Virallinen piippokierros

Galanthus - Lumikello

Ensimmäinen virallinen piippokierros piti tehdä jo lauantaina. Enpä kerennyt, kun ryhdyin leipomaan laskiaispullia. Niistä tulikin hyviä. Maltoin jättää taikinan sopivan löysäksi. Usein lykkään liikaa jauhoja varmuuden vuoksi. Silloin tuloksena on junttapullaa. Omatekoiset pullat, varsinkin korvapuustit, maistuvat niin hyviltä. Laiskotuksella on tapana vallata mielen ja niin jää leipominen turhan usein aikomukseksi.

Galanthus - Lumikello

Alapihan Huvitus-omenan alla lumikellot nostavat päätään joukolla. Ensimmäinen nuppu oli näkyvissä jo helmikuun alussa. Sen jälkeen ohut lumikerros on peittänyt sen pariinkin kertaan. Nyt alapiha on lumeton. Toinen kuva on otettu Hortensiapenkistä, jossa myös pitäisi kasvaa lumikelloja. Tavallisesti ne nousevat Huvituksen lumikelloja myöhemmin. Nyt uskallan väittää noiden pintaan nousseiden tosiaan olevan lumikelloja.

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Ensimmäiset raparperipallurat punastelivat penkissä jo tammikuun viimeisenä päivänä. Nyt palluroita on ilmestynyt lisää. Joskin kaikki pysyttelevät edelleen enimmäkseen mullan sisällä kurkistaen vain varovaisesti ilmoja haistellen. Raparperi on aina aikainen. Saattaa se siellä hangen sisällä muinakin vuosina punastella, mutta eipä ole käynyt mielessä niiden esiin  kaivaminen.

Helleborus - Jouluruusu/Muuripenkki

Viime kasvukaudella jouluruusuni olivat aika vaisuja. Kukkivat ja tekivät uusia lehtiä. Komeampaakin kukintaa olisin mielelläni katsonut. Olen oikein tyytyväinen, että he ovat elossa. En siis ryhdy asettamaan jouluruusuilleni tiukkoja vaatimuksia.

Helleborus - Jouluruusu/Vasenrinne

Vasenrinteen kahdesta jouluruususta puistonpuoleinen on toinen vanhimmista jouluruusuistani. Siinä se kasvaa ja kukkii vuodesta toiseen, vaikka paikka on kuiva ja paahteinen. Ainakaan vesi ei tuossa seiso, mikä on monelle kasville toivottu asia. Siirsin tämän jouluruusun poikasen pari vuotta sitten runsaan metrin päähän emostaan. Hänkin on heräämässä emonsa seuraksi.

Crocus crysanthus - Kultasahrami 'Romance'/Vapaapenkki

Krookuksia nousee piipoista eniten. Nämä Vapaapenkin Romancet ovat venyneet viikon aikana mittaakin. Jänikset eivät ole päässeet niitä napostelemaan, kun laitoin ajoissa verkon päälle. Viikolla onkin käytävä rautakaupassa hakemassa lisää verkkoa. Rulla 50-senttistä verkkoa on hyvä, koska siitä voi leikata sopivia paloja eri paikoissa sijaitseville piipoille. Muovipinnoitettu metalliverkko kestää vuodesta toiseen.

Silene coronaria - Harmaakäenkukka/Kivipenkki

Harmaakäenkukan lehdet ovat vihertäneet - tai harmaantuneet - siitä lähtien, kun vähäinenkin lumi niiden päältä suli. Puolen lämpöasteen hyisen kylmässä tuulessakin lehdet näyttävät terhakkailta. Miten käy, jos ja kun aurinko alkaa lämmittää paikkaa? Lehtiryppäitä on tulossa lisääkin.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö/Kivipenkki

Samaisessa Kivipenkissä on myös nukkapähkämön lehtiä. Kaivoin niitä viime kesänä ahkerasti toiseen paikkaan siirrettäväksi. Osa jäi, eikä niillä näytä olevan aikomustakaan siirtyä mihinkään muualle.

Nukkapähkämön lehdet on helppo erottaa harmaakäenkukan lehdistä. Värisävy on hyvin samanlainen, mutta nukkapähkämön lehdillä on sananmukaisesti nukkaa. Kasvia sanotaankin lampaankorvaksi. Lehdet ovat niin pehmoisia, että niitä silitellessä voi hyvin kuvitella itsensä lampaankasvattajaksi.

