Satokausi parhaimmillaan

Auringonkukka 'Astra Gold'

 

Ihmeen paljon syötävää saa pienestäkin puutarhasta ja vähällä vaivalla. Kesän käännyttyä viimeisen kolmanneksen loppupäiville tulee ajatelleeksi, että tässäkö se taas oli. Vaan se ei pidä paikkaansa. Satokausi jatkuu syksyllä. Pian on hedelmäpuiden vuoro.

Kasvimaa on poikkeuksellisesti jo nyt aika tyhjä. Sato olisi voinut olla parempikin, mutta laiskuudesta sakotetaan. Laiminlöin alkukesällä lavakaulusten kastelua. Istutusten ja kylvöjen aikaan kasvit tarvitsevat paljon vettä jaksaakseen ryhtyä kasvamaan. Vaikka kesän aikana muuten on saatu sateita kiitettävästi, touko-kesäkuussa vettä ei kovin paljon taivaalta tullut.

Lavakauluksissa kasvoi tänä kesänä valtavasti vesiheinää. Se toimii hyvänä katteena, mutta liikoja olisi kannattanut kitkeä. Porkkanaa oli vaikea löytää vesiheinän lomasta. Niinpä nostin kaikki porkkanat jo elokuun alussa. Sipulit ja valkosipulit nostin viime viikolla. Sato oli tavallista pienempi, mutta omilla valkosipuleilla pärjätään pitkälle talveen. Keltasipulia syötiin jo ennen sadon korjaamista.

Mangoldia pitää muistaa kylvää jatkossa vähemmän. Samoin yrttejä on turha rivitolkulla kylvää. Kirveliä kuivasin, loput ehtivät kukkimaan. Salaattia, tilliä ja persiljaa en kylvänyt vaan laitoin kaupan paljasjuuriset lavakaulukseen. Niistä sain hyvin satoa suoraan ruokapöytään ja persiljaa pakkaseenkin.

Perunoita olen monena kesänä laittanut muutaman mollukan ämpäriin. Nyt istutin niitä kokonaisen lavakauluksellisen, mikä oli hyvä teko. Nostin perunoita aina tarpeen mukaan. Viime viikolla sitten kaikki loput. Joku sanoikin jossain, että miksi ihmeessä kasvattaa koko kesä satoa säilöttäväksi? Parempi noutaa omasta maasta suoraan syötäväksi ja hankkia sitten syksyllä ja talvella kaupasta. Eri asia tietenkin, jos viljelytilaa on runsaasti.

Perunoita nostaessani keskin tehdä pitkästä aikaa Tartiflettea. Se on herkullinen uuniruoka Ranskan alpeilta. Tarvitset perunoita, pekonikuutioita, sipulia, valkosipulia, valkoviiniä, kermaa ja Replochon-juustoa. Replochon-juusto on ranskalaista, lehmänmaidosta valmistettua puolipehmeää juustoa. Sitä en löytänyt lähiseudun kaupoista, joten korvasin Replochonin vuohenjuustolla. 

Oman maan  kurpitsaa on tänä kesänä syöty tavallista vähemmän. Kesäkurpitsaa on tullut varsin vähän. Muutama spaghetti-kurpitsa on kypsymässä ja yksi isoksi kasvava Tom Fox-kurpitsa. Jatkakoon kypsymistä.

Paprikat ovat olleet varsin satoisia. Roter Augsburgeria, California Wonderia ja Zazua olen poiminut useamman kerran ja pikkelöinyt niitä.

 
Yksi paprika California Wonder on kasvattanut itselleen kummallisen ulokkeen. Tutkin "siamilaista siskopaprikaa", joka irtosi kevyesti pyöräyttämällä. Ihan näytti osalta muuta paprikaa ilman siemeniä.

Takana punajuuret, edessä paprikat pikkelssiliemessä.

Punajuuria tuli mukava määrä siihen nähden, että olin kylvänyt niitä pari riviä yhteen lavakaulukseen. Porkkanan kaveriksi. Säilöin punajuuret mausteliemeen, jossa ne säilyvät pidemmälle syksyyn.

Tomaattia on tullut kasvihuoneesta tasaiseen tahtiin. Kasvatan kirsikkatomaatteja, koska olen todennut niiden kypsyvän parhaiten pienessä kennokasvarissani. Parhaan sadon ovat antaneet Gardener's Delight, Sungold ja Vilma. Myös Microdwarf Orange Dream on tuottoisa ja herkullisen makuinen.

Olemme olleet omavaraisia tomaatin suhteen juhannuksesta lähtien. Satoa on vielä vähäksi aikaa, mutta kypsymisen tahti on selvästi hiipumassa. Yöt ovat olleet melko viileitä, tiistaiaamuna mittari näytti +9. Maksimi-minimimittarin mukaan lämpö on ollut elokuussa alimmillaan ulkona +6.7 ja kasvarissa +7.4.

Kurkkuja alkoi kypsymään jo kesäkuussa niin runsaasti, että niitä riitti muille jaettaviksi. Elokuussa on kypsynyt vain harva kurkku, vaikka kukkia on vielä jonkin verran. Huomasin yhteen kurkkulaatikkoon pesiytyneet muurahaisia, mikä piinasi selvästi kurkkuja. Kurkku lähti kompostiin ja muurahaiset luontoon.

Omena Valkeakuulas

Runsaasta omenasadosta on jo uutisoitukin. Omenia on puissa paljon, joskin enemmän pienikokoisia. Omppuja olisi kannattanut harventaa jo paljon aiemmin. Nyt puut tekevät sitä ihan itse. Valkeakuulas pudottaa omppuja maahan aika reippaasti. Pyrin keräämään pudokkaat joka päivä. Osa pudokkaista menee suoraan kompostoriin, sillä valkeakuulas ohutkuorisena pilaantuu helposti pienestäkin kolahduksesta. Jonkin verran on myös muumiotautia, mutta kenties muita kesiä vähemmän.

