 |
| Järven jäällä pysyi hyvin pinnalla. |
Niin se vain ihminen oppii jatkuvasti uutta, vaikka kuinka kuvittelisi oman pään olevan jo tärkeää tietoa täynnä. Oppiminen on mukavaa, mutta pakon edessä ja kiiretilanteessa tiedon hankkiminen tuppaa nostamaan sykettä liiaksikin.
Tiistaina olin suunnitellut tekeväni monta rästihommaa. Aloitin heti aamutoimien jälkeen täyttämällä pesukoneen pyykillä. Samalla oli tarkoitus leipoa useampaa sorttia ja laittaa vielä parin päivän ruoat uuniin leipomusten jälkeen. Kymmeneltä kuului naksahdus ja keittiöstä sammui valot. Päivä on siihen aikaan jo valoisa, mutta työpöydän ja liesituulettimen valot ovat tarpeen työskennellessä. Meidän tienoolla ei ole ollut montaakaan sähkökatkosta aluerempan jälkeen. Sitä ennen sähköt meni pois, jos vain lintu istahti sähkölangalle. Mikä siis oli nyt syynä?
Talvi on katkonut monta vanhaa puuta kirjastomäessä.
Aluksi suhtauduin sähköttömyyteen tyynesti. Kun sitten tutkin asiaa, huomasin ongelman olevan laajempi. Sähköpatterit kylmenivät koko talossa, hella, mikro, eikä mikään muukaan vempain toiminut. Leipomiset jäivät kesken. Kahvi keitettiin kodinhoitohuoneessa, jonne sähköä tuli. Nettiyhteys toimi vain mobiiliverkossa. Kellari pimeni kokonaan.
Kylän talviuintipaikak.
Lauantaina traktori kävi auraamassa kotitien. Kaverilla oli jalka kaasulla vähän turhankin painavana. Ennen meidän liittymää hän ajoi liian lähellä tien reunaa, jolloin traktorin toisen puolen renkaat upposivat syvälle ojaan. Vieressä on sähkökaappi, josta sähkö tulee meille ja lähitaloihin. Mietimme, josko traktori olisi vahingoittanut maassa olevia piuhoja?
Yksi kolmesta lähijärvestä.
Ukkokulta soitti sähköyhtiöön. 12 minuutin jonotuksen jälkeen hän sai kuulla olevansa vihdoin ensimmäisenä vuorossa. Sitten joku sanoikin hänelle, että he soittavat takaisin keskiviikkoaamuun mennessä. Ukkokulta oli soittanut tavalliseen asiakaspalvelunumeroon. Silloin minulla kilahti, jos ymmärrätte, mitä se tarkoittaa. Tutkin kännykälläni sähköyhtiön sivuja. Löysin sieltä ympärivuorokautisen vikailmoitusnumeron, johon soitin heti. Miesääni ilmoitti olevansa digioppaani kysyen, mitä tarvitsen. Menin hetkeksi sanattomaksi, kunnes ymmärsin sanoa haluavani tehdä vikailmoituksen. Digiopas totesi minun tarvitsevan henkilökohtaista apua ja siirsi puhelun asiakaspalvelijalle.
Pääsimme järven pohjukasta siirtymään takaisin "kovalle maalle".
Ystävällinen kaveri kysyi tarpeelliset tiedot. Hän näkevänsä meillä olleen aamukymmenen aikaan virtapiikin, mutta muuten sähköä pitäisi tulla niin meille kuin naapureillekin. Vika ei siis ole heidän sähkökaapissaan. Hän kehotti meitä tutkimaan pääsulakkeet. Vaikka niissä ei näkyisi vikaa, ne on syytä yksitellen tarkastaa ja tarvittaessa vaihtaa ristikkäin vian löytämiseksi.
Hetki kului tutkiessa kaikki 36 sulaketta.
Jaha, tiedän kyllä sulakkeet. Olen niitä ennenkin vaihtanut, vaikka edellisestä kerrasta on jo paljon aikaa. Niin sitten avattiin varastossa oleva sähkökaappi ja käytiin yksitellen läpi kaikki 36 sulaketta. Otsalampun valossa, sillä varasto on talon varjoisalla puolella ja iltapäiväkin oli jo pitkällä. Ehjiä olivat kaikki. Mikä neuvoksi?
