Kattoremppaa ja Espan kukkia

Meno on meidän tontilla tällä hetkellä kovin hektistä, sotkuista ja meluisaa. Keskiviikosta lähtien olemme eläneet kattoremppatyömaan keskellä käytännössä aamusta iltaan. Täytyy kyllä ihailla porukan näppäryyttä ja nopeutta. Keskiviikkona rakennustelineet tuotiin pihalle ja suurimmaksi osaksi myös pystytettiin. Torstaiaamuna alkoi vanhan kato purku kattotiilien irrottamisella ja perjantaina laitettiin jo uudet kattopellit.

Leikkasimme talon seinustojen läheisyydestä lähes kaikki kasvit maan tasalle, sillä rakennustelineet vaativat tilaa. Myös talon puistopäädyn köynnöshortensiaa oli leikattava osin voimakkaasti, jotta uudet rännit voidaan asentaa. Vanha kattomateriaali nostetaan suoraan etupihalla olevaan isoon autoon ja uusi nousee samaa reittiä ylös. Silti talon ympäri kulkevat käytävät, terassi ja ikkunalaudat ovat täynnä roskaa. Porukka siivoaa iltaisin ennen työmaalta lähtöä suurimmat roskat pois. Projektiin kuuluu myös urakan jälkeen pihan siivous ja jälkien korjaaminen.

Vaikka remppaporukka kulkee pääasiassa telineillä, ovat kulkuväylien reunustojen kasvit kokeneet kovia. Tila yksinkertaisesti loppuu kesken ja välillä niin rakennustarpeita kuin -välineitäkin lojuu kasvien seassa. Koska rakennustelineet ahmaisevat kulkuväyliltä ison osan, on kulkiessa paikoin astuttava kasvuston päälle. 

Joku kasvi saattaa hyvinkin ottaa nokkiinsa lopullisesti. Valtaosa siipeensä saaneista kasveista on perennoja, jotka tässä vaiheessa syksyä ovat aloittamassa matkaansa talvilepoon.

Puutarhan kannalta kattoremppa olisi voinut alkaa ehkä vähän myöhemmin. Toisaalta, nyt voi rempparoippeiden siivoamisen oheen ujuttaa myös normaalin syyssiivouksen aloittamisen. Muutaman päivän kuluttua talossa on uusi katto ja rännit. Pian mennään uudenuutukaisina kohti uutta kevättä.

Pihahommat eivät nyt oikein onnistu. Kellariin joutuu ujuttautumaan vatsa littanana parin tolpan välistä ja autotallin oven edessä seisoo jättikokoinen lavakuormuri. Ei siis leikata nurmikkoa. Toki olen alapihalla tehnyt yhtä sun toista, mutta pääasiassa olen keskittynyt kodin siivoamiseen ja pyykin pesemiseen.

Yhtä laatikkoa läpikäydessäni löysin vanhoja puutarhapapereita. Mm. Kotipuutarhalehden numeron 4/1984. Silloin se on ollut A5-kokoinen. Suurin osa kuvista ja mainoksista on mustavalkoisia. Artikkelien sisältö pätee tänäkin päivänä.

Samaisessa laatikossa oli myös paksu pinkka espoolaisen Tolppolan taimiston kuvastoja/hinnastoja, joista vanhin vuodelta 1984 kuvassa. Vuonna 1953 perustettu Tolppolan taimisto on yhä voimissaan, vaikka jostain syystä siellä tulee harvemmin käytyä ostoksilla. Meidän omenapuut ja marjapensaat sekä moni pensaskin on sieltä ostettu.

Espan puiston kesäkukkaistutuksia

Torstaina kävin asioilla Helsingissä. Edellisestä Hesa-kerrasta taitaa olla yli vuosi. Menin tällä kertaa ihan bussilla, mikä sekin tuntui omituiselta. Koronan vuoksi vähänkin ylimääräiset menot ovat karsiutuneet ja muut kulkemiset hoidettu omalla autolla. Olisin joutunut jättämään auton kauas asiointikohteestani, joten päätin lähestyä sitä yhdistämällä bussimatkaan kävelyn.

