tiistai 14. syyskuuta 2021

Täydellisyys ei kuulu puutarhaan

Pörriäiset ovat ihastuneita alppipiikkiputkeen.
 

Puutarhaharrastus on opettanut minulle vuosien mittaan valtavasti uusia asioita. Tietoa on tullut kartutettua kirjoista, tv-ohjelmista ja kokemuksia muiden harrastajien kanssa vaihtamalla. Internetin aikakaudella tiedon hankkiminen on muuttunut yhä helpommaksi. Toki myös haitallista tietoa on tarjolla, minkä vuoksi on toisinaan suhtauduttava kriittisesti saamaansa tietoon.

Puutarhaharrastus on myös muokannut minua ihmisenä. Täydellisyydentavoittelijana olen joutunut tarkastelemaan omia vaatimuksiani, joustamaan niiden toteutuksessa tai peräti luopumaan monista asioista kokonaan. Luontoa tai säätä ihminen ei voi omien tarkoitustensa mukaisiin muotteihin tunkea. Jos sellaista kuvitelmaa elättelee, saa painia jatkuvan stressin, riittämättömyyden ja mielipahan kanssa.

Tarjoilu pelaa salkoruusussa.


Kulunut kesä on ollut puutarhaharrastajan näkökulmasta täynnä haasteita. Pitkään jatkuneet helteet ja kuivuus kurittivat kasveja. Kasveissa oli jos jonkinlaista poikkeavaa väriä ja muotoa, mikä laittoi epäilemään tauteja ja tuholaisia. Eikä ötököistäkään ollut puutetta. Kirvoja on joka kesä ainakin ruusuissa, mutta nyt pilvin pimein monissa muissakin kasveissa.

En ole kovin taitava tunnistamaan ötököitä. Vähitellen oppi siinäkin tuntuu karttuvan, kun puutarhahommissa tulee vastaan kaikenlaisia mönkijöitä. Kovin moni niistä tuskin on ihmiselle vaarallinen. Siitä huolimatta olen aika arka ottamaan käteen mitään toukkia tai lentäviä otuksia.

Seuraan aktiivisesti uutisia ja maailman tapahtumia. Olen huolissani ilmastomuutoksesta, luonnon tilasta ja monimuotoisuuden kapenemisesta. Koitan omalta osaltani tehdä parhaani, etten toimillani aiheuta ympäristölle vahinkoa. Puutarhaharrastuksessa tämä tarkoittaa mm. sitä, etten käytä myrkkyjä, en kylvä maahan suolaa enkä pesuaineita. Joku totesi kesällä oivallisesti, että harvan puutarha kaipaa pesuaineilla terästettyä puhdistusta. 

Enemmänkin varmasti voisi tapojaan parantaa, mutta parempi edes jotain tehdä, kuin heittää hanskat tiskiin ja ajatella toimien kuuluvan jollekin muulle.

Pyjamalude villiporkkanan kukassa.


Seuraan facebookissa muutamia puutarha- ja luontoryhmiä. Kiinnitin kesällä huomiota, kuinka ihmiset olivat todella huolissaan jokaisesta pienestä pilkusta kasvin lehdellä tai milloin mistäkin puutarhassa mönkivästä ötökästä. Ihmetteleminen ja pieni huolikin on luonnollista. Varsinkin, jos se johtaa asiallisen tiedon hankkimiseen ja sen mukaiseen käyttäytymiseen. 

Jokainen outo ilmiö näytti aiheuttavan ihmisissä tarpeen päästä mahdollisimman nopeasti niistä eroon, keinolla millä hyvänsä. Vastavalmistuneen pihan nuori omistaja voi ymmärrettävästi olla aika noviisi uusien asioiden edessä. Niin olin aikoinaan itsekin ja osittain olen vieläkin. Silti hämmästyin kysymyksista ja kommenteista noussutta melkeinpä vihaa ja hävitysvimmaa.

Muurahaiset tankkaamassa mettä pionin nupussa.


Facen Puutarhan parhaaksi -ryhmässä oli elokuussa seuraava biologi Leena Luodon kirjoitus, jossa edellä tuomani asia on hyvin tiivistetty.

