Kunnon myräkkä

 
Viime päivinä on tullut seurattua aktiivisesti sääennusteita. Sekä siksi, että kylmien öiden uhatessa on muistettava illalla käydä peittelemässä kasvarissa tomaatit hellästi harsojen huomaan. Ja siksi, että aurinko on paahtanut tuulen säestyksellä maan koppuraisen kuivaksi.

Koko viikko on ollut täynnä jos jonkinlaista toimintaa. Kasvimaan kastelu jäi väkisinkin perjantaille. Taivas oli tummunut. Muutama pisarakin pilvistä tipahteli. Aamulla katsomani ennusteen mukaan mitään suurempia sateita ei ollut luvassa. Vedin siis letkun alapihalle ja ryhdyin kastelemaan lavakauluksia. Jokainen tippa näytti menneen tarpeeseen. Niin hyötykasvit kuin kesäkukatkin ovat jo lavoissa harsojen alla itäneet ja tarvitsevat jokaisen vesipisaran jaksaakseen kasvaa.

Tarkoitus oli tehdä pihalla muutakin, mutta iltapäiväksi oli sovittu menoa. Kastelusession jälkeen palasin sisälle pesulle ja vaihtamaan vaatteita. Istuin tietokoneen ääressä selkä vasten ikkunaa, kun katolta alkoi kuulua melkoinen metakka. Entiseen tiilikattoon verrattuna peltikatto on paljon äänekkäämpi kovalla tuulella ja sateella. Nyt melu oli moninverroin tavallista kovempaa. Käännähdin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Ulkona ukkosti. Ja satoi peukalonpään kokoisia rakeita.

Kiersin talon ikkunasta toiseen ihmettelemässä salamointia ja pihalla pomppivia raepalloja. Maiseman verhosi läpinäkymätön harmaa raekuuro. Ukkonen jyrähteli tasaiseen tahtiin salamoinnin kera.

Pomppimivia rakeita katsellessani toivoin hiljaa mielessäni, etteivät ne hakkaisi kasveja pahasti rikki. Omenapuun kukkien terälehdet ainakin saivat kyytiä. Jos oli käytävät valkoisenaan raepalluroista, oli myös nurmikko valkoisena terälehdistä. Jäi kyllä kuvaamatta, kun en sateessa tohtinut lähteä kameraa ulkoiluttamaan. Enkä sateen päätyttyä ollut kotona.

Kaikki kuvat on otettu ikkunoista. Johan olisin saanut pääni kuhmuille, jos olisin  mennyt pihalle kameran kanssa heilumaan. Ja tietenkin myös kastunut läpimäräksi.

Ukkosmyräkkä ei kauaa kestänyt. 15-20 minuuttia kesti aikamoista meteliä ja salamoiden loistetta. Sitten pilvet alkoivat purjehtia pois meidän kylän päältä. Autossa istuessani kuulin uutisista myräkän siirtyvän vauhdilla ensin Espooseen ja sitten toimittajat jo raportoivatkin ukkostavan Pasilassa.

Nopeasti ajatellen voisi tulla mieleen, että olipa tyhmää kastella kasvimaa juuri ennen kunnon ukkosmyräkkää. Kenties niin. Vaan ukkonen ei millään tavoin näkynyt aamun ennusteissa. Sitäpaitsi valmiiksi märkä maa imi varmasti kuivaa maata paremmin ukkossateen. Olin ihan tyytyväinen, koska minä sain kasvimaan kasteltua ja pilvet hoitivat muun puutarhan. Kiitos vaan kovasti.

Iltapäivällä tapasin pikaisesti Repolainen reissaa ja Räpeltää -blogin Repolaiset-pariskunnan. Jollet vielä tiedä, Repolaiset ovat mukana Kapua-tiimissä (linkistä pääset tutustumaan Kapuan toimintaan laajemminkin) keräämässä varoja Malawin tytöille. 

