Voi, mitä muotoja ja värejä!

Muurahainen Tuurenpihlajassa

Pihakierroksilla pitäisi juuri nyt olla silmät selässäkin. Ettei vaan jotain kaunista ja ihmeellistä jäisi näkemättä. 

Puutarhahulluuten sairastumaton ei ymmärrä, miksi samojen kasvien heräämistä on käytävä tuijottamassa ja kuvaamassa joka ikinen kevät. Eihän se ole sen kummallisempaa kuin somettaa kaiken maailman ihmisille, millaisen jakun tai luomiväripaletin olen tällä viikolla netistä tilannut tai kaupasta ostanut. Hienoa, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja jokaisella meistä toinen toistaan kiinnostavampia harrastuksia. Kyllä maailmaan erilaisuutta mahtuu. Kaikesta ei tarvitse tykätä ja kaikesta voi tykätä.

Muurahainen keikkui tuurenpihlajan lehtisykerön huipulla. Juuri kun sain tarkennettua sormi valmiina laukaisemaan, muurahainen köpötteli muutaman millin toiseen suuntaan.  Seuraavaksi se olisi varmaan kellahtanut kokonaan pois kuvasta, joten napin painallus ja kuva tallentui hiukan tarkentamattomana.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kukat ovat kauniita avautuneina. On ne kauniita myös nuppuisina. Tai jollei kauniita, niin ainakin erikoisia. Katsokaa, miten hienoja siveltimenvetoja pystykiurunkannuksen terälehdissä on. Lehdetkin on reunustettu ohutteräisellä kynällä tai siveltimellä. Ensisilmäyksellä mieleen nousee japanilaiset piirrokset. Näitä tehdessä ei piirtäjän käsi ole tärissyt.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kirunkannuksen nuppuja voisi kuvitella mullasta esiin mönkiviksi muurahaiskävyiksi. Tiedänhän minä, ettei niitä Suomen kamaralla asusta. Tuskin edes salakuljetettuina, koska ne eivät meidän sääoloissamme menesty. 

Muurahaiskäpy on maailman salakuljetetuin nisäkäs. Se on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Muurahaiskävyt ovat suosittuja Aasiassa, jossa niiden suomuja jauhetaan lääkkeiksi ja käytetään mm. kitaran plektroina. Liha on myös haluttua ruokaa.

Kuva: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005161370.html 

Wikipedia: Muurahaiskävyt (Pholidota) ovat muurahaisia syöviä hampaattomia ja pitkäkielisiä nisäkkäitä. 

Corydalis solida 'Purple Bird' - Kiurunkannus

Parhaillaan on menossa kiurunkannusten heräämisen ja kukkimisen ajat. Tänä keväänä niitä on ainakin meillä aiempaa enemmän. Joka paikasta nousee lehtiä ja tiiviimmissä esiintymissä on paljon nuppuja. Kun nuput olivat eilen vielä kiinni, tänään ne ovat jo paikoin täysin auki. Ensimmäisenä kukkansa ehti avata punainen 'Purple Bird'. Monet lilakukkaisetkin ovat jo auki, niitä onkin kaikkein eniten. Ensin niitä näkee istutusalueilla. Pian lilat kukkivat myös nurmikolla, mikä on toivottu näkymä. 

Pinkit 'Beth Evansit' ovat myös aloittaneet kukintansa. Olen istuttanut niitä eri paikkoihin. Varjoisemmilla alueilla kukinta luonnollisesti alkaa myöhemmin ja jatkaa siten pinkkien kukkien kautta. 

Sinikukkainen 'Craigton Blue' on ilmeisesti kärsinyt hiukan talvesta. Sen lehtiä nousee nyt pienellä viiveellä ja kukat tulevat perässä, toivon. 

   

Lilakukkainen kiurunkannus pikkusydämen lehtien joukossa.

Kiurunkannuksia ei haittaa lainata toisten kasvien lehtiä omaa esiintymistä parantaakseen. Kuvassa Kurgaanin kiurunkannukset ovat kuin vaateostoksilla olevat neidit tavaratalon pukukopissa kokeilemassa erilaisia asuja. "Kehystävätkö pörheät pikkusydämen lehdet kukkiani hienommin?"