Varasin tarkoituksella riittävästi aikaa, jotta ei tarvinnut hikipäässä juosta. Niinpä kiersin Espan puiston kautta nähdäkseni tämänvuotiset kesäkukkaistutukset. Hienoja ovat. Reunuskasvina vaaleanpunaista ahkeraliisaa, paria kolmea erilaista daaliaa, heinäkasveja ja muutamia muita, joita en osannut nimetä. 

Kappeli-ravintolan terassikaiteella oli kivasti petuniaa/miljoonakelloa ja hopeaputousta. Siinäpä oiva vinkki ensi kesän laatikkoistutukseksi.

Näissä isoissa ruukuissa Espan lavan edustalla ja puistokäytävien avarammilla alueilla oli laitettu hopeanharmaata, isolehtistä kasvia. Kaukaa katsottuna se näyttää aivan rusetilta.

Tällainen jättiruukku voisi olla kiva omassakin pihassa. Jos siis pihassa olisi tilaa ja avaruutta, jolloin ruukku kasveineen pääsisi oikeuksiinsa.

Monet kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat viime vuosina panostaneet julkisivujensa ja sisäänkäyntiensä istutuksiin. Luo viihtyisyyttä niin palveluita käyttäville kuin ohikulkijoillekin.

Asioilla vierähti pitkä aika. Olin suunnitellut meneväni asioinnin päätteeksi jonnekin kivaan kahvilaan syömään salaatin tai jotain muuta pientä. Kävi taas, kuten lukuisat kerrat ennenkin. Kaivoin laukusta aikataulun ja suunnistin kohti bussiterminaalia. Kampissa sentään pysähdyin kuvaamaan hauskan kukka-asetelman. Varmaan jostain olisi löytynyt selityskin tälle, mutta kiire painoi mielessä, enkä jaksanut pyöriä kylttiä etsimässä. Syyssipulit minulle nousi mieleen ensimmäisenä. Eikös tuolla keskellä ole ihan selvästi laukkoja ja pari anemoneakin näkyisi olevan.

Matkalla bussilaiturille on ohitettava kirjakauppa. No, sehän ei sisälle pujahtamatta onnistu. Sain veljenvaimolta lahjakortin kyseiseen kirjakauppaan, joten laitoinpa kortin viuhumaan. Niin paljon olisi ollut mielenkiintoisia syysuutuuksia tarjolla. Budjettini onneksi bussin lähtöaika lähestyi, eikä ollut aikaa pähkäillä ja pyöritellä jokaista himoitsemaani kirjaa. Kuvan nippu sujahti kassiin ja sitten vain kassan kautta kipinkapin linja-autolle.

Perjantai-iltaan mennessä talo oli jo saanut uudet pellit, lumiesteet ja uudet ilmastointitötteröt sekä otsalaudat. Porukka kulki vielä keräämässä roskia ja etsimässä magneettivempaimen avulla ruuveja ja muttereita. Maanantaina laitetaan uudet rännit ja syöksytorvet, palotikkaat ja tehdään viimeistelytöitä. Katsotaan, ehtivätkö purkaa telineet vai jääkö se tiistaille. 

Kattotiimi on tehnyt pitkää päivää. Aloittavat ennen aamukahdeksaa ja jatkavat lyhyen ruokatauon pidettyään lähemmäs iltakahdeksaa. Paljon myöhäisemmäksi ei tähän aikaa voisi työpäivää venyttääkään, kun aurinko laskee ja tulee pimeää.

Sain sitten keplottelemalla ruohonleikkurin autotallista alapihalle. Nurmikko kasvaa ihan kesäiseen malliin ja sen leikkaamalla saa heti puutarhaan siistin yleisilmeen. Tulipa samalla silputtua melkoinen määrä alas leijuneita vaahteranlehtiä.

Viikonloppu hurahti ohi aivan liian nopeasti. Mukavaa viikon alkua kaikille!

