Upea päätös kesäkuulle: kahden tunnin sade!

 

Kesäkuu sai komean päätöksen, kun iltapäivällä taivaan harmaannuttaneet pilvimassat laskivat vesimassan meidän kylälle. Toivottavasti myös moneen muuhun paikkaan. Sade tuli ihan reippaaseen tahtiin ja sitä kesti pari tuntia. 

Kastelin ennen sadetta kasvimaan ja ruukkukukat sekä poikkeuksellisesti annoin sadettimen pyöriä tunnin verran myös pikkupuutarhassa. En koe tehneeni yhtään turhaa työtä, sillä sadevesi imeytyy huomattavasti paremmin jo valmiiksi kosteaan maahan.

Clematis Rouge Cardinal

Äärimmäinen kuivuus on vaivannut puutarhaani lähes koko kesäkuun. Yksi ainoa ukkosmyrsky toi mukanaan meluun ja myllerrykseen nähden varsin vähäisen määrän sadetta. Jatkuva helle, usein tuulen maustamana, on vienyt lopunkin kosteuden joka paikasta. 

Helle on sen verran uuvuttavaa, ettei oikein tee mieli kaivaa tai kärrätä. Rikkaruohoista osa kärsii kuivuudesta nekin, mutta esimerkiksi ratamoa on ilmestynyt liiaksi saakka kanttausuriin. Ruohokin yrittää valloittaa istutusalueita. Sen saa tiukasti nyhtäisemällä juurineen pois, mutta monet muut rikat ovat ilmeisesti kuivuutta paetakseen kasvattaneet juuret syvälle maahan. Kitkentä vaatisi järeämpiä aseita, jotta osa rikasta ei jäisi maahan jatkamaan kasvuaan.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Ilonaiheita puutarhasta toki löytyy helteen  keskelläkin. Safiirihortensia on tuuheutunut hienosti ja muutamista kärjistä löysin nuppujakin. Istutin kuukausi sitten sen taakse revontuliatsalean, jolle olen käynyt säännöllisesti lorottamassa kastelukannullisen vettä. Safiirihortensia on siinä ohessa saanut osansa. Ehkä se siksi kiittää minua nupuillaan.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähdet eivät helteitä säikähdä. Ne ovat kukkineet kauniisti Oikearinteessä. Kukinta alkaa niidenkin osalta olla pian ohi. Muutaman mehitähden istutin kesäksi ruukkuun. Ehkä istutan ne piakkoin maahan, jotta ehtivät hyvin juurtua. Oikearinteessä on niitä varten tyhjää tilaa, jonka ahomansikka meinaa vallata. Kaipa se kuvittelee tilan olevan juuri sitä varten.

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

Jokakesäisistä vannomisista huolimatta kesäkukkaruukkuja on taas kertynyt liiaksi asti. Minkäs sille mahtaa, kun kaikki kaunis houkuttelee ja saa unohtamaan kastelukannujen kantamisen työläyden. Kruunuvuokkoja istutin kahteen isoon ruukkuun. Toisessa kasvusto on vihreän rehevää ja kukkia nousee tasaiseen tahtiin. Toiseen ruukkuun tuli pieniä vaaleanvihreitä toukkia, jotka kiusasivat kruunuvuokon lehdet keltaisiksi. Kippasin ruukusta mullan pensaiden tyvelle ja otin mukulat talteen.

Geranium pratense Splish-Splash - Kyläkurjenpolvi

Kurjenpolvet ovat kärsineet kuivuudesta. Olen pitänyt niitä helppoina ja kaiken kestävinä kasveina, mutta nyt lähes jokaista niistä jurppii kuumuus ja kuivuus. Ovaalipenkin yleensä rehevä kyläkurjenpolvikasvusto muuttui oudon väriseksi, eivätkä tehneet ainuttakaan nuppua. Samaa kyläkurjenpolvea kasvaa myös toisessa paikassa, jossa ne eivät ole koko päivää suorassa paahteessa. Siellä lehdet ovat normaalin vihreitä ja  kukkiakin on ihan kiitettävästi.

Tavallisesti laitan mansikoita pakastimeen vasta heinäkuun puolella. Usein siinä kuun puolivälin tienoilla. Nyt media on rummuttanut mansikan pääsadon varhaisesta kypsymisestä. Kylän lähellä oleva kasvattaja myy mansikoitaan myös meidän kaupan edustalla. Koska marjat kypsyvät kiivaaseen tahtiin, kasvattaja myy mansikoita edulliseen laatikkohintaan. Kävin hakemassa kaksi 5 kg:n laatikkoa hintaan 25 €/ltk. Varsin edullisia ja kertakaikkiaan hyvälaatuisia ja makoisia marjoja. Laitoin ostamani marjat saman tien pakastimeen. Aion hakea vielä syöntimarjoja. Tuoreinahan niitä kannattaa herkutella.

