 |
| Aegithalos caudatus - Pyrstötiainen |
Ensimmäisten siementen multaan kätkeminen on jo kiikarissa. Paprikat ja kelloköynnökset kylvän tulevana viikonloppuna. Muilla ei ole vielä kiirettä.
Multahommia odotellessa olen tehnyt toistaiseksi melko vähäisiä lumitöitä. Hyvin olisi voinut pihakäytävillä kävellä, vaikka lunta on muutaman päivänä tai yönä jonkin verran satanut. Lumi on kevyttä, eikä ole tarvinnut polvia myöten hangessa tarpoa. Pakkaslukemat ovat pysytelleet alle -10 asteessa ja raitis ulkoilma on houkutellut ulos. Hyötyliikunnan parissa ulkoilu sujuu näppärästi eli lumet kolalla istutusalueille kasveja suojaamaan ja loput kasoihin odottamaan kevättä.
 |
| Aegithalos caudatus - Pyrstötiainen |
Lintujen tiiraileminen on koukuttavaa tekemistä. Kahvi meinaa mennä väärään kurkkuun, kun samalla on kurkittava siemenautomaatin vierailijoita. Ilokseni pihassamme on käynyt nyt useampana päivänä pyrstötiaisia. Ne ovat suloisia pikku palleroita. Ne tulevat talipötkölle vauhdilla isona parvena, ruokailevat hetken ja lähtevät samanlaisena vauhdikkaana "viivana" jonnekin toisaalle.
 |
| Mustarastaita koivussa |
Mustarastaita pihassa on runsain määrin. Tiistaiaamuna laskin pienellä alalla yhtäaikaisesti seitsemän mustarastasta. Lähinaapurin Golf-kissa on ottanut meidän pihan tintit vakituiseksi saalistuskohteekseen. Muutama päivä sitten pihalla ollessamme näimme, kuinka Golf syöksyi olopihan puolelta mustarastas suussaan tien yli kohti kotipihaansa. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään. Kissan kuuluukin saalistaa, mutta toivoisin Golfin keskittyvän mieluummin hiiriin ja myyriin.
Mustarastaat ruokailevat maassa. Kyllä niilläkin vauhtia riittää, mutta todennäköisesti taitava kissa saa saaliikseen helpommin maassa ruokailevan mustarastaan kuin ylhäällä siemenautomaatilla keikkuvan sinitiaisen.
Joulu sai lähdön eli viimeisetkin punaiset koristeet on laitettu kaappiin. Hassu pikkuinen asetelmani vaihtoi väriä. Museokaupasta ostamani Lovi-puun koristelin jouluksi pienillä tummanpunaisilla lasihelmillä. Mökissä oli jouluna ajastimella toimiva tuikkukynttilä. Lautasella taasen Iittalan punaisia lasiomenoita ja oikealla "linnunlaulupuussa" Iittalan lasilintuja.
Joulu lähti keramiikkamökin pihapiiristä. Lovi-puun lasihelmet talletin seuraavaa joulua varten rasiaan ja tuikkukynttilä poistui mökistä.
Iittalan punaiset lasiomenat vaihtuivat ruskeisiin vastaaviin. Näitä Iittalan koristeita olen ostanut viime keväänä isolla alennuksella Iittalan myymälästä. Lasi kiehtoo minua. Ei kaikki, mutta toisinaan joku lasiesine vetoaa niin paljon, että sitä pitää mielellään esillä.
Sain pikkuveljeltä ja hänen Siiri-tyttäreltään joululahjaksi Iittalan lasisen ketun. Se istuu tällä hetkellä eteisen sivupöydällä. Voi olla, että se vielä kipittää johonkin toiseen paikkaan, mutta piiloon en sitä laita.
Myös kodin tekstiileistä lähti pienetkin viittaukset jouluun pois. Sohvatyynyissä oli viininpunaiset ja punasävyiset tyynynpäälliset. Kasasin ne lattialle uusia päällisiä tyynyihin vaihtaessani. Kuvauksen jälkeen nämä menivät pyykkikoriin.
Punasävyjen tilalla on nyt beigeä, harmaata ja valkoista. Pehmoinen torkkupeitto on näin talviaikaan käytössä, vaikka se tässä kuvassa on nätisti viikattuna sohvankaiteella. Pääasiassa luen kirjoja omassa sängyssä ennen nukahtamista. Muina aikoina kellahdan tähän sohvalle kirjan kanssa. Kesällä sohvalla tulee oltua lähinnä kovilla helteillä. Silloin ei torkkupeittoa tarvita. Talvella lämmin ja pehmeä torkkupeitto tuntuu mukavalta jalkojen päällä. Takkatulen lämmöstä huolimatta.
Kädet eivät ole olleet sylissä toimettomina. Tuulikki kommentoi Neulevuosi 2025 -jutussani olleita vaaleanpunaisia frillasukkia siten, että samalla mallilla voisi tehdä naiselle romanttiset sukat. Minäpä sitten kokeilin ideaa ja hyvinhän tuo toimii.
Vaaleanpunaisen pörrölangan haituvia tunkee ulos frillan tyvestä. Se tuskin on kovin suuri haitta. Ongelman voi välttää käyttämällä jotain muuta lankaa. Yksivärinen valkoinenkin sopisi hyvin.
Vaaleansinistä 7veikkaa oli jäljellä vajaa kerä. Näin netissä kuvan Lise Lotte -neulemallista. Kokeilin ja hyväksi havaitsin. Syntyi sukat parivuotiaalle.
En tehnyt minkäänlaisia uudenvuoden lupauksia. Silti aion paneutua tänä vuonna enemmän kirjoneuleisiin. Onhan se sarka kiinnostanut minua jo pitkään. Aloitin tällaisella helpolla mallilla. Tällä tyylillä olen kutonut muutaman sukkaparin aiemminkin. Näissä ei ainakaan liika tiukkuus vaivaa. Johtunee lyhyistä lankajuoksuista. Sukissa on heti alkuunsa 14 s/puikko ja 3.5 -kokoiset puikot. Ensimmäinen este voitettu. Edessä on vielä monen monta uutta.
Joulu ja vuodenvaihde, loppiainenkin, ovat sitten takanapäin. Tammikuu on kohta puolivälissä eli nopeasti aika vierähtää. Tästä alkaa taas matka kohti uusia seikkailuja. Mukavaa!
