Aikaansaannoksia

Acer - Vaahtera

 

Mediassa kirjoitellaan syyhystä, norosta ja jos jonkinlaisista ihmisiä vaivaavista viruksista. Minä olen muuten terve, mutta epätavallinen velttous ja aikaansaamattomuus häiritsee liiaksi. Auringonpaisteella on ihmeellisen piristävä vaikutus, joten toivon sitä tulevinakin päivinä entistä enemmän. Jospa into alkaa sisälläni pullistella samaan tapaan, kuin ulkona vaahteroiden silmut.

Kylvin tomaattien siemenet. Tarkoitus oli siirtää niiden kylvöä vähän myöhemmäksi, jotta eivät joutuisi venymään kellarikasvattamossani liian pitkään. Koskaan kun ei tiedä, miten kolea ja yöpakkasvoittoinen kevät tulee. Aluksi päätin kylvää vain kaksi kutakin lajia. Vaan kukapa ei täyttäisi tyhjiä lokeroita muullakin kuin mullalla? En minä ainakaan. Niin sitten tuli kylvettyä niitä tavanomaisia varasiemeniä. Ylimääräisille taimille on kyllä ottajia.

Kylvämäni tomaatit ovat: Gardener's Delight, Golden Sunrise, Bumble Bee, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Hundreds&Thousands. Uusina lajikkeina kokeilen laajasti kehuttua Vilmaa ja Kivipellon Sailan lähettämää Jip and Jannekea. Lämmin kiitos Sailalle siemenistä.

Multatuntuman sormiini saatuani laitoin samantien kasvun tielle myös samettikukkia seuraavasti: Jolly Jester, Panther, Strawberry Blond, Fireball, Favourite Red ja Honeycomb.

Viimeisistä talvikylvöistäni on aiikaa enemmän kuin iäisyys. Puutarhalehden artikkeli houkutteli minua jälleen kokeilemaan. Ohjeessa kehotettiin harjoittelemaan persiljalla. Valitsin kuitenkin unikoita ja sormustinkukkaa.

Laitoin kylvöpotit muoviseen laatikkoon pergolan yrttilaatikon alahyllylle. En halunnut rei'ittää hyväkuntoisen laatikon kantta, joten sujautin metallisen koukun kannen ja laatikon väliin mahdollistaakseni ilman kiertämisen ja estääkseni liian korkean lämpötilan. Ripottelin mullan pintaan hieman lunta. Jätin puutarhalapion laatikkoon, jotta muistan jatkossakin käydä säännöllisesti huolehtimassa kastelusta.

Edellisessä postauksessa riemuitsin pitkään jäässä olleen lämpökompostorin heräämisestä. Avasin alaluukun ja kas, massa ei enää ollut jäässä sielläkään. Laitoin pressun kompostorin eteen ja vedin muutaman lapiollisen massaa pois. Pääosin massa oli jo aika kypsää, mutta joukossa oli edelleen jatkokypsymistä tarvitsevaa materiaalia. Sitäpaitsi näin lumiseen aikaan valmista massaa ei vielä voi puutarhaan levittää. Pressun avulla massa oli helppo siirtää viereiseen kompostoriin jatkamaan kypsymistään.

Yläosa oli vielä runsas viikko sitten tupaten täynnä. Nyt pinta on vajonnut mukavasti ja kannen avatessa kompostori suorastaan höyryää eli multatehtaani on täydessä työn tuoksinassa.

Vielä ei pääse puutarhamyymälöihin hypistelemään. On siis tyydyttävä nettikauppoihin. Lähinnä olen etsinyt pensaita ja pieniä koristepuita. Onhan niitä vaikka mitä, kunhan vain osaisin päättää. Kaikkia kun ei voi omaan pihaan istuttaa.

Oravankesäpesä -blogissa ihailin syksyllä hurmesilkkiheinää (Imperata cylindrica 'Red Baron') ja Saaripalstan Sailan blogissa taasen tyräkki Ascot Rainbowia'. Molempiin törmäsin selatessani Viherepeukaloiden tarjontaa. Niin vain tupsahtivat ostoskoriin. Kellukoitakin on vaikea vastustaa, joten samaan syssyyn tilasin kellukka Pink Fluffya. 

Perennatilauksia aletaan toimittaa vasta huhtikuussa. Niinpä saan vielä hetkisen odottaa päästäkseni uusia kasveja ihmettelemään ja istuttamaan. Onpa tässä hyvää aikaa miettiä, mihin ne istutan. Siihen kun en tilatessani vielä kovin paljon aikaa käyttänyt.

Vielä ei näy lumikelloja omenapuun alla.