Pirjo Repo on uskomattoman idearikas ja taitava askartelija. Hän julkaisee välillä esimerkkejä valmiista töistä blogissaan. Tilasin häneltä läheiseni juhlatapahtumaan kortin. Perjantaina Repolaiset olivat matkalla Maailma kylässä -tapahtumaan Helsingin Suvilahteen ja niinpä kortin toimittaminen minulle sopi oivallisesti samalle matkalle. Sain käsiini kortin, joka täytti toiveeni enemmän kuin hyvin. Samalla saatoin osaltani olla mukana tukemassa Malawin tyttöjä. Ehdottomasti mieleenpainuvaa oli tavata ihastuttava Repolaisten pariskunta.

 
Nemo ja Loki ovat laittaneet vipinää ja ääntä meidän huusholliin. Kuvassa veljekset ovat päivätorkulla, mutta voin vakuuttaa tällaisen rauhan tyvenen olevan aika väliaikaista. Pojat lähtevät maanantaina omaan kotiinsa. Voimme jälleen rauhallisin mielin avata ovia ja ikkunoita tarvitsematta pelätä, että hoitokatti ottaa luvattomat hatkat. 

Kuvassa raakuuron käsittelemä syreeni. Illansuussa se oli jo päässyt kylpemään ajoittaisessa auringonpaisteessa näyttäen hyvinvoivalta.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Pikkuisia ilonaiheita

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

 

Keväällä 2020 istutin kaksi ruusuherukkaa. Toisessa oli kukkia istutushetkellä. Istutin ne eri paikkoihin, jotta edes toinen kotiutuisi. Ilokseni kumpikin näyttää viihtyvän istutuspaikoillaan. Kukkia niihin ei istutuskesän jälkeen ole tullut. Kunnes nyt toisessa on yksi kukka ja toisessa kokonaista kolme. Pikkuisten ilonaiheiden äärellä saatan hyvin kuvitella, millaisen ilotulituksen puskat saavat aikaan täyttyessään joskus tulevina vuosina kauttaaltaan kukista.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Lämpimiä ailahduksia mielessä saa myös vuorijumaltenkukan näkeminen. Tämän olen istuttanut 2018 ja nyt se kukkii toisena keväänä peräkkäin. Yhden olen jo aiempina vuosina menettänyt, joten varauduin tämänkin katoamiseen. Viime keväänä laitoin tikun merkiksi esiintymispaikasta. Kukan kuihduttua on vaikea löytää tästä kasvista elonmerkkejä, kun sen ympärille kasvaa jos jonkinlaista vihreää.

Hyasinthus Pink Pearl, lemmikin nuppu näkyy keskellä.

Monessa blogissa on ollut kauniita kuvia runsaista hyasinttiryhmistä. Muutama vuosi sitten laitoin niitäkin useita syksyllä multaan. Eihän tuo kuvan hyasintti ihan vastaa jouluasetelmien tuoksuvan tiivistä kaunotarta. Kiva väripilkku muuten vielä vihreässä penkissä. Mikä parasta, jaksaa nousta kevät toisensa perään.

Hyasinthus Delft Blue

Tämä sininen hyasintti on edellistäkin vaatimattomampi. Ehkä se yrittää naamioitua scillaksi? Tai sitten on tarkka kaveriensa sävyistä?

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Alkuviikosta tuuli pari päivää todella navakasti. Puut ja pensaat olivat ajoittain aivan vaakatasossa. Viimeisenä illalla ja ensimmämisenä aamulla piti käydä kiinnittämässä lavakaulusten päälle laitetut harsot tai peräti keräämässä niitä aidan vierestä.

Löysin yläpihan keisarinpikarililjan kukan maasta. Olisiko tuuli voinut sen katkaista? Kukka on kyllä aika isokokoinen, mutta on tuo varsikin melko vankka.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Onneksi ei ollut pihani ainoa keisarinpikarililja, mutta yksi komeimmista kuitenkin. Laitoin kukan jalalliseen, pieneen maljakkoon, jossa se pysyi virkeänä pari päivää. Kerrankin oli mahdollisuus tutkia kukan rakennetta oikein kunnolla makaamatta kasvin äärellä selällään.