Ripeämpi työvaihde kera sekalaisen tähtäilyn

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 

Viikkoja kestäneen hidastempoisuuden jälkeen näyttää vihdoin löytyneen ripeämpi työvaihde. Aurinkoisella ja lämpimällä säällä lienee osuutensa, mutta myös lähestyvällä katto-ränni -rempalla. Tiukan aikataulun vuoksi piti leppoisa käyskentely puutarhassa jättää taka-alalle ja tarttua oksasaksiin, lapioon ja kottikärryihin. 

Viikonloppuna raivattiin Ukkokullan ja Pojan kanssa talon päädystä osa köynnöshortensiaa maan tasalle. Myös makkarien ja keittiön ikkunoiden alta kasvillisuus leikattiin maan tasalle, jotta rakennustelineet saadaan pystytettyä ja remppaporukka pääsee helposti käsiksi ränneihin.

Varaparkkipaikka oli pullollaan oksia ja multasäkkeihin sullottua puutarhajätettä, jotka on jo kuskattu kaatopaikalle. Normaalisti hakettaisimme itse tontilta syntyneet oksat ja risut. Nyt siihen ei vain aika riittänyt. Varaparkkipaikka oli tyhjennettävä rakennustelineiden laskupaikaksi ennen niiden pystytystä.
 

Naapurin Buddleja davidii - Syyssyrikkä

Hikisen raivausurakan jälkeen oli hetki aikaa katsella ympärilleen. Keittiön ikkunasta huomasin naapurin syrikässä keltaista lepatusta. Lähdin kameran kanssa tutkimaan tilannetta lähemmin. Syrikkä on viihtynyt jo useamman vuoden naapurin auringon hellimässä rinnepenkissä. Tänä kesänä syrikkä kukkii runsaana ja sen ovat perhoset huomanneet. Menin jo laskuissa sekaisin keltaisia perhosia tähtäillessäni. Joukkoon liittyi myös useita nokkosperhosia.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä

Hellejakson ja kaatosateiden jälkeen puutarha on paikoin resuisen näköinen. Jokakesäiseen tapaan korkeimpia kasveja on saanut tukea. Monista olisi voinut leikata huomattavasti enemmän kukkineita ja ruskeiksi menneitä versoja ja varsia pois. Nurmikon leikkaaminen ja kohtuuhyvässä jamassa olevat kanttaukset pitävät kuitenkin yleisilmeen hyväksyttävänä.

Ängelmiin olen ihastunut. Niissä on keijukaismaista siroutta, herkkää kauneutta. Olen istuttanut naapurin aidan vieressä sijaitsevaan Ruusupenkkiin useampaa erilaista ängelmää. Kunhan ängelmien takana olevat perhoangervot kasvavat tulevina kesinä täysiin mittoihinsa peittämään aitaa, nämä ängelmät nousevat niiden eteen. Perhoangervot saavat mahdollisuuden loistaa katseenvangitsijoina kesällä ja ängelmät puolestaan loppukesästä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Vaikka monien kasvien kukinta meni ohi salamavauhdilla, pieniä ilonaiheita silti löytyy. Jossain vaiheessa kesää ihmettelin, minne kaikki sinipiikkiputkeni ovat joutuneet. Sittemmin sellainen ilmestyi herukkapensaiden viereen, jonne sitä en todellakaan ole istuttanut. Nyt löysin myös yhden entiseltä paikaltaan alppipiikkiputkien viereltä. Tai paremminkin niiden keskeltä. Ehkä siksi en ollut sitä aiemmin huomannutkaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasteri Patricia Ballardia on monena vuotena ollut ilo katsella. Nyt se ei taida ehtiä kukkia laisinkaan. Nuppuja on varsin vähän, eikä niidenkään avautumisesta ole vielä merkkejä. Onhan tässä toki aikaa, ellei sää ihan hurjan kylmäksi mene.