Kahlasin jälleen kerran alapihan omenapuun viereen katsomaan, josko lumikellojen piippoja näkyisi. Ei näy. Sormustinkukkien ruusukkeissa sen sijaan on jo selvästi eloa. Omenapuun alta lumi on sulanut reippaassa tahdissa. Muualla sitä riittää niin paljon, että haisaappaat hörppäsivät rakeisen kylmää tavaraa ylenmäärin.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Puutarhaihmisen vihreän nälkä helpottaa hieman alapihan Kotikiven tyvessä kasvavia harjaneilikoita katsellessa. Nämä ovat reippaita kavereita. Noita lehtiruusukkeita oli runsaasti jo syksyllä siellä täällä. Aikanaan lumi peitti ne ja nyt ne ravistelevat lumen pois päältään päästäkseen paremmin nauttimaan valosta ja auringonsäteistä.

Pihan hiekkakäytävät ovat edelleen pääosin lumen ja jään alla. Etelän puolella aurinko lämmittää jään pintaa niin hyvin, että petkeleellä sitä saa kivasti pilkottua. Varjoisella puolella sulamista ei tapahdu samalla tavoin. Ei etenkään nyt, kun yöt ovat jälleen reippaasti pakkasella. Yhtään ei enää huvittaisi nakella hiekoitussoraa käytäville, mutta pakko se kai on, ellei halua liukastella luita murtaen.

On se vaan nautinto lohkoa ja lennättää jääkimpaleita pois käytävältä. Joka vuotista kevään edistämistä, joka jonkun mielestä on hullun hommaa. Sulaahan se ennen pitkää joka tapauksessa. Sulaa, sulaa, mutta kenties avustettuna vähän nopeammin...

PS.
Suosittelen tarkastamaan välillä kommenttienne roskapostikansion. Viime keväänä kommentteja meni roskapostien joukkoon isoja määriä. Tilanne on sittemmin rauhoittunut, mutta muutama kommentti löytyy edelleen roskapostin joukosta. Siksi käyn säännöllisesti tarkastamassa tilanteen ja palauttamassa kommentit julkaistaviksi. On siellä välillä ihan oikeaakin roskapostia eli kaikenmaailman netticasino- ym. juttuja.

Tapaan käydä lukemassa, mitä blogin pitäjä on vastannut laittamaani kommenttiin. Yllättäen kommenttiani ei toisinaan näy ollenkaan. En oikein usko, että blogin pitäjä on minuun niin suuttunut, että poistaa yksittäisiä kommentteja. Toki sekin on mahdollista.

Roskapostia 76 kpl

Pel. Divas Rasberry Ripple

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna taivasteli postauksessaan keskiviikkona 26.4. roskapostin runsasta määrää. Ongelmia on ollut monilla muillakin. Jotkut ovat ihmetelleet, kun lukijoiden kommentit eivät tule heidän blogeissaan näkyviin. Kaikki eivät siis tiedä, että syy on bloggerin. Olisiko taustalla joku tekoälykokeilu, jolle suomen kielialue on ylitsepääsemättömän vaikea?

Riesaa on kestänyt jo pidemmän aikaa. Oma roskapostikansioni on ollut viime aikoina tyhjänä. Ehdin jo ajatella, että vaiva vihdoin hellittää. Huokaisin helpotuksesta aivan liian aikaisin. Perjantaiaamuna vilkaisin roskapostikansiota ja kas, siellä oli 76 hyväksymistä/hylkäämistä odottavaa kommenttia vuodesta 2013 aina tähän päivään saakka.

Mitään tiettyä yhtenäistä kaavaa en roskapostiin joutuneille kommenteille löytänyt. Hiidenkiven puutarhassa Minna toivotti hyvää vappua, Tiiu ystävänpäivää ja Sussi esitti osanottonsa äidilläni hoidossa olleen isoveljen kissan kuolemasta. Kansiossa oli runsaasti pitkiä kommentteja tutuilta bloggareilta. Oli myös kommentteja ihmisiltä, joita ei ole enää aikoihin blogimaailmassa näkynyt. Jonkun verran myös omia vastauksiani muiden kommentteihin.

Pel. Estrelle Appleblossom

 
Muutama kommentti on roskapostikansiosta nopeaa ja helppoa poistaa tai palauttaa. Sen sijaan kymmenien viestin läpikäyminen on jo työläämpää. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi bloginsa kommentissa toimivan keinon, joka kuuluu suoraan lainattuna näin: "Klikkasin oikeasta yläreunasta hallinnoi-kohtaa. Sieltä sai laitettua ruksin ruutuun "valitse kaikki kommentit", minkä jälkeen voi klikata tarvittaessa niitä oikeita roskakommentteja, joita ei halua julkaista. Lopuksi sitten painaa sitä hyväksy-painiketta ja kommentit palaavat takaisin omille paikoilleen."

