Kyllä tarkenee

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Mennyt viikonloppu taitaa lämpötilansa puolesta jäädä yhden jos toisenkin mieleen poikkeuksellisen kuumana. Meidän leveysasteillamme kesällä saakin olla aurinkoista ja lämmintä. Pitkän ja pimeän talvikauden kestää paremmin, kun on saanut tankata kesää oikein kunnolla. Vaan kieltämättä yli 30 asteen lämpötilat ovat jo hienoista liioittelua. Vähän pelottavaakin ajatella, että tällaisista ääri-ilmiöistä saattaa tulla jokakesäinen kärvistelytapahtuma meillä pohjolassakin.

 
Sääasemamme päivämäärä ja kelloaika ovat reippaasti etuajassa. Kyseinen lukema 36.7 on lauantailta 27.7. klo 15.36. Sääaseman anturi on aurinkoisessa paikassa, vaan eipä varjon mittarikaan paljon jälkeen jäänyt sen näyttäessä samaan aikaan 34 astetta. 

Keittiön ikkunalaudalla olevan mittarin anturi on täydellisessä varjossa ja muutenkin viileässä paikassa. Silti se osoitti 29.9 astetta. Kummelin tokaisuja mukaillen: "Kyllä tarkenee!"

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Näillä helteillä on hyytynyt minunkin moottorini. Ei tee mieli pihalle kaivamaan tai rikkaruohoja nyppimään. Jotain hyödyllistä aikaansaadakseni pesin lauantaiaamuna autotallin, varaston, pesuhuoneen ja saunan ikkunat. Näiden tilojen ikkunat eivät ole kovin suuria ja sijaitsevat talon varjoisemmassa päädyssä. Ihan oli inhimilliset olosuhteet työskennellä. Mieli kohosi melkoisesti poistaessani tekemättömien töiden listalla pitkään roikkuneiden pikkuikkunoiden pesun.

Alcea rosea - Tarhasalkoruusu

Perjantaina sadetin kasteli kasvimaa-aluetta pidemmän aikaa ja kasvihuoneeseen sekä ruukuille on tietenkin vettä kannettava säännöllisesti ilman helteitäkin. Ensi viikoksi säässä on luvassa muutos huomattavasti viileämpään, joten silloin voi taas paneutua puutarhaprojekteihin. 

Alcea rosea - Tarhasalkoruusu

Yleensä aurinkoisina viikonloppuina naapuristosssa on touhua ja elämää. Leikkipaikalla lapset keinuvat ja juttelevat kirkkailla äänillään. Pallokentältä kuuluu pallon potkuäänet ja pompotus. Siellä täällä ruohonleikkuri säksättää, koirat haukkuvat ja joku nakuttaa vasarallaan. Tämä viikonloppu on ollut poikkeuksellisen hiljainen. Silloin tällöin auto ajaa ohi, mutta muuten vain tuuli suhisee hiljaa puissa. Kaikki ihmiset ovat painuneet kotiensa varjoon tai lähteneet järvien rannoille vilvoittelemaan. Tällainen hiljaisuus tuntuu oudolta.

Variksella on puiston nurmialueet yksityiskäytössään.

  
Nyt on lupa huoletta maata varjossa hyvän kirjan kanssa. Muuta ei tässä helteessä jaksakaan.
 

Viikonlopun kynnyksellä

Lilja Spring Pink - näköjään väri haalenee vuosi vuodelta

Arvatkaa mitä, meillä sataa. Aamulla alkoi, eikä taukoa ole näkynyt. Viikonlopulle on sentään luvassa poutaa ja jopa aurinkoa. Tämä perjantaipäivän sade näkyi ennusteissa koko viikon, joten olin organisoinut kodin siivouksen ja muita hommia juuri tälle päivälle. Yleensä meillä on edes jonkinlainen siivous viikottain, mutta viime aikoina on ollut sen verran kiirettä, etten ole ehtinyt edes imuroimaan. Sehän näkyi. Näin kesäiseen aikaan ikkunoiden ja ovien ollessa yötä päivää auki, kärpäsiä ja kaikenmaailman pikkuötököitä tulee sisään ja kun eivät löydä enää tietään ulos, tuppaavat kuolemaan nurkkiin. Vähintäänkin niitä piti imuroida nurkista.

