 
Ensimmäisenä kypsyi Huvitus, jota onkin syöty ahkerasti. Se kyllä maistuu myös linnuille ja pörriäisille. Varsinkin mehiläiset löytävät puissa roikkuvat kypsät punaposket vikkelästi. Punakaneli alkaa myös olla syöntikypsää. Lajina se on melko terve, eikä Huvituksen lailla ole yhtä toukkainen. Syys- tai talviomena, jonka nimestä en ole aivan varma, tekee kohtalaisen hyvän sadon. Se saa kypsyä vielä jonkun aikaa puussa. Valkeakuulas sen sijaan teki tänä vuonna vain muutaman hedelmän.

Syys- tai talviomena

Omenoita tulee syötyä sellaisenaan. Jonkun verran lohkon niitä pakastimeen. Elo-syyskuussa tapaan myös käyttää leivonnassa omenoita. Joskus olen tehnyt omenoista pakastimeen sosetta. Ehkä teen niin tänäkin vuonna. Hilloja meillä käytetään sen verran vähän, ettei niitä kannata valmistaa. Herukoista tuli jo mehuja yli oman tarpeen, joten omenoista ei sitäkään ole syytä tehdä.

Aronia

Aronioita rinteen puskat ovat täynnä. Niin täynnä, että pensaat  notkuvat miltei maassa. Aiempina vuosina olen pakastanut aronioita, sillä jäisinä aamupuuron päälle laitettuina ne ovat maukkaita. Nyt pakastin on niin täynnä muita marjoja, etten aio sinne aronioita enää laittaa. Sääli, sillä aronia on todellinen vitamiinipommi, sillä se sisältää beetakaroteenia, B1-, B2-, B6-vitamiineja, C-, E- ja K-vitamiinia, antosyanideja, polyfenoleja, kvinik-happoa, booria, jodia, kuparia, mangaania, magnesiumia, molybdeeniä ja rautaa. Ehkä sentään muutaman minigrip-pussillisen käyn vielä poimimassa. Loput jätän linnuille.

Viiniköynnös Zilga on niinikään täynnä hedelmäterttuja. Aivan kypsiä ne eivät vielä ole ja pieniähän nuo ovat verrattuna kauppojen ulkomaisiin rypäleihin. Viime vuonna taisin saada muutaman rypäleen, joista tein joulupöytään pikkuruisen purkin rypälehyytelöä. Nyt pitää keksiä napostelun lisäksi jokin hyödyllinen valmistusohje, jotta rypäleet eivät menisi pelkästään tinttien suihin. Pergolassa ei oikein enää tarkene istua nauttimassa välimerellisistä tunnelmista. Eikä siellä voikaan istua, sillä siirsimme kalusteet terassilta kellariin kattorempan alta pois. Keinu ei mahdu kellarin ovesta sisään, joten se valloitti väliaikaisesti pergolan.

Kasvimaalla on ehdottomasti oltava myös kesäkukkia. Kakkoslaatikkoon kylvin 14.5. kesämalvikki Silver Cupia, kosmoksia kolmea eri sorttia eli: Velouette, Double Click Cranberries ja Daydream. Lisäksi kylvin yhden rivin villiporkkana Daraa.

Kosmoskukat kasvavat joka vuosi valtavan korkeiksi. Hyvä niin, sillä siten voin ihastella niitä vaikka työhuoneen ikkunasta. Samoin puistoalueella kulkijat pääsevät nauttimaan kukkivista kosmoksista tarvitsematta häiritä niiden kasvattajaa.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Luulin, etteivät villiporkkanat suorakylvettyinä ehdi kukkia ollenkaan. Ehtivätpä kuitenkin. Aion siirtää ne lavakauluksesta johonkin istutusalueista jatkamaan elämäänsä tulevina vuosina. Terassin ruukusta istutin jo yhden Daran yläpihan Syreenipenkkiin. Toivottavasti nousee sieltä ensi kesänä. Ellei, voin aina kylvää uusia siemeniä.

Persilja yltyi kukkimaan

Luonnollisesti kasvimaalla on myös yrttejä. Lavakaulusten ja nurmialueen väliin jää Vapaapenkiksi nimittämäni kaistale. Siinä kasvaa ruohosipulia, persiljaa, sitruunamelissaa ja ryytisalviaa sekä tilliä. 

Vapaapenkin persilja kukkii taustanaan kehäkukat ja ruiskukat.

 
Lisäksi kylvin Vapaapenkin toiseen puoliskoon kehäkukkaa ja ruiskukkaa. 