Omena Huvitus

Toistaiseksi en ole vielä omppuja liiemmin säilönyt. Yhden kannellisen omenapiirakan tein viikonlopuksi. Valkeakuulas ja Huvitus ovat mainioita piirakkaomenoita pehmeälihaisuuden vuoksi. Paistuessa omenat muuttuvat hillomaisiksi.

Omenoista tykkäävälle runsas sato on juhlaa. Mikä ilo onkaan käydä aamulla hakemassa rouskutettavaa omien puiden alta. Tähän vuodenaikaan ei tarvitse eikä kannata tuoda kaupasta hedelmiä. Syödään omia.

Tarkoitus on pilkkoa omenoita pakkaseen. Ehkä teen niistä myös hilloa tai hilloketta. Todennäköisesti annan omppuja myös muille, sillä neljän puun verran satoa ei meillä säilöttynäkään syödä. 

Aronia

Aronioitakin on nyt oksat notkuen. Mustarastaat ovat lopettaneet mullan ja karikkeen kuopimisen. Nyt ne napsivat aronioita ja ampuvat sinililoja kakkakasoja ympäriinsä. 

Aronia on ravinteikas marja, joskin sen maku ei kaikkia miellytä. Ajattelin yhdistää aronian ja omenan hillokkeeksi. Ehkä mehuksikin. Lähipäivinä aion laittaa aronialiköörin alulle. Pitää vain ehtiä hakemaan Alkosta kirkasta yhdeksi liköörin ainesosaksi. 

Ohjeita on useita, joista yksinkertaisin on

1 kg aronioita
1 kg sokeria
1 l kirkasta alkoholia (vodkaa tai koskenkorvaa)

Laita ainekset suureen lasipurkkiin ja anna purkin olla vuorokauden huoneenlämmössä.
Siirrä purkki kylmään 3 kuukaudeksi. Aluksi juomaa on hyvä sekoittaa, jotta sokeri sulaa ja sekoittuu tasaisesti. Lopuksi siivilöi marjat pois ja pullota likööri.

Kultapallo hakee tukea koristeompusta.

Listoista tykkäävänä ihmisenä minulla on myös kasvattamistani hyötykasveista tietoa useammalta vuodelta. Koen hyödylliseksi laittaa ylös kylvämiseen ja istuttamiseen liittyviä tietoja. Samoin näin loppukesästä kirjoitan huomioita kustakin kasvista, kasvukäyttäytymisestä, satoisuudesta sekä ilman muuta kommentteja, kuinka suhtautua niihin tulevina vuosina. Turha kasvattaa jotain, joka ei menesty tai jota ei tule käytettyä.

Toisessa penkissä kultapallo kaulailee koristeomppu Musta Rudolfia.

 

Huteja tulee joka kesä. Se on selvä. Sääolosuhteilla on suuri merkitys kaikessa kasvattamisessa. Samoin omilla kesäaikatauluilla. Jos puutarhuri lentää liihottaa pitkin maita ja mantuja, kasvatettavat jää liikaa oman onnensa nojaan. Hyötykasvitkin tarvitsevat hoivaa ja rakkautta pitkin kesää. 

Sorbus aucuparia - Pihlaja 

 
Jatkakaamme elokuuta kesäisin mielin.

Äärimmäisyyksien kevät

Tulipa Sun Lover

 
Johan on ollut merkillinen kevät säiden puolesta. Ensin sää ei meinaa millään lämmetä. Takatalviolosuhteet vesittivät keväiset toiveet kerta toisensa jälkeen. Sitten ykskaks yllättäen pamahtaa päiviä kestävä hellekausi. Ja kuivuus. Jos vielä huhtikuun lopulla maa olikin kosteaa, sitä se ei ole enää toukokuun alun jälkeen ollut. 

Tonttimme sijaitsee syvähiekkaisella alueella. Vesi holahtaa vikkelästi hiekan läpi. Kun taivaalta ei tule viikkoihin vettä, multa pöllyää ja kaikki kasvit lotkottavat surullisen näköisinä. Maastopalovaroitus on ollut jo useita päiviä ja näyttää jatkuvan eteenpäinkin. Palokunnan pillit soivat monta kertaa päivässä, kun vpk:n väki käy sammuttamassa maastopaloja.

Puutarha on vienyt kaiken ylimääräisen huomion. Kylmyyden vuoksi moni työ odotti sopivaa ajankohtaa. Eikä "näpit jäässä toppatakki päällä" -työskentely kovin edes houkutellut. Aurinkoiset hellesäät laittoivat vipinää kinttuihin. Nyt ei tahdo päivä riittää edes välttämättömille töille, ylimääräisistä jutuista puhumattakaan. Kun vielä muu elämä vaatii osansa ajasta, riittää puutarhaihmisellä organisoitavaa.

Puutarhakierrokset ovat jääneet luvattoman vähäisiksi. Ei vain ehdi kulkea kameran kanssa tähtäilemässä. Niin paljon kuin auringosta tykkäänkin, valokuvauksen kannalta täydeltä taivaalta möllöttävä aurinko tuottaa ylimääräistä säätämistä. Varjoista tulee liian jyrkkiä, jotkut värit toistuvat outoina ja silmälasien käyttäjälle linssin läpi tähtääminenkin on toisinaan koukeroista.

Tulipa Exotic Emperor

Tulppaanien kukinnan kanssa meinasi tapahtua totaalinen unohdus. Näin kyllä ohikulkiessani ja ikkunoista vilkaistessani yhä uusien tulppujen avautuvan. En vain osunut kameran kanssa paikalle. Kun viimein lähdin kierrokselle, sain todeta esimerkiksi valkoisten Exotic Emperorien jo pudottavan terälehtiään.

