Upea päätös kesäkuulle: kahden tunnin sade!

 

Kesäkuu sai komean päätöksen, kun iltapäivällä taivaan harmaannuttaneet pilvimassat laskivat vesimassan meidän kylälle. Toivottavasti myös moneen muuhun paikkaan. Sade tuli ihan reippaaseen tahtiin ja sitä kesti pari tuntia. 

Kastelin ennen sadetta kasvimaan ja ruukkukukat sekä poikkeuksellisesti annoin sadettimen pyöriä tunnin verran myös pikkupuutarhassa. En koe tehneeni yhtään turhaa työtä, sillä sadevesi imeytyy huomattavasti paremmin jo valmiiksi kosteaan maahan.

Clematis Rouge Cardinal

Äärimmäinen kuivuus on vaivannut puutarhaani lähes koko kesäkuun. Yksi ainoa ukkosmyrsky toi mukanaan meluun ja myllerrykseen nähden varsin vähäisen määrän sadetta. Jatkuva helle, usein tuulen maustamana, on vienyt lopunkin kosteuden joka paikasta. 

Helle on sen verran uuvuttavaa, ettei oikein tee mieli kaivaa tai kärrätä. Rikkaruohoista osa kärsii kuivuudesta nekin, mutta esimerkiksi ratamoa on ilmestynyt liiaksi saakka kanttausuriin. Ruohokin yrittää valloittaa istutusalueita. Sen saa tiukasti nyhtäisemällä juurineen pois, mutta monet muut rikat ovat ilmeisesti kuivuutta paetakseen kasvattaneet juuret syvälle maahan. Kitkentä vaatisi järeämpiä aseita, jotta osa rikasta ei jäisi maahan jatkamaan kasvuaan.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Ilonaiheita puutarhasta toki löytyy helteen  keskelläkin. Safiirihortensia on tuuheutunut hienosti ja muutamista kärjistä löysin nuppujakin. Istutin kuukausi sitten sen taakse revontuliatsalean, jolle olen käynyt säännöllisesti lorottamassa kastelukannullisen vettä. Safiirihortensia on siinä ohessa saanut osansa. Ehkä se siksi kiittää minua nupuillaan.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähdet eivät helteitä säikähdä. Ne ovat kukkineet kauniisti Oikearinteessä. Kukinta alkaa niidenkin osalta olla pian ohi. Muutaman mehitähden istutin kesäksi ruukkuun. Ehkä istutan ne piakkoin maahan, jotta ehtivät hyvin juurtua. Oikearinteessä on niitä varten tyhjää tilaa, jonka ahomansikka meinaa vallata. Kaipa se kuvittelee tilan olevan juuri sitä varten.

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

Jokakesäisistä vannomisista huolimatta kesäkukkaruukkuja on taas kertynyt liiaksi asti. Minkäs sille mahtaa, kun kaikki kaunis houkuttelee ja saa unohtamaan kastelukannujen kantamisen työläyden. Kruunuvuokkoja istutin kahteen isoon ruukkuun. Toisessa kasvusto on vihreän rehevää ja kukkia nousee tasaiseen tahtiin. Toiseen ruukkuun tuli pieniä vaaleanvihreitä toukkia, jotka kiusasivat kruunuvuokon lehdet keltaisiksi. Kippasin ruukusta mullan pensaiden tyvelle ja otin mukulat talteen.

Geranium pratense Splish-Splash - Kyläkurjenpolvi

Kurjenpolvet ovat kärsineet kuivuudesta. Olen pitänyt niitä helppoina ja kaiken kestävinä kasveina, mutta nyt lähes jokaista niistä jurppii kuumuus ja kuivuus. Ovaalipenkin yleensä rehevä kyläkurjenpolvikasvusto muuttui oudon väriseksi, eivätkä tehneet ainuttakaan nuppua. Samaa kyläkurjenpolvea kasvaa myös toisessa paikassa, jossa ne eivät ole koko päivää suorassa paahteessa. Siellä lehdet ovat normaalin vihreitä ja  kukkiakin on ihan kiitettävästi.

