| Kässäkerholaiset ilahduttivat minua uuden kauden aloituskimpulla. |
Kristiina K jatkaa vuosittaista haasteperinnettään. Tämän vuoden perinteen aloittavana aiheena on kuukauden hankinta/löytö.
Ruoan ja muiden arkisten tavaroiden lisäksi tälle tammikuulle ei osu mitään erityisiä hankintoja. Kodinkoneet vaikuttavat toimivan kiitettävästi. Vaatevarastokaan ei kaipaa täydennystä. Lankakaupoilla käyntiä yritän vähän aikaa välttää, jotta olemassa olevat varastot hupenisivat.
Joululahjoista olemme aikuisten kesken luopuneet. Yksi asia on, jota minun on vaikea vastustaa. Se on kirjat. Seuraan kirjakauppojen antia, mediaa ja muutamia kirjablogeja, joista monille teistäkin on varmaan tuttu Anneli A:n Kirjojen kuisketta. Houkutuksia siis löytyy minun kaltaiselleni, jolla pitää aina olla jotain lukemista käsillä.
Perjantai-iltana otin sänkyyn seuraukseni "Äiti Airolan parempi maailma" -kirjan. Se ei ole romanttinen rakkaustarina eikä jännitystä tihkuva dekkari. Luokittelen sen tietokirjaksi, joka kertoo ykspihlajalaisesta Outi Airolan suurella sydämellä ja aktiivisella otteella tekemästä työstä monien syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten parissa.
Olen lukenut kirjaa vasta kolmanneksen. Ensimmäisistä sivuista lähtien en voi olla ihmettelemästä ja ihailemasta tämän ihmisen paneutumista muiden auttamiseen ja olosuhteiden kehittämiseen. Tällaisia ihmisiä tarvitaan enemmän, joka kylälle ja kukkulalle. Soisin monien lukevan tämän kirjan. Myös päättäjien.
Saaripalstan Sailan vinkistä löysin Claire Keeganin. Luin aiemmin hänen kirjansa "Nämä pienet asiat". Kävimme viikko sitten Ukkokullan kanssa katsomassa kirjan pohjalta tehdyn samannimisen elokuvan, jossa pääosaa näyttelee oivallinen Gillian Murphy. Elokuva täydensi hyvin kirjan tarinaa. Kyse ei ole historiasta vaan monille vielä hyvin muistissa olevasta lähimenneisyydestä. Tyttöjen kaltoinkohtelu, lähes orjuuttaminen irlantilaisissa luostareissa kosketti yli 56.000 tyttöä ja nuorta naista.
Keegan kirjailijana osoittautui kiinnostavaksi kirjailijaksi, johon haluan tutustua paremmin. Kun sitten Anneli A kirjoitti blogissaan tuoreimmasta Keeganin käännöksesta "Aivan viime hetkellä", oli se haettava kirjakaupasta. Meidän kirjastossa tämä ei ole vielä edes hankintalistalla ja saavuttuaan sillä on todennäköisesti pitkä varausjono. Tätä kirjaa en luonnollisesti ole vielä aloittanut. Se on seuraavana listalla. Aion etsiä käsiini myös Keeganin "Kasvatti" -kirjan.
Myös kolmas hankintani, Maggie O'Farrellin "Hamnet" on Saaripalstan Sailan blogista löytämäni vinkki. Se ilmestyi 2020 ja sai "Women's prize for fiction" -palkinnon. Kirja oli myös New York Timesin myydyimpien listalla. Kirjan tarina ajoittuu 1580-luvun Englantiin. Siinä käsitellään avioliittoa, perhe-elämää, menestystä ja menetystä koskettavasti.
Hamnet sopii hyvin jatkeeksi juuri lukemalleni Juha Itkosen "Huomenna kerron kaiken", jossa kypsään ikään ehtineen miehen ja naisen rakkaustarina vuosituhannen vaihteessa aiheuttaa paljon ajattelemisen aihetta. Erityisesti pidin Itkosen kirjoitustyylistä. Kauniisti polveilevaa, rikasta, erinomaista suomen kieltä.
En ole vielä aloittanut O'Farrellin kirjaa. Sen vuoro on Keeganin jälkeen.
Kirjat ovat tänä päivänä aika tyyriitä. Vaan mikäpä tässä elämässä halpaa olisi? Kirjojen elämä ei lopu siihen, kun käännän takakannen kiinni tarinan päätyttyä. Hyvän kirjan voi lukea toistamiseen. Hyvin pidetyn kirjan voi myös lainata ystäville tai antaa sen kokonaan omaksi.
Itseään sopii helliä mieluisilla asioilla.
Kirjan ostaminen on jotenkin juhlava ja pyhä asia; seisoa kirjakaupan kassajonossa uusi kirja kainalossa. Ne kirjat, joita en halua jättää omaan hyllyyn, vien pieneen kierrätyspisteeseen silläkin uhalla, että joku nappaa sen myytäväksi kirpputoripöydällään tai muuta vastaavaa. Saan itselleni iloa, kun kuvittelen, että joku tuntematon oikea kirjojen lukija löytää yllätyksekseen kierrätyspisteeltä kolmenkympin uutuuskirjan.
VastaaPoistaKauniin valkoiset ruusut ensimmäisessä kuvassa <3
VastaaPoistaHienoa, että ostat kirjoja ja tuet siten tätä kulttuurin alaa. Kirjailijoiden ja kääntäjien tulonmuodostuksesta on kirjoitettu paljon äänikirjojen yleistymisen jälkeen. Kääntäjien työ on muuttumassa tekoälykäännösten kehittyessä. Minkä pieni ihminen kehitykselle voi muuta kuin tukea alaa ostamalla kirjoja - niin kotimaisia kuin käännöksiäkin.
VastaaPoistaKirjat ovat kokeneet melkoisen arvonalennuksen. Se on surullista! itselleni fyysinen kirja on todella tärkeä.
VastaaPoistaOikein säikähdin, kun katsoin tuota Outi Airolan kuvaa kirjan kannessa. Kuinka äitinsä näköisiä ovatkaan hänen näyttelijä- jä muusikkolapsensa!
Sain vihdoin pakerrettua vastaukseni Puutarhavuosi 2025 -haasteeseen! Kiitos haastamisesta mukaan😊
Kirjoja en nykyisin enää osta vaan kuuntelen äänikirjoja. Tuon Åiti Airolan kirjan kuuntelin muutama kuukausi sitten.
VastaaPoistaKirjat ovat aina erinomainen hankinta! Ne ovat tosiaan kalliita nykyään, tulee harkitusti hankittua uutena. Kirjojen vaihtelu ja lainailu on hauskaa, on mukava tutustua teoksiin mistä joku läheinen on pitänyt :)
VastaaPoista