Keramiikkaa ja kirpparia naisporukassa

Pihalta ei nyt malttaisi pysyä laisinkaan poissa. Sinne kun menee, karkaa suunnitelmat oitis käsistä ja meikäläinen heiluu milloin lapion, milloin talikon kanssa paikasta toiseen. Jälkeäkin syntyy, mutta illalla on niin väsynyt, ettei enää jaksa lähteä pihalle tuloksia kuvaamaan. Kompostit on nyt käännetty ja paikkoja kohenneltu siellä täällä.

Eilen teimme naisporukalla retken Läyliäisissä sijaitsevaan Savi-Heinä Puotiin. Siellä olen käynyt aiemminkin ja muistelen aiheesta joskus tänne hiukan postanneenikin. Savi-Heinä Puoti on ihana ostospaikka, jos tarvitsee askarteluun tai käsitöihin jotain. Puodin omistaja Susanna Lähde tekee myös itse kynttilöitä ja keramiikkaa. 

Autottoman henkilön näkökulmasta puoti sijaitsee keskellä ei-mitään, eikä sinne välttämättä tule mentyä, ellei ole paikasta kuullut tai sattumoisin aja kantatie 54:sta vaikkapa Lopelle perunannostoon. Loppihan on kuuluista perunanviljelystään.

Tiimarin lopettamisen jälkeen askartelutarvikkeiden löytymisestä on tullut ihan uusi extreme-laji. Ennen saattoi aina luottaa siihen, että Tiimarista nyt sentään perustarvikkeet löytää. Tosin loppuaikoina Tiimari yritti haalia myytäväksi vähän kaikkea kykenemättä löytämään omaa erikoistumisaluettaan. Puutteistaan huolimatta Tiimari jätti selvän aukon, jota paikkaamaan ei ole löytynyt halukkaita. Marketit ovat selvästi lisänneet askartelutarvikevalikoimaansa, mutta ei niistä vähänkään erikoisempaa tarviketta löydy.

Netistä kannattaa etsiä. Tähän lausahdukseen tuppaa törmäämään nykyisin ihan joka paikassa. Oikeastaan on hullua, että menet kauppaan ja siellä sinua kehoitetaan hakemaan tarvitsemaasi netistä. Joskus olisi mukava kuulla jonkun myyjän sanovan, että mepä tilaammekin toivomaasi tuotetta valikoimaamme.

Harvalta varmaan jäi eilen huomaamatta hurja tuuli. Puut huojuivat ja maailma humisi. Ajaessamme maaseudulla ilma oli välillä aivan harmaana, kun pelloilla kyntävät traktorit nostivat kuivaa multaa ilmaan tuulen vietäväksi. Hetkisen aikaa saattoi kuvitella, miltä vaikkapa alkava hiekkamyrsky jossain päin maailmaa näyttää ja tuntuu.

Saapuessamme Savi-Heinä Puotiin siellä oli hämärää. Kuinkas ollakaan, tuuli oli kaatanut puita langoille ja sähköt olivat poikki. Puodissa on aika pienet ikkunat ja päivänvalossa saatoimme yrittää tiirailla ikkunallisissa huoneissa valikoimaa, mutta vähän se oli hankalaa. Jossain vaiheessa muistin, että avaimenperässäni on pieni taskulamppu ja sen avulla yritin metsästää ikkunattomassa tilassa korttiaskartelutarvikkeita.

Sitkeys palkittiin ja vihdoin räpsähtivät valot päälle. Pääsimme tutkimaan myös perähuoneita, joissa on esillä keramiikkaa ja erilaisia sisustustuotteita.

Minun on turha lähteä Ukkokullan kanssa ostamaan vaikkapa askartelutarvikkeita. Ei siitä mitään tule, sillä hän ei tykkää laisinkaan shoppailusta. Kauppaan mennään listan kanssa hakemaan tietty tuote ja sen on paras löytyä mahdollisimman pian. Ellei löydy, lähdetään kotiin ja ollaan sitten vaikka tyystin ilman. Ei puhettakaan, että kierreltäisiin muissa kaupoissa etsimässä vaihtoehtoista tuotetta.

