Saamattomuutta ilmassa

Hemerocallis Agnes Elpers

 

Kuivuudesta ja puutarhurin laiskuudesta huolimatta kasvit ovat kukkineet ja kasvaneet ilahduttavasti. Muutamaa talven syliin kaatunutta kaipaan tietenkin edelleen, mutta ainahan niitä menetyksiä tulee. Monta vuotta hyvin pärjännyt ja ahkerasti loppukesästä kukkinut syysvuokko ei noussut keväällä. Kesän aikana se on kuitenkin kasvattanut muutamia lehtiä, joten elän toivossa näkeväni sen taas tulevaisuudessa.

Hemerocallis "Stella d´oro" - Tarhapäivänlilja

Päivänliljojen kukintaa on kestänyt pitkään. Pink Damask taisi avata viimeisen nuppunsa muutama päivä sitten ja keltainen Stella d'oro jaksaa avata uusia nuppuja samalla, kun vanhat kuihtuvat.

Ilahduttavinta on 2016 istutetun punaisen Agnes Elpersin kukinta. Meinasin missata koko kauneuden, mutta onneksi puista pudonneita omenoita tulee käytyä poimimassa päivittäin. Reitti omenoille kulkee Agneksen ohi, joten hän ei jäänyt huomaamatta.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Tekemistä on riittänyt, joskaan ei puutarhan parissa. Ellei nyt kastelua lasketa. Sitähän on riittänyt väsymiseen saakka.

Tavallisesti leikkaan pensasruusuista kuihtuneet kukat säännöllisesti. Nyt tehtävä on kolkuttanut lähinnä takaraivossa. Kunnes viime viikonloppuna riensin Sävelen ja Neilikkaruusun äärelle saksien kanssa. Neilikkaruusu on kasvattanut runsaasti uusia oksia. Samalla vanhat, keskelle ja matalammaksi jääneet pukkaavat kukkia.

Clematis The President

Kärhöt ne vaan jaksavat yllättää. Kuolleeksi luulemani The President yllätti minut ohi kulkiessani sinisellä kukallaan. Puutarhaportin oikealla puolella kasvaa tarha-alppikärhö Willy, jonka kuivien tyviversojen lomaan pressa oli kasvattanut 20-senttisen varren ja siihen tuon yhden ainokaisen kukan.

Clematis Pink Fantasy

En ole pahemmin kastellut muita kuin kasvimaata, kasvihuoneen asukkeja ja kesäkukkia. Kärhöille sen sijaan kannoin lohduksi ja hengenpitimiksi ämpäritolkulla sadevettä. Maanantaiaamun vesisade ei kauaa kestänyt, mutta täytti se sentään kaksi sadevesitynnyriä. Koska nyt on luvassa lisää sadetta, katsoin parhaaksi tyhjentää vesisammioita kärhöjen hyväksi. Jospa jaksaisivat valmistautua paremmin syksyyn ja tulevaan talveen. Ja tietenkin myös ensi kesän kukintaan.

Clematis Purpurea Plena Elegans

Parissa kärhössä on osa lehdistä mennyt ruskeiksi. Toivon, ettei kyseessä olisi lakastumistauti. Siihen ei taida olla parannusta. Toistaiseksi kumpikin kärhö kukkii ja näyttää muutamia ruskeita lehtiä lukuunottamatta hyvinvoivilta. Seuraan tilannetta silmä tarkkana.

Clematis Black Prince

Viinikärhö Black Prince huitelee yli 2,50 metrissä. Se koristaa vieressä kasvavan tuijan latvusta kukkakruunullaan. Tai haluaa muuten vain katsella maailman tapahtumia lintuperspektiivistä.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Istutin keittiöpenkkiin toukokuun lopulla kaksi imikkää. Olihan niissä selkeät taimilaput, mutta siitä huolimatta tallensin päähäni valkotäpläimikän. Aina keittiöpenkkiin katsoessani olen miettinyt, mikä ihmeen tauti on vienyt näistä imiköistä vihreän värin ja valkoiset pilkut. Kunnes tässä tietokoneen äärellä ryhdyin asiaa selvittämään. Kyseessä ei olekaan valkotäpläimikkä, vaan hopealehtinen Majeste. Tismalleen niin lukee nimilapuissakin.

Erään nettitiedon mukaan Majeste olisi alkuun hopealehtinen ja myöhemmin siihen tulisi pilkkuja. Minun yksilöni olivat ostohetkellä pilkullisia ja aika pian istutuksen jälkeen kumpikin muuttui hopealehtiseksi. Itse asiassa nämä tähkäimikät tuovat vähän pimeämpään keittiöpenkkiin kivasti valoa. Ei huono, sanoisin.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Tässä viime sunnuntaina otetussa kuvassa sisäänkäynnin suuri syyshortensia on silmin nähden janoinen. Lehdet lorpattivat alaviistossa, kuten samalla alueella - tai oikeastaan koko puutarhassa - kaikki muukin. Aamuyöllä heräsin avoimesta ikkunasta kuuluvaan sateen ropinaan. Että voikin jokin ääni olla niin suurenmoista musiikkia korville. Vesisade jatkui vähän yli aamukymmeneen. Edelleen on äärimmäisen kuivaa, mutta syyshortensia sentään sai hieman apua pahimpaan janoonsa.