Tuoksuherneet kukkivat

Olen käynyt lukemassa blogejanne ja ihmetellyt sekä ihastellut, miten jotkut jaksavat rakentaa ja laittaa puutarhoihinsa kaikenlaista hienoa. Yleensä pidän itseäni aktiivisena touhuajana, enkä kauaa jaksa paikallani istua. Nyt minut on vallannut valtaisa laiskotus, suoranainen jaksamattomuus. Osittain mehut puutarhatyöskentelyltä ja bloggaamiselta on vienyt kommentointiongelmat, mutta iso merkitys on myös helteen uuvuttavuudella. Ei huvita istuttaa mitään uutta, kun huoli entistenkin selviytymisestä tässä kuivuudessa painaa mieltä. 

Vuoden vaihteesta saakka olen setvinyt ensin vanhempieni muuttoa hoivakotiin ja pian sen jälkeen äidin kuolemaan liittyviä asioita. Paperityöt ovat viittä vaille valmiita. Elän toivossa, että ensi viikolla voisin vihdoin laittaa pisteen perunkirjoitusprosessille.

Vaikka moni kasvi on kesän loistonsa jo ohittanut, ihasteltavaa riittää tulevillekin päiville. Ja kesähän jatkuu nyt heinäkuun merkeissä. 

Ihania kesäpäiviä kaikille ja leppoisaa lomaa sitä viettäville!

Vietävän rusakko, minkä teit!

Esittelin eilen kylässä käyneelle ystävälle liljojani. Tai piti esittelemäni. Vaan niin olivat kadonneet nuput ja osa jo avautuneista kukistakin. Yön aikana, sillä edellispäivänä kuljin kuvaamassa kukkiani ja silloin kaikki oli vielä tallessa.

Valkoisesta myskimalvastakin oli kadonnut latvat nuppuryppäineen. Kaikki nämä tuhot Kiemurapenkissä. Pihamme läpi kulkee säännöllisesti isokokoinen rusakko. Ainakin yksi, mutta kuka tietää, vaikka öiseen aikaan se toisi koko perheensä puutarhaani ruokailemaan.

Ristihuuli pirulainen oli pomppinut myös Päivänliljapenkkiin napostelemaan Rouge Cardinal -kärhön alaosassa olevat lukuisat nuput ja osan juuri avautuneista kukista. Kärhöön oli sentään jäänyt osa nupuista syömättä, joten suojasin penkin päädyn verkolla. Kaipa tuolla metsänrajassa käy nyt vilkas supatus siitä, kuinka mukavan meheviä nuppuja pihallani olisi tarjolla. 

Kuva netistä, ei tietoja kuvaajasta

Ystäväni päivitteli, miten pikkuinen pupujussukka on saattanut ylettyä syömään korkeiden liljojen nuppuja. Mahtaako kaupunkilaisihmiset tajutakaan, miten iso eläin täysikokoinen rusakko itse asiassa onkaan? Ja miten korkealle se ylettyy nousematta edes pitkien takajalkojensa varaan. Mikä sekin onnistuu rusakolta helposti. 

Rusakko painaa 2,5–7 kg ja sen ruumis on 55–68 cm. Meidän Juuso on melko isokokoinen kissa, mutta kyllä se koossa jää rusakolle kirkkaasti kakkoseksi.

Täytyy vissiin ryhtyä kouluttamaan Juusosta kunnon jäniskissaa. Tosin sen suhteen ei paljon taida koulutuskaan auttaa. Juuso kun mieluummin nukkuu kunnon yöunet mamman kainalossa sen sijaan, että kulkisi pihamaalla rusakoita vahtimassa.

Tiikerililja Sweet Surrender

Alapihalla Sweet Surrenderin nuput ovat vihdoin avautuneet. Pitäisiköhän käydä suojaamassa nekin, ettei rusakko käy napostelemassa niitä viikonloppuvisiitillään. Vietävän elukka sentään!

Nauttikaa kukkasistanne. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Juhlantynkää

Naapurilta saatuun ikiomaan syrikkään löysi heti tiensä neitoperhonen.

