Levätään sitten myöhemmin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sää on hellinyt meitä ja tarjonnut puutarhaihmisille mahdollisuuden laittaa paikkoja kesäkuntoon. Olen mennyt  kaiken vapaa-aikani pihalla pää kolmantena jalkana. Sinänsä tarpeetonta hosumista, sillä vasta eletään toukokuun puoliväliä. Näitä aikoja ja hetkiä olen odottanut koko talven ja pitkään jatkuneen kolean alkukevään. Kun lämpömittari pongahti ylimaallisiin lukemiin, laajeni minun elämäni seinät vähintäänkin tontin rajojen mittaisiksi. Pihaovi on päivät selällään ja ikkuna yölläkin auki.

Hyasinthus 'Pink Surprise'

Ei ollut vaikea arvata, että lämpö räjäyttää puutarhan kukkimaan ja luonnon vihreäksi. Uutta ilmestyy mullan pintaan ja lehtien keskelle nopeammin, kuin nähdä ehtii. Koivujen hiirenkorvat kasvavat silmissä ja koristepuut ovat nupulla. Nyt on tyydyttävä pikaisiin kuvauskierroksiin, joiden annin voi sitten purkaa viimeistään syyspimeinä iltoina. Kuka ehtii tällaisina päivinä tietokoneen äärellä istumaan. Jokaisen blogissa olisi paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Ei vain ehdi pitkiä lurituksia kommentoida, vaikka kuinka tahtoisi.

Hyasinthus Woodstock

Pienimmät sipulikukat jo lopettelevat antaen vuoron isommille. Hyasintteja en tainnut viime syksynä yhtään uutta istuttaa. Osa vanhoista nousee mukavan runsaina, joskin osa laihoina yksilöinä. Vaalenpunaista Pink Surprisea olen istuttanut useita lähekkäin toisiaan ja siksi ne näyttävät laihempinakin kauniilta. Woodstockin kanssa voisi jatkossa tehdä samoin.

Syyspenkin laukkojen seasta nousi yllättäen keltainen hyasintti. En muista sellaista tuohon paikkaan istuttaneeni, eikä tietoa löydy listoistakaan. Olisiko hyasintti siirtynyt muiden kasvien siirron yhteydessä? Se on jopa luultavaa.

Pergolan viereisessä vatukkalaatikossa on jo vuosia kasvanut yksittäinen hyasintti, sininen sellainen. Sitä tapaan ihailla ihan läheltä sen jännän värityksen vuoksi. Nuppuisena tämä hyasintti on tumman lila. Avautuessaan väri vaihtelee vaalean lilasta siniseen.

Vatukkalaatikko on saanut nimensä sen sisällä kasvavista tuoksuvatukoista. Oli helpompi rakentaa vatukkakasvustolle selkeät rajat kuin kaivaa kiinaan juurensa ulottaneet puskat pois. Leikkaan vatukat syksyllä aivan alas. Ne kasvavat joka kesä nopeasti täysimittaisiksi muodostaen näköesteen puistoon tai puistosta meille. Istutin metsän kaaduttua tontin rajalle muutaman tuijan, mutta ne eivät vielä vähään aikaa tarjoa näköestettä.

Erythronium californicum White Beauty - Rusokoiranhammas

Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin uusiin kasveihin. Koiranhampaat kuuluvat niihin. Ilokseni ne näyttävät viihtyvän ja kukkivan. Viime syksynä istutin ensimmäisen rusokoiranhampaan, joka kukkii nyt yhdellä kukalla. Söötti kuin mikä. Se on muistettava merkitä tarkasti, etten Pikkupuutarhan Kivipenkkiä myllertäessäni vahingossakaan hukkaa valkoista kaunotartani. No, ehkä viime kesän myllerrykset Kivipenkissä hetkeksi riittivät.

Erythronium Pagoda -Koiranhammas

Keltaisia Pagoda -koiranhampaita on nyt kolmessa paikassa; Hortensiapenkin molemmissa päissä ja Kiemurapenkissä lähellä Kevätsuudelma -kirsikkaa. Koiranhampaiden pilkulliset lehdet on helppo tunnistaa niiden noustessa keväällä.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Aika monta perennaa odottaa yhä istuttamista. Aika on mennyt monissa muissa hommissa. Mitä tahansa teenkin, kuljen harvoin suoraan kohteesta A kohteeseen B. Matkalla eksyn helposti kurkkimaan sinne tänne. Portaita ylös noustessani huomasin Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani rusettinukin, johon on ilmestynyt nuppurykelmä. 