Tulipa Carnaval de Nice

Osa tulppaaneista käyttäytyy omituisesti. Jotkut jäävät tänä vuonna tavallista matalammiksi. Jotkut jäävät kokonaan nousematta. Yksi kummallisin ilmiö on Vasenrinteen punavalkoiset Carnaval de Nicet. Olen istuttanut ne syksyllä 2020. Viime vuonna niitä nousi kokonaista kaksi kappaletta. Tänä vuonna peräti 12. En valita, en ollenkaan. Kauniita ovat.

Viime vuonna istutin entistä vähemmän tulppaaneja. Ei huvita kylvää rahaa peurojen syötäväksi. Nytkin pääsivät huhtikuussa napostelemaan yläpihan Syreenipenkistä nousevia Darwin-tulppuja. Kukinta siinä penkissä jäi siten vaisuksi.

Takana tulipa Negrita Double, edessä tulipa triumph 'Miss Elegance'

Syksyn viime metreillä istutin alapihan Tuurenpihlajan viereen kaksi pussillista kaupasta ohimennen ostoskoriin tupsahtaneita tulppuja. Kerrankin osasin sommitella värit sointuvasti. Takana on Negrita Double ja edessä triumph-tulppaani Miss Elegance. 

Kunpa muistaisin jatkossakin laittaa jäniksille ja peuroille maistuvat sipulit puiden ja pensaiden viereen. Nämäkin tulput olivat hyvässä suojassa, kun tuurenpihlaja ja sen vieressä asustavat pensaat oli talven ajan ympäröity verkolla.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukasta on nopeasti tullut yksi kevään lempikukkijoista. Ehkä ei sentään voi nopeudesta puhua, sillä istutuslistan mukaan nämä lilat on istutettu 2015. Välillä mietin, pitäisikö puska jakaa? Tarhakylmänkukan paksu ja herkkä pääjuuri ei pidä jakamisesta, eikä siirtämisestä. Olkoon tuossa niin kauan, kuin näyttää viihtyvän. Mietin asiaa, jos kasvusto alkaa näyttää kärsivältä. Tarhakylmänkukkaa on ihan kiitettävästi saatavilla, joten halutessani voin hankkia lisää taimia.

Tarhakylmänkukan siementaimi

Itse asiassa sainkin taas uusia tarhakylmänkukan taimia Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Hänellä oli runsaasti siementaimia, joita ystävällisesti tarjosi minulle. Ehkä omani asuu paikassa, joka ei suosi siementaimien muodostumista. Väitän, etten ole kitkenyt mitään emotaimeni läheisyydessä. 

Muutama päivä sitten portaita alas kulkiessani huomasin jotain uutta ja outoa. Kahden alimman portaan välissä kukkii lila tarhakylmänkukka. Se on kuin onkin noin 60 cm vasemmalla kasvavan emon siementaimi. 

Portaiden välejä siivoan pari kertaa kesässä, kun sinne nousee jos jonkinlaista rikka- ym. kasvia. Jatkossa on oltava tarkkaavaisempi, etten vain kitke mitään tärkeää. Esimerkiksi tarhakylmänkukan siementaimia. Tuon nyt ilmestyneen kyllä aion siirtää parempaan paikkaan, kunhan ehdin. Ja keksin sille sopivan paikan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaat ovat tykänneet tästä keväästä. Miten muuten voisi selittää niiden aikaista ja runsasta kukintaa. Aika pitkäänkin nämä Pagodat ovat kukkineet. Nyt niiden kukinta alkaa jo hiipua. Kunhan tulee syksy ja sipulitilausten aika, pitää tutkia ulkomaisten kauppiaiden tarjontaa. Näissä kotimaisissa koiranhampaita on varsin vähän erilaisia kaupan.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Meni varmaan kolme päivää päästä tutkimaan sinikämmenen kukinnan tilannetta. Tiesin siinä olevan nuppuja, mutta en vaan ehtinyt sen luo kameran kanssa. Isoksi kasvaneet sinikämmenen kukat näkyivät hyvin keittiön ikkunasta pikkupuutarhaan kurkkiessa. Sinne siis, kyllä kannatti. Sinililat kukat ovat ison kämmenen kokoisia ja niitä on useita. Sinikämmen on sopivasti lähellä kasvavien pensaiden kevyesti varjostama, joten se ei saa osakseen täydeltä taivaalta paahtavaa paistetta. Toisin kuin käytävän toisella puolella asustavat jouluruusut, jotka huutavat janoisina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen valkoinen

Viime vuonna taivastelin, mistä ihmeestä sinikukkaisen sinikämmenen vieraan on tullut valkokukkainen yksilö. Tämä ihmetyksen aihe ei jäänyt yhden kevään tähdenlennoksi. Ei, siellä se taas kukkii. Yksittäinen kukka on pienempi kuin sinisessä. Ehkä se ajan mittaan kasvaa yhtä suureksi? 

Tykkään paljon sinikämmenestä. Sen lehdet ovat kauniit, sen kukka on kaunis ja nimikin on jollain tavoin sympaattinen. Tietenkin nimestä tulee mieleen mesikämmen, vaikka itse kukalla ei ole mitään yhtäläisyyttä karhuihin. Mielikuvat ovat tärkeitä, näköjään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti on kukkinut jo pari viikkoa. Siinä on lukuisia kukkia, joiden kuvaaminen on hieman vaikeaa, kun kukat nuokkuvat pää alaspäin. Jos tykkään sinikämmenestä, tykkään myös punakolmilehdestä. Ehkä ne eivät tuntuisi yhtä ainutlaatuisen kauniilta, jos niitä olisi rivissä kymmenittäin. Kun on vaan yksi, joskin mukavasti rehevöitynyt puska, kasvi vetää puoleensa ja herättää iloisia tunteita.

Clematis atrogene 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Ehkä näin toukokuun kääntyessä loppupuolelle ei vielä kannata murehtia kärhöjen heräämistä. Nehän ovat tunnetusti välillä hitaita heräämään, jos jaksavat joka vuosi herätä ollenkaan. 

