Tuleeko lisää lunta?

 
Minkähän niminen lumimyräkkä tuolta lännestä taas on tulossa? Viiden aikaan iltapäivällä pitäisi olla meidän nurkilla. Ainakin tiedän, missä muodossa ulkoilen viikonloppuna. Lumikolaa rattoisasti sinne tänne työntäen ja hikipäässä lapiollisia kinoksen päälle heitellen tietenkin.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu

Torstaina auringossa kimaltavat hanget loivat satumaisen postikorttimaiseman. Ei vaan ollut aikaa eikä tilaisuutta räpsiä siitä kuvia. Perjantaina oli kiirehdittävä tallentamaan puhtaat hanget ja lumesta notkuvat puut kotipihassa, sillä lauantain plussakelit voivat muuttaa postikorttimaisemat piankin vähemmän satumaisiksi.

Teresanruusu tervehtii minua leikkimökin kulmalla alakuloisen näköisenä. Maassa lötköttävät oksat yleensä nousevat kevään tullen, mutta olen kyllä suunnitellut parin pisimmän ja vanhimman oksan poistamista. Teresanruusun varret punertavat korallikanukan tapaan, ainakin aurinkoisena päivänä.

Tuolla jossain on Pikkupuutarhani

 
Puutarhassa käyskentely vaatii tällä hetkellä aimo annoksen positiivista henkeä ja huumorintajua. Alapihalla kulku myös polvitaipeeseen ulottuvassa lumessa tarpomista. Pikkupuutarhassa en ole vähään aikaan edes käynyt.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Pikkupuutarhan juhannusruusu supattaa jotain mielenkiintoista Ville de Lyon -kärhölle. Sen verran vanhuudenhöperö ruusu jo, ettei tajua kärhön nukkuvan mullan sisällä. Taitaa tuossa samassa kasassa köynnöstukeen nojata myös osa toisen syyshortensian oksista. Aika notkeita ja taipuisia ovat näiden kotipuutarhan puskien selät. Jos itse makaisi viikkotolkulla huonossa asennossa, ei kovin helpolla kevään tullen pystyyn nousisi. Juhannusruusu selviää vuodesta toiseen ilman lihasrelaksantteja.

Kenties menee vielä hetki jos toinenkin, ennenkuin pääsen tässä kohtaa mullasta esiin tunkevia piippoja katselemaan. Makkaripenkkiin tuuli ei ole kinostanut paksua hankea. Emmekä ole siihen lunta kolanneet, koska vähän varjoisempana paikkana sulaminen kestää keväällä pidempään. Vaan mikä ihme Crocus Mi...? Sitten muistinkin sekoittaneeni krookussipuleita ja merkinneeni ne crocus mix-nimellä.

Leikkimökin terassille syksyllä unohtunut puutarhasammakko iskee selvästi minulle silmää. Tai sitten se on niitä lajeja, jotka jähmettyvät ja jäätyvät kauttaaltaan, kunnes kevätaurinko saa niiden elimistön taas heräämään.

Perhe uhkasi joskus vuosia sitten ostaa minulle puutarhatonttuja. Kieltäydyin kunniasta. Ja sain puutarhasammakoita. Niitä taisi jossain vaiheessa olla kolme. Yhdelle kävi köpelösti, kun rikkaruohoja putsatessani nakkasin kiven takaviistoon kuvitellen sen menevän aiemmin aloittamaani kivikasaan. Ei mennyt. Kova kopsahdus ja räsähdys. Yksi puskan alla seisonut puutarhasammakko menetti päänsä.

Ensimmäiset kylvöt on tehty. Jossain vaiheessa tarvitsen muutakin, kuin kylvömultaa. Vein varmuuden vuoksi muutaman säkin syksyllä kellariin. Näistä puuvajan luona seisovista multasäkeistä ei ihan heti apua ole. Syväjäädytettyä multaa, joka onneksi sulaa ja lämpiää kesään mennessä.

Meinasin jo tuskastua, etteivät viikko sitten kylvämäni siemenet jaksa itää ollenkaan. Jaksaahan ne, jos niille antaa riittävästi aikaa ja rauhaa. Paprika California Wonder sieltä jo kurkistaa. Toivon mukaan esimerkillään vetää muutkin ihmisten ilmoille näytille.

Lilium martagon - Varjolilja

Tuulikello kilkattaa tasaiseen tahtiin. Laitanpa takkaan tulen ja villasukat jalkaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Talvipoika sipsutteli,
lumivarpain hipsutteli.
Lumivillaa ripsutteli,
haituvia hapsutteli.