Jollei tuuli ollut syyllinen keisarinpikarilliljan katkeamiseen, olisiko oravalla osuutta asiaan? Löysin nimittäin myöhemmin myös Sun Lover -tulppaanin kukan samalla tavoin katkenneena maasta. Pörröhäntäveijari on seikkaillut pihassamme muutamana päivänä. Nykyisin niitä näkee meillä harvemmin johtuen varmaan siitä, ettei meillä ole isoja puita tontillamme. Tien toisella puolella metsää riittää ja siellä luultavasti myös oravia.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikukkaisen sinikämmenen viereen ilmestynyt taimi kukkii kuin kukkiikin valkoisena. Ei minkäänlaista häivähdystä sinisestä, vaan aivan on vitivalkoinen kukka. Voiko sininen emokasvi tehdä valkoisen poikasen? Olen ostanut sinikämmeneni 2017 Kevätmessuilta, Tommolan tilan standilta sinisenä (en siis Vakka-Taimesta, kuten jossain aiemmin mainitsin). Ja sinisenä se on tähän saakka kukkinut. 

Syksyllä 2021 siirsin sinikämmenen Metsäpuutarhasta Pikkupuutarhan Harkkokäytäväpenkkiin. Paikalla ei taatusti aiemmin kasvanut sinikämmentä. Ei sinistä eikä valkoista. Valkoista en ole hankkinut, mutta nyt sellainen näyttää tulleen omin neuvoin.

Joku viisas varmaan tietää selityksen tälle. Vaikka pysyisi mysteerinä, ei se minua haittaa. Kiva yllätys. En todellakaan aio kaivaa häntä pois.

Lämpimistä päivistä huolimatta yöt ovat olleet meillä koleita. Olen pähkäillyt päivätolkulla, milloin uskallan siirtää jättikokoisiksi kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneeseen? Lauantaina ryhdyin viimein toimeen. Olin siirtänyt taimet poteistaan isompiin istutusaltaisiin 13.4. Kahden tomaatin altaita on 7 kpl. Kahden kurkun altaita 4 kpl ja kahden paprikan altaita 3 kpl. Niiden lisäksi muutama tomaatti, kurkku ja paprika on isommissa purkeissa valmiina muuttamaan pojan parvekkeelle. 

Nousin ja laskeuduin kellarin portaita 17 kertaa siirtäen aina kaksi istutusallasta kerrallaan kottikärryihin. Niillä sitten vein kasvit varovasti alapihalla sijaitsevaan kasvihuoneeseen ja palasin tyhjien kärryjen kera yläpihalle noutamaan uutta satsia. 

Harsot olin virittänyt kasvariin jo aiemmin. Saatuani kasvit kunnialla perille, oli vielä viritettävä tukinarut. Lopuksi kellarikasvattamon siivous ja järjestely.

Illalla olen laittanut harsot tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden ylle. Kasvarissa on myös sähkötoiminen lämmitin, joka toivon mukaan pitää lämpöä edes jonkin verran hatarassa kennokasvarissa. Sunnuntaivastaisena yönä ulkolämpötila oli alimmillaan +1.9℃. Pidän lämmittimen kasvarissa muutaman yön. Ennusteiden mukaan yölämpötilojenkin pitäisi nousta. Vähitellen kasvarin asukkaatkin tottuvat viileämpiin öihin. Toivon mukaan.

Tulipa Purissima

Perjantai-iltana Bermudan Purissima-tulppaanit olivat terälehdet apposen auki. Niitä kastellessa ajattelin, että tässähän on minulle takuuvarma ja ikioma magnolia. Mielikuvitusta käyttämällä kukat muistuttavat "vanha rouva" -magnolian valkoisia kukkia. Terälehtiä on yhtä paljon, joskin keskus vähän erilainen.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Pitänee jatkossakin tyytyä katselemaan tulppaaneja mielikuvituksen säestämänä, sillä 2021 toukokuussa 50 eurolla ostamani tarhamagnolia Susan näyttää aika surkealta. Pelkäsin sen jo kuolleen, mutta sateen jälkeen siihen ilmestyi vähän eloa. Viime kesänä se oli hiukan vihreämpi, mutta ei todellakaan mikään esteettisesti upea ilmestys. Yhden nupun se viime kesänä teki varsin myöhään, mutta kukka ei koskaan avautunut kunnolla.