Brunnera macrophylla 'Jack Frost' - Rotkolemmikki/Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Pikkupuutarhassa käydessäni silmäni reagoivat jotain outoa. Menin jo ohikin, mutta palasin takaisin. Miten ihmeessä valkotäpläimikkään on kasvanut rotkolemmikin lehti? Lähekkäin ne kasvavat, vaan ei nyt ihan vierekkäin sentään. Kumarruin tutkimaan ja ihan yksinkertainen selitys ilmiölle löytyikin. Olin jossain vaiheessa nakannut lapiollisen multaa maassa lepäävän rotkolemmikin lehden varrelle. Se oli venyttänyt itsensä valoa kohden nousten sitten imikän keskeltä ylös. Varsi oli yhä kiinni omassa emossaan ja palasi multapainosta vapauduttuaan perheensä pariin.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama on kasvanut ja kukkinut kesän aikana tavallista vaisummin. Enkä niitäkään vähiä kukkia ennättänyt kuvaamaan. Ilmeisesti se on päättänyt parantaa viikkojen hiljaiselon jälkeen tahtia ja availee parhaillaan nuppujaan.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat nekin innostuneet toiseen kukinta-aaltoon. Meinasin jo vahingossa kitkeä niiden kuivilta näyttäviä varsia kompostiin, vaan onneksi en sitä tehnyt. Saanpahan ihastella näitä hentoja luonnonkukkia vielä syyskuun puolellakin.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia jaksaa ihastuttaa ja ihmetyttää. Sen lehdistöä tutkiessani löysin alempaa uuden kukkarykelmän. Kivasti kukat vaihtavat kehittyessään väriä. Ensin valkoista, sitten sinistä ja lopuksi lilaa.

Clematis alpina - Alppikärhö

Alppikärhöllä on tapana kukkia loppukesästä, joskin kevättä maltillisemmin. Suurin osa sen kukista on keskittynyt köynnöksen yläosiin, joten niitä ei välttämättä edes tule huomanneeksi. On ihan vartavasten käännettävä päätä takakenoon ja suunnattava katse taivaita kohden.

Clematis alpina 'Columnella'  - Tarha-alppikärhö

Samoin Columnella kukkii parhaillaan kesän toista kierrosta. Tämä vaaleanpunainen tarha-alppikärhö kasvaa samassa köynnöstuessa sinisen alppikärhön kanssa. Käytännössä ne ovat kasvaneet toisiinsa kiinni, eikä enää pysty erottamaan, missä kulkee kummankin kärhön versot.

Sain vihdoin tyhjennettyä biokompostorit. Edellisen kerran olin tyhjentänyt harmaan kompostorin joskus keväällä. Lämpötila alkoi laskea, josta päättelin alaosan olevan pullollaan valmista materiaalia. Kuten olikin. Sain kottikärryllisen muhevaa ainesta, josta vain osa kananmunankuorista oli tunnistettavissa.

Oikeanpuoleisen saimme anopilta hänen muuttaessaan 10 vuotta sitten rivitalosta kerrostaloon. Sen alaluukusta puuttuu pari kiinnikettä ja siksi pakkanen pääsee pöntön sisälle. Se onkin toiminut lähinnä vieressä seisovan Biolanin jälkikompostorina ja varatilana.

Viime talvena harmaa kompostori pääsi aika pahasti jäätymään. Oma syy, sillä loppuvuodesta tyhjensin sitä liikaa. En jättänyt juuri ollenkaan massaa auttamaan uuden aineksen kompostoitumisessa. Tänä syksynä on muistettava olla huolellisempi.

Fragaria x rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka on söpö vaeltaja. Monen monta kertaa minun on pitänyt purkittaa sen "varkaita" ajatuksena saada toisaalle runsas kasvusto. Kerran jo sain useamman verson ruukuissa pörhistymään. Annoin ne kuitenkin tyttären pihalle istutettaviksi.

