Kelloköynnökset heräsivät vihdoin. Kylvin ne la 17.1. Kylvökset viettivät viikon pesuhuoneen lattialämmityksen huomassa. Viikkosiivouksen yhteydessä kiikutin kylvölaatikon takkahuoneeseen ja laitoin niille kasvilampun. Olin jo huolissani, eivätkö meinaa ollenkaan herätä. No joo, jokavuotista hätäilyähän tämä on. Siemeniä multaan piilottaessa sitä erehtyy ajattelemaan, että kaikki on heti innoissaan ja valmiina ravistelemaan mullan yltään. Aika hyvinhän tässä kävi. Alta kaksi viikkoa ja ensimmäiset koukut jo jumppaavat itseään ilmoille.
Samoin 17.1. kylvetyt suippopaprika 'Roter Augsburger'it ovat nousseet terhakkaasti pystyyn. Sen sijaan 'California Wondereista' ei näy vielä milliäkään. Keijunmekkoja en lupauksistani huolimatta ole saanut kylvettyä. Vielä ehtivät.
Maanantaina kipaisin hakemassa rautakaupasta toisenlaista kylvömultaa. Pelkäsin, että kylvämäni siemenet eivät tykkää omasta sekoituksestani. Lisäsin marketin kylvömultaan kaktusmultaa. Kun ei itämistä näkynyt, tuumasin mullassa olevan vikaa. Ei näköjään ole, mutta toki ostamalleni mullalle käyttöä löytyy. Vastahan tässä ollaan kylvökauden alussa.
Biolanin kompostori on nollilla. Ei pöhise, eikä sinne kohta mahdu edes tuttua viiden litran kanisteria täynnä kuumaa vettä. Kompostori ei suinkaan ole ihan täynnä, mutta massa ei myöskään laskeudu alaspäin kylmyyden vuoksi. Kunhan pakkaset lauhtuvat, alkaa kompostorikin taas pöhistä. Sillä aikaa voimme täyttää anopin vanhaa lämpökompostoria. Se on toiminut jälkikompostorina, mutta nyt se kohotkaan arvojärjestyksessä ensisijaiseksi pöhisijäksi.
Rusakot temmeltävät pihassamme. Untuvankeveä lumi saa kyytiä, kun rusakot käpälöivät hangen alta vihreää syötävää. Tuossa kohtaa kasvaa lähinnä pikkutalviota. Sitä saa ihan vapaasti lyhentää, sillä keväällä se on pian taas entisissä mitoissaan.
Rusakoilla on totutut reittinsä, joita pitkin ne kulkevat. Puiston puolelta kulkee meille käpälillä tallottu uoma. Vasemmalle jää peura-aita, josta rusakot eivät pääse yli eikä ali. Peuranjälkiä ei viime päivinä ole näkynyt pihallamme. Se ei suinkaan tarkoita, etteikö niitä lähellä olisi. Niitä käppäilee kyläteillä hiljaisempina aikoina. Odottakaas, kunhan kevät koittaa ja sipulikukat nousevat. Silloin sorkkajalat käyvät taas napsimassa tulppaanini ja krookukseni.
Sain putsattua pakastimen ja jääkaapin. Keittiöremontin yhteydessä hankittu pakastin on nofrost -mallia eli sitä ei tarvitse sulattaa. Inventaario on silti hyvä suorittaa ja siinä samalla pyyhkiä hyllyt. Jääkaappi vaatikin vähän enemmän aikaa, kun pesin sen kauttaaltaan. Nyt on kiva avata ovi ja ihailla järjestystä ja puhtautta.
Astianpesukoneessa käytän puhdistusohjelman melko usein. Pyykinpesukoneessa en yhtä usein, mutta en myöskään kerran kuukaudessa, kuten iltapäivälehti suositteli. Viikonloppuna pyöritin siinäkin koneenpesuohjelman. Avasin nukkasihdin, jossa oli töhnää vain hyvin vähän.
Aiemmin olen ostanut apteekista 100 g:n pussin sitruunahappoa pyykinpesukoneen puhdistamiseksi. Se on aika tyyristä. Hyvä vaihtoehto on markettien maustehyllystä ostettu 700 g:n sitruunahappopurkki, jolla pesee koneet monta kertaa huomattavasti edullisemmin.
Runebergin päivään on vielä viikko aikaa. Arvoin itseni kanssa, leivonko laskiaispullia vai runebergintorttuja. Päädyin jälkimmäisiin. Ulkonäkö ei ole paras mahdollinen, mutta maun puolesta niitä kyllä syö.
Koekäyttöön pääsivät myös uudet Marimekon Oiva Unikko -lautaseni. Mukit ostin jo toista vuotta sitten. Lautaset jäivät kaihertamaan mieleen, joten tarjoukseen törmätessäni törsäsin kuuteen lautaseen. Marimekkokin vaihtelee värejä siten, ettei jonkun kuosin saatavuus myöhemmin ole taattu. Toki eri kuosit sopivat toisiinsa. Jos jotain tiettyä kuosia haluaa, ei kokemukseni mukaan kannata pitkään odottaa.
Kevät tuo joka vuosi mukanaan jännitystä, miten kasvit ovat selvinneet talvesta. Tänä vuonna keväässä on ylimääräisiä kiemuroita kuluvan talven vuoksi. YLE haastatteli Oulun yliopiston kasvitieteellisen ylipuutarhuri Tuomas Kauppilaa, joka sanoo kasvien olevan kovilla vuodenvaihteen jälkeen alkaneen pakkasjakson ja sitä edeltävien vesisateiden ja plusasteiden vuoksi. Tällaisia talvia on ollut aiemminkin. Moni ehkä muistaa kevään 2016, jolloin kasvituhoja oli runsaasti. Siirsin ja istutin paljon uusia kasveja viime kesänä. Ne eivät ole ehtineet kotiutua ja kasvattaa riittävän suurta juuristoa. Paras siis varautua menetyksiin.
Toinen mielenkiintoinen uutinen oli tiistaina 27.1. YLE uutisissa. Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalta löytyi misteli, mikä on harvinaista maassamme ja erityisesti sisämaassa, kuten Hämeenlinnassa. Misteli löytyi koivusta, mikä on erikoista sekin. Misteliä on aiemmin löydetty lähinnä Turun seudulta.
Talvi näyttää jatkuvan varsin kylmänä tulevinakin päivinä. Pysykäähän lämpiminä.
Mukavaa lähestyvää viikonloppua ja pian alkavaa helmikuuta kaikille!