Lakastuvat scillan lehdet meinasivat peittää rusettinukilta auringonpaisteen ja minulta tämän ilahduttavan löydön. Pikkusipulit eivät haittaa myöhemmin parhaansa esittäviä kasveja. Kädellä siirsin scillojen lehtiä sivuun. Pian osa niistä kuihtuu ja loput voi vaikka leikata pois.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti pukkasi nuppunsa pikavauhtia, kuten muutama päivä takaperin epäilinkin. Otin kukista lähemmänkin kuvan, mutta unohdin siirtää nakkisormilla varustetun version kamerasta koneelle. Kukka katsoo aina nöyränä maata kohti, joten sen kunnolla nähdäkseen on sitä hellästi nostettava ylöspäin tai vastaavasti kuvaajan pitäisi kellahtaa kyljelleen maahan. Joskus toiste sitten.

Purlmonaria Blue Ensing - Tarhaimikkä

Vaahteravauvoja kitkiessäni löysin yllätyksekseni kuvan sinisen tarhaimikän. Istutin niitä vuosi sitten kaksi kappaletta Pikkupuutarhaan. Mielestäni huolellisesta istutuksesta ja kastelusta huolimatta taimet katosivat kesän aikana. Ajattelin, että paikka taisi olla sittenkin liian lämmin ja valoisa näille. Ehdin jopa unohtaa ne. Luultavasti toinen on heittänyt heipat, mutta onneksi tämä yksi on elossa ja kukkii. Aika hyvin se katoaa kevätkaihonkukkien sineen, vaikka imikän sininen onkin huomattavasti syvempi.

Jos ovat kasvit heränneet, sen ovat tehneet myös kaikenlaiset ötökät. Leppäkertut taiteilivat ruusuorapihlajan oksilla, mutta eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohti. Kotiloita metsästin yhtenä iltana kymmenittäin etikkakylpyyn. Nostin Ferramol-astian pergolan kulmalle, jotta muistan ripotella rakeita kotiloiden suosikkipaikkoihin. Ja niitähän riittää.

Navettapiian puuhamaa -blogissa oli jo muistutus, että myös liljakukot ovat hereillä. Huomasin sen itsekin. Jopa kirjopikarililjojen lehdiltä löytyy rakkaudenhuumassaan parittelevia liljakukkoja. Saa olla tarkkana niitä lähestyessään, ettei esimerkiksi käden varjo saa ötököitä pudottautumaan maahan. Mustasta mullasta on tosi vaikeaa löytää selällään köllöttäiviä kukkoja. Karsastan ötököiden koskettamista paljain käsin. Liljakukkojen listiminen onnistuu ongelmitta. Ilo se on pienikin, kun musertaa rakastavaiset kerralla sormiensa välissä.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen kukkien avautuminen on viittä vaille ajankohtaista. Sään viileneminen ehkä pidentään kukintaa, toivottavasti niin. Keisarinpikarililjat ovat minusta kuin heavy-rokkareita. Tukka on juuri heilahtanut pystysuoraan ylös matkalla olalta toiselle tiukan kitarariffin pyörteissä. 

Oranssinpunaisia keisarinpikarililjoja katsellessani silmiini nousee aina espoolaisen Marketanpuiston lammen lähellä sijaitseva kukkula, jossa eräänä keväänä näin lukemattomia kukkivia keisareita. Kiva, että muualla nähdyt unelmat toteutuvat myös omassa puutarhassa. Ehkä ei yhtä runsaina, mutta kenties matkalla samaan.

Primula pruhosiniana - Suikeroesikko

Esikkojen kukkiessa olen ahertanut kasvimaan kimpussa. Kylvin lavakauluksiin salaattia, pinaattia, lehtikaalia, herneitä, mangoldia, porkkanaa, retiisejä, tilliä, ruohosipulia, kosmoskukkia ja istukassipuleita. Istutin esikasvatetut kesä- ja spagettikurpitsat sekä ruusukaalin. Kastelin kuivaksi käyneen mullan sekä ennen kylvämistä että kylvöjen jälkeen ja laitoin laatikoille harsot. Joltain tuollainen tehtävä käy ehkä käden käänteessä, mutta minulta meni useampi tunti. Kirjasin kylvöjen ja istutusten ohessa lajikkeiden nimet karttaani. Välillä istahdin tuolille miettimään, etenenkö ennakkosuunnitelman mukaan vai teenkö muutoksia. Jonkun verran tuli muutoksia.

Pariin lavakaulukseen istutin esikasvatettuja samettikukkia. Ne ovat viettäneet aikaa kellarissa. Pari kertaa olen nypännyt nuppuja pois, mutta nyt kehittyneet nuput ja avautuneet kukat saavat nauttia ulkoelämästä. Kylvin myös samettikukkien siemeniä varapenkin reunaan. Seurakseen ne saivat kehäkukkia ja ruiskukkia. Toivottavasti kesä suo runsasta kukintaa.

