Saamattomuutta ilmassa

Hemerocallis Agnes Elpers

 

Kuivuudesta ja puutarhurin laiskuudesta huolimatta kasvit ovat kukkineet ja kasvaneet ilahduttavasti. Muutamaa talven syliin kaatunutta kaipaan tietenkin edelleen, mutta ainahan niitä menetyksiä tulee. Monta vuotta hyvin pärjännyt ja ahkerasti loppukesästä kukkinut syysvuokko ei noussut keväällä. Kesän aikana se on kuitenkin kasvattanut muutamia lehtiä, joten elän toivossa näkeväni sen taas tulevaisuudessa.

Hemerocallis "Stella d´oro" - Tarhapäivänlilja

Päivänliljojen kukintaa on kestänyt pitkään. Pink Damask taisi avata viimeisen nuppunsa muutama päivä sitten ja keltainen Stella d'oro jaksaa avata uusia nuppuja samalla, kun vanhat kuihtuvat.

Ilahduttavinta on 2016 istutetun punaisen Agnes Elpersin kukinta. Meinasin missata koko kauneuden, mutta onneksi puista pudonneita omenoita tulee käytyä poimimassa päivittäin. Reitti omenoille kulkee Agneksen ohi, joten hän ei jäänyt huomaamatta.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Tekemistä on riittänyt, joskaan ei puutarhan parissa. Ellei nyt kastelua lasketa. Sitähän on riittänyt väsymiseen saakka.

Tavallisesti leikkaan pensasruusuista kuihtuneet kukat säännöllisesti. Nyt tehtävä on kolkuttanut lähinnä takaraivossa. Kunnes viime viikonloppuna riensin Sävelen ja Neilikkaruusun äärelle saksien kanssa. Neilikkaruusu on kasvattanut runsaasti uusia oksia. Samalla vanhat, keskelle ja matalammaksi jääneet pukkaavat kukkia.

Clematis The President

Kärhöt ne vaan jaksavat yllättää. Kuolleeksi luulemani The President yllätti minut ohi kulkiessani sinisellä kukallaan. Puutarhaportin oikealla puolella kasvaa tarha-alppikärhö Willy, jonka kuivien tyviversojen lomaan pressa oli kasvattanut 20-senttisen varren ja siihen tuon yhden ainokaisen kukan.

Clematis Pink Fantasy

En ole pahemmin kastellut muita kuin kasvimaata, kasvihuoneen asukkeja ja kesäkukkia. Kärhöille sen sijaan kannoin lohduksi ja hengenpitimiksi ämpäritolkulla sadevettä. Maanantaiaamun vesisade ei kauaa kestänyt, mutta täytti se sentään kaksi sadevesitynnyriä. Koska nyt on luvassa lisää sadetta, katsoin parhaaksi tyhjentää vesisammioita kärhöjen hyväksi. Jospa jaksaisivat valmistautua paremmin syksyyn ja tulevaan talveen. Ja tietenkin myös ensi kesän kukintaan.

Clematis Purpurea Plena Elegans

Parissa kärhössä on osa lehdistä mennyt ruskeiksi. Toivon, ettei kyseessä olisi lakastumistauti. Siihen ei taida olla parannusta. Toistaiseksi kumpikin kärhö kukkii ja näyttää muutamia ruskeita lehtiä lukuunottamatta hyvinvoivilta. Seuraan tilannetta silmä tarkkana.

Clematis Black Prince

Viinikärhö Black Prince huitelee yli 2,50 metrissä. Se koristaa vieressä kasvavan tuijan latvusta kukkakruunullaan. Tai haluaa muuten vain katsella maailman tapahtumia lintuperspektiivistä.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Istutin keittiöpenkkiin toukokuun lopulla kaksi imikkää. Olihan niissä selkeät taimilaput, mutta siitä huolimatta tallensin päähäni valkotäpläimikän. Aina keittiöpenkkiin katsoessani olen miettinyt, mikä ihmeen tauti on vienyt näistä imiköistä vihreän värin ja valkoiset pilkut. Kunnes tässä tietokoneen äärellä ryhdyin asiaa selvittämään. Kyseessä ei olekaan valkotäpläimikkä, vaan hopealehtinen Majeste. Tismalleen niin lukee nimilapuissakin.

