Aikuista leikittää

Pikkuisen olen ehkä höynähtänyt, sillä viime päivät olen touhunnut leikkimökin parissa. Meillä kun ei ole lapsenlapsia, ei edes lupausta sellaisista. En ole halunnut leikkimökkiä pihapiiristä hävittää, enkä muuttaa sitä Ukkokullan ehdotuksesta puuvajaksi. Hetken mietin mökin muuttamista vaikkapa jonkinlaiseksi kesämajaksi, mutta kalustaminen muodostui vaikeaksi. Kun en osaa itse mitään huonekaluja rakentaa, eikä valmiina kohtuuhintaan minimittaista mistään löytynyt.

Leikkimökki kaipasi kuitenkin maalia niin ulko- kuin sisänpintaankin. Ulkoseinät laitoin entiseen tapaan punamullalla, mutta sisälle tuli enemmän valkoista. Lattia oli aiemmin punainen ja nyt se virkistyi valkoisella. Heitin rikkinäisiä leluja pois ja osan vein kellariin. Ostin uudet verhotangot ja ompelin vattuverhot.

Nukensänkyynkin olisi vielä tarkoitus laittaa uudet petivaatteet. Lisäksi näissä kuvissa häiritsee ikkunaristikot, jotka ulospäin uudelleen maalattuina näyttävät ihan siisteiltä, mutta sisälle päin maalaamaton pinta näyttää tosi törkyiseltä. Ehkä nappaan ristikot kokonaan pois. Ne on aika höllästi kiinnitetty. 

Nyt onkin hetken aikaa paimentamista, kun mökkiin saapuu lapsivieraita. Ajatus on, ettei sinne kannettaisi altaasta vettä, eikä keitettäisi risusoppaa. Onkohan se liikaa vaadittu?  Lapsia vartenhan leikkimökit yleensä ovat. Niin, ja katto odottaa edelleen uutta huopakatetta.

Tässä eräänä aamuna heräsin täyteen hiljaisuuteen ja ensimmäinen ajatus oli, minne istuttaisin toiveissa olevan Rosa Hurdalin. Siitä oli muutama päivä sitten parikin postausta ja hetihän moinen kauneus alkoi mielessä kaihertaa. Heräämisen hetkellä kello oli aika vähän ja yritin nukahtaa uudelleen. Mutta siitä ei tullut yhtään mitään, kun mielessä pyöri ruusut ja kukat ja kaikki puskat. Pyörittelin puutarhani eri paikkoja ajatuksissani ja yritin sijoittaa ruusupuskaa milloin ylä- milloin alapihalle. Lopulta tuntui, että pää on kuin puskakaruselli ja nousin ylös.

Tänään menin aamusta siivoamaan Pikkupuutarhaa, jonka poluille kevätkaihonkukat, pikkutalviot ja metsäruusun oksat tekivät valloitusretkiään. Kaikista kasvien sekaan ujuttautunieista rikkaruohoista puhumattakaan.

Polut ovat jo muutenkin melko kapeat ja kasvien ryhdyttyä kättelemään toisiaan kulkuväylän ylitse, alkaa kulkeminen etenkin sateella olla varsinaista rämpimistä. Enkä myöskään pidä ajatuksesta, että Pikkupuutarhassa kulkiessani paljaihin kinttuihini ottaisi punkki tai pari kärsillään kiinni. Tämä taisi nyt olla kolmas kerta tänä kesänä, mutta hetken on taas siistiä.

Kärhö Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Siellä Pikkupuutarhan poluilla hikisenä rikkaruohojen parissa ähkiessäni tajusin, että täällähän on parikin hyvää sijoituspaikkaa ruusuehdokkaille. On suojaa, lämpöä ja riittävästi tilaa kasvua varten. Ja vieläpä paikka, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Näin ne palaset aina loksahtavat paikoilleen, kunhan vain malttaisi antaa ideoiden muhia. Suurin ongelmani puutarhan rakentamisessa taitaakin olla turha hosuminen, joka sitten johtaa kasvien pyörittämiseen ympäri tonttia, kunnes ne vihdoin joko löytävät paikkansa tai heittävät epätoivoisena henkensä.