Siksi lähden silloin tällöin naisporukassa katsastamaan vähän erilaisempia kauppoja ja kirpputoreja. Kun on samanhenkistä porukkaa, ei kukaan huokaile vieressä ja tuumaa, että kylläpä se napin valitseminen nyt kestää. Kun jokainen on tarvitsemansa löytänyt, poiketaan vielä yhdessä kahville ja pohditaan kaupanteon onnistumista.

Susanna Lähteen Savi-Heinä Puodissa on mukava tunnelma ja parasta siellä on omanlaisensa rauha. Neuvoa ja opastusta saa tarvittaessa, mutta mitään ei tyrkytetä. Välillä ovesta pelmahtaa samanlainen naisjoukko etsimään nappia, nauhaa, liimaa, neulaa ja ties mitä. Kaikkea tuntuu puodin nurkista löytyvän. Luulisi, että tällainen erikoispuoti nostaisi hinnat pilviin kilpailijoiden puuttuessa, mutta minusta kyllä hintataso on varsin kohtuullinen.

Susanna Lähde

Puotiin kannattaa poiketa ohi ajaessaan, mutta sinne kannattaa tehdä myös ihan oma retkensä, jos vähänkin jotain käsillään värkkää tai jos tykkää omin käsin valmistetusta keramiikasta.

Kokopäiväretken päätteeksi kävimme vielä katsastamassa Vihdin Nummelassa sijaitsevan Katin sisustusnavetan tarjontaa. Siellä on paljon mielenkiintoista tavaraa. Osa selvästi jo antiikkia, osa huomispäivän antiikkia. Moni purkki ja purnukka herättää muistoja omasta lapsuudesta. Paljon on myös sellaista, jota katsellessaan tulee ajatelleeksi, että kylläpä ihmisillä täytyy olla nurkat täynnä tavaraa, kun tämmöinenkin on tänne joutanut. 

Kati Helanto-Väätäsen luotsaama Sisustusnavetta on ilmeisesti jo muodostunut paikalliseksi nähtävyydeksi, jonne tehdään bussimatkoja pidemmältäkin. Samasta pihapiiristä löytyy nyt myös verhoomo ja puusepänliike.  

Vintillä oli vähän hämärää ja tuuli ujelsi kattolaudoissa.

Eihän sitä ihan tyhjin käsin tältäkään reissulta kotiin palattu. Tarvittavien askartelutarvikkeiden lisäksi Savi-Heinä Puodista ostin ruusukoristellun sydänkiven...

...ja keraamisen telineen hyttyssavukierukalle. Savukierukka laitetaan tuohon metallilankaan roikkumaan ja siinä se saa rauhassa palaa. Minulla on ennestään kaupasta ostettu peltinen kulho, johon kierukka pitäisi asentaa paketista löytyvän metallipidikkeen avulla. Yleensä kierukka murtuu palasiksi, joita ei sitten tahdo saada viritettyä peltikulhoon enää mitenkään. Toivottavasti tämä uusi viritys toimii paremmin. Ja mikä estää käyttämästä pientä keraamista kulhoa vaikka kukkamaljakkona tai pähkinäkulhona.

Viime kesäisessä Puutarhabloggaajien kesätapaamisen vierailu Paula Ritanen-Närhen puutarhaan herätti suuren himon kruunuihin. Paulallahan niitä oli useita eri puolilla puutarhaa. Katin Sisustusnavetasta löysin tällaisen mustan metallikruunun, jolle jo mielessäni suunnittelin käyttöä kesäkukka-asetelmassa. Kruunu on ihan uustuotantoa ja vaihtoehtona olisi ollut valkoinen versio. Valitsin kuitenkin mustan, koska mielestäni se sopii paremmin meidän puutarhamiljööseemme. Aika näyttää, toteutuuko kukka-asetelmat, vai istunko itse loppukesästä kruunu päässäni ruusupuskan vieressä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Ihmettelin kummallista rapinaa ja ikkunasta ulos katsoessani totesin siellä satavan räntää ja rakeita. 

Ai, ai tätä kevään keikkumista. Ihan välillä tuppaa huimaamaan, kun niin keikuttaa laidasta laitaan.