Syksypä syksy!

Kurkien muutto

 

Syksy on täällä. Ei auta vastaanpyristely. Monia syksyyn liittyviä pihatöitä olen jo tehnyt. Yhtä paljon on tekemättä. Ainuttakaan sipulia en ole vielä multaan piilottanut. Jokunen pussukka odottaa terassilla ja muutaman pitäisi olla pian tulossa postissa. Erityisesti odotan valkosipuleita, kun lähes kaikki viime syksynä kylvetyt mätänivät jääkannen alle. Tilasin hyväksi havaittua Aleksandraa. Yllättäen kasvimaan reunalta löytyi muutama valkosipuli, joiden eksymisreittiä sinne en pysty kartoittamaan. Milloin ja miten valkosipulit ovat uusille asuinsijoilleen menneet? Siinäpä arvoitus.

Nurmikkoa ei ole tarvinnut kuivuuskauden jälkeenkään kovin usein leikata. Nyt pörräsin leikkurin kanssa kaikki nurmialueet läpi. Lähinnä silppusin kasvimaapäädyssä kasvavasta vaahterasta pudonneet lehdet. Uusia on maassa jo yhtä paljon, mutta helpompi hoitaa lehtien silppuaminen pienemmissä erissä.

Perennanvarsia en ole muutamia yksittäisiä lukuunottamatta vielä leikannut. Liljanvarret ovat menneet ruskeiksi, joten niitä on tullut napsittua sieltä täältä. Varjoliljoista olen tyhjentänyt siemenkodat ripotellen siemeniä paikkoihin, joihin toivon varjoliljan aikanaan kasvavan. Puutarhan yleisnäkymä on edelleen vehreä, ruskaväreillä maustettuna.

Ylävasemmalta: kyläkurjenpolvi, tähtiputki 'Star of Fire', konnanyrtti, alavasemmalta: syysasteri, oranssikeltano, sormustinkukka.

Kukkiminen alkaa olla ohitse. Jokunen yksittäinen kukka sinnittelee ennen lakastumista. Kurjenpolvien kukinta on koko kesän ollut mitätöntä. Talvi vei minulta monta kurjenpolvea. Tähtiputket kukkivat kesällä hyvin. Star of Fire on näköjään herännyt kesäisiltä päiväuniltaan. Syysastereista kukkii ainoastaan lilasävyinen. Valkoisista suurin osa kuoli talvella, vaaleanpunainen Patricia Ballard tuskin ehtii avata nuppujaan.

Konnanyrtin siirsin elokuun lopussa, joten siltä en suuria odotakaan. Oranssikeltano kukkii toista kierrostaan. Sormustinkukka yllätti elokuussa ensimmäisillä nupuillaan. Viime vuonna ei tainnut kukkia ainutkaan. Ensi kesänä saattaa olla sormustinkukkien esiinmarssi, sillä taimia on runsaasti joka puolella.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Valkoinen lehtosinilatva on kukkinut käytännössä koko kesän ja kukkii edelleen. Tässä kukka, joka tekee siementaimia ahkerasti. Eivät haittaa. Ne on helppo tarvittaessa kitkeä pois.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki kiittää siirrosta toiseen paikkaan ahkeralla kukinnalla. Tosin kukkien pitkät varret eivät pysy kovin hyvin pystyssä, vaan osa niistä luikertelee pitkin poikin.

Vasemmalla nimetön syysleimu, yläoikealla valkoinen David, alaoikealla Peppermint Twist

Syysleimujen kukinta kärsi suuresti kuivuudesta. Erityisesti tummat Raving Beauty ja Dusterlohe ottivat selvästi nokkiinsa. Osa syysleimuista myös menehtyi viime talveen. Parhaiten ovat kukkineet valkoiset Davidit. Vuosi sitten istutettu Peppermint Twist vie kukkimisessa hyvän sijan kakkosena. 

Syysleimujen varret ovat kasvaneet tänä kesänä tosi korkeiksi. Kuten monen muunkin kasvin. Luulisi kuivuuden kutistavan kokoa ja rajoittavan kasvuintoa. Ehkä kasvit ovat koittaneet kurkotella pilviin sateen toivossa.

Phlox paniculata Creme de Menthe

 
Mustialan tuliainen parin vuoden takaa, kirjavalehtinen Creme de Menthe ilahdutti runsaalla kasvulla ja kukinnalla.

Echinacea - Punahattu

Punahatut ovat kukkineet jo pitkään. Niitä kasvaa parissa paikassa isompi ryhmä ja parissa muussa yksinäisiä selviytyjiä. Osan olen kasvattanut siemenestä, osan ostanut taimina. Näiden selviytyminen talvista on joka kevät yhtä suuri ilo, sillä pitkään pidin niiden kasvattamista vaikeana.