Hydrangea paniculata Vim's Red ja hydrangea paniculata Vanille Fraise

Kiukustuneena puutarhaa kiusaavaan kuivuuteen, kävin ostamassa kaksi uutta syyshortensiaa. Pensaat pärjäävät perennoja paremmin, joten täytetään sitten istutusalueita vähitellen niillä. Nyt istutusta odottavat Sundae Fraise (kasvukorkeus 100-150 cm) ja Strawberry Blossom (kasvukorkeus 100 cm). Katsoin niille paikat ns. vapaapenkissä, jota olen tähän saakka käyttänyt kehäkukkien ja muiden kesäkukkien kylvöalueena. Ryhdyn istutushommiin, kunhan vähän viilenee. Ja toivon mukaan myös tulee vettä.

Kuvasta huomaa, miten erilaisia ovat Vim's Red (vasemmalla) ja Vanille Fraise (oikealla). Kummankin kasvukorkeudeksi on mainittu 150-200 cm. Vanille Fraisen olen istuttanut 2013, Vim's Redin 2014. Vanillea leikkasin keväällä tavallista runsaammin, koska siinä oli muutamia pitkälle sivusuuntaan sojottavia oksia. Vanille Fraisessa on jo hitusen vaaleanpunaista. Vim's Redistä tulee viininpunaisempi.

Rosa Sommerwind

Vasenrinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind oli keväällä aivan mustaksi muuttunut. Leikkasin kaikki oksat tyveen saakka. Ei niissä mitään eloa ollut. Istutin rinteeseen keväällä 2014 kolme Sommerwindiä. Niiden päälle on kolattu yläpihan lumia joka talvi, eivätkä ole olleet keväällä moksiskaan. 

Luulin menneen talven lumien olleen sille viimeinen pisara. Kuljen portaita lähes päivittäin moneenkin kertaan. Niin vain vasta muutama päivä sitten huomasin ruusun heräneen kukkimaan. Vieressä kasvavan verikurjenpolven versot peittävät tehokkaasti alleen paljon muutakin, kuin ruusunoksat. Sen piilossa Sommerwind on saanut tilaisuuden herätä ja kasvattaa itsensä kukkimaan.

Phlox Creme de Menthe

Mustilasta toissakesänä ostettu syysleimu Creme de Menthe aikoo jälleen kukkia. Tässä kasvissa tärkeintä ei minusta ole kukka, vaan itse kasvi. Lehtien kaksivärisyys ja etenkin vaaleat läiskät tuovat valoa vihreyden keskelle.

Creme de Menthe olisi varmasti näyttävämpi, jos sillä olisi samanlaisia kumppaneita. Mustilassa tämä taisi olla ainut kappale. Olisinko raaskinut ostaa useamman, jos niitä olisi ollut tarjolla? Perisyntini on pihdata yksittäisen kasvin kohdalla, jotta saisin enemmän erilaisia kasveja samalla kerralla. Suunnanmuutosta olen monta kertaa ajatellut, mutta toistaiseksi tämä laiva näyttää kääntyvän turhankin hitaasti.

Digitalis

Joinain kesinä sormustinkukkia kasvaa tontin joka laidalla. Joskus kuvittelin kykeneväni keskittämään sormustinkukat johonkin tiettyyn penkkiin. Ei onnistunut. Ne ovat akileijojen tapaan villejä ja vapaita. Kun sen ymmärsin, loppui turha digitalisstressi. Viime kesänä meillä ei kasvanut ainuttakaan sormustinkukkaa. 

Nyt loppukesästä pieniä taimia on taas pilvin pimein. Sen perusteella voisin kuvitella ensi kesänä näkeväni taas lukuisia sormustimia siellä sun täällä. Yksi sentään on ottanut varaslähdön. Sen huomasin kuvatessani syysleimu Creme de Mentheä.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Vuosia sitten sain Auringon ihanat -blogin Inkalta nepalinhanhikkia. Sen jälkeen hanhikki on kiertänyt pitkin puutarhaa sopivaa asuinsijaa etsimässä. Mihinkään se ei ole oikein hyvin kotiutunut, kunnes viime kesänä laitoin muutaman taimen purkkeihin odottamaan idealampun syttymistä. Lopulta istutin tanakat taimet Hedelmätarhaan, valkeakuulaan vasemmalle puolelle. Siellä ne rehottavat varret laoten ympäriinsä.

Nepalinhanhikki ansaitsee oman alueensa, jossa sillä on tilaa rehennellä joka suuntaan. Lehtiruusukkeet levittäytyvät aika mukavasti melkein maata myöten. Sen sijaan kukkavarret nousevat korkealle. Niitä on melkeinpä mahdoton tukea mitenkään pystyyn, kun yksittäiset kukat kasvavat erillään toisistaan. Kerrankin jollekin kasville löytyi sopiva paikka. Nepalinhanhikki viihtyy kuivahkossa, aurinkoisessa paikassa ja sellainen tuo uusi asuinsija todella on.

Echinacea Marmalade

Kesällä 2020 istutin Syyspenkkiin pari erikoisempaa punahattua, jotka löytyivät Mustilasta. Viime kesänä niistä ei sitten näkynyt pilkahdustakaan. Nyt Syyspenkkiin nousi kaksi oranssia kukkaa, jotka vastaavat ostamaani echinacea Marmaladea. Hauska tavata heidät jälleen. Toivottavasti myös ensi kesänä, ja kaikkina seuraavinakin.