Lilja Lollypop

Kameran kanssa en ole ehtinyt pihalle tai puutarhaan. Enpä paljon muutenkaan. Keskiviikkona menin illan suussa kastelemaan kasvariin tomaatteja ja kurkkuja ja unohduin sille tielle. Yhtäkkiä löysin itseni kitkemässä pikkutalviota ruusupuskasta. 

Kun suunnitelmallisesti lähden pihahommiin, varustaudun asianmukaisin taminein. Pihavaatteet, saappaat tai muut pihajalkineet ja käsineet vähintäänkin. Mutta yllättävän usein lähden vain kiertelemään ja unohdun ensin nyppimään yksittäisiä rikkaruohoja. Ja niinhän siinä usein käy, että lopulta esillä on talikot ja lapiot ja eukko mullassa päästä varpaisiin.

Jokin tumma lilja nupulla.

 
Sainkin melkoisen alueen putsattua pikkutalviosta ja tunsin suurta tyytyväisyyttä aikaansaannoksistani. Enää ruusupuskan keskelle jäi kasvusto, joka vielä pitäisi nyhtää pois. Sinne mennessä on kyllä pukeuduttava kunnolla, sillä korkeaksi ja tiheäksi kasvaneen juhannus-, punalehti ja Hansaruusupöheikön keskelle ei parane hihattomassa asussa mennä kitkemään. Jokin hattukin on paras laittaa päähän, sillä piikkiset oksat takertuvat hiuksiin ja 60-luvun tupeerattu kampaus on ilman tilaustakin valmis.

Pioniunikko - Papaver somniferum

Sen verran iltamyöhään tehty kitkentähomma jäi päähän pyörimään, että heräsin varhain aamulla miettimään kukkapenkkejä ja puutarhaa ylipäätään. Mielessäni jo kaivelin paria penkkiä tyhjäksi ja istuttelin uusiksi. Onneksi sitä aamun valjetessa huomaa yölliset suunnitelmat hiukan ylimitoitetuiksi ja järki palaa mukaan kuvioihin. Ehkä ei sentään tarvitse niin suuria mullistuksia tehdä, kuin mitä yön hämäryydessä on mielessään kuvitellut.

Alppipiikkiputki -Eryngium alpinum

Pari päivää meidän nurkilla oli upean aurinkoista ja lämmintä. Keskiviikko oli jo ennakolta varattu muihin tehtäviin, mutta torstaina oli ajatuksena vihdoin ryhtyä betonihommiin. Koko kesän on ollut tarkoitus tehdä uusia astinlaattoja, joiden avulla isompien istutusalueiden hoito sujuisi paremmin. Säälittää runnoa isoilla jaloilla mitä tahansa pusikossa kasvavaa. Mutta, kun sinne asettaa nätin betonilaatan, askellus sujuu huomattavasti kivuttomammin.

Oranssi lilja kukkii uskollisesti vuodesta toiseen

Torstaiaamuna heräsin kuitenkin aamuvarhaisella vilkkaiden pikkutalviokitkemisunien jälkeen huonovointisena. Olen äärimmäisen harvoin millään tavoin kipeä, eikä nytkään kyse ollut ilmeisesti mistään vakavasta. Olo oli vain niin hutera ja vatsassa kiersi ikävästi, että jätin suosiolla betoniurakan johonkin toiseen hetkeen. Ilman muuta harmitti, sillä aurinkoiset päivät ovat viime aikoina olleet kortilla. Siis aurinkoiset vapaapäivät. Päivän mittaan olo normalisoitui ja iltapäivällä kävin jo leikkaamassa nurmikon. Se, kun näyttää nyt kasvavan ajatustakin nopeammin. Ja, kun tietää sateiden olevan tulossa, täytyy käyttää poutaiset hetket hyväkseen.