Löytyi kuva aita-alueesta vain puiston puolelta otettuna.

Kasvimaan pitkä sivu rajoittuu kunnan puistoalueeseen. Meidän puolella aitaa, kasvimaakäytävän ja aidan välissä on kapea multakaistale, jossa kasvaa monivuotisina villiviinejä ja vuosi sitten kylvettyjä villiporkkanoita. Viime kesänä tyhjensin villiviinien eteen pussinpojalta ruiskukan siemenet, joista nousi tänäkin kesänä muutama kukka. Samoin kosmokset ovat siementäneet siten, että taimia ilmaantui jopa kivituhkakäytäville.

Tagetes - Samettikukka

Samettikukat kuuluvat myös kasvimaan jokavuotiseen valikoimaan. Olen kerännyt näistä punaoransseista siemeniä siltä varalta, etten löydä samaa lajiketta ensi keväänä. Olen näistä tykännyt kovasti. Aina on oltava mieli avoinna jollekin uudelle kaunottarelle.

Vapaapenkin vaeltajia eli pioniunikoita.

Tulipa tästä taas pitkä sepustus. Toivottavasti jaksoitte kahlata ainakin kuvat läpi. Itselleni tämä oli antoisa matka kuluneen kesän kasvimaan ja kasvihuoneen antiin. Kuvien etsimisen ja kokemusten muistelun ohessa tuli pohdittua kesän valintojen hyötyjä ja haittoja. Joitakin asioita teen ensi kesänä toisin. Jotkut valinnat taasen ovat osoittautuneet hyviksi toteutettavaksi jatkossakin. 

Keväällä olen taas tavalliseen tapaan intoa täynnä tilaamassa siemeniä ja suunnittelemassa kasvatuksia. Siinä tiimellyksessä unohdan monet hyvät päätökset. Tämä yhteenveto toimikoon siis konkreettisena muistutuksena ja ohjenuorana. Toivottavasti tästä on hyötyä teillekin, rakkaat blogiystävät!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Sekalaista jorinaa

Passiflora caerulea - Kärsimyspassio

Kärsimyskukan ostin edullisesti toukokuun alussa. Siirsin kukan ostopurkista isompaan ruukkuun. Kylmimmän jakson se oli takkahuoneen ikkunalla, jonka jälkeen siirsin sen terassin hyllyyn. Kukassa oli muutama nuppu ostohetkellä. Yksi niistä aukesi, muut kuivuivat ja putosivat aukeamatta pois. Nyt olen lannoittanut kärsimyskukkaa kesäkukkalannoitteella ja se kehittää jatkuvati uusia nuppuja. Nuput myös avautuvat. Aikansa uudessa ruukussa tulevaisuuttaan pohdittuaan kukka on alkanut kasvattaa pituutta.

Rusakko tuijottaa (kuvan keskellä) vastapäisten naapurien rajalta meille.

Jokin aika sitten (postaus löytyy täältä)  kerroin rusakoiden käyneen puutarhassani ruokailemassa aiheuttaen suurta harmitusta. Liljojen nuput ja moni muu kasvi maistui ristihuulille. Kaksi rusakkoa on lähes jokapäiväinen näky. Ne loikkivat huolettomasti puistoalueen halki kävelyteitä pitkin kohti metsää. Yhtenä aamuna adoptiokissa Mami jahtasi rusakoita, jotka pitkillä kintuillaan pääsivät metsän siimekseen karkuun.

Yläpihaa en mitenkään voi siten aidata, että jäniksiltä olisi pääsy estettävissä. Alapiha on kolmelta sivulta lähes kokonaan aidattu. Ainoastaan naapurin vastaisesta nurkkauksesta puuttuu pari aitaelementtiä. Emme vaan ole saaneet niitä asennettua. Lisäksi puuvajan viereen jätimme kulkuaukon kottikärryjä varten. Muuten pitäisi kiertää talon toisesta päädystä. Tai pomputella portaita pitkin, mikä ei tietenkään tule kyseeseen.

Naapurinurkkaukseen kävin heti rusakkovahingot nähtyäni virittämässä väliaikaisen verkkoaidan. Lähiaikoina on tarkoitus mennä kaivamaan kuopat aitatolpilla ja laittaa kellarissa olevat aitaelementit paikoilleen. Puuvajan viereisen kottikärryaukon kohdalla emme jatka elementtiaitaa. Siinä toimii aivan hyvin pala verkkoa, kunhan sen muistaa kulkemisen jälkeen sulkea. Jonkun kerran jätin tämän verkon päiväajaksi auki, mutta nähdessäni rusakot toimeliaina ja ihmisiin melko pelottomasti suhteutuvina, olen pitänyt verkkoportin kiinni myös päivisin. 