Istutusalueiden kanttaaminen odottaa yhä. Pian siihen hommaan pitäisi ehtiä tarttua, sillä rikkaruohot ja muhevaan multaan kurottava nurmi ovat keväästä yhtä innoissaan, kuin minäkin. Istuttamista odottavat mm. juurakoista kasvatetut syysleimut, punatähkät ja punakärsämöt. Niiden istuttaminen on helpompaa, kun suurin osa vanhoista kasveista on noussut. Vielä niin ei ole tapahtunut. Kaikki aikanaan.

Juuri nyt ei ainakaan pysähtyneisyydestä voi valittaa. Päinvastoin. Paljon tapahtuu ja nopeassa tahdissa. Koitetaan pysyä perässä ja pysähtyä välillä ihan vain nauttimaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

Yksi takatalvi sinne tai tänne

 

Yksi takatalvi sinne tai tänne. Pipo päähän ja räntäsateeseen multasäkkejä kärräämään. Näin tuumin lauantaiaamuna ikkunasta ulos katsoessani. Jos istun sohvannurkkaan aurinkoisia päiviä odottamaan, työt vain kasaantuvat ja mieli menee mutkalle. 

Kolmen asteen viileydessä ei ehtinyt hiki päästä valua siirtäessäni alapihalle 24 multasäkkiä ja kellariin neljä. Takki ja hanskat kyllä kastuivat räntärättien osuessa säkkien ja kottikärryjen lisäksi ihmispoloiseen. 

Yhdessä säkissä oli reikä, joka toimi pontimena mullan kauhomiseksi ämpäriin. Sekaan laitoin hevosenkakkarakeita ja seosta ripottelin keisarinpikarililjojen tyville. Taivaalta satava kosteus toivon mukaan auttaa lannoitteen imeytymisessä maahan ja sipulin käyttöön. Viime päivinä on blogeissa ollut puhetta keisarinpikarililjojen tulevien vuosien kukinnan takaamisesta, johon auttaa lannoitus juuri nyt. Kerrankin olen ajan hermolla.

Kärräämisen päätteeksi ladoin jäljelle jääneet 36 säkkiä nätisti varaparkkipaikan laittaan. Sitten siirryinkin kellariin kuskaamieni multasäkkien ja perjantaina postista hakemani kasvilähetyksen pariin. Radio auki, kuivat hanskat käteen, tyhjiä purkkeja pöydälle ja niin siirtyivät juurakoina saapuneet kasvit multaan.

Osa tilaamistani kasveista oli  valmiiksi purkkeihin istutettuina ja hyvässä kasvussa. Niille annoin vettä. Lopuksi vein kaikki kasvihuoneeseen odottamaan sijoittumista puutarhaan. 

Punakärsämö Cerise Queenia oli pussissa turvemullan seassa viisi kappaletta. Kaikki näyttivät tällaisilta "lankasyheröiltä". Vaaleissa versoissa oli kärjissä jo viherrystä. Olisihan nämä voinut jo maahankin istuttaa, mutta katsoin paremmaksi purkittaa keräämään itseensä kokoa ja näköä.

Retiisit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Lämmittämättömässä kasvarissa on mittarin mukaan ollut alhaisimmillaan -1.6 astetta. Hyvin siellä jo aiemmin viedyt perennaruukut pärjäävät. Myös tuoksuherne on latvomisen jälkeen jatkanut taivaiden tavoittelemista.

17.4. kylvin kokeeksi sekä retiisejä että ruusukaalia. Keskiviikkona molemmat olivat nousseet pintaan. Muutakin olisi ollut kiva kylvää, mutta alkaa olla astioista ja tilasta pulaa. Pitänee odottaa lämpimämpiä kelejä, jotta saa perennat  maahan ja pääsee aloittamaan lavakauluksiin kylvämisen.

Ruusukaalit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Hyviä hyötyviljelyyn liittyviä vinkkejä ja muutenkin mielenkiintoista luettavaa ja seurattavaa löytyy Hyötytarhuri -blogista. Sieltä sain itsekin intoa kokeilla kylvöjä kylmään kasvariin. Idean toimeksipanoa vahvisti muiden ko. blogissa vierailleiden onnistumiset. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi onnistumisestaan ruusukaalin kanssa. Tykkään ruusukaalista, niin mikäpä on sitäkin kokeillessa.

Liatris spicata - Punatähkä

Liiteristä ostetut punatähkät ovat lähteneet hyvin kasvuun. Pussissa oli 20 punaista ja valkoista punatähkää, jotka istutin kunkin omaan purkkiinsa. Yhtään en tiedä, mikä niistä on punainen, mikä valkoinen. Useimmissa ruukuissa kasvu on kuvassa näkyvän kaltaista. Räntäkelien loppumista odotellessa on aikaa miettiä, mihin nämäkin heräteostot istutan.