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei kymmeniin roskapostista palautettuihin kommentteihin ole mahdollista käydä jälkikäteen - pitkän ajan kuluttua - vastaamassa. Tai mahdollista se toki on, mutta käytännössä melkoinen urakka.

Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen. Pahoittelut. Toivottavasti kuvasta on kuitenkin apua.

Tässä kuva paikasta, josta pääset kommentteja tarkastelemaan. Punaisen nuolen kohdalla on pieni sakara, jota klikkaamalla näet kommenttiesi kokonaismäärän, tarkastusta odottavat, julkaistut ja roskasisällön. Kutakin kohtaa klikkaamalla näet tilanteen ja pääset esimerkiksi roskapostia poistamaan/palauttamaan. Hallinnoi-sanaa (oikeassa reunassa) klikkaamalla taasen pääset toimimaan Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ohjeen mukaisesti esimerkiksi silloin, kun poistettavia/palautettavia on kerralla paljon.

Leikkopioni marketista.

Jos olet ihmetellyt, miksi kommenttiasi ei näy tai en siihen vastaa, syy on mitä todennäköisimmin tässä bloggerongelmassa. Jokaiseen kommenttiin en "blogiurani" aikana ole vastannut, mikä lienee inhimmillistä ja luonnollista. Blogin yksi tärkeimmistä elementeistä on vuoropuhelu, joka syntyy pitkälti kommenttikentässä. Siksi tavoitteeni on pyrkiä vastaamaan saamiini kommentteihin samoin kuin kommentoimaan lukemiani blogeja. Parhaassa tapauksessa käyn vielä jatkamassa aloitettua kommenttiketjua. Valitettavasti siinä tulee usein ajanpuute vastaan.

Kannattaa edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa oma roskaposti. Riesa on meille yhteinen, mutta ei todellakaan kenenkään käyttäjän oma syy.  Toivotaan, että se korjaantuu pian. Sitä odotellessa toivon ymmärrystä ja sopuisaa yhteiseloa.

 

Työvoitto

 
Työvoitto eli neulepusero Kallaveet on vihdoin valmis. Koen ylittäneeni itseni monessakin mielessä. Sain aloitettua ja vietyä loppuun pitkään suunnittelemani isomman neuleprojektin. Jopa siinä mielessä onnistuneesti, etten vanhojen tapojeni mukaan ollut siihen jo ensisenteillä tyytymätön, enkä siis purkanut puseroa missään vaiheessa.

En ole vuosikausiin kutonut mitään villasukkia tai pikkulapsen puseroa suurempaa. Aikoinaan kudoin paljonkin niin itselleni kuin lapsille. Nykyisin olen kovin lämminverinen ja siksi käytän hyvin vähän paksumpia vaatteita. Ei siis ole ollut tarvetta villatakeille tai -puseroille. Ehkä myös halu ja kyky paneutua isompaan neuleprojektiin on ollut kadoksissa.

Kallaveet-puseron ohje ei ollut vaikea, vaikka parissa paikassa jouduin hetken pähkäilemään, miten etenen. Osin syynä varmaan oli tottumattomuus tämän kokoluokan neuleisiin. Kaarrokkeen pitsikuvion tekeminen oli hidasta, sillä se koostui 59 erilaisesta kerroksesta. Piti olla tarkkana, että langankierrot ja yhteenneulotut menivät oikein, ettei puikoilla yhtäkkiä ollut liikaa tai liian vähän silmukoita. Hidastempoinen tarkkaavaisuus kannatti, sen ansiosta pysyin hyvin mallin silmukkalukemissa.

 
Käsialasta tuli turhan epätasaista. Työn paino lisääntyi sen edistyessä. Useiden kymmenien silmukoiden rivejä piti välillä käsin siirtää pitkillä pyöröpuikoilla eteenpäin. 7veikka ei myöskään ole paras mahdollinen lanka tällaiseen työhön, vaikka se vahvuudeltaan vastasi ohjeen lankasuositusta. Puserosta tuli paksu ja painava. Kokokin olisi voinut olla pienempi.

Yllättävän nopeasti pusero valmistui. Aloitin kutomisen 19.12. Viimeistelin työn ma 9.1. eli kolme viikkoa, enkä suinkaan joka päivä puseroa kutonut. Positiivisinta on se, ettei kertaakaan tullut tarvetta heittää työ päin seinää. Päinvastoin, aion tarttua uusiinkin haasteisiin, kunhan sopiva löytyy. Tässä välissä taidan pakertaa parit villasukat.

