 |
| Kässäkerholaiset ilahduttivat minua uuden kauden aloituskimpulla. |
Kristiina K jatkaa vuosittaista haasteperinnettään. Tämän vuoden perinteen aloittavana aiheena on kuukauden hankinta/löytö.
Ruoan ja muiden arkisten tavaroiden lisäksi tälle tammikuulle ei osu mitään erityisiä hankintoja. Kodinkoneet vaikuttavat toimivan kiitettävästi. Vaatevarastokaan ei kaipaa täydennystä. Lankakaupoilla käyntiä yritän vähän aikaa välttää, jotta olemassa olevat varastot hupenisivat.
Joululahjoista olemme aikuisten kesken luopuneet. Yksi asia on, jota minun on vaikea vastustaa. Se on kirjat. Seuraan kirjakauppojen antia, mediaa ja muutamia kirjablogeja, joista monille teistäkin on varmaan tuttu Anneli A:n Kirjojen kuisketta. Houkutuksia siis löytyy minun kaltaiselleni, jolla pitää aina olla jotain lukemista käsillä.
Perjantai-iltana otin sänkyyn seuraukseni "Äiti Airolan parempi maailma" -kirjan. Se ei ole romanttinen rakkaustarina eikä jännitystä tihkuva dekkari. Luokittelen sen tietokirjaksi, joka kertoo ykspihlajalaisesta Outi Airolan suurella sydämellä ja aktiivisella otteella tekemästä työstä monien syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten parissa.
Olen lukenut kirjaa vasta kolmanneksen. Ensimmäisistä sivuista lähtien en voi olla ihmettelemästä ja ihailemasta tämän ihmisen paneutumista muiden auttamiseen ja olosuhteiden kehittämiseen. Tällaisia ihmisiä tarvitaan enemmän, joka kylälle ja kukkulalle. Soisin monien lukevan tämän kirjan. Myös päättäjien.
Saaripalstan Sailan vinkistä löysin Claire Keeganin. Luin aiemmin hänen kirjansa "Nämä pienet asiat". Kävimme viikko sitten Ukkokullan kanssa katsomassa kirjan pohjalta tehdyn samannimisen elokuvan, jossa pääosaa näyttelee oivallinen Gillian Murphy. Elokuva täydensi hyvin kirjan tarinaa. Kyse ei ole historiasta vaan monille vielä hyvin muistissa olevasta lähimenneisyydestä. Tyttöjen kaltoinkohtelu, lähes orjuuttaminen irlantilaisissa luostareissa kosketti yli 56.000 tyttöä ja nuorta naista.
Keegan kirjailijana osoittautui kiinnostavaksi kirjailijaksi, johon haluan tutustua paremmin. Kun sitten Anneli A kirjoitti blogissaan tuoreimmasta Keeganin käännöksesta "Aivan viime hetkellä", oli se haettava kirjakaupasta. Meidän kirjastossa tämä ei ole vielä edes hankintalistalla ja saavuttuaan sillä on todennäköisesti pitkä varausjono. Tätä kirjaa en luonnollisesti ole vielä aloittanut. Se on seuraavana listalla. Aion etsiä käsiini myös Keeganin "Kasvatti" -kirjan.
Myös kolmas hankintani, Maggie O'Farrellin "Hamnet" on Saaripalstan Sailan blogista löytämäni vinkki. Se ilmestyi 2020 ja sai "Women's prize for fiction" -palkinnon. Kirja oli myös New York Timesin myydyimpien listalla. Kirjan tarina ajoittuu 1580-luvun Englantiin. Siinä käsitellään avioliittoa, perhe-elämää, menestystä ja menetystä koskettavasti.
Hamnet sopii hyvin jatkeeksi juuri lukemalleni Juha Itkosen "Huomenna kerron kaiken", jossa kypsään ikään ehtineen miehen ja naisen rakkaustarina vuosituhannen vaihteessa aiheuttaa paljon ajattelemisen aihetta. Erityisesti pidin Itkosen kirjoitustyylistä. Kauniisti polveilevaa, rikasta, erinomaista suomen kieltä.
En ole vielä aloittanut O'Farrellin kirjaa. Sen vuoro on Keeganin jälkeen.
Clematis 'Purple Dream'
Kirjat ovat tänä päivänä aika tyyriitä. Vaan mikäpä tässä elämässä halpaa olisi? Kirjojen elämä ei lopu siihen, kun käännän takakannen kiinni tarinan päätyttyä. Hyvän kirjan voi lukea toistamiseen. Hyvin pidetyn kirjan voi myös lainata ystäville tai antaa sen kokonaan omaksi.
Itseään sopii helliä mieluisilla asioilla.