"Eliöiden haitallisuus puutarhassa

Tänä kesänä olen pitänyt useita puutarhakävelyitä ja muutama on vielä jäljellä. Ihania puutarhoja ja innostunutta porukkaa.

Mutta viekö innostus siihen suuntaan, että puutarhassa ei saisi olla muuta kuin kasvit ja niiden hoitaja. Ei reiällisiä tai kärpistyneitä lehtiä, ei otuksia kiipeämässä kasveja pitkin.

Usean herukkapensaan, luumupuun ja monen muun kasvin äärelle pysähdyttiin keskustelemaan. Keskustelu alkoi: Mikä tätä vaivaa, revin jo osan pois, ruiskutin sitä sun tätä. Pitääkö kaivaa koko kasvi pois.

Toistaiseksi yhdestäkään herukkapensaasta ei olisi tarvinnut lehtiä riipiä, ruiskuttaa ainetta, joka tuhoaa KAIKKI lehdillä eläneet, mutta nyt tässä vaiheessa kesää itsestään poistuneet otukset.

Kaikessa tässä perimmäisinä kysymyksinä aina ensin pitäisi olla : Mitä haittaa havaittu otus on saanut aikaan? Onko se tuhonnut kohteen täydellisesti? Mikä otus on kyseessä?

Nyt puhutaan luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Puutarhat ja palstat ovat, etenkin kaupungeissa oleellinen osa luontoa. Jos niissä ei olisi reiällisiä lehtiä, niin mistä se kertoisi. Jos olet huolissasi luonnon tilasta, voit vähentää huolenaiheita puutarhassa, sillä harvoin reiälliset ja kärpistyneet lehdet vaativat toimenpiteitä."

                                                Leena Luoto: Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmässä 08/21 

Leppäkertut tutkimassa ruusuorapihlajaa.


Linnut, perhoset, kaikenlaiset ötökät kuuluvat luontoon, myös isoihin ja pieniin puutarhoihin. Osa niistä on hyödyllisiä, jotkut eivät. Joku tehtävä niillä jokaisella on, vaikka se ei meille koskaan valkenisi. Kaunis perhonenkin on aluksi toukka. Jos palat halusta hävittää jokaisen näkemäsi toukan, eivät perhoset ehkä koskaan lennä puutarhassasi. Kun myrkytät tuholaisen, tapat samalla monta hyödyllistä ötökkää, tai ainakin vahingoitat niiden elinmahdollisuuksia. Luonnossa pienetkin teot aiheuttavat domino-ilmiön.

Varjohiipan pitsiksi haurastunut lehti.


Puutarhasta on mahdotonta tehdä täydellistä, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. Eikä täydellisyydessä puutarhan rakentajan kannalta ole mitään mieltäkään. Kasvien on tarkoitus kasvaa ja kukoistaa, kunkin vuorollaan, yhdessä ja erikseen. Aina välillä joku kasveista heittää henkensä, eikä syy välttämättä selviä koskaan. 

Puutarhan rakentaminen on mielenkiintoinen ja loppumaton projekti. Se haastaa tekijänsä yhä uudelleen. Koskaan ei tiedä, mikä on seuraavana keväänä toisin. Puutarhaharrastuksessa yhden kasvin lähtö voi merkitä uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Raamit säilyvät vuodesta toiseen, mutta monet muut elementit vaihtuvat säännöllisen epäsäännöllisesti.

 
Pakko myöntää, että minua pelottaa puhua tällaisista asioista julkisesti. Vuoropuhelu monista tärkeistä asioista muuttuu helposti tarpeettomaksi loan heitoksi, varsinkin somessa. Mielipiteitä on joka lähtöön, kuten saa ja pitää ollakin. Aikuisen ihmisen on kyettävä keskustelemaan toisen ihmisen kanssa asiallisesti siitäkin huolimatta, että mielipiteet eivät miellytä. 

Niin kauniita kuin sammaloituneet kivet puutarhassa ovatkin, puutarhurin itsensä on parempi jatkaa vierimistä välttääkseen sammaloitumisen. Meillä jokaisella on paikkamme ja tarkoituksemme tällä maapallolla. Olkaamme avoimen uteliaita uusille asioille.