Nukkapähkämö - Stachys byzantina

Pikkupuutarhassa on Nukkapähkämö vihdoin ryhtynyt kasvamaan ja näyttäisi olevan nupullaankin. Se ei ehkä ole niitä näyttävimpiä kasveja, mutta kokeilkaapa, miten ihanat lehdet sillä ovat. Pehmeitä, kuin Juuson turkki. Ja nimi Nukkapähkämö on miltei yhtä mukava kuin Helminukkajäkkärä - jota minulla ei vielä ole.

Kuvaaminen normiobjektiivillakin oli tänään erittäin hankalaa, sillä tuuli puhaltaa vieläkin puita vaakatasoon. Eikä tuosta kuvasta edes näy, että lehti ja oikeastaan koko kasvi varsineen todellakin on kuin pehmeän karvan peittämä. Aivan ihanan tuntuinen. Jos olisin aikeissa rakentaa aistipuutarhaa, tämä kasvi kuuluisi kyllä aivan ehdottomasti sellaiseen.

Oli ihan pakko ikuistaa lämpömittari - siis perjantaina. Lukema +32 on silkkaa aurinkolämpöä, kuin etelämerensaarilla ikään. Niin ihanasti lämpö helli paljaita käsivarsia vielä illan varjossakin. Tänä aamuna mittari näyttikin sitten +15, mutta koska olin lähdössä pihahommiin, ei se haitannut laisinkaan. Ja tulihan aurinkokin lopulta esiin lämmittäen ilmaa ihan hyväksyttäväksi kesäsääksi. Kunnes sitten iltapäivän aikaan taivas vetäytyi jälleen pilveen, tuuli alkoi ujeltaa nurkissa ja nyt sitten tuoksuu saapuvalta sateelta.

Mikä siinä muuten on, että aina kun olen siivonnut yläpihan hiekkakäytävät, tulee aivan mahdoton tuuli ja heittelee kaikenlaista sälää pitkin pihaa. Siivottu piha on kyllä todellinen hetken ihme.

Kurkut kukkivat kasvarissa ja muutenkin on kaikkea kivaa tiedossa. Huomenna veljentytttö tulee meille ja keskiviikkoaamuna lähdemme kaksin hänen kanssaan Tallinaan. Tarkoitus on mennä katsomaan Kardiorgin linnaa, jonne olen ollut menossa ties kuinka monta kertaa aiemminkin, mutten ole tullut sittenkään menneeksi. Siirin kanssa olemme tavanneet käydä joka kesä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta tänä vuonna näytelmä on vähän liian aikuismainen. Onhan Siiri jo 13-vuotias, mutta 1700-luvun ranskalaisen aateliston valheet ja viettelykset eivät nyt oikein houkutelleet. Ja tämä näytelmä olikin suunnattu enemmän aikuisille, eikä koko perheelle, kuten aiempien kesien näytelmät.

Ja tottahan käymme Siirin kanssa syömässä oikein tuhdit mansikkaleivokset. Se kuuluu jokakesäiseen repertuaariimme.

Clematis Multi Blue

Toinenkin kutkuttava juttu on ilmaantunut kalenteriin. Eli lähdemme syyskuun puolivälissä tyttären kanssa muutaman päivän reissulle Lontooseen. En ole koskaan Lontoossa käynyt, enkä muuallakaan Englannissa, joten hiukan jännittää. Tytär oli vuosia sitten Ukkokullan kanssa Lontoossa ja on innostunut lähtemään uudelleen. Odotan matkaa jo kovasti ja ainoa, mikä vähän huolestuttaa, on se, ettei muutamassa päivässä ehdi kuin päältä raapaista tuollaista kaupungilegendaa.

Kuva netistä - kenen lie

Ja seuraavaksi sohvalle oikaisemaan työtupeamasta jäykkää selkää. Huomenna pidänkin vapaata ihan kaikista hommista - tai niin nyt tällä hetkellä väitän. Kokemus on tupannut osoittamaan ihan muuta. Yllä oleva kuva on siinä mielessä ajankohtainen, että vanha kännyni alkaa olla väsähtänyt ja tulevaisuudessa lienee uuden hankinta.
 