Olin sopinut sähköyhtiön asiakasneuvojan kanssa, että mikäli emme löydä vikaa, ottaisin heihin uudelleen yhteyttä. He lähettäisivät tarvittaessa sähköasentajan tutkimaan tilannetta. Niin sitten veivasin saman asiakaspalvelunumeron uudelleen käyden tutun keskustelun ensin digioppaan kanssa, joka siirsi minut ihka oikealle ihmiselle.
Joku on dipannut herkkuja lumeen.
Tällä kertaa sain jutella naisihmisen kanssa. Hän totesi, että meidän kannattaa edelleen tutkia asiaa, koska sähköasentajan käynti meillä maksaisi runsaan 300 euroa, vaikka hän ei mitään tekisi. Ei esimerkiksi vaihda sulakkeita, vaikka niistä vian löytäisi. Sulakkeet on asiakkaan itse hankittava ja vaihdettava. Sulakeasioita netissä tutkiessani joku oli jäänyt mieltäni kaihertamaan. Niinpä älysin kysyä, miten pääsulakkeet erottaa muista sulakkeista? Melkeinpä kysymystä esittäessäni tajusin meidän olleen hakoteillä mittaritaulun sulakkeita tutkiessamme. Asiakasneuvoja kertoi, etteivät pääsulakkeet välttämättä ole sisätilojen mittaritaulussa muiden sulakkeiden kanssa, vaan esimerkiksi ulkoseinässä olevassa sähkötaulussa.
Ulkoseinän sähkökaappi.
Kiitin neuvojaa, kipaisimme ulos avaamaan talon seinässä olevaa sähkökaappia. Sieltähän ne pääsulakkeet löytyivät. Muutama ruuvi auki ja sulakkeet pois. Vika löytyi. Mutta sopivan kokoisia varasulakkeita ei tietenkään ollut. Ukkokulta kiireesti naapurikunnan rautakauppaan ostoksille. Pian hän palasi uusien sulakkeiden kanssa. Vaikka vain yksi kolmesta oli viallinen, vaihdoimme kaikki.
Tadaa...valot syttyivät, patterit alkoivat lämpiämään, hella toimi ja niin toimi jälleen kaikki muukin. Liesituulettimen ja mikroaaltouunin kello- ym. näyttöjä piti pitkän tauon jälkeen säätää. Se oli pientä sen rinnalla, että olin jo valmistautunut viettämään yön paksujen vällyjen alla ja jättämään aamupuuron syömättä.
Episodi kesti käytännössä koko tiistaipäivän. Keskiviikkovastaiselle yölle oli luvattu reilua pakkasta. Sähkösotkua selvittäessämme vedin ylimääräistä villaa päälle, mikä sai ajattelemaan ukrainalaisten kohtaloa heidän aloittaessaan elämää viidennen sotavuoden kurimuksessa. Pientä on minun sulakemurheeni sen rinnalla.
Sytytin illalla kynttilän lyhtyyn ukrainalaisia muistaakseni.
Tulin myös ajatelleeksi, kuinka parisuhteessa usein nainen heittäytyy miehen tiedon ja taidon varaan, vaikka hän olisi kykenevä tekemään täysin samat asiat. Meillä on mielestäni melko tasa-arvoinen parisuhde eli mitään lukkoonlyötyjä miesten tai naisten töitä meillä ei ole. Tehtävät on hoidettu pitkälti niin, että tilanteesta riippuen se tekee joka osaa ja ehtii.
Tunnustan kuitenkin, etten ole esimerkiksi tekniikassa, puutöissä tai erilaisten sähkölaitteiden kanssa kovin hyvä. Niinpä olen aivan huomaamatta antanut Ukkokullan hoitaa sellaiset tehtävät. Viime aikoina mieleen on noussut, ettei meistä kumpikaan ole turvassa sairaudelta tai kuolemalta. Varmaan näitä ajatuksia lisää lähipiirissä tapahtuneet vakavat tilanteet. On siis aiheellista ottaa selvää kodin tärkeistä asioista, opetella kinkkisiäkin asioita ja jakaa puolison kanssa vastuuta ja osaamista. Vastoinkäymisten hetkellä on sitten helpompi selvitä eteenpäin.
Runkotuijilla on talvihatut päässä.
Tiistain draama huushollissamme oli varmaan sieltä helpoimmasta päästä. Se, että otin ohjat käsiini ryhtyen selvittämään ongelmaa ja löytäen siihen ratkaisun, nosti mukavasti itsetuntoa. Olen aina pitänyt Ukkokultaa viisaana ja taitavana. Kuten hän onkin. Vaan enpä ole tyhmä ja taitamaton minäkään. Huh, alkoiko omakehu haisemaan?