Scabiosa atropurpurea 'Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

Koreatörmäkukkaa esikasvatin siemenestä ja taimet siirsin alapihan Ovaalipenkkiin. Ovat kukkineet ahkerasti. Törmäkukasta löytyy erilaisia ja eri värisiä. Heräsi ajatus hankkia lisää siemeniä ensi kevään kasvatukseen, esimerkiksi viininpunakukkaisia ja valkoisia.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Maksaruohojen syksy ei ole paras mahdollinen. 'Herbstfreudea' kasvaa useammassakin paikassa. Kiemurapenkin komeamaksaruohoista kävi peura napsimassa latvat, joten se ei tietenkään kuki. Muidenkin komeamaksaruohojen kukinta on tavallista vaisumpaa. Ehkä kuivuudella on ollut osansa, vaikka näiden ei pitäisi olla kovin herkkiä kosteusmielessä.

Vuosi sitten Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutettu Brilliant  on saanut seurakseen etelänruusuruohon. Korkeavartinen knautia rentoilee syysmaksaruohon väleissä kuin tukea etsien. Siirsin etelänruusuruohon kesällä 2020 toiseen paikkaan Pikkupuutarhaan. Sinne ei vuosi sitten eikä tänäkään kesänä ilmestynyt ainuttakaan yksilöä. Sen sijaan lähtöpaikkaan eli Kivipenkkiin etelänruusuruoho nousi. Multaan taisi jäädä siemeniä tai juurakkoa. Jos kerran kasvi itse on päättänyt pysytellä alkuperäisellä kasvupaikallaan, minun ei liene tarpeen siitä kiistellä.

Ylävasemmalta; Rosa Ritausma, Rosa Sävel, alavasemmalta: Rosa Sointu, neilikkaruusu

Pensasruusut tuntuvat olevan takuuvarmoja kukkijoita. Ritausman leikkasin keväällä matalaksi, joten se alkoi kukkimaan varsin myöhään. Sävel, Sointu ja neilikkaruusu kokivat niinikään reilun leikkauksen. Sen jälkeen Sävel ja neilikkaruusu ovat kukkineet lähes tauotta. Uusia nuppuja alkoi tulla vauhdilla, kun kävin välillä napsimassa kuivuneet kukinnot pois. 

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

 

Aion jatkossakin leikata pensasruusuja rohkeasti, koska ainakaan kukintaan se ei ole negatiivisesti vaikuttanut, päinvastoin. Pensaat ovat minusta myös kauniimpia, kun varret ovat sopusuhtaisia ja kukkia muuallakin, kuin korkeissa latvuksissa. Tästä syystä aion leikata myös hurjan korkeaksi venähtänyttä teresanruusua. Tähän saakka olen karsinut vanhimpia oksia, ylipitkiä ja maahan painuvia versoja. 2015 istutettu pensas kaipaa radikaalimpaa leikkausta, jotta se haaroittuisi enemmän.

Kärhöt ylävasemmalta: Polish Spirit, Princess Kate, Mme Julia Correvon, alavasemmalta: Rouge Cardinal, lumikärhö, Ville de Lyon

Kärhökesästä tuli odotettua parempi. Pelkäsin vaikean talven koitelleen kärhöjä enemmänkin. Toinen Multi Blue ja samoin toinen Hagley Hybrid heittivät hyvästit. Tai mistä niistä tietää. Kärhöt osaavat yllättää. En koskenut "nukahtaneiden" asuinsijoihin, jotta voivat tehdä halutessaan uuden tulemisen. 

Madame Julia Correvon heräsi varsin myöhään, mutta onkin kukkinut sen jälkeen ahkerasti. Rouge Cardinal teki vielä pari myöhäistä kukkaa. Lumikärhö on tapansa mukaan kasvanut jättiläiseksi. Risuuntuneen ulkonäön vuoksi leikkasin sen keväällä aika matalaksi peläten pilanneeni köynnöksen tulevaisuuden. Hui hai, olisi voinut leikata rohkeamminkin.

Clematis Ville de Lyon

Joka kesä joku kasvi houkuttelee muita enemmän luokseen ihastelemaan. Tänä kesänä tässä roolissa ovat ehdottomasti olleet kärhöt Princess Kate ja Ville de Lyon. Molemmat ovat nuoresta iästään (kumpikin istutettu 2021) huolimatta kukkineet runsaasti.

Clematis Princess Diana - Tarhalyhtykärhö

Usein riittää jo se, että kärhö talvesta selviytyneenä nousee keväällä kasvuun. Kukat ovat suuri plussa. Tämä konkretisoitui kesällä 2021 istutetun Princess Dianan kohdalla. Taimi oli kovin hentoinen ruppana jo sen istuttaessani. Olin valmistautunut siihen, ettei kärhö välttämättä jaksaisi keväällä herätä. Niin vain hissukseen alkoi nousta ja kasvoikin lähes parimetriseksi. 