Alppi- ja tarha-alppikärhöt ovat yleensä aikaisia. Niistä olen jo huolissani. Syksyllä matalaksi leikkaamani sinikukkainen alppikärhö ja tarha-alppikärhö Columnella eivät osoita elon merkkejä. Ei myöskään lumikärhö. Samoin tarhaviinikärhö Polish Spirit antaa odottaa itseään.

Alapihan Rouge Cardinal on jo hyvin herännyt. Sen kaveri Multi Blue taasen ei ollenkaan. Ruusupenkin kärhöistä molemmat Aljonushkat pukkaavat versoja kuin myös tarhalyhtykärhö Diana.

Kiemurapenkin viinikärhö Black Prince'ssä (oletettu nimi) ei näy vihreyttä. Syreenipenkin Hagley Hybrid näyttäisi heräilevän, samoin tarhaviinikärhö Julia Correvon. Myös Allaspenkin tarhaviinikärhö Purpurea Plena Elegans on hyvässä kasvussa.

Pikkupuutarhan Princess Kate nukkuu, kuten Ville de Lyonkin. Ostin runsas viikko sitten uuden Ville de Lyonin, kun sen sai halvalla. Toivottavasti kärhön ostaminen ei ole merkki vanhalle, että "enpä herää, kun minut nyt jo halutaan korvata toisella".

Ukkokulta on ahertanut leikkimökin purkamisessa. Perjantaina lähti loputkin eli nyt leikkimökin paikalla on avaraa tilaa. Lähipäivinä on tarkoitus vuokrata peräkärry ja rahdata purkujäte kaatopaikalle. Näkyvyys naapuriin lisääntyi huomattavasti. Meillä on kyllä oikein mukavat naapurit, joten sinänsä asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Emme kuitenkaan aio jättää aluetta tuollaiseksi. Suunnitelma on vähitellen hahmottunut. Ukkokulta on tunnetusti Hämeen hitain, mutta minut tuntien keskeneräisiä projekteja ei kauaa katsota.

Tomaatit muuttivat kasvihuoneeseen 14.5. Näin aikaisin en ole aloittanut kasvarikautta koskaan aiemmin. Lämmintä on riittänyt useita päiviä putkeen, joten uskalsin lopettaa kellarikauden ja muuttaa tomaatit kasvihuoneeseen. 

Laitoin pitkille sivuille tuplaharsoteltat, jotka olen käynyt laskemassa öisin tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden suojaksi. Korkeista päivälämpötiloista huolimatta öisin mittari on painunut +6 asteeseen. Lauantaina täytin kasvarin 150 litran vesisäiliön ja viritin Blumat-kastelujärjestelmän. Se vaatii vielä säätöä, kuten aina näin kasvukauden alussa.

Hyötykasvien muutto kasvihuoneeseen on aina rankka projekti. Kannoin kellarista 14 painavaa istutuslaatikkoa. Kärräsin ne kahden laatikon erissä alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen. Askelia tuli reippaasti, kuten myös nousuja ja laskuja kellarin portaissa.

Viikon puolivälin tienoilla aloitin kylvöt lavakauluksiin. Laitoin kuhunkin laatikkoon kanankakkaa ja uutta multaa. Kuivaa on, joten kastelin mullan hyvin jo ennen kylvöjä. Peitettyäni siemenet kastelin vielä pinnan. Laitoin kylvettyjen laatikoiden päällä harsohuput.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, herneitä, mangoldia, retiisejä, salaattia, tilliä, kosmoskukkia ja kehäkukkia. Ysilaatikkoon (kuvan ulkopuolella) tulee kurpitsaa ja kesäkurpitsaa, mutta ne eivät ole vielä valmiita istutettaviksi. Kylmänarkoina niillä ei vielä ole kiirettä. 

Hiekkakäytävillä ja muualla näkyvä keltainen on vaahterasta pudonneita kukan terälehtiä.

Ykköslaatikossa on Ukkokullan syksyllä istuttamaa talvivalkosipulia. Hän oli laittanut kynnet sen verran harvakseen, että kylvin väleihin tilliä.

Neloslaatikossa kasvaa mesimarjaa, joka on vallannut laatikon varsin kattavasti. Mesimarja kukkii parhaillaan kauniin pinkkinä. Olen siirtänyt laatikosta mesimarjatuppaita muualle puutarhaan ja aion siirtää vastakin. Se on nimittäin oivallinen ja kaunis maanpeitekasvi.

Kasilaatikossa kasvaa parsaa, jota olemme jo syöneet. Siellä on myös siemenestä kasvattamani kiinansipuli. Laatikkoon jää vapaata tilaa, johon istutin muutamia esikasvattamiani samettikukkia.

Kasvarin vieressä olevaan kymppilaatikkoon siirsin runsas viikko sitten tuoksuherneet. Niitä varten Ukkokulta kiinnitti laatikon takalaitaan harjaterästuen. Autan tuoksuherneitä hakeutumaan harjateräkseen, kunhan ne vähän vielä kasvavat.

Laatikon toiseen reunaan istutin samettikukkia. Tuoksuherneiden ja sammareiden väliin kylvin kehäkukkaa Bronzed Beauty ja Pink Surprise. Saattaa olla, että jostain välistä pukkaa ruiskukkia. Niitä kasvoi laatikossa viime kesänä. Ne eivät pysyneet lainkaan pystyssä, joten jatkossa en niitä kylvä ainakaan lavakauluksiin.

Aurinko porottaa kasvimaalle koko päivän. Joka päiväinen tuuli myös lisää kuivattavaa vaikutusta. Niinpä olen jo pari kertaa kastellut kylvökseni.

Tulipa Zurel

Nurmikon olen ajanut kauttaaltaan kaksi kertaa. Lauantaina istutin myös kesäkukkia pergolaan ja muualle. Muutaman voikukan olen käynyt kiskomassa penkeistä. Kanttausurien huolto on tyystin tekemättä. Viime päivät ovat olleet melkoista ahkerointia. Tekemistä riittää edelleen, mutta koen olevani kutakuinkin ajan tasalla keväthommissa. Kaiken kiireen keskelläkin olen myös nauttinut heräävästä puutarhasta.