Tete-nasissit

Pääsiäiseksi kotiin ostetut tetenarsissit kannattaa ehdottomasti istuttaa myöhemmin jatkamaan elämäänsä puutarhassa. Useammasta paikasta nousee kivoja pikkuisten narsissien ryhmiä. Niiden kellastuvat lehdet jäävät aikanaan kukinnan päätyttyä kevätkaihonkukkien ja pikkutalvioiden sekaan. 

Kävi mielessä, että voisin yhden purkillisen tetejä viedä äidin haudalle. Istutan sen verran sivuun, ettei seurakunnan puutarhuri kesäkukkia laittaessaan kaiva sipuleita ylös.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Pionitkin ovat jo aloittaneet punastelevien teinien esiinmarssin. Kuolanpioni on aina ensimmäisten joukossa. Viime toukokuussa istutetusta amurinpionista ei sen sijaan näy eikä kuulu pihaustakaan. Ei punaista eikä minkään muunkaan väristä. Harmi, jos sen olen menettänyt.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Coral Charm puskee itseään ylös kuin mikäkin kehonrakentaja konsanaan. Mitä lie steroideja on suoniinsa imenyt, kun on heti kevään korvalla noin uhkeana. Ehkä hän on höristänyt korviaan kehuessani hänen kauneuttaan. Kiittää nyt voimallisella kasvulla kehuista. Samoin tekee hänen kaverinsa kuvasta oikealle.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoista pidän hyvin paljon. Ne ilmaantuvat näkösälle aivan varkain. Krookusten ja scillojen jo kukkiessa pikarililjat ovat usein vielä ruohomaisia varsia, joista ei uskoisi kauniita kukkia kehittyvän. Pian ne vahvistuvat ja äkkiä niissä voi nähdä jo nuppujakin. Hetken vielä saan odottaa nuppujen avautumista. En vain jaksa lakata ihmettelemästä ja ihastelemasta kirjopikarililjan ruutukuvion kauneutta. Miten taitava luontoäiti onkaan.

Astilbe arendsii - Jaloangervo

Ensikohtaamiset kasvien kanssa keväisin on sekä jännittävää että kaikkea kaunista täynnä. Saatan vuosi toisensa perään toistaa itseäni, mutta esimerkiksi jaloangervot karvaisine olemuksineen ovat niin suloisia. Olemme tottuneet huudahtelemaan ihastuksesta heinäkuisia pionikuningattaria katsellessamme. Mullasta mönkivät kasvit ansaitsevat yhtä paljon katseita ja kätten taputuksia.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Elämässään voi kokea monenlaisia epäonnistumisia. Kerta toisensa jälkeen. Ilman muuta näin voi käydä myös kasvien kanssa ja käykin. Yksi onnistuminen saattaa kuitenkin viedä unholaan kokonaisen menetysten sarjan, sillä niin valtavasti hyvää mieltä tuottaa esimerkiksi jonkun kasvin selviäminen talven yli.

Esikot eivät liene niitä vaikeimpia kasvatettavia. Jonkun verran olen niitä vuosien aikana istuttanut, mutta huonolla menestyksellä. Luultavasti en ole riittävästi perehtynyt esikkojen sielunmaisemaan. Viime keväänä istutettujen etelänkevätesikkojen näkeminen nuppuisina ilta-auringossa tuntuu kultapalkintona vatsanpohjassa saakka.

Primula rosea - Himalajanesikko

Etelänkevätesikkoja onnellisena katsellessani huomasin niistä vähän kauempana jotain pinkinpunaista. Olin ihan kokonaan unohtanut istuttaneeni Pikkupuutarhaan myös himalajanesikkoa. Jos olisi ollut tilaa ilosta tanssahdella, olisin sen tehnyt. Pakko oli varoa tallaamasta esikkoja ja muita mullasta nousevia. Päivittäiseen puutarhakierrokseen tuli oitis uusi mutka, sillä esikkonuppujen avautumista on seurattava silmä tarkkana.

Vaahteravauvat

Meneillään on vaahteravauvojen kitkentäpäivät. Ja niitähän riittää. Ovat ihan uskomattoman ovelia yrittäessään piiloutua mm. kevätkaihonkukkien sekaan. Tai minkä tahansa lähellä olevan kasvin lomaan. Saattavat myös nousta ruskeanharmaa vaahteranenä otsallaan, jolloin vähitellen auki kiertyvän vihreän lehden havaitseminen on vaikeaa. Kunpa moni muu kasvi itäisi ja kasvaisi yhtä vikkelällä vauhdilla. Iltakierroksella olen mielestäni kitkenyt kaikki esillä olevat vaahteravauvat. Vaan annas olla, kun aamulla menen ulos. Ihan yhtä paljon, ellei enemmän, saan taas kitkeä.