Pienen painostuksen alla päätin juhlia vähemmän pyöreitä välivuosia tarjoamalla eilen lähimmille sukulaisille ruokaa ja kakkukahvit. Samalla tuli vietettyä tämän kesän päättäjäisiä, vaikka minun kesäni ei totisesti vielä ole päättynyt. Ukkokulta savusti kalaa ja grillasi herkullisia porsaanfilepalleroitaan, minä tein täytettyjä herkkusieniä ja väsäsin tietenkin myös suklaarahkakakun ja perinteisen mansikkakakun. Leivoin jo viikolla korvapuustejakin, mutta unohdin ne pakastimeen. Salaattiinkin löytyi tarpeita omasta takaa, sillä kasvihuone tuottaa jatkuvasti kurkkuja ja kasvimaalta hain villirugolaa ja purjoa.

Amiraali kallionauhuksessa

Ihana naapurini on lukenut blogiani ja katsellut sivusta, kun olen ihaillut perhosten tanssia heidän syriköissään. Maritilla on aivan ilmiömäinen kyky keksiä oivallisia tapoja muistaa ihmisiä ja niinpä minäkin sain näiltä naapureilta synttärilahjaksi ikioman syrikän. Pari päivää syrikkä vietti terassin reunalla purkissaan, kunnes tänään keksin, minne sen istuttaisin. Paikkaan, jossa riittää lämpöä ja aurinkoa ja jossa saatan helposti ihailla sen kukkiin pyrähtäviä perhosia. Tuskin olin ehtinyt saada syrikän juuret multaan, kun jo ensimmäinen neitoperhonen oli löytänyt tiensä uuteen kukkaani.

Amiraali purppurapunalatvassa

Viime päivinä perhosia on ollut runsain mitoin. Meidän pihalla niitä houkuttelevat purppurapunalatvat, kallionauhukset ja punahatut. Eniten näkyy amiraaleja, kaali- ja sitruunaperhosia. Amiraalit ovat isoja ja niiden "tanssia" kukissa voisi katsella iäisyyden.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet aloitti kukinnan uudelleen

Kun kerran olin lapion jo kouriini ottanut syrikän istuttamista varten, päätin samalla kaivella muutenkin. Ranskanruusu Duchesse de Montebello pääsi pikkupuutarhan kivimuurin viereen Tove Janssonin ja Hurdalin seuraan. Kaivoin vasemmastarinteestä pois tarhalyhtykärhö Princess Dianan ja istutin sen uudistettuun kiemurapenkkiin lähelle tuijaa. Voivat vaikka perustaa kimppakasvuston, jossa tuija tarjoaa oksistonsa kärhön kiemmurreltavaksi.

Rouge Cardinal jatkaa kukkimistaan, tosin pienemmin kukin.

Vasenrinne on tympinyt minua pitkään, mutta olen antanut sen olla. Lähinnä sen on valloittanut hopeahärkki, joka ei kuitenkaan koskaan ole kukkinut kovin kummoisesti. Jokunen valkoinen kukka siellä täällä. Kaivoin rinteestä kottikärryllisen hopeahärkkiä kompostin täytteeksi, joten suurin osa alasta on nyt mullalla. 

Tarhalyhtykärhön paikalle istutin ystävän tuoman pienen kiinanlaikkuköynnöksen taimen. Aiemmin olen jo siirtänyt kiemurapenkin mylläyksestä yli jääneitä kuunliljoja rinteeseen. Rinne on aurinkoinen ja osin kuumakin, joten mahtaako köynnös tai kuunliljat siinä viihtyä, jää nähtäväksi. Kuunliljat ehkä lähtevät jossain vaiheessa muualle, mutta nyt olkoot rinteessä.

Japanin ihmekukka - Mirabilis jalapa

Muutama vuosi sitten kevätmessuilta ostamani ihmekukka on vihdoin päässyt kukkimisen vauhtiin. Yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta niitä on paljon. Valtaosa kukista on keltaisia, mutta joukkoon mahtuu myös punaisia, valkoisia sekä tämän kesän uutuutena vaaleanpunaisia. Olisivatko tummeneita valkoisia vai vaalenneita punaisia? Tiedä häntä. 

Kukka on aikamoinen pensas ja aina janoinen. Istutan ihmekukan porkkanamaiset juurakot keväisin isoihin ruukkuihin, joista ne on syksyn tullen helppo kaivaa ylös ja viedä kellariin talvehtimaan.

Olenkohan profiloitunut jo liikaakin puutarhaihmiseksi? Tätä mietin, kun ystävät muistivat minua kasviaiheisin lahjoin. Oikeaan osuivat joka tapauksessa, sillä kummasti aina huomaan hipelöiväni kasviaiheisia kankaita, servettejä ja astioita. Mahtaakohan Lontoon reissun tuliaisena kotiin saapua jokin ruusukuvioinen teepannu? 