Jossain vaiheessa ilmestyi yksi nuppu, aika toispuoleinen, jollaisena kukka sitten avautuikin. En tiedä, onko joku ötökkä käynyt napsimassa nuppua sen varhaisvaiheessa. Vai mikä lie vaurion aiheuttanut? Princess Dianassa on samanlaista lumoa  kuin Princess Katessa. Toivon tämän kärhön jatkavan elämäänsä puutarhassani jatkossakin.

Clematis integrifolia aljonushka - Tarhakellokärhö

Aljonushkani taitaa olla sieltä sitkeimmästä päästä. Ennen Ruusupenkkiin päätymistä se asusti kahdessa muussa paikassa. En ollut istutuspaikkoihin tyytyväinen ja kaivoin sen kolmannen kerran ylös ja uuteen paikkaan. Ruusupenkissä se viihtyikin hyvin vuodesta 2015, kunnes vuosi sitten totesin yhteiselon Sävel-ruusun kanssa olevan liian tiivistä. Ryhdyin jälleen lapiohommiin siirtääkseni Aljonushkaa muutaman  metrin verran oikealle. Sinne olin kaivanut uuden istutuskuopan ja sinne kärhö siirtyi.

Keväällä tietenkin jännäsin, nouseeko kärhö uudessa paikassa. Olinko kenties vahingoittanut sen juuria liiaksi? Oliko se selvinnyt hankalasta talvesta? Hyvin kävi. Aljonushka alkoi kasvaa uudessa paikassa ja kukkikin varsin kivasti. Yllätys oli, kun jonkun ajan kuluttua kärhö alkoi nousta myös entisessä paikassa. En siis ollut saanut kaikkia juuria ylös. Nyt minulla on kaksi Aljonushkaa. Vaikka kaivoin hikipäässä mielestäni ison juurakon ylös ja uuteen paikkaan, on entisen paikan Aljonushka kaikin tavoin voimakaskasvuisempi ja komeampi verrattuna uuteen kaimaansa.

Muu elämä on haitannut puutarhan syystöitä sen verran ankarasti, että jonkinlainen huono omatunto kaivelee takaraivossa. Syksy etenee vauhdilla ja paljon pitäisi tehdä saadakseni puutarhan valmiiksi talviunille. Siivoan puutarhaa mieluummin syksyllä, jotta keväällä voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä. Tiedän, ettei yksittäisissä tehtävissä kauaa nokka tuhise, kunhan pääsen niiden pariin. Tykkään kuitenkin, että aikaa pitää olla vähintään tunti pari, jotta ehtii saada aloitetut tehtävät kerralla mieluisaan pisteeseen. Tylsimpiä ovat keskeneräiset hommat. Vielä tylsempää on puuhata pihahommissa koko ajan kelloon vilkuillen.

Osa kesäkukista on jo kompostissa. Osa vielä niin freeseinä, ettei niitä millään malta ottaa pois. Tänä vuonna ajattelin kokeilla murattien "hautaamista" lavakauluksiin talvehtimaan. Joinain talvina muratit ovat selvinneet noissa korkeissa porttiruukuissa. Viime talvena eivät niissäkään.

Korkeat ja painavat porttiruukut kaipaavat uutta pintaa. Ostin ne vuosia sitten puoleen hintaan. Ruukut on pinnoitettu jollain betonin näköisellä materiaalilla, joka oli jo alkuunsa alkanut lohkeilla. Yritin kilkutella harmaata pinnoitetta pois, vaan ei irronnut sitten millään. Maalasin ruukut tummanruskealla sokkelimaalilla, joka on vähitellen alkanut sekin lohkeilla. Parasta kuitenkin, että lohkeillessaan sokkelimaali poistaa myös sen harmaan betonipinnoitteen.

Aidan imukärhivilliviinit punastuvat.

Postauksen aloituskuvassa on pihan yli äänekkäästi lentävän kurkiauran loppuosa. Parina päivänä olen kuullut kurkien ääniä, mutta en ole niitä onnistunut näkemään. Perjantaiaamuna lehdessä oli uutinen, jonka mukaan tiistaina oli Karjaan Påminnessa kirjattu lähes 30 000 kurjen muutto. Tringan mukaan se on kaikkien aikojen suurin yksittäisellä paikalla Suomessa yhden päivän aikana havaittu kurkimuutto.  

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

 Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

Leppoisaa syysviikonloppua kaikille!