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Todennäköisesti toistan itseäni kertomalla tarhakylmänkukan kuuluvan mielikasveihini. Keväällä sen karvainen olemus viehättää vuodesta toiseen. Kasvi vain paranee kukkien avauduttua vihreiden lehtien lomassa. Loppukesästä tarhakylmänkukan siemenhahtuvat ovat niin hienoja. Niitä on kiva kuvata iltavaloa vasten.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukka on minulle eräänlainen lemmikki, jota en sentään käy silittelemässä kuten kissaa konsanaan. Onpahan kuitenkin pehmeän oloinen kasviotus, joka ei kaipaa märkäruokaa eikä kuivanappuloita. Eikä sen kakkakikkareitakaan tarvitse sisävessalaatikosta putsata. Riittää, että huolehtii kylmänkukan kasvupaikkavaatimuksista. Ja käy lemmikkiään säännöllisesti ihailemassa. 

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Raparperissa on aimo annos lystikkyyttä ja sinnikkyyttä. Joka vuosi sen punaiset pallurat tulevat näkyviin jo kohmeisen lumen keskeltä. Hiukan kun jaksaa odottaa, pallurat alkavat muuttaa muotoaan ryppyisiksi lehtien aluiksi. 

Kas, kun mainosmiehet eivät ole keksineet käyttää raparperia ryppyvoidemainoksissa? Ensin kuvaan sileitä pyöreitä vauvaraparperipalluroita ja sen jälkeen ryppyisiä lehtiä. Sitten vain rasvaa ryppyisten lehtien naamaan ja odotellaan, kunnes lehdet kasvavat ja suoristuvat suuriksi raparperinlehdiksi. 

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Tässä vauvavaiheen ohittaneet raparperit ovat ryppyvoiteet naamallaan odottamassa olemuksensa kasvamista ja silenemistä. Sitä vaihetta rapskut eivät kylläkään saa kauaa pitää itsellään. Kasvimaan kupeessa käyskentelevä puutarhaihminen tulee ja nykäisee lehden varsineen, koska mieli tekee maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Uuni on jo säädetty sopivaan paistotilaan. 

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Muumifaneille voisi suositella särkyneensydämen istuttamista omaan pihaan. Saisi samalla punaisia hattivatteja seurakseen. Olenko sittenkin heittänyt liikaa katemultaa kuivien lehtien seasta nousevien kasvien päälle? Joku hattivatti tai muu siellä ojentelee sormiaan päästäkseen esiin mullan alta kohti kevättä.

Actaea sipl. 'White pearl' - Syyskimikki

Vappuun on vielä pari viikkoa aikaa, mutta vappuhuiskat ovat jo melkein valmiina. Askartelu ei mennyt ihan putkeen, kun huiskista tuli noin lyhyitä. Sama se. Omassa pihassa voi vappuna huiskia erilaisilla välineillä.

Alchemilla - Poimulehti

Poimulehtikin on näköjään saanut liikaa multaroiskeita ylleen. Sen hienostuneen vekkihameen poimuihin pudonneet vesihelmet joutuvat kilpailemaan mustien multamurusten kanssa. 

Minulla on poimulehteen ristiriitainen suhde. Se on nätti ja kuvauksellinen kasvi. Sillä on vain turhan kiihkeä tarve lisääntyä ja vallata alaa sielläkin, mihin en sitä toivo. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Idänsinililja on ehdoton kevään kaunotar. Se haluaa esitellä sinisen eri sävyjä koko kukkimiskaaren ajan. Nupussa tämä scilla on syvän sininen, tumma lilakin. Avautumisen myötä terälehdet ovat usein taivaansinisiä valkoisine reunoineen. 

Idänsinililja on vuosien myötä levinnyt puutarhassani kaikkialle. Muutamia yksilöitä nousee jopa kivituhkakäytävillä. Toiveeni keväisestä sinisestä kukkamerestä on vähitellen toteutunut. En ole enää vuosiin istuttanut syksyisin idänsinililjaa. Ei ole tarvinnut. 

Joukossa on myös kirjokevättähteä, joka sopii mainiosti idänsinililjan kaveriksi. Toisen kukan katse suuntautuu kainosti maata kohden (idänsinililja). Toisella taas riittää itsetuntoa katsoa suoraan puutarhuria silmiin (kirjokevättähti). 

Puschkinia scilloides var. libanotica - Posliinihyasintti

Posliinihyasintin sinivalkoinen väritys on taas erinomainen esimerkki taitavasta suunnittelusta. Tällä kasvilla ei ole mitään tekemistä meidän lippumme värien kanssa, mutta tuskin sitä yhtään haittaa ryhtyä suomalaisuuden mannekiiniksi. 