Oli taas paljon kerrottavaa. Toivottavasti et pitkästynyt.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!

Tulevaisuuden puutarha

Herneet 5.7.2021

Lumimassan sulamista ja pikkuisten taimien kasvamista odotellessa on arjen pyörityksen lisäksi aikaa käsitöille, lukemiselle ja vaikkapa telkun katsomiselle. Ruotsalaisen Puutarhakausi -ohjelman 7. kausi ehti jo päättyä, mutta sen jatkoksi YLE Femmalta alkoi neliosainen tanskalainen Tulevaisuuden unelmapuutarhat.

Runsautta kasvimaalla 13.8.2021

Tulevaisuuden unelmapuutarhat -ohjelman kaikki jaksot on jo katsottavissa YLE Areenasta. Itse katsoin torstaina telkusta ensimmäisen osan. Olipa innostava ja inspiroiva ohjelma, vaikka kyse olikin hyötykasvattamisesta tavallista kotipuutarhaa laajemmassa mittakaavassa.

Ohjelman ensimmäisessä jaksossa nimeltään Syötävä puutarha tutustuttiin Lontoon kaupungin alla olevaan, toisen maailmansodan aikaiseen väestösuojaan perustettuun hyötykasvikasvattamoon. Pimeissä kaariholveissa kasvatetaan monenlaista salaatti- ym. kasvia ledvalojen, kokolattiamattojen sivutuotteiden sekä veden kierrättämisen avulla. Kun englantilaisessa luonnossa satoa saadaan vastaavista kasveista noin 3 vuodessa, väestösuojassa vastaava luku on 62. Salaatit ja kaalit lähtevät suoraan ilman pitkiä kuljetusmatkoja ja välikäsiä ravintoloihin ja kauppoihin. Kasvatettavien valikoimaa laajennetaan koko ajan. 

Koral-paprikat 13.8.2021

Mielenkiintoista oli myös katsella kanadalaisen supermarketin kattopuutarhaa, jossa niin tomaatit, salaatit kuin munakoisotkin matkasivat muutaman rappusen verran puutarhan alla olevan kaupan tiskille. Kaupassa asiakkailla on mahdollisuus seurata, mitä heidän päänsä päällä kulloinkin kasvien kanssa tehdään.

Kerrassaan upea oli minusta vanhan englantilaisen kartanon hyötypuutarha, josta poimitaan tuoretta syötävää paikallisen ravintolan asiakkaille tarjottavaksi. Samalla pyritään "opettamaan" asiakkaita nauttimaan kunkin satokauden antimista sen sijaan, että he tilaisivat jostain toiselta puolelta maapalloa tuotavia vihanneksia.

Ohjelmassa oli myös esimerkki, kuinka tavallinen kaupungin asukaskin voi saada hyödyllisiä muutoksia aikaan. Tanskalainen kaveri oli pitkään katsellut kerrostaloasuntonsa ikkunasta piikkilangoilla aidattua roskasäiliön kattoa sillä seurauksella, että lopulta hän lähti purkamaan piikkilankoja pois ja perusti katolle korttelipuutarhan. Nyt katolla kasvatetaan monenlaista hyötykasvia asukkaiden käyttöön. Sen lisäksi, että ihmiset pääsevät itse kasvattamaan syötävää ruokapöytäänsä, syntyy asukkaiden välille tervettä ja monipuolista yhteisöllisyyttä.

Kurkkuja 4.7.2021

Ohjelman seuraavissa osissa teemoina ovat Ilmastopuutarha, Parantava puutarha ja Uniikki puutarha. Jollen ehdi katsoa jaksoja Areenasta, aion istahtaa telkun ääreen seuraavina torstai-iltoina. 

Käytössäni ei ole hehtaaritolkulla maata hyötykasvien kasvattamiseen. Mutta pienelläkin pläntillä on mahdollisuus tehdä yhtä jos toistakin. Vähintäänkin tällaiset ohjelmat saavat harmaat aivonystyrät aktivoitumaan. Päässä pyörii siemenpussikuvien lisäksi kasvimaan pohjapiirros. Menee hetki saada ajatusmaailma johonkin järjestykseen. Taisinkin tarvita juuri tällaista sysäystä saadakseni itseni konkreettisen tekemisen pariin.

 Mukavaa viikonloppua ja erityisesti Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille!

 

Satokauden katsaus

Ribes rubrum - Valkoherukka

Vaikka olemmekin vasta siirtymässä syksyyn, on sopiva aika tehdä katsaus kuluneen kesän satokuulumisiin.

 
Aloitan marjoista, joita tuli runsaasti kuivuudesta huolimatta. Yhdestä valkoherukka- ja kolmesta punaherukkapensaasta sain marjaa yhteensä runsaat kolme ämpärillistä. Kahdesta pienikokoisesta Pohjan Jätti -mustaherukasta tuli muutama litra. Kaksi karviaispensasta tuotti niin paljon marjoja, että osa alkoi jo rapista maahan, kun en kaikkia ehtinyt ajoissa keräämään.

Mustaherukat pakastin sellaisinaan. Valko- ja punaherukat keitin mehuksi. Yhden ämpärillisen vein veljenvaimolle. Karviaisista suurimman osan keitin niinikään mehuksi, josta pienen osan käytin karviaismarjahyytelöön. Jääkaapissa on myös tekeytymässä karviaislikööri jouluksi. 

Viljelylaatikot kesäkuun lopulla

Kasvimaalla on kahdeksan viljelylaatikkoa, jotka olen mielessäni numeroinut talosta lukien yhdestä kahdeksaan. Kierrätän kasveja laatikoissa eli harrastan jonkinlaista vuoroviljelyä. Pyrin myös huomioimaan kumppanuuskasvit. 