Buddleja davidii - Syyssyrikkä ja nokkosperhonen

Tuntuu haikealta, kun elokuu vaihtui syyskuuksi. Lämmön lisäksi kesäkaudessa parasta on runsas luonnonvalo aamusta iltaan. Nyt valon määrä hiipuu hurjaa vauhtia ja sisälläkin on jo sytytettävä lamput reilusti ennen nukkumaanmenoa. Turha säitä ja vuodenaikoja on murehtia, kun niille ei mitään voi. Otetaan siis kaikki vastaan positiivisin mielin ja koitetaan löytää itseä ilahduttavat elementit.

Buddleja davidii - Syyssyrikkä

Välillä elämä on kuin unta,
joskus taas tuntuu satavan vain räntää ja lunta.
Liian usein pienet tärkeät asiat unohtuu,
ja ne huomaa vain kun jotain tapahtuu.
Ihaile voikukkaa tai kudo villasukkaa,
mutta älä pienten hetkien tärkeyttä hukkaa!

 

 

Siistimistä sateiden välissä

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 

Ulkona oleminen on viime aikoina jäänyt vähiin. Täällä Uudellamaalla vettä on tullut yli oman tarpeen. Tulee taivaan täydeltä parhaillaankin (torstai-iltapäivällä). Säätiedotukset ovat pitäneet kutinsa. Luvattiin jopa 50 mm yhden päivän aikana ja se on toteutunut maksimaalisesti. Olen tyhjentänyt reunoja myöten lainehtivan 40 mm:n sademittarin päivittäin.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Jättiverbenan kanssa minulla kasvoi samassa ruukussa villiporkkana Daraa. Ne siirsin maahan. Huomasin, että keväällä yhteen viljelylaatikkoon kylvämäni Dara on aloittanut kukintansa. Sillekin täytyy keksiä pysyvämpi asuinsija jossain päin puutarhaa.

Sedum-risteymä - Komeamaksaruoho 'Carl'

Istutin toukokuussa alapihan Ovaalipenkkiin komeamaksaruoho Carlia. Jostain syystä nimenomaan tuossa paikassa kasvit kärsivät kuivuudesta erityisen paljon. Niin myös Carl, joka on jäänyt melko matalaksi. Kukatkin ovat pienet ja hailakat, vaikka niiden pitäisi olla tumman aniliininpunaiset. Varretkaan eivät ole luvatun punaiset. Joko hän ei kykene näyttämään parastaan tai on jälleen "viljami vaihdokas". Annan hänelle aikaa ja rauhaa kotiutua. Tsekataan tilanne uudelleen ensi kesänä.

Mehitähti

Mehitähtiin olen tykästynyt. Ostin niitäkin useamman uuden toukokuussa. Viettivät kesän ruukuissa ja siirsin ne vasta elokuun alussa Oikearinteeseen. Kaupoissa mehitähdistä puuttuu usein tarkat nimet. Saattaa olla vain lappu Sempervivum, vaikka monenlaista löytyy kattomehitähdistä parta- ja marmorimehitähtiin.

Oikearinne

Olen koonnut mehitähtiä Oikearinteeseen. Tänä vuonna ne kukkivat aika hienosti, eikä mikään mehitähti kuollut kukinnan jälkeen. Kukkavanan kellahtaessa kumoon otin sen varovasti pois ja itse kasvi jatkoi elämäänsä hyvin tyytyväisen näköisenä.

Oikearinne on hiekkapohjainen paahdepaikka. Mehitähtien välissä olevat kivet toimivat jalansijoina, kun välillä täytyy käydä nyhtämässä pois ylhäältä maanvaltausta yrittäviä ahomansikoita. Ei minulla ole mitään ahomansikoita vastaan, mutta en halua niiden kietovan mehitähtiä pauloihinsa.