Ihailin vuosien ajan joka kevät posliinihyasinttimerta käydessäni naapurikunnassa kaupassa. Siellä tämä kasvi valloitti nurmikon ison kaupparakennuksen nurkalle pystytetyn jätskikioskin ympärillä. Kioski oli kuin hyasinttimerellä seilaava laiva. Jokunen vuosi sitten kioski remontoitiin. Siinä yhteydessä posliinihyasinttimeri joutui kaltoinkohdelluksi. Ihmeen hyvin se on alkanut toipua tallaamisesta ja remonttitarpeiden alla tukahdettuna olemisesta. 

Joka kevät ajattelin, että omaankin pihaan pitäisi saada posliinihyasinttimeri. Tai ainakin järvi. Lampikin riittäisi. Vihdoin sain kiskaistua itseäni niskasta. Ryhdyin istuttamaan posliinihyasintteja useampaankin paikkaan toiveen toteuttamiseksi. Toistaiseksi meillä ei ole vielä edes lampea. Jonkinlainen lätäkkö, mutta hyvällä tiellä ollaan. 

Crocus 'King of the Striped' - Raidallinen kuningas

Raitapaitainen krookus 'King of the Striped" kuuluu suosikkikrookuksiini. Sitä olen istuttanut useampaan paikkaan. Olen istuttanut myös samankaltaista krookus 'Pickwickiä', joten aina en ole täysin varma, kummasta on kyse. Istutuskirjauksistani päätellen suurin osa on raidallisia kuninkaita. 

Tänä(kin) keväänä nousevia kevätkukkia katsellessa ajattelen, "miksi näitä on niin vähän?" Syy kyllä selviää syksyn saapuessa. Ostan sitten syyssipuleita kaupoista tai netistä, ostoskorin loppuhinta alkaa kauhistuttamaan. Sitten seurauksena onkin jonkinsortin karsimisoperaatio. Kaupasta lähtee aina omalle kukkarolle sopiva satsi syyssipuleita halusin sitten mitä muuta tahansa.

Sipulipussukoiden kuvat ovat kovin houkuttelevia. Samoin ajatus, kuinka kivalta sipuleista jokainen näyttäisi keväällä noustessaan kukkimaan pihani mullasta. Kaikkea ei tarvitse saada samanaikaisesti. Vaikka vuosi tuntuu hurjan pitkältä ajalta odottaa seuraavaa mahdollisuutta. 

Helleborus - Jouluruusu

Tämän postauksen kukkaherkut ovat vasta alkua. Kaikkea kaunista tulee esiin päivittäin. Tuntuu hyvältä ajatella, että tämä ihanuus jatkuu vielä pitkään. Toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuukin. Monta kuukautta eteenpäin värien ja muotojen ilotulitusta. 

 

Aurinkoisia puutarhapäiviä ja ihanuuksien bongauksia teille kaikille!

 

Kimalaiset heränneet

 
Lämpö ja aurinko on herättänyt  myös erilaisia pörriäisiä. Kimalaisia lentää kukasta kukkaan. Krookukset ovat suosittuja. Tämä kaveri ei osannut heti päättää, mikä olisi paras laskeutumispaikka. Lopulta se kävi kaikki kukat kertaalleen läpi. Osan toisenkin kerran.

Viime vuonna blogeissa keskusteltiin, kuinka pörriäiset tykkäävät enemmän sinisistä krookuksista. Minulla on paljon myös keltaisia krookuksia. Jos vain muistan ja ehdin, aion tarkkailla värien suosiota.

Leppäkerttujakin näkyy jo siellä täällä mönkimässä. Vaikka ovia ja ikkunoita ei vielä suuressa määrin pidetä talossa auki, myös lattioilla vipeltää silloin tällöin hämähäkkejä. En kärsi araknofobiasta (hämähäkkien pelko), mutta silti saisivat pysytellä mieluummin ulkosalla.

Vasenrinteessä on jo kivasti väriä ja vasta krookukset ja irikset kukkivat. Muutama kirjokevättähti ja idänsinililja on jo avannut nuppunsa. Pian koko rinne on täynnä niiden sinisiä kukkia. Hyasintitkin ovat hyvässä kasvussa.

Kurgaanissa hallitsevat kevätkurjenmiekat. Näkymättömiin jää kuvan oikealla puolella kasvavat Clairettet. Taustallakin pilkottaa hieman alemman kuvan Rejoicet.