Myskimalva - Malva moschata

Tänään kiirehdin heti aamupalan jälkeen räpsimään muutaman kuvan. En ehtinyt kiertää edes osaa puutarhasta, kun jo isot, raskaat pisarat putoilivat niskaani. Muutama kuva sentään tallentui ennen rankkasateen alkamista. Puutarhaportista kulkiessani luulin ensin portin oikealle puolelle istutetun tuntemattoman kärhön jo kukkivan. Vaan ei. Vaaleanpunainen myskimalva oli kurkottanut versonsa kärhön lehdistöön ja avannut nätit kukkansa. Sopii se minulle näinkin. Kärhö kukkikoon, kun ehtii. Malva hoitakoon osuutensa siihen saakka.

Rosa Sommerwind

Vasemmanrinteen maanpeiteruusutkin ovat alkaneet ihan yllättäen kukkimaan. Mitenkäs niitä olisin huomannut, kun en ole juurikaan ehtinyt puutarhan vaiheita tarkkailemaan. Täytyy sanoa, että aika sinnikkäitä ja kestäviä nämä Sommerwindit ovat. Talvella niiden päälle kolataan kaikki yläpihan lumet ja keväällä taisin muutaman kerran talloakin näitä ruusuressukoita lunta levittäessäni, jotta se sulaisi nopeammin. Toisaalta juuri paksu lumikerros saattaakin olla ruusujen tuki ja pelastus.

Väriminttu - Monarda didyma

Kiermurapenkistä löysin ilokseni muutaman värimintun aloittamassa kukintaansa. Nämä jo luulin talven ankaruuteen menettäneeni, mutta niin vai muutama verso kukkapenkistä on ilmoille ponnistanut. Jälleen kerran yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka ei kannata kovin varhain keväällä ryhtyä menetyksiä murehtimaan. Moni kasvi mönkii mullasta normikesänäkin aika myöhään ja kurjan talven jälkeen ehkä sitäkin enemmän jälkijunassa.

Syysleimu - Phlox paniculata

Vaikka elämme juuri nyt parasta kesäaikaa, monet syyskauden kukkijat ovat jo aloittamassa vuoroaan. Syysleimuissa on talon aurinkoisemmalla puolella jo isot nuput. Meidän pihalla valo-olosuhteet vaihtelevat sijainnista riippuen melkoisesti. Siksi leimujen ja monien muiden kasvien kukintahaitari venyy melkoisesti. Kun aurinkoisella paikalla jonkun kasvin kukinta on jo ajat sitten ohitettu, toisaalla sama kasvi vasta aloittelee. Ei hullumpaa.

Aurinkoisina päivinä myös Juuso tykkää ulkona olemisesta. Kuumina hetkinä se etsiytyy jonkun puskan varjoon. Puhina ja kuorsaus vain kuuluu ohi kulkiessa.Tällaisina sadepäivinä Juuso nautiskelee mieluummin sisällä ja kuivassa. 

Alkuviikosta kiskaisimme Juuson korvanjuuresta kesän ensimmäisen punkin. Olen laittanut Juuson niskaan säännöllisesti neljän viikon välein punkkiöljyä, mutta nyt öljytankkaus oli päässyt unohtumaan. Kenties öljy olisi estänyt punkin, kenties ei. Kiedoin kissan isoon pyyhkeeseen ja pidin sitä paikallaan, kun Ukkokulta nyhti pihdeillä punkin irti. Juuso ei hommasta tykännyt laisinkaan ja voivotteli pyyhkeen sisällä surkeasti. Ei se kuitenkaan pitkään jaksanut vihoitella, vaan jo hetken kuluttua hyppäsi viereeni kehräämään.

Myskimalva - Malva moschata

Huomiselle on taas luvassa lämmintä ja kesäistä, joten Juuso ja mammansa toivottavat kaikille mukavaa viikonloppua. Kesä jatkuu, ihanaa!

