perjantai 24. huhtikuuta 2015

Keramiikkaa ja kirpparia naisporukassa


Pihalta ei nyt malttaisi pysyä laisinkaan poissa. Sinne kun menee, karkaa suunnitelmat oitis käsistä ja meikäläinen heiluu milloin lapion, milloin talikon kanssa paikasta toiseen. Jälkeäkin syntyy, mutta illalla on niin väsynyt, ettei enää jaksa lähteä pihalle tuloksia kuvaamaan. Kompostit on nyt käännetty ja paikkoja kohenneltu siellä täällä.


Eilen teimme naisporukalla retken Läyliäisissä sijaitsevaan Savi-Heinä Puotiin. Siellä olen käynyt aiemminkin ja muistelen aiheesta joskus tänne hiukan postanneenikin. Savi-Heinä Puoti on ihana ostospaikka, jos tarvitsee askarteluun tai käsitöihin jotain. Puodin omistaja Susanna Lähde tekee myös itse kynttilöitä ja keramiikkaa. 


Autottoman henkilön näkökulmasta puoti sijaitsee keskellä ei-mitään, eikä sinne välttämättä tule mentyä, ellei ole paikasta kuullut tai sattumoisin aja kantatie 54:sta vaikkapa Lopelle perunannostoon. Loppihan on kuuluista perunanviljelystään.


Tiimarin lopettamisen jälkeen askartelutarvikkeiden löytymisestä on tullut ihan uusi extreme-laji. Ennen saattoi aina luottaa siihen, että Tiimarista nyt sentään perustarvikkeet löytää. Tosin loppuaikoina Tiimari yritti haalia myytäväksi vähän kaikkea kykenemättä löytämään omaa erikoistumisaluettaan. Puutteistaan huolimatta Tiimari jätti selvän aukon, jota paikkaamaan ei ole löytynyt halukkaita. Marketit ovat selvästi lisänneet askartelutarvikevalikoimaansa, mutta ei niistä vähänkään erikoisempaa tarviketta löydy.


Netistä kannattaa etsiä. Tähän lausahdukseen tuppaa törmäämään nykyisin ihan joka paikassa. Oikeastaan on hullua, että menet kauppaan ja siellä sinua kehoitetaan hakemaan tarvitsemaasi netistä. Joskus olisi mukava kuulla jonkun myyjän sanovan, että mepä tilaammekin toivomaasi tuotetta valikoimaamme.


Harvalta varmaan jäi eilen huomaamatta hurja tuuli. Puut huojuivat ja maailma humisi. Ajaessamme maaseudulla ilma oli välillä aivan harmaana, kun pelloilla kyntävät traktorit nostivat kuivaa multaa ilmaan tuulen vietäväksi. Hetkisen aikaa saattoi kuvitella, miltä vaikkapa alkava hiekkamyrsky jossain päin maailmaa näyttää ja tuntuu.


Saapuessamme Savi-Heinä Puotiin siellä oli hämärää. Kuinkas ollakaan, tuuli oli kaatanut puita langoille ja sähköt olivat poikki. Puodissa on aika pienet ikkunat ja päivänvalossa saatoimme yrittää tiirailla ikkunallisissa huoneissa valikoimaa, mutta vähän se oli hankalaa. Jossain vaiheessa muistin, että avaimenperässäni on pieni taskulamppu ja sen avulla yritin metsästää ikkunattomassa tilassa korttiaskartelutarvikkeita.


Sitkeys palkittiin ja vihdoin räpsähtivät valot päälle. Pääsimme tutkimaan myös perähuoneita, joissa on esillä keramiikkaa ja erilaisia sisustustuotteita.













Minun on turha lähteä Ukkokullan kanssa ostamaan vaikkapa askartelutarvikkeita. Ei siitä mitään tule, sillä hän ei tykkää laisinkaan shoppailusta. Kauppaan mennään listan kanssa hakemaan tietty tuote ja sen on paras löytyä mahdollisimman pian. Ellei löydy, lähdetään kotiin ja ollaan sitten vaikka tyystin ilman. Ei puhettakaan, että kierreltäisiin muissa kaupoissa etsimässä vaihtoehtoista tuotetta.