Iris ret. 'Rejoice'

Istuttaessani syyssipuleita ja kasveja, yritän kirjata kasviluetteloon kasvien sijainnin mahdollisimman tarkasti. Toisinaan laitan istutettaville nimilaputkin, mutta eivät ne välttämättä vuosikausia paikoillaan pysy. Kuvia nimetessäni joudun seikkailemaan netissä, jotta nimet osuisivat kullekin kasville oikein. Usein kasvit näyttävät hyvin samanlaisilta ja vain pieni yksityiskohta erottaa ne toisistaan.

Iris ret. 'Pauline'   - Pahoittelut huonosta kuvasta.

Rejoice ja Pauline ovat pääväriltään aika samanlaisia. Terälehden kärjissä Paulinella ei ole keltaista. Ja onhan tuo kuviokin erilainen. Nyt huomaan myös terälehtien kärkien erilaisen muodon.

Enkä yhtään loukkaannu, vaikka joku korjaa virheitäni. Tykkään tietää kasvieni nimet, mutta erehdykset eivät niiden kauneutta himmennä. On täysin mahdollista, että olen sekoittanut nämäkin kaksi iristä totaalisesti.

Nämä Vasenrinteen krookusten viereen nousevat irikset olen istuttanut Harmony-nimisinä syksyllä 2019. Sittemmin nälkä on kasvanut syödessä eli tänä päivänä haluan yhä uusia ja erilaisia iriksiä. Vanhojen lisäksi. En harrasta oikeastaan minkään keräilyä, mutta kasvien suhteen joudun tekemään poikkeuksen. Yhden kasviryhmän löytäessäni, herää nopeasti halu istuttaa muitakin ryhmään kuuluvia. Kunnes löytyy jokin uusi kiinnostava kasvikohde.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Pikkuisia karvakavereita on alkanut nousta mullasta. Tarhakylmänkukat kuuluvat suosikkeihini. Olen siis iloinen jokaisen heräämisestä. Pikkupuutarhassa ei vielä maanantaina näkynyt eloa pulsatilloissa. Seuraavalla kierroksella voivat jo hyvinkin olla hereillä.

Syreenipenkin tulppaanit.

Syreenipenkin muutosta lopputalven kohmeisesta värittömyydestä päivä päivältä vihertyvään ja värittyvään kukkamereen on joka vuosi yhtä kiva seurata. Ennen tulppaanien kukkimista kaikki kolot täyttyvät sinisillä scilloilla. Vielä ei  kannata multaa rapsuttaa siinä toivossa, että löytäisi pionien punaisia piippoja. Sekin päivä koittaa ajallaan.

Chionodoxa siehei - Kirjokevättähti

Ensimmäiset kirjokevättähdet ovat avautuneet. Pian niitä on kaikkialla. Jopa kulkuväylien kivituhkasta näitä nousee. Sellaista paikkaa ei olekaan, missä ne häiritsisivät minua. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Aiemmin kutsuin sekä kirjokevättähtiä että idänsinililjoja scilloiksi. Sitten minua valistettiin ja neuvottiin tunnistamisessa, että idänsinililjan kukka nuokkuu alaspäin ja kirjokevättähti taasen katselee suoraan kohti taivasta. Meillä ne kukkivat sikinsokin toistensa kanssa. Äkkipäätä katsoen näyttävät yhtenäiseltä scillamereltä. Ennen omaa pihaa ihastelin vanhoissa puutarhoissa aaltoilevaa sinistä merta. Unelmoin joskus saavani sellaisen. Toive on toteutunut. Sinisiä kukkia on keväisin pihassani kaikkialla.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Tsinniat on kylvetty. Niiden itämistä odotellessa nautiskelen sipulikukkien ihastelusta.

Hieno puutarhapäivä

Oli kuulkaa niin hieno puutarhapäivä, etten näin illallakaan vielä pysy nahoissani. Naama hohkaa auringossa olemisesta ja mieli liitelee jossain pilvien korkeudessa. Enkä oikeastaan pihalla paljon mitään tänään edes ehtinyt tehdä. Enimmäkseen kiertelin tsekkaamassa, mitä missäkin mullasta pilkistelee. 

