Vaahteravauvoja ja ilonaiheita

 

Piha on kutsunut näinä pääsiäispyhinä luokseen vastustamattomalla voimalla. Sää on suosinut ulkoilijaa, eikä tekemisestä ole ollut puutetta. Enemmänkin olisin pihamaalla pyörinyt, mutta välillä piti tehdä ruokaa jälkikasvulle. Poika oli kantamassa isänsä kanssa klapeja puuvajasta kellariin. Kärräsipä hän multasäkkejäkin yläpihan varaparkkipaikalta alapihalle.

Torstai-iltana oli pilvistä, mikä luo mainiot olosuhteet kukkien kuvaamiselle. Kirkkaassa auringonpaisteessa värit vääristyvät ja valon ja varjon rajoista tulee jyrkkiä.

Pari vuotta sitten siirsin nurmikolla kasvavaa luonnonkantaista kiurunkannusta Kurgaaniin. Niistä on kasvanut kiva pehko, joka ehtii kukkia ennen kuin pikkusydämet peittävät ne alleen. Kevätkurjenmiekat näkyvät scillojen ja kiurunkannusten välissä kuihtuvina kukkina.

Ihailin kiurunkannusten kukan muotoa. Siinä on taas äiti-luonnon taideteos hienoimmillaan. Hauskasti vesitippa on jämähtänyt kevätkaihonkukan lehden kärkeen.

Esikotkin virittelevät nuppujaan avautumiskuntoon. Alaoikealla palloesikko jo kukkiikin. Joutuu kyllä kilpailemaan ympäröivien kirjokevättähtien kanssa huomiosta.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Alapihan Päivänliljapenkin keisari Rubra aikoo pian kukkia. Sen sijaan Olopihan Allaspenkin Rubrissa ei ole nuppuja. Ei myöskään Syreenipenkin keltaisissa Lutea-keisareissa. Olen kyllä lannoittanut niitä kukinnan jälkeen. Ehkä en tarpeeksi tai sitten liikaa.

Vanhat tete-narsissit

Tapaan istuttaa kevätkoristeiksi ostamani tete-narsissit myöhemmin maahan. Parissa paikassa ne ovat nyt nousseet ja ryhtyvät kukkimaan. Siihen nähden miten monta ja pitkään olen tetejä maahan kaivanut, mitään keltaista kukkatulvaa niistä ei muodostu. Ihan kiva, että ilahduttavat vuoden pari, jotkut pidempäänkin. Mieluummin laitan sipulit maahan kuin kompostiin.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm' - Pioni

Joitakin pioneja on niitäkin nostanut punaisia suukkosuitaan mullan pinnalle. Kuolanpioni taisi tapansa mukaan nousta ensimmäisenä. Kuvassa on kuitenkin Allaspenkin 'Coral Charm', joka on yksi mielipioneistani. 

Keväällä on kiva katsella, kuinka kohinalla kasvavien scillojen ja muiden vihreää versoa työntävien kasvien seasta kurkistaa päivä päivä päivältä korkeammalle ulottuvat punaiset pioninuorukaiset. Kauaahan ne eivät punerra, vaan sykkyrällä olevien lehtien avautuessa värikin muuttuu vihertävämmäksi.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viime kesänä Syreenipenkin takalaidasta nousi yllättäen ilmoille salkoruusu. Etsin viime kesältä kuvaa, miten se kukki. Vai kukkiko ollenkaan, kun en muista väriä. En löytänyt kuvaa. Tuohon paikkaan en takuuvarmasti ole salkoruusua istuttanut. Todennäköisesti kyse on jälleen taimiruukusta, josta olen tyhjentänyt mullat muiden kasvien tyvelle. Sielläpä onkin ollut siemen, joka on mieluummin alkanut itää ruukun sijasta vapaassa luonnossa. Näin on tapahtunut ennenkin.