Saamattomuutta ilmassa

Hemerocallis Agnes Elpers

 

Kuivuudesta ja puutarhurin laiskuudesta huolimatta kasvit ovat kukkineet ja kasvaneet ilahduttavasti. Muutamaa talven syliin kaatunutta kaipaan tietenkin edelleen, mutta ainahan niitä menetyksiä tulee. Monta vuotta hyvin pärjännyt ja ahkerasti loppukesästä kukkinut syysvuokko ei noussut keväällä. Kesän aikana se on kuitenkin kasvattanut muutamia lehtiä, joten elän toivossa näkeväni sen taas tulevaisuudessa.

Hemerocallis "Stella d´oro" - Tarhapäivänlilja

Päivänliljojen kukintaa on kestänyt pitkään. Pink Damask taisi avata viimeisen nuppunsa muutama päivä sitten ja keltainen Stella d'oro jaksaa avata uusia nuppuja samalla, kun vanhat kuihtuvat.

Ilahduttavinta on 2016 istutetun punaisen Agnes Elpersin kukinta. Meinasin missata koko kauneuden, mutta onneksi puista pudonneita omenoita tulee käytyä poimimassa päivittäin. Reitti omenoille kulkee Agneksen ohi, joten hän ei jäänyt huomaamatta.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Tekemistä on riittänyt, joskaan ei puutarhan parissa. Ellei nyt kastelua lasketa. Sitähän on riittänyt väsymiseen saakka.

Tavallisesti leikkaan pensasruusuista kuihtuneet kukat säännöllisesti. Nyt tehtävä on kolkuttanut lähinnä takaraivossa. Kunnes viime viikonloppuna riensin Sävelen ja Neilikkaruusun äärelle saksien kanssa. Neilikkaruusu on kasvattanut runsaasti uusia oksia. Samalla vanhat, keskelle ja matalammaksi jääneet pukkaavat kukkia.

Clematis The President

Kärhöt ne vaan jaksavat yllättää. Kuolleeksi luulemani The President yllätti minut ohi kulkiessani sinisellä kukallaan. Puutarhaportin oikealla puolella kasvaa tarha-alppikärhö Willy, jonka kuivien tyviversojen lomaan pressa oli kasvattanut 20-senttisen varren ja siihen tuon yhden ainokaisen kukan.

Clematis Pink Fantasy

En ole pahemmin kastellut muita kuin kasvimaata, kasvihuoneen asukkeja ja kesäkukkia. Kärhöille sen sijaan kannoin lohduksi ja hengenpitimiksi ämpäritolkulla sadevettä. Maanantaiaamun vesisade ei kauaa kestänyt, mutta täytti se sentään kaksi sadevesitynnyriä. Koska nyt on luvassa lisää sadetta, katsoin parhaaksi tyhjentää vesisammioita kärhöjen hyväksi. Jospa jaksaisivat valmistautua paremmin syksyyn ja tulevaan talveen. Ja tietenkin myös ensi kesän kukintaan.

Clematis Purpurea Plena Elegans

Parissa kärhössä on osa lehdistä mennyt ruskeiksi. Toivon, ettei kyseessä olisi lakastumistauti. Siihen ei taida olla parannusta. Toistaiseksi kumpikin kärhö kukkii ja näyttää muutamia ruskeita lehtiä lukuunottamatta hyvinvoivilta. Seuraan tilannetta silmä tarkkana.

Clematis Black Prince

Viinikärhö Black Prince huitelee yli 2,50 metrissä. Se koristaa vieressä kasvavan tuijan latvusta kukkakruunullaan. Tai haluaa muuten vain katsella maailman tapahtumia lintuperspektiivistä.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Istutin keittiöpenkkiin toukokuun lopulla kaksi imikkää. Olihan niissä selkeät taimilaput, mutta siitä huolimatta tallensin päähäni valkotäpläimikän. Aina keittiöpenkkiin katsoessani olen miettinyt, mikä ihmeen tauti on vienyt näistä imiköistä vihreän värin ja valkoiset pilkut. Kunnes tässä tietokoneen äärellä ryhdyin asiaa selvittämään. Kyseessä ei olekaan valkotäpläimikkä, vaan hopealehtinen Majeste. Tismalleen niin lukee nimilapuissakin.

Erään nettitiedon mukaan Majeste olisi alkuun hopealehtinen ja myöhemmin siihen tulisi pilkkuja. Minun yksilöni olivat ostohetkellä pilkullisia ja aika pian istutuksen jälkeen kumpikin muuttui hopealehtiseksi. Itse asiassa nämä tähkäimikät tuovat vähän pimeämpään keittiöpenkkiin kivasti valoa. Ei huono, sanoisin.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Tässä viime sunnuntaina otetussa kuvassa sisäänkäynnin suuri syyshortensia on silmin nähden janoinen. Lehdet lorpattivat alaviistossa, kuten samalla alueella - tai oikeastaan koko puutarhassa - kaikki muukin. Aamuyöllä heräsin avoimesta ikkunasta kuuluvaan sateen ropinaan. Että voikin jokin ääni olla niin suurenmoista musiikkia korville. Vesisade jatkui vähän yli aamukymmeneen. Edelleen on äärimmäisen kuivaa, mutta syyshortensia sentään sai hieman apua pahimpaan janoonsa.

