Ruusuja, ruusuja - ei nyt sentään miljoonaa

Rosa Ritausma

Puutarhani ruusuilla ei ole ollut paras mahdollinen kesä. Ensin ankara talvi kuritti joitakin pensasruusuja niin kovalla kädellä, että kaksi niistä otti ja kuoli kokonaan. Kirvoja ja kaikenlaisia öttiäisiä on ollut pilvin pimein, eikä välttämättä ruusuille mieluisia. Sateitakin on tullut melkoisesti ja välillä niin kovalla voimalla, että terälehdet ovat karisseet kilpaa maahan ja jäljelle jääneet ruskettuneet ennen aikojaan.

Ritausmasta talvi vei kaikki pidemmäksi kasvaneet versot. Siitä huolimatta se kasvatti reippaasti uusia oksia ja pukkasi niihin valtaisan määrän nuppuja. Helteillä nuppujen viereen pitäisi ilmeisesti leiriytyä saadakseen avautuvista kukista kelvollisia kuvia. Kosteus ja lämpö saavat kukinnan etenemään nupusta lakastumiseen pikavauhdilla. Ritausmalle tyypillisiä tylliunelmakuvia en ole tänä kesänä onnistunut saamaan laisinkaan. Se on joko tiiviissä nupussa tai seuraavana jo lähellä laskastumista.

Neilikkaruusu - Rosa rugosa F.J. Grootendorst

Ruusuinnostukseni on kohtalaisen tuoretta, joten suurin osa pensaistani on vielä nuoria. Lisäksi perustin ruusuja varten naapurin aidan (aidan, jota ei enää ole) viereen uuden ruusupenkin, jonne siirsin muutamia ruusupensaita. Juuri näistä pensaista kaksi kuoli ja muutkin lähtivät hyvin kituliaasti keväällä kasvuun. Kuolleiden tilalle hankin uudet eli kirjoapteekkarinruusun ja Ilon.

Rosa rugosa 'Sävel'

Lumoa ja Sointua lukuunottamatta kaikki ovat tehneet edes muutaman kukan, joista olen ollut kovin iloinen. Ajattelin, että käyttäköön voimansa kasvuun ja kukkikoon sitten ensi vuonna runsaammin. Eilen illalla löysin runsaasti nuppuja sekä neilikkaruususta että  Sävelestä. Ja tänä aamuna myös yläpihan teresanruususta. Juuri, kun vihdoin muistin kaivaa esille tiedot ruusujen leikkaamisesta. Päivölän ruusuretkellä heinäkuun alussa päätin niin vakaasti, että heti ensi tilassa noudatan Peter Joyn oivallisia leikkausohjeita, mutta niin vain on sekin jäänyt tekemättä.

Rosa Ritausma

Ihan hyvin voisin tietenkin tämänkin ajan käyttää puutarhassa työskentelyyn, mitä nyt istun näpyttelemässä postausjuttuja. Tunnustan aivan rehellisesti laiskottelevani koko viikonlopun. Koska tänään (su 31.7.) on ukkostanut ja satanut oikein kaatamalla, tyhjennän kameraa kuvista, tallennan ja nimeän niitä ja postaan, postaan, postaan....  Silloin, kun juttu kulkee, on paras antaa näppiksen laulaa. Tulee nimittäin taas niitäkin päiviä, jolloin päästä ei saa ulos sanan sanaa. 

Ja ystävät, ajastus on erinomainen keino julkaista postauksia itselleen sopivina ajankohtina. En siis todellakaan istu työhuoneen tietokoneen ääressä päivä toisensa perään. No, ehkä tablettia tulee nykyisin räplättyä turhankin paljon. Tabletilla käyn läpi päivän uutiset, katson säätiedotuksen ja tietenkin luen teidän kaikkien postauksia, illalla sohvalla istuen.

Sadepisaroiden tanssi pergolan katolla

Nyt saa jorinat riittää. Siirryn Donna Leonin pariin lukemaan, miten komisario Guido Brunetti Ansionsa mukaan -kirjassa ratkaisee kadonneiden arvokirjojen tapauksen. Kunhan ensin ruokin kissan ja käyn sulkemassa kasvarin oven.