Kasvatin keväällä siemenestä useamman värinokkosen. Ne itivät hyvin, mutta mokasin myöhemmin niiden ulkosijoituspaikoissa. Tykkäävät runsaasta valosta, mutta eivät välttämättä suorasta auringonpaisteesta. Viime hetkellä älysin siirtää komeimman yksilön sisäänkäynnin puolelle. Isossa ruukussaan se on viihtynyt siellä oikein hyvin. Toinenkin yksilö on elossa, mutta se ei ole kasvanut kovin suureksi.

Olen vakaasti päättänyt, etten rohmua talvetettavia. Päätökset taitaa olla tehty rikottaviksi. Vaikka värinokkosen kasvattaminen siemenestä onnistuu helposti, taidan sittenkin kokeilla pistokkaan ottamista näistä. Ovathan nuo kivoja väriläiskiä huonekasveinakin.

Ystävän tuoma kukkakimppu

Perheemme merkkipäivistä moni osuu kesään. Ajankohta on mitä mainioin kuulumisten päivittämiselle herkkujen äärellä. Koronarajoitusten jälkeen on suorastaan ylellistä nähdä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Vierailujen tiimoilta olen viettänyt tovin jos toisenkin keittiössä valmistamassa suolaista ja makeaa. Tuorejuusto on käyttökelpoinen aines kumpaankin. 

Viikko sitten istuimme ystäväpariskunnan kanssa iltaa pergolassa. Ensin söimme sisällä kantarellirisottoa ja vadelma-vuohenjuustosalaattia, jälkiruoaksi kohmeisia karviaisia kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Myöhemmin tarjosin pergolassa kahvin kanssa kylmäsavulohi-tuorejuustopiirasta ja mustaherukkajuustopiirasta.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Keskiviikoksi luvattu ukkos- ja sadesää jäi taas pelkäksi lupaukseksi. Päivä oli kyllä aamusta iltaan pilvinen. Ilma oli niin raskas ja kostea, että olisi hyvinkin voinut odottaa kohta jyrähtävän. Kolmen aikaan pation tummaan puupintaan ilmestyi jokunen sadepisara. Kuivuivat pois ennen kuin ehdin innosta pakahtua. Pakahdutaan sitten jostain muusta. Vaikkapa kuivuudessa kituuttamisesta. 

 Vielä viikko elokuuta ja kesää. Nautitaan!

Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.

PS.
Käykää välillä kurkkaamassa roskapostikansiotanne. Yllättäen löysin omasta roskapostistani useita tuttujen bloggaajien kommentteja. Oli siellä silkkaa roskapostiakin, mutta ne on helppo klikata avaamatta bittiavaruuteen. 

Muutama konevuokraaja/yrittäjä on keksinyt mielestään hyvän mainoskikan. Laittavat tavallisella etunimellä jopa parin vuoden takaisiin postauksiin kommentin, joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuu mainokseksi. Aluksi vastasin näihin kommentteihin. Sitten keksin tutkia, mihin nimi johtaa. Eipä niistä kommenteista vahinkoa ole, mutta koen turhaksi niihin vastaamisen. Etenkin, kun minulla ei ole tarvetta vaikkapa satojen kilometrien päässä olevalle kaivurille. Nykyisin klikkaan ne roskapostiksi.

Hellepäivän horinoita

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

 

Näillä helteillä pihahommat kutistuvat kasteluun. Kasvihuoneen ovi on ympäri vuorokauden auki, joten senkään vuoksi ei tarvitse alapihalle aamutuimaan kipaista. Välillä lähden tekemään kameran kanssa kierroksia, mutta kirkkaassa auringonpaisteessa kuvista ei vaan tule hyviä. Liikaa valoa ja voimakkaita varjoja ja vääristyneitä värejä. En oikein osaa kuvata aurinkolasit päässä. Ilman aurinkolaseja taasen kirkas paiste kivistää silmiä. Niinpä kuviakin on tullut otettua harvinaisen vähän. Tiedän kaipaavani jälkikäteen enemmän kuvia. 

Syysleimu vaan mikä?

Syysleimut ja hortensiat kukkivat runsaina. Tosin niin leimuissa kuin hortensioissakin lehdet lotkottavat pitkin vartta iltapäivien kuumuudessa. Elokuussa on tullut yksi kunnon ukkoskuuro. Muuten pilven reuna on kahdesti ripotellut reunaltaan ylimääräisiä pisaroita sinne tänne, eikä niistä ole ollut kastelun kannalta mitään hyötyä.

Phlox paniculata 'David'

Valkoinen syysleimu David on kukkinut jo pitkään ja aina vaan sillä näyttää riittävän energiaa. Istutin kolme Davidin tainta Pikkupuutarhan Kivipenkkiin kesällä 2018. Hyvin ovat viihtyneet ja runsastuneet. 