Kesäpäivä pihamaalla

Jihuu, tänään on ihan oikea kesäpäivä. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämmintä on. Niin lämmintä, että tarkenee shortseissa ja t-paidassa. Huikean ihanaa. Syötiinkin pihapöydän ääressä, kuten oikeaan kesään kuuluukin.

Unikkoa väsyttää

Unikot kukkivat lautasenkokoisina väriläiskinä. Ne ovat viime vuosina lisääntyneet mukavasti ja niitä on sekä ylä- että alapihalla. Näin kukinta-aika pitenee, kun valo-olosuhteet ovat erilaiset, eikä aurinko paista molempiin paikkoihin yhtä intensiivisesti. Osa unikoista on jo pudottanut terälehtensä ja kohta siemenkodat ovat täynnä heliseviä minisiemeniä.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Näyttäviä pioninkukintoja odotellessa sopii ihastella myös puutarhan pienempiä kukkia. Kattomehitähti on läheltä katsottuna tavattoman kaunis ja ansaitsee parikin polvistumista sen ääreen ihailemaan.

Synnyinsijoillaan kärhöt kiipeilevät isojen puiden ja pensaiden lomassa, niiden oksilla ja rungoilla. Muutama vuosi sitten istutin Multi Blue -kärhön Pikkupuutarhan kriikunan juurelle. Se ei ole kuollut, mutta ei juuri kasvanutkaan. Viime kesänä kärhö otti kunnon kasvuspurtin ja sai aikaan yhden kukankin. Tänä vuonna se on jo ohittanut kriikunan alimmat oksat ja versoissa pullistelee mehevän näköisiä nuppuja. Ilmeisesti kärhöt vaativat oman aikansa kotiutumiseen ja kukinnan aloittamiseen. Ei siis kannata mennä niitä kaivelemaan ja häiritsemään, vaan odottaa rauhallisesti niiden juurtumista.

Sammalruusu - Rosa centifolia muscosa

Sammalruusussa on nuppuja ja niiden avautumista odotan innolla. Kukka on voimakkaan vaaleanpunainen ja kerrottu. Tosi kaunis. Nupussa ei suinkaan ole vihreitä kirvoja vieri vieressä vaan se on ikäänkuin sammaloitunut. Siitä tulee ruusun nimikin.

Sisäänkäyntiä vastapäätä on meidän Bermudan kolmiomme. Nimi juontuu siitä, että kuvassa oleva kuunlilja kasvaa kukkapenkin nurkassa ja sen molemmin puolin käytävää reunustamassa on niinikään rivi kuunliljoja. Aikanaan istutin mielestäni tismalleen samaa kuunliljaa, mutta kuinka ollakaan, tähän kulmaukseen sattui isompikokoinen lajike. Koko penkki sai nimekseen Bermudan kolmio. Onneksi se ei ole mikään musta aukko, jonne kasvit katoavat, vaan mieluinen silmänilo.

Tässä sama paikka kauempaa kuvattuna. Tulppaanit ovat jo lopettaneet ja laukatkin vetelevät viimeisiään. On hetki ennen liljoja ja syysleimuja. Ehkä nuo kuunliljatkin pitäisi vähitellen jakaa, mutta odottakoon toistaiseksi.

Juuso tuli komentamaan mammaa alapihalle niin pitkälle, kuin yläpihan juoksunaru ja flexi antoivat myöten. Ajattelin siirtää sen seurakseni kiinnittämällä flexin omenapuuhun, mutta Juusollapa oli kiire sisälle. Aina, kun menin se lähelle, se kipitti portaita pitkin yläpihalle ja kun etäännyin, kissa tuli perässä kutsumaan minua. Täytyi päästää Juuso sisälle ruokailemaan ja päikkäreille.

Sada sada sada aina vain....

Laukka - Allium 'Purple sensation'

Pikkuhiljaa alkaa kauhistuttamaan, että tässäkö tämä kesä taas on. Vesisadetta, vesisadetta ja vesisadetta. Jos kesää olisi puoli vuotta vuodesta, ei jokunen sadepäivä haittaisi laisinkaan. Päinvastoin, varmasti kunnon kuuroja suorastaan kaipaisi. Mutta kun meillä on kesä muutenkin niin lyhyt, toivoisi auringon valoa ja lämpöä mieluummin vaikka liikaa kuin liian vähän.

