Saamattomuutta ilmassa

Hemerocallis Agnes Elpers

 

Kuivuudesta ja puutarhurin laiskuudesta huolimatta kasvit ovat kukkineet ja kasvaneet ilahduttavasti. Muutamaa talven syliin kaatunutta kaipaan tietenkin edelleen, mutta ainahan niitä menetyksiä tulee. Monta vuotta hyvin pärjännyt ja ahkerasti loppukesästä kukkinut syysvuokko ei noussut keväällä. Kesän aikana se on kuitenkin kasvattanut muutamia lehtiä, joten elän toivossa näkeväni sen taas tulevaisuudessa.

Hemerocallis "Stella d´oro" - Tarhapäivänlilja

Päivänliljojen kukintaa on kestänyt pitkään. Pink Damask taisi avata viimeisen nuppunsa muutama päivä sitten ja keltainen Stella d'oro jaksaa avata uusia nuppuja samalla, kun vanhat kuihtuvat.

Ilahduttavinta on 2016 istutetun punaisen Agnes Elpersin kukinta. Meinasin missata koko kauneuden, mutta onneksi puista pudonneita omenoita tulee käytyä poimimassa päivittäin. Reitti omenoille kulkee Agneksen ohi, joten hän ei jäänyt huomaamatta.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Tekemistä on riittänyt, joskaan ei puutarhan parissa. Ellei nyt kastelua lasketa. Sitähän on riittänyt väsymiseen saakka.

Tavallisesti leikkaan pensasruusuista kuihtuneet kukat säännöllisesti. Nyt tehtävä on kolkuttanut lähinnä takaraivossa. Kunnes viime viikonloppuna riensin Sävelen ja Neilikkaruusun äärelle saksien kanssa. Neilikkaruusu on kasvattanut runsaasti uusia oksia. Samalla vanhat, keskelle ja matalammaksi jääneet pukkaavat kukkia.

Clematis The President

Kärhöt ne vaan jaksavat yllättää. Kuolleeksi luulemani The President yllätti minut ohi kulkiessani sinisellä kukallaan. Puutarhaportin oikealla puolella kasvaa tarha-alppikärhö Willy, jonka kuivien tyviversojen lomaan pressa oli kasvattanut 20-senttisen varren ja siihen tuon yhden ainokaisen kukan.

Clematis Pink Fantasy

En ole pahemmin kastellut muita kuin kasvimaata, kasvihuoneen asukkeja ja kesäkukkia. Kärhöille sen sijaan kannoin lohduksi ja hengenpitimiksi ämpäritolkulla sadevettä. Maanantaiaamun vesisade ei kauaa kestänyt, mutta täytti se sentään kaksi sadevesitynnyriä. Koska nyt on luvassa lisää sadetta, katsoin parhaaksi tyhjentää vesisammioita kärhöjen hyväksi. Jospa jaksaisivat valmistautua paremmin syksyyn ja tulevaan talveen. Ja tietenkin myös ensi kesän kukintaan.

Clematis Purpurea Plena Elegans

Parissa kärhössä on osa lehdistä mennyt ruskeiksi. Toivon, ettei kyseessä olisi lakastumistauti. Siihen ei taida olla parannusta. Toistaiseksi kumpikin kärhö kukkii ja näyttää muutamia ruskeita lehtiä lukuunottamatta hyvinvoivilta. Seuraan tilannetta silmä tarkkana.

Clematis Black Prince

Viinikärhö Black Prince huitelee yli 2,50 metrissä. Se koristaa vieressä kasvavan tuijan latvusta kukkakruunullaan. Tai haluaa muuten vain katsella maailman tapahtumia lintuperspektiivistä.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Istutin keittiöpenkkiin toukokuun lopulla kaksi imikkää. Olihan niissä selkeät taimilaput, mutta siitä huolimatta tallensin päähäni valkotäpläimikän. Aina keittiöpenkkiin katsoessani olen miettinyt, mikä ihmeen tauti on vienyt näistä imiköistä vihreän värin ja valkoiset pilkut. Kunnes tässä tietokoneen äärellä ryhdyin asiaa selvittämään. Kyseessä ei olekaan valkotäpläimikkä, vaan hopealehtinen Majeste. Tismalleen niin lukee nimilapuissakin.