Erään nettitiedon mukaan Majeste olisi alkuun hopealehtinen ja myöhemmin siihen tulisi pilkkuja. Minun yksilöni olivat ostohetkellä pilkullisia ja aika pian istutuksen jälkeen kumpikin muuttui hopealehtiseksi. Itse asiassa nämä tähkäimikät tuovat vähän pimeämpään keittiöpenkkiin kivasti valoa. Ei huono, sanoisin.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Tässä viime sunnuntaina otetussa kuvassa sisäänkäynnin suuri syyshortensia on silmin nähden janoinen. Lehdet lorpattivat alaviistossa, kuten samalla alueella - tai oikeastaan koko puutarhassa - kaikki muukin. Aamuyöllä heräsin avoimesta ikkunasta kuuluvaan sateen ropinaan. Että voikin jokin ääni olla niin suurenmoista musiikkia korville. Vesisade jatkui vähän yli aamukymmeneen. Edelleen on äärimmäisen kuivaa, mutta syyshortensia sentään sai hieman apua pahimpaan janoonsa.

Hydrangea paniculata Vim's Red ja hydrangea paniculata Vanille Fraise

Kiukustuneena puutarhaa kiusaavaan kuivuuteen, kävin ostamassa kaksi uutta syyshortensiaa. Pensaat pärjäävät perennoja paremmin, joten täytetään sitten istutusalueita vähitellen niillä. Nyt istutusta odottavat Sundae Fraise (kasvukorkeus 100-150 cm) ja Strawberry Blossom (kasvukorkeus 100 cm). Katsoin niille paikat ns. vapaapenkissä, jota olen tähän saakka käyttänyt kehäkukkien ja muiden kesäkukkien kylvöalueena. Ryhdyn istutushommiin, kunhan vähän viilenee. Ja toivon mukaan myös tulee vettä.

Kuvasta huomaa, miten erilaisia ovat Vim's Red (vasemmalla) ja Vanille Fraise (oikealla). Kummankin kasvukorkeudeksi on mainittu 150-200 cm. Vanille Fraisen olen istuttanut 2013, Vim's Redin 2014. Vanillea leikkasin keväällä tavallista runsaammin, koska siinä oli muutamia pitkälle sivusuuntaan sojottavia oksia. Vanille Fraisessa on jo hitusen vaaleanpunaista. Vim's Redistä tulee viininpunaisempi.

Rosa Sommerwind

Vasenrinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind oli keväällä aivan mustaksi muuttunut. Leikkasin kaikki oksat tyveen saakka. Ei niissä mitään eloa ollut. Istutin rinteeseen keväällä 2014 kolme Sommerwindiä. Niiden päälle on kolattu yläpihan lumia joka talvi, eivätkä ole olleet keväällä moksiskaan. 

Luulin menneen talven lumien olleen sille viimeinen pisara. Kuljen portaita lähes päivittäin moneenkin kertaan. Niin vain vasta muutama päivä sitten huomasin ruusun heräneen kukkimaan. Vieressä kasvavan verikurjenpolven versot peittävät tehokkaasti alleen paljon muutakin, kuin ruusunoksat. Sen piilossa Sommerwind on saanut tilaisuuden herätä ja kasvattaa itsensä kukkimaan.

Phlox Creme de Menthe

Mustilasta toissakesänä ostettu syysleimu Creme de Menthe aikoo jälleen kukkia. Tässä kasvissa tärkeintä ei minusta ole kukka, vaan itse kasvi. Lehtien kaksivärisyys ja etenkin vaaleat läiskät tuovat valoa vihreyden keskelle.

Creme de Menthe olisi varmasti näyttävämpi, jos sillä olisi samanlaisia kumppaneita. Mustilassa tämä taisi olla ainut kappale. Olisinko raaskinut ostaa useamman, jos niitä olisi ollut tarjolla? Perisyntini on pihdata yksittäisen kasvin kohdalla, jotta saisin enemmän erilaisia kasveja samalla kerralla. Suunnanmuutosta olen monta kertaa ajatellut, mutta toistaiseksi tämä laiva näyttää kääntyvän turhankin hitaasti.

Digitalis

Joinain kesinä sormustinkukkia kasvaa tontin joka laidalla. Joskus kuvittelin kykeneväni keskittämään sormustinkukat johonkin tiettyyn penkkiin. Ei onnistunut. Ne ovat akileijojen tapaan villejä ja vapaita. Kun sen ymmärsin, loppui turha digitalisstressi. Viime kesänä meillä ei kasvanut ainuttakaan sormustinkukkaa. 