Achillea filipendulina - Kultakärsämö

 
Alunperin oli tarkoitus koota Kivipenkkiin matalahkoja perennoja, jotta myös itse kivi näkyisi. Huomaan toimineeni jälleen kerran kasvi edellä eli en ole tutustunut riittävästi kasvien ominaisuuksiin ostoshetkellä, vaan innoissani kahminut mieluisia sen kummemmin miettimättä niiden tulevia sijoituspaikkoja. Lähes kaikista penkin kasveista on tullut pitkiä hujoppeja. Oikean reunan kultakärsämö on tänä vuonna vaarassa jäädä syysleimun jalkoihin. 

Thalictrum delavayi 'Hewitt's Double' - Jaloängelmä

Samoin jaloängelmä venyi kasvattajaansa korkeammaksi. Hyvä, että se sentään asuu penkin takaosassa, missä se saa huojua omassa rauhassaan piilottamatta vaikkapa syysleimuja helmoihinsa. Jaloängelmä on kukinnan jälkeen kuin loppukesän joulukuusi vihreine "killuttimineen". Kuvassa vain yksi oksa. En löytänyt kuvaa, jossa koko komeus pöyhkeilee täysissä mitoissaan.

Phlox paniculata 'Peppermint Twist'

Kivipenkin laitimmaisessa reunassa, oikealla kasvaa muutama vuosi sitten "kolme kympillä" -syysleimua, joista 'Peppermint Twist' ehti kukkaan ensimmäisenä. Toistaiseksi nämä uudet leimut ovat puolet Davidia matalampia. Ehkä ne ensi kesänä kirivät mittaa.

Näkyypä kuvassa myös kultakärsämön taimi. En sitä kuvaushetkellä huomannutkaan. Voisinkin siirtää muutaman kärsämön taimen alapihan Syyspenkkiin, jossa kohta pärjäävät vain ja ainoastaan kuivuutta sietävät kasvit.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Kuolanpionit ovat ammuskelleet siemeniään pitkin kivituhkakäytävää. Itse asiassa mustia palluroita hiekalta poimiessani sain pähkäillä, kumpia on enemmän, kuolanpionin siemeniä vaiko tiikerililjan itusilmuja. Fiksuna olisin voinut kerätä siemenet ja itusilmut talteen uusien taimien kasvattamista varten. Helteessä uupunut pää laittoi nakkaamaan pallurat takaisin kukkapenkkiin. Itäkööt ihan itsestään.

Clematis viticella 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Alkukesästä näytti siltä, ettei Julia Correvon jaksa herätä ollenkaan. Sieltä se kuitenkin nousi, kasvoi ja ryhtyi kukkimaan. Onhan tällä vielä matkaa sellaiseen kärhökukkapilveen, joita saamme ihailla Kruunuvuokon Puutarhan Lumo -blogissa. Pienestä on kuitenkin hyvä aloittaa ja iloita siitä, että kärhö on ylipäätään elossa.

Clematis Dr Ruppel

Pitkään hiljaiseloa viettänyt Dr. Ruppeliksi tunnistamani loistokärhö ylittää tänä kesänä itsensä. Vuosi sitten se teki yhden kukan. Nyt ensimmäinen kukka lopettelee ja toinen nuppu odottaa aukeamisvuoroaan. Tällainen menestys rohkaisee taputtamaan itseään selkään kiitokseksi siitä, että ylipäätään sairastuin myös kärhökuumeeseen. Eipä tulisi ainuttakaan Dr. Ruppel -kukkaa, jos olisin tämänkin kärhön jättänyt kauppaan.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Miellyn vuosi vuodelta enemmän viinikärhöihin. Kukat ovat kooltaan loistokärhöjä pienempiä, mutta ainakin minulla viinikärhöt menestyvät huomattavasti paremmin. Polish Spirit kukkii joka kesä runsaana ja pitkään. Sijaintikin sillä on yksi parhaista, sillä olopihalla se on näytillä aamusta iltaan.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

Nimettömäksi tai tuijakärhöksi (sijaintinsa vuoksi) vuosia nimittämäni sinililakukkainen kärhö sai tänä kesänä vihdoin nimen itselleen. Navettapiika ehdotti eräässä kommentissaan kärhölleni nimeä Black Prince, minkä aktiivisen googlettamisen jälkeen uskon oikeaksi. Tämä kärhö on hyvin roteva- ja nopeakasvuinen. Siinä on runsaasti pieniä, sinililoja kukkia.

Ostin Black Princen kesällä 2015 Princess Katena, joka osoittautui heti ensimmäisten nuppujen myötä vääräksi nimeksi. Köynnös kasvaa alapihan Kiemurapenkin päädyssä. Sen takana on isokokoinen tuija, jonka ympärille ja yli kärhö kietoutuu heinä-elokuun aikana. Yläpihalta katsottuna tuija käytännössä katoaa kärhön versoihin. 

Leikkaan kärhön keväällä matalaksi. Pian se työntää tuoreita versoja maasta ja sitten ei enää sen vauhdissa tahdo pysyäkään.

Clematis x jackmanii - Jalokärhö

Kuvan Jackmanii kuuluu halpiskärhöihin, jota nyt ei vaan voinut jättää kauppaan. Hätähousuna minulla on tapana tehdä hölmöjä istutuspäätöksiä, kuten kävi tämänkin kärhön kanssa. Kesän ruukussa vietettyään köynnökselle oli keksittävä syksyllä paikka. Samoin toisen ruukun Purpurea Plena Elegansille. Syyskesästä alkaa lapiointikiintiö jo lähestyä ylärajaansa, joten sen enempää suunnittelematta kaivoin molemmat kärhöt yläpihan Pionipolun päähän vierekkäin. 