Nuokkuluppio ja ruusumalva Allaspenkissä

Joka kesä jotkut kasvit vievät huomion näyttävällä kasvulla ja kukinnalla. Toisina kesinä samaiset kasvit saattavat olla vaatimattomia taka-alan eläjiä. Nuokkuluppiota minulla on alapihan Kiemurapenkissä ja olopihan Allaspenkissä. Eipä ole ollut niille suotuisa kesä. Kummassakin paikassa lehdistö rönöttää pitkin pituuttaan muiden kasvien kiusana. Pitkäksi venähtäneiden varsien päähän ilmestyneet nuput ovat auenneet ja muuttuneet ruskeiksi salamavauhtia. Suttuisen rentoilun vuoksi Kiemurapenkin nuokkuluppio on saanut häätöilmoituksen, kunhan ehdin lapion varteen tarttua. Sen jälkeen onkin keksittävä joku ryhdikkäämpi kasvi tilalle.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kukinta on ollut edelliskesiä vaatimattomampaa. Nuppuja on kyllä runsaasti. Aika näyttää, ehtivätkö avautumaan. Osaako joku sanoa, miksi kelloköynnös tekee useimmat kukkansa yläilmoihin? Niitä on ihailtava niska kenossa ja kuvaaminenkin sujuisi helpommin tikkaiden avulla.

Pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa ruukuissa kelloköynnökset. Ne kiipeilevät jo valokatteen alla. Kasvu on selvästi hillitympää, kuin esimerkiksi viime kesänä. Talon seinustalla, riipputuolin takana näkyvä kelloköynnös on jäänyt kavereitaan matalammaksi, eikä siinä ole ainuttakaan nuppua. Jatkossa en sinne kelloköynnöstä laita lainkaan. Sisäänkäynnissä kelloköynnökset ovat kiva viherryskeino kesäksi.

Minua on jo pitkään häirinnyt Pikkupuutarhan ison kiven taakse levittäytyvä lumimarja. En halua sen peittävän kauniisti sammaloitunutta kiveä. Tämän kesän oikopolkumaniassani kaivoin kiven takareunasta lumimarjan juuret pois niin hyvin, kuin vain sain. Siirsin parhaan multakerroksen muille kasveille, laitoin maan päälle paksun kerroksen pahvia ja pinnaksi kuorikatetta. Näin kivi on paremmin näkyvissä ja sen takaa pääsee oikaisemaan. Toisella reunalla kasvaa pieni rhodo Moeheim (josta ei isoa kasvakaan) ja toisella reunalla ainakin toistaiseksi kasa kiviä.

Tässä kuvassa näkyy, kuinka uuden oikopolun oikealla puolella on lumimarjapensaat. Leikkaan ne säännöllisesti muotoon, jotta ne pysyisivät jossain kuosissa. Tarkoitus on myös, että kuvan oikean reunan tuija-aitaa pääsee helposti leikkaamaan.

Lumimarjasta (Symphoricarpos albus) sen verran, että se on kaunis ja helppo pensas. Se myös leviää juuriversoilla varsin kärkkäästi, joten kannattaa tarkasti miettiä, mihin ja miten sitä istuttaa. Lumimarjan ja tuija-aidan välisen tilan siistin maasta nousevista juurivesoista muutaman kerran kesässä isommalla trimmerillä. 

Ruusu vai kärhö, kärhö vai ruusu?

Tarhakellokärhö Aljonushkan siirto on ollut "tapetilla" jo pidemmän aikaa. Se kasvoi pensasruusu Sävelen takana, jolloin sen kukinta oli enemmän naapurien ilona. Aljonushka on joka vuosi kukkinut pitkään ja runsaana. Mielelläni ilahdutan naapureita, mutta joka kerran ohi kulkiessa harmitti nähdä Sävelen lehtiimassaan kätkeytyvät kärhökukat. Lapion kanssa siis töihin. Muuten ei harmittelu loppuisi.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Kärhö oli luonnollisesti leikattava matalaksi, sillä ehjänä sitä ei millään olisi saanut kaivettua ylös ja siirrettyä muutaman metrin toiseen suuntaan. Se oli kasvattanut melkoisen juurakon, jonka mielestäni sain aika hyvin kaivettua. Uusi istutuskuoppa oli jo valmiina. Kärhö sinne, perään vettä ja uutta multaa. Sitten vielä lisää multaa, kuopan taputtelu ja tuet ympärille kevättä odottamaan.

