Esittele ongelmapaikkasi -haaste

Clematis Aljonushka

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna laittoi liikkeelle haasteen, jonka tarkoituksena on esitellä pihan ongelmapaikkoja. Eli haastajan sanoilla "Tämä haaste kysyy rohkeutta (ja kestävää kameran linssiä). Haasteena on esitellä pihaltasi kohta, jota hädin tuskin itsekään siedät silmissäsi."

Haasteen yhtenä eikä suinkaan vähäisimpänä tarkoituksena on tuottaa ideoita ongelman ratkaisemiseksi. Itse pidän myös tärkeänä poistaa sellaisia kuvitelmia, että kaikkien muiden pihat ja puutarhat olisivat viimeisen päälle hienoja ja virheettömiä. Olen takuuvarma, että lähes jokaisen nurkista löytyy rytökasoja ja kaukaa kierrettäviä kohteita, jotka omistaja mieluummin unohtaa, kunnes on keksinyt hyvän ratkaisun ko. paikan kohentamiseksi. Huomaahan sen itsestäänkin, kuinka mielellään sitä kuvaa hienoja kokonaisuuksia ja kauniita kukkia, vaikka kohennettavaa löytyy.

Samettikukka 'VanillaF1'

Saman tyyppinen postaussarja blogeissa on jossain vaiheessa kiertänyt, mutta aihe kestää kyllä esiinnoston kerran jos toisenkin. Mainittakoon vielä, että tässäkin asiassa kauneus on katsojan silmissä. Se, mikä toisesta näyttää ongelmalliselta ja rumalta, voi hyvinkin toisen mielestä olla kaunis ja seesteinen. Täydellistä puutarhaa ei liene olemassakaan. Jos olisi, mitä me sitten harrastaisimme? Maailmaan mahtuu mielipiteitä ja monenlaisia puutarhoja.

Aquilegia

Minä en saanut haastetta, vaan omatoimisesti menin sen silti nappaamaan. Minun pihassani ongelmakohtia on useita. Toiset ongelmat aika hoitaa, toisia joudun pakostikin työstämään ensin päässä ja paperilla ja sen jälkeen konkreettisesti lapiolla. Moni ongelma on löytänyt ratkaisunsa siten, että olen antanut niiden rauhassa muhia. Jossain vaiheessa idealamppu syttyy ja siitä se sitten lähtee. Usein juuri nämä pitkään muhineet ja lopulta oivalluksesta kohentuneet ovat niitä parhaita ratkaisuja.

Yläoikealla naapurin autokatos, pensaiden alla kurkottaa hakekate.

Yksi isoksi ongelmaksi kokemani paikka sijaitsee talomme autotallipäädyn ja naapurin aidan välissä. Ongelmapaikka on suorakaiteen muotoinen alue, jota rajaa toiselta pitkältä sivulta naapuri ja toiselta sivulta meidän talomme pääty, jonka kupeessa kulkee hiekkakäytävä. Käytävä on tärkeä väylä piha-alueelta autotallille, talon sisäänkäynnille, portille ja tielle. Hiekkakäytävältä on talvella työnnettävä lumet viherkaistaleelle, joten mitään kovin korkeaa tai herkkää sinne ei voi istuttaa. Aikanaan alue oli nurmikkoa, mutta se vaihtoehto ei toiminut.

Ikiajat sitten sain edelliseltä naapurilta Japanintatarta ja istutin taimen naapurin aidan kupeeseen. Silloin kukaan ei puhunut haitallisista vieraslajeista, eikä kukaan myöskään varoittanut riesasta, jonka japanintatar pihaamme toisi. Olihan tatar kasvina aika hieno kasvaessaan nopeasti suureksi ja vehreäksi. Tykkäsin sen loppukesän kukistakin. 

Muutama vuosi sitten tieto japanintatarin haitallisesta vieraslajiominaisuudesta (haitallinen vieraslaji) kiiri minunkin tietoisuuteeni ja toki olin jo jonkin aikaa pohtinut, miten kasvista pääsisi eroon. Se nimittäin on varsin ärhäkkä leviämään asuessaan paikassa, jossa sitä ei esimerkiksi ruohonleikkurilla voi pitää kurissa. Kaivoin neljä vuotta sitten maasta ylös elefantin kokoisen juurakon, joka oli kuitenkin vain pieni osa. Kaivuhommaan olisi tarvittu kaivinkone tai muutamien ihmisten kokemusten mukaan peräti dynamiittia. Peitin kasvualueen mustalla muovilla, jonka olen naamioinut hakekatteella. Tatarin juuret ulottuvat pitkälle ja kummasti se yrittää työntää taimia ylös metrien päästä. On täysin mahdotonta koko aluetta peittää mustalla muovilla. 