Nauroi vitivalkein hampain.
Ratsasteli lumilampain,
puitten ali, puitten yli.
Lunta kukkuroillaan syli.

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Pupuperhe puikkelehti
talviturkit päällä.

 

Taitaa olla syksy

Jo pidempään meteorologit ovat toistaneet, kuinka syys-lokakuun lämpötilat ovat olleet jatkuvasti viisi astetta yli normaalin. Vihdoin säätila on muuttumassa perinteiseen syysmoodiin. Sateet eivät ole liiemmin pihatöitä häirinneet, mutta nyt muutamana päivänä projekteja on joutunut siirtämään liiallisen märkyyden vuoksi. Olemme siirtyneet kauteen, jolloin aamulla kotoa lähtiessä on pähkäiltävä, mitä laittaa ylleen, kun päivällä saattaa olla kesäisen lämmintä ja illalla sateisen koleaa.

Poikkeuksellisen lämpimistä säistä huolimatta taidetaan olla jo syksyssä. Illat pimenevät ihan liian nopeasti ja aamullakin hämäryys on vallitseva olotila. Harmaus ei syystöitä haittaa. Melkeinpä on mukavampi heiluttaa lapiota, kun on vähän viileämpää.

Innostuin turveharkoista oikein perusteellisesti. Aiemmin jo kerroin laittaneeni niistä Pikkupuutarhan käytäville reunuksia korvaamaan muovinauhaa. Sain valmiiksi kaksi osiota ja turveharkotkin loppuivat. Tarkoitus oli jättää urakka siihen ja pohtia jatkoa joskus myöhemmin. Eihän se niin mennyt. Kun kerran vauhtiin pääsee, on itseään mahdotonta pysäyttää. Ajelin naapurikylään ostoksille ja kahdesta eri rautakaupasta löysin kolme säkkiä turveharkkoja, joilla sain urakan itseäni tyydyttävään malliin.

Yhden turveharkon koko on 19x19x39 cm. Halkaisin jokaisen harkon sahalla kahtia, jolloin sain ihan sopivan levyisen kappaleen. Harkkojen sijoittaminen toinen toisensa perään oli kevyttä ja helppoa. Suurin työ oli kaivaa harkoille sopiva ura käytävän reunaan, putsata ura juurista ja rikkaruohoista ja eristää se käytävästä. Etenin muutaman harkon vauhdilla, jotta tehtävän mahdollinen keskeyttäminen ei aiheuttaisi kammottavan näköistä sotkua. Kävin kyllä välillä syömässä, mutta iltapäiväkahvin jätin väliin. Päässä nakutti tavoite saada urakka iltaan mennessä valmiiksi. Ja sainhan minä. 

Kahden ensimmäisen osion työstäminen oli raskasta ja vei aikaa, koska samalla siirsin ja järjestelin kasveja niin Kivipenkissä kuin Kriikunapenkissäkin. Nyt homma oli lähinnä raakaa kaivamista, uran valmistelua ja harkkojen asentamista. Lopuksi oli vielä kärrättävä käytäville kivituhkaa ja tiivistettävä se harkkoja vasten siten, etteivät harkot pääse kallistelemaan. Muutamassa paikassa on vielä siistittävä multatilaa, mutta sillä ei ole kiire. Ehtii vaikka keväällä.

Jouluruusu ei suuttunut siirrosta, vaan pukkaa nuppuja esiin.

Pikkupuutarhan muokkaaminen on jo pitkään ollut suunnitelmissa ja nyt se liikahti isomman askeleen eteenpäin. Koko alue on muuttunut muutamassa vuodessa melkoisesti entisestä parin puskan täplittämästä nurmikosta polkuja kuljettavaksi puutarhaksi. Turveharkkoreunusten myötä alueen ilme ryhdistäytyy ja todennäköisesti myös kasvivalikoima tulee muuttumaan ja lisääntymään.

50 %:n alennusmainoksen villitsemänä kävin katsomassa, josko vielä löytyisi kivoja syyssipuleita. Vaikka ei yhtään enää pitänyt ostaa. Hyllyssä oli jäljellä vain muutama laukkapussi. Olisihan niitäkin voinut ottaa, kun halvalla sai. Mielessä pyöri kuitenkin lähinnä tulppaanit ja ehkä muutama krookuskin. 