23 kommenttia:

  1. Olisinpa voinut itsekin kirjoittaa samasta aiheesta. Monta kertaa olen varsinkin facebookissa ihmetellyt itsekseni, mikä tuhovimma ihmiset voi vallata heti kun joku kysyy, mikä kasvi tai hyönteinen kuvassa on. Sen sijaan, että etsittäisiin tietoa lajista ja sen vaikutuksista, annetaan saman tien käsky hävittää se konstilla millä hyvänsä, mieluiten vielä myrkyllä. Pienikin kasvitaudin mahdollisuus saa aikaan sellaista lietsontaa, että vähänkään kokemattomampi puutarhuri lähtee saman tien kaivamaan kasvin juurineen ylös ja polttaa nuotiolla.
    Tuo Leena Luodon kirjoitus voisi ponnahtaa vakiona aina ensimmäisenä kommenttina, kun joku kysyy puutarhan tuholaisista tai taudeista. Harvemmin mikään voi saada koko puutarhan niin kamalaan kuntoon, että pitäisi olla heti myrkkypullot kädessä. Lisäksi poikkeavat sääolot voivat aiheuttaa kasveihin saman näköisiä vioituksia kuin vaikkapa joku kasvitauti tai ravinnepuutos. Alkukesän hallayö saattaa näkyä vasta kuukauden päästä kasvin kukinnassa. Kylläpä elämä menisi vaikeaksi, jos heti jokaisesta pienestä poikkeamasta tai ötökästä tulee ensimmäisenä mieleen vaarallinen kasvitauti tai kasvit juuria myöten ahmiva tuholainen.
    Voin kuvitella, että minunkin puutarhassani joku luonnosta vieraantunut voisi saada useammankin sätkyn ötököitä tai reikäisiä lehtiä nähdessään. Kumpiakin nimittäin riittää enkä siltikään ole itse huolissani. Myrkkyjä en ole käyttänyt enkä aiokaan käyttää. Niille ei mielestäni ole mitään tarvetta kotipuutarhoissa. Monesti olen nähnyt, kuinka luonto tulee avuksi, jos vain malttaa rauhassa odotella ja seurata tilannetta. Ehkä joku kasvi saattaa näyttää hetken aikaa vähän kurjemmalta mutta viimeistään seuraavana vuonna kasvu alkaa puhtaalta pöydältä.
    Juuri nyt ihmettelen sitä, miten tämä hyvin tärkeä aihe ei ole saanut yhtään kommenttia. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, innostuuko vielä joku kommentoimaan. Ja vaikka keskustelua ei tulisikaan, niin ehkä edes joku saa tämän postauksen myötä herätyksen luontoystävällisempään puutarhanhoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mokasin jutun ajastamisessa, jonka vuoksi se päivittyi syyskuun 14. päivälle. Laitoin uudella postauksella linkin juttuun, josko se nyt nousisi paremmin luettavaksi.
      Varmasti tuo Leena Luodon nostama ilmiö on näkynyt aiemminkin. Mikä lie, että se menneenä kesänä tuli niin voimakkaasti esiin. Olisiko ihmisillä koronan vuoksi enemmän aikaa touhuta pihoissaan ja puutarhoissaan?
      Facebookin ryhmiä seuratessa ällistyin kerta toisensa jälkeen kesällä vallinnutta tuhovimmaa. Hienoa, että on olemassa ryhmiä, joissa voi pyytää apua ja tunnistamisvinkkejä. Silti tuli väkisinkin mieleen, ovatko ihmiset niin kovin vieraantuneita luonnosta. Kun tietoa on tänä päivänä todella helposti saatavilla, kaikenlaista tietoa, oikeaakin.
      Taivastelin alkukesästä kirvojen määrää. Joskus olen niitä vettä ruiskuttamalla häätänyt, mutta tänä kesänä laiskuus yllätti, kun kastelemista oli muutenkin ihan riittävästi. Yhtään kasvia, kukintaa tai mitään muutakaan merkittävää en kirvojen vuoksi menettänyt. Ja aikanaan kirvatkin hävisivät. Ruusukaalit kokivat toukkainvaasion - oma syy, kun en ajoissa suojannut. Krasseihinkin tuli joku toukka, joita ajankulukseni noukin yksitellen. Joskus on parempi antaa asioiden olla tai ainakin odottaa, hoitaako luonto itse. Usein hoitaa.
      Puutarhassa on aina vaihteleva määrä reiällisiä lehtiä, outoja värejä ja kaikenlaista, mille ei selitystä edes löydy.
      Minun oli pakko kirjoittaa aiheesta, koska se aiheutti niin paljon ihmetystä. Olisi kiva tietää, miten muut puutarhabloggarit aiheeseen suhtautuvat.

