Viime päivinä kameran kierrättäminen pihalla on jäänyt vähiin. Lumen vähenemistä ja jänisten kikkareiden lisääntymistä ei viitsi loputtomiin ikuistaa. Ulkoilu sen sijaan on taas mielekkäämpää, kun ei tarvitse kaiken aikaa pelätä kaatumista. Pienemmätkin tiet alkavat olla enimmäkseen sulia.
Kirjastoon kävellessäni tuijotin ahkerasti pientareita, kunnes tajusin, ettei vielä kannata odottaa sen enempää leskenlehtiä kuin sinivuokkojakaan. Ihmeitä toki tapahtuu, mutta eiköhän tässä vielä tiukasti talvea eletä.
Routatilanne 28.1.2025
Aurinko ei ole kovin usein ilmaantunut näkyviin. Silloin kun se paistaa, mieleen nousee ikivihreiden suojaus. Harvemmin sitä on tarvinnut tammikuussa miettiä, mutta tällaisena lumettomana talvena syytä saattaa olla.
Meillä ei routaa ole, eikä puiden ja pensaiden alustoilla luntakaan. Näin ollen tuijat ja alppiruusut eivät tarvitse suojausta. Kasvien juuret saavat kosteutta maasta. Tilanne voi toki vielä muuttua moneenkin kertaan. Helmikuun alkupäiville on luvassa muutama pakkasaste. Sen jälkeisestä ajasta ei ole toistaiseksi tietoa.
Jos siis maa on jäässä, vaikka lunta ei olisikaan, on varjostus tarpeen. Oman alueesi routatilanteen voit tarkastaa osoitteessa vesi.fi.
 |
| Iris ret. 'Katharine Hodgkin |
Parin päivän takaisella puutarhakierroksella löysin kevätkurjenmiekkojen piippoja Oikearinteestä. Jänikset ovat käyneet napsimassa kuvassa vasemmalla kasvavia maanpeiteruusu Fairyjä ja jättäneet kiitokseksi palluraisia kikkaroitaan.
Kuvaamisen jälkeen laitoin piippojen päälle verkon.
Kriikunan tyvellä kasvavat krookukset ovat olleet näkyvissä jo useamman viikon. Ne suojasin verkolla heti piipot nähtyäni. Välillä piipot verkkoineen ovat peittyneet lumeen. Nyt ne ovat taas näkyvissä.
Samaisen kriikunan toisellakin puolella heränneet krookukset ovat saaneet suojakseen vanhan lankakorin.
Huvitus-omenan alla kasvaa enimmäkseen scilloja, helmililjoja, kirjopikarililjoja ja lumikelloja. Viimeiset eivät ole vielä näkyvissä. Hyvä niin, sillä helmililjojen lehtiä on lyhennetty ahkerasti. Täytynee kaivaa kellarista pienetkin verkonjämät ja viedä ne jo ennakkoon ompun alle suojaamaan mahdollisesti herääviä lumikelloja.
 |
| Sammal kotikiven päällä |
Niin paljon kuin keväästä pidänkin, se ei näillä leveyksillä vielä tammikuussa eikä helmikuussakaan tule. Siksi toivon sipulikukkien jatkavan untaan mullan alla. Siellä ne ovat paremmassa turvassa kylmyydeltä ja nälkäisiltä talttahampailta. Ja peuroilta, jotka ovat nekin käyneet kakkaamassa alapihallemme.
Pitää minunkin katsella joko jotain näkyy kun mennään mökille viikonloppuna .Ajattelin tässä minäkin jo noita suojauksia kun aurinko paistoi mutta nyt ollaan siirrytty sumujen aikaan .
VastaaPoistaSumujen ja vesisateiden aikaa näköjään eletään. Eilen mittari näytti +4 astetta, joten varmaan piippoja löytyy lisääkin.
PoistaIkäviä kyllä nuo elävät "ruohonleikkurit", mutta sinulla on hyvät verkkosysteemit!