Nyt loppukesästä pieniä taimia on taas pilvin pimein. Sen perusteella voisin kuvitella ensi kesänä näkeväni taas lukuisia sormustimia siellä sun täällä. Yksi sentään on ottanut varaslähdön. Sen huomasin kuvatessani syysleimu Creme de Mentheä.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Vuosia sitten sain Auringon ihanat -blogin Inkalta nepalinhanhikkia. Sen jälkeen hanhikki on kiertänyt pitkin puutarhaa sopivaa asuinsijaa etsimässä. Mihinkään se ei ole oikein hyvin kotiutunut, kunnes viime kesänä laitoin muutaman taimen purkkeihin odottamaan idealampun syttymistä. Lopulta istutin tanakat taimet Hedelmätarhaan, valkeakuulaan vasemmalle puolelle. Siellä ne rehottavat varret laoten ympäriinsä.

Nepalinhanhikki ansaitsee oman alueensa, jossa sillä on tilaa rehennellä joka suuntaan. Lehtiruusukkeet levittäytyvät aika mukavasti melkein maata myöten. Sen sijaan kukkavarret nousevat korkealle. Niitä on melkeinpä mahdoton tukea mitenkään pystyyn, kun yksittäiset kukat kasvavat erillään toisistaan. Kerrankin jollekin kasville löytyi sopiva paikka. Nepalinhanhikki viihtyy kuivahkossa, aurinkoisessa paikassa ja sellainen tuo uusi asuinsija todella on.

Echinacea Marmalade

Kesällä 2020 istutin Syyspenkkiin pari erikoisempaa punahattua, jotka löytyivät Mustilasta. Viime kesänä niistä ei sitten näkynyt pilkahdustakaan. Nyt Syyspenkkiin nousi kaksi oranssia kukkaa, jotka vastaavat ostamaani echinacea Marmaladea. Hauska tavata heidät jälleen. Toivottavasti myös ensi kesänä, ja kaikkina seuraavinakin.

Kasvatin keväällä siemenestä useamman värinokkosen. Ne itivät hyvin, mutta mokasin myöhemmin niiden ulkosijoituspaikoissa. Tykkäävät runsaasta valosta, mutta eivät välttämättä suorasta auringonpaisteesta. Viime hetkellä älysin siirtää komeimman yksilön sisäänkäynnin puolelle. Isossa ruukussaan se on viihtynyt siellä oikein hyvin. Toinenkin yksilö on elossa, mutta se ei ole kasvanut kovin suureksi.

Olen vakaasti päättänyt, etten rohmua talvetettavia. Päätökset taitaa olla tehty rikottaviksi. Vaikka värinokkosen kasvattaminen siemenestä onnistuu helposti, taidan sittenkin kokeilla pistokkaan ottamista näistä. Ovathan nuo kivoja väriläiskiä huonekasveinakin.

Ystävän tuoma kukkakimppu

Perheemme merkkipäivistä moni osuu kesään. Ajankohta on mitä mainioin kuulumisten päivittämiselle herkkujen äärellä. Koronarajoitusten jälkeen on suorastaan ylellistä nähdä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Vierailujen tiimoilta olen viettänyt tovin jos toisenkin keittiössä valmistamassa suolaista ja makeaa. Tuorejuusto on käyttökelpoinen aines kumpaankin. 

Viikko sitten istuimme ystäväpariskunnan kanssa iltaa pergolassa. Ensin söimme sisällä kantarellirisottoa ja vadelma-vuohenjuustosalaattia, jälkiruoaksi kohmeisia karviaisia kuuman kinuskikastikkeen kanssa. Myöhemmin tarjosin pergolassa kahvin kanssa kylmäsavulohi-tuorejuustopiirasta ja mustaherukkajuustopiirasta.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Keskiviikoksi luvattu ukkos- ja sadesää jäi taas pelkäksi lupaukseksi. Päivä oli kyllä aamusta iltaan pilvinen. Ilma oli niin raskas ja kostea, että olisi hyvinkin voinut odottaa kohta jyrähtävän. Kolmen aikaan pation tummaan puupintaan ilmestyi jokunen sadepisara. Kuivuivat pois ennen kuin ehdin innosta pakahtua. Pakahdutaan sitten jostain muusta. Vaikkapa kuivuudessa kituuttamisesta. 

 Vielä viikko elokuuta ja kesää. Nautitaan!

Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.

PS.
Käykää välillä kurkkaamassa roskapostikansiotanne. Yllättäen löysin omasta roskapostistani useita tuttujen bloggaajien kommentteja. Oli siellä silkkaa roskapostiakin, mutta ne on helppo klikata avaamatta bittiavaruuteen. 

Muutama konevuokraaja/yrittäjä on keksinyt mielestään hyvän mainoskikan. Laittavat tavallisella etunimellä jopa parin vuoden takaisiin postauksiin kommentin, joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuu mainokseksi. Aluksi vastasin näihin kommentteihin. Sitten keksin tutkia, mihin nimi johtaa. Eipä niistä kommenteista vahinkoa ole, mutta koen turhaksi niihin vastaamisen. Etenkin, kun minulla ei ole tarvetta vaikkapa satojen kilometrien päässä olevalle kaivurille. Nykyisin klikkaan ne roskapostiksi.

Johonkin se kaikki aika katoaa

Elokuuta eletään ja kesä jatkuu. Sää on ollut vaihteleva. Vettä sataa harva se päivä, mutta myös lämpöä riittää. Vihdoin multa on kostunut syvemmältä, josta kasvit kiittävät. Hellekesän kuivuuden ruskettamia näkymiä nämäkään sateet eivät enää poista tai kohenna. Uskon ja toivon sateiden kuitenkin tuovan virkistystä sinnitteleville kasveille. Kenties jopa elvyttävän jonkun jo mullan syvyyksiin vaipuneen siinä määrin, että se jaksaa taas ensi keväänä nousta ilahduttamaan.

Osa sadekuuroista on saapunut ennusteiden mukaan. Osa taasen yllättänyt likimain kirkkaalta taivaalta. Kertaakaan en ole läpimäräksi kastunut. Sadekuurot ovat enimmäkseen olleet nopeasti ohi meneviä. Hetken seisominen puuvajassa tai pergolassa sadepilvien taivaalla purjehtimista katsellen on riittänyt. Tahi tomaateille ja kurkuille seuraa kasvihuoneessa pitäen.

Amiraali

Sain tsempattua itseni kitkentähommiin. Kovin paljon ei puutarhassa ole rikkaruohoja. Ilmeisesti nekin ovat vetkutelleet maan sisässä kosteutta odottelemassa. Miten hienosti rikat irtoavatkaan märästä maasta. Kun joku vielä kehittäisi oikeakätiselle kestävämpiä hanskoja. Oli vaikea löytää omista varastoista hanskoja, joissa oikea etusormi ja peukalo olisivat ehjiä. Yritin kiskoa vasemman käden hanskaa oikeaan käteen, sillä niitä löytyy ehjinä liikaakin.Valitettavasti se ei oikein toiminut.

"Ilmastoidut työhanskat"

Tänä kesänä ratamo suorastaan juhlii ympäri puutarhaani. Sen sanotaan olevan merkki tiivistyneestä maasta. Se viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei halua kilpailla paikasta muiden kasvien kanssa. Ratamoa on ilmestynyt runsaasti kanttausuriin, joissa säännöllisen huollon vuoksi maa ei ole kovin tiivistä. Toisaalta kun yksi piharatamo saattaa tuottaa jopa 10 000 siementä, ei ratamoiden paljous ihmetytä.

Amiraali ja kultakuoriainen Vim's Redillä

Kitkemisen ohessa on ollut ilo seurata perhosten runsauden jatkumista. Eniten nyt taitaa lennellä amiraaleja, neitoperhosia ja nokkosperhosia. Myös kultakuoriaiset ovat ilmaantuneet kukkiin. Usein ne ovat suosineet pioni Jan van Leeuweniä. Nyt syyshortensiat tuntuvat kutsuvan niitä luokseen.