Hydrangea paniculata Vim's Red ja hydrangea paniculata Vanille Fraise

Kiukustuneena puutarhaa kiusaavaan kuivuuteen, kävin ostamassa kaksi uutta syyshortensiaa. Pensaat pärjäävät perennoja paremmin, joten täytetään sitten istutusalueita vähitellen niillä. Nyt istutusta odottavat Sundae Fraise (kasvukorkeus 100-150 cm) ja Strawberry Blossom (kasvukorkeus 100 cm). Katsoin niille paikat ns. vapaapenkissä, jota olen tähän saakka käyttänyt kehäkukkien ja muiden kesäkukkien kylvöalueena. Ryhdyn istutushommiin, kunhan vähän viilenee. Ja toivon mukaan myös tulee vettä.

Kuvasta huomaa, miten erilaisia ovat Vim's Red (vasemmalla) ja Vanille Fraise (oikealla). Kummankin kasvukorkeudeksi on mainittu 150-200 cm. Vanille Fraisen olen istuttanut 2013, Vim's Redin 2014. Vanillea leikkasin keväällä tavallista runsaammin, koska siinä oli muutamia pitkälle sivusuuntaan sojottavia oksia. Vanille Fraisessa on jo hitusen vaaleanpunaista. Vim's Redistä tulee viininpunaisempi.

Rosa Sommerwind

Vasenrinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind oli keväällä aivan mustaksi muuttunut. Leikkasin kaikki oksat tyveen saakka. Ei niissä mitään eloa ollut. Istutin rinteeseen keväällä 2014 kolme Sommerwindiä. Niiden päälle on kolattu yläpihan lumia joka talvi, eivätkä ole olleet keväällä moksiskaan. 

Luulin menneen talven lumien olleen sille viimeinen pisara. Kuljen portaita lähes päivittäin moneenkin kertaan. Niin vain vasta muutama päivä sitten huomasin ruusun heräneen kukkimaan. Vieressä kasvavan verikurjenpolven versot peittävät tehokkaasti alleen paljon muutakin, kuin ruusunoksat. Sen piilossa Sommerwind on saanut tilaisuuden herätä ja kasvattaa itsensä kukkimaan.

Phlox Creme de Menthe

Mustilasta toissakesänä ostettu syysleimu Creme de Menthe aikoo jälleen kukkia. Tässä kasvissa tärkeintä ei minusta ole kukka, vaan itse kasvi. Lehtien kaksivärisyys ja etenkin vaaleat läiskät tuovat valoa vihreyden keskelle.

Creme de Menthe olisi varmasti näyttävämpi, jos sillä olisi samanlaisia kumppaneita. Mustilassa tämä taisi olla ainut kappale. Olisinko raaskinut ostaa useamman, jos niitä olisi ollut tarjolla? Perisyntini on pihdata yksittäisen kasvin kohdalla, jotta saisin enemmän erilaisia kasveja samalla kerralla. Suunnanmuutosta olen monta kertaa ajatellut, mutta toistaiseksi tämä laiva näyttää kääntyvän turhankin hitaasti.

Digitalis

Joinain kesinä sormustinkukkia kasvaa tontin joka laidalla. Joskus kuvittelin kykeneväni keskittämään sormustinkukat johonkin tiettyyn penkkiin. Ei onnistunut. Ne ovat akileijojen tapaan villejä ja vapaita. Kun sen ymmärsin, loppui turha digitalisstressi. Viime kesänä meillä ei kasvanut ainuttakaan sormustinkukkaa. 

Nyt loppukesästä pieniä taimia on taas pilvin pimein. Sen perusteella voisin kuvitella ensi kesänä näkeväni taas lukuisia sormustimia siellä sun täällä. Yksi sentään on ottanut varaslähdön. Sen huomasin kuvatessani syysleimu Creme de Mentheä.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Vuosia sitten sain Auringon ihanat -blogin Inkalta nepalinhanhikkia. Sen jälkeen hanhikki on kiertänyt pitkin puutarhaa sopivaa asuinsijaa etsimässä. Mihinkään se ei ole oikein hyvin kotiutunut, kunnes viime kesänä laitoin muutaman taimen purkkeihin odottamaan idealampun syttymistä. Lopulta istutin tanakat taimet Hedelmätarhaan, valkeakuulaan vasemmalle puolelle. Siellä ne rehottavat varret laoten ympäriinsä.