Gagea minima - Pikkukäenrieska

Nyt on se aika käsillä, jolloin jokaisella puutarhakierroksella on nyhdettävä vaahteravauva poikineen milloin mistäkin. Torstai-iltana kiersin tontin päätyä puiston puolelta. Kuinkas ollakaan pikkuista vaahteraa nyhtäessäni huomasinkin jotain keltaista. Pikkukäenrieska siellä kasvaa soran ja viimevuotisten puunlehtien lomassa. 

Sain Saaripalstan Sailalta pari vuotta sitten pikkukäenrieskaa, jonka istutin Syreenpenkkiin. Viime kesänä sen löysin. Nyt ei ole vielä näkynyt. Pikkukäenrieska kulkeutuu helposti paikasta toiseen. Ei kai se noin paljon ole minuun kyllästynyt, että muuttaa metritolkulla oikealla ja käytännössä vielä kunnan puolelle? Sanoin pikkukäenrieskalle, että moinen mielenosoitus on turhaa. Ei kunnan miehet häntä yhtään hellemmin tule käsittelemään. Kun eivät tuohon kohtaan tule milloinkaan edes trimmeriensä ja ruohonleikkureidensa kanssa. Aion siirtää kasvit omalle puolelle, kunhan keksin niille sopivan paikan.

Hepatica nobilis - Sinivuokko

Meidän tontilla ei liikoja sinivuokkoja ole koskaan ollut. Tänä keväänä ne vähäisetkin ovat pysyneet poissa. Kunnes perjantaisella kierroksella löysin kaipaamani kasvuston tuija-aidan ja rhodojen välistä. Paikka on sen verran varjoisa ja viileäkin, että sinivuokko on vasta nyt heräämässä. 

Kaikki vanhat lehdet ovat resuisia, minkä vuoksi en heti pikkuista meinannut huomatakaan. Nyt odotan kasvin nousevan kunnolla esiin. Sitä odotellessa katson sille uuden ja paremman paikan. Yksi idea on jo mielessä.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Metsäpuutarhan punakolmilehden tummanvihreitä lehtikääröjä on ollut jo jonkun aikaa mullan pinnalla. Perjantaina ohi kulkiessa kääröt ovat kasvaneet ja alkaneet avautua. Lauantai-aamuna löysin myös nuppuja, jotka ovat vielä kuvaamatta. 

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Ihana koristekirsikkani on jo hyvin hereillä. Sen oksissa on paljon palleroisia silmuja, joiden luulin ensin kaikkien olevan lehtisilmuja. On niitäkin, mutta joukossa on myös kukkasilmuja. Aah ja ooh! Taidan päästä viettämään omaa hanamia kirsikkapuuni alle. No, ehkä en ihan puun alle istahda, jotta en litistä lähellä kasvavia koiranhampaita ja kasapäin scilloja.

Tästä kuvan kasvista minulla ei ole hajuakaan, mikä se voisi olla. Tuossa ei nimittäin pitäisi mitään erityistä istutettua ollakaan. Molemmin puolin on norjanangervoa. Yläpuolella taasen on terassi, jonka kaiteen kukkalaatikoihin laitan kesäkukkia. Olisiko jonkun kesäkukan taimi? Joskus petunia tai miljoonakello on tehnyt samaiseen paikkaan kukan tai pari. 

Kitkin perjantaina alapihalta mm. voikukkia samalla, kun huolsin kanttausuria. Sain alapihan alueet hyvälle mallille. Joskin vielä vähän jäi kesken. Seuraavana vuorossa on yläpiha, jonka vuoksi aina kulkiessani kurkin, näkyykö kitkettäviä voikukkia.

Tällainen pienen pieni orvokki kasvaa yläpihan kivituhkakäytävällä ihan yksinään. Melko keskellä vieläpä. Sillä on korkeutta enintään 2 cm. Talon nurkalla oli viime kesänäkin iso ruukku, johon laitoin orvokkeja. Tämän siemen lienee sieltä peräisin. Annan orvokin kasvaa ja kukkia käytävällä, kun kerran siihen on ilmestynyt. Katsotaan, tekeekö vielä lisääkin kukkia. Vai katoaako sen siliän tien.