Annan magnolialle aikaa lunastaa paikkansa. Joko se ryhtyy kasvamaan ja kukoistamaan. Tai sitten heittää hyvästit, kuten monet muutkin ovat tehneet. Se on aina riski näissä kasvihankinnoissa.

Lauantaina tuli raadettua tiiviisti hyötykasvien kanssa. Siivosin myös Pikkupuutarhan, mikä tarkoittaa rikkaruohojen kitkemistä, kuolleiden oksien leikkaamista ja polkujen haravoimista. Sunnuntaille suunnittelin pation pesemistä siitepölystä, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Joskus on luvallista ja tarpeellista vetää lonkkaa. Istuin pergolassa lukemassa yli 800-sivuista Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan päätöstä. Melkoinen tiiliiskivi, joka tempaa mukaansa yhtä tehokkaasti, kuin sarjan aiemmatkin kirjat.

Viittä vaille 18-vuotias Nemo

Sisällä onkin sitten villimpi meno. Tytär lähti ulkomaille hevosvaellukselle ja toi viittä vaille 18-vuotiaat kissaveljekset Nemon ja Lokin meille hoitoon. Lokilla on selvästi nivelvaivoja ja se nukkuu paljon. Nemo sensijaan on ikuinen adhd-katti, joka ei kovin helpolla anna rauhaa. Se puskee ja toivoo rapsutuksia. Se kulkee jaloissa ja haluaa olla ihmisten seurassa. Työhuoneen tietokonepöydälle se ei sentään enää hyppää, vaan vahtii minua takkahuoneen sohvalta käsin. 

Melkoisia  karva-automaatteja nämä kissat myös ovat. Viiden vuoden kissattomuuden jälkeen vaatii hiukan sopeutumista, kun joka paikka muuttuu nopeasti karvalliseksi. Totesin kissapäivien olevan sopiva hetki viedä iso matto pesulaan. Sohvien päälle levitin lakanat. Ne on helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin imuroida karvoja sohvakankaasta.  

Viime kesän karmean kadonneen kissan episodin jälkeen sanoin, etten enää ikinä ota ainuttakaan kissaa hoitoon. Toki omaa lasta on autettava. Ikkunat pysyvät nyt visusti kiinni ja ovista kuljetaan äärimmäisellä huolellisuudella. Nemo on salamaakin nopeampi livahtaja ja todella taitava aukomaan tiukkojakin ovia.

Tulput ilta-auringossa

Tulppaanien kukinta jatkuu. Lämpö on saanut ne avautumaan oikein porukalla. Viileämmät yöt sentään vähän hidastavat kuihtumista. Kaikenlaista uutta on jo jonossa nuppujaan avaamassa. Hienoa aikaa, kerrassaan.

Mukavaa toukokuun loppupäiviä kaikille!

Tehtyjä ja tekemättömiä

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Kummallista tämä ihmiselämä. Toivot jotain ja sen saatuasi ruikutat liiallisuudesta. Kevään koleudessa oli niin helppoa jankuttaa olevansa valon ja lämmön ihminen. Niin olenkin, mutta olen myös tekevä ihminen. Kun aurinko paahtaa päivä toisensa jälkeen korkeissa lukemissa, sammuu tekemisen ilo sitkeimmänkin puutarhaihmisen sielusta. Ei vaan jaksa, vaikka tarvetta ja halua olisi.

Sydäntä särkee katsella puutarhan kuivuutta. Joka aamu katson 10 päivän sääennusteen ja iloitsen yhdestäkin sadepisarasta. Harmikseni ne kuivuvat ennusteista yhtä nopeasti, kuin kuivuisivat matkalla pilvestä janoiseen maahan. Tätäkö meidän kesämme ovat jatkossa? Äärimmäistä kuivuutta tai sitten päivätolkulla jatkuvia rankkasateita? Kaipaan kultaista keskitietä.

Aivan toimettomana en ole ollut. Toki on tullut pyykättyä vuodevaatteita, mattoja ja muita pitkän kuivumisajan vaativia tamineita. Mikä ilo onkaan ripustaa narulle tyynyjä tai paksun sängynpeitteen, kun kaiken saa kuivana ennen iltaa sisälle.