Siemenestä kasvatetut Kaunokaiset (Bellis) ovat heittäytyneet villeiksi

Tänään on satanut kahteen saakka taukoamatta. Nyt jopa aurinko välillä pilkistää pilvien välistä ja sitten tulee taas vettä kaatamalla. Pari kertaa olen ollut jo kameran kanssa menossa pihamaalle, kun vesisade saa palaamaan takaisin sisälle. Lisäksi ulkona on niin märkää, että pitäisi varmaan pukeutua kumipukuun välttyäkseen kastumiselta pensaiden lähellä kävellessä.

Messuilta ostetut Lukinliljat (Hymenocallis) avautuvat

Taukopäivät sateessa ovat mannaa sielulle. Eilenkin menin heti aamusta pihamaalle, sillä tehtävälista oli pitkä. Tarkoitus on tänä kesänä maalata punamultainen leikkimökki uudelleen ja siksi vanhalle pinnalle piti tehdä maalipesu. Pois seinien alaosiin roiskuneet kuravedet ja muut vuosien aikana kerääntyneet töhnät. Ensin tyhjensin koko mökin leluista ja kalusteista ja kannoin ne kellariin odottamaan, kunnes sisäosatkin on maalattu. Mökkiä pitää hiukan myös nostaa ja suoristaa, sillä se on vuosien saatossa jonkin verran toiselta sivulta notkahtanut.

Iris (Iris sibirica) -ystävyksillä taitaa olla juttu kesken

Kun kerran olin vesiletkun pihalle kellarista raahannut, päätin saman tien pestä terassit ja pation. Toki sateet olivat hiukkasen vieneet keltaista siitepölyä mennessään, mutta kunnon pesu pari kertaa kesässä on tarpeen. Pesuhommiin ei yleensä paljon aikaa kulu, mutta kaikkien kamojen siirtely pois ja takaisin ottaa oman tovinsa. Patio pitäisi myös öljytä, mutta sitä varten täytyy odottaa vähän pidempää poutakautta, jotta pinta ehtii hyvin kuivua.

Näillä kissankäpälillä (Antennaria dioica) ei taida olla kynsiä laisinkaan

Päivän päätteeksi huristin vielä nurmikon lyhyeksi ja kastelin kesäkukat. Kastelemiseen ei ole pahemmin tänä kesänä tarvinnut aikaansa tuhrata. Suojaisissa paikoissa olevat kesäkukat ovat toki tuulisissa säissä kuivuneet nopeasti, mutta enimmäkseen ne eivät kovin paljon nestettä haihduta, kun ei mitään helteitä ole ollut. Eivät myöskään rehota ja pullistele yli ruukkujen laitojen. Pikemminkin jurottavat kuin sanoakseen, että mitä meitä tänne koleaan kesään olet istuttanut. Pelaguut selvästikin inhoavat sateita ja porttiruukkuihin istutetuissa riippapelaguissa on jokunen nuppu homehtunut. Väärä kasvivalinta näille säille.

Ukkokulta rakentaa puuvajaa alapihan rinteen päätyyn. Tästä kuvasta se on jo vähän edistyneemmässä jamassa, sillä puolet katosta on saanut huopapeitteen. Homma jäi kesken, kun sade taas yllätti. Tarkoitus on antaa polttopuiden kuivahtaa vajassa ennen kellariin viemistä. Yläosaan tulee muutama poikkipuu, jotta sinne voi sijoittaa hedelmäpuiden suojaverkot kesän ajaksi. Lisäksi vajan etuosassa on tarkoitus säilyttää mm. ruohonleikkuria, jotta sitä ei joka käyttökerran jälkeen tarvitsisi kiikuttaa talon toiselle puolelle autotalliin - tai kellariin, joka vaatii jo vähän enemmän hartiavoimia. 

Tuohon vajan eteen ehdotin laitettavaksi jostain meille kulkeutuneita harmaita betonilaattoja. Laittaisin niiden päälle vanhasta tiskipöydästä tehdyn istutuspöydän, joka vaatii vielä vähän tuunausta.