Tavallisesti laitan mansikoita pakastimeen vasta heinäkuun puolella. Usein siinä kuun puolivälin tienoilla. Nyt media on rummuttanut mansikan pääsadon varhaisesta kypsymisestä. Kylän lähellä oleva kasvattaja myy mansikoitaan myös meidän kaupan edustalla. Koska marjat kypsyvät kiivaaseen tahtiin, kasvattaja myy mansikoita edulliseen laatikkohintaan. Kävin hakemassa kaksi 5 kg:n laatikkoa hintaan 25 €/ltk. Varsin edullisia ja kertakaikkiaan hyvälaatuisia ja makoisia marjoja. Laitoin ostamani marjat saman tien pakastimeen. Aion hakea vielä syöntimarjoja. Tuoreinahan niitä kannattaa herkutella.

Tuoksuherneet kukkivat

Olen käynyt lukemassa blogejanne ja ihmetellyt sekä ihastellut, miten jotkut jaksavat rakentaa ja laittaa puutarhoihinsa kaikenlaista hienoa. Yleensä pidän itseäni aktiivisena touhuajana, enkä kauaa jaksa paikallani istua. Nyt minut on vallannut valtaisa laiskotus, suoranainen jaksamattomuus. Osittain mehut puutarhatyöskentelyltä ja bloggaamiselta on vienyt kommentointiongelmat, mutta iso merkitys on myös helteen uuvuttavuudella. Ei huvita istuttaa mitään uutta, kun huoli entistenkin selviytymisestä tässä kuivuudessa painaa mieltä. 

Vuoden vaihteesta saakka olen setvinyt ensin vanhempieni muuttoa hoivakotiin ja pian sen jälkeen äidin kuolemaan liittyviä asioita. Paperityöt ovat viittä vaille valmiita. Elän toivossa, että ensi viikolla voisin vihdoin laittaa pisteen perunkirjoitusprosessille.

Vaikka moni kasvi on kesän loistonsa jo ohittanut, ihasteltavaa riittää tulevillekin päiville. Ja kesähän jatkuu nyt heinäkuun merkeissä. 

Ihania kesäpäiviä kaikille ja leppoisaa lomaa sitä viettäville!

Jussi on juhlittu

Lukinlilja - Hymenocallis

Taas on yksi vuoden merkkihetkistä eli juhannus juhlittu. Sää oli valtaosin mitä mainioin. Mitä nyt aattona tuli illansuussa muutama leppeä sadekuuro, mutta lämpimän sään ja uuden pergolan ansiosta pihamaalla oleskelu sujui vaikeuksitta.

Juhannus meni ja mennyttä on myös monen kesään olennaisesti kuuluvan kasvin kukinta. Se aiheuttaa tietynlaista haikeutta, mutta onneksi aloittelevia kukkijoita riittää. Edelleen tahti on niin nopeaa, että useimmat kukat tulee toki ihasteltua moneenkin kertaan, mutta niistä raportointi taitaa jäädä talven tehtäväksi.

Ruukkuun kesäksi istutettu kärhö Nelly Moser kehitti yhden nupun, joka pullistui ja pullistui ja yhtenä aamuna se oli avautunut kokonaan.

Clematis Nelly Moser

Uusia nuppuja Nellyssä ei ole näkyvissä, mutta tietenkin toivon sen niitä kesän mittaan lisää kehittävän. Syksyllä istutan Nellyn pihamaalle, joskin paikka sille on yhä mietinnän alla. Tämä on taas niitä kasveja, jotka tulivat kaupassa vastaan ja pakkohan se oli sieltä kotiin kantaa.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Lilasävyisen sinivaleunikon kukinta meinasi karata huomiotta ihan kokonaan. Olin valmistautunut sen kuvaamiseen, mutta meinasin myöhästyä oikein kunnolla. Kirkkaassa auringonpaisteessa tuli räpsittyä muutama kuva ja tarkoitus oli jatkaa illan tullen. Silloin terälehdet lojuivat maassa. Juhannuskiireet ja painostava helle tekivät tehtävänsä. Yksi nuppu oli vielä eilisiltana avautumatta. Kunhan sade taukoaa, pääsen tarkastamaan tilanteen. Tämä ei ole kovin korkea kasvi. Ehkä noin 25 cm.