Oikeasta yläkulmasta kulki rusakoiden reitti kukkieni pariin.

Yläpihan kautta jänikset pääsevät edelleen alapihallemme seikkailemaan. Ristihuulilla näyttää olevan vakioreitti puistoalueen halki ja alapihamme sattui niiden reitille. Josko ne nyt kiertävät kiltisti aidan viertä pitkin, kun eivät pääse kukkamaideni kautta oikaisemaan. Talvella ne pomppivat yläpihallakin, mutta kesäaikaan en ole niitä nähnyt. Toivottavasti en näekään, sillä yläpihan penkeissä on liljoja ja varjoliljoja sekä muuta jäniksille sopivaa syötävää.

Bellis - Kaunokainen

Niinikään joku aika sitten murehdin bellisten huonoa kasvua ja niiden valumista kukkapenkistä nurmikolle. Edelleen ne valuvat nurmikollekin, mutta ovat kyllä riehaantuneet leviämään ja kukkimaan ruusupensaiden kupeessa. Ruusupenkissä on kaksi ryhmää, joihin olen istuttanut kumpaankin kaksi bellistä. Kuvassa toinen alue. Yhden pienen tuppaan kaivoin kanttausvaosta ja siirsin Päivänliljapenkkiin toivoen, että sielläkin ottaisivat paikkansa. Hyvältä näyttää toiveen toteutuminen.

Parthenocissus - Villiviini

Pari kesää sitten leikkasin talon pationurkkauksessa kasvavasta villiviinistä muutamia kattorakenteisiin luikertelevia versoja pois. Laitoin ne pergolan pöydälle maljakkoon kaunistukseksi. Siinä maljakossa villiviini kehitti versoihin juuret ja istutin ne puuvajan takana olevan muurin multaan. Harmaa betonimuuri on vähän ankean näköinen ja ajattelin villiviinin sitä mukavasti kaunistavan. 

Koe näyttää onnistuneen hyvin. Villiviini tai oikeastaan villiviinit, sillä laitoin pienelle alueelle useamman juuret tehneen verson - kasvaa innokkaasti ja kiemurtelee moneen suuntaan. Hölmöyksissäni istutin villiviinin viereen samalla maljakkosysteemillä juuret kehittäneen köynnöshortensian. Sekin on kotiutunut, mutta hidaskasvuisena uhkaa jäädä villiviinin jalkoihin. Annan sen ainakin hetken vielä vahvistua ja mietin sitten, minne sen siirtäisin.

Villiviini on kasvanut talon L-mutkan seinustalla yli 20 vuotta. Hölmö paikka isolle köynnökselle, mutta sen pois kaivamiseksi pitäisi koko patio purkaa. Leikkaan villiviiniä, jotta se ei peittäisi ikkunoita. Hiukan surullista kauniin kasvin kuritusta. MIeluummin pitäisi istuttaa kasvi sille sopivalle paikalle, eikä pyrkiä saamaan kasvia paikkaan sopivaksi. Vaan minkäs teet, kun aikanaan en ole kaikkea osannut loppuun saakka ajatella.

Villiviinillä on omat ajatuksensa leikkauskurituksesta. Se on lähtenyt luikertelemaan pation alla ja yllättäen pari viikkoa sitten nousi pergolan kohdalla ylös lautojen välistä. Etäisyyttä talon seinustaan on useampi metri. Sehän ei tietenkään villiviinille ole temppu eikä mikään. Sehän kasvaa helposti 10-metriseksi. 

Vitis labrusca Zilga - Viiniköynnös 'Zilga'

Pergolan valmistuttua istutin ritiläseinustan taakse viiniköynnös Zilgan, jotta jonain päivänä pergolassa olisi viherrystä. Tämä on nyt Zilgan 3. kunnollinen kesä ja se näyttää vihdoin ottaneen kasvuspurtin. Viiniköynnöstä pitäisi tietenkin leikata, mutta toistaiseksi en ole jaksanut perehtyä oikeisiin leikkaustapoihin. Lähinnä tarkoitukseni on saada pergolaa kaunistava vihreä köynnös. 