Toisessa kaupassa sipuleita oli vielä melko kattavasti tarjolla, kaikki normaalihintaan. Ostin kolme pussia eri värisiä tulppaaneita, jotka sekoitin keskenään ja istutin pikkupuutarhan käytävän varrelle. Samalla istutin myös OmaPiha-lehden syksyn tilaajalahjahinnalla ostamani 50 valkoista scillaa.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Samaisessa puutarhamyymälässä oli jonkun verran perennoja alennettuun hintaan. Jonkinlaisen syysväsymyksen vallassa niitä katselin, mutta ainoastaan purppurahappomarjan hieno syysväri vetosi ja sen kannoin kassalle. Eikä se ollut edes alennettu. Kaivoin purppurahappomarjan sunnuntaina maahan. Luulenpa, että tämän kauden istutukset on nyt tehty.

Verenpisarat siirsin lauantaina autotalliin, mutta kelloköynnökset kukkivat yhä täydellä teholla pergolassa. Syystöitä pihassa riittää vielä pitkäksi aikaa, mutta mikäs niitä on tehdessä. Tuleepa ulkoiltua ja harjoitettua hyötyliikuntaa.

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! 

Kevätprojektien suunnittelua, osa 2 Pikkupuutarhan polkuhaara

Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Aiemmin talomme ympärillä on ollut piha, jota on jotenkin suunnittelemattomasti laitettu sieltä täältä, hoidettukin, mutta josta on selvästi puuttunut se jokin. Siihen on montakin syytä, ihan konkreettisiakin, joihin en nyt tässä palaa.

Vuoden 2000 kesällä innostuin ihan uudella tavalla puutarhasta ja ryhdyin käyttämään siihen huomattavasti enemmän aikaa ja voimavaroja. Löydettyäni puutarhablogit vuonna 2011 hullaannuin puutarhan laittamiseen oikein todella. Löysin hurjan paljon uutta tietoa kasveista ja kaikesta puutarhaan liittyvästä ja minulle avautui täysin uusi väylä mielenkiintoisten asioiden oppimiseen. Siirryin aivan uudelle tasolle ja sillä tiellä ollaan lujasti.

25.5.1995, skannattu paperikuvasta

Pikkupuutarha sijaitsee talomme ja kotitiemme välissä. Yhdeltä sivulta se rajoittuu pihan autopaikkaan. Alkuvuosina Pikkupuutarhan paikalla oli nurmikko, isoja mäntyjä ja kuusia sekä pari pihlajaa. Tien viereen oli istutettu naapurilta saatuja korallikanukoita. 

Pihasuunnitelman mukaan tontille piti tulla rhodoja useampaan paikkaan. Keittiön ikkunan alla ne eivät kestäneet katolta tulevia lumitaakkoja ja tuolta puiden siimeksestä kituvat rhodot siirrettiin myöhemmin muualle. 

Pihan joulukuuseksi tarkoitettu havupuu kasvoikin väärin päin, sillä olin sekoittanut kartiovalkokuusen ja kartiomarjakuusen. Nurmikko ei koskaan tuossa kasvanut kunnolla. 

Kaikenlaista heinää sen sijaan viihtyi kulkuväylien hiekkapinnoilla erinomaisesti, koska tietämättömyyttämme emme perustamisvaiheessa laittaneet minkäänlaista maanrakennuskangasta pohjalle.

Vuosia harasin hiekkakäytäviä, kitkin rikkaruohoja, kunnes lopulta laitoimme sen maanrakennuskankaan ja uusimme hiekkapinnan. Sen jälkeen kivituhkaa on toki jouduttu lisäämään, sillä haravoiminen ja lumen kolaaminen vievät hiekkaa mennessään. Viimeisestä suuremmasta hiekka-alueiden kunnostuksesta on jo useampi vuosi ja se näkyy kulkuväylien lisääntyneenä viherryksenä. Heti, kun lottovoitto napsahtaa, palkkaan porukan kiveämään pihamme kulkuväylät.

Kyllästyin myös pienten nurmiplänttien leikkaamiseen ja alituiseen kohentamiseen. Lisäksi ne olivat minusta äärimmäisen tylsiä. Ryhdyin systemaattisesta poistamaan yläpihalta nurmialueita ja ensimmäinen kohde oli Pikkupuutarha. Isot puut kaadettiin pikkuhiljaa ja niillä lämmitettiin varaavaa takkaa. 