Kaikkein läheisimmältä ystävältäni sain Merja Osasen käsityönä tekemän korun, jossa lasin alle on taiteiltu pieni puu oikeista mustikan terälehdistä. Näitä samoja kasviaiheisia koruja kastselin itsekin viime vuonna joulumarkkinoilla. Kyllä ystävät tietävät, mistä minä tykkään.

Ukkonen pyöri hetken tässä talon päällä ja mietin jo, pitääkö sammuttaa tietokone. Kerran kolahti sen verran kovaäänisesti, että työpöydällä pitkin pituuttaan päiväuniaan viettänyt Juuso säikähti ja loikkasi lattialle häviten jonnekin pelkäämään. Hetki sitten huomasin sen kömpineen olohuoneen pöydän alla olevaan koriinsa. Uskokaa tai älkää, mutta kuorsaus kuuluu nytkin tänne työhuoneeseen saakka. Yleensä se viettää päivänsä rötköttämällä patiolla tai angervopuskassa. 

Viimeisiä viedään eli elokuu on lopuillaan. Huominen päivä ja sitten taas siirrytään syyskuuhun. Helteiden myötä mielen vallannut ylenmääräinen laiskotus, jopa lamaannus alkaa olla poissa ja nyt taas riittäisi virtaa ties mihin. Niitä virrankulutusprojekteja kohti sitten lähdetään.

Kaikki loksahtaa paikoilleen - ennemmin tai myöhemmin

Ritausma jaksaa kukkia

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen ja siitä selkä ei näköjään tykkää. Ei ole särkyä, mutta liikkuessa kipu tuntuu. Muutenkin ihan kauhistuttaa tällainen vuosi vuodelta lisääntyvä jäykkyys, jonka saa vaivakseen vähäisestäkin aherruksesta. Nivelrikkodiagnoosin saatuani olin hyvilläni lääkärin todetessa, että liikkumattomuus on myrkkyä kipeille nivelille. Niinpä en ole välittänyt vaivoista, vaan pyrkinyt touhuamaan entiseen tahtiin. Itse asiassa olen huomannut, että kaikkein vaivaisin olen kunnon istumasession jälkeen.

Kärhö Rouge Cardinal on myös avannut nuput toisensa perään

Maanantaina keräsimme Pojan kanssa naapurin aidan vieressä olevat kaksi punaherukkapensasta tyhjiksi. Se on niin aurinkoinen paikka, että marjat kypsyvät aina ensimmäisinä. Siinä puskassa seisoessani alkoi mielessä itää ajatus niiden herukkapensaiden siirtämisestä. Aidanvierus on hankala paikka marjojen keräämistä ajatellen ja toisaalta yksi pihan aurinkoisimmista ja lämpimimmistä, jonka soisin mielihyvin koristekasveille. Millekäs muulle, kuin ruusuille.

Sinne se ajatus jäi muhimaan takaraivoon, kunnes tänään oli vihdoin aikaa omalle pihalle. Vähän väliä taivaalta ripotteli vettä ja välillä taasen aurinko kuivasi kastunutta paidanselkää. Erinomainen kaivuusää, kun vilvoittavat hikisuihkut sai automaattisesti ja vieläpä sopivin välein. 

Oli aikamoinen urakka saada ylös kaksi jättikokoista ja 25 vuotta tuolla paikalla kasvanutta punaherukkaa. Juuret kärsivät melkoisesti niitä vuoroin lapiolla, vuoroin rautakangella maasta ylös punnertaessani. Päätin, että nämä punaherukat saavat mennä ja tarvittaessa haen kaupasta uudet taimet. Meillä on kyllä toisaalla puutarhassa edelleen kolme hyvin tuottavaa punaherukkaa, joiden sato riittää erinomaisesti. Ehkä harkitsen niiden uusien herukkatainten hankkimista.

Rosa Sommerwind on vihdoin avannut ensimmäisen kukkansa

Herukoiden lähtö avasi ihan uudet mahdollisuudet ruusujen istuttamiselle ja samalla lähti meidän puutarhalle tyypillinen kasvikaruselli liikkeelle. Lienee turhaa surkutella tätä idioottimaista tapaa pyöritellä kasveja ympäriinsä, sillä meillä ne näköjään aina joutuvat etsimään sitä suotuisinta paikkaa, kunnes vihdoin päässäni tapahtuu naksahdus ja kaikki loksahtaa paikoilleen. 