Erään nettitiedon mukaan Majeste olisi alkuun hopealehtinen ja myöhemmin siihen tulisi pilkkuja. Minun yksilöni olivat ostohetkellä pilkullisia ja aika pian istutuksen jälkeen kumpikin muuttui hopealehtiseksi. Itse asiassa nämä tähkäimikät tuovat vähän pimeämpään keittiöpenkkiin kivasti valoa. Ei huono, sanoisin.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Tässä viime sunnuntaina otetussa kuvassa sisäänkäynnin suuri syyshortensia on silmin nähden janoinen. Lehdet lorpattivat alaviistossa, kuten samalla alueella - tai oikeastaan koko puutarhassa - kaikki muukin. Aamuyöllä heräsin avoimesta ikkunasta kuuluvaan sateen ropinaan. Että voikin jokin ääni olla niin suurenmoista musiikkia korville. Vesisade jatkui vähän yli aamukymmeneen. Edelleen on äärimmäisen kuivaa, mutta syyshortensia sentään sai hieman apua pahimpaan janoonsa.

Hydrangea paniculata Vim's Red ja hydrangea paniculata Vanille Fraise

Kiukustuneena puutarhaa kiusaavaan kuivuuteen, kävin ostamassa kaksi uutta syyshortensiaa. Pensaat pärjäävät perennoja paremmin, joten täytetään sitten istutusalueita vähitellen niillä. Nyt istutusta odottavat Sundae Fraise (kasvukorkeus 100-150 cm) ja Strawberry Blossom (kasvukorkeus 100 cm). Katsoin niille paikat ns. vapaapenkissä, jota olen tähän saakka käyttänyt kehäkukkien ja muiden kesäkukkien kylvöalueena. Ryhdyn istutushommiin, kunhan vähän viilenee. Ja toivon mukaan myös tulee vettä.

Kuvasta huomaa, miten erilaisia ovat Vim's Red (vasemmalla) ja Vanille Fraise (oikealla). Kummankin kasvukorkeudeksi on mainittu 150-200 cm. Vanille Fraisen olen istuttanut 2013, Vim's Redin 2014. Vanillea leikkasin keväällä tavallista runsaammin, koska siinä oli muutamia pitkälle sivusuuntaan sojottavia oksia. Vanille Fraisessa on jo hitusen vaaleanpunaista. Vim's Redistä tulee viininpunaisempi.

Rosa Sommerwind

Vasenrinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind oli keväällä aivan mustaksi muuttunut. Leikkasin kaikki oksat tyveen saakka. Ei niissä mitään eloa ollut. Istutin rinteeseen keväällä 2014 kolme Sommerwindiä. Niiden päälle on kolattu yläpihan lumia joka talvi, eivätkä ole olleet keväällä moksiskaan. 

Luulin menneen talven lumien olleen sille viimeinen pisara. Kuljen portaita lähes päivittäin moneenkin kertaan. Niin vain vasta muutama päivä sitten huomasin ruusun heräneen kukkimaan. Vieressä kasvavan verikurjenpolven versot peittävät tehokkaasti alleen paljon muutakin, kuin ruusunoksat. Sen piilossa Sommerwind on saanut tilaisuuden herätä ja kasvattaa itsensä kukkimaan.

Phlox Creme de Menthe

Mustilasta toissakesänä ostettu syysleimu Creme de Menthe aikoo jälleen kukkia. Tässä kasvissa tärkeintä ei minusta ole kukka, vaan itse kasvi. Lehtien kaksivärisyys ja etenkin vaaleat läiskät tuovat valoa vihreyden keskelle.

Creme de Menthe olisi varmasti näyttävämpi, jos sillä olisi samanlaisia kumppaneita. Mustilassa tämä taisi olla ainut kappale. Olisinko raaskinut ostaa useamman, jos niitä olisi ollut tarjolla? Perisyntini on pihdata yksittäisen kasvin kohdalla, jotta saisin enemmän erilaisia kasveja samalla kerralla. Suunnanmuutosta olen monta kertaa ajatellut, mutta toistaiseksi tämä laiva näyttää kääntyvän turhankin hitaasti.

Digitalis

Joinain kesinä sormustinkukkia kasvaa tontin joka laidalla. Joskus kuvittelin kykeneväni keskittämään sormustinkukat johonkin tiettyyn penkkiin. Ei onnistunut. Ne ovat akileijojen tapaan villejä ja vapaita. Kun sen ymmärsin, loppui turha digitalisstressi. Viime kesänä meillä ei kasvanut ainuttakaan sormustinkukkaa. 

Nyt loppukesästä pieniä taimia on taas pilvin pimein. Sen perusteella voisin kuvitella ensi kesänä näkeväni taas lukuisia sormustimia siellä sun täällä. Yksi sentään on ottanut varaslähdön. Sen huomasin kuvatessani syysleimu Creme de Mentheä.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Vuosia sitten sain Auringon ihanat -blogin Inkalta nepalinhanhikkia. Sen jälkeen hanhikki on kiertänyt pitkin puutarhaa sopivaa asuinsijaa etsimässä. Mihinkään se ei ole oikein hyvin kotiutunut, kunnes viime kesänä laitoin muutaman taimen purkkeihin odottamaan idealampun syttymistä. Lopulta istutin tanakat taimet Hedelmätarhaan, valkeakuulaan vasemmalle puolelle. Siellä ne rehottavat varret laoten ympäriinsä.