Pikkupuutarhan reuna-alueet alkavat hissukseen löytää muotonsa, mutta alueen keskellä on edelleen paikkoja, jotka hakevat kasvejaan ja konkreettista olomuotoaan. Esimerkiksi kuvassa näkyvä pläntti on varsin varjoisa ison marjakuusen, syyshortensioiden ja norjanangervojen kupeessa. Se on ikäänkuin näkösällä olevan Bermudan kolmion takapiha. Siellä kulkee huoltopolku, jotta ei tarvitsisi varsinkaan kesäaikaan kävellä kulkuväylää reunustavien kuunliljojen päällä. Hyvin maata peittävä kevätkaihonkukka kestää jonkin verran askellusta, mutta betonipyörylät selkeyttävät kuitenkin polun paikkaa.

Naapurin liittyessä kunnallistekniikkaan, sain heidän kaivannostaan tuon upean kiven. Kaivuri nakkasi sen kadulta meidän silloisen kanukka-aidan yli Pikkupuutarhaan ja sinnehän se luonnollisesti jäi. Vuosia se oli vuorenkilpien ympäröimä, mutta viime kesänä kyllästyin vuorenkilpiin ja tein kiven ympärille uuden kukkapenkin. Vihreä muovinauha on tylsän näköistä, mutta edullinen ratkaisu mullan ja käytävähiekan erottamiseen. Aikanaan kasvit kuitenkin tulevat piilottamaan nauhan näkyvistä.

Pikkupuutarhan ja kunnan metsikön välissä on meidän varaparkkipaikkamme. Aikanaan se tehtiin veneen talvisäilytyspaikaksi. Pikkupuutarha viettää aika paljon etupihalta kunnan metsikköä kohti ja Ukkokulta rahtasi eräästä paikasta puolisalaa isoja lohkareita, joilla varaparkkipaikka saatiin nostettua ja tasattua.

Isot istutusalueet tarvitsevat ehdottomasti huoltopolkunsa. Minun mielestäni. Rakensin Pikkupuutarhaan polkuja. Tai alkuaan vain yhden polun, joka vähitellen haarautui eri suuntiin ja viime kesänä myös leveni. Edelleenkin polut ovat vähän turhan kapeita esimerkiksi kottikärryille. Ennen kottikärryt eivät mahtuneet Pikkupuutarhaan laisinkaan ja mullan sun muiden materiaalien kuskaus ämpäreillä tuskastutti ajoittain ihan kunnolla.

Kun lähtee muuttamaan nurmialueita istutusalueiksi, kasveja tarvitaan isoja määriä. Siksi poistin ja poistan edelleen nurmikkoa pläntti kerrallaan. Ikäänkuin valtaan nurmikolta tilaa muille kasveille askel askeleelta. Pikkupuutarha toimi pitkään myös jonkinlaisena varasijoituspaikkana eli sinne tyrkkäsin kasveja, joille en heti löytänyt muuta paikkaa. Kevätkaihonkukkaa sain kerran naapurilta pari kottikärryllistä ja ne pääsivät Pikkupuutarhaan. Niillä on siellä edelleen vahva jalansijansa ja ne vyöryvät poluille niin voimallisesti, että pari kertaa kesässä täytyy tehdä karsintaa rankalla kädellä.

13.4.2015

Tulevan kesän hommana on yhden Pikkupuutarhan polkuhaaran leventäminen. Siitä pääsee ihan hyvin kävelemään, mutta kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat kutistaneet polun Juuson tassujen mittaiseksi. Kun jo alkujaankin polku tuli tehtyä liian kapeaksi. Pikkutalvio on toki ihan kiva kasvi, mutta rajansa silläkin. Kuvassa ei näy kärhökaarta, jonka läpi polku kulkee. Se toimii mittakaavana polun leventämiselle, sillä kaarta en lähde siirtämään. Pelkästään jo siksikin, että silloin joutuisin puuttumaan alppikärhön ja Ville de Lyonin versoihin.

Minun puutarharakentamiseni on monin paikoin vanhojen virheiden korjaamista ja tasapainoilua erilaisten ulkoisten rajoitteiden kanssa. Olisi hienoa, jos Ukkokulta innostuisi touhuamaan kanssani ja toisi osaamisensa ja voimavaransa mukaan projekteihin. Hän ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut ja saadakseni häneltä apua joudun aikalailla selittämään ja perustelemaan tarpeitani. Siitä on yleensä vielä pitkä matka toiveiden toteutumiseen. 