Ehkä pitäisi opetella miettimään ja suunnittelemaan asioita hieman etukäteen, eikä toimia sokkona "kasvi edellä" -menetelmällä. Sitä ajattelee kuin pikkukakara nähdessään jonkin hienon kasvin ja heti päässä alkaa soimaan "minunkin pitää saada", vaikka ei olisi hajuakaan, minne kyseisen puskan istuttaisi. Paikan löytyminen on sitten myöhempien aikojen päänsärky. Puolustukseksi sanottakoon, että ihan jokaikinen puska on kyllä paikkansa löytänyt eli onneksi päässä sentään kohtalaisen tasaiseen tahtiin naksahtelee ja loksahtelee. 

Rosa Duchesse de Montebello

Oulujoen taimistolta tilatut Rosa Hurdal ja Montebello pääsevät Pikkupuutarhaan, kuten olen suunnitellutkin. Ne saapuivat sovitusti ja hain ruusut heti naapurikylän matkahuollosta viestin saatuani. Montebello saa vielä vahvistua omassa purkissaan, mutta komean kokoinen norjanruusu pääsee uuteen kotiinsa heti, kun vain kerkeän sen sinne istuttaa. Lähipäivinä kuitenkin.

Kasvimaan sadosta en taida tänä kesänä puhua yhtään mitään. Jokunen purjo sieltä taitaa pöytään aikanaan päästä ja takuuvarmaa retiisiä on korjattu jo kaksi satoa. Lehtikaalista ei mitään shipsejä tehdä, ellei sitten kaupasta käy hakemassa ja pinaatistakin saa ehkä yhden annoksen. Ukkokullan punajuurista jokunen iti ehkä sentin mittaisiksi ja siihen sitten jämähtivät. Kurpitsat kasvavat mittaa ja ensimmäiset kukat avautuvat lähipäivinä. Taidetaan siis syödä kurpitsankukkia varsinaisten hedelmien sijaan. 

Kurpitsat - tosin parissa viikossa kokoa on tullut lisää melkoisesti

Surkeiden kesäsäiden lisäksi osasyynä kasvimaan huonoon tuottoon taitaa olla myös kahdella sivulla tonttiamme sijaitsevan kunnan metsikön kasvillisuuden rehevöityminen ja puiden kasvu. Aurinko ei enää paista yhtä tehokkaasti meidän puutarhaamme, kuin aikoinaan. 

Odotan kovasti ensi vuonna käynnistyvää alueemme tieremonttia, jolloin tuohon metsikköön rakennetaan kävelytie toiselle sivulle tulevalle korttelikentälle. Silloin liian tiheäksi kasvanutta metsikköä on pakko siivota ja toisiaan vastaan lahonneet lepät ja pimeässä risuttuneet kuuset kaataa. Siellä on joitakin komeita mäntyjä, jotka ansaitsevat saada valoa ja kasvutilaa. 

Saisimme myös katuvalot, jalkakäytävät ja ilmassa roikkuvat sähköjohdot kaivettaisiin maahan. Vastahan näitä uudistuksia on odotettu vajaa 30 vuotta. Ja toki prosessi voi vieläkin kaatua, sillä kunnan taloudessa taitaa näinä päivinä pakollisia rahareikiä olla muitakin. Loppuvuodesta saamme tietää, miten päättäjien nuija on kopsahtanut. Saiko kenties joku lopattua oman suosikkiprojektinsa ennen meidän tieremppaamme.  

Kasvarissa sentää kurkkusato on ihan mukava. Tomaateissa ei ole vielä värin aavistustakaan. Tai siis vihreää väriä löytyy yllin kyllin. Latvat katkaisin poikki viime viikolla, kun ne lähtivät kasvamaan kohti kasvarin kattoluukkua. Olen miettinyt, pitäisikö kantaa lämmitin kellarista kasvariin, sillä mittarin mukaan yhtenä yönä ulkona on ollut vain vajaa kuusi astetta. Kasvarissa sentään kymmenisen astetta.

Marjasato alkaa olla korjattu. Punaherukkaa kypsyy edelleen ja ne keitän mehuksi. Mustaherukasta ei vielä kunnon satoa tulekaan, sillä viime kesänä äkämäpunkin saastuttamien vanhojen mustaherukoiden tilalle istutetut Pohjanjätit antavat lähinnä maistiaisia. Pikkuveli on ahkera mustikassa kävijä ja hän toimitti minulle kaksi ämpärillistä mustaa metsän herkkua. Sillä ehdolla, että hoidan niiden perkaamisen itse. Siinäpä vierähti eilen oma tovinsa ja kynsinauhat ovat muutaman käsipesunkin jälkeen edelleen mustat.

