Vuodenvaihde on sopiva hetki tehdä tiliä edellisten kuukausien käsitöistä. Pääasiassa tuli kilkutettua sukkia. Niille on käyttöä ja niitä on helppo tehdä telkkua katsellessa. Kesällä kutimia ei tule käsiin otettua. Syksyllä ja talvella en osaa ilman lankaa ja puikkoja istua ollenkaan.
Koen olleeni menneen vuoden kutomisen suhteen laiskan puoleinen. Tai ainakin olen useimmiten ylittänyt aidan matalimmalta kohdalta. Uusien mallien etisiminen ja opettelu on jäänyt vähemmälle.
Nilkkasukkia on helpoin tehdä. Tykkään käyttää värejä. Jämälankakeriä saa myös hyvin upotettua vaikkapa sukan varsiin. Yllättävän pitkän pätkän kutoo pienestäkin jämälankakerästä. Tapaan punnita pieniä keriä ja jakaa ne sitten kahteen samanpainoiseen kerään. Joskus saatan kutoa molempia sukkia samanaikaisesti. Tällöin kudon vuorotellen kumpaakin sukkaa nähdäkseni kuinka monta kerrosta vielä molempiin riittää. Mikään ei estä tekemästä eriparisukkia. Useimmiten haluan molemmista sukista kohtalaisen identtiset.
Enimmäkseen käytän sukkalankana Novitan 7veikkaa. Sitä on hyvin saatavilla lähikaupasta. Se kestää konepesun ja värivalikoimakin on kohtalaisen hyvä. Jonkun verran ostan myös vastaavanvahvuisia, muiden valmistamia lankoja. Esimerkiksi Lankavan Lystiä tulee välillä käytettyä. Lankatarjousten ohi ei aina voi kulkea. Kotona on hyvä olla lankaa varastossa, jotta kutomisen himoa voi ryhtyä samantien sammuttamaan.
Ylävasemmalla on Novitan mustalla Nallella kudotut sukat sukulaistytön poikaystävälle inttiin. Yläoikealla olevien sukkin varressa mallineuleena on Ailin lapanen. Alaoikean sukat on kudottu vaaleanpunaisesta Nummi-langasta.
Mallineuleita käyttämällä saa kivaa piristystä muuten tavalliseen villasukkaan. Ylävasemman sukan varsi ja jalan päällisen mallineuleena on: 7 krs: 1 o 1 n, 7 krs: 1 n 1 o.
Alavasemmalla Jules-neule, johon tuli jalan päälle virhe. Tein saman virheen toiseenkin sukkaan, jolloin niistä tuli samanlaiset.
Alaoikean sukan varressa ja jalan päällä on vohvelineule.
Yleensä käytän 7veikan vahvuisessa langassa 3.5 -puikkoja, paitsi resorissa ja kantalapussa 3-puikkoa. Resorissa kudon oikeat silmukat takareunastaan, jolloin resorista tulee napakampaa.
Käsialani on välillä liian löysää, mikä johtuu sormien nivelrikosta. Etenkin kutomista aloittaessani tiukan otteen saaminen puikoista on hakusessa. Puikotkin lentelevät välillä pitkin sohvaa ja sohvan alle. Vähitellen sormet vetristyvät, ote lujittuu ja kädenjälki tasaantuu.
Ylävasemmalla kahdet villasukat miehille. Löysin kuvan netistä. Ryhdyin kutsumaan tuota raitasukkamallia viivakoodisukiksi.
Yläoikealla olevien sukkien reunaan kudoin frillan, johon käytin Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukkien ohjetta. Muokkasin silmukkamäärää alkuperäistä ohjetta pienemmäksi.
Alavasemman kuvan kaksi sukkaparia on kudottu Körtti-mallineuleena. Nämä kudoin aivan joulun alla, joten niihin sopi hyvin punavalkea väritys. Punainen on jo markkinoilta poistunutta Novitan 7veikan Marianne-sävyä (556).
Etupäässä olen kutonut sukkia naisille ja miehille. Naisten sukissa kokoskaala on pienempi. Yleisin koko taitaa olla 39. Miesten sukkia on muuten kiva kutoa, mutta isoja kokoja tehdessä iskee aina uskonpuute, pitääkö tosiaan vielä vaan jatkaa jalkaosaa? Käytän paria netistä tulostamaani kokotaulukkoa apunani. Pari vuotta sitten ostin säädettävän sukkablogin, jota olisi helppo käyttää myös kokomittarina. Jostain syystä aina vain mittanauha hakeutuu käsiini sukkablogin sijasta.
Ylävasemmalla on sukat artisokan (330) sävyisestä 7veikasta. Tarkoitus oli harjoitella kirjoneuletta tällaisella helpolla kahden langan yhdistelmällä. Hyvin se sujui, mutta edelleen vierastan kirjoneuleita.
Alaoikean kuvan sukat piti tehdä Körtti-neuleena. Telkkua katsoessa saattaa käydä niinkin, että mallista tuleekin muuta kuin mitä on aikonut. Näiden sukkien varsi rakentui muunnellusta kerrosrivinoususta. Ihan kivan näköiset, vaikkei Körttisukat olekaan.
Matalavarsisukista monet nuoret tykkäävät. Niitä(kin) on hauska kutoa, kun aloitusresorin jälkeen voi oitis siirtyä tekemään kantalappua.
Alkanut vuosi 2026 taitaa sujua käsitöiden osalta sukkien merkeissä, kuten jo moni edellinenkin vuosi. Mitään erityisiä suunnitelmia tekemisten suhteen ei ole. Yleensä kutominen lopahtaa kevään korvalla päivien pidentyessä ja askelten siirtyessä pihamaalle.
Hiukan kutkuttaa panostaa kirjoneuleiden opetteluun. Perusteet tiedän, mutta vaikka muuten käsialani on turhan löysää, kirjoneuleissa tiukkuutta on yhdessä neuleessa viiden edestä. Siinäpä haaste, johon vastaamista pohdin. En tehnyt asian tiimoilta uudenvuodenlupausta. Kun en sellaisia tee missään muussakaan asiassa. Ainahan sitä voi pyöritellä ideoita päässään. Joskus niillä on tapana muuttua tosiksi.
Idearikasta vuotta 2026 kaikille käsityöihmisille ja sellaisiksi halajaville!