Clematis Jackmanii ja clematis Purpurea Plena Elegans

 

Joku värikammoinen saattaa saada yhdistelmästä ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Kieltämättä itsekään en ole kovin tyytyväinen kaverusten sijaintiin, mutta olkoot ja eläkööt. En ala heitä enää ylös kaivamaan ja toisistaan erottamaan. Itse asiassa Purpurea Plena Elegans aloittaa kukintansa aina paljon Jackmaniita aiemmin ja ehtii siten keikistellä huomion kohteena hyvän tovin. Jackmanii taasen on ottanut tavakseen kasvaa korkeuksiin ja muodostaa suurimman osan nupuistaan köynnöstuen harjalle. Ehkä se tykkää sieltä tiirailla maisemia aina horisonttiin saakka.

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Tämä kauan kaivattu ihanuus, Princess Kate kukkii vihdoin suureksi ilokseni. Tämä yksilö on kolmas istuttamani Princess Kate. Ensimmäinen ei sitten ollutkaan prinsessa vaan prinssi, tuo Black Prince, josta tarinaa ennen Jackmania. Seuraavan Princess Katen ostin kesän 2019 vierailulla Puutarha Tahvosilla. Kakkostaimi oli jo kotiin tuotaessa aika reppana, mutta tottakai sille piti antaa mahdollisuus. Keväällä 2020 se heräsi, mutta ei vaan jaksanut kasvaa parikymmensenttistä korkeammaksi. Otti ja kuoli. 

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

 
Ei siis kahta ilman kolmatta. Uusi Princess Kate kotiutui meille vuosi sitten. Yritin olla asettamatta pienelle taimelle liikaa paineita. Pysähdyin joka kerta ohi kulkiessani vilkaisemaan, millä mielin se aikoo elämäänsä jatkaa. En uhannut sitä kompostiin joutumisella, joka saa etenkin kesäkukat pelästymään ja kukkimaan. Ihan hiljaa mielessäni tuumasin, ostaisinko vielä neljännenkin Katen, jos tämäkin heittäisi henkensä. 

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Ei kuollut syksyllä, ei talvella, heräsi reippaana keväällä. Nyt prinsessani kukkii. Nuppuja on useita vielä avautumatta. Kukan kellomainen olemus ja terälehtien taustan viininpunainen väritys on kaunis. 

Rajasin Katen tyvialueen nurmireunanauhalla ja tyhjensin siihen pussillisen lecasoraa, jotta saisin paremmin lähellä rehentelevän maahumalan ja pikkutalvion pysymään kauempana. Niiden lonkerot on myös helppo napata kevyestä lecasorasta pois ennenkuin ehtivät juurtumaan.

Clematis Ville de Lyon

Minulla on monia päähänpinttymiä, myös kasvisellaisia. Ville de Lyon taitaa olla toinen istuttamani kärhö, alppikärhön jälkeen. Istutin Villen vuosia sitten lähelle alppikärhöä. jossa se ehti kukkia muutaman kesän hienosti. Niin kauniina, että lunasti kärhöpaikkansa sydämessäni. Tai juurtui pinttymäksi päähäni. Kun Ville de Lyon sitten päätti muuttaa jonnekin autuaammille kärhömaille, syntyi tyhjä aukko niin istutuspaikalle kuin päähänikin.

Clematis Ville de Lyon

 
Vuosi sitten korjasin tilanteen hankkimalla uuden Ville de Lyonin. Istutin sen Pikkupuutarhaan, joskin eri paikkaan. Tämä kärhö kukki jo ensimmäisenä vuotenaan muutamalla kukalla. Tänä kesänä sitäkin runsaammin. Pidän kovasti Ville de Lyonista. Sen sijainti sisäänkäynnin lähellä tarjoaa entistä parempia ihastelumahdollisuuksia.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöistä puhuttaessa ei sovi unohtaa lumikärhöä. Eikä unohtaminen kovin helposti onnistukaan. Köynnös on taas matkalla avaruuteen, niin leveydessä kuin korkeudessakin. Keväällä rohkenin leikata lumikärhöä noin metrin korkeudelta saadakseni risuuntuneita osuuksia helpommin pois. Uskon, että sen olisi voinut leikata vielä matalammaksi. Katsotaan taas ensi keväänä, miten hellämieliseksi heittäydyn.

Karviaiset

Karviaiset on kerätty ja mehuksi keitetty. Pakastin alkaa olla pullollaan satokauden tuotoksia, joten vein laatikollisen karviaisia veljenvaimolle. Hetken mietin, tekisinkö karviaisista vaikkapa sosetta, hilloketta tai hyytelöä. Vuosi sitten tein hyytelöä, jonka vuoksi putsasin runsaan kaksi litraa marjoja. Oli muuten urakka napsia saksilla jokaisen marjan kummaltakin puolelta röntit pois. Tänä vuonna laiskuus voitti ja mehuksi menivät.