Kruunuvuokko - Anemone coronaria

Myös kruunuvuokot kukkivat. Tähän mennessä olen nähnyt vain punasävyisiä, mutta ehkä muut värit tulevat aikanaan. Osa mukuloista oli uusia, osa viime syksynä maasta nostettuja. Joskus olen jättänyt kruunuvuokon mukulat talveksi maahan, jolloin niistä on saattanut nousta yksittäisiä kukkia. Pääsääntöisesti kruunuvuokon mukulat suositellaan talvetettavan vaikka kellarissa.

Pysyykö kruunuvuokko teidän puutarhoissanne pystyssä? Minulla se rentoilee sinne tänne.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Viime loppukesästä istutin punapäivänkakkaran, joka ei silloin ehtinyt kukkia.  Nyt se on pukannut monta kukkaa, mutta varret tarvitsevat ehdottomasti tuentaa. Muuten koko kasvi rötköttää pitkin pituuttaa muiden kasvien päällä ja väleissä. Eikä ainoastaan kukat vaan myös lehdistö oli jo levällään mullan pinnalla ennen kukkavarsien ilmestymistä.

Valkoherukan lehdet menivät toukkien suihin

Yllättäen jo hiukan ennen juhannusta tuli jonkinlainen puutarhauupumus. Ei ole kovin paljon innostanut lähteä kuopimaan ja nyppimään. Kameran kanssa kiertelykin on ollut vähän innotonta. Ei siinä mitään ihmeellistä, sillä saan moisia kohtauksia tasaiseen tahtiin joka kesä. Milloin mistäkin syystä tai ihan ilman syytäkin. Nyt ehkä tympimistä lisää hurja määrä kaikenlaisia ötököitä, jotka surutta popsivat niin lehtiä kuin nuppujakin.  

Valkoherukoista lähti likimain kaikki lehdet pienten toukkien suihin. Suihkutin pensasta vedellä ja nokkosuutteella. Ja napsin toukkien vallassa olevia lehtiä suoraan muovipussiin. Nyt niitä ei ole näkynyt, eikä toivon mukaan näykään. Kyseessä lienee karviaispistiäinen, jolle kelpaa myös herukanlehdet. Muissa herukoissa, eikä edes karviaisissa toukkaa ei ole vielä näkynyt. Tarkkailussa ovat, sillä karviaispistiäinen tekee toisen sukupolven heinä-elokuussa.

Peittokurjenpolven lehdistä joku ötökkä on tehnyt hyvin ilmastoituja pitsimalleja. Olisivatko kotilot olleet asialla? Niitä olen poiminut sateiden jälkeen ja usein aurinkoisten päivien iltoinakin sen verran runsaasti, että saisi jo riittää. 

Kukkapenkkejä on turha lähteä kiertämään ilman etikkapurkkia, koska joka puskasta löytyy yksittäisiä kotiloita ryömimässä milloin minkäkin kasvin lehteä pitkin. Ilman etikkapurkkia houkutus nipsaista kotilo kasvinlehdeltä nurmikon puolelle on liian suuri. Vaan sieltähän ne mönkivät takuuvarmasti takaisin kukkapenkkiin ruokailemaan. Paras hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä heti ensinäkemältä.

Kriikunapuu on jo kolmatta kesää äkämäpunkin vioittama. Äkämäpunkki vioittaa lähinnä puun lehtiä, mutta kärsii siitä hedelmäkin. Alapihan kriikunat eivät ole aivan näin pahassa kunnossa, kuin tämä pikkupuutarhan kriikuna. En ole juurikaan puille tehnyt kevätruiskutuksia, mutta ehkä sitäkin täytyy harkita. Tai sitten hävittää koko kriikunapuu. Juuri nyt tuntuu siltä, että voisi olla helpompaa vaihtaa johonkin vähemmän ötököitä kiinnostavaan kasviin.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Tälle päivälle luvattiin sadetta ja ennustus pitää paikkansa 100-prosenttisesti. Vettä tulee kaatamalla, mutta siedän sen, kunhan ei taas päivätolkulla sade maata vihmo. Heti auringonpaisteen palattua alkaa taas puutarhassa pöristä, kuin parhaassakin transistoriradiossa. Kimalaisilla on juhlat niin töyhtöangervoissa kuin valamonruusussakin.