Nepalinhanhikki ansaitsee oman alueensa, jossa sillä on tilaa rehennellä joka suuntaan. Lehtiruusukkeet levittäytyvät aika mukavasti melkein maata myöten. Sen sijaan kukkavarret nousevat korkealle. Niitä on melkeinpä mahdoton tukea mitenkään pystyyn, kun yksittäiset kukat kasvavat erillään toisistaan. Kerrankin jollekin kasville löytyi sopiva paikka. Nepalinhanhikki viihtyy kuivahkossa, aurinkoisessa paikassa ja sellainen tuo uusi asuinsija todella on.

Echinacea Marmalade

Kesällä 2020 istutin Syyspenkkiin pari erikoisempaa punahattua, jotka löytyivät Mustilasta. Viime kesänä niistä ei sitten näkynyt pilkahdustakaan. Nyt Syyspenkkiin nousi kaksi oranssia kukkaa, jotka vastaavat ostamaani echinacea Marmaladea. Hauska tavata heidät jälleen. Toivottavasti myös ensi kesänä, ja kaikkina seuraavinakin.

Kasvatin keväällä siemenestä useamman värinokkosen. Ne itivät hyvin, mutta mokasin myöhemmin niiden ulkosijoituspaikoissa. Tykkäävät runsaasta valosta, mutta eivät välttämättä suorasta auringonpaisteesta. Viime hetkellä älysin siirtää komeimman yksilön sisäänkäynnin puolelle. Isossa ruukussaan se on viihtynyt siellä oikein hyvin. Toinenkin yksilö on elossa, mutta se ei ole kasvanut kovin suureksi.

Olen vakaasti päättänyt, etten rohmua talvetettavia. Päätökset taitaa olla tehty rikottaviksi. Vaikka värinokkosen kasvattaminen siemenestä onnistuu helposti, taidan sittenkin kokeilla pistokkaan ottamista näistä. Ovathan nuo kivoja väriläiskiä huonekasveinakin.

Ystävän tuoma kukkakimppu

Perheemme merkkipäivistä moni osuu kesään. Ajankohta on mitä mainioin kuulumisten päivittämiselle herkkujen äärellä. Koronarajoitusten jälkeen on suorastaan ylellistä nähdä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Vierailujen tiimoilta olen viettänyt tovin jos toisenkin keittiössä valmistamassa suolaista ja makeaa. Tuorejuusto on käyttökelpoinen aines kumpaankin. 

Viikko sitten istuimme ystäväpariskunnan kanssa iltaa pergolassa. Ensin söimme sisällä kantarellirisottoa ja vadelma-vuohenjuustosalaattia, jälkiruoaksi kohmeisia karviaisia kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Myöhemmin tarjosin pergolassa kahvin kanssa kylmäsavulohi-tuorejuustopiirasta ja mustaherukkajuustopiirasta.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Keskiviikoksi luvattu ukkos- ja sadesää jäi taas pelkäksi lupaukseksi. Päivä oli kyllä aamusta iltaan pilvinen. Ilma oli niin raskas ja kostea, että olisi hyvinkin voinut odottaa kohta jyrähtävän. Kolmen aikaan pation tummaan puupintaan ilmestyi jokunen sadepisara. Kuivuivat pois ennen kuin ehdin innosta pakahtua. Pakahdutaan sitten jostain muusta. Vaikkapa kuivuudessa kituuttamisesta. 

 Vielä viikko elokuuta ja kesää. Nautitaan!

Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.

PS.
Käykää välillä kurkkaamassa roskapostikansiotanne. Yllättäen löysin omasta roskapostistani useita tuttujen bloggaajien kommentteja. Oli siellä silkkaa roskapostiakin, mutta ne on helppo klikata avaamatta bittiavaruuteen. 

Muutama konevuokraaja/yrittäjä on keksinyt mielestään hyvän mainoskikan. Laittavat tavallisella etunimellä jopa parin vuoden takaisiin postauksiin kommentin, joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuu mainokseksi. Aluksi vastasin näihin kommentteihin. Sitten keksin tutkia, mihin nimi johtaa. Eipä niistä kommenteista vahinkoa ole, mutta koen turhaksi niihin vastaamisen. Etenkin, kun minulla ei ole tarvetta vaikkapa satojen kilometrien päässä olevalle kaivurille. Nykyisin klikkaan ne roskapostiksi.

Vähemmän esitellyiksi tulleita

Neitoperhonen kultapiiskulla

Perinteistä kesän aurinkoa ja lämpöä kaipaava on joutunut tänä kesänä pettymään pahemman kerran. Helteitä täällä pääkaupunkiseudulla jouduttiin turhaan odottamaan. Niitä ei tullut. Ei tullut lämpimiä aamuja, jolloin olisi voinut istua kahvin ja sanomalehden kera pergolassa. Eikä tullut niitä kostean lämpimiä elokuun iltoja, jotka kutsuvat ulos kynttilänvalon ja viinilasillisen pariin.