Säännölliseti käyn alueen läpi ja kiskon taimet mahdollisimman pieninä ylös. Alkuun niitä sai nyhtää hartiavoimin, mutta nyttemmin irtoavat jo varsin helposti. Kasvuaikaan kaksikin kertaa viikossa alue on tarkastettava ja taimia poistettava, jotta ne eivät ehdi kerätä voimaa ja kasvaa suuriksi. Japanintatar on varsin nopeakasvuinen. Neljän vuoden kitkentä ei vielä ole laisinkaan ohi, mutta tuottaa kyllä selvästi tulosta. Maasta pongahtavat taimet ovat hentoisempia ja ilmestymistahti huomattavasti harventunut. 

Kitkemiäni taimia en laita sen enempää avo- kuin biokompostiinkaan. Laitan ne sekajätteisiin, josta ne menevät muun jätteen ohessa polttolaitokseen. En halua ottaa ainuttakaan riskiä, että jokin taimi saisi tilaisuuden ryhtyä kasvamaan jossain toisessa paikassa pihallani tai missään muuallakaan. Haitallisten vieraslajien hävittämisessä on oltava huolellinen, eikä kitkentäjätettä saa missään nimessä sijoittaa paikkaan, jossa niillä on mahdollisuus aloittaa uusi itäminen.

Naapuri purki pari vuotta sitten välissämme olleen lauta-aidan pois. Olihan se vähän kulahtanut, mutta olisin halunnut tilalle jonkinlaisen aidan. Tykkään, että pihallani ja puutarhallani on seinä ja raja. Naapurin tontti on edellisen omistajan autokatosrakentamisen myötä merkittävästi meidän tonttiamme korkeammalla. Naapurin puolelta vyöryy meille idänvirpiangervoa. Alkuun en tykännyt siitäkään, mutta japanintatarin jälkeen idänvirpiangervo on hyvinkin siedettävä. Kukkiessaan se on kaunis ja muutenkin mukavan vehreä.  Siinäkin mielessä idänvirpiangervo on hyvä ratkaisu, että se sitoo rinteessä maata ja imee sadevesiä. Lisäksi alue on talojen läheisyyden vuoksi varjoisa, mikä ei tunnu virpiangervoa laisinkaan haittaavan. 

Suorakaiteen muotoisen alueen yhdessä nurkassa kasvaa kolme siperianhernepensasta. Ylempänä taasen kasvaa kolme timanttituijaa aika lähellä naapurin entistä aitaa sekä isohko vaahtera. Hiekkakäytävän laidalla kasvaa muutama kyläkurjenpolvi ja niiden takana kallionauhusta sekä muutama vuorenkilpi. Tuijien ja hiekkakäytävän välissä ylempänä on tuivioita. Lisäksi alueella on pikkutalviota, joka näköjään alkaa kasvaa jo mustan muovin päällä olevassa hakekatteessa. 

Rusopajuangervo - Spiraea x billiardii

Kesäaikaan alue on vehreä ja idänvirpiangervojen notkuvat oksat peittävät hakkeella katetun alueen yhä tehokkaammin. Keväällä alue sen sijaan on pitkään ankea ja aneeminen. Muovin peittämälle alueelle en voi pitkään aikaan ajatellakaan istuttavani mitään syvemmälle kaivettavaa. Vähänkin kaivamalla pelkään herättäväni ja aktivoivani maassa yhä olevan japanintatarin juurakon. Luultavasti minun on vain siedettävä ärsyttävää paikkaa ja jatkettava taistelua tatarintaimien kanssa, jotta ne eivät saa minusta niskaotetta.

Keltakärsämö - Achillea micrantha

Haasteen säännöt:

1. Kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Minna/Hiidenkiven puutarhassa)
2. Tässä haasteessa on oltava joku pihasuunnitteluun liittyvä asia. Ongelmakohdan koolla ei ole väliä, mutta mitä kamalampi sitä parempi ;)
3. Haasta 1-3 täydellisen pihan omistavaa bloggaajaa.