Vaan arvaatteko, mitä näissä pussukoissa on? Ei ole mustaamultaa eikä havumultaakaan. Niissä on aitoa hevonkakkaa, jota kävin keräämässä ystäväni tyttären hevostarhasta. Mansikki-hepan tuotoksia on nyt kahdeksan pussillista odottamassa jatkokäsittelyä. Enempää ei pikkaisen autoni takakonttiin mahtunut. 

Nykyisin en enää nakkaa tyhjennettyjä multasäkkejä roskiin, vaan taittelen odottamaan uusiokäyttöä kellariin. Ne ovat hyvän kokoisia mm. tuon hevonkakan kuskaamiseen ja auki leikattuina käytän niitä vaikkapa betonitöiden alustana ja suojana. Aikansa uusiokäytössä pyörittyään joutavatkin sitten roskiin.

Taitaa olla tämän kesän viimeinen Festiva Maxima avautumassa

Huomenna käyn istuttamassa tyttären puutarhaan hänelle nimipäivälahjaksi lupaamani norjanangervot. Samalla reissulla olisi ajatuksena käydä Haarajoella sijaitsevalla taimistolla, jota on täällä blogistaniassakin kehuttu. Nyt taidan siirtyä sohvannurkkaan pläräämään muutaman päivän pöydällä odottaneet postit läpi ja viilaamaan suoriksi olemattomien tynkäkynsieni loputkin jämät. Puutarhahanskoista huolimatta meikäläisen kädet ovat kaikkea muuta, kuin esittelykelpoiset. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.

Lököttelysunnuntai

Myskimalva - Malva moschata, erään sateisen yönä jälkeen

Ulkona sataa ja tuulee kuin syksyllä ikään. Ensin ajattelin mennä pihamaalle ottamaan muutaman sateisen kuvan, mutta tuskinpa kukaan tarvitsee tästä säästä mitään todisteita. Tyydyin sitten laittamaan kuvan myskimalvasta kuvattuna erään sateisen yön jälkeen. Ja istahdin tietokoneen ääreen kerrankin ilman huonoa omaatuntoa. Voihan sitä toki sateessakin pihalla töitä tehdä, mutta sitä on tänä kesänä tullut harrastettua sen verran paljon, että vaihteeksi voi pysytellä poissa.

Unikko - Papaver

Viime viikolla kävin useissa eri puutarhaliikkeissä etsiskelemässä kasveja Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siihen, josta kaivoin vuorenkilvet pois. Mitään tarkkaa suunnitelmaa ei päässäni ole, mutta jonkinlainen visio kuitenkin. Ennen en niin kovin välittänyt erikoisen värisistä kasvien lehdistä. Vihreys on vienyt voiton. Niin se mieli muuttuu ja haeskelin mm. purppurakeijunkukkaa. Muitakin matalia tai keskikorkeita ei-niin-vihreälehtisiä-kasveja voisin ajatella. Vinkatkaa.

Ensimmäisessä liikkeessä taimet maksoivat 10 euroa. Puskat olivat toki suuria ja ehkä ne olisi voinut heti jakaa kahteen tai kolmeenkin osaan. Kun en siitä liikkeestä kuitenkaan saanut mitään muuta ajattelemaani, en sitten ostanut keijujakaan. Jos jotain etsii ja sen löytää, se pitäisi aina napata heti eikä viidestoista päivä. Purppurakeijunkukat jäivät kolkuttamaan takaraivoon, mutta en mitenkään jaksanut lähteä autoilemaan uudemman kerran taimitarhaan. Onneksi naapurikylän rautakaupan puutarhaosastolta löytyi samaista keijua, joskin pienempinä taimina.

Rautakaupan puutarhaosasto kumisi tyhjyyttään, vaikka mainostivat saaneensa uusia perennoja. Osa oli alennettu 30 %, mutta siitä hyllyköstä ei löytynyt yhtään sellaista, jota ei jo omassa puutarhassa kasvaisi tai jota haluaisin. Normihintaisista lähti sitten mukaan tarhajuoru 'Red Grabe', sulkajaloangervo 'Sprite', tupastiarella, punapäivänkakkara ja kaksi purppurakeijunkukka 'Palace Purplea'. Tupastiarella on varjoisen tai puolivarjoisen paikan kasvi, mutta sen kukinto sopisi hyvin keijunkukkien joukkoon aurinkoiseen Kivipenkkiin. Hmmm, mietitään.