Sain naapurilta muhkean pussillisen kantarellejä. Niistä tein piirakan. Enpä voinut vastustaa kauniin keltaisia ja hyvälaatuisia kantarellejä niitä torilla nähdessänikään. Tarkoitus on valmistaa niin kantarellirisottoa kuin kermaista muhennosta. 

Ylipäätään olen koittanut tehostaa satokauden tuotteiden käyttöä ruoanvalmistuksessa. Omasta maasta ei kovin paljon enää satoa tule. Porkkanoita on vielä nostamatta, salaattia ja yrttejä edelleen kasvimaalla . Sipulit ovat kuivumassa. Ja kasvihuoneessa on jälleen haettavissa kulhollinen tomaatteja, muutama kurkku ja useampi paprika. Eikä sovi unohtaa kurpitsapalluroita, jotka taitavat olla spagettikurpitsoja.

Tomaatintaimi

Tyhjensin heinäkuun lopulla biokompostorin, josta tuli kottikärryllinen käyttökelpoista multaa. Sirottelin sitä tällä kertaa yläpihan istutusalueille. Muutama päivä sitten huomasin parissakin kukkapenkissä tomaatintaimia. Meillä on aika pieni ruokahävikki eli syötävää ei pahemmin biokompostoriin kerry.  Enemmän hedelmien, vihannesten ja juuresten kuoria. Muutaman pilaantuneen kirsikkatomaatin muistan laittaneeni alkukesästä kompostoriin. Niitäkö peruja  nämä pienet taimet ovat?

Clematis Pink Fantasy

 

Torstaina täyttyi hoitokissa Roopen katoamisesta neljä viikkoa. Tsekkasin kaksi uutta vinkkiä, jotka kumpikin osoittautuivat omistajiensa luvalla vapaana liikkuviksi alueella asuviksi kissoiksi. Roopesta ei ole koko aikana saatu ainuttakaan näköhavaintoa. Loukkuun on mennyt kaksi kissaa, oikean värisiä, mutta meidän kannalta vääriä. Toiveet kissan palaamisesta tai löytymisestä heikkenevät. Mielessä risteilee kaikenlaisia skenaarioita, mitä kissalle on saattanut tapahtua. Tapahtuma jättää sydäntä särkevän jälkensä niin kissan omistajan sieluun kuin meidänkin muistoihimme. Eteenpäin on mentävä, kaikesta huolimatta.

Phlox paniculata Dusterlohe

 
Ärtsyn väristen syysleimujen kera toivotan kaikille mukavaa viikonloppua. Älkää sulako näissä helteissä.

Projektilistan lyhentämistä

Dahlia Cafe au Lait

Miten ratkaisette puutarhan hoidon te, jotka teette kesällä eri pituisia reissuja? Minulta upposi kolme viikkoa kadonneen hoitokissan etsimiseen monenlaisine oheistoimineen. Kaikki se aika on poissa puutarhan hoidolta ja nyt nurkat suorastaan huutavat apua ja kohennusta. Toki jo jonkin aikaa vallalla ollut kuivuuskin lisää räjähtäneisyyttä penkkien ulkoasuun. Taitaa tästäkin kesästä päällimmäiseksi puutarhamuistoksi jäädä kasteleminen, kasteleminen ja vielä kolmannenkin kerran kasteleminen.

Punatähkät ovat tänä vuonna korkeita hujoppeja.

Minulta ei oikein suju "olla möllöttäminen". Joskus nappaan kirjan mukaan pihakeinuun viettääkseni mukavan tuokion lukemisen parissa. Varsin pian huomaan kirjan siirtyneen syliin ja katseen kiertävän ympäri pihaa. Seuraavaksi olenkin sitten nyppimässä, tukemassa, siirtämässä tai vähintään jonkun puskan äärellä suunnittelemassa. Turha taistella luontoaan vastaan. Jos kerran tykkään tekemisestä, miksi en siis tekisi.

Polku 11.8.2022

Vuosi sitten tein Pikkupuutarhaan uusia oikopolkuja. Laajoja istutusalueita on huomattavasti helpompi hoitaa tekemällä jonkinlaiset polut kulkemista varten. Ottaa ihan sydämestä astua jonkun nuppuun ehtineen kukan päälle vain siksi, että sen kohdalta on kätevämpi ja nopeampi päästä johonkin tiettyyn paikkaan.

Polku 29.5.2022

 
Katoin uudet käytävät paksulla pahvikerroksella ja sen päälle kuorikatetta. Niin vain juhannusruusu tunki juurivesoja pahvin läpi. Myös kevätkaihonkukka ja pikkutalvio jaksoivat kasvaa pahvista ulos, mikä vähän ihmetytti. Oma lukunsa oli kymmenet scillat, jotka kukkivat sinisenä kuorikatteessa. Kippasin kuorikatteen kaupan pussista käytäville. Sieltä scillat eivät todellaan poluille tulleet. Scillan pikkuisia sipuleita minulla on muutenkin pitkin poikin puutarhaa, joten helpostihan ne kuorikatteellekin kulkeutuvat.