Siksi lähden silloin tällöin naisporukassa katsastamaan vähän erilaisempia kauppoja ja kirpputoreja. Kun on samanhenkistä porukkaa, ei kukaan huokaile vieressä ja tuumaa, että kylläpä se napin valitseminen nyt kestää. Kun jokainen on tarvitsemansa löytänyt, poiketaan vielä yhdessä kahville ja pohditaan kaupanteon onnistumista.


Susanna Lähteen Savi-Heinä Puodissa on mukava tunnelma ja parasta siellä on omanlaisensa rauha. Neuvoa ja opastusta saa tarvittaessa, mutta mitään ei tyrkytetä. Välillä ovesta pelmahtaa samanlainen naisjoukko etsimään nappia, nauhaa, liimaa, neulaa ja ties mitä. Kaikkea tuntuu puodin nurkista löytyvän. Luulisi, että tällainen erikoispuoti nostaisi hinnat pilviin kilpailijoiden puuttuessa, mutta minusta kyllä hintataso on varsin kohtuullinen.

Susanna Lähde
Puotiin kannattaa poiketa ohi ajaessaan, mutta sinne kannattaa tehdä myös ihan oma retkensä, jos vähänkin jotain käsillään värkkää tai jos tykkää omin käsin valmistetusta keramiikasta.


Kokopäiväretken päätteeksi kävimme vielä katsastamassa Vihdin Nummelassa sijaitsevan Katin sisustusnavetan tarjontaa. Siellä on paljon mielenkiintoista tavaraa. Osa selvästi jo antiikkia, osa huomispäivän antiikkia. Moni purkki ja purnukka herättää muistoja omasta lapsuudesta. Paljon on myös sellaista, jota katsellessaan tulee ajatelleeksi, että kylläpä ihmisillä täytyy olla nurkat täynnä tavaraa, kun tämmöinenkin on tänne joutanut. 


Kati Helanto-Väätäsen luotsaama Sisustusnavetta on ilmeisesti jo muodostunut paikalliseksi nähtävyydeksi, jonne tehdään bussimatkoja pidemmältäkin. Samasta pihapiiristä löytyy nyt myös verhoomo ja puusepänliike.  



Vintillä oli vähän hämärää ja tuuli ujelsi kattolaudoissa.






Eihän sitä ihan tyhjin käsin tältäkään reissulta kotiin palattu. Tarvittavien askartelutarvikkeiden lisäksi Savi-Heinä Puodista ostin ruusukoristellun sydänkiven...


...ja keraamisen telineen hyttyssavukierukalle. Savukierukka laitetaan tuohon metallilankaan roikkumaan ja siinä se saa rauhassa palaa. Minulla on ennestään kaupasta ostettu peltinen kulho, johon kierukka pitäisi asentaa paketista löytyvän metallipidikkeen avulla. Yleensä kierukka murtuu palasiksi, joita ei sitten tahdo saada viritettyä peltikulhoon enää mitenkään. Toivottavasti tämä uusi viritys toimii paremmin. Ja mikä estää käyttämästä pientä keraamista kulhoa vaikka kukkamaljakkona tai pähkinäkulhona.

Viime kesäisessä Puutarhabloggaajien kesätapaamisen vierailu Paula Ritanen-Närhen puutarhaan herätti suuren himon kruunuihin. Paulallahan niitä oli useita eri puolilla puutarhaa. Katin Sisustusnavetasta löysin tällaisen mustan metallikruunun, jolle jo mielessäni suunnittelin käyttöä kesäkukka-asetelmassa. Kruunu on ihan uustuotantoa ja vaihtoehtona olisi ollut valkoinen versio. Valitsin kuitenkin mustan, koska mielestäni se sopii paremmin meidän puutarhamiljööseemme. Aika näyttää, toteutuuko kukka-asetelmat, vai istunko itse loppukesästä kruunu päässäni ruusupuskan vieressä.


Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Ihmettelin kummallista rapinaa ja ikkunasta ulos katsoessani totesin siellä satavan räntää ja rakeita. 


Ai, ai tätä kevään keikkumista. Ihan välillä tuppaa huimaamaan, kun niin keikuttaa laidasta laitaan.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Puutarhatiikerin minttuhumaus

Hyasintti puhkoo edellisvuoden lehdetkin tullessaan

Meno ja meininki puutarhassa on nyt niin kiihkeää, ettei perässä tahdo pysyä. Se, mikä eilen oli pikkuruinen aavistus mullassa, onkin tänään ja komea lehtirypäs maan pinnalla.

Vuorenkilpi nupullaan

Eilen käänsin kolme lehtikompostia, joista sain muhevaa multaa kuusi kottikärryllistä. Sitä sitten levittelin kukkapenkkeihin. Neljäs lehtikomposti oli keskeltä vielä hieman kohmeinen, joten se jäi odottelemaan sulamista.

Sinivuokot

Sää on suositunut puutarhahommia. Niin eilen kuin tänäänkin aurinko on paistanut ja lämpöä on ollut kymmenisen astetta. Auringossa enemmänkin. Talikko- ja lapiohommissa tulee sen verran hiki, että takki on äkkiä lentänyt pois ja työ jatkunut paitahihasillaan.


Hämmentynyt puutarhatiikeri tuumailee, minne mamma on kadonnut. Tuoltahan se saapuu ja minä pääsen alapihalle seuraamaan kompostin kääntämistä.


Kompostihommat eivät minua niin kauheasti kiinnosta, joten tutkitaanpa, mitä täältä kasvimaalta löytyy. Kas, mintut ovat pieniä taimia. Nuo viimevuotiset korretkin tuoksuvat vielä mukavasti, joten niitä täytyy vähän kihnuttaa.


Laitetaanpas tähänkin vähän omia tuoksuja. On sitten naapurin Leevillä enemmän haistelemista, kun tulee minun minttujani tuoksuttelemaan.


Mintuissa pitää pyöriä ja korsien kanssa painia.


Mamma istuu kasvimaalaatikon reunalla ja nauraa ääneen. Taidanpa järjestää mammalle pikkuisen näytöksen...


...johon kuuluu kaikensorttista pyörimistä ja peuhaamista mintuissa. Välillä pitää vähän naamaakin putsata...


...ja sitten taas uusi korsi käsittelyyn...


On tämä kevät näin kissankin näkökulmasta ihanaa aikaa. Maa alkaa lämmetä ja ympärillä surisee ja pörisee.


Tässähän voisi ottaa vaikka pienet nokoset.


Jospa nukkuisin sellaista koiranunta, jotta samalla voin toisella silmällä tiirata mamman touhuja.


Nyt se mamma päätti lähteä jatkamaan hommia ja jätti kissansa toipumaan minttuhumauksestaan.


Eihän noin pienestä humauksesta selviäminen montaa sekuntia kestä. Oitis ylös ja oikaisu ruusupuskan kautta katsomaan, minne kummaan se mamma minut taas jätti.


Ai, ei sentään mamma pitkälle mennyt. Tuossahan se on taas kompostin kimpussa, joten minäpä jään reippaana vahtimaan rouskutusruohon kasvua. Näyttääpä tuossa jokunen scillakin nenän edessä kasvavan. Niitä en pureskele, ne on mammaa varten. Tosin eipä se niitä kyllä suuhunsa laita, kunhan katselee ja kuvailee.


Nautiskelkaa, niin mekin teemme. Siis puutarhatiikeri ja mammansa.
 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kukkaisia mietteitä


Nyt on äänestetty ja samalla tehty kahden tunnin kävelyreissu pitkin kylän raitteja. Kamera killui kaulassa, mutta kuvasaalis jäi aika vähäiseksi. Joka paikassa oli niin hillttömän paljon roskia, että aina olisi pitänyt ensin siivota saadakseen roskattomia kuvia. Valkovuokot aloittavat kukintaansa. Tämän lähemmäksi en päässyt, kun olisi pitänyt mennä miltei vieressä olevan talon pihaan.