Acer - Vaahtera

Näitä vaahteran neniä meidän pihalla on ihan joka paikassa. Kaikki eivät sentään onnekseni ala kasvamaan. Moni niin tekee. Useimmissa vaahteravauvoissa nenä on kadonnut jonnekin ja paikalla nousee "kääriäisenvihreä" kiemurainen taimi. Nopeasti kiemura avautuu  kahdeksi sirkkalehdeksi. Tässä vaiheessa vaahteravauvat on vielä helppo kitkeä nyppäisemällä pois. Juuri kasvaa nopeasti yhä pidemmäksi ja vahvemmaksi. Kun sirkkalehtien lisäksi näkyviin on tullut muita lehtiä, tarvitaan usein jo molemmat kädet saamaan taimi irti mullasta.

Mikähän mustapukuinen lintu on päässyt hengestään Pikkupuutarhan kärhöportin lähellä? Kasassa on paljon mustia höyheniä ja sulkia. Ensin mieleen tuli mustarastas, joita pihassamme on runsaasti. Sulat ovat kuitenkin kookkaita ja kasa niin iso, ettei millään yhdestä linnusta noin paljon niitä tule.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Metsäkauris kävi syömässä Syreenipenkin jouluruusustani ison mättään avautuneita kukkia. Se suretti minua paljon. Kumpikin kuuluu elämään - suru ja ilo. Nyt samainen jouluruusu on ilokseni avannut toisen yhtä suuren määrän kukkia. 

Pidän hyvin paljon eri värisistä jouluruusuista. Silti tämä näyttävin valkoisin kukin keskellä muuta vihreää loistava jouluruusu miellyttää silmää aivan yhtä paljon. Miten hyvältä tuntuukaan, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen kauniiseen kukkaan. Voi istuttaa toisen ja kolmannenkin. Ja pitää niistä kaikista.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

Lauantaina piti jatkamani alapihan kanttausurien siistimistä ja voikukkien nyhtämistä. Ensi töikseni kaivoin kuitenkin lavakauluksesta sinne talveksi metsäruusutyömaalta siirtämäni kuunliljat. Koska en ole varma, mihin ne istuttaisin, laitoin kaikki purkkeihin odottamaan. Kolme juurakkoa oli niin isokokoisia, ettei niin suurta ruukkua minulta löytynyt. Jaoin yhden juurakon kolmeen osaan.

Kun olin valmis siistimisurakan jatkamiseen, aurinko oli tullut pilvien takaa esiin. Mittari näytti yli +22℃ ja ilma tuntui hyvin raskaalta ja hikiseltä. Totesin, että olen ahertanut riittävästi ja voin välillä levähtää. Iltapäivän mittaan taivaalle kertyi tummia pilviä. Ennusteissakin luvattiin vesisadetta.

Sunnuntaille vasta kunnon sadetta luvataankin. Toivottavasti toteutuu. Maa kaipaa kipeästi kastelua. Sadevesitynnyrit on jo laitettu rännirosvoihin kiinni. 

Poikkeuksellisen lämpimän pääsiäisen jälkeen siirrymme taas koleampiin lukemiin. Ei silti jäätäviin, vaikka nollan pinnassa öisin liikutaankin.

Anemone nemorosa - Valkoruokko

 
Pääsiäinen ei vielä ole ohi. Tähän mennessä se on sujunut mukavissa merkeissä. Meikäläiselle tämä tarkoittaa lähinnä otollisen sään sallimaa pihalla möyrimistä. Olen minä ehtinyt muutakin tehdä ja jälkikasvun kanssa avattiin terassikausi nauttimalla lauantaina iltapäiväkahvit pergolassa.

Hyvää pääsisäisen jatkoa ja iloisia puutarhahetkiä!