Erään ystäväni kesäkeittiössä viiniköynnös kiemurtelee kattorakenteissa ja lämpimänä kesänä rypäleterttuja roikkuu katossa lukuisia. He eivät ole viiniään sen kummemmin leikanneet. Minusta viinirypäleterttujen katseleminen lämpimässä kesäillassa tuo etelämaan tuntua ja sitä ehkä omaankin pergolaan tavoittelen.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Vuosia sitten sain Mielen lumoa -blogin Intianmintulta lilakukkaisen pioniunikon siemeniä. Älkää kysykä, milloin ja miksi? Asioita listaavana ja monenmoista muistiin merkitsevänä tästä en enää tarkkaa faktaa löytänyt. Ainoastaan siementen lähteen. Intianminttu ehkä asian tarkemmin muistaa. Parin viime kesän aikana kyseinen pioniunikko on ollut vähän vaisu, mutta nyt se on löytänyt uuden vaihteen alapihan puistoreunalla, Syyspenkissä ja Daaliamaassa. Mylläsin alueen viime kesän lopulla totaalisesti, joten ehkä pioniunikot saivat siitä uutta puhtia. Jokunen kissanminttukin näkyy mullasta ponnistavan. Se ei ole ihme, sillä minttuja ei niin vain tuhotakaan.

Lupinus polyphyllus - Lupiini

Uutisissa kehotettiin auttamaan lupiinien siementämisen estämisessä keräämällä niitä maljakkoon. Helppo ja kiva ohje. Nyt on pergolan pöydällä kaunis kukkakimppu, jossa lisäksi omasta maasta riivittyä kurttulehtiruusua. Onneksi on vain pari kurttulehtiruusua hävitettävänä. Näivetysprojekti on ollut menossa jo parin kesän ajan. Ehkä jossain välissä kaivan loputkin juuret ylös.

Veronica chamaedrys - Nurmitädyke

Koskaan aiemmin ei kukkapenkissäni ole kasvanut näin paljon nurmitädykettä, kuin nyt. Oikeastaan kyse ei ole varsinaisesta kukkapenkistä, vaan sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta alueesta, joka kokonaisuudessaan odottaa uudistusta. Normaalisti kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat vallanneet alueella kasvavien pensaiden alustat. Nyt nurmitädyke kukkii valtoimenaan. Nättihän se on kukkivana, mutta kuihtuessaan ei niinkään. Työmaa siis odottamassa.

Vicia cracca - Hiirenvirna

Luonnonkukilla on pääsy puutarhaani sopivassa määrin. Hiirenvirnaa kasvaa siellä täällä. Varsinaisiin kukkapenkkeihin en sitä päästä. En tiedä, kuinka innokas hiirenvirna on leviämään ja tukehduttamaan muita, mutta parempi olla varovainen.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellokin on löytänyt tiensä puutarhaani ja hyvä niin. Se on hento ja kaunis kellokukka, joka ei ainakaan ole agressiivinen valtaaja. Itse asiassa olen aina sanonut harakankelloa kissankelloksi, vaikka se ei tietenkään kissankello ole. Eri kasvi, mutta haitanneeko minun sanomiseni omassa puutarhassa ketään. Tuskin.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikkaa löytyy vähän sieltä sun täältä. Se kasvattaa pitkääkin pidemmän "langan", johon kehittyvillä tupsuilla se kiinnittyy uusiin paikkoihin. Ovela valtaaja, sillä niitä lankoja on välillä vaikea havaita. Ahomansikka on kuitenkin helppo kitkeä sieltä, mihin sitä ei halua. Viime kesänä ahomansikka teki paljon marjaa ja ne olivat isoja. Keräsin kerran jopa rasiallisen käytettäväksi kakunkoristeeksi. Viime viikolla söimme jo ensimmäiset ahomansikat aurinkoisesta rinteestä. Ei tietenkään vatsan täydeltä, mutta pari marjaa maistiaisiksi minulle ja Ukkokullalle.

Kuvan metalliamppelin ostin Plantsusta. Niitä oli eri kokoisia, kuvan amppelin halkaisija n. 30 cm. Kaunis katsella, mutta ruukun ja kukan sijoittamisen kannalta ei kovin käytännöllinen. Ehkä sopiva, eikä kovin painava ruukku vielä tulee vastaan. Ruukkuun ja amppeliin sijoitettava kukka onkin sitten helpompi ratkaistava.

Puutarhan elo on juuri nyt vauhdikasta ja muuttuvaa. Koska kaikesta ei millään ehdi raportoida sen enempää itselle kuin toisillekaan, on parasta pitää kameraa kierroksilla mukana ja räpsiä kuvia pitkää talvea varten. Silloin on ihana palata kesän lämpöön ja kukkien kauneuteen kiireettä.

Johan tuli taas joristua. Leppoisia hetkiä lomailijoille ja aurinkoista juhannusta kaikille tasapuolisesti!