Talon ympäri kulkevat kivituhkakäytävät ovat suorastaan huutaneet kohennusta. Jotenkin katse aina karkaa istutusalueille, joissa tulee nypittyä ylimääräisiä helpommin pois ihan ohikulkiessa. Sen sijaan käytävät vaativat omat työkalunsa ja rupeamansa tullakseen siistityiksi. 

Huoltopiha eli talon autotallipääty on onneksi iltapäivällä suurimmaksi osaksi varjoinen, joten sieltä oli hyvä aloittaa käytäväkunnostus. Heilurihara on tärkein työväline. Sillä saa möyhennettyä kivituhkapintaa, jolloin myös suurin osa rikoista irtoaa. Seuraavaksi kerään irronneita rikkaruohoja rautaharavalla ja aivan viimeiseksi tasoitan pinnan lehtiharavalla. Paikotellen heiluriharaa saa liikutella useaan kertaan parhaan lopputuloksen takaamiseksi.

Huoltopiha putsattuna

Sain huoltopihan putsattua ja siirsin työvälineet jo nurkan taakse seuraavaan kohteeseen. Sielläkin pieni pätkä on jo siistiytynyt, mutta helteessä eteneminen olkoon luvalla hitaampaa.

Yleensä kärrään rikkaruohot alapihan lehtikompostiin. Kivituhkakäytäviltä irtoaa rikkojen mukana runsaasti myös kiviainesta. Siksi keräsin syntyneen moskan tyhjentyneisiin multasäkkeihin, jotka vien myöhemmin kaatopaikan puutarhajätekeräykseen. Muuten lehtikomposti täyttyisi tiiviistä aineksesta, jonka muhiminen vie turhan kauan.

Tänä kesänä oli tarkoitus tilata kuorma kivituhkaa, koska haravoinnin ja lumenkolauksen myötä kivituhkapinta hupenee ajan mittaan. Edellisestä pinnan uudistuksesta on jo ties kuinka pitkä aika. Näyttää kuitenkin siltä, että homma siirtyy joko syksyyn tai peräti ensi kevääseen. Katsotaan.

Lemmikit odottavat kitkentää herukoiden kupeessa

En ymmärrä, mihin kaikki aikani hupenee. Monen monta kertaa olen aloittanut rikkaruoho-operaation, mutta edelleen se jumittaa pahasti. Lemmikkien kukinta on ollut ja mennyt, mutta niiden kuivuneita varsia on siellä täällä runsaasti. Herukkapensaissa oli oikein kunnon lemmikkikeskittymä, jonka sinistä kukintaa jaksoin ihailla. Nyt pitäisi käydä nyppimässä lakastuneet varret pois. Tiedän, että tuo paikka on hetkessä siistitty. Kunhan pääsisin sinne saakka. Toisaalta olen ajatellut, että ehkä kuivuneet lemmikitkin tuovat edes vähän varjoa omilla sijaintipaikoillaan. Vaikka mitäpä hyötyä muutaman lemmikin varjosta on herukkapensaille?

Pioniunikoiden porukka kriikunan alla

Kriikunan alle nousee pioniunikoiden armeija. Osa noista kasvaa komeiksi kukiksi, mutta osa jää minikokoisiksi taimiksi. Joukossa näkyy kasvavan myös rikkaruohoja ja punalehtistä pihakäenkaalia. Paikoin jätän pihakäenkaalin kitkemättä, koska toisinaan se sopii hyvin muiden kasvien seuraksi. Tässä kriikunan alla pikkuiset taimet eivät aiheuta ihastuksen väristyksiä.

Suikeroalpi seikkailee

Hortensiapenkin päädyssä suikeroalpi aikoo tehdä Kriikunapolusta keltaisena kukkivan vihermaton. Ja näyttääpä se vyöryvän myös nurmikolle, mistä ei sinänsä ole harmia. En kuitenkaan halua suikeroalpimattoa Kriikunapolulle, koska alkuun päästyään kasvi juurtuu tehokkaasti, jonka jälkeen avioero siitä on turhan vaikeaa. Tämä työmaa odottaa vielä sopivaa hetkeä, joka ei liene kaukana.