Olen kuitenkin toiminnan ihminen ja harvoin jään sormi suussa asioita murehtimaan. Otan kaiken lapioimisen ja kärräämisen kuntoilun kannalta ja kun itse tekee, saa mieleistään. Koen iloa ja ylpeyttä voidessani kertoa likimain kaiken puutarhassani olevan taatusti omin käsin tehtyä. 

Harmikseni en omaa puusepän taitoja ja yrityksistä huolimatta kaikenlaiset puutyöviritelmät menevät totaalisesti mönkään. En siis rakentele mitään puusta naulojen ja vasaroiden avulla. Myös budjetti asettaa useimmiten tiukat raamit kaikelle tekemiselle. Luovuus välillä venyy ja paukkuu, kun pitää keksiä taloudellisia ratkaisuja.

Tätä postausta varten lähdin selaamaan kuvia ihan tontin ostosta lähtien. Elokuussa tulee 30 vuotta asumista tässä talossa ja tämän pihan ympäröminä. Olen ikäni kuvannut ahkerasti, mutta kodin alkuvuosina on enemmän tullut ikuistettua lapsia ja kylässä käyneitä vieraita, matkoja ja kaikenlaista muuta. Pihasta oli yllättävän vähän kuvia. Digikameran myötä kuvamäärä on moninkertaistunut, mutta toisaalta paperikuvia tulee enää harvoin teetettyä. Hyvä idea olisikin tehdä esimerkiksi kuvakirja menneestä kesästä tai koko vuodesta. 

Vanhoja kuvia hakiessa huomasin myös runsaasti puutteita kuvien tallentamisessa. Jatkossa täytyy tarkemmin paneutua kansioiden nimeämiseen. Yleensä nimeän kansiot päivämäärän ja jonkun teeman mukaan. Esimerkiksi 20160131Pihanäkymiä. Kiireessä sitten saman nimen alle tuppaa menemään niin kaikki kukat, rakenteet kuin näkymätkin. Kannattaa kuitenkin heti nimetä kansiot kunnolla ja mitä yksityiskohtaisemmin, sen parempi. Siksikin, että siinä vaiheessa vielä tarkkaan tietää ja muistaa kuvien kohteet. Omaan muistiin on ihan turha luottaa. Ilman dementiaakin se tuppaa olemaan varsin hatara. 

Ahkerointiputki päällä

Pioni 'Jan van Leeuwen'

Mitäpä sitä puutarhaihminen kauniilla ilmalla muuta tekisi kuin ahkeroisi. Toki joskus mielessä välähtää, että kesälomalla on tapana ottaa lungisti, istua auringossa kirjaa lukien ja paljaita varpaita heilutellen. Sattumoisin olen sellainen tyyppi, joka viihtyy paremmin touhuten ja mielellään vieläpä jotain näkyvää aikaansaaden.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Eilen kävin pesemässä muutaman maton ja sängynpeitteet. Muut vuodevaatteet ehdin pestä jo alkukesästä. Missään järven tai meren rannassa en ollut pyykillä, enkä edes matonpesupaikalla. Kävin Espoon puolella naapurin vinkkaamassa itsepalvelupesulassa lykkäämässä pyykit koneeseen ja sitten istuskelin tabletilta lehtiä lukien odottamassa pesun päättymistä. Eipä tarvinnut edes pesuainetta itse laittaa, eikä konetta käynnistää. Sen hoiti pesulan työntekijä. Aika helppoa itsepalvelua.

Pioni 'Duchesse de Nemours'

Maanantaina ei aamupäivällä satanut ja niinpä menin pihalle toteuttamaan jo jonkin aikaa päässä muhinutta muutosta Pikkupuutarhaan. Siellä olevan ison kiven ympärillä on kasvanut vuorenkilpiä. Sinänsä minulla ei ole mitään vuorenkilpiä vastaan, mutta jotenkin ne ovat kaiken aikaa tökkineet juuri tuossa paikassa. Lapio kouraan ja hommiin. Vuorenkilvet saivat kyytiä.

Samalla levensin Pikkupuutarhan tuossa osiossa olevia polkuja, sillä niin se vain on, että kottikärryjen kanssa tulee päästä mahdollisimman lähelle sellaisia paikkoja, joissa joutuu vähänkin jotain kuskaamaan. Multaa tuossa kiven juurella on todella hyvin, sillä Pikkupuutarhan rakentamiseen saakka kaikki tilatut multakuormat kipattiin noille sijoille ja aina niistä jäi osa odottamaan aikoja parempia.