Neitoperhonen ja nokkosperhonen

Ilmeisesti jonkun kasvin istutuspaikalla on merkitystä perhosten houkuttelevuuteen. Kiemurapenkin punahatut ovat aika varma paikka tavata perhosia. Sen sijaan Syyspenkin punahatut eivät niitä tunnu houkuttelevan. Kummassakin paikassa punahatut ovat auringossa. Ehkä paikan muilla kasveilla on merkitystä.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Alkukesästä ostin kaksi muutaman eruon kärhöä. Istutin ne ruukkuihin kasvattamaan juuriaan. Samalla sain aikaa miettiä kärhöille sopivia istutuspaikkoja. Pikkupuutarhan oikopolkuja tehdessäni katse etsi mahdollisia aukkoja ja uusille istutuksille sopivia paikkoja. Princess Katelle paikka löytyikin helposti. Edellinen, elokuussa 2019 hankittu Kate oli jo ostohetkellä kovin huonovointinen, eikä se lähtenyt kasvuun ollenkaan. Hetken mietin, olisiko istutuspaikassa jokin kasvuun lähtöä haittaava tekijä. Sellaista en keksinyt, joten siihen istutin uuden Katen. Hän oli jo ehtinyt kehittää muutaman nupun ruukussa asuessaan. Ne avautuivat pian maahan pääsyn jälkeen. Princess Kate on mielestäni niin suloinen. Sen menestymistä toivon kovasti.

Sain istutettua myös toisen alkukesän edullisista kärhöistä eli punakukkaisen tarhalyhtykärhö Princess Dianan. Sen sanotaan olevan helppohoitoinen kärhö ja siksi soveltuvan hyvin myös vasta-alkajille. Katsotaan nyt, miten sen kanssa pärjään.

Hemerocallis Agnes Elpers

Vihdoin myös päivänlilja Agnes Elpers avasi nuppunsa. Tämä on totisesti päivänlilja-nimensä veroinen, sillä kukka ei kahta päivää hyväkuntoisena kestä. Kameran kanssa on oltava vikkelästi paikalla nupun avautuessa, jos haluaa sen parhaimmillaan kuvata.

Keltapäivänlilja ja Pink Damask ovat kukkineet jo pidemmän aikaa. Tämän kesän viimeiset kukat alkavat olla nyt näytillä.

Clematis Aljonushka Sävel-ruusun sylissä

Kuluneen kesän ylenmääräisestä laiskottelustako johtuu, mutta yhä on vaikea motivoida itsensä puutarhahommiin. Tekemisestä ei ole puutetta. Nyt ei sentään tarvitse selkä vääränä puutarhaa kastella, eikä nurmikkokaan hurjaa vauhtia kasva. Kitkemisen sentään sain jo alulle, kun päätin urakoida alueen kerrallaan. Ei siis kaikkien istutusalueiden kanttausurien kunnostusta yhden päivän aikana.

Eräs syyskesälle suunniteltu isompi urakka on kärhö Aljonushkan siirto pois Sävel-ruusun takaa.Se on istutettu aikana, jolloin ruuspensaat olivat pieniä. Nyt sekä kärhö että ruusupuska ovat komistuneet ja kumpikin vaatii enemmän tilaa. Osa Aljonushkan versoista on kasvanut Sävelen syliin, jolloin kukintaa on mahdollista katsella myös omasta pihasta. Valtaosa Aljonushkasta tarjoaa kauneuttaan tällä hetkellä naapureille. Aion kyllä ruusupensastakin ensi keväänä leikata, mutta se ei yksinään ratkaise kärhön näkyvyyttä. Siis lapiohommia edessä.

Viiniköynnös Zilga

Viinirypäleitä on kypsymässä runsaasti. Jonkin verran linnut ovat niitä käyneet napsimassa. Viime vuonna sato oli vaatimaton. Tein muutamista kypsyneistä rypäleistä hillokkeen joulupöytään laitettavaksi. Josko tänä kesänä pesisi varpaat kunnolla ja ryhtyisi polkemaan satoa sammiossa. 

Kosmoskukat

Tässäpä nämä laiskanpulskeat jorinat tältä erää.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Agnes vai Klaus - päivänlilja kuitenkin

Hemerocallis 'Agnes Elpers' tai 'Klaus Hadaschik'

Kuivuudesta kärsivän puutarhan keskellä avautui kaivattu punainen päivänlilja. Se saattaa olla Agnes Elpers tai Klaus Hadaschik. Kumpi vain, mutta upean punainen ihanuus. Viime kesänä se ei kukkinut laisinkaan. Tämä päivänlilja on kotoisin Päivölän ruusutilalta, jossa minulla oli tilaisuus vierailla kesällä 2016 Pirkko Kahilan ja Peter Joyn opastamalla ruusuretkellä. Jännä, että ruusuretkestä tuli puutarhaani muistuttamaan punainen päivänlilja. No, poikihan retki myös ruusuhankintoja.