Vaahteravauvat istuvat kylväytymispaikallaan todella tiukasti. Saa olla tarkkana, että kasvi nousee ylös juurineen. Nyt niiden kitkeminen on vielä kohtuullisen helppoa, mutta lehtiosuuden kasvaessa saa jo kaksin käsin nyhtää vaahteran irti saadakseen.

Scilla siberica - Idänsinililja

Aurinkoisten päivien jälkeen scillat ovat vetäytyneet suppuun. Viileys ei suinkaan ole pelkästään huono aika, sillä ainakin se pidentää sipulikukkien kukkimisaikaa. Puutarhassa voi myös hyödyntää koleuden keskittymällä välttämättömiin töihin, kun houkuttelevien katseltavien ympärillä ei tarkene alinomaa pyöriä. Ehtii sitä kahvimukin kanssa kierrellä myöhemminkin, toivottavasti!

Johan on ollut huikean hienoja kevätpäiviä!

"Mitä  hyvää täältä löytyykään!"

 

Myrskyisän viikonlopun jälkeen viikko alkoi aurinkoisena ja lämpimänä. Kaikki muut työt saivat väistyä, sillä hinku pihalle on ollut melkoinen ja tekemättömien töiden lista pitkääkin pidempi. Puutarhahommia saa olla vaikka toisille jaettavaksi, eivätkä ne silti yhtään stressaa. Ainakaan minua. Joku tehtävä voi olla vähemmän kivaa, mutta kaikki tyynni kuuluvat tähän elämää suurempaan intohimoon eli puutarhahörhöilyyn.

Lämpö herätti krookukset kertaheitolla.

Piipot poksahtavat auki kilpaa toistensa kanssa. Maassa on runsaslumisen talven jäljiltä sopivasti kosteutta. Lämpö ja aurinko herättävät sipulikukkien lisäksi kaikkea muutakin. Peurojen ja jänisten röyhkeästä verotuksesta huolimatta krookuksia nousee kivasti siellä täällä. Tuntuu, kuin niitä olisi tänä keväänä tavallista enemmän. Ehkä ne pitivät välivuotta viime keväänä.

Kevätkurjenmiekkoja joka lähtöön

Kevätkurjenmiekkojakin tupsahtelee ensimmäisten seuraksi. Viime syksynä istutin meidän puutarhan ensimmäisen jääkurjenmiekan, josta kuva ylläolevan kollaasin vasemmassa alareunassa. Mistä se on saanut nimekseen jääkurjenmiekka? Enemmän tuosta tulee aurinko tai tuli mieleen.

Rhodo ja mahonia ovat hiukan kärsineet

Toistaiseksi en osaa sanoa talvituhoista paljoakaan. Pihalla pyöriminen vaatii taas aivonystyröiden aktivoimista ja muistin virkistämistä. Ilmeisesti nollaan talven aikana kaikki edellisvuoden tiedot ja kevään tullen täytyy listoista tutkia, mitä on tullut istutettua mihinkin.

Osa toisesta mahoniasta on mennyt aika ruskeaksi, vaikka laitoin sillekin varjostusverkon aika varhain. Näin on käynyt ennenkin, joten enää en pelästy menettäväni koko kasvin.Seuraan kasvin tilannetta ja pahimmin ruskettuneet lehdet ja oksat leikkaan pois. Siitä se taas virkistyy.

Rhodoista oikeastaan vain yhdessä on enemmän ruskeita lehtiä. Vuosiin en ole tähän ongelmaan törmännyt, joten kerrotteko, miten hoidan alakuloista rhodoa.

Primula pruttoniciaca 'Sirje'

Esikoita olen vuosien aikana istuttanut vaihtelevalla menestyksellä. Parhaiten ovat viihtyneet etelänkevätesikko ja syklaaminpunainen suikeroesikko. Viime kesänä ostin Nummelan ruusutilavierailulta pikkuisen suikeroesikko Sirjen. Iloisena huomasin sen lykkäävän lehtiä. Aika kiva, jos myös kukkii.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Pikkupuutarhaan istutin vuosi sitten kaksi etelänkevätesikkoa ja yhden himalajanesikon. En laittanut niille nimitikkuja, joten nyt en osaa nimetä kahta esiin noussutta. Aika näyttää, ovatko molemmat etelänkevätesikoita ja nouseeko kolmas ehkä myöhemmin.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Viime toukokuussa Pikkupuutarhaan istutetut kaksi valkotäpläimikkää ovat kumpikin elossa. Syksyllä olopihan Syreenipenkkiin siirretyssä valkotäpläimikässä on jopa kaksi nuppua, vaikka sen olemus muuten on talven jäljiltä vähän rähjäinen. Tällaiset uusien tulokkaiden kukkaiset esiintulot ovat aina niin mukavia.