Tuo vihreä muovinen reunanauha ei ole niitä kaikkein kauneimpia virityksiä, mutta jollain oli pakko erottaa kivituhkapintainen polku ja multatila. Kasvien rehevöidyttyä reunanauha peittyy. Reunanauhaa on myös ruskeanmustana, mutta eipä nyt kellarista ensimmäiseen hätään sopivia sävyjä löytynyt, joten hyödynsin tuossa kivipenkin reunassa aiemmin olleet materiaalit. Kyllä sitä puutarhaan saa rahaa hukkumaan ihan riittävästi muutenkin, joten välillä on pieni pakko nuukailla.

Mitäkö kasveja penkkiin istutin. Siirsin toukokuisen Marketanpuiston tuliaisen eli ruusuherukan kiven viereen ja sen toiselle puolelle viljaminkeltaruusun. Lisäksi istutin kasvihuoneeseen jokin aika sitten huonosta paikasta pelastetut pionit kiven toiselle reunalle. Ja lopuksi vielä kahdessa saviruukussa kesäänsä viettävät kruunuvuokot ja anopilta saadun äitienpäiväruusun. Tähän hätään ne saavat kelvata, kunnes keksin penkkiin muuta. 

Alimman kuvan alareunasta lähti siis viljaminkeltaruusu ja samalla siirsin myös pensashanhikit riviin polun reunaan. Niitä ressukoita on tässä pihassa riepoteltu sinne tänne, eivätkä oikein mistään löydä sopivaa sijaa. Ilmankos ovat aikamoisia ruppanoita, mutta ihan vielä en niitä kompostiinkaan raaskinut nakata. Kevätkaihonkukkien päällä on nyt sitten tepasteltu oikein urakalla, mutta kokemuksesta tiedän niiden kummasti virkistyvän. Jos ehtivät, sillä kuvan alalaitaan olisi tarkoitus hankkia pari ruusua.

Tämän päivän urakkana olikin sitten Ukkokullan rakentaman puuvajan edusta. Pitkään olen miettinyt, mihin sijoittaisin vuosikausia toimettomana lojuneet seitsemän harmaata betonilaattaa. Nyt niille löytyi käyttöä. Nehän painoivat aivan tajuttoman paljon ja kärräsin ne lehtikompostin takaa sellaisella vironlaivaviinakärryllä. Mistä meille sellainenkin on tullut, sillä enpä juuri harrasta kalja- sen enempää kuin viinalaatikoidenkaan rahtaamista. Viiniä olen tuonut, mutta ei siihen mitään kärryjä tarvita. Joka tapauksessa kärryt säästivät niin selkää kuin käsiäkin. Yksinään betonilaatat olisivat olleet hiukan tylsät, joten väleihin laitoin aiemmin kesällä jäätelölaatikoilla tekemiäni pitkulaisia betonikiviä ja somisteeksi vielä muutama pikkuinen kivenmurikka. Väleihin kivituhkaa, jota luultavasti pitää vielä vähän tuoda lisää.

Arvatkaapas, mitä laitoin tuonne alle, kun kellarissa ei ollut palaakaan maanrakennuskangasta? Siellä uinuu tummansininen parisängyn patjansuojus. Pehmoista froteeta, joka oli pesuissa nukkaantunut ja odotti kohtaloaan. Nytpä sen sitten kohtasi. Ehkä upotan vielä tuohon etureunaan muutamia kivenmurikoita, jotta kivituhka olisi paremman näköinen ja ruohonleikkuri ei veisi sitä mennessään.

Ukkokulta on koko päivän korjannut leikkimökin kattoa. Viimeiset huopaviipaleet alkavat kohta olla naulaamista vaille. Onhan sitä näiden isompien touhujen lomassa tullut tehtyä monenlaista pientäkin, mutta sellaiset puuhat kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Eilen illalla sentään muistin käydä sitomassa irikset lyhteiksi, kun sateiden jäljiltä rojottivat kulkuväylillä. 

Tänään on ollut siitä merkillinen päivä, että aurinko on paistanut taivaan täydeltä lämmittäen kesäiseen malliin. Eikä ole satanut laisinkaan. Ei pisaaraakaan. Matot ovat viittä vaille kuivat ja kohta käyn hakemassa ne sisälle yöksi, sillä ei mannaa mahan täydeltä eli en luota siihen, etteikö myöhemmin illalla tahi yöllä sataisi.