Primula - Esikko

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saaduista esikoista yksi on jo terhakkaana Huvitus-omenan alla. Sain Nilalta astiallisen eri värisiä esikoita. Kaikissa ei enää ollut kukkia, joten istuttaessani niitä jäi arvattavaksi, millaisina kukkivat. Enpä tähän hätään muista, mikä tämän väri on.

Vinca minor 'Illumination' - Kirjavalehtinen pikkutalvio

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio erottuu näin paljaaseen aikaan hyvin penkistä. Vuosien aikana 'Illumination' on kasvanut todella maltillisesti. Olen siirtänyt siitä pari taimea Hortensiapenkkiin, jossa se niinikään elää tyytyväisenä sen kummemmin tilaa valtaamatta. 

Tämä käyttäytyy aivan eri tavalla kuin sinikukkainen pikkutalvio. Joka on minulla levinnyt paikoin riesaksi saakka. En oikein usko, että olosuhteillakaan on kovin suurta merkitystä, sillä samoissa paikoissa minulla on ollut pikkutalviota. Jotka olen penkinvaltaukseen kyllästyneenä työllä ja tuskalla kaivanut pois.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo/Metsäpuutarha

Piippokierrokseni yksi suurista yllätyksistä oli löytää töyhtöangervoja punnertamassa kohmeisesta maasta kevättä kohti. Eikä vain yhtä tai kahta alkua, vaan lukemattomia. Kyllä töyhtöangervo on normaalistikin aikainen. Ei se sentään ensimmäisten piippojen kera ylös nouse. No, tuosta on vielä pitkä matka puolitoistametriseksi huojujaksi.

Corydalis solida 'Craigton Bllue' - Kiurunkannus/Vattupenkki

Sinikukkaiset kiurunkannukset ovat pitäneet lehtensä läpi talven vihreinä ja jäntevinä. Viime kesänä näitä istuttaessani pelkäsin valitsevani niille liian kolean paikan. Rohkenin antaa näille kiurunkannuksille mahdollisuuden aloittaa taipaleensa juuri valmistuneessa Vattupenkissä. Aika näyttää, menestyvätkö. Ehkä otan tulevana kesänä muutaman jakopalan toisaalle laitettavaksi. Ihan vain varmistaakseni niiden jatkuuvuuden puutarhassani, jos eivät vaikka Vattupenkissä viihtyisikään.

Muscari armeniacum - Helmililja jänisten napostelemina

Joka vuosi jänikset käyvät lyhentämässä mullasta nousseet helmililjat tyngiksi. Niin myös nyt. Lumiseen aikaan jänisten jälkiä risteili pitkin poikin puutarhaa. Aamulla ikkunasta katsoessa yöllä satanut lumen pinta oli rikkumattoman tasainen. Puolen tunnin päästä samaisesta ikkunasta vilkaistessa, jänikset olivat käyneet tikkaamassa käpälillään lumen pinnan "reikäiseksi". 

Viime viikolla istuin keittiön pöydän ääressä aamupalalla samalla uutisia lueskellen. Silmäkulmassa jokin vilahti. Nostin katseen kohti kotitietä. Siellä iso rusakko loikki ajotietä pitkin sen näköisenä kuin sillä olisi kiire aamubussille. Ehkä se oli syönyt aamupalakseen loputkin helmililjojen versot puutarhastani.

Alkaneelle viikolle luvataan tänne Kehä III:n ulkopuolelle aika lämmintä säätä. T-paitakelejä nämä eivät sentään vielä ole. Lupaavia kuitenkin pihatöiden kannalta. Viikonloppuna houkutteli jo kovasti tarttua haravaan. En tarttunut, vaikka toki hiekkakäytäviä olisi voinut siistiä. Istutusalueet kuivukoon rauhassa. Ripottelen niille aikanaan multaa mm. kuivuneiden lehtien peittämiseksi. Vihreyden lisääntyessä näkymät vain paranevat.

Nurmikko on edelleen märkää. Puiston puolen ainut koivu on tuulen avulla viskannut alapihalle kasapäin kuivia oksia. Kunhan kuivuu ja lämpenee, käyn keräämässä niitä muun sälän mukana pois. Vaahteran allakin on iso määrä sekä kuusen- että männynkäpyjä. Tikka tapaa koputella vaahterassa, joten se on varmaan tuonut mukanaan kävytkin.

Kiven päällä kasvaa sammalta, kuin pikkuisia havupuita.