Mehitähdet kurkottelevat

Siirsin toissakesänä Oikearinteestä muutaman mehitähden pikkuisen palluran Kotikiven tyveen. Paikka on kuiva ja paahteinen eli sopiva mehikasville. Hyvin ovat kasvaneet ja aikovat nyt kukkia. Sielläkin näkyy joukossa kaikenlaista pientä rikkaa, joka ei sinne  kuulu. Kiven vasemmalla puolella sijaitsevaan Syyspenkkiin kylvin muutama kesä sitten pallerokiurunkukkaa. Kiva pikkuinen kasvi, joka kukkii sinisenä. Ja siementää niin valtavasti, että taimia nousee jopa toiselta puolelta puutarhaa. Onneksi ne on helppo kitkeä pois luvattomista paikoista.

Janoinen tähtiputki

Voi tätä kuivuuden kurimusta. Pikkupuutarhan tähtiputki Sunningdale Variegated roikottaa surullisen janoisena päätään. Annnoin sen ja Kivipenkin muidenkin kasvien nauttia sunnuntaina sadettimen tarjoamasta kosteudesta. Koko Kivipenkki kaipaa kohennusta ja talveen menehtyneiden jouluruusujen aukkopaikat täydennystä. Apua on tulossa, älkää hätäilkö. Taimia on helpompi kastella purkeissa, kuin maahan istutettuina. Malttia siis.

Makkaripenkin kasveja

Syyskuinen kattoremontti vaati rakennustelineet talon ympärille. Istutuksia on keittiön ja makkarien ikkunoiden alla talon tienpuoleisella sivulla. Leikkasin rakennustelineiden alta kaikki kasvit maan tasalle ja joitakin kaivoin kokonaan pois, koska näiden alueiden uusiminen on ollut pitkään mielessä. Keittiön ikkunan alla oli vuosikausia kasvanut kotkansiivet, jotka kaipasivat uusiutumista nekin. Kaivoin juurakot pois.

Kumpikin alue on varjossa suurimman osan päivästä. Puuvartiset kasvit eivät sovellu, koska katolta tulee talvella lunta ja sitä on myös näille alueille kasattava kulkuväyliltä. Alueille istutetut köynnöshortensiat olin ohjannut penkin keskelle laittamaani pitkittäiseen tukeen ja pidin köynnökset matalina leikkaamalla. Nyt on tarkoitus käyttää köynnöshortensiaa lähinnä maanpeitekasvina.

Lisää makkaripenkin kasveja

Istutin näille alueille varjossa viihtyviä kasveja. Aiemmin olin jo istuttanut kuunliljaa, varjohiippaa, karhunlaukkaa, suikeroesikkoa ja rönsytiarellaa. Kotkansiipi on löytänyt tiensä Makkaripenkkiin ihan itsestään vähän liikaakin. Siitä aion kaivaa osan pois, jotta matalammat kasvit saavat enemmän tilaa. Uusina istutin sormivaleangervoa, valkotäpläimikkää, valkoista pikkusydäntä (jonka taidan sittenkin siirtää vielä pois), kääpiojaloangervoa ja tarhakalliokieloa. Sekä särkyneensydämen, joka sekin viihtyy myös varjossa. 

Seinustalla kasvaa vanha piippuköynnös, jonka leikkasin syksyllä aivan alas. Sieltä se nousee reippaana. Piippuköynnös tarvitsee tuen, se ei omin avuin kiipeile. Nämä seinustan istutusalueet eivät ulotu aivan kiinni seinään. Penkin ja seinän välissä on kapea kivituhka-alue, jota aion ehtiessäni hieman leventää.

Salaatti kukkii

Kasvimaata olen kastellut kesäkukkien ohessa eniten. Vähintään joka toinen päivä, vaikka joka päivä olisi parempi. Salaattia taisin tapani mukaan kylvää liikaa, sillä osa siitä on jo alkanut kukkimaan. Laitoin lavakaulukseen myös kaksi kaupan salaattijuurakkoa syötyämme suurimman osan lehdistä pois. Teen lähes joka aterialle salaatin. Usein isona annoksena, jotta salaattia voi popsia vaikka iltapalaksi. Silti pärjäisimme vähemmälläkin salaattikylvöksellä, mikä pitää varmaan kirjata muistiin tarkemmin ensi vuotta ajatellen.