Helleborus - Jouluruusu linnunruoka-automaatin alapuolella.

Istutusalueita en ole kovin pikkutarkasti rapsuttanut enää vuosiin. Napsin kuivuneita perennanvarsia ja poistan paksuimmat vaahteranlehtikeskittymät. Ripottelen varoen piippojen väleihin ja sinne tänne multaa, joka peittää pahimmat rikkakeskittymät. 

Kuvassa linnunruoka-automaatin alla kasvava jouluruusu. Kuten näette, lintujen syöttäminen sotkee ympäristöä. Vaihdoin talvella kuorittuihin auringonkukansiemeniin vähentääkseni sotkuisuutta. Koska käytössä oli alkutalven kuorelliset siemenet, näen eron ympäristössä vasta ensi vuonna. Tarkoitus on laittaa jouluruusun ympärille katemultaa ja kas, näkymät muuttuvat.

Useampi tunti vierähti kellarikasvattamossa siirtäessäni tomaatit, kurkut ja paprikat kasvatusastioihin. Niihin, joissa nämä hyötykasvit viettävät kesänsä kasvihuoneessa. Kaksi kasvia yhteen 30 litran astiaan. Aiemmin olen kuskannut kasvit purkeissaan kasvihuoneeseen ja siellä siirtänyt ne sitten istutusastioihinsa. Viime keväänä istutin kasvit kokeeksi jo kellarissa. Tilavampi multatila näytti innostavan kasvit rehevään kasvuun. Kuskasimme Ukkokullan kanssa kottikärrillä astiat kasvihuoneeseen. Menihän siihen vähän enemmän aikaa suhteessa, että olisin pienemmät purkit vienyt kasvihuoneeseen istutettaviksi. Mielestäni homma toimi hyvin ja siksi teen samoin nyt.

Potentilla nepalensis 'Miss Willmott' - Nepalinhanhikki

Kuvittelin kylväneeni tomaatteja, kurkkuja ja paprikoita maltillisesti. Ainahan joitakin ylimääräisiä taimia tulee ja niin kävi nytkin. Pari tomaattia, kurkun ja paprikoita istutin pojalle. Hän voi kokeilla niiden kasvattamista lasitetulla parvekkeella. Muita täytyy tarjota naapurille.

Tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden siirryttyä toiseen paikkaan kellarissa, syntyi ensimmäisen kasvilampun alle hiukan tilaa. Äkkiä se täyttyi, kun nostin lattialta ja pimeämmistä paikoista purkkeja lähemmäs valoa. Käsittämätöntä, miten tolkku on taas kadonnut kasvatushommista. 

Valitettavasti kellarikasvattamosta on niukasti kuvia tarjolla. Kamera ei ollut tälläkään kertaa mukana. Lisäksi tehokkaan kasvilampun valossa kaikki kuvattu on keltaista.

Nokkosperhonen talventähdellä

Maanantaina meidän mittari näytti parhaimmillaan +14 astetta. Vaatetta saattoi huoletta vähentää. Pörriäisiä surisi varsinkin krookuksissa. Sainpa kuvattu nokkosperhosenkin. Kurkia ja joutsenia lensi pihaa rapsuttaessa talon yli useita kertoja. Kauempaa on kuulunut muutaman päivän ajan kurkien huutelua. Äänien suunnasta päätellen ne ovat pellolla meistä eteenpäin.

Kroppa on iltaisin jäykkänä päivän aherruksesta. Pois kaikki ruikutus, sillä tätä aikaa on odotettu. Johan on ollut huikean hienoja kevätpäiviä!

Kiven kotiipaluu

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Monin tavoin kiireinen ja työteliäs viikko alkaa kallistua lopuilleen. Säät ovat suosineet ulkohommia. Välillä aurinko on paistanut ja välillä ollut pilvessä. Keskiviikkona hipsi aamupäivän vettä, mutta kastelun kannalta sillä ei ollut merkitystä. Sen sijaan torstaivastaisena yönä vettä tuli hetken aikaa vähän enemmän ja se teki luonnolle hyvää.

Alkuviikosta oli vielä yöpakkasia, mutta keskiviikon ja torstain välinen yö jo lämmin. Kasvarin mittari näytti alapihalle +8 astetta. Daalia- ja muut juurakot ovat jo parin viikon ajan viettäneet vuorokauden ympäri kasvarissa, tosin harsoilla suojattuina, ja eilen siirsin ne piharuukkuihin patiolle. Varmuudeksi laitoin harson nytkin ruukkujen päälle. Pari begoniaa on vielä autotallissa. Vesivartisena begonia ei kestä pakkasta laisinkaan ja muutenkin ovat vielä niin mitättömän kokoisia, ettei niillä ole kiirettä paraatipaikalle pation amppeliruukkuihin.