Kallionauhus - Ligularia dentata

Taimikauppojen hintoja kuin myös usein kasvien aika surkeaa kuntoa katsellessani alkoi taas kutkuttaa ajatus kasvattaa itse perennoja. Jonkun verran olen niitä kasvattanutkin, välillä paremmalla, useimmiten aika huonolla menestyksellä. En tiedä, millainen muualla maailmassa perennojen hintataso on, mutta kyllä meillä saa maksaa itsensä kipeäksi. 

Jotenkin myös säälittää ja ihmetyttää, kun kasveja kohdellaan kovin huonosti paremmissakin myymälöissä. Kaipa niissäkin yritetään pärjätä mahdollisimman pienellä porukalla ja se sitten näkyy kasvien hoitamattomuutena. Osa myymättä jääneistä kasveista kuulemma palautetaan syksyn tullen kasvattajille ja siksi hintaa ei paljon pudoteta. Voisin kyllä kuvitella ostavani reilusti alennettuja kasveja pienellä riskilläkin. 

Aikalailla sitä on myös markettien ja muiden kauppojen oheen kasvaneiden kesämyymälöiden tuontitaimien varassa. Ellei harrasta puutarhashoppailumatkailua. Itse asiassa olisi vinkeä idea, jos joku keksisi koota bloginsa yhteyteen kattavan listan hyvistä puutarhamyymälöistä alueittain. Listasta voisi tulostaa yhteystiedot ja tehdä ostosreissun vaikkapa tietyssä suunnassa oleviin taimitarhoihin. Ehkä tällainen lista jostain jo löytyykin.

Clematis Ville de Lyon

Kannattaa laittaa istuttamiensa kasvien nimilaput talteen. Nimilapun voi laittaa tarvittaessa vaikkapa kasvin yhteyteen, jotta sen löytää tarvittaessa helposti. Ja sitä nimilappua voi myös silloin tällöin vilkaista, eikä vain luottaa hataraan päähänsä, kuten minä. Parin viikon ajan olen hehkuttanut alppikärhön kanssa samassa kaaressa kasvavan jalokärhön kahta ainokaista kukkaa. Ja puhunut kaiken aikaa Rouge Cardinalista. Jotenkin on tuntunut, että ihan ei mene nyt nämä jutut putkeen, mutta vasta eilen tajusin, että kyseessä on Ville de Lyon. Nimilappukin on siellä kärhön tyvellä. Enpä ole sitä tullut katsoneeksi, kun en ole sanomisiani tullut kyseenalaistaneeksi.

Clematis Rouge Cardinal

Vasta, kun alapihan kärhöt avasivat ensimmäiset nuppunsa, alkoivat kellot päässäni soida ja mietin, ettei minulla ole kahta Rougea. Ei haittaa, vaikka olisikin, mutta nyt kuitenkin korjaan erehdykseni ja Ville de Lyon saa oman identiteettinsä takaisin. Molemmissa kärhöissä kukan väri on aika lailla samanlainen ja joskus kukan muotoakin voi olla vaikea erottaa. Törmäsin kuitenkin nimenomaan tässä Ville de Lyon/Rouge Cardinal -tapauksessa keskusteluun, jossa asiantuntija selvitti kukkien eroavaisuuksia. Paljon takuuvarmasti puhun täälläkin läpiä päähäni, mutta yleensä aivan tahattomasti. En laisinkaan loukkaannu, jos joku korjaa erheeni. Päinvastoin, tieto ei ole koskaan pahasta.

Tarha-alpi - Lysimachia punctata

Tänään ei taida aurinko meille paistaa. Pihalla kyllä loistaa tarha-alpi keltaisenaan ja erityisesti tällaisina pimeän harmaina päivinä sen aurinkoisuutta jaksaa kiitellä.

Mukavan leppoisaa lököttelysunnuntaita kaikille!

Lentura ja Suvi, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin. 

Ylimääräisiä höyryjä

Myskimalva - Malva moschata nojailee puutarhaporttiin

Upean aurinkoisen päivän aamuna meinasin ryhtyä imuroimaan ja sisällä siivoamaan, kunnes tajusin, että sehän on aivan idiootti järjestys. Keskiviikoksi on nimittäin luvattu sadetta pitkälle iltapäivään ja mikäs sen parempi sää sisätilojen puunaamiseen. Yleensä siivoan loppuviikosta, mutta viime viikolla en ehtinyt laisinkaan imuroida kämppää ja se kyllä näkyy kissataloudessa. Kun lisäksi ovet ovat pihalle saakka avoinna kaiket päivät ja ikkunat osin öisinkin, on erityisesti työhuoneestani tullut varsinainen kuolleiden kärpästen hautausmaa. Puhtaat matot odottavat lattialle laskua, mutta ensin aion imuroida perimmäisetkin nurkat ja pestä lattiat.