Piippokierrokset on siis aloitettu. Todennäköisesti eteneminen on vielä jonkun aikaa hidasta. Olkoon hidasta tai ei. Mieli on täynnä odotusta ja mukavia jälleennäkemisiä. Paras valmistautua siihenkin, että tarve sukeltaa kuraiseen maahan mahalleen lisääntyy päivä päivältä. Pienimmät piipot on nähtävä aivan läheltä. Emit ja heteet, terälehdistä puhumattakaan. Hienot ajat edessä ja jännitystä mahanpohjasta hiuslatvaan saakka.

 

Aikuista leikittää

Pikkuisen olen ehkä höynähtänyt, sillä viime päivät olen touhunnut leikkimökin parissa. Meillä kun ei ole lapsenlapsia, ei edes lupausta sellaisista. En ole halunnut leikkimökkiä pihapiiristä hävittää, enkä muuttaa sitä Ukkokullan ehdotuksesta puuvajaksi. Hetken mietin mökin muuttamista vaikkapa jonkinlaiseksi kesämajaksi, mutta kalustaminen muodostui vaikeaksi. Kun en osaa itse mitään huonekaluja rakentaa, eikä valmiina kohtuuhintaan minimittaista mistään löytynyt.

Leikkimökki kaipasi kuitenkin maalia niin ulko- kuin sisänpintaankin. Ulkoseinät laitoin entiseen tapaan punamullalla, mutta sisälle tuli enemmän valkoista. Lattia oli aiemmin punainen ja nyt se virkistyi valkoisella. Heitin rikkinäisiä leluja pois ja osan vein kellariin. Ostin uudet verhotangot ja ompelin vattuverhot.

Nukensänkyynkin olisi vielä tarkoitus laittaa uudet petivaatteet. Lisäksi näissä kuvissa häiritsee ikkunaristikot, jotka ulospäin uudelleen maalattuina näyttävät ihan siisteiltä, mutta sisälle päin maalaamaton pinta näyttää tosi törkyiseltä. Ehkä nappaan ristikot kokonaan pois. Ne on aika höllästi kiinnitetty. 

Nyt onkin hetken aikaa paimentamista, kun mökkiin saapuu lapsivieraita. Ajatus on, ettei sinne kannettaisi altaasta vettä, eikä keitettäisi risusoppaa. Onkohan se liikaa vaadittu?  Lapsia vartenhan leikkimökit yleensä ovat. Niin, ja katto odottaa edelleen uutta huopakatetta.

Tässä eräänä aamuna heräsin täyteen hiljaisuuteen ja ensimmäinen ajatus oli, minne istuttaisin toiveissa olevan Rosa Hurdalin. Siitä oli muutama päivä sitten parikin postausta ja hetihän moinen kauneus alkoi mielessä kaihertaa. Heräämisen hetkellä kello oli aika vähän ja yritin nukahtaa uudelleen. Mutta siitä ei tullut yhtään mitään, kun mielessä pyöri ruusut ja kukat ja kaikki puskat. Pyörittelin puutarhani eri paikkoja ajatuksissani ja yritin sijoittaa ruusupuskaa milloin ylä- milloin alapihalle. Lopulta tuntui, että pää on kuin puskakaruselli ja nousin ylös.

Tänään menin aamusta siivoamaan Pikkupuutarhaa, jonka poluille kevätkaihonkukat, pikkutalviot ja metsäruusun oksat tekivät valloitusretkiään. Kaikista kasvien sekaan ujuttautunieista rikkaruohoista puhumattakaan.

Polut ovat jo muutenkin melko kapeat ja kasvien ryhdyttyä kättelemään toisiaan kulkuväylän ylitse, alkaa kulkeminen etenkin sateella olla varsinaista rämpimistä. Enkä myöskään pidä ajatuksesta, että Pikkupuutarhassa kulkiessani paljaihin kinttuihini ottaisi punkki tai pari kärsillään kiinni. Tämä taisi nyt olla kolmas kerta tänä kesänä, mutta hetken on taas siistiä.

Kärhö Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Siellä Pikkupuutarhan poluilla hikisenä rikkaruohojen parissa ähkiessäni tajusin, että täällähän on parikin hyvää sijoituspaikkaa ruusuehdokkaille. On suojaa, lämpöä ja riittävästi tilaa kasvua varten. Ja vieläpä paikka, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Näin ne palaset aina loksahtavat paikoilleen, kunhan vain malttaisi antaa ideoiden muhia. Suurin ongelmani puutarhan rakentamisessa taitaakin olla turha hosuminen, joka sitten johtaa kasvien pyörittämiseen ympäri tonttia, kunnes ne vihdoin joko löytävät paikkansa tai heittävät epätoivoisena henkensä.