Kaivuri on levittänyt soraa pallokentän pohjalle ja lastannut kantoja kuorma-auton lavalle. Yhtenä päivänä kuski taisi pitää kahvituntia odotellessaan tyhjää rekkaa kantokuormaa hakemaan ja niinpä kävelin hänen luokseen kysymään, josko jossain välissä nostaisi kunnan puolelta takaisin kiven, jonka alapihaamme tasoittanut urakoitsija 30 vuotta sitten nakkasi tieltään pois. Kuskille kiven siirto sopi hyvin ja kohta puoliin hän kouraisi ison kiven kauhaan ja pudotti sen tismalleen siihen, mihin olin ajatellutkin. Katseli kyllä minua hetken aikaa pitkään, kun seisoin onnellisena kiveäni silitellen.

Kieltämättä kivi näyttää meidän pihalla jättimäiseltä ja paljon, paljon suuremmalta, miltä se tuntui siinä puiston puiden lomassa ollessaan. Kivi oli vuosien mittaan painunut osittain maan sisään ja nyt paljaalla nurmikolla kyyhöttäessään se on koko komeudessaan näkyvissä. Minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, istutanko kiven lomaan jotain, vai annanko sen vain rauhassa palauttaa metsänkaadon ja siirtämisen yhteydessä menettämäänsä sammalta takaisin pinnalleen. Moista järkälettä ei mihinkään ihmisvoimin siirretä, joten siinä se nyt on. Ja minä olen ikionnellinen kiveni kotiinpaluusta.

Clematis atragene 'Columnella'

Jo edellisessä postauksessa totesin, että kulunut talvi on ollut huomattavasti edellistä suosiollisempi kasveille. Useimmissa kärhöissä löytyy jo nyt ainakin vähän eloa. Osassa jo nuppujakin, kuten alppikärhössä ja kuvan Columnellassa. Viime kesänä upeasti kukkinutta lumikärhöä olen vahtinut miltei päivittäin ja tänään löysin senkin tyvestä uusia versoja. Samoin Ruusupenkissä ahkerasti kukkinut Aljonushka on jo hereillä. Tällaiset pikkuruiset löydöt tekevät totisesti iloiseksi.

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii Williams Double

Ruusupensaat ovat toinen ryhmä, jonka suhteen olin hiukan peloissani. Ei hätää, tähän mennessä kaikki näyttäisivät olevan hyvässä jamassa. Ainoastaan sammalruusussa ei ole silmuja, mutta sitä osasin odottaa. Viime keväänä se ei meinannut herätä laisinkaan ja lopulta teki vain muutaman onnettoman lehden.

Keltareunapikarililja - Fritillaria michailovskyi

Monet pienet sipulikukat jo lopettelevat, mutta seuraava aalto jatkaakin siitä. Kirjopikarililjat ovat jo osin täysin auki. Vuosi sitten istutin ensimmäisen kerran keltareunaista pikarililjaa, joista nousi vain kolme. Tykästyin kukkaan niin paljon, että istutin niitä syksyllä toiseen paikkaan lisää. Siinä näyttävät viihtyvän paremmin, sillä kaikki istutetut sipulit ovat nousseet ja kukkivat parhaillaan.

Jouluruusu - Helleborus

Kivipellon Sailan upeita jouluruusupehkoja ihailtuani otin ohjenuoraksi istuttaa jouluruusuja moneen eri paikkaan pihamaalle nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Suosituimmaksi paikaksi näyttää nousevan rinne, johon aurinko paahtaa turhankin kuumasti. Ehkä paikan taika on siinä, ettei ainakaan vesi siinä seiso. Istutin jouluruusun rinteeseen kolme vuotta sitten ja nyt siinä on jo aikamoinen pehko. Tänä keväänä kukinta on erittäin runsasta. Myös parissa muussa paikassa jouluruusu näyttää viihtyvän. Tosin kokemuksia näistä on vasta kahdelta vuodelta.

Keltavuokko - Anemone ranunculoides

  
Keltavuokkokin alkaa vähitellen runsastua ja vallata alaa. Se asustaa naapurin vastaisella rajalla, pyykkitelineen takana olevassa kapeassa muurissa tuivioiden kanssa. Paikkaan ei voi mitään korkeaa istuttaa, sillä pyykkien pitää päästä vapaasti liehumaan. Tuiviot ovat muutamassa vuodessa levinneet ja pörhistyneet aika lailla. Jossain vaiheessa keltavuokot ehkä joutuvat muuttamaan, mikäli tuiviot valtaavat vielä enemmän tilaa.