Aronian paloa

Muutamaan päivään en ole ehtinyt laisinkaan pihahommiin, joten tänään heti aamusta hain haravan ja kottikärryt ja lähdin lehtitalkoisiin. Nyt alkavat jo omenapuutkin ravistaa lehtiään, samoin syreeneillä on jo melkoinen sulkasato meneillään.

Pensaatkin ovat selvästi luovuttamassa taistoaan ja niitä hiukan ravistaessa lehtiä satoi solkenaan maahan. Angervot ovat kyllä varsin sinnikkäitä ja edelleen myös melko vihreitä. Usein niissä on ollut lehdet vielä lumien sataessa maahan.

Aika paljon olen jo leikannut perennoja, mutta tänään lähti viimeisetkin. Etupihan Bermudankolmiosta napsin mustaksi menneet syysleimut kompostiin. Kuunliljat olen leikannut jo aiemmin, sillä niiden lehdet muuttuvat kylmyydessä limaisiksi klönteiksi, joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kauniiksi.

Tarkoitus oli kaivaa Pikkupuutarhan kivipenkistä kruunuvuokotkin pois, mutta kun viime viikoisen punaisen kukinnon lisäksi myös siniset kruunuvuokot ovat innostuneet nuppuilemaan. Saapa nähdä, ehtivätkö avautua, koska loppuviikoksi on jo luvassa pakkasöitä ja päivisinkin lämpötilan pitäisi pudota alle viiden asteen.

Ilmeisesti syysmyrkkyliljani on kuullut minun manaavan, ettei se nyt niin erityisen näyttävä kasvi ole. Kaksi vuotta sitten istutin tasan kaksi sipulia, kun kaupassa ei enempää ollut. Muistelen istuttaneeni ne samaan paikkaan, mutta nyt minulla on kuitenkin kaksi toisistaan melko etäällä olevaa kasvustoa, jotka pukkaavat kaiken aikaa uusia kukkia. Pikkuisen tässä jo nousee toive, että tällä vauhdillla syreenipenkissä tulee olemaan näin syksyisin violetti vallankumous.

Kummasti yhden tunnin siirto sai tämänkin päivän suorastaan kilvan kipittämään. Menin aamulla ulos ja silloin aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta yhdessä hujauksessa se oli jo metsikön puiden takana matkalla länteen laskeutumaan. Nyt juuri kello on puoli viisi ja ulkona silmin nähden hämärtää. 

Heti, kun aurinko menee metsän taakse, pihassa valo vähenee merkittävästi. Sen huomaa hyvin jo paljain silmin, mutta vielä paremmin kameran objektiivin läpi. Valovoimaa pitää oitis lisätä.

Autotallinurkan vaahtera alkaa olla typösen tyhjä. Alapihan isossa vaahterassa on sen sijaan vielä melkoisesti lehtiä. Tänään haravoin sekä ala- että yläpihaa, eikä se tuntunut laisinkaan niin epätoivoiselta, kuin vime viikolla. Edelleen niitä vaahteranlehtiä kertyi ihan hirvittävät määrät, mutta ehkä itse olin toisenlaisella tuulella. Nautin kuulaasta syyssäästä, matalalta paistavasta auringosta ja siitä, että jokaisella haravanvedolla tuli niin siistiä. Tiedän, että vielä on edessä parikin haravointikeikkaa, mutta jokaisella kerralla määrä vähenee oleellisesti, kunnes homma on taas tältä vuodelta hoidettu.

Vaahterat eivät tänä vuonna kummoistakaan ruskaa järjestäneet, aroniat loistavat sitäkin upeammin. Auringonvalossa ne suorastaan paloivat ja vielä hämärtyvässä illassakin näen niiden upeat värisävyt työhuoneen ikkunasta.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Sulo Heinola, Maija Myrskyluoto, Piparminttu ja Suvi Kullström, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin ihan jokainen.
 

Tänään on kiva päivä jälleen

Pienestä sitä ihminen ilahtuu. Sen sain taas tänään ihan omakohtaisesti kokea tullessani aamulla työhuoneeseen. Pelaguu on avannut nuppunsa. Ja mikä parasta, tämä kellarissa talvehtinut pelaguu on viime keväänä ihan itse siemenestä kasvatettu. Ihan en ole vielä varma, mutta luultavasti Pink Inspire. 