Hemerocallis

Tämä keltainen päivänlilja saattaa olla Stella d'Oro. Tai sitten joku muu. Nuppuja on runsaasti useamman varren päässä valmiina poksahtamaan auki. Hyvä niin, sillä nimensä mukaisesti yksi kukka ei juuri päivää pidempään hyväkuntoisena pysy. Tämäkin on kotoisin Päivölän ruusutilalta, kuten seuraavakin päivänlilja.

Hemerocallis

Myös tämä oranssinpunainen päivänlilja on kukkinut runsaana. Päivänliljani kasvavat lähes kaikki samassa kohopenkissä alapihalla. Penkki onkin saanut nimen Päivänliljapenkki pääasujaimistonsa mukaan. Päivänliljat ovat oikeastaan tosi helppoja kasveja. Vihreä lehdistö näyttää nätiltä koko alkukesän, eikä kukkiakaan tarvitse tukea.

Campanula 'La Belle' - Kurjenkello

Pikkuinen kurjenkello La Belle lopettelee jo kukintaansa. Se on hiukan päivänliljojen ahdistama ja kaipaa tulevaisuudessa siirtoa avarammille maille. Toisaalta se näyttää viihtyvän korkeampien kasvien varjostamana. Soma matalahko kasvi, joka ei hurraahuutoja aiheuta, mutta ansaitsee paikkansa arjen ilahduttajana.

Campanula betulifolia - Koivukello

Türin kukkamarkkinoilta toukokuussa 2016 puutarhaani kotiutui pieni koivukello. Kuvassa se kurkkii akileijan lehtien lomasta. Kasvilla on korkeutta noin 10 senttiä. Joka vuosi se kukkii muutaman kukan voimin, mutta ei ole millään tavoin rehevöitynyt tai vallannut tilaa. Se asustaa melko kuivassa paikassa, mutta ehkä kaipaisi enemmän aurinkoa. Sopisi kenties paremmin kivikkoiseen paikkaan. Täytyypä miettiä, siirtäisinkö hänet rinteeseen.

Malva moschata - Myskimalva

Enpä muista, missä minulla olisi kasvanut valkoista myskimalvaa. Ennen tätä kesää. Kesäkuussa katselin puutarhavattujen keskeltä nousevaa kasvia ja meinasin nyhtää sen jo rikkaruohona pois. Annoin kasville mahdollisuuden ja hyvä niin. Osoittautui valkoiseksi myskimalvaksi. Yllättäen toinenkin yksilö nousi samaisten vadelmien joukkoon metrin päähän. Kaivoin myskimalvat pois ja istutin ne yläpihan perennapenkkiin. 

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalva on kukkinut tänä kesänä ennätyksellisen runsaana. Se on myös tehnyt siementaimia, joista yhden jo siirsin toiseen paikkaan. Myskimalva kuuluu helppoihin perennoihin. Vähän se tuppaa välillä kaatumaan.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksessä on nuppuja ollut jo viikkoja, mutta vasta nyt ensimmäinen niistä aikoo avautua. Pitääkin olla tarkkana, että ehdin nähdä kukan. Luvassa on vesisateita ja ukkoskuuroja (hyvä niin), jotka saattavat irrottaa ja viskata hennon kukan käytävähiekkaan.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Minusta on yhä kesä, mutta syyshortensiat ovat näköjään eri mieltä valmistautuessaan jokasyksyiseen kukintaansa. Kukinnot ovat kasvanneet kokoa ja näköä. Hentoa punerrustakin valkoisissa kukissa on näkyvissä. Myös Vim's Redissä on runsaasti kukkia. Vim's Redini kasvaa huomattavasti Vanille Fraisea matalampana. Vanille Fraisessa on korkeat ja vankat oksat, joiden kärkiin kukat muodostuvat. Leikkaan varhain keväällä vanhat kukinnot pois ja muutenkin typistän hieman kuivuneita oksankärkiä. Uskaltaisinko lyhentää varsia reilummin, jotta kasvi haarautuisi enemmän? Olisiko mahdollinen leikkaus hyvä tehdä syksyllä vai vasta keväällä? Mitä sanotte?

Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´) - Lumikärhö

Tiistaina saimme pari ukkoskuuroa ja sen jälkeen tunnin verran rauhallista tihkua. Iloitsin suuresti kaivatusta sateesta, mutta lisää saisi tulla. Lumikärhön lailla kurkottelen kohti pilviä ja toivon sieltä virkistävää kastelua.