Narsissit vasta aloittavat meillä kukintaansa. Ei taida tulla kovin runsasta narsissikevättä ja useimmissa narskuissa varret ovat jotenkin normaalia matalampia. Olisiko kevään koleudella ja toisaalta myös kuivuudella osansa?

Yläpihan kukkapenkeissä on useita syviä koloja. Osa niistä ilmestyi jo syksyllä ja kevään tullen niitä on ilmaantunut lisää. Luulin niitä aluksi myyränkoloiksi, mutta ovatkin hiirenkoloja. Metsähiiriä olen nähnyt pihassa useita. Muutama viikko sitten näin naapurin kissan nappaavan hiiren meidän kukkapenkistä. Juuso ei viihdy laisinkaan ulkona, joten täytyy vissiin turvautua naapurin kissoihin jatkossakin.

Mukulaleinikki - Ranunculus ficaria, syn. Ficaria verna

Mukulaleinikit olivat pitkään vain pieniä keltaisia nuppupalleroita aivan lehtiensä tyvessä. Torstai-illan aurinko sai ne ponnahtamaan auki ja ylös varsiensa varaan.

Valkovuokko - Anemone nemorosa

Valkovuokkoja on vuosien mittaan ilmaantunut pihallemme, myös moniin kukkapenkkeihin. Alapihalla nuoremman karviaispensaan vieressä on iso esiintymä, jonka annan rauhassa kasvaa ja kehittyä. Vasta varsien täysin kuihduttua ajan paikalta nurmikon. Valkovuokkoja kasvoi vuosi vuodelta enemmän myös meidän ja kunnan puistikon rajamaastossa. Nyt metsänpohja on myllätty niin totaalisesti, ettei siellä taida hetkeen kasvaa yhtään mitään. 

Kevätesikko - Primula vulgaris

Viime keväänä tässä vaiheessa esikot kukkivat erittäin runsaana. Nyt sininen kevätesikkoni on tehnyt peräti yhden kukkasen. En ole hänen rauhaansa häirinnyt, joten saattaa sieltä vielä lisääkin kukkia ilmestyä.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä

Samoin suikeroesikko oli vuosi sitten täynnä kukkia. Nyt sentään hänkin on pukannut ainakin yhden kukan auki ja nuppujakin on jokunen lisää. Mukavaa, ettei ole talven pakkasiin menehtynyt, vaan jaksaa ilahduttaa minua tänäkin kesänä.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Tarhakylmänkukat ovat minun puutarhassani aika tuore ilmestys. Ensimmäisen lilan istutin kaksi vuotta sitten ja viime kesänä sitten kaksi lisää. Messuilta ostin yhden lilan. Kuvan kylmänkukka pitäisi olla Rubra eli punainen, mutta ei kyllä ihan punaiselta näytä. Tummempi kuitenkin, kuin vanhempi lila.

Tarhakylmänkukkia katsellessani mietin, miksi aina pitää rohmuta monta erilaista kukkaa kerralla. Lopputuloksen kannalta voisi olla tyylikkäämpää, jos istuttaisi yhtä lajia runsaasti. Vaan, kun yleensä rahaa on rajallinen määrä käyttää kerralla ja kaikkea ihanaa pitäisi saada nyt ja heti. Niin sitä sitten ostaa sikinsokin kaikenlaista ajatellen, että runsastuuhan nuo ajan kanssa.

Puutarhahörhön kevät on kiireistä aikaa. Ei riitä, että tepastelee kameran kanssa lämpimässä ilta-auringossa tutkimassa ja nyppimässä mullasta esiin työntyviä tulokkaita. On myös tehtävä paljon vähemmän mukavia toimia. Monenlaista työvälinettä on noussut kellarin uumenista puuvajan seinustalle. Yksi jos toinenkin multasäkki on kulkenut auton takapaksissa yläpihan kautta alapihalle. Isot vesisaavit kasteluvettä varten on nostettu paikoilleen ja täytetty jo vedellä.

Tulevana viikonloppuna olen ajatellut siirtää taimet kasvariin, sillä ennusteiden mukaan yöt ovat jatkossa lämpimiä. Myös avomaan kylvöt on tarkoitus ainakin aloittaa. Kesäkukkia en ole ehtinyt vielä edes miettiä, puhumattakaan, että olisin niitä käynyt ostamassa. Tähän saakka on ollut useimmille kesäkukille aivan liian kylmää. 

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Lakanapyykki pyörii pesukoneessa ja kohta ripustan sen ulos kuivumaan. Luvassa on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Nautitaan siis lämmöstä, vihertyvästä luonnosta ja lintujen mahtavasta kevätkonsertista, joka aamutuimaan on parhaimmillaan!