Loppiaisen valkeat hankimaisemat vaihtuivat tiistai-iltana tänne etelään niin tutuiksi harmaiksi loskakeleiksi. Rapa lentää ja niin on vaarassa lentää ihmisetkin. Nimittäin pyllylleen. Ehdittiin sentään tammikuun toiselle viikolle ennen ensimmäistä hiekoitussessiota. Joka on nyt kertaalleen tehty. Näillä vesisadelukemilla voidaan varmaan kohta sanoa hyvästit niin lumelle kuin jäällekin.

Hanki vajoaa vauhdilla. Tuskin tämän talven lumisateet ovat kaikki alas tulleet. Lisää on taatusti luvassa. Onpa ainakin taas tilaa työntää uusia lumia, kun edelliset ovat sulaneet. Jonkin verran jännittää, ettei vaan tulisi viime vuoden kaltaista jäätikköä ympäri puutarhaa. Täällä etelärannikolla routa ei ole kovin paksua, vain 1-10 cm ja sateet sulattavat sitä lisää. 15 vrk:n ennusteiden mukaan lämpötila pysyy plussalla tai nollassa. En toivo paukkupakkasia heti näiden vesisateiden perään jäädyttämään paikkoja.

Jänikset vierailevat pihassa ahkerasti. Joulun aikaan pihassa temmeltäneitä valkoisia metsäjäniksiä ei nyt ole näkynyt. Sen sijaan ainakin yksi iso rusakko istuu harva se ilta etupihan marjakuusen alla napostelemassa lintulaudalta pudonneita siemeniä.

Olopihan käytävän reunalla on myös joku jänis käynyt tonkimassa syötävää. Sulkaneilikoita on näppärästi silputtu lumelle.

Ellibsistä lataamani Iida Rauman Hävitys on nyt kuunneltu loppuun. Olipa intensiivinen luku- tai siis kuuntelukokemus. Aika rankka tarina, joka herätti paikotellen vahvoja tunteita. Teki mieli huutaa, että tuo on kerrassaan epäoikeudenmukaista, väärin, ymmärtäkää, auttakaa nyt edes joku. Pidin historiaosuuksista. Myös turun murretta oli mukava kuunnella, eikä sen ymmärtäminen tuottanut ollenkaan vaikeuksia. Onhan sukujuureni tämän murrealueen vaikutuspiirissä. Lukija Karoliina Niskanen hoiti osuutensa kiitettävästi.

Runsaan 13 tunnin kokonaisuus pilkkoutui luonnollisesti useampaan osaan, sillä kukapa jaksaisi noin montaa tuntia yhtäsoittoa istua äänikirjan äärellä. Aluksi luin kutoessani, sitten illalla sängyssä. Makuulla lukeminen osoittautui virheeksi joka kerta. Nukahdin nopeasti ja tehokkaasti. Aktiivisempaa kuuntelemista varten kunnon kuulokkeet ovat välttämättömät, jotta ulkopuolelta tulevat äänet eivät häiritsisi lukukokemusta.

Todennäköisesti aion vastaisuudessa lainata uusia äänikirjoja, mutta perinteinen kirja on edelleen suosikkini. Iida Rauman kirjaa kuunnellessani kaipasin yhden jos toisenkin kerran käsiini konkreettista kirjaa voidakseni palata johonkin tapahtumaan tai tarkastaa yksittäisiä asioita.

Joulukoristeet on korjattu pois. Muutamia valosarjoja on edelleen siellä täällä. Osa saa jäädäkin pimeimmäksi aikaa. Osan laitan laatikkoon, kunhan niiden paristot ovat kuluttaneet voimansa loppuun. Pari amaryllistä on edelleen fiinissä kunnossa, samoin yksi joulutähti. Varaston oveen laitoin loppusyksystä ostamani kranssin, jonka koristeet ehtivät jo marraskuussa aloittaa litistymisen ja rypistymisen. Onpahan kuitenkin väriä hetkeksi aikaa.

Tuntuu ihan mukavalta, kun juhlapyhien putki on vaihtunut normaaliin arkeen. Saappaat jalassa vesisateita uhmaten kohti kevättä. Eikö niin!

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille! 

PS.
Blogger siirtää edelleen omavaltaisesti kommenttejanne roskapostiin. Älkää siis ihmetelkö, jos ette heti löydä omaanne. Käyn kyllä säännöllisesti klikkaamassa niitä julkaistaviksi ja vastattaviksi.