Multi Blue -kärhö (Clematis 'Multi Blue') kiipeilee kriikunapuussa

Pikkuisen on väsynyt olo, sillä mamman ihana katti ei ole ollut öisin kovin ihana. Kahtena yönä sen on pitänyt päästä ihan liian varhain ulos pissalle. Niin käy, jollei muista ulkoiluttaa sitä illalla. Juuso on tarkka vessapaikoistaan, eikä se yleensä yläpihalla tee tarpeitaan mihinkään. Sen pitää päästä metsikköön tai alapihalle tiettyihin paikkoihin, joissa se pääsee sopivasti kuoppia kaivamaan ja tarpeensa peittämään. Puoli kolmelta on yölläkin tähän aikaan ihan valoisaa, mutta kukapa kesken uniensa haluaa lähteä kissaa pissattamaan. Mentävä on, jos kissa niin määrää. Juuso kun ei hiekkalaatikkoon tarpeitaan tee, vaikka sellainen sillä kodinhoitohuoneessa kaiken varalta on.

Hetki sitten ulos vilkaistessani huomasin pilvimassan vähentyneen oleellisesti ja aurinko paistaa. Siis AURINKO paistaa. Nyt on ihan pakko lähteä ulos tiirailemaan rankkasateen aiheuttamia vaurioita. Ainakin ikkunasta katsoen jotkut pensaat roikkuvat kosteudesta raskaina. Kunhan puutarhassa vähän kuivahtaa, pääsee taas miettimään käyttökelpoisia tukemisratkaisuja.

Jotkut sanovat keskiviikkoa pikkulauantaiksi. Niin tai näin, toivotan teille mukavaa loppuviikkoa!
 

Vielä löytyy väriä

Kärhö - Clematis Rouge Cardinal

Olen ihan ääneenkin murehtinut, ettei omassa pihassa ole enää kukkijoita ja yleisväri alkaa kohta olla enemmänkin ruskea, kuin mitään muuta. Tulinpa puhuneeksi läpiä päähäni ja ihan julkisesti. Eilen tein pikaisen tarkistuskierroksen pihalla ja puutarhassa. Löytyihän sieltä väriä. Kärhö Rouge Cardinal näyttää olevan varsin innokas kukkimaan. Useita kukintoja on avoinna samanaikaisesti ja uusia nuppuja monen kokoisena. Samassa kartiossa kiemurteleva Multi Blue kukki aikansa, mutta sitten väsähti ja nyt näyttää lykkäävän pääasiassa vartta ja lehtiä.

Kärhö - Clematis Multi Blue

Naapurin aidan vieressä sijaitsevassa betonirenkaassa taasen Multi Blue kukkii oikein terhakkaasti. Tuon pajukartion toisella puolella taasen Joh Paul II ei ole tehnyt ainuttakaan kukkaa. Ei nupun nuppua. Vartta on sillekin kertynyt ja ihan hyväkuntoisen näköisiä. Katsotaan, selviävätkö nuo talvesta ja kukkivatko ensi kesänä. Samaan betonirenkaaseen laitoin muutamia krassin siemeniä, jotka sitten kasvaessaan meinasivat tukehduttaa kärhöt kokonaan. Niinpä niitä krasseja on täytynyt karsia vähän kovakouraisemmin. Ajattelin, että krassit peittäisivät ruman renkaan tehokkaasti, minkä ne kyllä ovat tehneetkin. Toisaalta myös keväällä renkaan ympäriltä tapille leikkaamani Norjanangervot ovat kasvaneet varmasti metrin ellei enemmänkin. Kohta ei betonirengasta ole tarpeen naamioida mitenkään.

Tiikerinlilja

Liljat ovat jo kukintansa loppusuoralla ja joidenkin varsia olen jo leikannut kokonaan pois niiden muututtua täysin ruskeiksi ja vähän limaisiksikin runsaiden sateiden myötä. Tämä tiikerinlilja, jonka nimeä en ole laittanut muistiin, on avannut vihdoin pulleiksi turvonneet nuppunsa. Se on kasvattanut varttakin niin pitkälti, että piti laskeutua polvilleen hänen hienoutensa alle saadakseni kuvan tuosta etupuolesta.