Suunnittelua helpottaa kevättalvella, kun kullekin kasville voi laittaa "osoitteen". Laadin tietokoneella istutussuunnitelman lajikenimineen ja kylvöpäivämäärineen. Suunnitelmia on myöhemnmin kiva vertailla, eikä unohduksen hetkellä tarvitse päätä raapia. Kaikki löytyy mapista.

Kahdeksikossa kasvaa parsaa. Nelosessa taasen pari pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Näissä laatikoissa on keväisin siis vain osa tilasta käytettävissä uusille kylvöille. Parsan seuraksi olen yleensä laittanut samettikukkaa.

Ukkokulta istuttaa joka vuosi talvivalkosipulia yhteen lavakaulukseen. Viime syksynä kutoslaatikko varattiin sipuleille, silloin istutetuista 21:stä kynnestä tuli 21 valkosipulia. Ehkä lisääkin voisi tänä syksynä laittaa, sillä käytämme paljon valkosipulia ruoan valmistuksessa.

Sipulit 4.6.21

Talvivalkosipulin kaveriksi istutin tavallista sipulia. Loput ostamistani istukassipuleista laitoin herneen kaveriksi. Sipuleita alettiin syödä jo ennen varsinaista sadon korjaamista. Sipuli on helppo kasvatettava ja sitäkin meillä kuluu paljon. Laitanpa mietintämyssyyn, josko ensi keväänä istuttaisin enemmän sipulia.

Herneitä laitoin kolmoslaatikkoon kaksi riviä Onwardia ja puolitoista riviä Kelvedon Wonderia. Näin pienestä määrästä tulee lähinnä sopiva maistiaismäärä. Jonkun verran käytiin napostelemassa suoraan puskista ja loput kerättiin kulhoon, joita sitten popsittiin ihan vain herkutellaksemme. Joskus herneissä on tolkuttomasti matoja. Tänä vuonna tosi vähän.

Mangoldi

Nelosessa kasvoi mangoldia, lehtikaalia ja salaattia. Tai piti kasvaa. Hölmöyksissäni laitoin esikasvattamani ja kasvarissa jonkin aikaa ulos istuttamista odottaneet ruusukaalit edellisten kanssa samaan laatikkoon. Alku menikin ihan hyvin. Mangoldi ja lehtikaali ehtivät itää ja kasvaa ennenkuin ruusukaalit valtasivat valon ja tilan. Salaatilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Myöhemmin ruusukaali voitti mangoldin ja lehtikaalinkin.

Ruusukaali

 
Vielä suurempaan hölmöyteen sorruin jättämällä ruusukaalit verkottamatta. Kaalikoit ja ties mitkä ötökät löysivät oitis kaalini, eikä sen hienompaa pitsilehtimallia olisi virkkaamallakaan saanut aikaan. Ihan hukkaan en koe ruusukaalin kasvattamiseni menneen. Opin kantapään kautta, kuinka tärkeää on  kaalikasvien suojaaminen. Ruusukaalit olisivat tarvinneet koko laatikon itselleen. 

Tekivätpä kaalit myös pikkuisia ruusujaan. En myöskään tiennyt, että ruusukaalit olisi kannattanut latvoa elokuun lopulla. Latvominen aikaistaa sadon kypsymistä ja tasaa kerien kokoa. 

Ykköslaatikkoon kylvin retiisejä kahdesti, joista kumpikin kasvoi ja kypsyi nopeaan tahtiin. Kolmaskin kylvö vielä iti, mutta retiisit jäivät minimaalisen kokoisiksi. Cherry Belle ja Saxa kypsyivät nopeasti kookkaiksi ja silti mehevän maukkaiksi. 

Retiisejä kylvin jo huhtikuussa laatikkoon, jonka sijoitin kasvariin. Kannattava kokeilu, jonka ansiosta saimme retiisejä pöytään jo tavallista aikaisemmin.

Myös porkkanaa kylvin kasvariin sijoitettuun isoon ruukkuun. Myöhemmin siirsin ruukun ulos. Määrällisesti isoonkaan ruukkuun ei montaa porkkanaa mahdu, mutta saimmepä ensimmäisen sadon hieman aiemmin.

Kastelulaita kasvimaalla 22.6.21

 

Retiisien lisäksi kylvin ykköslaatikkoon kolmea erilaista porkkanaa: Nantaisea, Berlicumia ja Amsterdamia. Harvennusporkkanoita tuli maisteltua heinäkuussa. Elokuussa nostin yhden rivin syötäväksi ja nyt syyskuun eka päivä loput.

Perunalle ei omaa istutuslaatikkoa liiennyt. Annabelleä laitoin muutaman kappaleen isoon ruukkuun kasvariin huhtikuussa. Toisen satsin laitoin niinikään isoon ruukkuun toukokuun alussa ulos. Juhannukseksi saimme ensimmäisestä ruukusta pikkuisia perunoita maistiaisiksi. Myöhemmin istutetut perunat söimme elokuussa.

Kurpitsa Tom Fox

Seiskalaatikkoon laitoin sekä keltaista että virheää kesäkurpitsaa ja ensimmäistä kertaa kokeilemaani spagettikurpitsaa. Kaksi Tom Foxia pääsi vähän muiden jälkeen saman laatikon kulmaan. Spagettikurpitsa teki viisi mollukkaa ja Tom Fox yhden istutuslaatikkoonsa ja toisen mollukan viereiseen laatikkoon vartensa kiemurreltuaan.

Kurpitsoista osa on jo syöty. Paahdan kurpitsalohkot 225-lämpöisessä uunissa maustettuina timjamilla, valkosipulilla, mustapippurilla, balsamicolla ja oliiviöljyllä. Niin hyvää, että ensi vuonna on kasvatettava enemmän kurpitsaa.

Kesäkurpitsasta tuli kerrassaan onneton sato. Kukkivat jonkun verran, mutta ilmeisesti kukkia olisi pitänyt auttaa tupsuttelemalla niitä vaikka siveltimellä. Keltainen kesäkurpitsa ei edes kukkinut. Saattaa olla, että siemeneni ovat jo liian vanhoja. Vihreä kesäkurpitsa on yleensä turhankin tuottoisa. Tämän kesän sato taitaa jäädä yhden käden sormilla laskettavaksi. Joskus näinkin.