Saamattomuutta ilmassa

Hemerocallis Agnes Elpers

 

Kuivuudesta ja puutarhurin laiskuudesta huolimatta kasvit ovat kukkineet ja kasvaneet ilahduttavasti. Muutamaa talven syliin kaatunutta kaipaan tietenkin edelleen, mutta ainahan niitä menetyksiä tulee. Monta vuotta hyvin pärjännyt ja ahkerasti loppukesästä kukkinut syysvuokko ei noussut keväällä. Kesän aikana se on kuitenkin kasvattanut muutamia lehtiä, joten elän toivossa näkeväni sen taas tulevaisuudessa.

Hemerocallis "Stella d´oro" - Tarhapäivänlilja

Päivänliljojen kukintaa on kestänyt pitkään. Pink Damask taisi avata viimeisen nuppunsa muutama päivä sitten ja keltainen Stella d'oro jaksaa avata uusia nuppuja samalla, kun vanhat kuihtuvat.

Ilahduttavinta on 2016 istutetun punaisen Agnes Elpersin kukinta. Meinasin missata koko kauneuden, mutta onneksi puista pudonneita omenoita tulee käytyä poimimassa päivittäin. Reitti omenoille kulkee Agneksen ohi, joten hän ei jäänyt huomaamatta.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Tekemistä on riittänyt, joskaan ei puutarhan parissa. Ellei nyt kastelua lasketa. Sitähän on riittänyt väsymiseen saakka.

Tavallisesti leikkaan pensasruusuista kuihtuneet kukat säännöllisesti. Nyt tehtävä on kolkuttanut lähinnä takaraivossa. Kunnes viime viikonloppuna riensin Sävelen ja Neilikkaruusun äärelle saksien kanssa. Neilikkaruusu on kasvattanut runsaasti uusia oksia. Samalla vanhat, keskelle ja matalammaksi jääneet pukkaavat kukkia.

Clematis The President

Kärhöt ne vaan jaksavat yllättää. Kuolleeksi luulemani The President yllätti minut ohi kulkiessani sinisellä kukallaan. Puutarhaportin oikealla puolella kasvaa tarha-alppikärhö Willy, jonka kuivien tyviversojen lomaan pressa oli kasvattanut 20-senttisen varren ja siihen tuon yhden ainokaisen kukan.

Clematis Pink Fantasy

En ole pahemmin kastellut muita kuin kasvimaata, kasvihuoneen asukkeja ja kesäkukkia. Kärhöille sen sijaan kannoin lohduksi ja hengenpitimiksi ämpäritolkulla sadevettä. Maanantaiaamun vesisade ei kauaa kestänyt, mutta täytti se sentään kaksi sadevesitynnyriä. Koska nyt on luvassa lisää sadetta, katsoin parhaaksi tyhjentää vesisammioita kärhöjen hyväksi. Jospa jaksaisivat valmistautua paremmin syksyyn ja tulevaan talveen. Ja tietenkin myös ensi kesän kukintaan.

Clematis Purpurea Plena Elegans

Parissa kärhössä on osa lehdistä mennyt ruskeiksi. Toivon, ettei kyseessä olisi lakastumistauti. Siihen ei taida olla parannusta. Toistaiseksi kumpikin kärhö kukkii ja näyttää muutamia ruskeita lehtiä lukuunottamatta hyvinvoivilta. Seuraan tilannetta silmä tarkkana.

Clematis Black Prince

Viinikärhö Black Prince huitelee yli 2,50 metrissä. Se koristaa vieressä kasvavan tuijan latvusta kukkakruunullaan. Tai haluaa muuten vain katsella maailman tapahtumia lintuperspektiivistä.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Istutin keittiöpenkkiin toukokuun lopulla kaksi imikkää. Olihan niissä selkeät taimilaput, mutta siitä huolimatta tallensin päähäni valkotäpläimikän. Aina keittiöpenkkiin katsoessani olen miettinyt, mikä ihmeen tauti on vienyt näistä imiköistä vihreän värin ja valkoiset pilkut. Kunnes tässä tietokoneen äärellä ryhdyin asiaa selvittämään. Kyseessä ei olekaan valkotäpläimikkä, vaan hopealehtinen Majeste. Tismalleen niin lukee nimilapuissakin.

Erään nettitiedon mukaan Majeste olisi alkuun hopealehtinen ja myöhemmin siihen tulisi pilkkuja. Minun yksilöni olivat ostohetkellä pilkullisia ja aika pian istutuksen jälkeen kumpikin muuttui hopealehtiseksi. Itse asiassa nämä tähkäimikät tuovat vähän pimeämpään keittiöpenkkiin kivasti valoa. Ei huono, sanoisin.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Tässä viime sunnuntaina otetussa kuvassa sisäänkäynnin suuri syyshortensia on silmin nähden janoinen. Lehdet lorpattivat alaviistossa, kuten samalla alueella - tai oikeastaan koko puutarhassa - kaikki muukin. Aamuyöllä heräsin avoimesta ikkunasta kuuluvaan sateen ropinaan. Että voikin jokin ääni olla niin suurenmoista musiikkia korville. Vesisade jatkui vähän yli aamukymmeneen. Edelleen on äärimmäisen kuivaa, mutta syyshortensia sentään sai hieman apua pahimpaan janoonsa.