Polku 29.5.2022

Jokunen tulppaanikin puski itsensä ilmoille pahvin läpi. Osa reunametalleista on ruostunut, kuten lapussa lukikin. Osa taasen ei. Syy siihen selvisi käydessäni vähän aikaa sitten hakemassa lisää samaisia metallireunuksia. Niitä on kaupan kahdenlaisia; toiset ruostuvaa rautalevyä, toiset taasen ruostumatonta sinkkiä. Vuosi sitten en älynnyt katsoa, kumpaa ostan ja niin olen ostanut sekaisin kumpaakin. No, eipä tuo kovin paljon haittaa. Reunukset näkyvät lähinnä keväällä ja alkukesällä kasvuston ollessa vielä matalaa.

Polku 11.8.2022

Kaavin viime vuotisen kuorikatteen pois. Samoin poistin alla olevat, pehmenneet pahvit. Kaivoin ylös juhannusruusun juurivesoja, pikkutalviota ja kevätkaihonkukkaa. Poistin myös maata aiempaa syvemmältä. Sen jälkeen tasasin maan, peitin sen paikoin kaksinkertaisella juuriestekankaalla. Sen päälle kippasin paksun kerroksen uutta kuorikatetta.

Polku 11.8.2022

Sisäänkäyntiä vastapäätä olevan polun pätkää myös levensin hieman aiemmasta. Tällä osuudella ei ollut metallisia reunuksia. Puuvajassa oli aiemmasta projektista yli jääneitä turveharkkoja, jotka riittivät sopivasti rajamaan polun köynnöstuelle saakka, jossa taasen on metallireunus.

Kuvassa näkyvää polkua pitkin pääsee kulkemaan Pikkupuutarhan toiselle puolelle, köynnöstuen takana näkyvälle oikealle kaartavalle osuudelle. Se vaatii hieman notkeutta, sillä köynnöstuen vasemman pylvään takana kasvaa toinen syyshortensia, jota en tietenkään lähde yksittäisen polun vuoksi poikki sahaamaan. Kunnon kumarrus vasemmalle tai reipas polvennosto oikealle. Siinäpä pientä jumppaa muiden puutarhatöiden lomassa.

Muitakin ratkottavia ongelmia puutarhasta on löytynyt ja löytyy varmasti vastedeskin. Olen kertonutkin, että kattomme uusittiin syksyllä. Sen vuoksi talon seinustoille pystytettiin jykevät telineet. Perennoja työmiesten tallominen ja rakennustelineiden jalat eivät pahemmin haitanneet, mutta sekä keittiön että makkarien ikkunoiden edustalla kasvoi myös köynnöshortensiaa. Leikkasin ne matalaksi silläkin uhalla, että ne suuttuisivat. Kyseiset paikat ovat ylipäätään täysin väärät isolle, puuvartiselle köynnökselle. Keittiöpenkistä kaivoin pois myös vuosia siinä kasvaneet kotkansiivet.

Ajatuksena on ollut ja on edelleen, että näitä istutusalueita kavennetaan. Nyt jo seinustan ja penkin välissä on kivituhkakaistale. Kivituhka pitäisi muuttaa karkeammaksi materiaaliksi, sillä naapuruston kissat käyttävät paikkoja vessoinaan. Lisäksi keittiön ikkunan alla on kukkalaatikot, joiden hoitamiseksi minun on tallusteltava penkissä.

Tänä kesänä ei taida löytyä riittävästi aikaa ja energiaa istutusalueen kaventamiseksi. Niinpä ladoin vuorimännyn alle tallettamistani kivistä astelualueen. Keittiön ikkunan edustalla kasvit eivät oikein viihdy. Paikka on kuiva ja varjoinen. Reunassa on ollut jo vuosia joitakin kuunliljoja. Istutin niiden taakse pari valkotäpläimikkää ja sormivaleangervon taimen. Kuvan kotkansiiven kaivan vielä pois. Jotta alue olisi siedettävämmän näköinen, katoin pölisevän mullan kuorikatteella. Näin ostan itselleni aikaa alueen paremmalle kunnostukselle. Taitaa mennä ensi vuoteen.

Keittiöpenkin kaltainen istutusalue jatkuu sisäänkäynnin toisella puolella, makkarien ikkunoiden alla. Sitä odottaa samat toimenpiteet, kuin keittiöpenkkiä. Seinustalla kasvaa piippuköynnös. Sillä on oma tuki, koska sillä ei ole minkäänlaisia tartuntakärhiä. Räystäälle ulottuessaan piippuköynnöksen oksat taipuvat kasvamaan alaspäin. Muutamat versot yrittävät jatkaa kasvua räystäslautojen alle. Ne käyn vetämässä pois.

Köynnöshortensia ei leikkaamisesta kuollut, vaan versoo mullasta ylös innokkaasti. En antanut sen aiemminkaan kasvaa seinälle, enkä anna jatkossakaan. Kasvakoon maata peittämään. Aluksi sitä pitää ohjailla, koska sillä näyttää olevan melkoinen hinku kohti talon seinää. Tuohon on talvella luotava käytävältä lunta, joten mitään järin korkeaa siinä ei mahdu kasvamaan.

Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Makkaripenkki on yksi harvoja, eikä sekään paras mahdollinen. Alue on hieman keittiöpenkkiä kosteampi, valoa se saa lähinnä illalla. Muutaman kuunliljan ja köynnöshortensian lisäksi olen istuttanut paikalle varjoyrttiä, varjohiippaa ja rönsytiarellaa. Istutin kesäkuussa myös muutaman valkotäpläimikän, kääpiöjaloangervoa ja sormivaleangervoa. Siirsin talon päädystä myös yhden tarhakalliokielon. Näiden luin menestyvän varjossa.