Aiemmin olen yrittänyt pelaguiden talvettamista autotallissa, mutta siellä ne paleltuvat järjestään. Nyt vein kahdeksan pelaguuta kylmenevien päivien saavuttua aluksi autotalliin ja pakkasten tultua siirsin ne kellariin. Kellarissamme ei ole ikkunoita, mutta lämpöä paikasta riippuen 12-15 astetta. Nostin pelaguut isoon pahvilaatikkoon pöydälle, joka on lähellä loisteputkivalaisinta. Ajattelin, että saisivat pahvilaatikosta suojaa ulko-ovesta kuljettaessa pöllähtävälle kylmälle vedolle ja edes vähän valoa. Ukkokullan työhuone sijaitsee kellarissa ja niinpä koko kellarissa on usein valot päällä. Kävin kastelemassa pelaguita säännöllisesti, sillä lämmön vuoksi niiden multa kuivui likimain samaan tapaan, kuin huonetilassa olevien ruukkukukkien. 

Toin pelaguut tänne työhuoneeni ikkunalaudalle helmi-maaliskuun vaihteessa. Kolme pelaguuta oli jo silloin kuoleman kielissä ja ne kuihtuivat samantien. Yksi jaksoi vihertää hetken täällä yläkerrassa, mutta siitä ei ollut eläjäksi. Neljälle vaihdoin mullat ja pari viikkoa sitten aloin antaa niille myös lannoitusta. Muutama päivä sitten huomasin pelaguihin ilmestyneet nuput ja tänä aamuna ensimmäiset kukat ilahduttivat minua avautumisellaan.

Tykkään ihan hurjasti saada postia ja selaan kaikki mainoksetkin. Ukkokulta mutisee mainosten turhuudesta, mutta ainakin niiden perusteella voi tehdä summittaista hintavertailua ja haarukoida, mihin täältä pikkutaajamasta kannattaa lähteä kauppaan. Lähikaupasta saa kyllä välttämättömimmän, mutta kaikki muu täytyykin sitten rahdata kauempaa.

Tänään postilaatikossa oli pari kivaa pakettia. Ensimmäisestä löytyi Viherpeukaloilta tilaamani kruunuvuokon mukulat tai miksi noita pieniä ja mustanpuhuvia möykkyjä kutsutaankaan. Olen aiemminkin ostanut kruunuvuokon mukuloita ja tyhmyyksissäni laittanut ne muiden kukkien sekaan penkkiin. Milläs niitä sieltä nostat vahingoittamatta muita kasveja. Seuraavana vuonna on saattanut tulla yksi tai kaksi kukkaa, mutta sitten ei enää mitään. Nyt aion ryhdistäytyä ja laittaa mukulat ruukkuihin, josta ne on helppo syksyllä kaivaa ylös ja siirtää kellariin odottamaan seuraavaa kevättä.

Toinen paketti sisälsi kaulakorun ja korvakorut. Seija Pajassa ja puutarhassa -blogista tekee itse todella kauniita koruja, tarvittaessa toiveidesi mukaisesti. Tarvitsin lilan/syklaamin värisen kaulakorun ja korvakorut kevään juhliin, mutta kauppojen valikoimista en mieleistäni löytänyt. Olin jo aiemmin ihastellut Seijan blogissa hänen esittelemiään koruja ja siksipä tilasin häneltä talvella sukulaiselleni syntymäpäivälahjaksi avainkorun. Päätin nyt kääntyä uudelleen Seijan puoleen. Minusta nämä Seijan korut on hyvin tehtyjä. Niistä puuttuu tyystin kauppojen rihkamakoruille tyypillinen muovinen kertakäyttöilme, eikä tarvitse pelätä, että helmestä lähtee ensimmäisen käytön jälkeen väri laajoina liuskoina. Hinta-laatu -suhde on siis paikallaan ja parasta, että saa juuri sellaisen korun, kuin toivoo ja haluaa. Aikaa tilauksesta käsissä olevaan koruun ei montaa mennyt. 