Haastan seuraavat blogit esittelemään täydellisten puutarhojensa ongelmakohtia (onkohan niitä edes?):

Autuas olo
Navettapiian Puuhamaa
Unelmia ruusuista

Haasteen saa vapaasti ottaa muutkin. Olkaa hyvä!

Kukkaisia mietteitä

Nyt on äänestetty ja samalla tehty kahden tunnin kävelyreissu pitkin kylän raitteja. Kamera killui kaulassa, mutta kuvasaalis jäi aika vähäiseksi. Joka paikassa oli niin hillttömän paljon roskia, että aina olisi pitänyt ensin siivota saadakseen roskattomia kuvia. Valkovuokot aloittavat kukintaansa. Tämän lähemmäksi en päässyt, kun olisi pitänyt mennä miltei vieressä olevan talon pihaan.

Meidän talon toisessa päädyssä on tällainen ongelmapaikka. Aiemmin tuossa multaläiskässä kasvoi japanin- tai jättitatarta. Tiedä häntä, kumpi, mutta varsin rasittava kasvi kuitenkin. Sen hävitysoperaatio on nyt tällä paikalla kolmatta vuotta meneillään ja toivottomalta tuntuu. Olen jo kaivanut ihan käsittämättömän valtaisia juurakoita, mutta silti kasvi tunkee itsensä aina vain yhtä terhakkaana ylös. Eikä suinkaan vain yhdestä paikasta, vaan milloin mistäkin. Tuntuu, että se tunkee juuriaan satojen metrien päähän. Älkää missään nimessä istuttako moista kasvia, jos ette ole takuuvarma siitä, että haluatte sitä katsella loppuelämänne. Ja vähän seuraavassakin elämässä. Kasvi on nykyisin luokiteltu myös haitalliseksi lajiksi.

Purppuraomenapuu - Malus 'Aamurusko' (kuva netistä)

Suunnittelen tuolle ongelmapaikalle jonkin pienen puun istuttamista. Ruskeat metallipylväät ovat naapurin aitatolppia. Hän purki pari kesää sitten tonttiemme välissä kulkevaa vanhaa puuaitaa sieltä täältä, mutta tolpat jäivät. Naapuri on jutellut, että kunhan kotitiemme perusparannus alkaa, he myös laittavat pihaa vähän parempaan kuntoon. Ainakin heidän tonttinsa sisääntulo siirtyy aivan meidän rajallemme. 

Korkeusero tonttiemme välillä on myös hiukan hankala. Aiemmin tontit olivat samassa tasossa, mutta edellinen asukas rakensi autokatoksen aivan tuohon tonttien rajalle ja sitä varten ajatti paikalle täyttömaata. Tähän mennessä naapurit eivät ole pahemmin pihamaahan panostaneet. Jokainen asukoon, miten haluaa. Asia ei minua niin kovin häiritse. Joskus vain ajattelen, että mitä ideaa on asua omakotitalossa, jollei pihapuuhat laisinkaan kiinnosta.

Purppuraomenapuu - Malus 'Hopa' (kuva netistä)

Meidän puolella tuossa kasvaa kesällä Kallionauhusta ja jokunen Vuorenkilven rahjus sekä maanpeitteenä Pikkutalviota. Paikan ongelmallisuutta lisää se, että siihen täytyy talvella kolata lumia käytävältä. Muualle lumen työntämisessä tulee liian pitkä matka, eikä sitä loputtomiin sinne pidemmällekään mahdu. Myös naapuri kolaa pihaltaan lumia rinteeseen, josta ne sitten valuvat meidän puolelle. 

Purppuraomenapuu - Malus 'Makamik' (kuva netistä)

Tatarin hävittäminen on vienyt mehut paikan ideoinnin suhteen jo muutaman kesän ajan, mutta näin keväällä tällaiseenkin vielä riittää virtaa. Ajattelin, että jos istuttaisin tuohon kaikesta huolimatta vaikka jonkun yllä esitellyistä koristeomenapuista ja kattaisin maata sen ympäriltä siten, ettei tatar pääsisi valoon. Vaikkapa mustalla muovilla, jonka päälle laittaisin oksahaketta. Tatar tulee puskemaan ylös muualta, mutta kiskon taimet pieninä niin kauan, että jonain päivänä olen voittaja. Sitä odotellessa paikka on väkisinkin enemmän tai vähemmän keskeneräinen.