Hydrangea paniculata Vim's Red ja hydrangea paniculata Vanille Fraise

Kiukustuneena puutarhaa kiusaavaan kuivuuteen, kävin ostamassa kaksi uutta syyshortensiaa. Pensaat pärjäävät perennoja paremmin, joten täytetään sitten istutusalueita vähitellen niillä. Nyt istutusta odottavat Sundae Fraise (kasvukorkeus 100-150 cm) ja Strawberry Blossom (kasvukorkeus 100 cm). Katsoin niille paikat ns. vapaapenkissä, jota olen tähän saakka käyttänyt kehäkukkien ja muiden kesäkukkien kylvöalueena. Ryhdyn istutushommiin, kunhan vähän viilenee. Ja toivon mukaan myös tulee vettä.

Kuvasta huomaa, miten erilaisia ovat Vim's Red (vasemmalla) ja Vanille Fraise (oikealla). Kummankin kasvukorkeudeksi on mainittu 150-200 cm. Vanille Fraisen olen istuttanut 2013, Vim's Redin 2014. Vanillea leikkasin keväällä tavallista runsaammin, koska siinä oli muutamia pitkälle sivusuuntaan sojottavia oksia. Vanille Fraisessa on jo hitusen vaaleanpunaista. Vim's Redistä tulee viininpunaisempi.

Rosa Sommerwind

Vasenrinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind oli keväällä aivan mustaksi muuttunut. Leikkasin kaikki oksat tyveen saakka. Ei niissä mitään eloa ollut. Istutin rinteeseen keväällä 2014 kolme Sommerwindiä. Niiden päälle on kolattu yläpihan lumia joka talvi, eivätkä ole olleet keväällä moksiskaan. 

Luulin menneen talven lumien olleen sille viimeinen pisara. Kuljen portaita lähes päivittäin moneenkin kertaan. Niin vain vasta muutama päivä sitten huomasin ruusun heräneen kukkimaan. Vieressä kasvavan verikurjenpolven versot peittävät tehokkaasti alleen paljon muutakin, kuin ruusunoksat. Sen piilossa Sommerwind on saanut tilaisuuden herätä ja kasvattaa itsensä kukkimaan.

Phlox Creme de Menthe

Mustilasta toissakesänä ostettu syysleimu Creme de Menthe aikoo jälleen kukkia. Tässä kasvissa tärkeintä ei minusta ole kukka, vaan itse kasvi. Lehtien kaksivärisyys ja etenkin vaaleat läiskät tuovat valoa vihreyden keskelle.

Creme de Menthe olisi varmasti näyttävämpi, jos sillä olisi samanlaisia kumppaneita. Mustilassa tämä taisi olla ainut kappale. Olisinko raaskinut ostaa useamman, jos niitä olisi ollut tarjolla? Perisyntini on pihdata yksittäisen kasvin kohdalla, jotta saisin enemmän erilaisia kasveja samalla kerralla. Suunnanmuutosta olen monta kertaa ajatellut, mutta toistaiseksi tämä laiva näyttää kääntyvän turhankin hitaasti.

Digitalis

Joinain kesinä sormustinkukkia kasvaa tontin joka laidalla. Joskus kuvittelin kykeneväni keskittämään sormustinkukat johonkin tiettyyn penkkiin. Ei onnistunut. Ne ovat akileijojen tapaan villejä ja vapaita. Kun sen ymmärsin, loppui turha digitalisstressi. Viime kesänä meillä ei kasvanut ainuttakaan sormustinkukkaa. 

Nyt loppukesästä pieniä taimia on taas pilvin pimein. Sen perusteella voisin kuvitella ensi kesänä näkeväni taas lukuisia sormustimia siellä sun täällä. Yksi sentään on ottanut varaslähdön. Sen huomasin kuvatessani syysleimu Creme de Mentheä.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Vuosia sitten sain Auringon ihanat -blogin Inkalta nepalinhanhikkia. Sen jälkeen hanhikki on kiertänyt pitkin puutarhaa sopivaa asuinsijaa etsimässä. Mihinkään se ei ole oikein hyvin kotiutunut, kunnes viime kesänä laitoin muutaman taimen purkkeihin odottamaan idealampun syttymistä. Lopulta istutin tanakat taimet Hedelmätarhaan, valkeakuulaan vasemmalle puolelle. Siellä ne rehottavat varret laoten ympäriinsä.