      Poista
    2. Aa, no sehän selittää kommenttien puutteen. Latasin sivun uudelleen parikin kertaa kun en vain meinannut uskoa, että kommentteja ei vain ollut tullut. Yleensä kun olet saanut postauksillasi ihmisten näppäimistöt sauhuamaan kiitettävän aktiivisesti. Minulta tämä juttu ei jäänyt huomaamatta, sillä olin omassa lukuluettelossani vasta tiistain postauksissa menossa. Jatkankin seuraavaksi lukemaan, mitä ajatuksia muilla on herännyt.

      Poista
  2. Tärkeä aihe. Olen sortunut tänä kesänä myrkyttämään vihreitä pieniä toukkia kärhöstä ja yhdestä ruususta. Olisin voinut myös vain poimia toukat pois mutta nyt en siihen ryhtynyt. Katsoin ettei ole muita ötököitä näkyvissä ja sitten tein täsmämyrkytyksen. Muuten harvoin jaksa mitään tuholaisia poistella. Kirvat saa olla, samoin muurahaiset.
    Tuo on niin totta mitä Minna kirjoitti. Aina kannattaa katsoa ajan kanssa onko kasvi esim. sairastunut vai onko vika vain huonossa säässä. Itselläni tähtiputket voivat kesällä huonosti mutta se oli kuivuuden syytä, nyt voivat erittäin hyvin. Joku olisi saattanut repiä pois ties miten saastuneina vaikka siitä ei ollut kyse.
    Jättimäisistä hyttysansoista olen joskus miettinyt mitä ne tekevät pihapiirin lintujen syömiselle, enpä ihan heti hankkisi koska mielummin laitan linnunpöntön ja torjun siten hyttysiä luonnollisesti. Tosin karkotteeseen on pakko turvautua koska saan pistoista ihan mahdottomat paukamat. Karkote ei kuitenkaan tapa vaan karkottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä on tärkeä aihe, joka ansaitsee tulla käsitellyksi ja keskustelluksi laajemminkin.
      Eiköhän useimmat meistä ole puutarhaelämänsä aikana käyttänyt ei-toivottuja aineita ja -menetelmiä. Omaan puutarhaansa laittaa valtavasti aikaa ja paljon rahaakin. Sitä haluaa tehdä kaikkensa saadakseen työnsä tulokset kukoistamaan. On kuitenkin tärkeää edes tiedostaa omien tekojensa vaikutukset ja seuraukset. Se varmasti laittaa pohtimaan vaihtoehtoisia keinoja.
      Viime kesä oli monin tavoin rankka luonnolle ja puutarhoille. Ei ihme, että haitallisia ötököitäkin oli runsaasti. Ja kaikenlaisia laikkuja ja vioituksia. Vaatii kärsivällisyyttä sietää ongelmia omassa puutarhassa. Itselläni kärsivällisyys ei ole ollenkaan parasta a-luokkaa.
      Sinun tapauksessasi hyttysten torjunta on järkevää tai jopa suositeltavaa. Terveys menee aina muun edelle.

      Poista
  3. Minullakin on tänä vuonna pari aivan reiällistä kasvia. Ne eivät tänä vuonna kukkineet. En edes jaksanut tutkia, että mikä niitä on syönyt. Ensi vuonna sitten kasvavat todennäköisesti kuten ennenkin. Tunnustan kuitekin parista ruususta koettaneeni karkoittaa vesisuihkun avulla kirvoja. Mutta vain kahdesta ja niistä toinen on austin ruusu. Muissa ruusuissa kirvat saavat mellastaa.
    Ötököiden pelko on harmillista, koska ötököitä tarvitaan. Tarkoituksella jätän osan ryteiköstä raivaamatta. Kantoja paikoilleen jne. En usko, että kaikkea pitää kliinisesti pitää siistinä. Joskus aina mietin nurmikon uudistamista. Samalla menettäisin sieltä puskevat valkovuokot keväisin, joten olkoot sellainen kuin on.