Ruukkuun istutetut messusipulit ovat kaikki kukintansa hoitaneet kunnialla ohitse. Ainoastaan yksi sipuli työnsi vartensa vähän myöhemmin esiin ja kasvatti pari nuppua, joista sitten sukeutui tällaisia kaunottaria syyskuun alkumetreille ihailtaviksi.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Maurinmalvan pitkän hujoppi varsi makaa kukkapenkissä pitkin pituuttaan, mutta enpä ole raaskinut sitä käydä pätkäisemässä, sillä yksittäisiä kukkia varresta tulla tupsahtelee tasaiseen tahtiin. Josko viikonvaihteessa ehtisi kerätä siemeniä siitä ensi kesää varten. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Myös verikurjenpolvet kehittävät yksittäisiä kukkia syyspäivien iloksi.

Tarhakurtturuusu - Rosa Ritausma

Ritausmassa on runsaasti nuppuja ja kyllä se ne vielä avaa. Tällä pensaalla ei vielä ole kokoa paljoakaan mihinkään suuntaan ja sade painoikin sen painavia kukkanuppuryppäillä varustettuja oksia maahan, jolloin avautuvat kukat pilaantuivat nopeasti. Yritin kyllä tukea oksia, mutta kun niillä on niin vähän mittaa, niin matka multaan oli varsin lyhyt. Nämä uudet nuput ovatkin pensaan korkeimmalle ulottuvissa oksissa, joten ehkä pääsen kuvaamaan ehjiä kukintoja.

Tarhakurtturuusu - Rosa rugosa 'Sointu'

Keväällä hankitut kotimaiset uutuusruusut eivät paljon ole kukkineet. Tämä Sointu on nyt syksyn tullen innostunut muutamilla avautuneilla kukinnoilla. Pääsen vähän herkuttelemaan sillä, mitä nämä ruusupensaat mahdollisesti tulevaisuudessa tarjoavat.

Maanpeiteruusu - Rosa Sommerwind

Maanpeiteruusut siirsin kesäruukuista Oikeaan rinteeseen muutama viikko sitten. Silloin ajattelin, että hyvästi kukinta. Pidin kuitenkin tärkeämpänä sitä, että ruusut ehtisivät juurtua hyvin ennen talvea. Ilmeisesti siirto ei niitä paljon kiusannut, sillä kukkia on tullut kaiken aikaa lisää. Nyt vain toivotaan, että selviävät tulevasta talvesta.

Jaloruusu

Siirsin myös pari jaloruusua Kurgaanista Kärhöpenkkiin, jotta saisin näiden ruusujen jalostuskohdat syvemmälle multaan. Kurgaanissa ne ovat kasvaneet rinteessä, josta sade näyttää huuhtovan multaa pois. Tämän ruusun olen saanut nimettömänä, mutta ajattelin, että menee syteen tai saveen, sen mahdollisuudet ovat paremmat muualla kuin Kurgaanissa. Eipä ainakaan kukinta häiriintynyt, vaan uusia nuppuja on tulossa yhäkin.

Kaunokainen - Bellis perennis

Kaunokaisia en ole koskaan aiemmin saanut meidän puutarhassa menestymään. Kukkivat kesän ja katoavat sitten tyystin. Keväällä löysin varastoistani pussillisen kaunokaisen siemeniä ja laitoin ne itämään. Lämpimien tultua vein itäneet versot kasvimaalle ja annoin niiden vahvistua siellä purkeissaan. Heinäkuussa tyrkkäsin taimet erään kukkapenkin reunaan ja ajattelin, että siinä niille on hyvä paikka. Jos vaikka leviäisivät nurmellekin. Taisivat tykätä, sillä nepä riehahtivat kasvamaan ja kukkimaan. Katsotaan, näkyykö Kaunokaisia ensi keväänä. Ja jos kasvavat, leviävätkö nurmelle.