PS. Liljoja pitääkin istuttaa aimo annos lisää. Meidän pihalla niiden kukinta on vasta aluillaan, mutta vaisulta näyttää. Enpä kyllä ole niihin vähään aikaan juurikaan panostanut, joten kirjattakoon liljatarpeet muistiin.
 

Vielä löytyy väriä

Kärhö - Clematis Rouge Cardinal

Olen ihan ääneenkin murehtinut, ettei omassa pihassa ole enää kukkijoita ja yleisväri alkaa kohta olla enemmänkin ruskea, kuin mitään muuta. Tulinpa puhuneeksi läpiä päähäni ja ihan julkisesti. Eilen tein pikaisen tarkistuskierroksen pihalla ja puutarhassa. Löytyihän sieltä väriä. Kärhö Rouge Cardinal näyttää olevan varsin innokas kukkimaan. Useita kukintoja on avoinna samanaikaisesti ja uusia nuppuja monen kokoisena. Samassa kartiossa kiemurteleva Multi Blue kukki aikansa, mutta sitten väsähti ja nyt näyttää lykkäävän pääasiassa vartta ja lehtiä.

Kärhö - Clematis Multi Blue

Naapurin aidan vieressä sijaitsevassa betonirenkaassa taasen Multi Blue kukkii oikein terhakkaasti. Tuon pajukartion toisella puolella taasen Joh Paul II ei ole tehnyt ainuttakaan kukkaa. Ei nupun nuppua. Vartta on sillekin kertynyt ja ihan hyväkuntoisen näköisiä. Katsotaan, selviävätkö nuo talvesta ja kukkivatko ensi kesänä. Samaan betonirenkaaseen laitoin muutamia krassin siemeniä, jotka sitten kasvaessaan meinasivat tukehduttaa kärhöt kokonaan. Niinpä niitä krasseja on täytynyt karsia vähän kovakouraisemmin. Ajattelin, että krassit peittäisivät ruman renkaan tehokkaasti, minkä ne kyllä ovat tehneetkin. Toisaalta myös keväällä renkaan ympäriltä tapille leikkaamani Norjanangervot ovat kasvaneet varmasti metrin ellei enemmänkin. Kohta ei betonirengasta ole tarpeen naamioida mitenkään.

Tiikerinlilja

Liljat ovat jo kukintansa loppusuoralla ja joidenkin varsia olen jo leikannut kokonaan pois niiden muututtua täysin ruskeiksi ja vähän limaisiksikin runsaiden sateiden myötä. Tämä tiikerinlilja, jonka nimeä en ole laittanut muistiin, on avannut vihdoin pulleiksi turvonneet nuppunsa. Se on kasvattanut varttakin niin pitkälti, että piti laskeutua polvilleen hänen hienoutensa alle saadakseni kuvan tuosta etupuolesta.

Ruukkuun istutetut messusipulit ovat kaikki kukintansa hoitaneet kunnialla ohitse. Ainoastaan yksi sipuli työnsi vartensa vähän myöhemmin esiin ja kasvatti pari nuppua, joista sitten sukeutui tällaisia kaunottaria syyskuun alkumetreille ihailtaviksi.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Maurinmalvan pitkän hujoppi varsi makaa kukkapenkissä pitkin pituuttaan, mutta enpä ole raaskinut sitä käydä pätkäisemässä, sillä yksittäisiä kukkia varresta tulla tupsahtelee tasaiseen tahtiin. Josko viikonvaihteessa ehtisi kerätä siemeniä siitä ensi kesää varten. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Myös verikurjenpolvet kehittävät yksittäisiä kukkia syyspäivien iloksi.