Kurpitsa matkalla

Kurpitsat ovat lähteneet vaellukselleen. Tämä karkulainen taitaa olla Tom Fox. Kesäkurpitsat pysyvät paremmin laatikossa. Loppukesästä saammekin harrastaa kasvimaalla kurpitsaesteiden yli hyppelyä. Suosin lavakauluksissa kierrätystä eli sama kasvi ei kahta kesää pidempään kasva samassa laatikossa. Kurpitsojen osalta on joka kevät mietittävä, mihin ne sijoittaa, jotta niillä on tilaa luikerrella häiriintymättä ja häiritsemättä.

Ehdin jo murehtia, kukkivatko kurpitsat ollenkaan. Kyllä kukkivat. Ensimmäistä kesäkurpitsaa ei enää pitkään tarvitse odottaa. Hiukan ne ovat tänä kesänä myöhässä, sillä yleensä juhannuspöytään voi jo hakea kesäkurpitsaa omalta kasvimaalta. Nyt niin ei käynyt. 

Clematis Aljonushka

 
Tarhakellokärhö Ajonushka kasvaa alapihan Ruusupenkissä. Viime kesänä päätin siirtää sen, koska kärhö joutui oikealla puolella kasvavan pensasruusu Sävelen pahasti ahdistamaksi. Ison kasvin siirtämisessä on aina riskinsä, mutta joskus on parempi ottaa riski kuin voivotella jotain epämieluisaa juttua päivästä toiseen. Leikkasin kärhön matalaksi, kaivoin isoksi kasvaneen juurakon ylös ja istutin sen saman penkin oikeaan laitaan valmiiksi kaivamaani kuoppaan.

Keväällä jännitin, kuinka kärhö on suhtautunut uuteen istutuspaikkaan. Sieltä se versoi ja nyt siinä on jo muutama nuppu. Aljonushkalta menee vielä aikaa kasvaa entisiin mittoihin, mutta pääasia on sen selviytyminen.

Clematis Aljonushkan irtiotto, penkin takaosa yhä siivoamatta.

Jokunen päivä sitten kävin taivastelemassa Ruusupenkin resuista olomuotoa. Kitkin rikkaruohoja, leikkasin kukkineita tulppaaneja ja napsin pois kuivia lemmikkejä. Yllättäen löysin Aljonushkan entisestä asuinpaikasta tuoreen taimen. Siis  kärhöstä jäi kuitenkin juurenpaloja multaan ja nyt se sitten meinaa jatkossakin kasvaa Sävelen kainalossa.

Laitoin vanhan paikan Aljonushkalle tuen, jotta sen on mukavampi kasvaa maanmyötäisyyden sijasta ylöspäin. Käyn siivoamassa penkin takaosan ja trimmaamassa aidan alustan, kunhan helle vähän hellittää.

Oudon näköinen pionin nuppu

Pionien poksahtelusta jo raportoinkin. Coral Charm on helteen vuoksi kukkimisessaan loppusuoralla. Ehdin jo mainita, että vain toinen Coral Charm kukkii. Vaan löysinpä eilen sen toisenkin Coralin nupun. Samassa penkissä kasvaa myös keltainen pioni Bartzella. Se kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. Kuvassa näkyvän nupun pitäisi kuulua Bartzellalle. Kovin on oudon näköinen, mutta ehkä sieltä vielä keltainen kukka kuoriutuu.

Paeonia l. Mme Emile Debatene

Viime vuoden toukokuussa istutin kaksi Shirley Templen juurakkoa, jotka kumpikin ovat nousseet, mutta eivät tänä kesänä kuki. Syksyllä istutin Liiteristä ostetut ja purkissa kesän viettäneet Alexander Flemmingin ja Mme Emile Debatenen. Kuvan pionin pitäisi olla jälkimmäinen eli Madame Emile Debatene. Netin kuvahaun perusteella istuttamani pioni on jokin muu kuin mainittu rouva. Hän on kaunis ja oikea nimikin ehkä joskus löytyy.