Juuso - ikioma kuorsaava kotikissa pörheänä

Mutta tämäpä karvainen kukka se kukkii päivästä toiseen. Taitaa kissan vanhenevia luita paleltaa, sillä ulkona se ei enää viihdy laisinkaan. Heti, kun mamma ilmestyy näköpiiriin, alkaa sen päiväinen rutiseva naukuminen, että sisälle pitäisi päästä. Iltaisin on mamman mukava nukahtaa sänkyynsä, kun selkää lämmittää pehmoinen karvakerä. Muuten Juuso viihtyy olohuoneen pöydän alle sijoittamassani korissa. Korin ostin Juuson ollessa pentu, mutta ei se siellä juurikaan edes käynyt, nukkumisesta puhumattakaan. Ehkä kori oli väärässä paikassa tai mikä lie väärin. On se vaan kotoisaa katsella telkkua ja kutoa sukkaa, kun pöydän alta kuuluu miehekäs kuorsaus. Eikä siellä Ukkokulta kuorsaa. Ei, kyllä hän istuu siinä vastapäätä toisella sohvalla. Juuso siellä kuorsaa nousten aina välillä istumaan ja vaihtamaan asentoa jatkaakseen jälleen moottoroituja uniaan.

Vielä on kesää jäljellä

Rosa rugosa 'Ritausma'

Pienen tauon jälkeen tietokonekin on jälleen kunnossa. Rikkoutuneen ulkoisen kovalevyn tilalle Ukkokulta asensi koneeseeni ylimääräisen kovalevyn ainoastaan kuvien ja varmistusten käyttöön. Vielä en ole kopioinut rompuilta kuvia kovalevylle, sillä se on aikaa vievä ja uuvuttava homma. Onneksi kuvani ovat olleet kahdessa eri paikassa, sillä olisi kyllä äärimmäisen huonoa tuuria, jos kaikki romput hajoaisivat samanaikaisesti kovalevyjen kanssa.

Maanpeiteruusu Sommerwind

Helteet ovat jatkuneet, joskin torstaisen ukkosen jälkeen muutaman asteen viileämpinä. Enää ei paistatella kolmenkymmenen asteen lukemissa, ainoastaan +27 auringossa, mikä sekin riittää aivan erinomaisesti. Helteen vuoksi pihalla ja puutarhassa puuhaaminen on jäänyt varsin vähäiseksi, vaikka jonkinlaista aktivoitumista on selvästi nähtävissä.

Ukkonen lähestyy (to 7.8.14)

Päivittäin on tietenkin täytynyt kastella ruukkuistutuksia ja kasvihuoneessa. Enpä muista sellaista kesää aikoihin, jolloin olisin näin paljon kantanut vettä harva se päivä. Jossain vaiheessa mietin, tarvitseeko yksi puutarha niin monta kastelukannua, kuin mitä meille on siunaantunut. Kyllä tarvitsee, tällaisena hellekesänä. Ei ole tämä emäntä kahvakuulajumppaa iltaisin kaivannut, kun kannu kummassakin kädessä on tullut kierrettyä ympäri puutarhaa. Äärimmäisen vähän olen kastellut maahan istutettuja kasveja. Pyrin noudattamaan Arno Kasvin ohjetta, jonka mukaan kasvit työntävät juurensa syvälle ja selviävät voimakkaastakin kuivuudesta, kun niitä ei ala alunperinkään istutuskastelujen jälkeen vedellä suihkimaan. Ainoastaan ruusuille ja kärhöille olen välillä käynyt vettä kaatamassa.

Kärhö 'Multi Blue'

Meillä päin on satanut todella vähän. Ukkoset ovat kiertäneet tämän kylän varsin kaukaa. Jonkun kerran on kuulunut kaukaista kumua ilman ainuttakaan vesipisaraa. Muutaman viikon takainen sunnuntaiukkonen jyristi puolentoista tunnin ajan. Sen mukanaan tuoma kaatosade oli niin rankka, että vedet taisivat enimmäkseen valua suoraan ojiin kuivumaan ehtimättä kastelemaan istutuksia. Torstainen ukkonen pyöri jonkin aikaa kolkuttelemassa, mutta kovaksi sitä ei voi kutsua. Sadetta tuli aika maltillisesti hetken aikaa.