    Tämä postaus on näköjään tullut minun blogini lukuluetteloon näkyviin vasta kolme tuntia sitten. En tiedä, että miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesisuihku on täysin hyväksyttävä keino. Se tuskin vahingoittaa mekaanista vioitusta lukuunottamatta sen enempää ruusuja kuin mitään muutakaan.
      Olen huomannut, että joka kesä joku kasvi tai kokonainen kasviryhmä on huonossa hapessa. Yleensä samaiset kasvit kukoistavat seuraavana kesänä täysillä.
      Ymmärrän, etteivät kaikki tykkää ötököistä. En minäkään jokaista niistä ole halukas käteeni ottamaan. Ei niitä silti tarvitse viimeiseen saakka tappaa, ja kaikkia muita siinä ohessa.
      Hauska yhtäläisyys; minullakin on yhdessä kohtaa nurmikolla komea valkovuokkokasvusto. Siksi en siitä kohta leikkaa kesällä nurmikkoa viikkoihin, jotta valkovuokot saavat rauhassa kerätä voimaa seuraavaa vuotta varten.
      Postauksen ilmestyminen oudosti johtuu täysin minun sähellykseksestäni. Pahoittelen. Julkaisin uuden postauksen, joka toivon mukaan selittää ja korjaa asian.

      Poista
  4. Asiaa kirjoitat. Minunkin tuttava kertoi myrkyttäneensä pieniä mustia muurahaisia kasvilavastaaan. En oikein osannut/uskaltanut kommentoida hänelle. Meilläkin joskus muurahaiset valtaa jonkun kasvulavan kulman ja kiven alusen. Ei niistä haittaa ole ollut.

    Tässä tulee mieleen väistämättä kaikki perhoskasvijutut. Aina puhutaan niistä kasveista joissa perhoset ruokailevat. Perhosen toukat tarvitsevat kuitenkin eri kasvin missä kasvaa. Mutta kukaan ei halua toukkia järsimään puutarhaan. Luulen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muurahaisia löytyy meiltäkin välillä sieltä täältä. Joskus mylläävät pieniä hiekkakasoja, mutta sen kummempaa vaivaa niistä ei ole ollut.
      Jossain lehdessä oli hiljan artikkeli, missä kasveissa perhosten toukat viihtyvät. Piti laittaa se talteen syvempää tutustumista varten. Minulla on tontin laidalla paikka, jossa annan nokkosten rauhassa kasvaa. Ihan perhostoukkia varten. Toukkien lähdettyä napsin nokkosia lannoitekäytteen valmistamiseksi. Ehkä ei niin esteettistä, mutta vähän sivummalla nokkoset eivät haittaa.

      Poista
  5. Ajankohtainen aihe. Aina kun jonkin tappaa tai hävittää, katkaisee tai vähintään hankaloittaa ravintoketjussa seuraavan ravinnonsaannin. Alkukesällä oli lehtoängelmissä ja ruusuissa ihan tajuttomasti kirvoja, jokunen viikko myöhemmin niissä oli ihan älyttömästi leppäkerttuja. Ei koskaan aiemmin niin paljoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin saman taivastellessani kirvojen runsasta määrää. Jonkin ajan kuluttua ei enää kirvoja, mutta sitäkin enemmän leppäkerttuja. Viime kesänä oli netissä kuvia myös leppäkertuista eri kehitysvaiheessa. Vähän sellainen mörököllin näköinen toukka sekin.