Nukkapähkämö - Stachys byzantina

Pikkupuutarhassa on Nukkapähkämö vihdoin ryhtynyt kasvamaan ja näyttäisi olevan nupullaankin. Se ei ehkä ole niitä näyttävimpiä kasveja, mutta kokeilkaapa, miten ihanat lehdet sillä ovat. Pehmeitä, kuin Juuson turkki. Ja nimi Nukkapähkämö on miltei yhtä mukava kuin Helminukkajäkkärä - jota minulla ei vielä ole.

Kuvaaminen normiobjektiivillakin oli tänään erittäin hankalaa, sillä tuuli puhaltaa vieläkin puita vaakatasoon. Eikä tuosta kuvasta edes näy, että lehti ja oikeastaan koko kasvi varsineen todellakin on kuin pehmeän karvan peittämä. Aivan ihanan tuntuinen. Jos olisin aikeissa rakentaa aistipuutarhaa, tämä kasvi kuuluisi kyllä aivan ehdottomasti sellaiseen.

Oli ihan pakko ikuistaa lämpömittari - siis perjantaina. Lukema +32 on silkkaa aurinkolämpöä, kuin etelämerensaarilla ikään. Niin ihanasti lämpö helli paljaita käsivarsia vielä illan varjossakin. Tänä aamuna mittari näyttikin sitten +15, mutta koska olin lähdössä pihahommiin, ei se haitannut laisinkaan. Ja tulihan aurinkokin lopulta esiin lämmittäen ilmaa ihan hyväksyttäväksi kesäsääksi. Kunnes sitten iltapäivän aikaan taivas vetäytyi jälleen pilveen, tuuli alkoi ujeltaa nurkissa ja nyt sitten tuoksuu saapuvalta sateelta.

Mikä siinä muuten on, että aina kun olen siivonnut yläpihan hiekkakäytävät, tulee aivan mahdoton tuuli ja heittelee kaikenlaista sälää pitkin pihaa. Siivottu piha on kyllä todellinen hetken ihme.

Kurkut kukkivat kasvarissa ja muutenkin on kaikkea kivaa tiedossa. Huomenna veljentytttö tulee meille ja keskiviikkoaamuna lähdemme kaksin hänen kanssaan Tallinaan. Tarkoitus on mennä katsomaan Kardiorgin linnaa, jonne olen ollut menossa ties kuinka monta kertaa aiemminkin, mutten ole tullut sittenkään menneeksi. Siirin kanssa olemme tavanneet käydä joka kesä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta tänä vuonna näytelmä on vähän liian aikuismainen. Onhan Siiri jo 13-vuotias, mutta 1700-luvun ranskalaisen aateliston valheet ja viettelykset eivät nyt oikein houkutelleet. Ja tämä näytelmä olikin suunnattu enemmän aikuisille, eikä koko perheelle, kuten aiempien kesien näytelmät.

Ja tottahan käymme Siirin kanssa syömässä oikein tuhdit mansikkaleivokset. Se kuuluu jokakesäiseen repertuaariimme.

Clematis Multi Blue

Toinenkin kutkuttava juttu on ilmaantunut kalenteriin. Eli lähdemme syyskuun puolivälissä tyttären kanssa muutaman päivän reissulle Lontooseen. En ole koskaan Lontoossa käynyt, enkä muuallakaan Englannissa, joten hiukan jännittää. Tytär oli vuosia sitten Ukkokullan kanssa Lontoossa ja on innostunut lähtemään uudelleen. Odotan matkaa jo kovasti ja ainoa, mikä vähän huolestuttaa, on se, ettei muutamassa päivässä ehdi kuin päältä raapaista tuollaista kaupungilegendaa.

Kuva netistä - kenen lie

Ja seuraavaksi sohvalle oikaisemaan työtupeamasta jäykkää selkää. Huomenna pidänkin vapaata ihan kaikista hommista - tai niin nyt tällä hetkellä väitän. Kokemus on tupannut osoittamaan ihan muuta. Yllä oleva kuva on siinä mielessä ajankohtainen, että vanha kännyni alkaa olla väsähtänyt ja tulevaisuudessa lienee uuden hankinta.