 |
| Cobaea scandens - Kelloköynnös |
Kelloköynnöksiä on nyt koulittuna seitsemän, joista yksi ei suostu irrottamaan siemenkuorta lehdistään. Olen suihkuttanut sitä, mutta huonolta näyttää. Näin käy välillä.
 |
| Cobaea scandens - Kelloköynnös |
Kolme uutta kelloköynnöksen koukkua on noussut mullasta. Kuvan ottamisen jälkeen koukuilta ei mennyt puolta päivää, kun jo nostivat selkänsä suoriksi ja ryhtyivät avaamaan sirkkalehtiään. Enempää en kelloköynnöksiä kylvä. Yhdeksän riittää pergolan sisääntuloa viherryttämään.
 |
| Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko |
Keijunmekotkin ovat vihdoin heränneet. Ne eivät pidä mitään kiirettä kasvamisenkaan kanssa. Hentoja taimia on kahdessa purkissa nyt useita, joten niistä saan ainakin pergolan amppeliin kesäkukkia. Ilahduttavaa on, että näiden keijunmekkojen siemenet sain viime kesänä amppelissa kukkineista kukista.
 |
| Capsicum annuum 'Zazu' - Paprika |
'Zazu' -paprikaa olen kasvattanut aiemminkin muutamana kesänä peräkkäin. 'Zazu' on ollut tuottoisa ja hyvän makuinen paprika. Viimeksi sitä kylväessäni siemenet eivät itäneet. Niinpä en ollut kovin murheissani, kun en viime vuonna löytänyt sen siemeniä mistään.
Kiitos Kruunuvuokon postauksen, lähdin naapurikylän markettiin tutkimusmatkalle ja sieltä sainkin taas etsimiäni 'Zazuja'. Yhdessä pussissa on neljä siementä, pussin hinta 3,95 €. Kylvin siemenet 13.2. Vielä ei kylvöksissä näy vihreää, vaan eipä hosuta. Ehtivät kyllä. Elleivät tälläkin kertaa petä minua.
Etsin 'Zazun' pussihintaa kauppakuitista. Ostin samasta kaupasta parin ruokatarvikkeen lisäksi harjaneilikkaa, pioniunikoita, puna-auringonkukkaa, maariankelloa ja tuoksuhernettä. Ne näkyvät ostoskuitissa, 'Zazu' -paprikat eivät. Jokaisen siemenpussukan kassa veti läpi lukijan siinä silmieni edessä. Jättikö lukija paprikat huomioimatta? Kumma juttu. Hinnan paprikoille löysin kyseisen kaupan nettisivuilta.
Viikonloppuna lajittelin siemeniä niiden kylvöajan ja -paikan perusteella. Vasemman puoleisessa laatikossa on lavakauluksiin kylvettävät. Oikean puoleisessa taas esikylvettävät kylvöajan perusteella ja rivin lopussa suorakylvettävät. Alussa on jo kylvettyjen pussukat, kuten paprikat, kelloköynnökset ja keijunmekot.
Kirjasin myös alustavat suunnitelmat paperille. Ne tarkentuvat kevään myötä. Päällimmäisenä on kasvihuoneen tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden ylimalkainen istutussuunnitelma. Lavakauluksille on omansa ja lisäksi on esikasvatettaville on oma listansa kylvö- ja koulimisaikoineen.
Tapaan tehdä myös keväälle Kevätkausilistan ja syksylle Syystyölistan. Kevätkausilistasta löytyy mm. pensaiden ja puiden leikkaukset, mahdolliset maa-ainestilaukset, puutarhakalusteiden huoltotoimet, kesäkukkaistutusten suunnitelma, daalioiden toimet ym. Useimmat toimet toistuvat vuosittain. Omista muistiinpanoista on helppo tarkastaa ja verrata ajankohtien erilaisuutta ja samanaikaisuutta. Listoissa on myös se oivallinen ominaisuus, että yhdenkin asian suorittaminen on kuin kiitos ahkeruudesta.