Liljakukko

Luonto on siis äärimmäisen kuiva. Täytyy vain toivoa, ettei yksikään koiranulkoiluttaja keksi heittää tupakantumppiaan lähimetsän polulle siellä kulkiessaan. Monien perennojen kukinta on ollut varsin vikkelää. Yhtenä päivänä nuput, seuraavana kukka ja kolmantena voikin sitten jo käydä keräämässä pudonneita terälehtiä. Lämpö ja kuivuus ovat nopeuttaneet kukintaa ja tuoneet myös alkavan syksyn sävyjä puutarhaan. Sekä runsain mitoin koivunsiemeniä, joita saa lakaista terassilta monta kertaa päivässä. 

Liljakukkoja on ollut tänä vuonna hurjan paljon. Tuota kuvassa olevaa yksilöä en enää edes viitsinyt nirhata hengiltä, kun tuntuu, ettei se vaikuta mihinkään. Oli pakko leikata kukkineiden liljojen varsia pois, koska monista oli lehdet kaluttu kokonaan tai sitten ne olivat täynnä toukkasotkua. Kuinkahan monta toukkaa onkaan tullut listittyä talouspaperin sisään ohi kulkiessa.

Päivänlilja - mutta mikä?

Heinäkuu ja tämä elokuun alkupuoli on ollut harvinaista lomailua. Helteen vuoksi on monet puutarha-urakoinnit täytynyt siirtää tuonnemmaksi ja päivät ovat olleet usein totaalista lötköttelyä. Milloinkahan olisimme viettäneet näin paljon aikaa vain olemalla? Ja mitenkä ihmeessä taas syksyn tullen tottuu siihen, ettei pihamaa olekaan ympärivuorokautisessa käytössä, vaan ovia ja ikkunoita on ryhdyttävä kunnolla sulkemaan lämmön pitämiseksi sisällä? Joinain päivinä pihapöydän ääressä kahvitellessamme olen miettinyt, että aivan kuin olisimme olleet jossain Välimeren rannikon apartementoksessa lomailemassa viikkotolkulla.

Jaloruusu 'Kimono'

Toteutin vihdoin erään pitkään pohtimani hankinnan ja ostin itselleni tabletin. Edullisen, jossa on kuitenkin paikka sim-kortille. Nyt voin lukea uutisia ja blogeja sekä googlettaa kaikenlaista mieltä kaihertavaa vaikka olohuoneen sohvalla tai pihalla. Ja tarvittaessa myös muiden seurassa tarvitsematta sulkeutua yksinäiseen työhuoneeseeni talon toiseen päähän. Kännyssäni on kyllä ollut nettiyhteys, mutta olemattoman pienen näytön näpyttely nakkisormilla on ollut ajoittain sen verran ärsyttävää, että se on jäänyt kokonaan. Huomaan silti, että esimerkiksi blogien kommentointi on kohtalaisen hidasta ja työlästä talbetillakin, kun on tottunut käyttämään kunnon näppistä ja kymmensormijärjestelmää. Tämä puolustuksena siihen, että olen kyllä ahkerasti lukenut blogejanne, mutta vähemmän niitä kommentoinut.

Juusokin on ottanut kesän lomailun kannalta. Se on maannut joko ruusupuskassa tai hakekasassa aamusta iltaan. Sitten se on kömpinyt esille ja sisälle ja syönyt tupla-annoksen, jonka jälkeen se onkin siirtynyt pesuhommiin olohuoneen pöydän alle. Luulisi, että koko päivän loikoilun jälkeen kissakin kaipaisi aktiivista menoa, mutta eikö mitä. Ahkera lomailu ja varjossa makailu väsyttää kissan kuin kissan ja Juuso on nukkunut autuaan onnellisena pitkiä öitä. Pari kertaa on sentään täytynyt käydä tutustumassa mamman korttiaskarteluihin. Pitäähän sitä käydä jättämässä oma tassunjälkensä tai ainakin kasa irtokarvoja tutuille lähtevien onnittelukorttien väliin.

Jälleen on viikonloppu käsillä. Monilla lomat on pidetty ja koulutkin alkavat useimmilla ensi viikolla. Elokuussa on kuitenkin edelleen kesä ja minun puolestani se voisi jatkua syyskuunkin. Tuntuu ihan hirveältä ajatella pian alkavaa pimeyttä ja kylmyyttä. Siispä en ajattele, vaan nautin käsillä olevasta kesästä, kukista ja auringonvalosta. Nauttikaa tekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!