Nepalinhanhikki ansaitsee oman alueensa, jossa sillä on tilaa rehennellä joka suuntaan. Lehtiruusukkeet levittäytyvät aika mukavasti melkein maata myöten. Sen sijaan kukkavarret nousevat korkealle. Niitä on melkeinpä mahdoton tukea mitenkään pystyyn, kun yksittäiset kukat kasvavat erillään toisistaan. Kerrankin jollekin kasville löytyi sopiva paikka. Nepalinhanhikki viihtyy kuivahkossa, aurinkoisessa paikassa ja sellainen tuo uusi asuinsija todella on.

Echinacea Marmalade

Kesällä 2020 istutin Syyspenkkiin pari erikoisempaa punahattua, jotka löytyivät Mustilasta. Viime kesänä niistä ei sitten näkynyt pilkahdustakaan. Nyt Syyspenkkiin nousi kaksi oranssia kukkaa, jotka vastaavat ostamaani echinacea Marmaladea. Hauska tavata heidät jälleen. Toivottavasti myös ensi kesänä, ja kaikkina seuraavinakin.

Kasvatin keväällä siemenestä useamman värinokkosen. Ne itivät hyvin, mutta mokasin myöhemmin niiden ulkosijoituspaikoissa. Tykkäävät runsaasta valosta, mutta eivät välttämättä suorasta auringonpaisteesta. Viime hetkellä älysin siirtää komeimman yksilön sisäänkäynnin puolelle. Isossa ruukussaan se on viihtynyt siellä oikein hyvin. Toinenkin yksilö on elossa, mutta se ei ole kasvanut kovin suureksi.

Olen vakaasti päättänyt, etten rohmua talvetettavia. Päätökset taitaa olla tehty rikottaviksi. Vaikka värinokkosen kasvattaminen siemenestä onnistuu helposti, taidan sittenkin kokeilla pistokkaan ottamista näistä. Ovathan nuo kivoja väriläiskiä huonekasveinakin.

Ystävän tuoma kukkakimppu

Perheemme merkkipäivistä moni osuu kesään. Ajankohta on mitä mainioin kuulumisten päivittämiselle herkkujen äärellä. Koronarajoitusten jälkeen on suorastaan ylellistä nähdä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Vierailujen tiimoilta olen viettänyt tovin jos toisenkin keittiössä valmistamassa suolaista ja makeaa. Tuorejuusto on käyttökelpoinen aines kumpaankin. 

Viikko sitten istuimme ystäväpariskunnan kanssa iltaa pergolassa. Ensin söimme sisällä kantarellirisottoa ja vadelma-vuohenjuustosalaattia, jälkiruoaksi kohmeisia karviaisia kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Myöhemmin tarjosin pergolassa kahvin kanssa kylmäsavulohi-tuorejuustopiirasta ja mustaherukkajuustopiirasta.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Keskiviikoksi luvattu ukkos- ja sadesää jäi taas pelkäksi lupaukseksi. Päivä oli kyllä aamusta iltaan pilvinen. Ilma oli niin raskas ja kostea, että olisi hyvinkin voinut odottaa kohta jyrähtävän. Kolmen aikaan pation tummaan puupintaan ilmestyi jokunen sadepisara. Kuivuivat pois ennen kuin ehdin innosta pakahtua. Pakahdutaan sitten jostain muusta. Vaikkapa kuivuudessa kituuttamisesta. 

 Vielä viikko elokuuta ja kesää. Nautitaan!

Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.

PS.
Käykää välillä kurkkaamassa roskapostikansiotanne. Yllättäen löysin omasta roskapostistani useita tuttujen bloggaajien kommentteja. Oli siellä silkkaa roskapostiakin, mutta ne on helppo klikata avaamatta bittiavaruuteen. 

Muutama konevuokraaja/yrittäjä on keksinyt mielestään hyvän mainoskikan. Laittavat tavallisella etunimellä jopa parin vuoden takaisiin postauksiin kommentin, joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuu mainokseksi. Aluksi vastasin näihin kommentteihin. Sitten keksin tutkia, mihin nimi johtaa. Eipä niistä kommenteista vahinkoa ole, mutta koen turhaksi niihin vastaamisen. Etenkin, kun minulla ei ole tarvetta vaikkapa satojen kilometrien päässä olevalle kaivurille. Nykyisin klikkaan ne roskapostiksi.