Monet osaavat itse tehdä kauniita koruja, minä en. Koska kuitenkin pidän valtavasti koruista ja tykkään niillä itseäni koristaa, on kiva löytää ihminen, jonka puoleen voi tarvitessaan kääntyä.

Vielä ei ole kirsikoiden aika, mutta mustarastaan laulua on ihana kuunnella niin aamun noustessa kuin illan hämärtyessä. Siksipä...

Arvostan enemmän puutarhaani, 

jos siellä on enemmän mustarastaita kuin kirsikoita. 

Luovutan niille mielelläni nuo hedelmät niiden laulua vastaan.

- Joseph Addison -

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Hellepäivän höpinöitä

Ukkokulta ja Poika virittivät viikonloppuna sääaseman leikkimökin vieressä olevaan Juuson juoksunarua varten pystytettyyn tolppaan. Nyt on mahdollista seurata erilaisia säätietoja sisällä olevasta yksiköstä. Valitettavasti sääasema ei kovin paljon kerro tulevasta, ainakaan tällaiselle, joka kovin vähän pystyy tulkitsemaan jotain olemassa olevien tietojen perusteella. Taivas on nyt vetäytynyt kokonaisuudessaan pilveen, mutta lämpöä riittää edelleen 26 asteen verran. Yhtään en ruikuta helteisyyttä ja hikoilemista, sillä tuoreessa muistissa on vielä lumen ja jään paljous ja kolealta tuntunut alkukevät, jossa ei ollut hivenen vertaa lupausta kesästä tai paremmista säistä. Tällaisilla 30 asteen helteillä ei kyllä mitään pihatöitä jaksa tehdä. Tänään sentään luuttusin kaikki talon ulkoikkunalaudat. Musta pelti näyttää kerrassaan hirveältä keltaisen siitepölyn peittämänä ja erilaisten hämähäkinverkkojen kirjomana. 

Riippabegonia

Kesäkukkia on sentään jaksettava kastella, näin kuumalla vieläpä erityisen ahkerasti. Pienessä tilassa oleva multa kuivuu harvinaisen nopeasti ja moni kesäkukka kuolee tehokkaasti jo yhden kunnollisen kuivumisen myötä. Onko kukaan huomannut laskea, miten monta litraa vettä pitää yhden pihan kesäkukille kerralla kantaa? En ole laskenut minäkään, enkä taida laskeakaan. Mutta aikamoisia määriä sitä kyllä saa kiikuttaa, vaikka minullakaan ei mitään hirvittäviä kesäkukkamääriä pihallani ole. Meillä on sekä ylä- että alapihalla harmaat tynnyrit, joihin lasken kaivovettä kastelua varten. Sieltä on sitten pienemmällä kastelukannulla tai ämpärillä ammennettava isompaan kastelukannuun ja sen jälkeen mars vain kukkia kastelemaan.

Tavallinen begonia

Muistiin ei kyllä meikäläisellä ole luottamista, sillä olin aivan takuuvarma, että kellarista löytyisi kesäkukkalannoitetta. Ei löytynyt. Joka kerran pelaguita katsellessani ajattelen, että ne ihan selkeästi kaipaavat ravinnetta, eivät kuki kunnolla. Takaraivossa nakuttaa ajatus, että pitäisi pian päästä kauppaan hakemaan ravinnetta kukille, mutta millään ei kyllä jaksaisi lähteä kuumassa autossa ajamaan naapurikylän kauppaan, koska oman kylän kaupoista tuskin tarvitsemaani ainetta myydään. Ehkä pelaguut selviävät pari päivää ilmankin. Niin, ja laitoinhan minä kukkia istuttaessani multaan kanankakkarakeita.

Tänä kesänä minulla on aika monta pelaguuta. Oman kylän taimikaupasta ostin riippuvaa pelaguuta tuohon rautahäkkyrään ja portinpielen isoihin ruukkuihin. Taimet olivat hauskasti kaksivärisiä jo ostaessani. Jotain tuo rautahäkkyrä vielä kaipaa, ei noista riippuvista pelaguista taida kovin runsaita tulla kesän aikanakaan. Myös piharuukuissa on pelaguita reunoillaan lumihiutaletta ja erästä toista valkoista kukkaa, jonka nimeä en tiedä.

