Pikkuisia ilonaiheita

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

 

Keväällä 2020 istutin kaksi ruusuherukkaa. Toisessa oli kukkia istutushetkellä. Istutin ne eri paikkoihin, jotta edes toinen kotiutuisi. Ilokseni kumpikin näyttää viihtyvän istutuspaikoillaan. Kukkia niihin ei istutuskesän jälkeen ole tullut. Kunnes nyt toisessa on yksi kukka ja toisessa kokonaista kolme. Pikkuisten ilonaiheiden äärellä saatan hyvin kuvitella, millaisen ilotulituksen puskat saavat aikaan täyttyessään joskus tulevina vuosina kauttaaltaan kukista.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Lämpimiä ailahduksia mielessä saa myös vuorijumaltenkukan näkeminen. Tämän olen istuttanut 2018 ja nyt se kukkii toisena keväänä peräkkäin. Yhden olen jo aiempina vuosina menettänyt, joten varauduin tämänkin katoamiseen. Viime keväänä laitoin tikun merkiksi esiintymispaikasta. Kukan kuihduttua on vaikea löytää tästä kasvista elonmerkkejä, kun sen ympärille kasvaa jos jonkinlaista vihreää.

Hyasinthus Pink Pearl, lemmikin nuppu näkyy keskellä.

Monessa blogissa on ollut kauniita kuvia runsaista hyasinttiryhmistä. Muutama vuosi sitten laitoin niitäkin useita syksyllä multaan. Eihän tuo kuvan hyasintti ihan vastaa jouluasetelmien tuoksuvan tiivistä kaunotarta. Kiva väripilkku muuten vielä vihreässä penkissä. Mikä parasta, jaksaa nousta kevät toisensa perään.

Hyasinthus Delft Blue

Tämä sininen hyasintti on edellistäkin vaatimattomampi. Ehkä se yrittää naamioitua scillaksi? Tai sitten on tarkka kaveriensa sävyistä?

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Alkuviikosta tuuli pari päivää todella navakasti. Puut ja pensaat olivat ajoittain aivan vaakatasossa. Viimeisenä illalla ja ensimmämisenä aamulla piti käydä kiinnittämässä lavakaulusten päälle laitetut harsot tai peräti keräämässä niitä aidan vierestä.

Löysin yläpihan keisarinpikarililjan kukan maasta. Olisiko tuuli voinut sen katkaista? Kukka on kyllä aika isokokoinen, mutta on tuo varsikin melko vankka.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Onneksi ei ollut pihani ainoa keisarinpikarililja, mutta yksi komeimmista kuitenkin. Laitoin kukan jalalliseen, pieneen maljakkoon, jossa se pysyi virkeänä pari päivää. Kerrankin oli mahdollisuus tutkia kukan rakennetta oikein kunnolla makaamatta kasvin äärellä selällään.

Jollei tuuli ollut syyllinen keisarinpikarilliljan katkeamiseen, olisiko oravalla osuutta asiaan? Löysin nimittäin myöhemmin myös Sun Lover -tulppaanin kukan samalla tavoin katkenneena maasta. Pörröhäntäveijari on seikkaillut pihassamme muutamana päivänä. Nykyisin niitä näkee meillä harvemmin johtuen varmaan siitä, ettei meillä ole isoja puita tontillamme. Tien toisella puolella metsää riittää ja siellä luultavasti myös oravia.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikukkaisen sinikämmenen viereen ilmestynyt taimi kukkii kuin kukkiikin valkoisena. Ei minkäänlaista häivähdystä sinisestä, vaan aivan on vitivalkoinen kukka. Voiko sininen emokasvi tehdä valkoisen poikasen? Olen ostanut sinikämmeneni 2017 Kevätmessuilta, Tommolan tilan standilta sinisenä (en siis Vakka-Taimesta, kuten jossain aiemmin mainitsin). Ja sinisenä se on tähän saakka kukkinut. 

Syksyllä 2021 siirsin sinikämmenen Metsäpuutarhasta Pikkupuutarhan Harkkokäytäväpenkkiin. Paikalla ei taatusti aiemmin kasvanut sinikämmentä. Ei sinistä eikä valkoista. Valkoista en ole hankkinut, mutta nyt sellainen näyttää tulleen omin neuvoin.

Joku viisas varmaan tietää selityksen tälle. Vaikka pysyisi mysteerinä, ei se minua haittaa. Kiva yllätys. En todellakaan aio kaivaa häntä pois.

Lämpimistä päivistä huolimatta yöt ovat olleet meillä koleita. Olen pähkäillyt päivätolkulla, milloin uskallan siirtää jättikokoisiksi kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen? Lauantaina ryhdyin viimein toimeen. Olin siirtänyt taimet poteistaan isompiin istutusaltaisiin 13.4. Kahden tomaatin altaita on 7 kpl. Kahden kurkun altaita 4 kpl ja kahden paprikan altaita 3 kpl. Niiden lisäksi muutama tomaatti, kurkku ja paprika on isommissa purkeissa valmiina muuttamaan pojan parvekkeelle. 