Tarhakurtturuusu - Rosa Ritausma

Ritausmassa on runsaasti nuppuja ja kyllä se ne vielä avaa. Tällä pensaalla ei vielä ole kokoa paljoakaan mihinkään suuntaan ja sade painoikin sen painavia kukkanuppuryppäillä varustettuja oksia maahan, jolloin avautuvat kukat pilaantuivat nopeasti. Yritin kyllä tukea oksia, mutta kun niillä on niin vähän mittaa, niin matka multaan oli varsin lyhyt. Nämä uudet nuput ovatkin pensaan korkeimmalle ulottuvissa oksissa, joten ehkä pääsen kuvaamaan ehjiä kukintoja.

Tarhakurtturuusu - Rosa rugosa 'Sointu'

Keväällä hankitut kotimaiset uutuusruusut eivät paljon ole kukkineet. Tämä Sointu on nyt syksyn tullen innostunut muutamilla avautuneilla kukinnoilla. Pääsen vähän herkuttelemaan sillä, mitä nämä ruusupensaat mahdollisesti tulevaisuudessa tarjoavat.

Maanpeiteruusu - Rosa Sommerwind

Maanpeiteruusut siirsin kesäruukuista Oikeaan rinteeseen muutama viikko sitten. Silloin ajattelin, että hyvästi kukinta. Pidin kuitenkin tärkeämpänä sitä, että ruusut ehtisivät juurtua hyvin ennen talvea. Ilmeisesti siirto ei niitä paljon kiusannut, sillä kukkia on tullut kaiken aikaa lisää. Nyt vain toivotaan, että selviävät tulevasta talvesta.

Jaloruusu

Siirsin myös pari jaloruusua Kurgaanista Kärhöpenkkiin, jotta saisin näiden ruusujen jalostuskohdat syvemmälle multaan. Kurgaanissa ne ovat kasvaneet rinteessä, josta sade näyttää huuhtovan multaa pois. Tämän ruusun olen saanut nimettömänä, mutta ajattelin, että menee syteen tai saveen, sen mahdollisuudet ovat paremmat muualla kuin Kurgaanissa. Eipä ainakaan kukinta häiriintynyt, vaan uusia nuppuja on tulossa yhäkin.

Kaunokainen - Bellis perennis

Kaunokaisia en ole koskaan aiemmin saanut meidän puutarhassa menestymään. Kukkivat kesän ja katoavat sitten tyystin. Keväällä löysin varastoistani pussillisen kaunokaisen siemeniä ja laitoin ne itämään. Lämpimien tultua vein itäneet versot kasvimaalle ja annoin niiden vahvistua siellä purkeissaan. Heinäkuussa tyrkkäsin taimet erään kukkapenkin reunaan ja ajattelin, että siinä niille on hyvä paikka. Jos vaikka leviäisivät nurmellekin. Taisivat tykätä, sillä nepä riehahtivat kasvamaan ja kukkimaan. Katsotaan, näkyykö Kaunokaisia ensi keväänä. Ja jos kasvavat, leviävätkö nurmelle.

Juuso - ikioma kuorsaava kotikissa pörheänä

Mutta tämäpä karvainen kukka se kukkii päivästä toiseen. Taitaa kissan vanhenevia luita paleltaa, sillä ulkona se ei enää viihdy laisinkaan. Heti, kun mamma ilmestyy näköpiiriin, alkaa sen päiväinen rutiseva naukuminen, että sisälle pitäisi päästä. Iltaisin on mamman mukava nukahtaa sänkyynsä, kun selkää lämmittää pehmoinen karvakerä. Muuten Juuso viihtyy olohuoneen pöydän alle sijoittamassani korissa. Korin ostin Juuson ollessa pentu, mutta ei se siellä juurikaan edes käynyt, nukkumisesta puhumattakaan. Ehkä kori oli väärässä paikassa tai mikä lie väärin. On se vaan kotoisaa katsella telkkua ja kutoa sukkaa, kun pöydän alta kuuluu miehekäs kuorsaus. Eikä siellä Ukkokulta kuorsaa. Ei, kyllä hän istuu siinä vastapäätä toisella sohvalla. Juuso siellä kuorsaa nousten aina välillä istumaan ja vaihtamaan asentoa jatkaakseen jälleen moottoroituja uniaan.