Siemenestä kylvämäni pelaguu ei vielä kuki. Ei ole edes nuppuja, eikä taida ihan heti tullakaan. Tanakasti taimet ovat ruukkuunsa istahtaneet, vaan aika pikkuruisia ne vielä ovat. Tietenkin toivon, että juuri nuo itse siemenestä kylvämäni pelaguut alkaisivat kukkia. Muistan, kuinka viime vuonna tuntui hienolta nähdä ensimmäisten nuppujen avautuvan. Tiesin aivan varmasti, millaisia kukkia on odotettavissa, mutta että on saanut moisen kukan ihan siemenestä kasvamaan. Siinä sitä on juhlaa kerrakseen. Samanlaisen tunteen vallassa käyn iltaisin katselemassa kasvilavaan upottamiani perennapotteja. Pelkäsin kovasti, että sinne ne pienet taimet kuihtuvat ja kuolevat, vaan niistäpä on alkanut tulla vahvoja ja tanakoita taimia, joista osa pitää aivan pian jo siirtää kunnon multaan asumaan. Kunhan nyt ensin pystyisin päättämään, mihin kukin kukka sijoitetaan. Ja kunhan tulee sen verran viileämpää, että ulkona jaksaa jotain tehdä.

Humala

Humala huitelee taivaita kohti ja aivan näinä hetkinä se alkaa taipumaan puutarhaportin keskustaan ja kohtaa portin toista laitaa nousevan kumppaninsa. Jos olisin aikanaan tiennyt - tai ottanut riittävästi selvää - että humala kasvaa noin hurjaa vauhtia ja niin valtavan voimakkaasti ja pitkäksi, olisin toki istuttanut vain yhden humalan. Se olisi riittänyt mainiosti yhden puutarhaportin vihertämiseksi. Tai ehkä en olisi juuri tuohon humalaa istuttanut laisinkaan vaan jonkin hienon kärhön tai köynnösruusun kukkimaan ja ilahduttamaan näyttävyydellään. Muistan kyllä miettineeni, että paikka on hiukan tuulinen ja suojaton aroille köynnöksille, mutta olisihan sitä voinut ainakin yrittää. En kyllä jaksa ryhtyä humalaa poiskaan kaivamaan, sillä arvelen sen olevan työläs homma. Joistakin kasveista vain tietää, että niiden kanssa tulee tappelu, eikä siis kannata ryhtyä niiden tahtoa vastaan tappelemaan. Olkoon siis humala puutarhaportissa. Molemmin puolin, kuten päätetty on.

Tämä perennatuki näyttää toimivan ainakin pionien kohdalla. Hyvin kukat ovat löytäneet tiensä ylöspäin ja kohta pitäisi mennä hiukan korottamaan tukea, jotta kukat auetessaan pysyisivät hyvin pystyssä. Ostin näitä tukia kokeeksi vain kaksi ja viimeksi samassa kaupassa käydessäni niitä ei enää ollut ainuttakaan. Muut pionit tulkoon siis tämän kesän toimeen vanhoilla konsteilla, mutta täytyy ensi keväänä muistaa ostaa muutama lisää. Mitään halpoja nämä tuet eivät olleet, mutta toivottavasti niistä on sitten iloa sitäkin pidemmäksi aikaa.

Rhodo 'Nova Zembla'

Rhodo Nova Zembla on aukaissut kukkansa ja samantien ne ovat alkaneet myös kuihtua. Uutta versoa tunkee tarmokkaasti. Onneksi, sillä en nyppinyt yhtään nuppua pois istuttaessani kasvia toukokuun alkupuolella ja ajattelin, jaksaako se kukkimiseltaan juurtua kunnolla. Ilmeisesti se on ainakin aloittanut juurtumisensa ja tuon kukkimisen nopeus johtunee tästä helteisyydestä. Cunningham's White kukki samanten varsin pikaisesti ja on jo pudottanut lähes kaikki terälehtensä. Aika pikkuruisilta nämä kympin taimet tuolla mullassa nyt näyttävät, mutta joka päivä olen niitä käynyt katsomassa. Josko kuitenkin kotiutuisivat puistopäätyyn ja ilahduttaisivat minua tulevina keväinä kukinnallaan.