Tomaatit 4.6.21

Kasvihuoneen kesä onkin sitten ollut yhtä makujen juhlaa. Siirsin kellarissa esikasvatuksessa olleet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen 11.5. Aluksi ne olivat yöt kaksinkertaisten harsojen suojissa ja muutamana yönä kasvarissa oli myös sähköllä toimiva lämmitin. Aika pian harsoista ja lämmittimestä saattoi luopua.

Minulla on kasvarissa Blumat-kastelusarja, josta tämän kesän helteissä oli suuri apu. Kasvihuoneen nurkassa olevaa 150 litran vesisaavia sai kyllä täyttää tavallista enemmän. Automaatti piti ikkunan avoinna yötä päivää. Lämpötilaa laskeakseni pidin myös kasvihuoneen ovea ympäri vuorokauden auki. Viritin oviaukkoon harson, jonka kävin aina iltaisin kiinnittämässä nipsuilla karmeihin, jotta esimerkiksi naapurin kissa tai rusakot eivät päässeet kasvariin.

Vasemmalla Zazu, yläoikealla Koral ja alaoikealla Snacking Purple

Esikasvatin neljää erilaista paprikaa. Viime kesänä maukkaaksi havaittu makea Zazu, kuvassa vasemmalla vielä raakana, pääsi nytkin valikoimaan. Purppuraiseksi kypsyessään muuttuva Snacking Purple on myös makeahko ja mieto. Pientä punaista Koralia ajattelin säilöttäväksi vuohenjuustotäytteellä. Koral on kuitenkin maultaan sen verran tymäkkä, että taitaa jäädä säilömättä. Neljäntenä kasvatin edellisvuoden siemenistä hoikkaa Lombardoa, joka ei ole kovin voimakkaan makuinen.

Kaikki alkavat olla jo kypsiä ja osa syötykin.

Edellisvuoden tapaan päätin keskittyä pääasiassa kirsikkatomaatteihin, koska ne kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeimmin ja varmimmin. Kasvatin kahdeksaa eri lajiketta: Gardener's Delight, Supersweet, Tigerella, Rosella, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Sungold ja Bumble Bee.

Satoisimpia tänä kesänä ovat olleet Gardener's Delight, Supersweet, Golden Sunrise ja Bumble Bee. Maultaan maukkaimpia Gardener's Delight ja Supersweet. Tigerellan taidan jättää ensi vuonna kokonaan pois. Se on maultaan aika lailla Golden Sunrisen kaltainen, vaikka väriltään onkin punainen. Rosella on harkinnassa. Pidän sen mausta ja ulkonäöstä, mutta kovin tuottelias se ainakaan tänä kesänä ollut.

Parempaa tomaattikesää en voisi toivoa. Sato on ollut runsas ja tomaatit todella maukkaita. Kuinkas muuten, kukapa sitä itse kasvattamiaan haukkuisi. Kypsymisen alettua vauhti olikin erinomaista. Heinä-elokuun vaihteessa kävin vähintään kerran viikossa hakemassa kasvarista kulhollisen tomaatteja.

Kuvan kulhollisen poimin 1.9. Samalla siirsin Tigerellan ja Rosellan kompostiin. Niissä ei enää ollut sen enempää raakileita eikä kukkiakaan. Ja jos kukkia olisi ollutkin, tuskin enää olisivat ehtineet hedelmiksi saakka kehittyä. Ainakin Bumble Beehen, Golden Sunriseen ja Supersweetiin jäi vielä muutamia pian kypsyviä tomaatteja. Tomaattikesä alkaa siis olla lopuillaan, vaan ei haittaa. Makoisa ja innostava muisto tästä taas jää päällimmäiseksi mieleen.

Entä kurkkukesä sitten? Se vasta onkin ollut melkoinen, sillä jossain vaiheessa ajattelin jo meidän hukkuvan kurkkuihin. Kasvarissani oli kaksi Cordobaa, yksi Baby F1 ja yksi Sherba. Yhtään enempää ei todellakaan tarvittu. Ensimmäiset raakileet Sherbassa oli jo taimia kasvariin viedessä. Sitten niitä tulikin kuin liukuhihnalta. Kun Baby ja Cordoba liittyivät joukkoon, ei kurkuista ollut kesän aikana pulaa. Niitä tuli annettua lapsille ja muillekin meillä käyneille.

Baby ja Sherba ovat nyt lopettaneet kukintansa eli enää ei ole odotettavissa niistä kurkkuja. Laitoinkin jo niiden varret kompostiin. Cordobassa on vielä pari pientä alkua ja muutama kukka. Se saakoon hetken armonaikaa ennen kompostikuolemaa.

Omenoista luulin tulevan vaatimattoman sadon. Hedelmissä on ollut jos jonkinlaista kääriäistä ja toukkaa sekä muumio-omenoita. Kuivuuden vuoksi ajattelin koonkin jäävän minimaaliseksi. Elokuun sateet kuitenkin kasvattivat omppujen kokoa mukavasti. Puut pudottivat runsain mitoin raakileita ja huonokuntoisia olen kantanut kompostiin. Syötävää jäi silti enemmän kuin riittävästi. 

Punakaneli

 
Ensimmäisenä kypsyi Huvitus, jota onkin syöty ahkerasti. Se kyllä maistuu myös linnuille ja pörriäisille. Varsinkin mehiläiset löytävät puissa roikkuvat kypsät punaposket vikkelästi. Punakaneli alkaa myös olla syöntikypsää. Lajina se on melko terve, eikä Huvituksen lailla ole yhtä toukkainen. Syys- tai talviomena, jonka nimestä en ole aivan varma, tekee kohtalaisen hyvän sadon. Se saa kypsyä vielä jonkun aikaa puussa. Valkeakuulas sen sijaan teki tänä vuonna vain muutaman hedelmän.