Nepalinhanhikki ansaitsee oman alueensa, jossa sillä on tilaa rehennellä joka suuntaan. Lehtiruusukkeet levittäytyvät aika mukavasti melkein maata myöten. Sen sijaan kukkavarret nousevat korkealle. Niitä on melkeinpä mahdoton tukea mitenkään pystyyn, kun yksittäiset kukat kasvavat erillään toisistaan. Kerrankin jollekin kasville löytyi sopiva paikka. Nepalinhanhikki viihtyy kuivahkossa, aurinkoisessa paikassa ja sellainen tuo uusi asuinsija todella on.

Echinacea Marmalade

Kesällä 2020 istutin Syyspenkkiin pari erikoisempaa punahattua, jotka löytyivät Mustilasta. Viime kesänä niistä ei sitten näkynyt pilkahdustakaan. Nyt Syyspenkkiin nousi kaksi oranssia kukkaa, jotka vastaavat ostamaani echinacea Marmaladea. Hauska tavata heidät jälleen. Toivottavasti myös ensi kesänä, ja kaikkina seuraavinakin.

Kasvatin keväällä siemenestä useamman värinokkosen. Ne itivät hyvin, mutta mokasin myöhemmin niiden ulkosijoituspaikoissa. Tykkäävät runsaasta valosta, mutta eivät välttämättä suorasta auringonpaisteesta. Viime hetkellä älysin siirtää komeimman yksilön sisäänkäynnin puolelle. Isossa ruukussaan se on viihtynyt siellä oikein hyvin. Toinenkin yksilö on elossa, mutta se ei ole kasvanut kovin suureksi.

Olen vakaasti päättänyt, etten rohmua talvetettavia. Päätökset taitaa olla tehty rikottaviksi. Vaikka värinokkosen kasvattaminen siemenestä onnistuu helposti, taidan sittenkin kokeilla pistokkaan ottamista näistä. Ovathan nuo kivoja väriläiskiä huonekasveinakin.

Ystävän tuoma kukkakimppu

Perheemme merkkipäivistä moni osuu kesään. Ajankohta on mitä mainioin kuulumisten päivittämiselle herkkujen äärellä. Koronarajoitusten jälkeen on suorastaan ylellistä nähdä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Vierailujen tiimoilta olen viettänyt tovin jos toisenkin keittiössä valmistamassa suolaista ja makeaa. Tuorejuusto on käyttökelpoinen aines kumpaankin. 

Viikko sitten istuimme ystäväpariskunnan kanssa iltaa pergolassa. Ensin söimme sisällä kantarellirisottoa ja vadelma-vuohenjuustosalaattia, jälkiruoaksi kohmeisia karviaisia kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Myöhemmin tarjosin pergolassa kahvin kanssa kylmäsavulohi-tuorejuustopiirasta ja mustaherukkajuustopiirasta.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Keskiviikoksi luvattu ukkos- ja sadesää jäi taas pelkäksi lupaukseksi. Päivä oli kyllä aamusta iltaan pilvinen. Ilma oli niin raskas ja kostea, että olisi hyvinkin voinut odottaa kohta jyrähtävän. Kolmen aikaan pation tummaan puupintaan ilmestyi jokunen sadepisara. Kuivuivat pois ennen kuin ehdin innosta pakahtua. Pakahdutaan sitten jostain muusta. Vaikkapa kuivuudessa kituuttamisesta. 

 Vielä viikko elokuuta ja kesää. Nautitaan!

Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.

PS.
Käykää välillä kurkkaamassa roskapostikansiotanne. Yllättäen löysin omasta roskapostistani useita tuttujen bloggaajien kommentteja. Oli siellä silkkaa roskapostiakin, mutta ne on helppo klikata avaamatta bittiavaruuteen. 

Muutama konevuokraaja/yrittäjä on keksinyt mielestään hyvän mainoskikan. Laittavat tavallisella etunimellä jopa parin vuoden takaisiin postauksiin kommentin, joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuu mainokseksi. Aluksi vastasin näihin kommentteihin. Sitten keksin tutkia, mihin nimi johtaa. Eipä niistä kommenteista vahinkoa ole, mutta koen turhaksi niihin vastaamisen. Etenkin, kun minulla ei ole tarvetta vaikkapa satojen kilometrien päässä olevalle kaivurille. Nykyisin klikkaan ne roskapostiksi.

Sähköpostiapatiaa

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Nyt on mielen vallannut haikeus puutarhavuoden päättymisestä. Toki pihalla on vielä vähän siivottavaa ja haravoitavaa, mutta ei niistä riitä kunnon ulkoilun korvaajiksi. Vapaa-ajalle on keksittävä muuta puuhaa.