Silti kesä ei puutarhurin näkökulmasta ole ollut laisinkaan pettymys. Talvituhot olivat minimaaliset ja kaikki on kasvanut ja kukkinut kerrassaan upeasti. Tuhohyönteisiäkin on ollut äärimmäisen vähän, mikä on lisännyt mm. kasvimaan sadosta nauttimisen tasoa melkoisesti. 

Kultakärsämö - Achillea filipendulina

Kesän mittaan on tullut ihasteltua vuorollaan tulppaaneja, pioneja, ruusuja, liljoja ja leimuja. Jokaisen massakukinnan jälkeen on hetken ollut sellainen tunne, että tässäkö se kukkien ilotulitus nyt oli. Vaan ei suinkaan. Monen monta hienoa kasvia puutarhassa kasvaa ja kukkii ilman, että niitä tulee blogissa esiteltyä.

Kultakärsämöä sain muutama vuosi sitten naapurin puutarha-alaa opiskelevalta miniältä. Tyrkkäsin sen pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja suurin piirtein unohdin sinne. Viime kesänä kasvi kukki aika vaatimattomasti, mutta tänä kesänä se on tehnyt monta taivaita hipovaa kukintoa, jotka kestävät ja kestävät ja kestävät... Keltainen ja korkealla keikkuva kukinto näkyy hyvin ja toimii erilaisten ötököiden laskeutumiskenttänä.

Valtikkanauhus - Ligularia przewalskii

Valtikkanauhuksen olen saanut niinikään naapurilta, tosin toisen puolen naapurilta, joka on jo muuttanut pois. Valtikkanauhuksesta pidän ehkä eniten sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukkivanakaan. Pysyy hyvin pystyssä ja kukkii pitkään.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Ranskantulikukka tuli meille vuosi sitten. Osallistuin Nummelan ruusuretkelle, jonne useimmat vierailijat olivat tuonneet mukanaan jakotaimia omasta puutarhastaan. Mama's Gardenin Minna tarjosi minulle ranskantulikukkaa ja ensin meinasin jopa kieltäytyä. Yhdistin kasvin keltaiseen tulikukkaan, jota näkee paljon jopa tiepientareilla. Onneksi tulin järkiini ja otin kasvin vastaan. Tänä kesänä se on kukkinut kahden korkean varren verran ja kuvan kolmas kukkavana putkahti ikäänkuin loppukesän bonuksena ihan yllättäen.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Kukka on todella sievä ja sitä kannattaa ehdottomasti kumartua katselemaan ihan läheltä. Silloin näkee parhaiten yksityiskohtien erilaiset värit ja monipuolisuuden. Ihana kasvi. Kiitos Minna vielä näin jälkikäteen. Sinulla on nyt unohtumaton paikkasi puutarhassani tämän kasvin muodossa.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saadun nepalinhanhikin istutin ensin Vasenrinteeseen. Paikka on sinänsä lämmin ja aurinkoinen, mutta hiekkapitoisena erityisesti muurahaisten suosima alue. Yhden kesän katsoin huolestuneena pientä kasvia ja moneen kertaan mietin, että se on kyllä siirrettävä ennen kuin muurahaiset upottavat hiekkaan koko kukan. Sitkeästi kasvi nousi tänäkin keväänä ja vihdoin joskus heinäkuussa älysin antaa sille uuden mahdollisuuden siirtäen sen Kiemurapenkkiin, kirsikan juurelle. PIkkuinen nepalinhanhikki piristyi oitis ja kiitokseksi on kehittänyt monen monta kaunista kukkaa.

Pallerolaukka - Allium sphaerocephalon

Pallerolaukkoja olen istuttanut parina syksynä useampaan eri paikkaan. Jotenkin sitä kuvittelee, että syksyllä istutetut sipulikasvit kukkivat kaikki heti keväällä. Ei suinkaan. Pallerolaukka aloitti kukintansa vasta heinä-elokuun vaihteessa. Kukkana se ei ole kovin suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Pörriäiset näyttävät pallerolaukasta tykkäävän kovasti, sillä usein iltaisin yhdessä pienessä kukinnossa saattoi torkkua kolmekin isoa mehiläistä. 

Parista huonosti valitusta paikasta siirsin pallerolaukat vähän paremmille asuinsijoille. Ja tietenkin istutin lisää uusia pallerolaukkoja.