Meidän talon toisessa päädyssä on tällainen ongelmapaikka. Aiemmin tuossa multaläiskässä kasvoi japanin- tai jättitatarta. Tiedä häntä, kumpi, mutta varsin rasittava kasvi kuitenkin. Sen hävitysoperaatio on nyt tällä paikalla kolmatta vuotta meneillään ja toivottomalta tuntuu. Olen jo kaivanut ihan käsittämättömän valtaisia juurakoita, mutta silti kasvi tunkee itsensä aina vain yhtä terhakkaana ylös. Eikä suinkaan vain yhdestä paikasta, vaan milloin mistäkin. Tuntuu, että se tunkee juuriaan satojen metrien päähän. Älkää missään nimessä istuttako moista kasvia, jos ette ole takuuvarma siitä, että haluatte sitä katsella loppuelämänne. Ja vähän seuraavassakin elämässä. Kasvi on nykyisin luokiteltu myös haitalliseksi lajiksi.

Purppuraomenapuu - Malus 'Aamurusko' (kuva netistä)

Suunnittelen tuolle ongelmapaikalle jonkin pienen puun istuttamista. Ruskeat metallipylväät ovat naapurin aitatolppia. Hän purki pari kesää sitten tonttiemme välissä kulkevaa vanhaa puuaitaa sieltä täältä, mutta tolpat jäivät. Naapuri on jutellut, että kunhan kotitiemme perusparannus alkaa, he myös laittavat pihaa vähän parempaan kuntoon. Ainakin heidän tonttinsa sisääntulo siirtyy aivan meidän rajallemme. 

Korkeusero tonttiemme välillä on myös hiukan hankala. Aiemmin tontit olivat samassa tasossa, mutta edellinen asukas rakensi autokatoksen aivan tuohon tonttien rajalle ja sitä varten ajatti paikalle täyttömaata. Tähän mennessä naapurit eivät ole pahemmin pihamaahan panostaneet. Jokainen asukoon, miten haluaa. Asia ei minua niin kovin häiritse. Joskus vain ajattelen, että mitä ideaa on asua omakotitalossa, jollei pihapuuhat laisinkaan kiinnosta.

Purppuraomenapuu - Malus 'Hopa' (kuva netistä)

Meidän puolella tuossa kasvaa kesällä Kallionauhusta ja jokunen Vuorenkilven rahjus sekä maanpeitteenä Pikkutalviota. Paikan ongelmallisuutta lisää se, että siihen täytyy talvella kolata lumia käytävältä. Muualle lumen työntämisessä tulee liian pitkä matka, eikä sitä loputtomiin sinne pidemmällekään mahdu. Myös naapuri kolaa pihaltaan lumia rinteeseen, josta ne sitten valuvat meidän puolelle. 

Purppuraomenapuu - Malus 'Makamik' (kuva netistä)

Tatarin hävittäminen on vienyt mehut paikan ideoinnin suhteen jo muutaman kesän ajan, mutta näin keväällä tällaiseenkin vielä riittää virtaa. Ajattelin, että jos istuttaisin tuohon kaikesta huolimatta vaikka jonkun yllä esitellyistä koristeomenapuista ja kattaisin maata sen ympäriltä siten, ettei tatar pääsisi valoon. Vaikkapa mustalla muovilla, jonka päälle laittaisin oksahaketta. Tatar tulee puskemaan ylös muualta, mutta kiskon taimet pieninä niin kauan, että jonain päivänä olen voittaja. Sitä odotellessa paikka on väkisinkin enemmän tai vähemmän keskeneräinen.