Vuorenkilpi - Bergenia

Sukkapuikot ovat löytyneet taas iltojen virikkeeksi. Kutomisenkin motivaatiota hieman laskee se, ettei valmiita töitä voi loputtomiin laatikoihin kerätä. Viikko sitten olin myymässä kutomiani sukkia, tumppuja ja pipoja naapurikunnan käsityötapahtumassa. Onnetonta oli myynti. Ei ainoastaan minulla, vaan myös kaikilla muilla käsityöläisillä. Tapahtumaa ei ollut juurikaan missään mainostettu, joten asiakkaat eivät löytäneet perille ja potentiaalisia ostajia oli todella vähän. Sukkamyyjiä oli minun lisäkseni muitakin, joten tarjontaa riitti. Harmitti, kun vähäisten asiakkaiden osoittaessa kiinnostusta, eri sukkakauppiaat alkoivat kilpailla hinnoilla keskenään. Mummot huutelivat toistensa yli yhä alenevia hintoja ja kun miesten villasukkien hinta painui 8 euroon, totesin, ettei paljon kannata myyntiin mitään kutoa.

Valamonruusun kiulukka

Sukulaiset ja ystävät tulevat siis jatkossa saamaan yhä enemmän villaisia terveisiä, sillä jotain tekemistä käteni iltaisin kaipaavat. Kuinka palkitsevaa onkaan oppia uusia mallineuleita ja nähdä värikkäiden lankojen muotoutumisen valmiiksi työksi.

Aronian lehti

Viime päivinä olen joutunut pähkäilemään myös sähköpostiin tulvivan roskapostin kanssa. Käytössäni on ollut ilmainen sähköpostiosoite "ei-niin-tärkeää-postia" varten. Sähköpostiosoite kysytään yhä useammin monissa eri yhteyksissä ja niistä on seurannut monenlaista mainospostia. On siis ollut ihan järkevää ohjata tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat eri osoitteeseen, sillä mainospostia tulee ajoittain todella paljon, eikä sitä kaikkea ole mitenkään tarvetta käydä lukemassa. 

Punalehtiruusun kiulukat

 
Keväästä alkaen vähemmän tärkeään sähköpostiosoitteeseeni on alkanut tulla aivan valtavasti roskapostia. Siis ulkomaisista osoitteista tulevaa postia, joissa jo otsikkokin kertoo sisällön olevan silkkaa roskaa. Englanninkielisiä kirosanoja, peniksen pidennystä, outoja arpajaisvoittoja ja ties millaisia rahankeruukirjeitä. Niitä viestejä ei edes suositella avattavan ja olenkin ruksannut ne suoraan roskiin.Osa roskapostista on toki mennyt suoraan spämmi-kansioon, mutta yhtä paljon sitä tulee myös saapuneiden kansioon. Luettavien postien löytäminen joukosta on muuttunut työlääksi.

Tunturipoimulehti - Alchemilla alpina

Ilmaisissa sähköposteissa tila on usein rajallinen ja mm. roskaposti- sekä virussuoja varsin matalalla tasolla. Maksusta näitä palveluja voi toki saada enemmän. Nyt olen kyllästynyt aivan totaalisesti siihen, että joudun kahdesti päivässä tyhjentämään sähköpostini roskapostista, jotta se ei mene täysin tukkoon. Kävin läpi sähköpostini ja siirsin säilytyskelpoiset asiat toisaalle, jonka jälkeen irtisanoin osoitteen. Avasin uuden sähköpostin eri tunnuksella. Jatkossa aion miettiä tarkemmin, mihin sähköpostiosoitetta jaan, mutta luultavasti roskaposti löytää vähitellen uudenkin osoitteen.

Clematis Rouge Cardinal

 
Käytän nettiä ahkerasti jo ihan senkin vuoksi, että tänä päivänä monet palvelut ovat siirtyneet nettiin. Tietokone on ollut työvälineeni niin pitkään, että sen käyttäminen on minulle arkista ja luonnollista. Netissä liikkuessani yritän muistaa turvallisuussäännöt ja vältän klikkaamasta omituisilta tuntuvia linkkejä. Varovaisuudesta huolimatta tavallinen netinkäyttäjä on kyllä aika heikoilla väärinkäyttäjien edessä. Vaikka suurilta vahingoilta säästyisikin, joutuu välillä tekemään runsaasti turhaa työtä kaikenlaiseen siivoamiseen ja salasanojen vaihtamiseen. 

Kurjenpolvi jaksaa kukkia kylmyydestä huolimatta

Ja hei, on tullut aika kaivaa heijastimet laatikoista heilumaan takinhelmoihin.