Rusopajuangervo - Spiraea x billiardii

Pajuangervon suhteen kannattaa olla varovainen. Se nimittäin leviää juuriversoillaan varsin tehokkaasti, ellei pidä varaansa. Se on kyllä oivallinen aitakasvi nopeakasvuisuuden ja helppohoitoisuutensa vuoksi. Olen leikannut pajuangervoja varsin surutta, eikä se siitä huonoa tykkää. Pidän kovasti sen kukinnoista. Ja niin tykkäävät monet pörriäisetkin.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Kulunut kesä on ollut sormustinkukkien kesä. Ensi kesänä niitä ei sitten varmaan kovin paljon tulekaan, kun keskittyvät kasvattamaan lehtiruusukkeitaan seuraavaa kukintaa varten. Meillä sormustinkukkia oli tänä kesänä runsaasti ja mitä omituisimmissa paikoissa. Viimeisimmän kukkavarren leikkasin vasta muutama päivä sitten sen heiluessa alapihalle johtavien portaiden poikki roiskien sateiden jäljiltä vettä nilkoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruoho on vuosia kuulunut lempikasveihini. Minulla sitä kasvaa useammassa paikassa. Yhdessä ainoassa paikassa se on tänä vuonna ehtinyt kunnolla kukkaan. Muualla kasvi on edelleen voimakkaasti nupulla. Vain pientä avautumista näyttää viime päivinä tulleen. Kiemurapenkin ison maksaruohotuppaan siirsin penkissä parempaan paikkaan keskellä kesää, kun se näytti jäävän väriminttujen jalkoihin. Pelkäsin jo menettäneeni koko hieno kukan, mutta ei suinkaan. Komeamaksaruoho voi hyvin ja näyttää viihtyvän entistäkin paremmin uudessa sijoituspaikassaan. Kannattaa siis ottaa riski ja siirtää mieluummin, kuin menettää koko kasvi.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Purppurapunalatva ei ehkä ole niitä kauneimpia ja viehättävimpiä kasveja, mutta meillä se saa olla ja asua houkuttelemassa perhosia. Purppurapunalatva on joka vuosi ollut erinomainen perhosmagneetti, mutta tänä kesänä perhoset eivät ole sitä löytäneet. Tuskin syy on purppurapunalatvan, vaan pikemminkin perhosten vähyyden. Jokusen neito- ja nokkosperhosen olen bongannut alapihan syyshortensioilta ja kultapiiskuista. Mehiläiset sentään ovat pörränneet purppurapunalatvoissakin runsaana.

Ruusumalva Malva alcea

Pihassani on jo aiemmin ollut valkoista malvaa, jonka luulin hukkuneen menneen talven lumiin. Ei, kyllä se sieltä taas nousi ja kukkiikin, vaikkakin mattimyöhäisenä. Malvan mahdollista katoamista pohtiessani ostin kaksi vaaleanpunaista malvaa. Myyjä ei osannut sanoa, onko kyseessä ruusu- vai myskimalva vaiko kenties harmaamalvikki. Sari blogissaan Sarin puutarhat julkaisi 1.8.2017 erinomaisen postauksen malvoista ja sen perusteella tulkitsen omani ruusumalvaksi. Malvat kuuluvat suosikkeihini. Jokin niistä pitää pihassa kasvaa. Miksei vaikka kaikki.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Kesti pitkään, ennenkuin pihaani tuli sinipiikkiputki. Kokeeksi kasvatin niitä siemenestä ja jo ensimmäisenä kesänä ihastuin. Sinipiikkiputki ei ole mikään hempeä prinsessa, vaan pikemminkin ronskin miehekäs kaveri. Sinipiikkiputki vain paranee kukinnan edetessä, kun sen olemus muuttuu yhä sinisemmäksi. Tänä kesänä sinippiikiputkien kukinta on kestänyt todella pitkään. Ja näistäkin kaikenlaiset pörriäiset näyttävät tykkäävän kovasti.

Ruusuangervo - Spiraea japonica 'Froebelii'

Postauksen lopuksi laitettakoon vielä yksi kesäinen kukkija, josta pidän kovasti. Ruusuangervo on jo kukintansa lopettanut ajat sitten, mutta yksi oksa oli viikko sitten päättänyt tervehtiä saapuvaa syksyä pienellä uusintakukinnalla. Ruusuangervon kukka on ihana ja sitä täytyy katsoa läheltä nähdäkseen sen herkän kauneuden. Ruusuangervo on muutenkin helppohoitoinen ja kätevä esimerkiksi rinneistutuksiin. Meillä ruusuangervoa kasvaa useammassa paikassa. Osan leikkaan harvemmin, parista paikasta leikkaan kasvuston joka kevät matalaksi. Aina kukkii yhtä kauniisti.

Ruusumalva . Malva alcea

Syksy pyrkii kalenterin lisäksi valtaamaan myös puutarhaa, mutta vielä siellä kesä pinnistelee vastaan. Kukkijoita löytyy runsaasti ja moni niistä luovuttaa vasta pakkasten saapuessa. Nautitaan siis puutarhoistamme ja tankataan kukkaisvoimaa, jotta jaksamme taas seuraavaan kevääseen.