Juuso oli aamupäivän kanssani alapihalla, mutta sitä ärsytti silmin nähden metsikön takaa kuuluva naapurin kattoremontista johtuva pauke ja meteli. Siirsin Juuson yläpihalle ja sieltä se löysikin sopivan varjoisan nukkumapaikan. Ukkokulta joutui kyllä omalla kattotyömaallaan väistelemään Juuson flexiä ja juoksunarua, mutta sellainen on meillä arkista touhua.
 

Aikuista leikittää

Pikkuisen olen ehkä höynähtänyt, sillä viime päivät olen touhunnut leikkimökin parissa. Meillä kun ei ole lapsenlapsia, ei edes lupausta sellaisista. En ole halunnut leikkimökkiä pihapiiristä hävittää, enkä muuttaa sitä Ukkokullan ehdotuksesta puuvajaksi. Hetken mietin mökin muuttamista vaikkapa jonkinlaiseksi kesämajaksi, mutta kalustaminen muodostui vaikeaksi. Kun en osaa itse mitään huonekaluja rakentaa, eikä valmiina kohtuuhintaan minimittaista mistään löytynyt.

Leikkimökki kaipasi kuitenkin maalia niin ulko- kuin sisänpintaankin. Ulkoseinät laitoin entiseen tapaan punamullalla, mutta sisälle tuli enemmän valkoista. Lattia oli aiemmin punainen ja nyt se virkistyi valkoisella. Heitin rikkinäisiä leluja pois ja osan vein kellariin. Ostin uudet verhotangot ja ompelin vattuverhot.

Nukensänkyynkin olisi vielä tarkoitus laittaa uudet petivaatteet. Lisäksi näissä kuvissa häiritsee ikkunaristikot, jotka ulospäin uudelleen maalattuina näyttävät ihan siisteiltä, mutta sisälle päin maalaamaton pinta näyttää tosi törkyiseltä. Ehkä nappaan ristikot kokonaan pois. Ne on aika höllästi kiinnitetty. 

Nyt onkin hetken aikaa paimentamista, kun mökkiin saapuu lapsivieraita. Ajatus on, ettei sinne kannettaisi altaasta vettä, eikä keitettäisi risusoppaa. Onkohan se liikaa vaadittu?  Lapsia vartenhan leikkimökit yleensä ovat. Niin, ja katto odottaa edelleen uutta huopakatetta.

Tässä eräänä aamuna heräsin täyteen hiljaisuuteen ja ensimmäinen ajatus oli, minne istuttaisin toiveissa olevan Rosa Hurdalin. Siitä oli muutama päivä sitten parikin postausta ja hetihän moinen kauneus alkoi mielessä kaihertaa. Heräämisen hetkellä kello oli aika vähän ja yritin nukahtaa uudelleen. Mutta siitä ei tullut yhtään mitään, kun mielessä pyöri ruusut ja kukat ja kaikki puskat. Pyörittelin puutarhani eri paikkoja ajatuksissani ja yritin sijoittaa ruusupuskaa milloin ylä- milloin alapihalle. Lopulta tuntui, että pää on kuin puskakaruselli ja nousin ylös.

Tänään menin aamusta siivoamaan Pikkupuutarhaa, jonka poluille kevätkaihonkukat, pikkutalviot ja metsäruusun oksat tekivät valloitusretkiään. Kaikista kasvien sekaan ujuttautunieista rikkaruohoista puhumattakaan.

Polut ovat jo muutenkin melko kapeat ja kasvien ryhdyttyä kättelemään toisiaan kulkuväylän ylitse, alkaa kulkeminen etenkin sateella olla varsinaista rämpimistä. Enkä myöskään pidä ajatuksesta, että Pikkupuutarhassa kulkiessani paljaihin kinttuihini ottaisi punkki tai pari kärsillään kiinni. Tämä taisi nyt olla kolmas kerta tänä kesänä, mutta hetken on taas siistiä.

Kärhö Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Siellä Pikkupuutarhan poluilla hikisenä rikkaruohojen parissa ähkiessäni tajusin, että täällähän on parikin hyvää sijoituspaikkaa ruusuehdokkaille. On suojaa, lämpöä ja riittävästi tilaa kasvua varten. Ja vieläpä paikka, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Näin ne palaset aina loksahtavat paikoilleen, kunhan vain malttaisi antaa ideoiden muhia. Suurin ongelmani puutarhan rakentamisessa taitaakin olla turha hosuminen, joka sitten johtaa kasvien pyörittämiseen ympäri tonttia, kunnes ne vihdoin joko löytävät paikkansa tai heittävät epätoivoisena henkensä.