      Poista
  6. Nykyisistä pienistä pihaplänteistä, jotka on täydellisesti laitettu, alkaa olla Luonto kaukana. Ei sinne sitten sovi luonnon ötökät, eikä ehkä pihan hoitajat edes tiedä mitä ne on. On tietysti nyt monenlaista haitallistakin yleistynyt, kuten lehtokotilot ja sellaiset, joita kannattaakin torjua.
    Sulla on taas niin upeita kuvia hyönteisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pihassa on jo useamman vuoden ollut kotiloita. Kerään niitä ja ripottelen myös Ferramolia, jonka ei pitäisi olla muille ötököille haitallista. Enää en saa sätkyä kotiloita nähdessäni, olen niin tottunut niihin. Kotilot ärsyttävät, mutta mitään kasvia ne eivät ole kokonaan syöneet tai onnistuneet pihaltamme hävittämään.

      Poista
  7. Hyvin kirjoitettu ja tärkeä aihe. Sama asia on minullekin pistänyt silmään. Olen tosin itsekin aiemmim suihkutellut toluvettä ja myrkkyjä kirvoille ym., mutta viime vuonna pysähdyin asiaa miettimään. Olen aina ollut luomuihminen ja valitsen ennemmin luomutuotettua ruokaa. Kuitenkim vasta viime vuonna tajusin, että en ole itse omalla pihalla toiminut kovin luomusti. Tänä vuonna olenkin alkanut viedä ajatusta eteenpäin ja ne kirvat saivat vain kylmän suihkun pahimpina aaltoina. Ja eipä yksikään kasvi ainakaan kirvoista ole niin älyttömästi kärsinyt vaikka alkuun ehkä niin näyttikin. Tänä kesänä ei vain itse tullut ressattua niin paljon. En tiedä johtuuko asuinalueesta vaiko ymmärryksen karttumisesta, mutta tänä kesänä olen huomannut ihan älyttömän monta hyppijää, ryömijää, tepustelijaa, lepattajaa ja pörriäistä. Näistä kaikista olen ollut iloinen vaikka monesta en tykkääkään ja osaa jopa kammoan, mutta kyllä niiden kanssa toimeen tulee... ainakin ulkona 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useimmat meistä ovat tehneet ja tekevät yhä virheitä. Myös minä. Tuntuu kuitenkin hyvältä oppia uutta ja siinä samalla parantaa tapojaan.
      Menneenä kesänä oli mielestäni valtavasti erilaisia ötököitä. Olosuhteet ovat ilmeisesti olleet niille otolliset. Minäkin kammoan joitakin ötököitä, vaan en silti ryntää niitä hengiltä liiskaamaan. On mukava oppia tunnistamaan puutarhan pienimpiäkin asukkaita. Samalla huomaa, etteivät kaikki ole suinkaan haitallisia ja ne haitallisetkin usein ohimenevä riesa.

      Poista
  8. Ei lainkaan huono asia kirjoittaa luonnon monimuotoisuudesta ja tarpeettomasta torjuntavimmasta. Kirvat ja muurahaiset kuuluvat luonnonkiertoon, enimmät kirvapopulat voi pyyhkiä vaikka kädellä pois nupuista, ei siihen aina suihkutuksia tarvita. Tämä kesä oli kirvojen! Kotiloiden ja etanoiden rei´íttämät lehdet ja liljakukkojen likaamat lehdet voi vaan poistaa ja harmitella ikäviä vieraita puutarhakasveissa. Mutta myrkkyjen käyttö on kovin lyhytikäistä ja usein myös täysi turhaa. Eiköhän luonto ole meitä viisaampi ja jokaisella ötökällä lienee oma tarkoituksensa luonnon kiertokulussa. Toki sitä ei tavis puutarhuri aina ymmärrä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totisesti kirvoja oli viime kesänä runsaasti vähän joka kasvissa. Yksikään ei näytä niistä kärsineen. Perässä tulivat leppäkertut, joilla riitti syömistä.
      Liljakukkojakin riitti ja niiden jahtaamisessa oli oma työnsä. Yleensä en kovin innokkaasti sormeile ötököitä, mutta liljakukot litistän surutta sormieni välissä. Ne ovat niin vikkeliä, että nopeus on valttia. Jonkun verran suihkutin liljanvarsia vedellä, joka usein oli jo liian myöhäinen toimenpide.
      Kenties liljakukoillakin on jokin rooli luonnon kiertokulussa. Luultavasti minun sormien puristusvoimaan perustuva liljakukkosotani tuhoaa vain minimaalisen osan kannasta ja loput jäävät jatkamaan roolipeliään.