Nousin ja laskeuduin kellarin portaita 17 kertaa siirtäen aina kaksi istutusallasta kerrallaan kottikärryihin. Niillä sitten vein kasvit varovasti alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen ja palasin tyhjien kärryjen kera yläpihalle noutamaan uutta satsia. 

Harsot olin virittänyt kasvariin jo aiemmin. Saatuani kasvit kunnialla perille, oli vielä viritettävä tukinarut. Lopuksi kellarikasvattamon siivous ja järjestely.

Illalla olen laittanut harsot tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden ylle. Kasvarissa on myös sähkötoiminen lämmitin, joka toivon mukaan pitää lämpöä edes jonkin verran hatarassa kennokasvarissa. Sunnuntaivastaisena yönä ulkolämpötila oli alimmillaan +1.9℃. Pidän lämmittimen kasvarissa muutaman yön. Ennusteiden mukaan yölämpötilojenkin pitäisi nousta. Vähitellen kasvarin asukkaatkin tottuvat viileämpiin öihin. Toivon mukaan.

Tulipa Purissima

Perjantai-iltana Bermudan Purissima-tulppaanit olivat terälehdet apposen auki. Niitä kastellessa ajattelin, että tässähän on minulle takuuvarma ja ikioma magnolia. Mielikuvitusta käyttämällä kukat muistuttavat "vanha rouva" -magnolian valkoisia kukkia. Terälehtiä on yhtä paljon, joskin keskus vähän erilainen.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Pitänee jatkossakin tyytyä katselemaan tulppaaneja mielikuvituksen säestämänä, sillä 2021 toukokuussa 50 eurolla ostamani tarhamagnolia Susan näyttää aika surkealta. Pelkäsin sen jo kuolleen, mutta sateen jälkeen siihen ilmestyi vähän eloa. Viime kesänä se oli hiukan vihreämpi, mutta ei todellakaan mikään esteettisesti upea ilmestys. Yhden nupun se viime kesänä teki varsin myöhään, mutta kukka ei koskaan avautunut kunnolla.

Annan magnolialle aikaa lunastaa paikkansa. Joko se ryhtyy kasvamaan ja kukoistamaan. Tai sitten heittää hyvästit, kuten monet muutkin ovat tehneet. Se on aina riski näissä kasvihankinnoissa.

Lauantaina tuli raadettua tiiviisti hyötykasvien kanssa. Siivosin myös Pikkupuutarhan, mikä tarkoittaa rikkaruohojen kitkemistä, kuolleiden oksien leikkaamista ja polkujen haravoimista. Sunnuntaille suunnittelin pation pesemistä siitepölystä, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Joskus on luvallista ja tarpeellista vetää lonkkaa. Istuin pergolassa lukemassa yli 800-sivuista Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan päätöstä. Melkoinen tiiliiskivi, joka tempaa mukaansa yhtä tehokkaasti, kuin sarjan aiemmatkin kirjat.

Viittä vaille 18-vuotias Nemo

Sisällä onkin sitten villimpi meno. Tytär lähti ulkomaille hevosvaellukselle ja toi viittä vaille 18-vuotiaat kissaveljekset Nemon ja Lokin meille hoitoon. Lokilla on selvästi nivelvaivoja ja se nukkuu paljon. Nemo sensijaan on ikuinen adhd-katti, joka ei kovin helpolla anna rauhaa. Se puskee ja toivoo rapsutuksia. Se kulkee jaloissa ja haluaa olla ihmisten seurassa. Työhuoneen tietokonepöydälle se ei sentään enää hyppää, vaan vahtii minua takkahuoneen sohvalta käsin. 

Melkoisia  karva-automaatteja nämä kissat myös ovat. Viiden vuoden kissattomuuden jälkeen vaatii hiukan sopeutumista, kun joka paikka muuttuu nopeasti karvalliseksi. Totesin kissapäivien olevan sopiva hetki viedä iso matto pesulaan. Sohvien päälle levitin lakanat. Ne on helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin imuroida karvoja sohvakankaasta.  

Viime kesän karmean kadonneen kissan episodin jälkeen sanoin, etten enää ikinä ota ainuttakaan kissaa hoitoon. Toki omaa lasta on autettava. Ikkunat pysyvät nyt visusti kiinni ja ovista kuljetaan äärimmäisellä huolellisuudella. Nemo on salamaakin nopeampi livahtaja ja todella taitava aukomaan tiukkojakin ovia.

Tulput ilta-auringossa

Tulppaanien kukinta jatkuu. Lämpö on saanut ne avautumaan oikein porukalla. Viileämmät yöt sentään vähän hidastavat kuihtumista. Kaikenlaista uutta on jo jonossa nuppujaan avaamassa. Hienoa aikaa, kerrassaan.

Mukavaa toukokuun loppupäiviä kaikille!