Nukkapähkämö - Stachys byzantina

Pikkupuutarhassa on Nukkapähkämö vihdoin ryhtynyt kasvamaan ja näyttäisi olevan nupullaankin. Se ei ehkä ole niitä näyttävimpiä kasveja, mutta kokeilkaapa, miten ihanat lehdet sillä ovat. Pehmeitä, kuin Juuson turkki. Ja nimi Nukkapähkämö on miltei yhtä mukava kuin Helminukkajäkkärä - jota minulla ei vielä ole.

Kuvaaminen normiobjektiivillakin oli tänään erittäin hankalaa, sillä tuuli puhaltaa vieläkin puita vaakatasoon. Eikä tuosta kuvasta edes näy, että lehti ja oikeastaan koko kasvi varsineen todellakin on kuin pehmeän karvan peittämä. Aivan ihanan tuntuinen. Jos olisin aikeissa rakentaa aistipuutarhaa, tämä kasvi kuuluisi kyllä aivan ehdottomasti sellaiseen.

Oli ihan pakko ikuistaa lämpömittari - siis perjantaina. Lukema +32 on silkkaa aurinkolämpöä, kuin etelämerensaarilla ikään. Niin ihanasti lämpö helli paljaita käsivarsia vielä illan varjossakin. Tänä aamuna mittari näyttikin sitten +15, mutta koska olin lähdössä pihahommiin, ei se haitannut laisinkaan. Ja tulihan aurinkokin lopulta esiin lämmittäen ilmaa ihan hyväksyttäväksi kesäsääksi. Kunnes sitten iltapäivän aikaan taivas vetäytyi jälleen pilveen, tuuli alkoi ujeltaa nurkissa ja nyt sitten tuoksuu saapuvalta sateelta.

Mikä siinä muuten on, että aina kun olen siivonnut yläpihan hiekkakäytävät, tulee aivan mahdoton tuuli ja heittelee kaikenlaista sälää pitkin pihaa. Siivottu piha on kyllä todellinen hetken ihme.

Kurkut kukkivat kasvarissa ja muutenkin on kaikkea kivaa tiedossa. Huomenna veljentytttö tulee meille ja keskiviikkoaamuna lähdemme kaksin hänen kanssaan Tallinaan. Tarkoitus on mennä katsomaan Kardiorgin linnaa, jonne olen ollut menossa ties kuinka monta kertaa aiemminkin, mutten ole tullut sittenkään menneeksi. Siirin kanssa olemme tavanneet käydä joka kesä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta tänä vuonna näytelmä on vähän liian aikuismainen. Onhan Siiri jo 13-vuotias, mutta 1700-luvun ranskalaisen aateliston valheet ja viettelykset eivät nyt oikein houkutelleet. Ja tämä näytelmä olikin suunnattu enemmän aikuisille, eikä koko perheelle, kuten aiempien kesien näytelmät.

Ja tottahan käymme Siirin kanssa syömässä oikein tuhdit mansikkaleivokset. Se kuuluu jokakesäiseen repertuaariimme.

Clematis Multi Blue

Toinenkin kutkuttava juttu on ilmaantunut kalenteriin. Eli lähdemme syyskuun puolivälissä tyttären kanssa muutaman päivän reissulle Lontooseen. En ole koskaan Lontoossa käynyt, enkä muuallakaan Englannissa, joten hiukan jännittää. Tytär oli vuosia sitten Ukkokullan kanssa Lontoossa ja on innostunut lähtemään uudelleen. Odotan matkaa jo kovasti ja ainoa, mikä vähän huolestuttaa, on se, ettei muutamassa päivässä ehdi kuin päältä raapaista tuollaista kaupungilegendaa.

Kuva netistä - kenen lie

Ja seuraavaksi sohvalle oikaisemaan työtupeamasta jäykkää selkää. Huomenna pidänkin vapaata ihan kaikista hommista - tai niin nyt tällä hetkellä väitän. Kokemus on tupannut osoittamaan ihan muuta. Yllä oleva kuva on siinä mielessä ajankohtainen, että vanha kännyni alkaa olla väsähtänyt ja tulevaisuudessa lienee uuden hankinta.