Pakkasten vuoksi ulkoilu on jäänyt lapsipuolen asemaan. Olen sitä mieltä, että pakkasellakin ulkoilu on lähinnä pukeutumiskysymys. Mutta -15℃ ei vaan houkuttele huvikävelylle. Itseään ei tarvitse potkia liikkeelle, kun asetan jonkun asiointitavoitteen. Kylän keskustaan on noin kolmen kilometrin matka. Reppu selkään ja töppöstä toisen eteen. Kun vielä kävelee asioille monen mutkan kautta, saa kävelyretkelle kilometrejä enemmän.
 |
| Musta möykky kuvan keskellä on palokärki. |
Kirjaston mäkeä ylöspäin taapertaessani kuulin hidasrytmistä koputusta aivan läheltä. Ei kuulostanut käpytikalta, joita omalla pihalla on lähes joka päivä. Silmäni harhailivat alkuun puiden latvuksissa, kunnes tajusin laskea leukaa alemmas. Palokärkihän se siellä nakutti muutenkin kelottuvaa puuta.
Mikäli haluat lisätietoa ja paremman kuvan palokärjestä, kllikaa oheista linkkiä, joka johtaa Luontoportin palokärjestä kertovalle sivulle: Palokärki.
 |
| Kaksi tikliä siemenautomaatilla ja kolmas puussa. |
Taannoin hihkuin ilosta nähdessäni omalla pihalla elämäni ensimmäisen tiklin. Silloin(kin) otin työhuoneen ikkunasta linnusta kuvan, mutta onnistuin ikuistamaan vain sen punertavan pään. Tällä kertaa onnistuin kuvaamisessa vähän paremmin. Ilo ja innostus tiklin tapaamisesta ei toisellakaan kerralla ollut yhtään ensimmäistä himmeämpi.
Tämän talven tinttibongaukset ovat olleet kiitettävän runsaita, kun muutama uusi laji on löytänyt siemenbuffettini. Kannattaisiko hankkia kameraan pidempi putki, kun alituiseen istun tinttejä tähtäilemässä?
Tikliin pääset tutustumaan oheisessa Luontoportin linkissä: Tikli.
 |
| Harmaapäätikka on jo vakituinen vieras. |
Harmaapäätikka on jo vakituinen vieras pihassamme. Ehkä pikkutikkakin vielä tulee kylään. Viime talvena sen näin parikin kertaa. Nyt en ole huomannut. Käpytikkoja lentää välillä kaksin kappalein. Niillä on jo kevättä rinnassa, kun nakuttelevat linnunpöntön metallista suuaukon reunusta.
Laitoin myös harmaapäätikkaan tutustumista varten linkin Luontoporttiin: Harmaapäätikka.
Kävelyreittini varrelle osuu kahden järven yhdistävä puro, jossa vesi lorisee tavallisesti runsaana. Nyt purossa on vankka jääpeite. Vain siellä täällä on ohuemman jään peittämiä kurkistusaukkoja, joista näkee veden virtaavan.
Näin lumisena puro on kaunis. Kun lumi sulaa, kylän lapsukaiset käyvät koulumatkoillaan nakkaamassa puroon jos jonkinlaista roinaa oksista ja kivistä sipsipusseihin ja karkkipapereihin. Soisin lasten jättävän puron roskaamatta. Toisaalta ymmärrän lasten kiinnostusta veteen. Itsekin olen alakoululaisena kahlannut veden täyttämissä maantieojissa. Äidin iloksi saavuin kotiin villasukat ja saappaat märkinä.
Kyläyhdistys järjestää silloin tällöin puron puhdistustalkoita. Tulevana keväänä siihen olisi aihetta isosti, koska moni puu on kaatunut kokonaan tai puolittain puroon.
Tapaan kiertää puron kautta nähdäkseni koskikaran. Joskus olen nähnytkin. Tänä talvena en ole nähnyt. Miten koskikara tuollaiseen hennon jään peittämään reikään sukeltaisi? Eksyisi vielä jään ja lumen alla. Seuraavaan ulostuloreikään on koskikarallekin liian pitkä matka.
Kylässä luontokoulua lapsille pitävän henkillön pihan ohi kulkiessa kolme lammasta tuijotti minua aidan takaa. Tällä kertaa eivät yllättävällä määkimisellään pelästyttäneet minua. Olin varautunut lampaat näkemään. Välissämme oli iso upottava lumikasa, joka esti minua pääsemästä lähemmäs. Asuinkylämme ei ole enää vuosikymmeniin ollut maatalouspaikka, joten lampaatkin ovat harvinainen näky. Näitä sympaattisia otuksia on kiva katsella.
Viikonloppu edessä ja sen jälkeen alkaa helmikuun viimeinen viikko. Näköpiirissä on nolla- tai jopa pluskelejä. Nautitaan siis lumen ja huurteen kaunistamasta luonnosta vielä hetki.
Mukavaa viikonloppua!