      Poista
  9. Tämä oli niin hyvä ja kannatettava kirjoitus kokonaisuudessaan. Luin tämän jo aikaisemmin, mutta silloin ei ollut mahdollisuus kommentoida ja sitten juttu ilmeisesti painui sen verran kauas, että ei ilmoittanut itsestään uudelleen, joten unohdin vastaamisen. Hyvä siis, että laitoit tuosta ajastuksesta tiedon.
    Minäkin seuraan noita eri foorumeja ja olen kummastellut samaa asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ihmisillä on koronan vuoksi ollut enemmän aikaa tarkkailla luontoa ja omaa puutarhaansa. Ehkä tarkkailu ajan kanssa lisää mielenkiintoa ja intoa tutustua lähemmin niin ötököihin kuin kasvitauteihinkin niin, että pahin tuhoamisvimma vaimenee.
      Olin kirjoittanut jutun aiemmin ja sen päivämäärän ajastus nappasi, enkä huomannut korjata päivämäärää ennen julkaise-napin painallusta. Näin taas opin uutta.

      Poista
  10. Erinomainen aihe ja kirjoitus!

    Aloitin omat puutarhatouhuni silloin, kun se oli tavattoman epämuodikasta ja ehdottomasti vanhojen tai ennenaikaisesti henkisesti vanhentuneiden tyyppien puuhaa. Toisaalta kukaan ei ollut myöskään arvostelemassa eikä vaatimassa virheettömyyttä.

    Nykyinen, jo jonkin aikaa vallalla ollut piilotrendi siisteyden, napakkuuden ja virheettömyyden tavoittelusta selätti nopeasti loputnkin puutarhatouhuiluni. En enää kuvaa puutarhaani, sillä siellä on niitä epätäydellisyyksiä paljon. En jaksaisi ottaa vastaan palautetta nuhruisesta, mutta minulle niin rakkaasta ja ihan toimivasta puutarhastani.

    Puutarhani myös rehevöityy vuosi vuodelta, sitä pitäisi olla siistimässä jatkuvasti. Toisaalta: miksi se ei saisi vanheta ja olla arvokas, jos minäkin saan?

    Ihania syyspäivien jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiketi meitä epämuodikkaita, vanhoja tai ennenaikaisesti henkisesti vanhentuneita on luultua enemmän. Eipä olla yksin harrastustemme kanssa tänäkään päivänä. Luulenpa, että virheettömyyden vaatimus on minun kohdalla enemmän omien korvien välissä, kuin ulkoinen paine. Siitä poisoppiminen on työn takana, mutta jatkan prosessia ahkerasti...
      Puutarhasi kuulostaa oikealta salaisuuksien puutarhalta, jonne saattaisi uppoutua tutkimaan ja nauttimaan. Siellä on luultavasti tilaa myös kaikenlaisille ötököille ja reikäisille lehdille. Minusta on rauhoittavaa ja lohduttavaa tietää, että jokainen puutarha on paras ja kaunein juuri sellaisena, kuin omistaja sen haluaa olevan. Ei siis ole yhtä oikeaa puutarhaa. Sinun puutarhasi saa olla ja vanheta arvokkaasti.

      Poista
  11. Todella hyvin kirjoitettu tärkeästä aiheesta! Puutarha on luontoa - luontoa, jota ihminen enemmän tai vähemmän järjestelee ja ohjailee. Sen kanssa kannattaa mieluummin tehdä yhteistyötä, kuin taistella sitä vastaan. Kun puutarhaa hoitaa yhteistyössä villin luonnon kanssa, uskon, että sekä puutarha että puutarhuri viihtyvät paremmin, kuin jos koko hommaa lähestyy sillä ajatuksella, että puutarha on villistä luonnosta erillinen saareke, jossa puutarhurin täytyy taistella luontoa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos erinomaisesta tiivistyksestä. Mikäli haluaisi puutarhastaan erillisen saarekkeen, se pitäisi perustaa tarkoin rajattuun ja suojattuun sisätilaan. Eikä se siten enää olisi mikään puutarha. Jonkinsortin steriili kasvihuone kenties.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!