VastaaPoistaHelmililjat eivät onneksi jätä kukkimista väliin, vaikka talttahampaat niiden lehtiä napostelevatkin. Nuppu on vielä mullan sisässä. Eri asia on sitten, kun nuppu nousee, mutta se tapahtuu myöhemmin. Krookuksia olen enemmän menettänyt jäniksille.
PoistaNälkäisiä suita riittää ja verkottaminen on tarpeellista, ensi kertaa (viime kevään rankan kokemuksen jälkeen) laitan varjostusverkot rodoille. Meillä ei piipoja vielä onneksi ole.
VastaaPoistaNyt täytyy seurata tilannetta tarkasti. Ensi viikolla pakastuu ja silloin litimärkä maa jäätyy. Varjostusverkot saattavat myöhemmin olla hyvinkin tarpeen.
PoistaPilkottaa tosiaan kevät kovin aikaisin... kova sade ropisee parhaillaan uusitulle peltikatolle äänekkäämmin kuin koskaan (tiiliaikaan verraten) - tammikuun äänet olen mieltänyt ennen erilaisiksi!
VastaaPoistaMiksiköhän tällaisia tammikuisia vesisateita kutsuisi? Ehkä ne ei ihan keväisiäkään ole. Meilläkin oli aiemmin tiilikatto, eikä sateet kuuluneet samalla tavoin. Nyt peltikatto ropisee välillä oikein kunnolla. Ikkunoissa sade kuuluu vielä paremmin, kun se nykyisin tulee näköjään aina vaakatasossa.
PoistaMoni kasvi varmaan paleltuu, kun on niin lauhaa. Tuskin vielä talvi hellittää. Meillä on vielä aika paljon pihalla lunta, nurmialueilla. Pihatie on jo lähes sula. Mietin, joko krookukset kohta luulee, että nyt on aika.
VastaaPoistaSen verran on sulahtanut, että Merrikin löytää pissakakkapaikat, eikä maa ole jäässä :)
Lauhaa säätä pahempi on suuri vaihtelevuus. Kun nyt litimärkä maa jäätyy, eikä lumisuojaa paljon ole, kasvit ovat hätää kärsimässä. Täällä lunta on lähinnä kolatuissa paikoissa. Käytävät ovat olleet jo pitkään sulina. Naapurin kissa käyttää keittiön ikkunan alustaa vessanaan, kun siinä on helpommin kaivettavaa kivituhkaa.
PoistaEpätavalliset talvisäät aiheuttavat kaikenlaista harmia.
VastaaPoistaTuo sateen ropina keskitalvella ei kuulosta lainkaan kivalta.
Ajaessani eilen maalle päin, katsoin tulvivia peltoja. Toivottavasti kuivuvat kevääseen mennessä, jotta työkoneet mutaan uppoamisen sijaan pääsevät hommiin. Parhaillaan sataa rankasti. Mikähän olisi sopiva vaate liikkeelle lähtiessä? Sadetakki ja kumisaappaat varmaan.
PoistaKaikenlaista kasvillisuutta näkyy kun ei ole lunta päällä.
VastaaPoistaKyllä luonto itsensä hoitaa, toivotaan. ☘️
Myös voimme toivoa pienenmpiä sähkölaskuja kun on leutoa. 🙂
Yleensä luonto hoitaakin itsensä. Se vain ei ole kovin hyvin tottunut tällaiseen epätavalliseen säähän. Asiantuntijat ennustavat kasvituhoja ja marjasadon menetystä.
PoistaSähkölaskun pieneneminen on kyllä mieluisa asia tällaisessa sähkölämmitystalossa. Kunpa pilvisyys vähenisi, jotta aurinkopaneelit pääsisivät töihin.
Kylläpä siellä onkin jo paljon maata näkyvissä, nuo sammalkuvat ym näyttävät niin söpöiltä. Meille satoi tällä viikolla lisää märkää lunta, joten sen jälkeen tulleesta vesisateesta huolimatta, ovat penkit vielä lumen alla. Nyt on ollut niin harmaata monta päivää, minäkään en ole vielä suojannut havuja, mutta jos tämän märän ja harmaan jakson jälkeen tulee taas aurinko esiin, niin on syytä kaivaa varjostusverkot esiin.
VastaaPoista