Seinustan aukkopaikkoihin laitoin niinikään kiviä ja kuorikatetta. Alue ei ole nyt niin ikävän ankea, etteikö sitä jaksaisi katsella kunnes on aikaa paikan kohennukseen.

Käänsin vihdoin myös huoltopihan biokompostorin. Sain kukkuraisen kottikärryllisen hyvää multaa, jonka levitin istutusalueille. Alapihan kompostiyksiköstä purin vanhan kuution kokoisen lautarakenteisen lehtikompostorin pois. Senkin pohjalla oli ihan mukavasti multaa.

Harmaa lehtikomposti on puolillaan mm. kanttausurista sinne kipattuja ruohotuppaita. Kypsyminen on kestänyt hurjan kauan, koska paikka on kompostorille liian lämmin ja valoisa. Ei vain ole muuta sopivaa paikkaa. Kantta pitäisi ilmeisesti pitää enemmän auki, jotta sadevesi kostuttaisi sisältöä. Olen nyt kaapinut harmaasta kompostorista karkeimman aineksen vihreään kompostoriin jatkamaan kypsymistä. Multavamman massan kuskaan ehtiessäni muualle. 

Kosmoskukkalaatikko 19.7.2022

 
Nyt on mietinnässä, siirränkö kompostoreita kuvaajaa kohti paikalle, josta purin lautahäkkyrän pois? Vai siirränkö aitakulmauksesta lavakauluksen (jossa kasvaa nyt kosmoskukkia) tähän kompostorien jatkoksi? Kulmaus on kaikkinensa ahdas paikka vaahteran runkoineen ja  juurineen. Se on helpompi pitää siistinä trimmerillä, kun siellä ei ole mitään rakenteita.

Ruostekukka-sydänkäpyseni avaa nuppujaan. Saatan istua iltaisin kasvihuoneen edessä ihastelemassa tätä kaunokaista. Ajattelen, että pienestä ihmisen onni syntyy. Kaupan mukulasta kasvanut kukkavana ilahduttaa monin verroin mittansa ja kokonsa edestä.

Mannaa sielulle on myös tämän ruostekukkapuskan katseleminen. Kukkavanoja on lukuisia ympäri kasvia. Tämä on jossain aiemmassa postauksessa mainitsemani Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu juurakko, jonka laitoin isoon ruukkuun pergolan eteen. Jos vain onnistun talvettamaan tämän, saan ensi keväänä jakamalla useamman hienon ruostekukan.

Nila kävi viikolla miehensä kanssa tuomassa minulle lisää perennoja. Sain muhkean määrän jaloangervoja. Ne saavat toistaiseksi viettää aikaa laakeissa vadeissa imemässä vettä juuriinsa. Näillä helteillä ei ole mitään mieltä kaivaa uusia kasveja maahan. Hyvä siinäkin mielessä, että päässä syntyy pikkuhiljaa ideoita jaloangervojen uudeksi sijoituspaikaksi. Suurkiitos siis Nilalle ja hänen mukavalle miehelleen!

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Ehdin jo vähän pelätä, että talvi vei myös tiikerililjani. Näin ei onneksi ole käynyt, vaan tiikerit kukkivat runsaina ja kauniina. Jopa uusia tiikerililjoja on noussut kauemmas niistä, jotka olen istuttanut. Juuri nyt jännitän, ovatko vielä nupulla olevat kerrottuja Flore Pleno -tiikerililjoja. Näin toivon, pian sen näen.

Echinacea - Punahattu

Punahatutkin ovat aloittaneet kukkimisensa. Näitä olen kasvattanut siemenestä ja ostanut taimina. En tiedä, kumpiako nyt kukkivat ovat. Sillä ei ole väliä. Pääasia, että ovat hengissä ja kukkivat. Vielä en ole näissä nähnyt perhosia. Toisaalla kyllä muutamia, mutta en ole ehtinyt kuvaamaan. Itse asiassa en ole kovin paljon kuvannut muutenkaan, kun aika vaan tuntuu valuvan milloin mihinkin.

Rudbeckia hirta var. pulcherrima 'Cherry Brandy'

Kuvan kesäpäivänhattuja kasvatin vuosi sitten siemenestä. Istutin ne Syyspenkkiin, kääpiöhopeakuusen eteen. Olipa yllätys nähdä kasvin versovan tänäkin keväänä. Kesäpäivänhattuja kasvatetaan kesäkukkina, mutta ne ovat myös kaksivuotisia. Cherry Brandy ei ole  kovin korkea, mutta kaunis se on. Kesäpäivähattuja voisi kasvattaa enemmänkin. Samaan tapaan, kuin esimerkiksi Rannanpihassa -blogin Ullalla on postauksessaan.

Ukkospilvi 8.8.2022

 
Kuluva viikko on ollut lämmin, loppua kohden helteinen. Maanantaina 8.8. tienoon yli meni ukkosmyrsky rankkasateineen. Hyvältä tuntui, joskin sateen hyöty jäi aika lyhyeksi. Kesän yksi yleisimmistä toimista jatkuu eli kastellaan, kastellaan...

Mukavaa viikonloppua kaikille!