Koristekirsikka 'Kevätsuudelma' - Prunus ´Accolade´ (kuva netistä)

Myös koristekirsikkaa olen pitkään havitellut pihamaallemme. Sille taitaisi löytyä sopiva paikka Pikkupuutarhasta. Meillä oli jossain vaiheessa alapihalla kirsikkapuu, joka teki parina vuonna mukavasti hedelmääkin. Sitten eräänä talvena jänöjussi pääsi järsimään sitä pahan kerran, eikä se siitä enää toipunut. Olen ihastellut kuvia Kevätsuudelma -koristekirsikasta, ehkä hankin sellaisen. 

Ruusuorapihlaja - Crataegus x media 'Paul's Scarlet

Myös ruusuorapihlaja voisi olla sopiva kaunistus vaikkapa Pikkupuutarhaan.

Omenaruusu - Rosa rubiginosa

Pari ruusupensastakin olisi tarkoitus tänä kesänä hankkia. Omenaruususta olen pitkään haaveillut, mutta sitä on vaikea mistään saada. En edes tunne ketään, jolla kasvaisi omenaruusu omassa pihassaan, puhumattakaan sellaista henkilöä, jonka puutarhasta liikenisi taimi minulle.

Teresanruusu - Rosa 'Therese Bugnet' (kuva netistä)

Monissa blogeissa on kehuttu kovasti Louise Bugnet -ruusua. Se voisi olla yksi vaihtoehto ja toinen Teresanruusu. 

Rosa rugosa 'Louise Bugnet' (kuva netistä)

Näitä puutarhajuttuja on niin mukava suunnitella. Yhtenä päivänä selitin Ukkokullalle, että saatan aamulla herätessäni ensimmäisenä silmäni aukaistuani ryhtyä suunnittelemaan, mitä teen jollekin tietylle paikalle. Mielessäni istutan ja siirrän ja kaivan ja kuopsutan. Vaikka juuri sinä päivänä ei olisi edes aikaa mennä pihapuuhiin. Ukkokulta ei oikein tainnut ymmärtää, mutta se annettakoon hänelle anteeksi. Vaikka olemme eläneet yhdessä yli 30 vuotta, hän ei edelleenkään aina tajua aivoituksiani. 

Totesin, että kokoamalla kuvat ja tiedot toivekasveistaan, saa ajatukset päässä jonkinlaiseen järjestykseen ja koko idea alkaa hahmottua selkeämmäksi. Samalla putoaa pois kasvit, jotka eivät ehkä ole sopivia omaan pihaan.

Vanha puutarha kävelylenkkimme varrella

Seuraavaksi aionkin keskittyä suunnittelemaan tulevan kesän kesäkukkaistutuksia. Joka vuosi päätän suunnitella kaikki etukäteen ja mennä puutarhalle listan kanssa. No, onhan minulla aina jonkinlainen suunnitelma ja ostoslistakin mukana. Mutta astuessani kukkia tulvillaan olevaan kasvihuoneeseen, unohtuvat kaikki hyvät ideat siinä silmänräpäyksessä ja mukaan lähtee kaikenlaista sellaista, jota en ole laisinkaan ruukkuihini ajatellut. Kun tarjolla on joka kerran niin paljon uutta ja kaunista. Siinä menee täysin mykäksi ja pikkaisen ehkä mopo jälleen karkaa käsistä.

Sen verran tiedän tulevista kesäkukistani, että pihaan ilmestyy toukokuun puolen välin jälkeen ainakin 20 pelargoniaa. Paikallinen yrittäjä mainosti facebookia myöten mahdollisuutta, jossa asiakas maksaa etukäteen 19 euroa yrityksen tilille ja saa tilausnumerolla varustettua arvoseteliä vastaan 20 pelargoniaa. Saapa nähdä, millaisia pelaguita silloin on tarjolla. Olen siis ottanut 20 euron riskin ja aika näyttää, mitä sillä saa.

Työpöydän valloittaja

Jahas, eräs karvainen kaveri tulla tömäytti työpöydälle makaamaan. Kohta on taas näyttö täynnä sähköisiä kissankarvoja - ja meikäläisen naama myös, kun välillä pitää vähän mammaa puskea keskelle naamaa.

Viettäkää mukava sunnuntai - vielä ehtii äänestämäänkin!