Koristekirsikka 'Kevätsuudelma' - Prunus ´Accolade´ (kuva netistä)

Myös koristekirsikkaa olen pitkään havitellut pihamaallemme. Sille taitaisi löytyä sopiva paikka Pikkupuutarhasta. Meillä oli jossain vaiheessa alapihalla kirsikkapuu, joka teki parina vuonna mukavasti hedelmääkin. Sitten eräänä talvena jänöjussi pääsi järsimään sitä pahan kerran, eikä se siitä enää toipunut. Olen ihastellut kuvia Kevätsuudelma -koristekirsikasta, ehkä hankin sellaisen. 

Ruusuorapihlaja - Crataegus x media 'Paul's Scarlet

Myös ruusuorapihlaja voisi olla sopiva kaunistus vaikkapa Pikkupuutarhaan.

Omenaruusu - Rosa rubiginosa

Pari ruusupensastakin olisi tarkoitus tänä kesänä hankkia. Omenaruususta olen pitkään haaveillut, mutta sitä on vaikea mistään saada. En edes tunne ketään, jolla kasvaisi omenaruusu omassa pihassaan, puhumattakaan sellaista henkilöä, jonka puutarhasta liikenisi taimi minulle.

Teresanruusu - Rosa 'Therese Bugnet' (kuva netistä)

Monissa blogeissa on kehuttu kovasti Louise Bugnet -ruusua. Se voisi olla yksi vaihtoehto ja toinen Teresanruusu. 

Rosa rugosa 'Louise Bugnet' (kuva netistä)

Näitä puutarhajuttuja on niin mukava suunnitella. Yhtenä päivänä selitin Ukkokullalle, että saatan aamulla herätessäni ensimmäisenä silmäni aukaistuani ryhtyä suunnittelemaan, mitä teen jollekin tietylle paikalle. Mielessäni istutan ja siirrän ja kaivan ja kuopsutan. Vaikka juuri sinä päivänä ei olisi edes aikaa mennä pihapuuhiin. Ukkokulta ei oikein tainnut ymmärtää, mutta se annettakoon hänelle anteeksi. Vaikka olemme eläneet yhdessä yli 30 vuotta, hän ei edelleenkään aina tajua aivoituksiani. 

Totesin, että kokoamalla kuvat ja tiedot toivekasveistaan, saa ajatukset päässä jonkinlaiseen järjestykseen ja koko idea alkaa hahmottua selkeämmäksi. Samalla putoaa pois kasvit, jotka eivät ehkä ole sopivia omaan pihaan.

Vanha puutarha kävelylenkkimme varrella

Seuraavaksi aionkin keskittyä suunnittelemaan tulevan kesän kesäkukkaistutuksia. Joka vuosi päätän suunnitella kaikki etukäteen ja mennä puutarhalle listan kanssa. No, onhan minulla aina jonkinlainen suunnitelma ja ostoslistakin mukana. Mutta astuessani kukkia tulvillaan olevaan kasvihuoneeseen, unohtuvat kaikki hyvät ideat siinä silmänräpäyksessä ja mukaan lähtee kaikenlaista sellaista, jota en ole laisinkaan ruukkuihini ajatellut. Kun tarjolla on joka kerran niin paljon uutta ja kaunista. Siinä menee täysin mykäksi ja pikkaisen ehkä mopo jälleen karkaa käsistä.

Sen verran tiedän tulevista kesäkukistani, että pihaan ilmestyy toukokuun puolen välin jälkeen ainakin 20 pelargoniaa. Paikallinen yrittäjä mainosti facebookia myöten mahdollisuutta, jossa asiakas maksaa etukäteen 19 euroa yrityksen tilille ja saa tilausnumerolla varustettua arvoseteliä vastaan 20 pelargoniaa. Saapa nähdä, millaisia pelaguita silloin on tarjolla. Olen siis ottanut 20 euron riskin ja aika näyttää, mitä sillä saa.

Työpöydän valloittaja

Jahas, eräs karvainen kaveri tulla tömäytti työpöydälle makaamaan. Kohta on taas näyttö täynnä sähköisiä kissankarvoja - ja meikäläisen naama myös, kun välillä pitää vähän mammaa puskea keskelle naamaa.

Viettäkää mukava sunnuntai - vielä ehtii äänestämäänkin!