Pikkaisen kateellisena olen ihaillut muiden postauksissa esiteltyjä lumikelloja ja pieniä kevätkukkijoita. On niitä kuulkaa minullakin, mutta minä idiootti olen istuttanut kaikki niin omituisiin paikkoihin, että vasta nyt alkavat hissukseen löytyä. Kuten kuvan lumikellot, jotka kasvavat alapihan pikkuhavujen katveessa. Mitähän olen ajatellut niitä sinne kätkiessäni?

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Vuosikausia puhuin scilloista tarkoittaessani kaikkia tähän aikaan sinisenä maasta nousevia pieniä scilla-suvun kukkia. Muistaakseni Saila Puutarhapalstalta kerran valisti minua kevätkirjotähden ja idänsinililjan eroista. Scillojahan ne ovat kumpainenkin ja vielä moni muu samantapainen kukka niiden lisäksi.

Idänsinililja - Scilla siberica

Kuten ylempänä ja alempana olevat kuvat osoittavat, kukilla on kuitenkin vissi eronsa. 
Tämä on eräs niistä asioista, jotka ovat muuttuneet puutarhakäyttäytymisessäni blogielämään astumisen jälkeen. Toki olen aina tiennyt, että samaan sukuun kuuluvia kasveja on pilvin pimein, mutta nykyisin olen yhä kiinnostuneempi kasvien eroista. Sen sijaan, että istuttaisin kukkapenkkiini sinisiä kukkia, haluan myös tietää niiden sinisten kukkien tarkan nimen.

Kevätkirjotähti - Scilla forbesii

Onko sillä käytännössä mitään sen kummempaa merkitystä, on taasen toinen juttu, mutta nyttemmin muistan aina näitä pikkusinisiä kuvatessani katsoa, onko kyseessä kevätkirjotähti vaiko idänsinililja. 

Eilen Juuson kanssa eläinlääkärissä käydessäni jouduin tunnin verran odottamaan, kun Juuson hampaita rassattiin. Päätin ajaa lähellä sijaitsevaan honkkarin myymälään uutta pihaharjaa ostamaan. Meinasi se harja unohtua, kun eksyin pihamyymälään. 

Tarjouksessa oli kivikkokasveja kolme kappaletta vitosella ja toisessa rullakossa pikkuperennoja 2,99/kpl. Niitä on yleensä hieman myöhemmin saanut neljä kappaletta kympillä, mutta minkäs näille houkutuksille mahdat. Onneksi Juuson eläinlääkärilaskun loppusumma ei ollut vielä tiedossa, joten piti hiukan hillitä kukkaronnyörejä. Olisi se ollut noloa selittää eläinlääkärille, että antaisitko nyt luottoa laskunmaksussa, kun tuli vähän törsättyä tuolla kasvirintamalla.

Parin päivän takaiseen mahoniaongelmapostaukseen tuli runsaasti hyviä vinkkejä. Useimmat totesivat, että kyllä se talven aikana harmaaksi mennyt mahonia siitä piristyy. Pitää vain maltaa mielensä ja odottaa. Kruunu Vuokolla oli oivallinen testivinkki, jossa hän kehotti leikkaamaan oksasta pienen pätkän ja katsomaan, onko siellä vielä vihreää eloa. Leikkasin likimain jokaisesta mahonianoksasta pienen pätkän ja vain pari ohutta oksaa oli aivan elottomia. Muissa on selvästi elämää, joten nyt puskat saavat odotella. Jollei niihin lehtiä ajan oloon ilmesty, leikkaan pensaat mataliksi. 

Onhan ne harmaat mahoniat hiukan ruman näköisiä, mutta kyllä puutarhaan rumuutta mahtuu. Itse asiassa tässä on taas oivallinen tilaisuus kasvattaa itseään sietämään epätäydellisyyttä.

Vielä tuohon mahoniaongelmapostaukseen liittyen sellainen juttu, joka kirvoitti naurut oikein mahan pohjasta lähtien. Pirkon Elämää ja elämyksiä -blogista kommentti kuuluu näin: "Mulla vielä vakavampi mahonia-ongelma, ei ole sitä lainkaan ;)". Aivan mahtava lohkaisu. Kiitos Pirkko!

Huomenna onkin kiva päivä tiedossa, sillä kylään on tulossa toinen puutarhahörhö. Pääsee pitkästä aikaa puhumaan ihka oikeaa puutarhaa. Ukkokullan kanssa se harvemmin onnistuu, kun hänen mielestään kaikki kasvava on kirjovehkaa. Purkissa tai ilman.

Mukavaa torstai-iltaa ja lähestyvää viikonloppua kaikille!