Kultakuoriainen - kamera tarkensi huonosti tuulessa

Puutarhassa touhuaa jos jonkinlaisia ötököitä. Harmillisimpia ovat omenankääriäiset, joita on ensimmäistä kertaa ompuissani oikein kunnolla. Koitin antaa niille lähtökyydin suihkuttamalla letkulla vettä, mutta huonoin tuloksin. Samanlaisia toukkaseittipusseja on myös koristeomena Makamikissa ja Aamuruskossa. Ruusupensaissa on paljon kirvoja, mutta niistä en jaksa kantaa huolta. Kukkivat kuitenkin ja leppäkerttuja näkyy nuppurykelmissä ruokailemassa.

Ötököiden lempeä

Sudenkorentoja näkee iltaisin lentelemässä, jos istumme pergolassa. Ennen juhannusta noustessani autosta oman kylän kaupan parkkiksella, näin pääskysen jahtaavan ilmassa taitavasti surenkorennon näköistä lentävää hyönteistä. Tekivät kaikenlaisia silmukoita ja jyrkkiä käännöksiä, kunnes jahti etääntyi minusta niin kauas, etten enää nähnyt lopputulosta.

Nokkosperhonen jättiverbenassa

Nokkosia kasvaa tontin laidalla ja muutamassa muussakin paikassa vähäisemmässä määrin. Olen suonut nokkosille oman paikan, jotta edesauttaisin mm. nokkosperhosten toukille alun elämään. Ehkä olen onnistunut, kun nokkosperhoset pysähtyvät ruokailemaan jättiverbenan kukalle harva se päivä.

Loki-vanhus pohtii

Sisällä on näillä helteillä muutenkin aika tukalaa, kun lämpö varastoituu talon kiviseiniin. Tytär lähti Islantiin ponivaellukselle ja hänen kissansa ovat meillä hoidossa. Siksi emme voi pitää ovia ja ikkunoita auki. Näin tiiviisti asutulla alueella kissojen vapaana pitäminen ei ole toivottua, emmekä myöskään halua päästää hoitokissoja karkuun. 17-vuotiaista kissaveljeksistä Loki liikkuu vähemmän ja se myös nukkuu enemmän. Sillä on ilmeisesti nivelrikkoa, eikä se koskaan ole ollut veljensä tavoin vilkas.

Nemon kyttäyshetki

Nemo sen sijaan on ollut pienestä pitäen varsinainen adhd-katti. Siinä riittää virtaa, uteliaisuutta ja menoa vähintään kolmen kissan verran. Nemo ymmärtää hyvin, kun sitä kielletään menemästä ruokapöydälle. Se ei vain muista kieltoja viittä sekuntia pidempään. Lokin puolesta ikkunoita voisi hyvin pitää raollaan. Nemo taasen räpsyttää tassullaan pientäkin rakoa niin kauan, että se saa päänsä mahtumaan ulos. Ei siis ikkunoita edes raolleen. Nemo on ollut entisessä elämässään jonkinlainen Houdini, sillä se taikoo itsensä vapaaksi kummallisistakin paikoista. Se on mestari avaamaan ovia päästäkseen haluamiinsa paikkoihin. 

Karvoja kummastakin lähtee tajuttomat määrät. Ne tykkäävät harjaamisesta, joten jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu kunnon kisssankarvasessiot. Karvaa riittää harjaan, kissaan ja kissanhoitajan silmiin ja suuhun.

"Onko viikset hyvin?"

Uusi viikko on alkamassa. Säähän on luvassa viilennystä, joten kenties voimme jatkaa ikkunanpuitteiden maalausurakkaa. Tuuletusikkunat ja ulkopuolen muutamat listat ovat sutimatta. Ihminen ei vaan selviydy +30 asteen paisteessa selvin päin maalaushommissa. Ja maalikin jämähti noissa lukemissa pensseliin.

Täällä toivotaan ja odotetaan puutarhaa kastelevaa ja elvyttävää sadetta.
Mukavaa heinäkuun alkua kaikille!