Maurinmalva - Malva sylvestris subsp. mauritaniana

Eilinen päivä kului äidin kanssa lääkärissä ja tänään sitten piti soittaa labratuloksia. Vähitellen olen oppinut olemaan hermostumatta asioidessani terveydenhuollon eri instanssien kanssa, mutta tänään oli lähellä, ettei pinna pimahtanut totaalisesti. Osin höyryjen kasaantumiseen vaikutti myös älykännykkä, jossa lienee kaikki muut ominaisuudet, mutta ei kyllä hiventäkään älyä. 

Miten niin yksinkertainen asia, kuin terveyskeskukseen soittaminen voikaan tänä päivänä olla niin äärimmäisen monimutkaista. "Jos haluat palvelua suomeksi jne. paina 1, jos haluat varata aikaa jne. paina 2, jos haluat sitä tai tätä paina 3." Kiltisti noudatan ohjeita ja painelen nappuloita ja tappelen kiukuttelevan puhelimeni kanssa. Vihdoin saan ajan, jolloin minulle soitetaan ja sitten he eivät soitakaan. Kkkrrrrr... (tarkoittaa murinaa ja hampaiden kiristelemistä).

Clematis Rouge Cardinal - tänä vuonna vain kaksi kukkaa, mutta sitäkin kestävämpiä

Vihdoin pääsimme tavoitteista yhteisymmärrykseen, kännykkäni ja minä. Ja vihdoin sain myös yhteyden terveyskeskukseen. Eivät olleet labratulokset valmistuneetkaan, joten huomenna koko homma uudemman kerran. Taidan vaihtaa sim-korttini vanhaan ja yksinkertaiseen näppäinpuhelimeen. Se toimii vaikka yhdellä kädellä ilman temppuja ja akkukin kestää yleensä enemmän kuin yhden puhelun verran. 

Punakärsämö - Achillea millefolium 'Paprika'

Kiukusta meikäläinen saa näköjään ylimääräistä ruutia ja sain vihdoin käännettyä kaksi lehtikompostia sekä kitkettyä yhdestä kukkapenkistä rikkaruohot ja siistittyä kukkapenkin reunat. No, kaikki muut kukkapenkit sitten odottavatkin samaa operaatiota. Niin se näyttää olevan, että kun siistimisoperaation on saanut käytyä läpi, voikin jo aloittaa saman homman uudelleen. Sateinen kesä ja viime päivien normaalikesäinen lämpö ovat saaneet ainakin rikkaruohot kukoistamaan.

Kissankelloksi tätä sanon

Kissankellot ovat löytäneet tiensä pihallemme, enkä niitä aio pois kitkeä. Niitä löytyy useammasta paikasta ja tuovat muistoja lapsuuden aurinkoisista kesäpäivistä.

Sonata-mansikoita, vaniljajäätelöä ja minttusuklaata

 Tänä kesänä mansikat ovat olleet aivan mahdottoman hyviä. Olen hakenut litran poikineen kylän marketin edustalle majoittuneesta kojusta. Lähituotantoa, sillä nämä mansikat tulevat omalta kylältä. Pakastettavaksi ostamistani marjoista ei tarvinnut heittää ainuttakaan pois ja se on minusta harvinaista. Marjat ovat isoja, kiinteitä ja niin makoisia, että jo tuota kuvaakin katsellessa herahtaa taas vesi kielelle. Kyllä täytyy huomennakin käydä hiukan syöntimarjoja hakemassa, sillä nyt niitä pitää maistella, kun niiden aika on.

Kurkutkin alkavat hissukseen kypsyä

Pitkä päivä kaartuu vähitellen iltaan. Hiukset ovat suihkun jäljiltä vielä märät. Mieli on taas hyvä ja rahoittunut päivän aikaansaannoksista. Vaikka päivällä meinasi känny lentää metsikköön ja kiukun nostattama höyry nousi hetkeä pidemmän ajan päästä, on tämänkin päivän loppusaldo selvästi plussan puolella. Mukavan aurinkoinen ja lämmin tiistai.

Pioniunikko on kylväytynyt viime kesän kukista

Taidanpa laittaa tietsikan kiinni ja hakea kuivat pyykit narulta. Ja ryhtyä viettämään tiistai-iltaa Ukkokullan kanssa. Nautiskellaan kesästä huomennakin.

Leena ja Anne Laurén, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.