Syys- tai talviomena

Omenoita tulee syötyä sellaisenaan. Jonkun verran lohkon niitä pakastimeen. Elo-syyskuussa tapaan myös käyttää leivonnassa omenoita. Joskus olen tehnyt omenoista pakastimeen sosetta. Ehkä teen niin tänäkin vuonna. Hilloja meillä käytetään sen verran vähän, ettei niitä kannata valmistaa. Herukoista tuli jo mehuja yli oman tarpeen, joten omenoista ei sitäkään ole syytä tehdä.

Aronia

Aronioita rinteen puskat ovat täynnä. Niin täynnä, että pensaat  notkuvat miltei maassa. Aiempina vuosina olen pakastanut aronioita, sillä jäisinä aamupuuron päälle laitettuina ne ovat maukkaita. Nyt pakastin on niin täynnä muita marjoja, etten aio sinne aronioita enää laittaa. Sääli, sillä aronia on todellinen vitamiinipommi, sillä se sisältää beetakaroteenia, B1-, B2-, B6-vitamiineja, C-, E- ja K-vitamiinia, antosyanideja, polyfenoleja, kvinik-happoa, booria, jodia, kuparia, mangaania, magnesiumia, molybdeeniä ja rautaa. Ehkä sentään muutaman minigrip-pussillisen käyn vielä poimimassa. Loput jätän linnuille.

Viiniköynnös Zilga on niinikään täynnä hedelmäterttuja. Aivan kypsiä ne eivät vielä ole ja pieniähän nuo ovat verrattuna kauppojen ulkomaisiin rypäleihin. Viime vuonna taisin saada muutaman rypäleen, joista tein joulupöytään pikkuruisen purkin rypälehyytelöä. Nyt pitää keksiä napostelun lisäksi jokin hyödyllinen valmistusohje, jotta rypäleet eivät menisi pelkästään tinttien suihin. Pergolassa ei oikein enää tarkene istua nauttimassa välimerellisistä tunnelmista. Eikä siellä voikaan istua, sillä siirsimme kalusteet terassilta kellariin kattorempan alta pois. Keinu ei mahdu kellarin ovesta sisään, joten se valloitti väliaikaisesti pergolan.

Kasvimaalla on ehdottomasti oltava myös kesäkukkia. Kakkoslaatikkoon kylvin 14.5. kesämalvikki Silver Cupia, kosmoksia kolmea eri sorttia eli: Velouette, Double Click Cranberries ja Daydream. Lisäksi kylvin yhden rivin villiporkkana Daraa.

Kosmoskukat kasvavat joka vuosi valtavan korkeiksi. Hyvä niin, sillä siten voin ihastella niitä vaikka työhuoneen ikkunasta. Samoin puistoalueella kulkijat pääsevät nauttimaan kukkivista kosmoksista tarvitsematta häiritä niiden kasvattajaa.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Luulin, etteivät villiporkkanat suorakylvettyinä ehdi kukkia ollenkaan. Ehtivätpä kuitenkin. Aion siirtää ne lavakauluksesta johonkin istutusalueista jatkamaan elämäänsä tulevina vuosina. Terassin ruukusta istutin jo yhden Daran yläpihan Syreenipenkkiin. Toivottavasti nousee sieltä ensi kesänä. Ellei, voin aina kylvää uusia siemeniä.

Persilja yltyi kukkimaan

Luonnollisesti kasvimaalla on myös yrttejä. Lavakaulusten ja nurmialueen väliin jää Vapaapenkiksi nimittämäni kaistale. Siinä kasvaa ruohosipulia, persiljaa, sitruunamelissaa ja ryytisalviaa sekä tilliä. 

Vapaapenkin persilja kukkii taustanaan kehäkukat ja ruiskukat.

 
Lisäksi kylvin Vapaapenkin toiseen puoliskoon kehäkukkaa ja ruiskukkaa. 

Löytyi kuva aita-alueesta vain puiston puolelta otettuna.

Kasvimaan pitkä sivu rajoittuu kunnan puistoalueeseen. Meidän puolella aitaa, kasvimaakäytävän ja aidan välissä on kapea multakaistale, jossa kasvaa monivuotisina villiviinejä ja vuosi sitten kylvettyjä villiporkkanoita. Viime kesänä tyhjensin villiviinien eteen pussinpojalta ruiskukan siemenet, joista nousi tänäkin kesänä muutama kukka. Samoin kosmokset ovat siementäneet siten, että taimia ilmaantui jopa kivituhkakäytäville.

Tagetes - Samettikukka

Samettikukat kuuluvat myös kasvimaan jokavuotiseen valikoimaan. Olen kerännyt näistä punaoransseista siemeniä siltä varalta, etten löydä samaa lajiketta ensi keväänä. Olen näistä tykännyt kovasti. Aina on oltava mieli avoinna jollekin uudelle kaunottarelle.

Vapaapenkin vaeltajia eli pioniunikoita.

Tulipa tästä taas pitkä sepustus. Toivottavasti jaksoitte kahlata ainakin kuvat läpi. Itselleni tämä oli antoisa matka kuluneen kesän kasvimaan ja kasvihuoneen antiin. Kuvien etsimisen ja kokemusten muistelun ohessa tuli pohdittua kesän valintojen hyötyjä ja haittoja. Joitakin asioita teen ensi kesänä toisin. Jotkut valinnat taasen ovat osoittautuneet hyviksi toteutettavaksi jatkossakin. 

Keväällä olen taas tavalliseen tapaan intoa täynnä tilaamassa siemeniä ja suunnittelemassa kasvatuksia. Siinä tiimellyksessä unohdan monet hyvät päätökset. Tämä yhteenveto toimikoon siis konkreettisena muistutuksena ja ohjenuorana. Toivottavasti tästä on hyötyä teillekin, rakkaat blogiystävät!

Hyvää viikonloppua kaikille!