 

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

Löysin aiemmin keväällä varastoistani muutaman Anemonen mukulan ja tuikkasin ne kukkapenkkiin. Sieltä nyt pilkistää pikkuisen sinistä ja punaista. Anemonet ovat tosi nättejä, mutta kovin paljon en ole harrastanut näitä mukulakasveja sen vuoksi, että syksyllä on muutenkin ihan riittävästi hommia, enkä ole yhtään innostunut kaivamaan mukuloita mullasta muualle talvehtimaan. Enkä myöskään keväällä muista riittävän ajoissa laittaa mukuloita esimerkiksi ruukkumultaan aloittamaan kasvuaan kukkiakseen ajoissa pihamaalla. Puutarhatöissä lienee viisainta keskittyä sellaisiin hommiin, jotka sujuvat ilman erityisiä paineita. Siinä vaiheessa, kun päätä särkee ja ahdistaa mukuloiden unohtaminen, on ehkä multasormiharrastuksesta tullut liian tosikkomaista. Mainittakoon, että olen huomannut eri ihmisillä olevan selkeästi erilaisia innostuksen ja kiinnostuksen kohteita ja toiset vain yksinkertaisesti ovat parempia yhdessä asiassa ja toiset jossain muussa. Sitten on niitä, jotka ovat hyviä hengästyttävän monessa lajissa, mutta niihin minä en kyllä kuulu.

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Puutarhassa tulee yleensä ihasteltua ja kuvattua niitä isoja ja näyttäviä kukkia. Joukossa saattaa kuitenkin olla vaatimattomampia kasveja, jotka ilman muuta ansaitsevat tulla huomatuiksi ja esitellyiksi.Tällainen on Tädyke eli Veronica, jonka monet taitavat tuntea paremmin sinikukkaisena. Tämä minun valkokukkainen lienee Unelmatädyke eli Veronica gentianoides. Miten olenkin tunkenut kukan sellaiseen paikkaan, että se helposti jää vieressä kasvavien varjoon niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin. Taidanpa siirtää nämä kosteampien säiden tultua paremppaan paikkaan. Hyvä, että tuli puheeksi ja anteeksi tädykkeeni, yritän huomioida sinut jatkossa paremmin.

Ihan tavallinen kuusivauva

Viime kesänä istuttamamme pikkuruiset kuusentaimet ovat elossa jokikinen. Pelkäsin kovasti talvella kaadetun koivun pöllejä alapihalla raahatessamme ja oksia siivotessamme, että nyt tuli tallatuksi jokunen kuusivauva. Ei tallattu, ei ainakaan hengiltä. Nuo pienet taimet ovat vielä aika taipuvia, enkä ole onnistunut edes ruohonleikkurilla tuuppaamaan yhtäkään nurin. Pirteän vihreitä kerkkiä on nyt kaikissa taimissa, eikä niitä parane mennä sieltä napsimaan, sillä muutenkin taitaa vanhainkoti meidät ennen tavoittaa kuin kunnon kuusiaita.

Huomenna on varsinainen syntymäpäivien kavalkadi; äitini täyttää 80 v, tyttäreni 29 v ja muutama muu henkilö näiden lukujen väliltä. Askartelin urakalla kortteja, joista tässä kaksi. Eivät tietenkään ole todellisuudessa noin kieroja, kunhan kameran kuva vähän kipristää. Juhliminen jää tältä erää vähemmänpuoleiseksi, sillä äiti pääsee huomenna sairaalasta ja hän tuskin jaksaa hetimiten ryhtyä vieraita vastaanottamaan. Lapsi taasen on tietenkin arkipäivänä töissä ja sen jälkeen taitaa jatkaa kakkostyötään eli kengittää hevosia.

Niin se taas tämäkin päivä kääntyy iltaa kohti. Ulkona syömisen, kahvittelun ja puutarhan töllistelemisen voikin tältä päivältä päättää sellaiseen rentoon kastelukannuilla punnertamiseen eli kukkien kasteluun. Pilvetkin näyttävät taas väistyvän taivaalta ja sinisyys valtaa alaa. Rohkeasti siis kasteluhommiin ja siinä ohessa hyttysten syötäväksi.