Rosa Sävel - Tarhakurtturuusu, taustalla naapurin marjapuskat ja tramppa.

Kärhön saaminen ylös entiseltä paikaltaan vaati myös Sävel-ruusun karsimista. Joka tuntee Sävelen, tietää sen olevan tosi piikkinen. Sen läheisyydessä ei kevyissä vaatteissa työskennellä. Nyt Sävel on toispuoleinen resupekka, mutta saa ollakin sellaisena kevääseen saakka. Silloin on sille parempi leikkausaika. Sävel kukkii sekä vanhoilla että uusilla versoilla, joten leikkaaminen ei vie kaikkia kukkia, vaikka jonkun verran kukintaa vähentääkin. Sävel kestää myös täydellisen alasleikkuun, mitä ehkä harkitsen. Tämä pensasruusu on osoittautunut nopea- ja reheväkasvuiseksi.

Harakat ja rastaat ovat silpunneet Kriikunapolun turveharkkoja turhankin ahkerasti. Lehahdus vain käy niiden pyrähtäessä lentoon lähestyessäni polkua. Jotain toukkia ne ilmeisesti löytävät harkoista, sillä tuskin ne nyt pesätarpeitakaan keräävät. 

Pyjamalude alppipiikkiputkella.

Ötököiden kesä senkun jatkuu. Yhtenä päivänä huomasin useamman pyjamaluteen alppipiikkiputkissa. Omakotiasujana on jo tottunut monijalkaisiin vipeltäjiin niin ulkona kuin sisälläkin.Vaaksiaiset ovat tuttu näky huonetiloissa ilmojen viiletessä. Pesuhuoneessakin tepasteli keskiviikkona tarantellan kokoinen hämähäkki - tai ainakin melkein. Käskin sen ottaa kaikki koivet alleen, ettei joutuisi viikonloppuna imurin kiduksiin.

Kriikunapolku rastasvierailun jälkeen siistittynä.

Kiitos kuivan helleputken ja lähes koko elokuun jatkuneiden sateiden, en ole hankkinut montaakaan syysistutettavaa. Puutarhaliikkeen ohi en voinut kulkea ja niinpä sieltä tarttui mukaan kaksi Rozanne-kurjenpolvea ja yksi rotkolemmikki. Jollekin vähän matalammalle oli paikka katsottuna Pikkupuutarhasta ja sinne ostokset ovat jo päässeet taivaallisesta kastelusta nauttimaan.

Keijunmekkoja ei tarvitse vielä kompostiin kantaa.

 
Lähestyvä katto- ja ränniremppa tarkoittaa sitä, että joudumme rakennustelineitä varten leikkaamaan osan talon läheisyydessä olevista kasveista maan tasalle. Myös terassilla olevista kesäkukista valtaosa saa mennä työmaan tieltä. Ei sureta, koska sade on hakannut petuniat ja muut ikävän näköiseksi massaksi. Kasvien kannalta on ylipäätään hyvä, että remppa osuu alkusyksyyn. Siivota pitäisi pian muutenkin, eikä nyt tarvitse niin paljon murehtia tallottuja ja vahingoittuneita kasveja.

Viiniköynnös Zilga

Sovittiin hankittavaksi osaan uusista syöksytorvista rännirosvot. Jatkossa saamme kerättyä sadevettä kastelua varten. Kuulin jopa sellaisen väitteen (oululaisen suusta), että sadevedellä kannattaa pestä ikkunat. Sadevedessä kun ei ole kalkkia. Sadevedestä on siis moneksi, joten koitetaan löytää ne hyvät puolet kuivemmista puutarhahommista unelmoidessamme.

Rosa Theresa

Maanantaina makailin, makailin, makailin.
Tiistaina jo harkitsin, harkitsin, harkitsin.
Keskiviikko viikon taittoi,
torstai toiset töihin laittoi.
Perjantaina palkan sain,
lauantai toi sunnuntain.

 

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!